Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Minua lapsena otti päähän kun kaverit haki kokoajan ulos.
Toki joskus se oli kivaa.
Sit kun olin omillani, oli jotenkin upea fiilis kun ei ollu kellekään tilivelvollinen ja sai mennä ja tulla niin ku halus.
En ole kavereita haalinut.
Perhe tuli toki.
Hirveää taistelua se on tosin ollut, mutta mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi olisi voinut olla mun kirjoittama. 😯
Aika tylsää. Osaltani ehkä vähän vaikuttaa että olen muuttanut aika-ajoin opiskelujen ja töiden perässä enkä asu nyt Suomessa (missä sukulaiset ja vanhat opiskelu/työkaverit asuvat).
Vierailija kirjoitti:
Olen työyhteisössä hyvin pidetty, rupattelun mielelläni ihmisten kanssa ja he vaikuttavat viihtyvän seurassani. Mutta yksityiselämästäni olen hyvin yksinäinen. On kyllä puoliso, mutta harvoin kukaan pyytää minua koskaan minnekään. Edes oma äitini ei soita minulle muutoin, paitsi jos hänellä omia murheita kerrottavanaan. Käyn iltakävelyillä ja lueskelen kirjoja, mutta joskus olisi mukava käydä vaikka ihan kahvilla jonkun kanssa😌
Vähän tylsää joskus kirjoitti:
Toi olisi voinut olla mun kirjoittama. 😯
Aika tylsää. Osaltani ehkä vähän vaikuttaa että olen muuttanut aika-ajoin opiskelujen ja töiden perässä enkä asu nyt Suomessa (missä sukulaiset ja vanhat opiskelu/työkaverit asuvat).Vierailija kirjoitti:
Olen työyhteisössä hyvin pidetty, rupattelun mielelläni ihmisten kanssa ja he vaikuttavat viihtyvän seurassani. Mutta yksityiselämästäni olen hyvin yksinäinen. On kyllä puoliso, mutta harvoin kukaan pyytää minua koskaan minnekään. Edes oma äitini ei soita minulle muutoin, paitsi jos hänellä omia murheita kerrottavanaan. Käyn iltakävelyillä ja lueskelen kirjoja, mutta joskus olisi mukava käydä vaikka ihan kahvilla jonkun kanssa😌
No sehän tässä onkin niin hassua, että voit olla työyhteisössä ja muutenkin tykätty ihminen. Sellainen "hyvä tyyppi" josta kaikki pitää. Mutta silti ei ole ollenkaan ystäviä. Tosiasiassahan niillä pahimmilla juoruakoilla on aina ystäviä ja myös puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vähän tylsää joskus kirjoitti:
Toi olisi voinut olla mun kirjoittama. 😯
Aika tylsää. Osaltani ehkä vähän vaikuttaa että olen muuttanut aika-ajoin opiskelujen ja töiden perässä enkä asu nyt Suomessa (missä sukulaiset ja vanhat opiskelu/työkaverit asuvat).Vierailija kirjoitti:
Olen työyhteisössä hyvin pidetty, rupattelun mielelläni ihmisten kanssa ja he vaikuttavat viihtyvän seurassani. Mutta yksityiselämästäni olen hyvin yksinäinen. On kyllä puoliso, mutta harvoin kukaan pyytää minua koskaan minnekään. Edes oma äitini ei soita minulle muutoin, paitsi jos hänellä omia murheita kerrottavanaan. Käyn iltakävelyillä ja lueskelen kirjoja, mutta joskus olisi mukava käydä vaikka ihan kahvilla jonkun kanssa😌
No sehän tässä onkin niin hassua, että voit olla työyhteisössä ja muutenkin tykätty ihminen. Sellainen "hyvä tyyppi" josta kaikki pitää. Mutta silti ei ole ollenkaan ystäviä. Tosiasiassahan niillä pahimmilla juoruakoilla on aina ystäviä ja myös puoliso.
Ihan samat ajatukset. Minulle on töissä sanottu suoraan, että olen hyvä työkaveri ja ihana olla sinun kanssa työpari. Ystäviä ei ole kuitenkaan enkä töissäkään ole saanut. Joillekin työkavereille olen soittanutkin tässä vuosien aikana, mutta ei minulle ole soitellut kukaan. Olen melko tylsä sitten kai.
Vierailija kirjoitti:
Mitään hiton internettiä ei olisi ikinä pitänyt tulla. Ennen sitä oli PAKKO ihmisten kohdata henkilökohtaisesti. Nyt pidetään somen kautta välit etäisesti kunnossa ilman, että tarvitsee kuitenkaan olla varsinaisesti tekemisissä. Se tarkoittaa, että valitaan ne ihmiset joita halutaan nähdä, eli he jotka ovat muutenkin suosittuja. Niitä joilla ei ole vaikkapa puolisoa, vältellään kuin spitaalista.
Jos on masennusta tms ongelmia, sitä ei missään nimessä saa mainita. Kaikilla on yhtäkkiä kana uunissa tai jotain muita kiireitä.
Tämä nykyaika on ihan sairas ja yksinäisyyttä lisäävä. Pitäisi olla jotenkin valmiiksi onnellinen saadakseen kokea onnenhetkiä toisten ihmisten kanssa.
Joillain on ihmisiä joka sormelle ja jotkut jäävät ihan yksin. Ihan pelleilyä koko touhu.
Just tältä mustakin tuntuu.
Helppo itsekin vain kuluttaa tyhjää aikaa netissä, mutta en tykkää puhua ihmisille kirjoittamalla, ei se tunnu tippaakaan samalta kuin näkeminen.
Ja sitten kun näkee, ihmiset on niillä puhelimillaan silloinkin, kirjoittamassa muille.
Tekee mieli vain luovuttaa ja välillä eristäydyn kaikesta ja kaikista, kun niiden kanssa oleminen lähinnä lisää yksinäisyydentunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.verkkouutiset.fi/osmo-soininvaara-euroopan-talous-on-kohta-…
Osmo Soininvaara: Euroopan talous on kohta aivan raunioina
Koronatartuntojen määrän kasvu huolestuttaa Osmo Soininvaaraa.
Vihreiden entinen kansanedustaja Osmo Soininvaara kirjoittaa blogissaan pelkäävänsä uuden korona-aallon vaikutuksia talouteen.
Soininvaaran mukaan koronavirusepidemia voidaan päihittää vain tukahduttamalla se siihen asti, että saavutetaan laumaimmuniteetti joko rokottamisen tai sairastamisen kautta. Ongelmana on kuitenkin ihmisten kyllästyminen rajoituksiin, kuten kesän aikana on käynyt. Nyt tartuntaluvut ovat kääntyneet kasvuun niin Suomessa kuin naapurimaissa.
Soininvaara ennustaakin, että yhteiskunta joudutaan pian taas sulkemaan ja turismi lopettamaan taudin leviämisen rajoittamiseksi. Seurauksena voi olla lama sekä valtava tarve elvyttää taloutta rahallisesti.
– Ensimmäinen aalto synnytti neljässä kuukaudessa tarpeen elvyttää taloutta 750 miljardilla eurolla. Seuraavat kahdeksan kuukautta sulkua voi maksaa tuplasti sen. Euroopan talous on kohta aivan raunioina. Ja niin on Suomenkin, Soininvaara varoittaa.
Pahimpien talousvaikutusten estämiseksi Soininvaara peräänkuuluttaa testaamisen ja jäljittämisen lisäksi tulosten analysoinnin tärkeyttä.
– Pitäisi tietää enemmän siitä, missä olosuhteissa virus leviää ja missä ei. Kun nyt kaikki tartunnat yritetään jäljittää, pitäisi niitä myös analysoida, Soininvaara esittää.
Vierailija kirjoitti:
https://www.verkkouutiset.fi/osmo-soininvaara-euroopan-talous-on-kohta-…
Osmo Soininvaara: Euroopan talous on kohta aivan raunioina
...
sori tuli väärään ketjuun, kun näitä lueskelen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse melko oma-aloitteinen, eli ehdotan tapaamista toisille tai toisaalta menen vaikka yksin jonnekin. Selvästi ihmiset ilahtuu ja haluaa nähdä ja on että "pitää nähdä taas uudestaan". Kuitenkin harvemmin tulee mitään ehdotuksia, ja ihmiset valittelee kuinka he ovat huonoja ehdottamaan mitään tai aina se jää tai on pitänyt ottaa yhteyttä mutta... Niin mikä siinä on niin hankalaa? Jos haluaa nähdä, miksi on niin mahdotonta ehdottaa sitä, vaikka ilman mitään tarkempaa suunnitelmaa?
No minä voisin olla tuollainen esimerkki. Viihdyn hyvin yksin ja perheeni kanssa. Töissä tapaan paljon ihmisiä. Joten olen aika laiska lähtemään minnekkään.
Kun joku ehdottaa, että lähetään vaikka kahville tai lounaalle, saatan jopa lähteä ja totesin, että olipa kivaa. Mutta en soittele vastaan ja ehdottele, koska se ei ollut minulle niin elintärkeää, että tulisi ehdoteltua takaisin jotain.
Usein nykyään en lähde edes sen takia, koska kaikki odottavat vastapalveluksia. Jos joku kutsuu juhliin, odotetaan, että mekin sitten järjestämme juhlat ja kutsumme heidät. Jos joku kutsuu leffaan, hän odottaa, että minä kutsun takaisin. Jos joku tahtoo shoppailukaveriksi, hän odottaa, että seuraavan kerran soitan hänet shoppailemaan minun kanssani. Kun en välttämättä näitä tapaamisia kaipaa, niin nykyään kieltäydyn suurimmasta osasta kutsuja.
Hassua, että tätä nii alapeukutetaan. Tämänhän pitäisi olla ihan oikein. Yksinäiset valittaa, että ihmiset ilahtuu, kun hän kutsuu. Mutta eivät kutsu takaisin. Joten sehän on oikein, että kieltäytyy kutsuista, niin ei toiselle jää oloa, että miksi ei kutsu takaisin. Kaikki voittaa.
Toisille ihmisille riittää yhteydenpito somen kautta ja viihtyvät erakkoina vallan mainiosti. Toiset tästä sitten loukkaantuvat, tekee tämä erakko sitten mitä tahansa. Jos lähtee kahville, loukkaannutaan, kun ei itse tee vastakutsua. Loukkaannutaan, jos ei lähde. Mikä ihmeen hinku se on saada välttämättä erakkoluonteista sitä lenkkikaveria, bilekaveria, kahvkikaveria monta kertaa viikossa, jos hän itse ei kaipaa näitä sosiaalisia kontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse melko oma-aloitteinen, eli ehdotan tapaamista toisille tai toisaalta menen vaikka yksin jonnekin. Selvästi ihmiset ilahtuu ja haluaa nähdä ja on että "pitää nähdä taas uudestaan". Kuitenkin harvemmin tulee mitään ehdotuksia, ja ihmiset valittelee kuinka he ovat huonoja ehdottamaan mitään tai aina se jää tai on pitänyt ottaa yhteyttä mutta... Niin mikä siinä on niin hankalaa? Jos haluaa nähdä, miksi on niin mahdotonta ehdottaa sitä, vaikka ilman mitään tarkempaa suunnitelmaa?
No minä voisin olla tuollainen esimerkki. Viihdyn hyvin yksin ja perheeni kanssa. Töissä tapaan paljon ihmisiä. Joten olen aika laiska lähtemään minnekkään.
Kun joku ehdottaa, että lähetään vaikka kahville tai lounaalle, saatan jopa lähteä ja totesin, että olipa kivaa. Mutta en soittele vastaan ja ehdottele, koska se ei ollut minulle niin elintärkeää, että tulisi ehdoteltua takaisin jotain.
Usein nykyään en lähde edes sen takia, koska kaikki odottavat vastapalveluksia. Jos joku kutsuu juhliin, odotetaan, että mekin sitten järjestämme juhlat ja kutsumme heidät. Jos joku kutsuu leffaan, hän odottaa, että minä kutsun takaisin. Jos joku tahtoo shoppailukaveriksi, hän odottaa, että seuraavan kerran soitan hänet shoppailemaan minun kanssani. Kun en välttämättä näitä tapaamisia kaipaa, niin nykyään kieltäydyn suurimmasta osasta kutsuja.Hassua, että tätä nii alapeukutetaan. Tämänhän pitäisi olla ihan oikein. Yksinäiset valittaa, että ihmiset ilahtuu, kun hän kutsuu. Mutta eivät kutsu takaisin. Joten sehän on oikein, että kieltäytyy kutsuista, niin ei toiselle jää oloa, että miksi ei kutsu takaisin. Kaikki voittaa.
Toisille ihmisille riittää yhteydenpito somen kautta ja viihtyvät erakkoina vallan mainiosti. Toiset tästä sitten loukkaantuvat, tekee tämä erakko sitten mitä tahansa. Jos lähtee kahville, loukkaannutaan, kun ei itse tee vastakutsua. Loukkaannutaan, jos ei lähde. Mikä ihmeen hinku se on saada välttämättä erakkoluonteista sitä lenkkikaveria, bilekaveria, kahvkikaveria monta kertaa viikossa, jos hän itse ei kaipaa näitä sosiaalisia kontakteja.
Kyllä tällaiset sosiaaliset erakotkin joutaisivat sosiaalistumaan. Se on loukkaavaa, kun tällaista erakkoa kutsuu kerta toisensa jälkeen jonnekkin ja hän ei viitsi lähteä. Tuntuu niin tylyltä, kun esimerkiksi olen kutsunut työkaveriani kymmeniä kertoja mökille tai reissuun kanssani ja hän ei lähde. Nykyään ei puhu edes minulle töissä mitään. Minusta nyt ei vain ole oikein, että kun kutsun saa, siitä kieltäytyy. Jo kohteliaisuuden takia voisi lähteä viikonlopuksi mökilleni, kun pyydän, eikä vedota johonkin, että lapset ja mies. Annas, kun mies jättää, niin sittenpä ollaan totaalisen yksin ja on turha vinkua enää mökkivierailuja. Silmä silmästä jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun näitä lukee, tulee mieleen, että millaisia kavereita teillä oikein on? Tuntuu kuin olisit paskan tärkeä omille kavereilles, että kaverit ei juurikaan välitä susta tuon vertaa..........Ite katkaisin välit juuri yhteen kaveriin, joka ei koskaan ite pitäny yhteyttä, minä olin se, joka soitti ja ehdotti näkemistä ja kaiken lisäks tuntuu välillä, että en voi sietää koko ihmistä, vaikka inhottaa puhua näin toisesta ihmisestä, ni tulin siihen lopputulokseen, että miks olla tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa, jota ei voi sietää välillä, vaikka ei kaikki siedä varmaan muakaan.............
Tällä hetkellä on onneks 1 kaveri ja pari muuta muilla paikkakunnilla, joten jos jotakuta kiinnostaa tutustua, oon 33 weer nainen Itä-Suomesta.........
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse melko oma-aloitteinen, eli ehdotan tapaamista toisille tai toisaalta menen vaikka yksin jonnekin. Selvästi ihmiset ilahtuu ja haluaa nähdä ja on että "pitää nähdä taas uudestaan". Kuitenkin harvemmin tulee mitään ehdotuksia, ja ihmiset valittelee kuinka he ovat huonoja ehdottamaan mitään tai aina se jää tai on pitänyt ottaa yhteyttä mutta... Niin mikä siinä on niin hankalaa? Jos haluaa nähdä, miksi on niin mahdotonta ehdottaa sitä, vaikka ilman mitään tarkempaa suunnitelmaa?
No minä voisin olla tuollainen esimerkki. Viihdyn hyvin yksin ja perheeni kanssa. Töissä tapaan paljon ihmisiä. Joten olen aika laiska lähtemään minnekkään.
Kun joku ehdottaa, että lähetään vaikka kahville tai lounaalle, saatan jopa lähteä ja totesin, että olipa kivaa. Mutta en soittele vastaan ja ehdottele, koska se ei ollut minulle niin elintärkeää, että tulisi ehdoteltua takaisin jotain.
Usein nykyään en lähde edes sen takia, koska kaikki odottavat vastapalveluksia. Jos joku kutsuu juhliin, odotetaan, että mekin sitten järjestämme juhlat ja kutsumme heidät. Jos joku kutsuu leffaan, hän odottaa, että minä kutsun takaisin. Jos joku tahtoo shoppailukaveriksi, hän odottaa, että seuraavan kerran soitan hänet shoppailemaan minun kanssani. Kun en välttämättä näitä tapaamisia kaipaa, niin nykyään kieltäydyn suurimmasta osasta kutsuja.Hassua, että tätä nii alapeukutetaan. Tämänhän pitäisi olla ihan oikein. Yksinäiset valittaa, että ihmiset ilahtuu, kun hän kutsuu. Mutta eivät kutsu takaisin. Joten sehän on oikein, että kieltäytyy kutsuista, niin ei toiselle jää oloa, että miksi ei kutsu takaisin. Kaikki voittaa.
Toisille ihmisille riittää yhteydenpito somen kautta ja viihtyvät erakkoina vallan mainiosti. Toiset tästä sitten loukkaantuvat, tekee tämä erakko sitten mitä tahansa. Jos lähtee kahville, loukkaannutaan, kun ei itse tee vastakutsua. Loukkaannutaan, jos ei lähde. Mikä ihmeen hinku se on saada välttämättä erakkoluonteista sitä lenkkikaveria, bilekaveria, kahvkikaveria monta kertaa viikossa, jos hän itse ei kaipaa näitä sosiaalisia kontakteja.Kyllä tällaiset sosiaaliset erakotkin joutaisivat sosiaalistumaan. Se on loukkaavaa, kun tällaista erakkoa kutsuu kerta toisensa jälkeen jonnekkin ja hän ei viitsi lähteä. Tuntuu niin tylyltä, kun esimerkiksi olen kutsunut työkaveriani kymmeniä kertoja mökille tai reissuun kanssani ja hän ei lähde. Nykyään ei puhu edes minulle töissä mitään. Minusta nyt ei vain ole oikein, että kun kutsun saa, siitä kieltäytyy. Jo kohteliaisuuden takia voisi lähteä viikonlopuksi mökilleni, kun pyydän, eikä vedota johonkin, että lapset ja mies. Annas, kun mies jättää, niin sittenpä ollaan totaalisen yksin ja on turha vinkua enää mökkivierailuja. Silmä silmästä jne...
Siis ymmärsinkö nyt oikein, että sinun mielestäsi sinulla on valta päättää toisen ihmisen ajan käytöstä? Jos olet kymmeniä kertoja kutsunut ja aina saat kielteisen vastauksen, niin lopeta hyvänen aika toisen kiusaaminen. Hän ei seuraasi kaipaa ja siitä kieltäytyminen on hänen oikeutensa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän melkolailla oma-aloitteisesti yhteyttä niihin ystäviin, jotka joten kuten ovat elämässäni silloin kun ovat ja kyselen kuulumisia yms ehdotan näkemistä. Usein kuitenkin mennyt siihen että aina aloitteet lähtevät minulta ja saan olla kyselemässä, että koska sopii ja millon passais. Takaisin viestejä ja kyselyitä ei kuitenkaan kuulu ja sitten tosi moni ystävä tosiaan on kadonnut kokonaan. Sitten riittää kuitenkin niitä mulkkuja itsekeskeisiä tyyppejä jotka kyselee ja soittelee vaan silloin kun on kyytiä,palvelusta tai viinapulloa vailla ja sellasia ihmisiä en kaipaa enää yhtään elämään. Todella hankalaa tuntuu olevan tavata oikeasti luotettavia ihmisiä ja hyviä tyyppejä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ketään kavereita, joihin ottaisin tai ottaisivat yhteyttä :/
nyt kun en ole enään työ elämässä jos vastaan puhelimeen siellä pyydetään jotain pikku palvelusta tulisitko auttamaan muutossa tai rempassa olen todella karsinut sanon TEE KUULE IHAN ITE.
Kirjoitin itsekin joskus tähän ketjuun. Olen edelleen yksinäinen eikä ole yhtään ystävää. Nuoruudessa jäin jo yksin ja kiusattiin. Nykyisin vaikeaa tutustua muihin ja en tapaa muutenkaan ihmisiä paljon. Näin syytä itsessäkin. En tiedä saanko enää koskaan yhtään ystävää. Olen ollut jo liikaa yksin ( aina 13 v:stä tänne 28 v:n) joten melko erakko jo olen jos ystävien suhteen miettii. Välillä tämä kaikki surettaa ja mietin kumpa nuoruus olisi mennyt toisin. Ymmärrä silti hyvin sen kuinka monelle tämä asia ikävä ja yksinäisyys raskasta. Itsekin tunnen, että ns hukkaan itseni, kun olen melkein aina yksin. Lapsuudessa olin vielä melko rohkea ja elämä onnellisempaa. Samalla en nyt jaksa kirjoittaa aiheesta enää enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vähän tylsää joskus kirjoitti:
Toi olisi voinut olla mun kirjoittama. 😯
Aika tylsää. Osaltani ehkä vähän vaikuttaa että olen muuttanut aika-ajoin opiskelujen ja töiden perässä enkä asu nyt Suomessa (missä sukulaiset ja vanhat opiskelu/työkaverit asuvat).Vierailija kirjoitti:
Olen työyhteisössä hyvin pidetty, rupattelun mielelläni ihmisten kanssa ja he vaikuttavat viihtyvän seurassani. Mutta yksityiselämästäni olen hyvin yksinäinen. On kyllä puoliso, mutta harvoin kukaan pyytää minua koskaan minnekään. Edes oma äitini ei soita minulle muutoin, paitsi jos hänellä omia murheita kerrottavanaan. Käyn iltakävelyillä ja lueskelen kirjoja, mutta joskus olisi mukava käydä vaikka ihan kahvilla jonkun kanssa😌
No sehän tässä onkin niin hassua, että voit olla työyhteisössä ja muutenkin tykätty ihminen. Sellainen "hyvä tyyppi" josta kaikki pitää. Mutta silti ei ole ollenkaan ystäviä. Tosiasiassahan niillä pahimmilla juoruakoilla on aina ystäviä ja myös puoliso.
Miksi niillä pahimmilla juoruakoilla on ystäviä? Ehkä siksi, että ihmiset haluavat olla lähellä siksi, etteivät päätyisi juorujen kohteeksi itse.
samoin minullekin käy kun halutaan tavata on aina oma lehmä ojassa ja jotain siitä pitäisi heidän hyötyä. minulekkaan ei tuo puhelin soi ja olen itse kyllästynyt soittelemaan ihmislle jotka eivät soittele takaisin ihan vain kysyäkseen mitä minulle kuuluu ? kun soittavat tarvitaan joku leipä tai pulla tai muu syötävää. Olen yli 50 ja minulla on hyvä elämä ja hyvä aviomies mutta hyvä luotetvaa ystävvä ei näytä vain löytyvän
voi olet vielä nuori ja ehdit kyllä tavata uusia mielenkiintoisia ihmisiä..... Lähde liikenteeseen.... poikkea jossain uudessa paikassa kahville. itse olen arka tekemään uusia tuttavuuksia vieraiden henkilöiden kanssa mutta eilen aivan ventovieras pysähtyi pyörällään ja kommentoi kaunista metsää.... olisi varmaan jatkanut kesksutelua mutta minä siirryin pari askelta taaksepäin kun oli mies henkilö.... ja jatkoin sitten kävelyäni... tämä samainen mies tuli sitten uudelleen pyörällään vastaan samalla tiellä kun olin kävelemässä kotiin päin ja tuttavallisesti morjesti ja toivoi että tapaamme uudelleen? tuttavuuksia voi sattua periaatteessa missä vain.... ja paljolti on kiinni meistä itsestämme..... jos olisin todella kaivannut ketä vain ystäväkseni olisi tämä tilanne ollut yksi hyvä mahdollisuus..... en kuitenkaan usko että voisin olla miehen kanssa ystävä kun olen naimisissa ja koen sen vääräksi..... se ei atrkoita että on väärin se vain on miten itse sen koen.
Huomaan usein että miehet katsovat minua suoraan silmiin ja koen tämän minulle hämmentävänä kun en tiedä minne minun tulee katsoa, ja katson yleensä alas....tai sivulle.
en ole omasta mielestäni mikään kaunis.... ihan tavallinen
Monesti ne vähän epämiellyttävät ihmiset ovatkin suositumpia kuin kiltit ihmiset. Olen miettinyt tätä asiaa todella paljon. Olen itsekin vähän tällainen "kiltin tytön syndroomainen" ja oli mielenkiintoista huomata, että kun muutuin tuhmemmaksi, osin jopa ilkeämmäksi, aloin heti olla ihmisten silmissä kiinnostava. Sitä ennen minustakaan ei kiinnostunut oikein kukaan, paitsi just hyväksikäyttömielessä. Jos tarvittiin minulta jotain, esimerkiksi rahaa, kuuntelijaa tai seksiä. Sitten kun ne oli saatu, minut voitiin taas unohtaa kokonaan. Edes velkoja ei maksettu takaisin. Kadottiin vain.
Kun muutuin kovemmaksi (muutos tuli tavallaan pakostakin) niin mua alettiin kuunnella enemmän. En ollutkaan enää näkymätön. Ei mulla nykyäänkään ole läheisiä ihmissuhteita, mutta selvästi olen ihmisenä kiinnostavampi kuin silloin ennen, esimerkiksi somessa ja työkavereiden silmissä. Varmaan koska olen ainakin näennäisesti itsevarmempi. Ja varmaan oikeastikin olen hieman itsevarmempi nykyään, mutta oikeasti olen edelleen sisältä se sama kilttityttö, en vaan enää näytä sitä herkkyyttäni ulospäin.
Nykyään multa saatetaan jopa kysyä neuvoja asioihin, mitä ei todellakaan aiemmin tapahtunut ollenkaan! Eli mua tavallaan kunnioitetaan nykyään enemmän ihmisenä eikä vaan katsota, että tuossa on tuollainen ujo hissukka, joka ei tiedä mistään mitään.
Olen tullut siihen tulokseen, että ihmissuhteet vaatii tietynlaista "kovuutta". Pitää osata asettaa rajat, muuten päädyt kynnysmatoksi. Eikä ihmiset kiinnostu sellaisista ihmisistä, ei ainakaan hyvät mielessä. Miehethän ulisee tästä kiltteysongelmasta, mutta sama koskee kyllä naisiakin. Naiset kyllä saa kiltteydestä huolimatta helpommin esimerkiksi parisuhteita, mutta niiden laadun kanssa onkin sitten eri asia, jos nainen ei osaa pitää puoliaan suhteessa..