Lue keskustelun säännöt.
Nainen, miten käyttäydyt kiinnostavan miehen/ihastuksesi lähellä?
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Syön banaania tai muita falloksen muotoisia hedelmiä ja matkin vaivihkaa suikkariliikkeitä.
Miten tästä tuli mieleen Ketonen ja Myllyrinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tilanteessa nainen kikattaa kanamaisesti typerille vitseille.
Vierailija kirjoitti:
Normaalisti minua ei pelota puhua eikä katsoa silmiin, saatan arkielämässä tuijotella ihmisiä vähän liikaakin. Kun kyse taas on kiinnostavasta miehestä, jäykistyn ja kammoan katsekontaktia, vilkuilen silloin kun tiedän tai luulen että ihastus ei huomaa. En uskalla puhua mitään tai jos puhun, olen hyvin harvasanainen ja etäinen. Menen siis täysin lukkoon. Ei ole helppoa.
Mulla sama. Menen totaalisen paniikkiin, enkä pysty sanomaan tai tekemään mitään järkevää. Mutisen jotain täysin kaistapäistä, punastelen, jäädyn ja lopulta suorastaan ryntään pois tilateesta. Normaalitilassa taas olen kai ihan hauska ja fiksukin, juttelen paljon ja olen iloinen. Tämän vuoksi minuun ihastuvatkin vain ne miehet, joita kohtaan itsellä ei ole mitään kaveruutta suurempia tunteita, annan itsestäni niin eri käsityksen ollessani rento.
Ujostelen, sanat saattaa mennä sekasin ja pää myös ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika paniikissa, mutta välillä saatan katsoa suoraan silmiinkin.
Yritän vältellä kyseistä tyyppiä, koska tiedän että käyttäydyn kuin pösilö - puhun liikaa ja idioottimaisesti ja heitän tyhmän vitsin jolle kukaan ei naura. Juuri niin kuin jossain brittikomediassa missä se sosiaalisesti tönkkö miespäähenkilö puhuu ihastukselleen.
Paitsi että minä olen suomalainen nainen ja melko supliikki/ekstrovertti "normaalissa elämässä"...
Helpompaa kuitenkin kun antaa ihastumisen tunteen kuihtua ja kuolla itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketjuhan selittääkin miksei miehet lähesty naisia. Eihän teistä näe kukaan että olette kiinnostuneita, käyttäydytte ilmeisesti enemmänkin siihen tyyliin kuin halveksisitte tai inhoaisitte sitä kiinnostavaa miestä. Miksi olette niin hankalia tulkittavia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalisti minua ei pelota puhua eikä katsoa silmiin, saatan arkielämässä tuijotella ihmisiä vähän liikaakin. Kun kyse taas on kiinnostavasta miehestä, jäykistyn ja kammoan katsekontaktia, vilkuilen silloin kun tiedän tai luulen että ihastus ei huomaa. En uskalla puhua mitään tai jos puhun, olen hyvin harvasanainen ja etäinen. Menen siis täysin lukkoon. Ei ole helppoa.
Mulla sama. Menen totaalisen paniikkiin, enkä pysty sanomaan tai tekemään mitään järkevää. Mutisen jotain täysin kaistapäistä, punastelen, jäädyn ja lopulta suorastaan ryntään pois tilateesta. Normaalitilassa taas olen kai ihan hauska ja fiksukin, juttelen paljon ja olen iloinen. Tämän vuoksi minuun ihastuvatkin vain ne miehet, joita kohtaan itsellä ei ole mitään kaveruutta suurempia tunteita, annan itsestäni niin eri käsityksen ollessani rento.
Juuri näin! Noita ihastuvia miehiä myöten.
Sääli, että sitä vain ei pysty olemaan rento niiden omien ihastuksien kanssa...
/31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalisti. Olen rauhallinen ja hymyilevä itseni, juttelen ja kuuntelen mitä mies puhuu, teen muutamia kysymyksiä, joista huomaa, että olen kuunnellut mitä hän sanoo, katson silmiin ja en edes huomaa muita.
Olen ihastunut ja mies tietää sen myös. Olemme molemmat yli nelikymppisiä.
Kerron hänelle suoraan, että olen kiinnostunut.
Hymyilen ja juttelen paljon ihmisille, mutta tämä valitettavasti tulkitaan lähes aina väärin, joten yritän olla hyvin suorasukainen jos olen oikeasti kiinnostunut jostakusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menen lukkoon ja saan tuskin sanaa suustani.
Ei niin viehättävien miesten kanssa voin jutella rennosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketjuhan selittääkin miksei miehet lähesty naisia. Eihän teistä näe kukaan että olette kiinnostuneita, käyttäydytte ilmeisesti enemmänkin siihen tyyliin kuin halveksisitte tai inhoaisitte sitä kiinnostavaa miestä. Miksi olette niin hankalia tulkittavia?
Minun näkökulmani:
Koska on aika todennäköistä, että ihastus on yksipuolista (se legendaarinen "friendzone" näin suomeksi sanottuna) eikä ainakaan minua kiinnosta särkeä sydäntäni ja mahdollisesti hyvää kaveri/tuttava/työtoverisuhdetta sen takia. Joskus myös ihastuksen kohde on varattu, ja silloin ei tosiaankaan ruveta paljastamaan omia tunteita.
Omassa elämässäni status quo on jumala - elämäni on tasapainoista ja mukavaa näin. On ihan tarpeeksi mukava haaveilla salaa ja olla itsekseen ihastunut johonkin saavuttamattomaan. Jossain vaiheessa se ihastuminen kuitenkin haalenee ja kuolee pois, ja elämä jatkuu normaalia rataansa.
Mä käyttäydyn eri tavoin eri ihastusten kanssa.
Yksi ihastus oli todella voimakas ja sai minut täysin ihastumisen valtaan. Koko ajan piti nähdä hänet, ja koko ajan kyttäsin... olin todella CREEPY hänen ympärillä. Hymyilin, katselin, kiertelin lähistöllä missä voisi törmätä.. Ei varmasti ollut epäselvää mistä kyse. Koskaan ei puhuttu (ei tunnettu varsinaisesti) ja olisin varmaan mennyt lukkoon jos oltais puhuttu, saatoin joskus hikoillakin epävarmuuksissani hänen lähettyvillään. Sitten havahduin ja rupesin välttelemään häntä ja häpeämään käytöstäni :D
Nykyään jos näen hänet niin käyttäydyn normaalisti. Tosin annan edelleen katseen mutta en toljota.
Sitten on normi ihastuksia missä olen hymyilevä ja annan katseita, pystyn myös juttelemaan ja ehkä olemaan flirtti, nämä ihastukset eivät ole palavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketjuhan selittääkin miksei miehet lähesty naisia. Eihän teistä näe kukaan että olette kiinnostuneita, käyttäydytte ilmeisesti enemmänkin siihen tyyliin kuin halveksisitte tai inhoaisitte sitä kiinnostavaa miestä. Miksi olette niin hankalia tulkittavia?
Minun näkökulmani:
Koska on aika todennäköistä, että ihastus on yksipuolista (se legendaarinen "friendzone" näin suomeksi sanottuna) eikä ainakaan minua kiinnosta särkeä sydäntäni ja mahdollisesti hyvää kaveri/tuttava/työtoverisuhdetta sen takia. Joskus myös ihastuksen kohde on varattu, ja silloin ei tosiaankaan ruveta paljastamaan omia tunteita.Omassa elämässäni status quo on jumala - elämäni on tasapainoista ja mukavaa näin. On ihan tarpeeksi mukava haaveilla salaa ja olla itsekseen ihastunut johonkin saavuttamattomaan. Jossain vaiheessa se ihastuminen kuitenkin haalenee ja kuolee pois, ja elämä jatkuu normaalia rataansa.
Kuulostaa masentavalta. Jos ei ikinä ilmaise mitään tai yritä, niin ei voi mitään saadakkaan.
Välttelen, jos tuntuu etten osaa olla normaalisti ja rennosti. Jos osaan olla rento, ihastus ei näy käytöksestäni (käsittääkseni) millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketjuhan selittääkin miksei miehet lähesty naisia. Eihän teistä näe kukaan että olette kiinnostuneita, käyttäydytte ilmeisesti enemmänkin siihen tyyliin kuin halveksisitte tai inhoaisitte sitä kiinnostavaa miestä. Miksi olette niin hankalia tulkittavia?
Minun näkökulmani:
Koska on aika todennäköistä, että ihastus on yksipuolista (se legendaarinen "friendzone" näin suomeksi sanottuna) eikä ainakaan minua kiinnosta särkeä sydäntäni ja mahdollisesti hyvää kaveri/tuttava/työtoverisuhdetta sen takia. Joskus myös ihastuksen kohde on varattu, ja silloin ei tosiaankaan ruveta paljastamaan omia tunteita.Omassa elämässäni status quo on jumala - elämäni on tasapainoista ja mukavaa näin. On ihan tarpeeksi mukava haaveilla salaa ja olla itsekseen ihastunut johonkin saavuttamattomaan. Jossain vaiheessa se ihastuminen kuitenkin haalenee ja kuolee pois, ja elämä jatkuu normaalia rataansa.
Kuulostaa masentavalta. Jos ei ikinä ilmaise mitään tai yritä, niin ei voi mitään saadakkaan.
Näin kylmästi sanottuna: riski/hyötysuhde. Omasta mielestäni on turhaa riskeerata omaa tasaista, rauhallista ja mukavaa sinkkuelämää sellaisen 50-50 mahdollisuuden eteen, että ihastus ehkä suhtautuisi positiivisesti - uhkana kun on sitten tosiaan se sydämen särkyminen, suru ja huono olo.
Eli minulle on kannattavampaa olla ilmaisematta mitään. En ole koskaan halunnut parisuhdetta niin paljon, että riskin ottaminen olisi minulle kannattavaa. Kyseessä on kuitenkin minun elämäni ja minun tunteeni.
Ja kuten sanottua, ihastuksen tunteet katoavat ajan myötä (viimeistään silloin, kun kohde alkaa seurustella tai menee naimisiin tms.) Ei niiden perään kannata haikailla.
olen täysin varma, ettei kohteeni kiinnostu minusta. koitan vältellä häntä ja etenkin katsekontaktia. jos olemme samassa ystäväpiirissä, missä tapaamme usein, koitan lisäksi antaa sellaista mielikuvaa, etten paljoa välitä hänestä.
silti kaipaan rakkautta!
Ei varmaan tiedä juu... hoho! 🙈