Lue keskustelun säännöt.
Elämäsi rankimmat kokemukset/ vastoinkäymiset? Oletko selvinnyt niistä, miten?
Surulapsi
10.06.2018 |
Oman elämäni vastoinkäymiseni:
- synnynnäinen kuulovamma
- alkoholisti ja huumeperheessä eläminen
- päivittäinen henkinen ja fyysinen väkivalta lapsuudenperheessäni minua kohtaan
- seksuaalinen hyväksikäyttö 7-18- vuotiaana (viikottaista)
- parhaan ystäväni kuolema
- homekoulu ja sairastuminen sen takia 4 vuoden ajaksi
- lapsettomuus (kilpirauhasen vajaatoiminta, pco, alhaiset hormonitasot & viallinen kohtu)
Ja ikää tällä hetkellä 22v, joten mietin mitä elämällä vielä on minulle tarjottavanaan.
Tällä hetkellä mietin että mitähän sitä sitten tekisi elämällä, joten ihana olisi kuulla jos joku muu on selvinnyt vastoinkäymisistään huolimatta ja miten sen on tehnyt.
Kommentit (10)
Kohauta olkapäitä. Se on kaikki, mitä tarvitsee tehdä, oikeasti. Move on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella pahoillani ap. Olet joutunut kestämään aivan liikaa. Kaikkea hyvää sulle.
Olen pahoillani ja toivon, että saat itsellesi apua.
- vanhempien avioero
- päivittäinen henkinen pahoinpitely (mm. mitätöinti) isäpuolen taholta, kun olin 11-19 -vuotias
- hyvän ystävän äkkikuolema
- lapsettomuus vaikean endometrioosin vuoksi
- rakastamani mies jätti minut
- aivoleikkaus
- parantumaton syöpä
- lähiomaisten kuolemat
Tällaista elämä on, mutta en näe muita vaihtoehtoja, kuin pärjäämisen.
Vaikeuksista selviäminen on todella subjektiivista, enkä näe hedelmällisenä verrata omaa tilannetta kenenkään muun vaikeuksiin.
Yksi voi päätyä itsemurhaan kun yliopistopaikka ei aukea ensiyrittämällä ja joku toinen porskuttaa entistä kovemmin onnettomuudesta neliraajahalvaantuneena.
Kaikki on kiinni eniten omasta päästä, asenteesta ja siitä millainen elämänkatsomus ja eväät elämään ylipäätänsä sattuvat olemaan.
Ap:n tilanteessa varmasti kannattaa kääntyä ammattiavun puoleen selvittämään lapsuudesta asti tapahtuneet vääryydet ja vaikeudet elämässä. Niillä on monesti kauaskantoiset seuraukset ja vaikutusta moneen asiaan, jota itse ei osaa tunnistaa.
Itse myönnän olevani todella pumpulissa ja onnellisten tähtien alla syntynyt ihminen, jolle on harvoin tapahtunut ulkoapäin mitään ikävää. Silti olen sairastunut vakavaan masennukseen ja kokenut pahoja kriisejä itseni kanssa, mutta nyt voin jo sanoa että voiton puolella ollaan.
No tästä viimeisestä ei kyllä enää voi selvitä.
Kysehän on nyt sellaisesta asiasta että tämä on hyväksytty. Minulle voi tehdä näin ja luvan kanssa. Mitä sinä ajattelisit sellaisesta?
Kenellä tahansa on ollut mahdollsuus sanoa ettei tuo ole ok toimintaa. Koko ajan.
Kostetaan jotain. Tämä on nyt sitä. Tässä lopputulos. Nyt on kostot kostettu. Kivaa loppuelämää. Suurinta osaa en ole koskaan tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai sitä on vain pakko porskuttaa eteenpäin enkä tarkoita että kokemani vastoinkäymiset olisivat ylitsepääsemättömiä.
Lähinnä kai etsin vastauksia että mitä nyt, miten keksiä ja löytää uusia unelmia.
Sillä lapsena kun itkin itseni aina uneen kaikkien päivän tapahtumien jälkeen niin ainoa ajatus jonka avulla jaksoin elää oli se kun päätin että aikuisena hankin suurperheen ja näytän millaista onnellisen perhe-elämän kuuluu olla.
Ja nyt lapsettomuuden myötä kun se ainoakin asia joka auttoi lapsena jaksamaan ja uskomaan parempaan huomiseen on viety, niin olen välillä ihan hukassa elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt vaikean elämän ja selvinnyt vähän samalla tavalla miten Kotkansydän kuvaa paramisprosessin. Samalla heräsin hengellisesti. Oli raskas ja vaikea tie, mutta kannatti.
Kun tulee tuon luokan vastoinkäymisiä, niin pitää katkaista välit perheeseen ja sukuun, miltä puolelta noin käyttäydytään. Siitä tietysti jää arvet, kun ei ole perhettä, eikä sukua, mutta siinä samalla piilee mahdollisuus onnistua saada parempi puoliso, oma perhe ja oma perhe-elämä, mihin tuollaiset asiat eivät kuulu. Normaalia perhe-elämää ei ole mahdollista saavuttaa, jos vetää mukanansa sekopää sukua, josta ongelmia ilmaantuu aina uudelleen ja uudelleen. Mitä tulee syöpiin ja sairauksiin, niin Suomi on oikea maa sairastaa. Syöpäänkään ei täällä ihan välttämättä kuole. Meillä on maailman paras sairaanhoito, hoitajat ja lääkärit. Osaavaa henkilökuntaa, kun joutuu sairaalan puolelle. Heihin voi luottaa, kiitos meidän koulutusjärjestelmän. Se, mitä itsestä tulee on myös kiinni itsestä. Meillä on loistavat mahdollisuudet kouluttautua ja yritystoimintakin on tehty helpoksi. Täällä on täysin mahdollista nousta ryysyistä rikkauksiin. Eri asia on se, että kiinnostaako se raha sitten niin paljon, että sitä tekisi. Nyt vaan ap:lle sellaset neuvot, että välit poikki kaikkiin, jotka sinua satuttaa. Ota yhteyttä auttaviin viranomaisiin ja pyydä ensimmäiseksi lenkkarit urheilla, sekä hanki koulutus. Kyllä se siitä lähtee vuosi vuodelta paremmaksi. 15 vuoden kuluttua tämä aika oli vain ikävä muisto.
Kuolin ja nousin ylös