Nainen, miten käyttäydyt kiinnostavan miehen/ihastuksesi lähellä?
Kommentit (203)
Lisää lomanaisten kommentteja, pliis.
Hymyilen paljon. Kädet tärisee ja en keksi mitään puhuttavaa = livistän paikalta
Eli nainen, joka rupattelee mun kanssa ruokalassa, ei ole kiinnostunut minusta, mutta minua välttelevä nainen saattaa olla kiinnostunut minusta. Vaikeata.
Olen huomannut itsestäni että blondista tulee ehkä hieman bimbo ja flirtti. Sillä koitan peittää oman ujouden ja käsien tärinän ym. Miehiin tehoaa paljon jo se että hymyilee ja on iloinen.
Se mies kirjoitti:
Minulla on tunne, että olen tavannut sinut. :D
No ensi vk mustikoiden äärellä ti klo 17 , missä? Sopii myös to kaupungilla illalla mutta mistä löydän sut?
Se miten minä ihastuneena käyttäydyn riippuu tilanteesta. Jos olen vain hieman kiinnostunut ja huomaan miehen olevan myöskin kiinnostunut niin osaan olla ihastuttava itseni ilman ongelmia. Saatan hyvinkin vapautuneesti flirttailla vaikken oikeastaan kiinnosta viedä asioita pidemmälle. Mutta jos olen aivan ihastunut ja luulen ettei tunne ole molemminpuolista, kuten alkuun aina uskon, niin silloin jätän miehen huomiotta ja vältelen tätä toivoen että tunteet kuolee nopeasti sillä olen niin hermona että pelkään nolaavani itseni. Saatan vilkuilla miestä silloin kun uskon ettei tämä näe. Mutta jos huomaan että toinen on kiinnostunut niin rupean etsimään katsekontaktia ja hymyilen ja katson normaalia pitempään silmiin. jutellessa olen yhtä hymyä, katse nauliintuu toisen silmiin kiinni ja olen vain tavallista iloisempi koska saan olla miehen seurassa. Mutta olen ollut ja olen edelleenkin ihastunut mieheen niin pahasti etten vain saa hermoiluani kuriin ja silloin, vaikka olisi mahdollista jutella ja flirttailla koska tiedän tunteiden olevan molemmin puolista, niin en vain pysty kun pää on aivan tyhjä ajatuksista. Ei yhtään mukava tilanne tuo...
Kerron mitä tapahtui työpaikalla. Tein hommia normaalisti, kun yhtäkkiä sain seurakseni jonkun sijaisen, joka oli aivan liian seksikäs ja komea. Sanoin hei ja sitten vain menin aivan lukkoon enkä osannut puhua, vaikka normaalisti saan kyllä keskustelun aikaiseksi. Olimme jonkin aikaa hiljaa, kunnes minun oli pakko alkaa puhumaan ja en edes muista mitä kaikkea idioottimaista selitin vain puhumisen ilosta samalla, kun sydän hakkasi tuhatta.
En ole ikinä tuolla lailla kokenut vetoa tuntemattomaan. Mietin tätä henkilöä viikkoja jälkikäteen. No... puoli vuotta myöhemmin tämä sama mies oli työpaikallani taas ja kun hän tervehti aamulla ja totesi vielä muistavansa minutbjaettä meillä oli kivaa viimeksi, menin tosi vaikeaksi, katselin muualle, koitin ottaa katsekontaktia ja kysyä mitä kuuluu, lopulta vain lähdin äkkiä omiin töihin ja huomasin sydämeni hakkaavan ja käsien tärisevän. Miksi en vain voi käyttäytyä normaalisti...
Käyttäydyn ehkä ylikorrektisti jos olemme kahden, vaikea katsoa pitkään silmiin. Välillä suojamuuri pettää hänen katsoessaan ja hymyillessään ja mun silmäni varmaan loistavat kilometrin päähän ja tuntuu että kaikki huomaavat miten lääpälläni olen.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyn ehkä ylikorrektisti jos olemme kahden, vaikea katsoa pitkään silmiin. Välillä suojamuuri pettää hänen katsoessaan ja hymyillessään ja mun silmäni varmaan loistavat kilometrin päähän ja tuntuu että kaikki huomaavat miten lääpälläni olen.
Kummat muuten huomaan herkemmin työpaikalla, miehet vai naiset?
Pelottaako sinulla työkavereiden reaktio? Kiusoittelevatko naiset toisiaan kahvipöydässä, jos joku nainen on kärähtänyt ihastumisesta?
Vierailija kirjoitti:
Kummat muuten huomaan herkemmin työpaikalla, miehet vai naiset?
Pelottaako sinulla työkavereiden reaktio? Kiusoittelevatko naiset toisiaan kahvipöydässä, jos joku nainen on kärähtänyt ihastumisesta?
Tähän vastauksia!
En mitenkään koska yritän vältellä häntä ihan kuin hän olisi radioaktiivinen.
jäädyn ja ahdistun ja sitten vituttaa. käyn terapiassa ja työstän ongelmiani miesten kanssa. jos on ottanut lasillisen on tutustuminen aavistuksen mahdollisempaa ja helpompaa.
alan flirttailla eli innostun mitättömistä jutuista ja koitan sillä saada hänen huomionsa. sitten toivon, että hän ymmärtää että haluaisin sanoa jotain hänelle ja sitten puhutaan jotain.
jos tunnetaan jo, kyselen paljon häneltä ja olen aidosti kiinnostunut hänestä
^
Kaksi edellistä (124/125) täsmää tuntemaani naiseen. Pyysin ulos. Sain pakit. Miksi?
Siis ihan oikeasti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelen, en moikkaa ja hakeudun kauemmaksi :)
Sama.
Pitäisikö vieläkin ihmetellä miksi miehet eivät ymmärrä tai huomaa että joku on kiinnostunut ?
Ei aina ole tarkoituskaan, että mies huomaa naisen olevan kiinnostunut.
Menen lukkoon. En katso päinkään tai no vahingossa ja punastun päästä varpaisiin. Hengästyttää, ei voi puhua. Silmissä näkyy tähtiä ja haluan paeta paikalta niin pian kuin mahdollista.
Jälkeenpäin harmittaa oma tyhmä käytös.
Mikäli uusi kohtaaminen niin tasan menee samoilla spekseillä joten ei liene ihme että sinkku viidettä vuotta. Avioliitto kesti yli 20v. Kai sitä nuorempana oli rohkeampi?
N46
Vierailija kirjoitti:
Katsekontaktia en pysty pitämään sitten millään, koska punastun niin herkästi että alkaa hävettää se punastuminen. Olen ujo siis. Se sitten varmasti näyttää siltä että mua ei kiinnostaisi yhtään :D Välttelen kohtaamista ja juttelua ylipäätään. Sekoilen sanoissa ja vaikutan varmasti töykeältä ja kylmältä :/
Noh juuri tällaisen käytöksen jälkeen ei varmaan ihme ettei ihastuminen välity miehelle. Ongelmana onkin että miten mies voi lukea ajatukset? Kannattaa tuoda asiaa kuitenkin esiin. Kertokaa niitä vinkkejä mistä tietää ja sitten tunnistaa että nainen on ihastunut? --m
Bumps.