Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Eli kun sanon, että en lähtisi "kokataan ja jutellaan" - kurssille, niin mikään ei kelpaa? Minä puhuin vanhuksista, koska heidän yksinäisyytensä helpottaminen olisi suhteellisen helppoa ja yhdistettävissä moneen eri toimijaan. Ja lapsista, koska lapsuudesta kaikki lähtee.
No eipä tarvi montaa viestiä taaksepäin kelata, kun siellä joku huutaa, että järjestetty toiminta on yksinäisille nöyryyttävää. Samantyyppinen reaktio on tullut jokseenkin kaikkiin tänne kirjoitettuihin ehdotuksiin siitä, miten ihmisiin voisi tutustua. Jos sinä et ole näitä kirjoittanut, niin miksi ihmeessä luulet että kaikki täällä keskustelevat juuri SINUN lähtemisestäsi? Ole ihan vapaasti lähtemättä "kokataan ja jutellaan" -kurssille, moni muu lähtisi (ja on lähtenytkin) ja on löytänyt niiltä ystäviä. Sori siitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sinänsä huolestuttavaa etenkin lasten suhteen, jos he ovat kiinnostuneita ihmisistä eivätkä ASIOISTA. Se viestii epävarmuudesta.
Jos lapsi on varma äitinsä rakkaudesta, se lähtee tutkimaan maailmaa.
Sama juttu yksinäisyydessä ts. Siinä tyhjyyden tunteessa. Ei ihmisten seura poista yksinäisyyttä, sillä korkeintaan saatte harhautettua itseänne noista ajatuksista.
Parannuskeino yksinäisyyteen ei ole kuin kerjäiläisenä juosta ihmisten perässä, vaan päästä kosketuksiin todellisuuden kanssa.
Se parantaa yksinäisyyden.
Olen se, joka jo lapsena kertoi kadonneensa omaan mielikuvitusmaailmaansa, kun kotona oli ankeaa. Miksi? Siksi, että todellisuus on todella ahdistava. Oikeassa elämässä Harry Potter ei lähtisi Tylypahkaan ja löytäisi sieltä uusia ystäviä, vaan olisi kotona toisten kiusattavana aina siihen asti, kunnes hänet lopulta rahattomana heitettäisiin ovesta ulos täysi-ikäisyyden myötä. Tätä on todellisuus ja se on monelle hyvin ikävä kokemus.
Ruvetkaa verkostomarkkinoijiksi niin saatte rahan lisäksi uusia ystäviä omasta verkostostanne. Ja samalla ujotkin saa hyvän syyn jonka varjolla on helppo yrittää tutustua uusiin ihmisiin ja lämmittää välejä vanhoihin tuttuihin, auttaen niitäkin menestymään ja rikastumaan. Ja kaikki voittaa!
Vierailija kirjoitti:
Ruvetkaa verkostomarkkinoijiksi niin saatte rahan lisäksi uusia ystäviä omasta verkostostanne. Ja samalla ujotkin saa hyvän syyn jonka varjolla on helppo yrittää tutustua uusiin ihmisiin ja lämmittää välejä vanhoihin tuttuihin, auttaen niitäkin menestymään ja rikastumaan. Ja kaikki voittaa!
En halua eroon nykyisistä ystävistäni. Tuo on tosi tympeää toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei? Vanhuksille ja koululaisille on vielä helppoa tällaista järjestää.
Mutta aikuiset yksinäiset on niin monimuotoinen ryhmä, niin eri asioista kiinnostuneita. No ainakin mielenterveyspalvelujen saaminen kuntoon auttaisi jo paljon, mutta monelta muulta ryhmältä vaaditaan itseltään jo sitten enemmän.
Etenkin kun heitä ei edes kiinnosta osallistua mihinkään, koska järjestetty toiminta on "nöyryyttävää"... Lapset eivät VIELÄ ole tuota tajunneet ja vanhukset puolestaan ovat VIIMEISTÄÄN NYT ymmärtäneet, että ihan kuolemaansa asti ei kannata sitä täydellistä tosiystävää odotella yksin kotona ;)
Aikuisten ystävyyden esteenä näyttää ylipäänsäkin olevan se, että vaatimukset ei kohtaa todellisuutta. Nuorena ystävyyden pohjaksi riitti vaikka sama musamaku tai joku vastaava pikkuasia, aikuisena haetaan jo niin täydellistä omaan ajatusmaailmaan sopivaa kokonaisuutta, että ihmetellä vain voi jos joku sellaisen löytää.
Eli kun sanon, että en lähtisi "kokataan ja jutellaan" - kurssille, niin mikään ei kelpaa? Minä puhuin vanhuksista, koska heidän yksinäisyytensä helpottaminen olisi suhteellisen helppoa ja yhdistettävissä moneen eri toimijaan. Ja lapsista, koska lapsuudesta kaikki lähtee.
Kokataan ja jutellaan - kerho tuntemattomille suomalaisille, jotka eivät juttele edes tutuilleen (kuten yllä) 😁 Ja siis en minä näe siinä mitään pahaa, että tuollainen toiminta ei kiinnosta. Miksi kiinnostaisi? Edelleen, se yksinäinen voi olla nuori, tai perheenäiti, töissä tai opinnoissa, sapattivapaalla, eläkkeellä tai syrjäytynyt mies. Ikähaitari 18-100v ja ylikin. Kaikilla omat luonteensa, kiinnostuksensa, rajoitteensa (kuten käytettävissä oleva vapaa-aika, asuinpaikka jne.) Ihan todella alentavaa että jokaiselle yksinäiselle pitäisi kelvata väkisin kokoon kyhätty kokataan ja jutellaan - kerho tai muu vastaava.
Kokataan ja jutellaan -kurssi sopisi hyvin niille yksinäisille, jotka pitää ruuanlaitosta ja joille on luontevaa tutustua muihin yhdessä ruokaa laittaen ja syöden. Niitäkin varmasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei? Vanhuksille ja koululaisille on vielä helppoa tällaista järjestää.
Mutta aikuiset yksinäiset on niin monimuotoinen ryhmä, niin eri asioista kiinnostuneita. No ainakin mielenterveyspalvelujen saaminen kuntoon auttaisi jo paljon, mutta monelta muulta ryhmältä vaaditaan itseltään jo sitten enemmän.
Etenkin kun heitä ei edes kiinnosta osallistua mihinkään, koska järjestetty toiminta on "nöyryyttävää"... Lapset eivät VIELÄ ole tuota tajunneet ja vanhukset puolestaan ovat VIIMEISTÄÄN NYT ymmärtäneet, että ihan kuolemaansa asti ei kannata sitä täydellistä tosiystävää odotella yksin kotona ;)
Aikuisten ystävyyden esteenä näyttää ylipäänsäkin olevan se, että vaatimukset ei kohtaa todellisuutta. Nuorena ystävyyden pohjaksi riitti vaikka sama musamaku tai joku vastaava pikkuasia, aikuisena haetaan jo niin täydellistä omaan ajatusmaailmaan sopivaa kokonaisuutta, että ihmetellä vain voi jos joku sellaisen löytää.
Eli kun sanon, että en lähtisi "kokataan ja jutellaan" - kurssille, niin mikään ei kelpaa? Minä puhuin vanhuksista, koska heidän yksinäisyytensä helpottaminen olisi suhteellisen helppoa ja yhdistettävissä moneen eri toimijaan. Ja lapsista, koska lapsuudesta kaikki lähtee.
Kokataan ja jutellaan - kerho tuntemattomille suomalaisille, jotka eivät juttele edes tutuilleen (kuten yllä) 😁 Ja siis en minä näe siinä mitään pahaa, että tuollainen toiminta ei kiinnosta. Miksi kiinnostaisi? Edelleen, se yksinäinen voi olla nuori, tai perheenäiti, töissä tai opinnoissa, sapattivapaalla, eläkkeellä tai syrjäytynyt mies. Ikähaitari 18-100v ja ylikin. Kaikilla omat luonteensa, kiinnostuksensa, rajoitteensa (kuten käytettävissä oleva vapaa-aika, asuinpaikka jne.) Ihan todella alentavaa että jokaiselle yksinäiselle pitäisi kelvata väkisin kokoon kyhätty kokataan ja jutellaan - kerho tai muu vastaava.
MIKÄ näille sitten kelpaisi? Vai onko vain hyväksyttävä, että jotkut ovat yksinäisiä ja sellaisina pysyvätkin, koska he kokevat kaiken, missä voisi tutustua muihin ihmisiin, nöyryyttävänä? Ts joidenkin kohdalla yksinäisyys on asia, jolle ei edes voida tehdä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei? Vanhuksille ja koululaisille on vielä helppoa tällaista järjestää.
Mutta aikuiset yksinäiset on niin monimuotoinen ryhmä, niin eri asioista kiinnostuneita. No ainakin mielenterveyspalvelujen saaminen kuntoon auttaisi jo paljon, mutta monelta muulta ryhmältä vaaditaan itseltään jo sitten enemmän.
Etenkin kun heitä ei edes kiinnosta osallistua mihinkään, koska järjestetty toiminta on "nöyryyttävää"... Lapset eivät VIELÄ ole tuota tajunneet ja vanhukset puolestaan ovat VIIMEISTÄÄN NYT ymmärtäneet, että ihan kuolemaansa asti ei kannata sitä täydellistä tosiystävää odotella yksin kotona ;)
Aikuisten ystävyyden esteenä näyttää ylipäänsäkin olevan se, että vaatimukset ei kohtaa todellisuutta. Nuorena ystävyyden pohjaksi riitti vaikka sama musamaku tai joku vastaava pikkuasia, aikuisena haetaan jo niin täydellistä omaan ajatusmaailmaan sopivaa kokonaisuutta, että ihmetellä vain voi jos joku sellaisen löytää.
Eli kun sanon, että en lähtisi "kokataan ja jutellaan" - kurssille, niin mikään ei kelpaa? Minä puhuin vanhuksista, koska heidän yksinäisyytensä helpottaminen olisi suhteellisen helppoa ja yhdistettävissä moneen eri toimijaan. Ja lapsista, koska lapsuudesta kaikki lähtee.
Kokataan ja jutellaan - kerho tuntemattomille suomalaisille, jotka eivät juttele edes tutuilleen (kuten yllä) 😁 Ja siis en minä näe siinä mitään pahaa, että tuollainen toiminta ei kiinnosta. Miksi kiinnostaisi? Edelleen, se yksinäinen voi olla nuori, tai perheenäiti, töissä tai opinnoissa, sapattivapaalla, eläkkeellä tai syrjäytynyt mies. Ikähaitari 18-100v ja ylikin. Kaikilla omat luonteensa, kiinnostuksensa, rajoitteensa (kuten käytettävissä oleva vapaa-aika, asuinpaikka jne.) Ihan todella alentavaa että jokaiselle yksinäiselle pitäisi kelvata väkisin kokoon kyhätty kokataan ja jutellaan - kerho tai muu vastaava.
MIKÄ näille sitten kelpaisi? Vai onko vain hyväksyttävä, että jotkut ovat yksinäisiä ja sellaisina pysyvätkin, koska he kokevat kaiken, missä voisi tutustua muihin ihmisiin, nöyryyttävänä? Ts joidenkin kohdalla yksinäisyys on asia, jolle ei edes voida tehdä mitään?
Kaiken?
Ihanko kaiken?
Eikö se ole päivänselvää että yhtä ratkaisua ei ole? Miksi ette tartu muihin ehdotuksiin? Lapsille ilmaisia harrastuksia? Vanhuksille tansseja? Mielenterveystyö kuntoon? Ennaltaehkäisyä? Oliko nämä viisaat ehdotukset liian vaikeita teille, kun pitää keskittyä mollaamaan vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei? Vanhuksille ja koululaisille on vielä helppoa tällaista järjestää.
Mutta aikuiset yksinäiset on niin monimuotoinen ryhmä, niin eri asioista kiinnostuneita. No ainakin mielenterveyspalvelujen saaminen kuntoon auttaisi jo paljon, mutta monelta muulta ryhmältä vaaditaan itseltään jo sitten enemmän.
Etenkin kun heitä ei edes kiinnosta osallistua mihinkään, koska järjestetty toiminta on "nöyryyttävää"... Lapset eivät VIELÄ ole tuota tajunneet ja vanhukset puolestaan ovat VIIMEISTÄÄN NYT ymmärtäneet, että ihan kuolemaansa asti ei kannata sitä täydellistä tosiystävää odotella yksin kotona ;)
Aikuisten ystävyyden esteenä näyttää ylipäänsäkin olevan se, että vaatimukset ei kohtaa todellisuutta. Nuorena ystävyyden pohjaksi riitti vaikka sama musamaku tai joku vastaava pikkuasia, aikuisena haetaan jo niin täydellistä omaan ajatusmaailmaan sopivaa kokonaisuutta, että ihmetellä vain voi jos joku sellaisen löytää.
Eli kun sanon, että en lähtisi "kokataan ja jutellaan" - kurssille, niin mikään ei kelpaa? Minä puhuin vanhuksista, koska heidän yksinäisyytensä helpottaminen olisi suhteellisen helppoa ja yhdistettävissä moneen eri toimijaan. Ja lapsista, koska lapsuudesta kaikki lähtee.
Kokataan ja jutellaan - kerho tuntemattomille suomalaisille, jotka eivät juttele edes tutuilleen (kuten yllä) 😁 Ja siis en minä näe siinä mitään pahaa, että tuollainen toiminta ei kiinnosta. Miksi kiinnostaisi? Edelleen, se yksinäinen voi olla nuori, tai perheenäiti, töissä tai opinnoissa, sapattivapaalla, eläkkeellä tai syrjäytynyt mies. Ikähaitari 18-100v ja ylikin. Kaikilla omat luonteensa, kiinnostuksensa, rajoitteensa (kuten käytettävissä oleva vapaa-aika, asuinpaikka jne.) Ihan todella alentavaa että jokaiselle yksinäiselle pitäisi kelvata väkisin kokoon kyhätty kokataan ja jutellaan - kerho tai muu vastaava.
MIKÄ näille sitten kelpaisi? Vai onko vain hyväksyttävä, että jotkut ovat yksinäisiä ja sellaisina pysyvätkin, koska he kokevat kaiken, missä voisi tutustua muihin ihmisiin, nöyryyttävänä? Ts joidenkin kohdalla yksinäisyys on asia, jolle ei edes voida tehdä mitään?
Kaiken?
Ihanko kaiken?Eikö se ole päivänselvää että yhtä ratkaisua ei ole? Miksi ette tartu muihin ehdotuksiin? Lapsille ilmaisia harrastuksia? Vanhuksille tansseja? Mielenterveystyö kuntoon? Ennaltaehkäisyä? Oliko nämä viisaat ehdotukset liian vaikeita teille, kun pitää keskittyä mollaamaan vain?
Ei ollut yhtään liian vaikeita. Mutta ihan sun omassa kommentissakin oli ihmisryhmiä, joita nuo sun ehdotuksesi eivät koskeneet tai jos olisivat koskeneet, ne olisivat olleet heille nöyryyttäviä. Eli mitä näille nuorille, perheenäideille, töissä, opinnoissa tai sapaativapaalla oleville yksinäisille pitäisi olla, jotta he eivät kokisi itseään yksinäisiksi? Entä eläkeläisille, jotka eivät ole vielä vanhuksia? Syrjäytyneille miehille? Millaisia asioita heille voisi järjestää? Tietenkin jokainen on yksilö, mutta eihän kenenkään yksinäisyys poistu yksin olemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei? Vanhuksille ja koululaisille on vielä helppoa tällaista järjestää.
Mutta aikuiset yksinäiset on niin monimuotoinen ryhmä, niin eri asioista kiinnostuneita. No ainakin mielenterveyspalvelujen saaminen kuntoon auttaisi jo paljon, mutta monelta muulta ryhmältä vaaditaan itseltään jo sitten enemmän.
Etenkin kun heitä ei edes kiinnosta osallistua mihinkään, koska järjestetty toiminta on "nöyryyttävää"... Lapset eivät VIELÄ ole tuota tajunneet ja vanhukset puolestaan ovat VIIMEISTÄÄN NYT ymmärtäneet, että ihan kuolemaansa asti ei kannata sitä täydellistä tosiystävää odotella yksin kotona ;)
Aikuisten ystävyyden esteenä näyttää ylipäänsäkin olevan se, että vaatimukset ei kohtaa todellisuutta. Nuorena ystävyyden pohjaksi riitti vaikka sama musamaku tai joku vastaava pikkuasia, aikuisena haetaan jo niin täydellistä omaan ajatusmaailmaan sopivaa kokonaisuutta, että ihmetellä vain voi jos joku sellaisen löytää.
Eli kun sanon, että en lähtisi "kokataan ja jutellaan" - kurssille, niin mikään ei kelpaa? Minä puhuin vanhuksista, koska heidän yksinäisyytensä helpottaminen olisi suhteellisen helppoa ja yhdistettävissä moneen eri toimijaan. Ja lapsista, koska lapsuudesta kaikki lähtee.
Kokataan ja jutellaan - kerho tuntemattomille suomalaisille, jotka eivät juttele edes tutuilleen (kuten yllä) 😁 Ja siis en minä näe siinä mitään pahaa, että tuollainen toiminta ei kiinnosta. Miksi kiinnostaisi? Edelleen, se yksinäinen voi olla nuori, tai perheenäiti, töissä tai opinnoissa, sapattivapaalla, eläkkeellä tai syrjäytynyt mies. Ikähaitari 18-100v ja ylikin. Kaikilla omat luonteensa, kiinnostuksensa, rajoitteensa (kuten käytettävissä oleva vapaa-aika, asuinpaikka jne.) Ihan todella alentavaa että jokaiselle yksinäiselle pitäisi kelvata väkisin kokoon kyhätty kokataan ja jutellaan - kerho tai muu vastaava.
MIKÄ näille sitten kelpaisi? Vai onko vain hyväksyttävä, että jotkut ovat yksinäisiä ja sellaisina pysyvätkin, koska he kokevat kaiken, missä voisi tutustua muihin ihmisiin, nöyryyttävänä? Ts joidenkin kohdalla yksinäisyys on asia, jolle ei edes voida tehdä mitään?
Kaiken?
Ihanko kaiken?Eikö se ole päivänselvää että yhtä ratkaisua ei ole? Miksi ette tartu muihin ehdotuksiin? Lapsille ilmaisia harrastuksia? Vanhuksille tansseja? Mielenterveystyö kuntoon? Ennaltaehkäisyä? Oliko nämä viisaat ehdotukset liian vaikeita teille, kun pitää keskittyä mollaamaan vain?
Ei ollut yhtään liian vaikeita. Mutta ihan sun omassa kommentissakin oli ihmisryhmiä, joita nuo sun ehdotuksesi eivät koskeneet tai jos olisivat koskeneet, ne olisivat olleet heille nöyryyttäviä. Eli mitä näille nuorille, perheenäideille, töissä, opinnoissa tai sapaativapaalla oleville yksinäisille pitäisi olla, jotta he eivät kokisi itseään yksinäisiksi? Entä eläkeläisille, jotka eivät ole vielä vanhuksia? Syrjäytyneille miehille? Millaisia asioita heille voisi järjestää? Tietenkin jokainen on yksilö, mutta eihän kenenkään yksinäisyys poistu yksin olemalla.
Ei poistu. Mutta pitääkö minulla olla vastaus kaikkeen että te jotkut olette tyytyväisiä?
Itse vakaasti uskon ennaltaehkäisyyn ja taustasyihin perehtymiseen, en kursseihin (minkäänlaisiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei? Vanhuksille ja koululaisille on vielä helppoa tällaista järjestää.
Mutta aikuiset yksinäiset on niin monimuotoinen ryhmä, niin eri asioista kiinnostuneita. No ainakin mielenterveyspalvelujen saaminen kuntoon auttaisi jo paljon, mutta monelta muulta ryhmältä vaaditaan itseltään jo sitten enemmän.
Etenkin kun heitä ei edes kiinnosta osallistua mihinkään, koska järjestetty toiminta on "nöyryyttävää"... Lapset eivät VIELÄ ole tuota tajunneet ja vanhukset puolestaan ovat VIIMEISTÄÄN NYT ymmärtäneet, että ihan kuolemaansa asti ei kannata sitä täydellistä tosiystävää odotella yksin kotona ;)
Aikuisten ystävyyden esteenä näyttää ylipäänsäkin olevan se, että vaatimukset ei kohtaa todellisuutta. Nuorena ystävyyden pohjaksi riitti vaikka sama musamaku tai joku vastaava pikkuasia, aikuisena haetaan jo niin täydellistä omaan ajatusmaailmaan sopivaa kokonaisuutta, että ihmetellä vain voi jos joku sellaisen löytää.
Eli kun sanon, että en lähtisi "kokataan ja jutellaan" - kurssille, niin mikään ei kelpaa? Minä puhuin vanhuksista, koska heidän yksinäisyytensä helpottaminen olisi suhteellisen helppoa ja yhdistettävissä moneen eri toimijaan. Ja lapsista, koska lapsuudesta kaikki lähtee.
Kokataan ja jutellaan - kerho tuntemattomille suomalaisille, jotka eivät juttele edes tutuilleen (kuten yllä) 😁 Ja siis en minä näe siinä mitään pahaa, että tuollainen toiminta ei kiinnosta. Miksi kiinnostaisi? Edelleen, se yksinäinen voi olla nuori, tai perheenäiti, töissä tai opinnoissa, sapattivapaalla, eläkkeellä tai syrjäytynyt mies. Ikähaitari 18-100v ja ylikin. Kaikilla omat luonteensa, kiinnostuksensa, rajoitteensa (kuten käytettävissä oleva vapaa-aika, asuinpaikka jne.) Ihan todella alentavaa että jokaiselle yksinäiselle pitäisi kelvata väkisin kokoon kyhätty kokataan ja jutellaan - kerho tai muu vastaava.
MIKÄ näille sitten kelpaisi? Vai onko vain hyväksyttävä, että jotkut ovat yksinäisiä ja sellaisina pysyvätkin, koska he kokevat kaiken, missä voisi tutustua muihin ihmisiin, nöyryyttävänä? Ts joidenkin kohdalla yksinäisyys on asia, jolle ei edes voida tehdä mitään?
Kaiken?
Ihanko kaiken?Eikö se ole päivänselvää että yhtä ratkaisua ei ole? Miksi ette tartu muihin ehdotuksiin? Lapsille ilmaisia harrastuksia? Vanhuksille tansseja? Mielenterveystyö kuntoon? Ennaltaehkäisyä? Oliko nämä viisaat ehdotukset liian vaikeita teille, kun pitää keskittyä mollaamaan vain?
Ei ollut yhtään liian vaikeita. Mutta ihan sun omassa kommentissakin oli ihmisryhmiä, joita nuo sun ehdotuksesi eivät koskeneet tai jos olisivat koskeneet, ne olisivat olleet heille nöyryyttäviä. Eli mitä näille nuorille, perheenäideille, töissä, opinnoissa tai sapaativapaalla oleville yksinäisille pitäisi olla, jotta he eivät kokisi itseään yksinäisiksi? Entä eläkeläisille, jotka eivät ole vielä vanhuksia? Syrjäytyneille miehille? Millaisia asioita heille voisi järjestää? Tietenkin jokainen on yksilö, mutta eihän kenenkään yksinäisyys poistu yksin olemalla.
Ei poistu. Mutta pitääkö minulla olla vastaus kaikkeen että te jotkut olette tyytyväisiä?
Itse vakaasti uskon ennaltaehkäisyyn ja taustasyihin perehtymiseen, en kursseihin (minkäänlaisiin).
Ei tietenkään tarvitse olla. Oletin, että sulla olisi jotain ideoita siitä, mitä muidenkin kuin vain lasten ja vanhusten yksinäisyydelle voitaisiin tehdä. Olen samaa mieltä mielenterveystyöstä, mutta minusta siihen pitäisi satsata nykyistä enemmän ihan riippumatta siitä, onko mt-ongelmasta kärsivä yksinäinen vai ei. Sairauksiin tulisi saada aina hoitoa eikä vain silloin, jos sairastunut on yksinäinen. Esitit kuitenkin ennaltaehkäisyn yhtenä vaihtoehtona. Mitä tämä ennaltaehkäisy voisi pitää sisällään? Taustasyihin perehtyminen on toki tärkeää, mutta jos yksinäisyyden syynä on esimerkiksi toiselle paikkakunnalle muuttaminen, syy on tiedossa mutta mitä pitäisi tehdä? Kehottaa muuttamaan takaisin? Jos taustasyynä on yksilön ujous, mitä ujoudelle pitäisi tehdä? Joillakin taustasyynä on lapsuuden traumat ja silloin tietysti traumoista pääseminen edellyttää ainakin jonkinlaista terapiaa. Joillakin taustasyynä on aiemmat pettymykset muihin ihmisiin, mutta mitä tässä tapauksessa pitäisi tehdä? Heillekin jonkinlaista terapiaa tai edes kursseja, joista saadun tiedon perusteella pystyy käsittelemään omia tunteitaan ja toimintatapojaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraa haluaville yksinäisille pitäisi olla sellaisia tapaamispaikkoja, joissa ryhmissä (ei itse valituissa, koska ryhmäytyminen on monelle ahdistavaa) harrastettaisiin erilaisia aktiviteetteja (oman kiinnostuksen mukaan vaikka liikunta, leipominen, käsityöt, kalastus, taide) Näin voisi tutustua pienessä porukassa, eikä tarvitsisi keksiä tikusta asiaa, kun saisi olla sosiaalinen toiminnan varjolla ja mukana olisi ohjaaja.
TÄH? Miksi ei kelpaa jo olemassaolevat martat, liikuntaseurat ja yhdistykset?
Olen eri mutta kerron silti oman mielipiteeni:
Koska niissä on paljon sellaisia ihmisiä, joita ei kiinnosta uudet ystävät eikä kaikilla ole edes aikaa sellaisille. Tuollaisissa yksinäisten ryhmissä se varsinainen tekeminen olisi monelle lähinnä tekosyy, jonka varjolla kokoonnutaan yhteen, ja keino tutustua muihin yksinäisiin.
Kansanopistolla se yksinäiset kokkikurssi löytyy sieltä, missä on iso neonpunainen nuoli odottamassa oven yläpuolella. Siinä lukee "yksinäiset". Ovella on ylipirteä Martta, joka hössöttää suureen ääneen, että "tänne vain, tänne vain! Ei tarvitse yhtään ujostella, tänne kaikki yksinäiset tapaamaan uusia ihmisiä!"
YKSINÄISTEN IHMISTEN KOKKIKURSSI ALKAA VIIDEN MINUUTIN KULUTTUA LUOKASSA 203 kertoo rahiseva kuulutus.
Ei kai kukaan ole ehdottanut, että pidettäisiin joku YKSINÄISTEN LUUSERIEN KOKKIKURSSI. Mutta kansalaisopisto voisi hyvin järjestää vaikka Kokataan ja jutellaan -nimisen kurssin, jonka kuvauksessa mainitaan, että ruokaa laitetaan pareittain, pari vaihtuu joka kerta ja lopuksi ruokaillaan kaikessa rauhassa niin, että tutustumiselle, kuulumisten vaihdolle ja muulle jutustelulle jää hyvin aikaa.
Miten tuo eroaa tavallisista kursseista, niilläkin ruokaillaan rauhallisesti lopuksi, tehdään ruokaa pareittain, ja kun menet seuraavalle kurssille, enemmistö porukasta on vaihtunut. Aika vaivaannuttavaa olisi jäädä jälkikäteen notkumaan.
Tällä kurssilla panostettaisiin tutustumiseen ja juttelemiseen.
Tavallisilla ruokakursseilla iso osa osallistujista tahtoo lähinnä oppia laittamaan uusia ruokia ja ehkä saada vähän vaihtelua arkeen. Joillain kursseilla ruokaa laitetaan yksin, jolloin tutustuminen vaikeutuu. Muutenkin moni tulee kurssille yhdessä jonkun kaverinsa kanssa, jonka ottaa kurssilla parikseen. Jos kurssiin kuuluu useampi kokoontuminen, kaikki laittaa yleensä ruokaa saman ihmisen kanssa joka kerralla eikä paria vaihdella. Ja lopuksi, kun kokoonnutaan yhteisen pöydän äärelle, jokainen kertoo vuorollaan vähän siitä ruuasta jota laittoi. Sen jälkeen syödään ja jutellaan vapaamuotoisesti.
Tutustumiseen painottuva kurssi kokoontuisi monta kertaa ja pari vaihtuisi aina, jolloin kaikki saisi hyvän mahdollisuuden tutustua moneen uuteen ihmiseen. Jokainen esittelisi itsensä kurssi aluksi, ja seuraaviin tapaamisiin kuuluisi kuulumiskierros. Osa keskusteluista voitaisiin muutenkin käydä enemmän tai vähemmän ohjatusti. Näin jokainen saisi äänensä kuuluviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraa haluaville yksinäisille pitäisi olla sellaisia tapaamispaikkoja, joissa ryhmissä (ei itse valituissa, koska ryhmäytyminen on monelle ahdistavaa) harrastettaisiin erilaisia aktiviteetteja (oman kiinnostuksen mukaan vaikka liikunta, leipominen, käsityöt, kalastus, taide) Näin voisi tutustua pienessä porukassa, eikä tarvitsisi keksiä tikusta asiaa, kun saisi olla sosiaalinen toiminnan varjolla ja mukana olisi ohjaaja.
TÄH? Miksi ei kelpaa jo olemassaolevat martat, liikuntaseurat ja yhdistykset?
Olen eri mutta kerron silti oman mielipiteeni:
Koska niissä on paljon sellaisia ihmisiä, joita ei kiinnosta uudet ystävät eikä kaikilla ole edes aikaa sellaisille. Tuollaisissa yksinäisten ryhmissä se varsinainen tekeminen olisi monelle lähinnä tekosyy, jonka varjolla kokoonnutaan yhteen, ja keino tutustua muihin yksinäisiin.
Kansanopistolla se yksinäiset kokkikurssi löytyy sieltä, missä on iso neonpunainen nuoli odottamassa oven yläpuolella. Siinä lukee "yksinäiset". Ovella on ylipirteä Martta, joka hössöttää suureen ääneen, että "tänne vain, tänne vain! Ei tarvitse yhtään ujostella, tänne kaikki yksinäiset tapaamaan uusia ihmisiä!"
YKSINÄISTEN IHMISTEN KOKKIKURSSI ALKAA VIIDEN MINUUTIN KULUTTUA LUOKASSA 203 kertoo rahiseva kuulutus.
Ei kai kukaan ole ehdottanut, että pidettäisiin joku YKSINÄISTEN LUUSERIEN KOKKIKURSSI. Mutta kansalaisopisto voisi hyvin järjestää vaikka Kokataan ja jutellaan -nimisen kurssin, jonka kuvauksessa mainitaan, että ruokaa laitetaan pareittain, pari vaihtuu joka kerta ja lopuksi ruokaillaan kaikessa rauhassa niin, että tutustumiselle, kuulumisten vaihdolle ja muulle jutustelulle jää hyvin aikaa.
Miten tuo eroaa tavallisista kursseista, niilläkin ruokaillaan rauhallisesti lopuksi, tehdään ruokaa pareittain, ja kun menet seuraavalle kurssille, enemmistö porukasta on vaihtunut. Aika vaivaannuttavaa olisi jäädä jälkikäteen notkumaan.
Tällä kurssilla panostettaisiin tutustumiseen ja juttelemiseen.
Tavallisilla ruokakursseilla iso osa osallistujista tahtoo lähinnä oppia laittamaan uusia ruokia ja ehkä saada vähän vaihtelua arkeen. Joillain kursseilla ruokaa laitetaan yksin, jolloin tutustuminen vaikeutuu. Muutenkin moni tulee kurssille yhdessä jonkun kaverinsa kanssa, jonka ottaa kurssilla parikseen. Jos kurssiin kuuluu useampi kokoontuminen, kaikki laittaa yleensä ruokaa saman ihmisen kanssa joka kerralla eikä paria vaihdella. Ja lopuksi, kun kokoonnutaan yhteisen pöydän äärelle, jokainen kertoo vuorollaan vähän siitä ruuasta jota laittoi. Sen jälkeen syödään ja jutellaan vapaamuotoisesti.
Tutustumiseen painottuva kurssi kokoontuisi monta kertaa ja pari vaihtuisi aina, jolloin kaikki saisi hyvän mahdollisuuden tutustua moneen uuteen ihmiseen. Jokainen esittelisi itsensä kurssi aluksi, ja seuraaviin tapaamisiin kuuluisi kuulumiskierros. Osa keskusteluista voitaisiin muutenkin käydä enemmän tai vähemmän ohjatusti. Näin jokainen saisi äänensä kuuluviin.
Voi luoja 😂 😂 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraa haluaville yksinäisille pitäisi olla sellaisia tapaamispaikkoja, joissa ryhmissä (ei itse valituissa, koska ryhmäytyminen on monelle ahdistavaa) harrastettaisiin erilaisia aktiviteetteja (oman kiinnostuksen mukaan vaikka liikunta, leipominen, käsityöt, kalastus, taide) Näin voisi tutustua pienessä porukassa, eikä tarvitsisi keksiä tikusta asiaa, kun saisi olla sosiaalinen toiminnan varjolla ja mukana olisi ohjaaja.
TÄH? Miksi ei kelpaa jo olemassaolevat martat, liikuntaseurat ja yhdistykset?
Olen eri mutta kerron silti oman mielipiteeni:
Koska niissä on paljon sellaisia ihmisiä, joita ei kiinnosta uudet ystävät eikä kaikilla ole edes aikaa sellaisille. Tuollaisissa yksinäisten ryhmissä se varsinainen tekeminen olisi monelle lähinnä tekosyy, jonka varjolla kokoonnutaan yhteen, ja keino tutustua muihin yksinäisiin.
Kansanopistolla se yksinäiset kokkikurssi löytyy sieltä, missä on iso neonpunainen nuoli odottamassa oven yläpuolella. Siinä lukee "yksinäiset". Ovella on ylipirteä Martta, joka hössöttää suureen ääneen, että "tänne vain, tänne vain! Ei tarvitse yhtään ujostella, tänne kaikki yksinäiset tapaamaan uusia ihmisiä!"
YKSINÄISTEN IHMISTEN KOKKIKURSSI ALKAA VIIDEN MINUUTIN KULUTTUA LUOKASSA 203 kertoo rahiseva kuulutus.
Ei kai kukaan ole ehdottanut, että pidettäisiin joku YKSINÄISTEN LUUSERIEN KOKKIKURSSI. Mutta kansalaisopisto voisi hyvin järjestää vaikka Kokataan ja jutellaan -nimisen kurssin, jonka kuvauksessa mainitaan, että ruokaa laitetaan pareittain, pari vaihtuu joka kerta ja lopuksi ruokaillaan kaikessa rauhassa niin, että tutustumiselle, kuulumisten vaihdolle ja muulle jutustelulle jää hyvin aikaa.
Miten tuo eroaa tavallisista kursseista, niilläkin ruokaillaan rauhallisesti lopuksi, tehdään ruokaa pareittain, ja kun menet seuraavalle kurssille, enemmistö porukasta on vaihtunut. Aika vaivaannuttavaa olisi jäädä jälkikäteen notkumaan.
Tällä kurssilla panostettaisiin tutustumiseen ja juttelemiseen.
Tavallisilla ruokakursseilla iso osa osallistujista tahtoo lähinnä oppia laittamaan uusia ruokia ja ehkä saada vähän vaihtelua arkeen. Joillain kursseilla ruokaa laitetaan yksin, jolloin tutustuminen vaikeutuu. Muutenkin moni tulee kurssille yhdessä jonkun kaverinsa kanssa, jonka ottaa kurssilla parikseen. Jos kurssiin kuuluu useampi kokoontuminen, kaikki laittaa yleensä ruokaa saman ihmisen kanssa joka kerralla eikä paria vaihdella. Ja lopuksi, kun kokoonnutaan yhteisen pöydän äärelle, jokainen kertoo vuorollaan vähän siitä ruuasta jota laittoi. Sen jälkeen syödään ja jutellaan vapaamuotoisesti.
Tutustumiseen painottuva kurssi kokoontuisi monta kertaa ja pari vaihtuisi aina, jolloin kaikki saisi hyvän mahdollisuuden tutustua moneen uuteen ihmiseen. Jokainen esittelisi itsensä kurssi aluksi, ja seuraaviin tapaamisiin kuuluisi kuulumiskierros. Osa keskusteluista voitaisiin muutenkin käydä enemmän tai vähemmän ohjatusti. Näin jokainen saisi äänensä kuuluviin.
Voi luoja 😂 😂 😂
Mikä edellisen kirjoittajan kommentissa oli naurettavaa? Tällä palstalla on hyvin usein aloituksia yksinäisyydestä. Kun yksinäisille ehdottaa uutta harrastusta, vakiovastaus on, ettei niissä tutustu kehenkään. Ei heidän sanojensa mukaan tutustu, koska muut menevät niihin vain harrastamaan tai jo valmiiksi jonkun kaverinsa kanssa. Edellinen kirjoittaja ehdotti toisenlaista tutustumistapaa, mutta se onkin naurettava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraa haluaville yksinäisille pitäisi olla sellaisia tapaamispaikkoja, joissa ryhmissä (ei itse valituissa, koska ryhmäytyminen on monelle ahdistavaa) harrastettaisiin erilaisia aktiviteetteja (oman kiinnostuksen mukaan vaikka liikunta, leipominen, käsityöt, kalastus, taide) Näin voisi tutustua pienessä porukassa, eikä tarvitsisi keksiä tikusta asiaa, kun saisi olla sosiaalinen toiminnan varjolla ja mukana olisi ohjaaja.
TÄH? Miksi ei kelpaa jo olemassaolevat martat, liikuntaseurat ja yhdistykset?
Olen eri mutta kerron silti oman mielipiteeni:
Koska niissä on paljon sellaisia ihmisiä, joita ei kiinnosta uudet ystävät eikä kaikilla ole edes aikaa sellaisille. Tuollaisissa yksinäisten ryhmissä se varsinainen tekeminen olisi monelle lähinnä tekosyy, jonka varjolla kokoonnutaan yhteen, ja keino tutustua muihin yksinäisiin.
Kansanopistolla se yksinäiset kokkikurssi löytyy sieltä, missä on iso neonpunainen nuoli odottamassa oven yläpuolella. Siinä lukee "yksinäiset". Ovella on ylipirteä Martta, joka hössöttää suureen ääneen, että "tänne vain, tänne vain! Ei tarvitse yhtään ujostella, tänne kaikki yksinäiset tapaamaan uusia ihmisiä!"
YKSINÄISTEN IHMISTEN KOKKIKURSSI ALKAA VIIDEN MINUUTIN KULUTTUA LUOKASSA 203 kertoo rahiseva kuulutus.
Ei kai kukaan ole ehdottanut, että pidettäisiin joku YKSINÄISTEN LUUSERIEN KOKKIKURSSI. Mutta kansalaisopisto voisi hyvin järjestää vaikka Kokataan ja jutellaan -nimisen kurssin, jonka kuvauksessa mainitaan, että ruokaa laitetaan pareittain, pari vaihtuu joka kerta ja lopuksi ruokaillaan kaikessa rauhassa niin, että tutustumiselle, kuulumisten vaihdolle ja muulle jutustelulle jää hyvin aikaa.
Miten tuo eroaa tavallisista kursseista, niilläkin ruokaillaan rauhallisesti lopuksi, tehdään ruokaa pareittain, ja kun menet seuraavalle kurssille, enemmistö porukasta on vaihtunut. Aika vaivaannuttavaa olisi jäädä jälkikäteen notkumaan.
Tällä kurssilla panostettaisiin tutustumiseen ja juttelemiseen.
Tavallisilla ruokakursseilla iso osa osallistujista tahtoo lähinnä oppia laittamaan uusia ruokia ja ehkä saada vähän vaihtelua arkeen. Joillain kursseilla ruokaa laitetaan yksin, jolloin tutustuminen vaikeutuu. Muutenkin moni tulee kurssille yhdessä jonkun kaverinsa kanssa, jonka ottaa kurssilla parikseen. Jos kurssiin kuuluu useampi kokoontuminen, kaikki laittaa yleensä ruokaa saman ihmisen kanssa joka kerralla eikä paria vaihdella. Ja lopuksi, kun kokoonnutaan yhteisen pöydän äärelle, jokainen kertoo vuorollaan vähän siitä ruuasta jota laittoi. Sen jälkeen syödään ja jutellaan vapaamuotoisesti.
Tutustumiseen painottuva kurssi kokoontuisi monta kertaa ja pari vaihtuisi aina, jolloin kaikki saisi hyvän mahdollisuuden tutustua moneen uuteen ihmiseen. Jokainen esittelisi itsensä kurssi aluksi, ja seuraaviin tapaamisiin kuuluisi kuulumiskierros. Osa keskusteluista voitaisiin muutenkin käydä enemmän tai vähemmän ohjatusti. Näin jokainen saisi äänensä kuuluviin.
Voi luoja 😂 😂 😂
Naura vaan niin paljon kuin huvittaa. Kerroin vaan millaisesta kurssista mm. minä olisin kiinnostunut, kun olen ujo yksinäinen ja joutunut vuosien saatossa toteamaan, että mun on aika lailla mahdoton tutustua tavallisilla ruuanlaitokursseilla keneenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraa haluaville yksinäisille pitäisi olla sellaisia tapaamispaikkoja, joissa ryhmissä (ei itse valituissa, koska ryhmäytyminen on monelle ahdistavaa) harrastettaisiin erilaisia aktiviteetteja (oman kiinnostuksen mukaan vaikka liikunta, leipominen, käsityöt, kalastus, taide) Näin voisi tutustua pienessä porukassa, eikä tarvitsisi keksiä tikusta asiaa, kun saisi olla sosiaalinen toiminnan varjolla ja mukana olisi ohjaaja.
TÄH? Miksi ei kelpaa jo olemassaolevat martat, liikuntaseurat ja yhdistykset?
Olen eri mutta kerron silti oman mielipiteeni:
Koska niissä on paljon sellaisia ihmisiä, joita ei kiinnosta uudet ystävät eikä kaikilla ole edes aikaa sellaisille. Tuollaisissa yksinäisten ryhmissä se varsinainen tekeminen olisi monelle lähinnä tekosyy, jonka varjolla kokoonnutaan yhteen, ja keino tutustua muihin yksinäisiin.
Kansanopistolla se yksinäiset kokkikurssi löytyy sieltä, missä on iso neonpunainen nuoli odottamassa oven yläpuolella. Siinä lukee "yksinäiset". Ovella on ylipirteä Martta, joka hössöttää suureen ääneen, että "tänne vain, tänne vain! Ei tarvitse yhtään ujostella, tänne kaikki yksinäiset tapaamaan uusia ihmisiä!"
YKSINÄISTEN IHMISTEN KOKKIKURSSI ALKAA VIIDEN MINUUTIN KULUTTUA LUOKASSA 203 kertoo rahiseva kuulutus.
Ei kai kukaan ole ehdottanut, että pidettäisiin joku YKSINÄISTEN LUUSERIEN KOKKIKURSSI. Mutta kansalaisopisto voisi hyvin järjestää vaikka Kokataan ja jutellaan -nimisen kurssin, jonka kuvauksessa mainitaan, että ruokaa laitetaan pareittain, pari vaihtuu joka kerta ja lopuksi ruokaillaan kaikessa rauhassa niin, että tutustumiselle, kuulumisten vaihdolle ja muulle jutustelulle jää hyvin aikaa.
Miten tuo eroaa tavallisista kursseista, niilläkin ruokaillaan rauhallisesti lopuksi, tehdään ruokaa pareittain, ja kun menet seuraavalle kurssille, enemmistö porukasta on vaihtunut. Aika vaivaannuttavaa olisi jäädä jälkikäteen notkumaan.
Tällä kurssilla panostettaisiin tutustumiseen ja juttelemiseen.
Tavallisilla ruokakursseilla iso osa osallistujista tahtoo lähinnä oppia laittamaan uusia ruokia ja ehkä saada vähän vaihtelua arkeen. Joillain kursseilla ruokaa laitetaan yksin, jolloin tutustuminen vaikeutuu. Muutenkin moni tulee kurssille yhdessä jonkun kaverinsa kanssa, jonka ottaa kurssilla parikseen. Jos kurssiin kuuluu useampi kokoontuminen, kaikki laittaa yleensä ruokaa saman ihmisen kanssa joka kerralla eikä paria vaihdella. Ja lopuksi, kun kokoonnutaan yhteisen pöydän äärelle, jokainen kertoo vuorollaan vähän siitä ruuasta jota laittoi. Sen jälkeen syödään ja jutellaan vapaamuotoisesti.
Tutustumiseen painottuva kurssi kokoontuisi monta kertaa ja pari vaihtuisi aina, jolloin kaikki saisi hyvän mahdollisuuden tutustua moneen uuteen ihmiseen. Jokainen esittelisi itsensä kurssi aluksi, ja seuraaviin tapaamisiin kuuluisi kuulumiskierros. Osa keskusteluista voitaisiin muutenkin käydä enemmän tai vähemmän ohjatusti. Näin jokainen saisi äänensä kuuluviin.
Voi luoja 😂 😂 😂
Mikä edellisen kirjoittajan kommentissa oli naurettavaa? Tällä palstalla on hyvin usein aloituksia yksinäisyydestä. Kun yksinäisille ehdottaa uutta harrastusta, vakiovastaus on, ettei niissä tutustu kehenkään. Ei heidän sanojensa mukaan tutustu, koska muut menevät niihin vain harrastamaan tai jo valmiiksi jonkun kaverinsa kanssa. Edellinen kirjoittaja ehdotti toisenlaista tutustumistapaa, mutta se onkin naurettava?
Niin, onhan se naurettavaa kun joku ehdottaa jotain mikä ei ole kaikkien yksinäisten mieleen. Eihän se ole mitenkään mahdollista, että yksinäisiä on monenlaisia ja se mikä ei sovi yhdelle yksinäiselle voi olla täydellinen ratkaisu jonkun toisen yksinäisyyteen.
Älkää valittako vaan hankkikaa elämä.
Vanhuksilla ON jo erilaisia päiväkeskuksia, joissa on yhteislaulua, retkiä, jumppaa jne. Toki niitä varmaan voisi lisätä.
Ongelma on ne vanhukset, jotka eivät enää pääse omatoimisesti liikkumaan, jolloin aina muiden on tultava hänen luokseen. Kun oman ikäluokan porukka eli ystävät ovat kaikki aika huonossa kunnossa, voi jäädä ihan yksin.
Minä en usko yksinäisten erityisharrastuksiin, jos on sen verran sosiaalisia taitoja että ystävystyy, on jo olemassa kaikenlaista seuraa ja yhdistystä, missä on aina myös uutta porukkaa. Toki pitää olla pitkäjänteinen ja kiinnostunut edes jostakin, jotta tuollaiset toimivat. Ellei sosiaalisia taitoja ole, jää edelleen yksin.
Mihin sitä ohjaajaa tutustumisessa tarvitaan? Jos ihminen on sosiaalisesti kömpelö tai käytökseltään epämiellyttävä, niin edelleen hän jää yksin, ei ne muut yksinäiset sellaisen seuraa halua, eikä heidän tarvitsekaan. Vaikka kuinka paikalla olisi ohjaaja.
Ne jotka haluavat vaan oppia laittamaan ruokaa eivät moiselle kurssille menisi.
Eikä sinne kehtaisi mennä ne yksinäisetkään, koska pelkäävät jotakin leimautumista, heille se asioiden tekeminen yksin/yksinäisyys on jostakin syystä kauhean noloa ja hävettävää.
Siellä kurssilla olisi pari palstamiestä jotka olisivat kuolaamassa nuorten naisten perässä. Ja sen jälkeen siellä ei enää olisi minkäänlaista naista, ei edes sellaisia joita saa mukaan kapakasta kuka vaan.
Ai että sitä vaivaantunutta hiljaisuutta kun pitää olla tuntemattoman parina tekemässä ruokaa. Ja itsehän handlaan small talkin, mutta kahta kertaa kauempaa en jaksaisi pitää yllä sitä ja kannatella koko tilannetta. Ja olen sentään yksi itsensä yksinäiseksi tunteva.
Minä en ainakaan vaadi enkä oleta, että yhteiskunta näin puuttuisi yksinäisyyteen. Sen juuri ongelmat, kuten syrjäytyneisyys, vähävaraisuus, mielenterveysongelmat, periytyvä yksinäisyys ym. on niitä, johon kannattaisi puuttua.
Myös muiden asenne ratkaisee, ja yleinen ilmapiiri. Kuten jo aiemmin totesin, pilipalikurssit auttaa yksinäisyyteen yhtä paljon kuin työllistämiskurssit työttömyyteen.