Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Mieheni työskentelee nuorten aikuisten parissa. Yksi toimintamuoto on perjantaista sunnuntaihin kestävät leirit, joihin tulee n. 18-30 vuotiaita joista suurin osa ei tunne toisiaan. Mieheni mukaan on tosi tärkeää, että aluksi käytetään aikaa tutustumisleikkeihin ja muuhun ryhmäytymiseen. Ilman sitä osa jää aina yksin ja muistakin iso osa hengailee pelkästään vanhojen tutujensa kanssa. Mutta kun tutustumiseen panostetaan ohjatusti, leiriläiset kokee olevansa samaa porukkaa ja viettää luontevasti aikaa myös uusien tuttujen kanssa. Ja jos joku jää silti yksin, joku ohjaaja menee juttelemaan sen kanssa ja auttaa sitä pääsemään luontevasti mukaan porukoihin (ellei se tahdo olla yksin).
On ihan täyttä puppua väittää, ettei muihin tutustumista voisi helpottaa tarjoamalla siihen otolliset puitteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni työskentelee nuorten aikuisten parissa. Yksi toimintamuoto on perjantaista sunnuntaihin kestävät leirit, joihin tulee n. 18-30 vuotiaita joista suurin osa ei tunne toisiaan. Mieheni mukaan on tosi tärkeää, että aluksi käytetään aikaa tutustumisleikkeihin ja muuhun ryhmäytymiseen. Ilman sitä osa jää aina yksin ja muistakin iso osa hengailee pelkästään vanhojen tutujensa kanssa. Mutta kun tutustumiseen panostetaan ohjatusti, leiriläiset kokee olevansa samaa porukkaa ja viettää luontevasti aikaa myös uusien tuttujen kanssa. Ja jos joku jää silti yksin, joku ohjaaja menee juttelemaan sen kanssa ja auttaa sitä pääsemään luontevasti mukaan porukoihin (ellei se tahdo olla yksin).
On ihan täyttä puppua väittää, ettei muihin tutustumista voisi helpottaa tarjoamalla siihen otolliset puitteet.
Tustustumis/ryhmäytymisleikit saa muistamaan, että on kiireistä tekemistä ihan toisaalla. Leikit on lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä ohjaajaa tutustumisessa tarvitaan? Jos ihminen on sosiaalisesti kömpelö tai käytökseltään epämiellyttävä, niin edelleen hän jää yksin, ei ne muut yksinäiset sellaisen seuraa halua, eikä heidän tarvitsekaan. Vaikka kuinka paikalla olisi ohjaaja.
Ne jotka haluavat vaan oppia laittamaan ruokaa eivät moiselle kurssille menisi.
Eikä sinne kehtaisi mennä ne yksinäisetkään, koska pelkäävät jotakin leimautumista, heille se asioiden tekeminen yksin/yksinäisyys on jostakin syystä kauhean noloa ja hävettävää.
Siellä kurssilla olisi pari palstamiestä jotka olisivat kuolaamassa nuorten naisten perässä. Ja sen jälkeen siellä ei enää olisi minkäänlaista naista, ei edes sellaisia joita saa mukaan kapakasta kuka vaan.
Samaan kun lastentarhassa, pakottamaan muut ottamaan mukaan leikkiin myös epämiellyttävästi käyttäytyvä lapsi/yksinäinen.
Eihän se toimi oikein lapsillakaan, väärin käyttäytyvä ei koskaan opi parantamaan käytöstään. Ja aikuiset taas saavat työpaikoilla sietää tarpeeksi ihan kaikenlaisia ihmisiä, vapaa-ajalla niiden epämielyttävien kanssa ei olla tekemisissä.
Jep. Janni-Erik hakkaa muita lapsia lapiolla päähän, mutta Janni-Erikille ei saa antaa sitä luonnollista oppimiskokemusta, että noin tekemällä muut lapset karttavat. Vaan muiden lasten pitää ottaa mukaan Janni-Erik (ja kuhmut).
Jos Janni-Erikillä epäonnekseen on myös curling-vanhemmat, Janni-Erik saattaa vasta aikuisena ymmärtää, että muut pitää ottaa huomioon, ja ystäviä saa paremmin kun on ystävällinen, tai ainakin hakkaamatta. Tai ei tajua asiaa koskaan, ja päätyy yksinäisenä ja katkerana haukkumaan naisia vauva-palstalle.
Sitten Janni-Erik tarvitseekin ohjaajan kokkikurssille, joka valvoo että (ainakin siinä tilaisuudessa) Janni-Erikille ei heti käännetä selkää, vaikka tämän käytöstavat ovat edelleen sitä hakkaa vieressä olevaa päähän -tasoa.
Mutta sitten Janni-Erikiä kohtaa jälleen julma epäoikeudenmukaisuus, kukaan ei suostu pitämään yhteyttä häneen enää kurssin jälkeen, kun ei ole ohjaajaa pakottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä ohjaajaa tutustumisessa tarvitaan? Jos ihminen on sosiaalisesti kömpelö tai käytökseltään epämiellyttävä, niin edelleen hän jää yksin, ei ne muut yksinäiset sellaisen seuraa halua, eikä heidän tarvitsekaan. Vaikka kuinka paikalla olisi ohjaaja.
Ne jotka haluavat vaan oppia laittamaan ruokaa eivät moiselle kurssille menisi.
Eikä sinne kehtaisi mennä ne yksinäisetkään, koska pelkäävät jotakin leimautumista, heille se asioiden tekeminen yksin/yksinäisyys on jostakin syystä kauhean noloa ja hävettävää.
Siellä kurssilla olisi pari palstamiestä jotka olisivat kuolaamassa nuorten naisten perässä. Ja sen jälkeen siellä ei enää olisi minkäänlaista naista, ei edes sellaisia joita saa mukaan kapakasta kuka vaan.
Samaan kun lastentarhassa, pakottamaan muut ottamaan mukaan leikkiin myös epämiellyttävästi käyttäytyvä lapsi/yksinäinen.
Eihän se toimi oikein lapsillakaan, väärin käyttäytyvä ei koskaan opi parantamaan käytöstään. Ja aikuiset taas saavat työpaikoilla sietää tarpeeksi ihan kaikenlaisia ihmisiä, vapaa-ajalla niiden epämielyttävien kanssa ei olla tekemisissä.
Jep. Janni-Erik hakkaa muita lapsia lapiolla päähän, mutta Janni-Erikille ei saa antaa sitä luonnollista oppimiskokemusta, että noin tekemällä muut lapset karttavat. Vaan muiden lasten pitää ottaa mukaan Janni-Erik (ja kuhmut).
Jos Janni-Erikillä epäonnekseen on myös curling-vanhemmat, Janni-Erik saattaa vasta aikuisena ymmärtää, että muut pitää ottaa huomioon, ja ystäviä saa paremmin kun on ystävällinen, tai ainakin hakkaamatta. Tai ei tajua asiaa koskaan, ja päätyy yksinäisenä ja katkerana haukkumaan naisia vauva-palstalle.
Sitten Janni-Erik tarvitseekin ohjaajan kokkikurssille, joka valvoo että (ainakin siinä tilaisuudessa) Janni-Erikille ei heti käännetä selkää, vaikka tämän käytöstavat ovat edelleen sitä hakkaa vieressä olevaa päähän -tasoa.
Mutta sitten Janni-Erikiä kohtaa jälleen julma epäoikeudenmukaisuus, kukaan ei suostu pitämään yhteyttä häneen enää kurssin jälkeen, kun ei ole ohjaajaa pakottamassa.
Hmmm, tämä teksti ei anna kovin miellyttävää vaikutelmaa sen laatineen kirjoittajan luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä ohjaajaa tutustumisessa tarvitaan? Jos ihminen on sosiaalisesti kömpelö tai käytökseltään epämiellyttävä, niin edelleen hän jää yksin, ei ne muut yksinäiset sellaisen seuraa halua, eikä heidän tarvitsekaan. Vaikka kuinka paikalla olisi ohjaaja.
Ne jotka haluavat vaan oppia laittamaan ruokaa eivät moiselle kurssille menisi.
Eikä sinne kehtaisi mennä ne yksinäisetkään, koska pelkäävät jotakin leimautumista, heille se asioiden tekeminen yksin/yksinäisyys on jostakin syystä kauhean noloa ja hävettävää.
Siellä kurssilla olisi pari palstamiestä jotka olisivat kuolaamassa nuorten naisten perässä. Ja sen jälkeen siellä ei enää olisi minkäänlaista naista, ei edes sellaisia joita saa mukaan kapakasta kuka vaan.
Samaan kun lastentarhassa, pakottamaan muut ottamaan mukaan leikkiin myös epämiellyttävästi käyttäytyvä lapsi/yksinäinen.
Eihän se toimi oikein lapsillakaan, väärin käyttäytyvä ei koskaan opi parantamaan käytöstään. Ja aikuiset taas saavat työpaikoilla sietää tarpeeksi ihan kaikenlaisia ihmisiä, vapaa-ajalla niiden epämielyttävien kanssa ei olla tekemisissä.
Jep. Janni-Erik hakkaa muita lapsia lapiolla päähän, mutta Janni-Erikille ei saa antaa sitä luonnollista oppimiskokemusta, että noin tekemällä muut lapset karttavat. Vaan muiden lasten pitää ottaa mukaan Janni-Erik (ja kuhmut).
Jos Janni-Erikillä epäonnekseen on myös curling-vanhemmat, Janni-Erik saattaa vasta aikuisena ymmärtää, että muut pitää ottaa huomioon, ja ystäviä saa paremmin kun on ystävällinen, tai ainakin hakkaamatta. Tai ei tajua asiaa koskaan, ja päätyy yksinäisenä ja katkerana haukkumaan naisia vauva-palstalle.
Sitten Janni-Erik tarvitseekin ohjaajan kokkikurssille, joka valvoo että (ainakin siinä tilaisuudessa) Janni-Erikille ei heti käännetä selkää, vaikka tämän käytöstavat ovat edelleen sitä hakkaa vieressä olevaa päähän -tasoa.
Mutta sitten Janni-Erikiä kohtaa jälleen julma epäoikeudenmukaisuus, kukaan ei suostu pitämään yhteyttä häneen enää kurssin jälkeen, kun ei ole ohjaajaa pakottamassa.
Hmmm, tämä teksti ei anna kovin miellyttävää vaikutelmaa sen laatineen kirjoittajan luonteesta.
Voi kyynel sentään.
Laatija ei kuitenkaan ole yksinäinen, vaan on onnekseen kasvanut aikana, jolloin jos toimi kuten Janni-Erik, lopputulos ei ollutkaan se että muiden pitää vaan kärsiä ne kuhmut päässään ja ymmärtää "erilaista", vaan tuli seuraamuksia. Joutui eristyksiin/jälki-istuntoon, tai kiellettiin ottamasta jälkiruokaa.
Ja kappas vaan, kirjoittaja oppi sellaiset käytöstavat/sosiaaliset taidot, että muut eivät kartelleetkaan enää, eikä tarvinnut olla yksinäinen.
Tämän hyödyllisen opin soisin nykypolvillekin. Ja lapsena jo, eikä vasta sitten kun se paras ystävien hankkimisikä eli lapsuus ja nuoruus on jo ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä ohjaajaa tutustumisessa tarvitaan? Jos ihminen on sosiaalisesti kömpelö tai käytökseltään epämiellyttävä, niin edelleen hän jää yksin, ei ne muut yksinäiset sellaisen seuraa halua, eikä heidän tarvitsekaan. Vaikka kuinka paikalla olisi ohjaaja.
Ne jotka haluavat vaan oppia laittamaan ruokaa eivät moiselle kurssille menisi.
Eikä sinne kehtaisi mennä ne yksinäisetkään, koska pelkäävät jotakin leimautumista, heille se asioiden tekeminen yksin/yksinäisyys on jostakin syystä kauhean noloa ja hävettävää.
Siellä kurssilla olisi pari palstamiestä jotka olisivat kuolaamassa nuorten naisten perässä. Ja sen jälkeen siellä ei enää olisi minkäänlaista naista, ei edes sellaisia joita saa mukaan kapakasta kuka vaan.
Samaan kun lastentarhassa, pakottamaan muut ottamaan mukaan leikkiin myös epämiellyttävästi käyttäytyvä lapsi/yksinäinen.
Eihän se toimi oikein lapsillakaan, väärin käyttäytyvä ei koskaan opi parantamaan käytöstään. Ja aikuiset taas saavat työpaikoilla sietää tarpeeksi ihan kaikenlaisia ihmisiä, vapaa-ajalla niiden epämielyttävien kanssa ei olla tekemisissä.
Jep. Janni-Erik hakkaa muita lapsia lapiolla päähän, mutta Janni-Erikille ei saa antaa sitä luonnollista oppimiskokemusta, että noin tekemällä muut lapset karttavat. Vaan muiden lasten pitää ottaa mukaan Janni-Erik (ja kuhmut).
Jos Janni-Erikillä epäonnekseen on myös curling-vanhemmat, Janni-Erik saattaa vasta aikuisena ymmärtää, että muut pitää ottaa huomioon, ja ystäviä saa paremmin kun on ystävällinen, tai ainakin hakkaamatta. Tai ei tajua asiaa koskaan, ja päätyy yksinäisenä ja katkerana haukkumaan naisia vauva-palstalle.
Sitten Janni-Erik tarvitseekin ohjaajan kokkikurssille, joka valvoo että (ainakin siinä tilaisuudessa) Janni-Erikille ei heti käännetä selkää, vaikka tämän käytöstavat ovat edelleen sitä hakkaa vieressä olevaa päähän -tasoa.
Mutta sitten Janni-Erikiä kohtaa jälleen julma epäoikeudenmukaisuus, kukaan ei suostu pitämään yhteyttä häneen enää kurssin jälkeen, kun ei ole ohjaajaa pakottamassa.
Hmmm, tämä teksti ei anna kovin miellyttävää vaikutelmaa sen laatineen kirjoittajan luonteesta.
Voi kyynel sentään.
Laatija ei kuitenkaan ole yksinäinen, vaan on onnekseen kasvanut aikana, jolloin jos toimi kuten Janni-Erik, lopputulos ei ollutkaan se että muiden pitää vaan kärsiä ne kuhmut päässään ja ymmärtää "erilaista", vaan tuli seuraamuksia. Joutui eristyksiin/jälki-istuntoon, tai kiellettiin ottamasta jälkiruokaa.
Ja kappas vaan, kirjoittaja oppi sellaiset käytöstavat/sosiaaliset taidot, että muut eivät kartelleetkaan enää, eikä tarvinnut olla yksinäinen.
Tämän hyödyllisen opin soisin nykypolvillekin. Ja lapsena jo, eikä vasta sitten kun se paras ystävien hankkimisikä eli lapsuus ja nuoruus on jo ohi.
Koulukiusaajien on monesti todettu olevan sosiaalisesti älykkäitä, kun he onnistuvat usein saamaan kokonaisen joukon mukaan kiusaamaan jotain ryhmässä ulkopuolisen asemaan jäänyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä ohjaajaa tutustumisessa tarvitaan? Jos ihminen on sosiaalisesti kömpelö tai käytökseltään epämiellyttävä, niin edelleen hän jää yksin, ei ne muut yksinäiset sellaisen seuraa halua, eikä heidän tarvitsekaan. Vaikka kuinka paikalla olisi ohjaaja.
Ne jotka haluavat vaan oppia laittamaan ruokaa eivät moiselle kurssille menisi.
Eikä sinne kehtaisi mennä ne yksinäisetkään, koska pelkäävät jotakin leimautumista, heille se asioiden tekeminen yksin/yksinäisyys on jostakin syystä kauhean noloa ja hävettävää.
Siellä kurssilla olisi pari palstamiestä jotka olisivat kuolaamassa nuorten naisten perässä. Ja sen jälkeen siellä ei enää olisi minkäänlaista naista, ei edes sellaisia joita saa mukaan kapakasta kuka vaan.
Samaan kun lastentarhassa, pakottamaan muut ottamaan mukaan leikkiin myös epämiellyttävästi käyttäytyvä lapsi/yksinäinen.
Eihän se toimi oikein lapsillakaan, väärin käyttäytyvä ei koskaan opi parantamaan käytöstään. Ja aikuiset taas saavat työpaikoilla sietää tarpeeksi ihan kaikenlaisia ihmisiä, vapaa-ajalla niiden epämielyttävien kanssa ei olla tekemisissä.
Jep. Janni-Erik hakkaa muita lapsia lapiolla päähän, mutta Janni-Erikille ei saa antaa sitä luonnollista oppimiskokemusta, että noin tekemällä muut lapset karttavat. Vaan muiden lasten pitää ottaa mukaan Janni-Erik (ja kuhmut).
Jos Janni-Erikillä epäonnekseen on myös curling-vanhemmat, Janni-Erik saattaa vasta aikuisena ymmärtää, että muut pitää ottaa huomioon, ja ystäviä saa paremmin kun on ystävällinen, tai ainakin hakkaamatta. Tai ei tajua asiaa koskaan, ja päätyy yksinäisenä ja katkerana haukkumaan naisia vauva-palstalle.
Sitten Janni-Erik tarvitseekin ohjaajan kokkikurssille, joka valvoo että (ainakin siinä tilaisuudessa) Janni-Erikille ei heti käännetä selkää, vaikka tämän käytöstavat ovat edelleen sitä hakkaa vieressä olevaa päähän -tasoa.
Mutta sitten Janni-Erikiä kohtaa jälleen julma epäoikeudenmukaisuus, kukaan ei suostu pitämään yhteyttä häneen enää kurssin jälkeen, kun ei ole ohjaajaa pakottamassa.
Hmmm, tämä teksti ei anna kovin miellyttävää vaikutelmaa sen laatineen kirjoittajan luonteesta.
Voi kyynel sentään.
Laatija ei kuitenkaan ole yksinäinen, vaan on onnekseen kasvanut aikana, jolloin jos toimi kuten Janni-Erik, lopputulos ei ollutkaan se että muiden pitää vaan kärsiä ne kuhmut päässään ja ymmärtää "erilaista", vaan tuli seuraamuksia. Joutui eristyksiin/jälki-istuntoon, tai kiellettiin ottamasta jälkiruokaa.
Ja kappas vaan, kirjoittaja oppi sellaiset käytöstavat/sosiaaliset taidot, että muut eivät kartelleetkaan enää, eikä tarvinnut olla yksinäinen.
Tämän hyödyllisen opin soisin nykypolvillekin. Ja lapsena jo, eikä vasta sitten kun se paras ystävien hankkimisikä eli lapsuus ja nuoruus on jo ohi.
Koulukiusaajien on monesti todettu olevan sosiaalisesti älykkäitä, kun he onnistuvat usein saamaan kokonaisen joukon mukaan kiusaamaan jotain ryhmässä ulkopuolisen asemaan jäänyttä.
Miten se tähän liittyy? Kyse ei ole ryhmänä kiusaamisesta, vaan siitä että vaaditaan KAIKILTA mukavaa käytöstä, myös niiltä joilla se ei tule luonnostaan eikä kotoakaan ole voinut oppia, kun ehkä vanhemmatkaan eivät osaa. Ihan näiden lasten oman edun vuoksi.
Nythän pitkälti lapsi todetaan "erityiseksi" ja annetaan sen vaan heilua sen lapion kanssa, palkitaan vielä ehkä se väärä käytös ottamalla syliin tai antamalla enemmän huomiota.
Lapsi kasvaa ja lapion sijaan tulevat epäystävälliset sanat ja epäsosiaalinen käytös (eristäytyminen, murjotus, negatiivisuus, vaativuus, itsekkyys). Mutta vieläkään ei kukaan puutu niin että viesti menisi perille asti, niin että lapsi/nuori ymmärtäisi että on hänen etunsa olla mukava muille, ajatella asioita myös muiden näkökulmasta. Sitten ollaan yksinäisiä, tajuamatta että jos näin on aina ja kaikkialla, tekee ITSE jotakin väärin.
Koska JOS osaa käyttäytyä ja toimia niin että muilla on hyvä fiilis jonkun seurassa, ei ole vaaraa päätyä yksinäiseksi niin kauan kun on yhtään terveyttä jäljellä, päinvastoin ongelma on se että liian moni haluaisi ystäväksi. Tämä olisi hyödyllistä oppia jo lapsena, paljon hyödyllisempää kun ajatella, että kaikki muut ovat aina kiusaajia, ja muun maailman pitäisi muuttua pyörimään tämän yhden yksinäisen ehdoilla.
Harvassa ovat ne jotka ovat yksinäisiä vain yhdessä porukassa/koulussa/työpaikassa, ja he osaavat vaihtaa porukkaa/paikkaa jos vika on oikeasti muissa. Enenevästi ollaan yksinäisiä lapsesta alkaen aina ja kaikkialla. Eli ei ole opittu sosiaalisia taitoja kun ei ole huvittanut, ei ehkä ole ollut kotoa esimerkkiä, eikä ole ollut pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusien kaverisuhteiden solmiminen vie aikaa, vaivaa ja on riski. Ajan myötä voi paljastua että sinä et pidä uudesta kaverista tai että hän ei pidä sinusta.
Samalla se on hienoa koska siinä saa kehitettyä sosiaalisia taitojaan ja oppii itsestään, muista ihmisistä ja elämästä.
Olen nelikymppinen ja lapset teini-iässä. Pitkän työ - koti - parisuhde - lasten harrastukset - kotityöt - vanhemmat ja sisarukset - kummilasten perheet - työpaikan pikkujoulut kerran vuodessa -kauden jälkeen on ollut aikaa itselle pitkästä aikaa enempi. Olen tutustunut myös uusiin ihmisiin ja se on vaatinut opettelua kangistuneiden ruuhkavuosikuvioiden jälkeen. Itselleen ja muille kannattaa olla armollinen eikä ottaa tutstumishommaa liian vakavasti.
Mutta aktiivisesti kun pyrkii kontaktiin ihmisten kanssa niin aivan varmasti myös ihmisten kanssa olo lisääntyy ja tuttavapiiri kasvaa. Aina joskus löytyy ystävä tai kaveri mutta edes suurin osa niistä joiden kanssa tekee tuttavuutta ei lopulta päädy kavereiksi. Kemiat, elämäntilanteet, kiinnostuksenkohteet yms... ei oo helppoo löytää ystävää mut ihmisten kanssa olo kannattaa silti koska jo se on antoisaa kun ei ota liian vakavasti.
Uusia tuttuja oon saanut:
- kavereiden kavereista
- harrastuskavereista
- työkavereista ja ex-työkavereita
- netistä
- kauemmista sukulaisista
- sukulaisten puolisoista
- ja yms.
- juhlista
Oon vaan jutellut jotain, laittanut viestiä facessa, ehdottanut tapaamista yms. Aina jonkun kanssa lähenee enempi.
Vierailija kirjoitti:
Uusien kaverisuhteiden solmiminen vie aikaa, vaivaa ja on riski. Ajan myötä voi paljastua että sinä et pidä uudesta kaverista tai että hän ei pidä sinusta.
Samalla se on hienoa koska siinä saa kehitettyä sosiaalisia taitojaan ja oppii itsestään, muista ihmisistä ja elämästä.
Olen nelikymppinen ja lapset teini-iässä. Pitkän työ - koti - parisuhde - lasten harrastukset - kotityöt - vanhemmat ja sisarukset - kummilasten perheet - työpaikan pikkujoulut kerran vuodessa -kauden jälkeen on ollut aikaa itselle pitkästä aikaa enempi. Olen tutustunut myös uusiin ihmisiin ja se on vaatinut opettelua kangistuneiden ruuhkavuosikuvioiden jälkeen. Itselleen ja muille kannattaa olla armollinen eikä ottaa tutstumishommaa liian vakavasti.
Mutta aktiivisesti kun pyrkii kontaktiin ihmisten kanssa niin aivan varmasti myös ihmisten kanssa olo lisääntyy ja tuttavapiiri kasvaa. Aina joskus löytyy ystävä tai kaveri mutta edes suurin osa niistä joiden kanssa tekee tuttavuutta ei lopulta päädy kavereiksi. Kemiat, elämäntilanteet, kiinnostuksenkohteet yms... ei oo helppoo löytää ystävää mut ihmisten kanssa olo kannattaa silti koska jo se on antoisaa kun ei ota liian vakavasti.
Uusia tuttuja oon saanut:
- kavereiden kavereista
- harrastuskavereista
- työkavereista ja ex-työkavereita
- netistä
- kauemmista sukulaisista
- sukulaisten puolisoista
- ja yms.
- juhlistaOon vaan jutellut jotain, laittanut viestiä facessa, ehdottanut tapaamista yms. Aina jonkun kanssa lähenee enempi.
Niin, sun vinkki toimii jos on jo valmiiksi kavereita ja sukua. Kun ei ole, on hyvin vaikea tutustua olemattomien ihmisten kavereihin tai sukulaisiin, ja ei ole niitä juhliakaan.
Ainoiksi vaihtoehdoiksi jää työkaverit (ei toimi jos työskentelee esim sukupuolelleen epätyypillisellä alalla, olen kokeillut lukemattomia kertoja) ja netti. Eli käytännössä esim itselleni netti, joka toki on parempi kuin ei mitään, mutta myös hyvin epäsosiaalinen koska livetapaaminen tapahtuu vasta kun ollaan jo sillä kaveriasteella. Eli ennen kuin tapaa ketään, pitää jo saavuttaa se kaveriaste, joka on online melko harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista nettitutustumisista sen verran että ainakin osa etsii sitten The Tosiystävä Sielunkumppania eli vaatimukset on korkealla. Kerron tän kokemuksesta, koska itse en kelvannut kokeilemilleni naispuoliselle netin kautta tosi elämän ystävää etsiville. Heti oli kriittinen katse ja parin tapaamisen jälkeen tuli kriittinen palautekin. Siellä on paljon niitä jotka arkielämästään eivät ole löytäneet tarpeeksi kelvollisia ystäviä ja sitten suuremmilta apajilla etsivät kuin neulaa heinäsuovasta. Ihan vaan varoituksena ettei satu niin paljon jos joutuu torjutuksi. Se on ihan todennäköistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä ohjaajaa tutustumisessa tarvitaan? Jos ihminen on sosiaalisesti kömpelö tai käytökseltään epämiellyttävä, niin edelleen hän jää yksin, ei ne muut yksinäiset sellaisen seuraa halua, eikä heidän tarvitsekaan. Vaikka kuinka paikalla olisi ohjaaja.
Ne jotka haluavat vaan oppia laittamaan ruokaa eivät moiselle kurssille menisi.
Eikä sinne kehtaisi mennä ne yksinäisetkään, koska pelkäävät jotakin leimautumista, heille se asioiden tekeminen yksin/yksinäisyys on jostakin syystä kauhean noloa ja hävettävää.
Siellä kurssilla olisi pari palstamiestä jotka olisivat kuolaamassa nuorten naisten perässä. Ja sen jälkeen siellä ei enää olisi minkäänlaista naista, ei edes sellaisia joita saa mukaan kapakasta kuka vaan.
Samaan kun lastentarhassa, pakottamaan muut ottamaan mukaan leikkiin myös epämiellyttävästi käyttäytyvä lapsi/yksinäinen.
Eihän se toimi oikein lapsillakaan, väärin käyttäytyvä ei koskaan opi parantamaan käytöstään. Ja aikuiset taas saavat työpaikoilla sietää tarpeeksi ihan kaikenlaisia ihmisiä, vapaa-ajalla niiden epämielyttävien kanssa ei olla tekemisissä.
Jep. Janni-Erik hakkaa muita lapsia lapiolla päähän, mutta Janni-Erikille ei saa antaa sitä luonnollista oppimiskokemusta, että noin tekemällä muut lapset karttavat. Vaan muiden lasten pitää ottaa mukaan Janni-Erik (ja kuhmut).
Jos Janni-Erikillä epäonnekseen on myös curling-vanhemmat, Janni-Erik saattaa vasta aikuisena ymmärtää, että muut pitää ottaa huomioon, ja ystäviä saa paremmin kun on ystävällinen, tai ainakin hakkaamatta. Tai ei tajua asiaa koskaan, ja päätyy yksinäisenä ja katkerana haukkumaan naisia vauva-palstalle.
Sitten Janni-Erik tarvitseekin ohjaajan kokkikurssille, joka valvoo että (ainakin siinä tilaisuudessa) Janni-Erikille ei heti käännetä selkää, vaikka tämän käytöstavat ovat edelleen sitä hakkaa vieressä olevaa päähän -tasoa.
Mutta sitten Janni-Erikiä kohtaa jälleen julma epäoikeudenmukaisuus, kukaan ei suostu pitämään yhteyttä häneen enää kurssin jälkeen, kun ei ole ohjaajaa pakottamassa.
Hmmm, tämä teksti ei anna kovin miellyttävää vaikutelmaa sen laatineen kirjoittajan luonteesta.
Voi kyynel sentään.
Laatija ei kuitenkaan ole yksinäinen, vaan on onnekseen kasvanut aikana, jolloin jos toimi kuten Janni-Erik, lopputulos ei ollutkaan se että muiden pitää vaan kärsiä ne kuhmut päässään ja ymmärtää "erilaista", vaan tuli seuraamuksia. Joutui eristyksiin/jälki-istuntoon, tai kiellettiin ottamasta jälkiruokaa.
Ja kappas vaan, kirjoittaja oppi sellaiset käytöstavat/sosiaaliset taidot, että muut eivät kartelleetkaan enää, eikä tarvinnut olla yksinäinen.
Tämän hyödyllisen opin soisin nykypolvillekin. Ja lapsena jo, eikä vasta sitten kun se paras ystävien hankkimisikä eli lapsuus ja nuoruus on jo ohi.
Koulukiusaajien on monesti todettu olevan sosiaalisesti älykkäitä, kun he onnistuvat usein saamaan kokonaisen joukon mukaan kiusaamaan jotain ryhmässä ulkopuolisen asemaan jäänyttä.
Miten se tähän liittyy? Kyse ei ole ryhmänä kiusaamisesta, vaan siitä että vaaditaan KAIKILTA mukavaa käytöstä, myös niiltä joilla se ei tule luonnostaan eikä kotoakaan ole voinut oppia, kun ehkä vanhemmatkaan eivät osaa. Ihan näiden lasten oman edun vuoksi.
Nythän pitkälti lapsi todetaan "erityiseksi" ja annetaan sen vaan heilua sen lapion kanssa, palkitaan vielä ehkä se väärä käytös ottamalla syliin tai antamalla enemmän huomiota.
Lapsi kasvaa ja lapion sijaan tulevat epäystävälliset sanat ja epäsosiaalinen käytös (eristäytyminen, murjotus, negatiivisuus, vaativuus, itsekkyys). Mutta vieläkään ei kukaan puutu niin että viesti menisi perille asti, niin että lapsi/nuori ymmärtäisi että on hänen etunsa olla mukava muille, ajatella asioita myös muiden näkökulmasta. Sitten ollaan yksinäisiä, tajuamatta että jos näin on aina ja kaikkialla, tekee ITSE jotakin väärin.
Koska JOS osaa käyttäytyä ja toimia niin että muilla on hyvä fiilis jonkun seurassa, ei ole vaaraa päätyä yksinäiseksi niin kauan kun on yhtään terveyttä jäljellä, päinvastoin ongelma on se että liian moni haluaisi ystäväksi. Tämä olisi hyödyllistä oppia jo lapsena, paljon hyödyllisempää kun ajatella, että kaikki muut ovat aina kiusaajia, ja muun maailman pitäisi muuttua pyörimään tämän yhden yksinäisen ehdoilla.
Harvassa ovat ne jotka ovat yksinäisiä vain yhdessä porukassa/koulussa/työpaikassa, ja he osaavat vaihtaa porukkaa/paikkaa jos vika on oikeasti muissa. Enenevästi ollaan yksinäisiä lapsesta alkaen aina ja kaikkialla. Eli ei ole opittu sosiaalisia taitoja kun ei ole huvittanut, ei ehkä ole ollut kotoa esimerkkiä, eikä ole ollut pakko.[/quote Tärkeintä olisi jo lapsena nähdä se pieni poika lapion takana. Kukaan ei ilman syytä lyö. Kaikken kanssa on tultava toimeen ja käytöshäiriöiset Adhd lapset rauhoittuvat parhaiten kannustamalla ja auttamalla ryhmäytymisessä. Eikä olettamalla että kun häiriköit et ansaitse ketään ystävää. Ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse nautin yksinäisyydestäni ja alkaa ahdistaa, jos joku väkisin yrittää sopia kahvittelua yms. En vain jaksa tai ei vaan kiinnosta. Olen tyytyväinen näin, älä vie aikaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraa haluaville yksinäisille pitäisi olla sellaisia tapaamispaikkoja, joissa ryhmissä (ei itse valituissa, koska ryhmäytyminen on monelle ahdistavaa) harrastettaisiin erilaisia aktiviteetteja (oman kiinnostuksen mukaan vaikka liikunta, leipominen, käsityöt, kalastus, taide) Näin voisi tutustua pienessä porukassa, eikä tarvitsisi keksiä tikusta asiaa, kun saisi olla sosiaalinen toiminnan varjolla ja mukana olisi ohjaaja.
Jotenkin nöyryyttävää.
Olin juuri tulossa sanomaan saman. Yksinäisyys ja seuran kaipuu eivät tarkoita sitä, että kyseessä on sosiaalisesti jälkeenjäänyt ja muutenkin heikkolahjainen ihminen, jota nyt pitää kovasti holhota ja opastaa toimimaan muiden kanssa. Tuollainen alentuva pakkoryhmäyttäminen vain veisi tutustumishalut useimmilta. Suurin osa tapaamistani yksinäisistä on ollut täysin normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. Useat ovat olleet huomattavan älykkäitä, mikä jo yksistään varmasti hankaloittaa omantyyppisten ihmisten tapaamista. Lopuilla taas ystävät ovat erkaantuneet esim. muuttojen tai erilaisten elämäntilanteiden takia.
Mikään ei käy. Ole aktiivinen - ei pysty. Entäs ohjattu tekeminen - ei pysty. Yksin oleminen? - ei pysty. Entäs itsestä yli pääseminen ja muiden sietäminen - ei pysty. Halutaanko ystäviä, vai olla marttyyreita, oikeasti? Joustavuutta, sitä tarvitaan ihan jokaisessa ihmissuhteessa. Siitä ohjaajastakin voi vaikka saada ystävän, jos ei heti tuomitse tekemistä nöyryyttäväksi pilipalihommaksi. Jos ei onnistu yksin, tarvitsee apua. Ei se ole sen kummempaa. Voihan sitä ajatella, että auttamassa myös niitä muita yksinäisiä, ei ainoastaan itseään. Ei kannata nostaa itseään jalustalle, niin on mahdollisuus tulla muiden kanssa luontevasti toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenna sitten kaikki joilla ystäviä voivat muistaa niitä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Huomenna sitten kaikki joilla ystäviä voivat muistaa niitä ystäviä.
Tai paremminkin teennäisiä yhteydenottoja jonkun jenkkiläisen kulutusjuhlan takia. Pitäkää viestinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna sitten kaikki joilla ystäviä voivat muistaa niitä ystäviä.
Tai paremminkin teennäisiä yhteydenottoja jonkun jenkkiläisen kulutusjuhlan takia. Pitäkää viestinne.
Mikään ei kelpaa?
Mua säälittää,
Se että moni täällä on jämähtänyt ikuiseen nuoruuteen.
Nuoruudessa lapsuuden perheestä irtautuessa ystävien merkitys on suurimmillaan. Se vähenee kun aletaan seurustella ja perustetaan perhe, aletaan luoda uraa ja huolehtia omista vanhenevista vanhemmista. Oma itse perustettu perhe on aikuisuuden ydinporukka.
Vierailija kirjoitti:
Mua säälittää,
Se että moni täällä on jämähtänyt ikuiseen nuoruuteen.
Nuoruudessa lapsuuden perheestä irtautuessa ystävien merkitys on suurimmillaan. Se vähenee kun aletaan seurustella ja perustetaan perhe, aletaan luoda uraa ja huolehtia omista vanhenevista vanhemmista. Oma itse perustettu perhe on aikuisuuden ydinporukka.
Sitten avioeron jälkeen ollaankin ilman ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua säälittää,
Se että moni täällä on jämähtänyt ikuiseen nuoruuteen.
Nuoruudessa lapsuuden perheestä irtautuessa ystävien merkitys on suurimmillaan. Se vähenee kun aletaan seurustella ja perustetaan perhe, aletaan luoda uraa ja huolehtia omista vanhenevista vanhemmista. Oma itse perustettu perhe on aikuisuuden ydinporukka.Sitten avioeron jälkeen ollaankin ilman ystäviä.
Avioeron jälkeen luodaan uusi sosiaalinen elämä. Kuten aikuiset ihmiset tekevät, kun muuttavat toiselle paikkakunnalle.
Elämää helpottaa paljon, kun ymmärtää, että et voi sitoa lapsuudenystäviä koko heidän elämäkseen odottamaan, että jos satut eroamaan, niin he odottavat sinua. Ymmärtää se, että heilläkin elämäntilanteet muuttuu: pariutuvat, perustavat perheen ja tulee uusia tuttuja.
Ihmissuhteet muuttuvat ja elävät koko elämän ajan. Ne eivät ole mikään vakio, että jos olet ollut 5 vuotiaana naapurin tytön bestis, olet sitä seuraavat 80 vuotta siksi, että jos hän eroaa kuuskymppisenä ja tarvitsee taas ystävää. Ei kenenkään tarvitse jäädä ihmissuhteisiin roikkumaan odottaen sinun eroa. Jokaisella on oikeus elää omaa elämää ja luoda ihmissuhteita sen hetkisiin elämäntilanteisiin.
Yksinäisyyttä valittavat juuri ne, jotka haluavat niitä omistautuneita suhteita, joissa ystävä ovat kuin aviopuolisoita ja joilla ei saa olla muuta elämää. Harva ihminen on valmis sitoutumaan vuosikymmeniä kestävään parisuhteen omaiseen suhteeseen kaverin kanssa.
Samaan kun lastentarhassa, pakottamaan muut ottamaan mukaan leikkiin myös epämiellyttävästi käyttäytyvä lapsi/yksinäinen.
Eihän se toimi oikein lapsillakaan, väärin käyttäytyvä ei koskaan opi parantamaan käytöstään. Ja aikuiset taas saavat työpaikoilla sietää tarpeeksi ihan kaikenlaisia ihmisiä, vapaa-ajalla niiden epämielyttävien kanssa ei olla tekemisissä.