Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Minä en toivo itselleni varsinaisesti yhtään mitään. Siis yhteiskunnalta, jos sillä tarkoitetaan jotain ylhäältä tulevaa maksullista palvelua. Minä kaipaan suomalaisilta ihmisiltä vähemmän jäätävää suhtautumista ihmiseen, joka ei ole suorittanut elämää oikeassa järjestyksessä ja ei ehkä ole työelämässä tms.
Muille ihmisille toivoisin tuota yhteisasumista, siinä vanhuksilla on paitsi seura ja toisten turva, myös sellainen että huomataan ehkä ajoissa jos toinen ei voi fyysisesti hyvin. Arvostan myös paljon sitä, että vanhustentalot ja päiväkodit on samassa rakennuksessa ja yhteistyössä keskenään.
Islannin malli lasten harrastamisesta on todella, todella hieno. Se paitsi ehkäisee yksinäisyyttä, myös auttaa todella paljon perheitä noin yleensä muutenkin kuin rahallisesti.
Koulukiusaamiseen pitäisi puuttua enemmän, mutta sitäkään ei voida tehdä täysin onnistuneesti ilman, että ihmiset muuttaisivat asennettaan muita kohtaan. Tiedän itskein niin paljon koteja, joissa asenne on että toiset on huonompia kuin me, ja että mitään ei tarvitse tehdä koska ei ole pakko.
Opiskelijoille tarkoitetut asunnot voisivat olla enemmän asuntolatyyppisiä. Ei soluasuntoja vaan sellaisia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa campus-alueilla. Nyt opiskelija-asunnotkin ovat huoneistoja eikä taloissa ole mitään varsinaisia yhteisiä tiloja, joissa voisi viettää aikaa muiden opiskelijoiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en toivo itselleni varsinaisesti yhtään mitään. Siis yhteiskunnalta, jos sillä tarkoitetaan jotain ylhäältä tulevaa maksullista palvelua. Minä kaipaan suomalaisilta ihmisiltä vähemmän jäätävää suhtautumista ihmiseen, joka ei ole suorittanut elämää oikeassa järjestyksessä ja ei ehkä ole työelämässä tms.
Muille ihmisille toivoisin tuota yhteisasumista, siinä vanhuksilla on paitsi seura ja toisten turva, myös sellainen että huomataan ehkä ajoissa jos toinen ei voi fyysisesti hyvin. Arvostan myös paljon sitä, että vanhustentalot ja päiväkodit on samassa rakennuksessa ja yhteistyössä keskenään.
Islannin malli lasten harrastamisesta on todella, todella hieno. Se paitsi ehkäisee yksinäisyyttä, myös auttaa todella paljon perheitä noin yleensä muutenkin kuin rahallisesti.
Koulukiusaamiseen pitäisi puuttua enemmän, mutta sitäkään ei voida tehdä täysin onnistuneesti ilman, että ihmiset muuttaisivat asennettaan muita kohtaan. Tiedän itskein niin paljon koteja, joissa asenne on että toiset on huonompia kuin me, ja että mitään ei tarvitse tehdä koska ei ole pakko.
Entä, jos palvelut olisivat maksuttomia? Jos Suomessakin olisi yksinäisyysministeri, millaisia palveluita hän voisi ryhtyä ajamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jopa hylkäämässä ainoan jäljelle jääneen "ystävän", jonka kanssa ei ole koskaan mitään positiivista puhuttavaa ja jonka olen huomannut vastaavan moniin kysymyksiin hyvin epäsuorasti ja välttelevästi. Huomasin, että olen itse asiassa jakanut hänelle paljon enemmän henkilökohtaisia asioistani kuin hän minulle eikä se ole oikein. En aio sietää enää keneltäkään minkäänlaista pelaamista tai laskelmointia, olen saanut kerta kaikkiaan tarpeekseni ihmisistä enkä kaipaa ketään lähelleni.
Siis sä olet yksipuolisesti avautunut jollekin elämästäsi ja koet nyt katkeruutta kun toinen ei ole tehnyt samoin? Sähän siinä suhteessa olet ollut saajapuoli joka on rasittanut toista jutuillaan.
Luet jonkun muun tekstiä kuin piru Raamattua. Miksi? Emme tiedä ulkopuolisina tarkasti millainen ihmissuhde on ollut.
Aika mahdotonta olisi tällä palstalla mitään kirjoitella, jos jokaisen kommentin pitäisi perustua tarkkaan tietoon toisen anonyymin kirjoittajan ihmissuhteista. Minä kuten muutkin luin tekstiä oman elämänkokemuksen kautta, joka sanoo, että yleensä ihminen joka avautuu mutta jolle ei vastavuoroisesti avauduta on rasite sille joka niitä juttuja kuuntelee.
Ainoa vaan, että kun emme kerran tiedä, niin näkemyksiään voi sanottaa monella eri tavalla. Ei tarvitse esittää näkemyksiään ehdottomina totuuksina, kun kerran todellisuudessa ei ole pienintäkään käsitystä, onko asia niin. Jos sinua ärsyttää moni ihmisten tapa toimia ja puhua, se voi olla, että 95 % ihmisistä pitää niitä ihan ok:ina juttuina. -Eri
Melko ehdottomina totuuksina tuo aiempikin kirjoittaja esitti pelkät henkilökohtaiset näkemyksensä toisen pelailusta, laskelmoinnista, välttelystä jne. Vai onko niin että yksillä on oikeus puusilmäiseen kommentointiin ja toisilla ei?
Olitko sinä tuossa ihmissuhteessa yhtenä osapuolena? Ellet ollut, niin sinulla ei ole henkilökohtaista kokemusta siitä.
Kyllä minulla on kokemusta ihmissuhteista. Tai suhteista ihmisapinoihin, kuten kirjoittaja sanoisi.
Eli muut ihmiset ovat sinusta apinoita. Ja ihmettelet, miksi et näille halveksimisille apinoille kelpaa.....klassinen minä-minä, täysin kyvytön olemaan ystävä kenellekään. Muissa on vika, ja muiden pitäisi muuttua.
Kouluesimerkki itse aiheutetusta yksinäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jopa hylkäämässä ainoan jäljelle jääneen "ystävän", jonka kanssa ei ole koskaan mitään positiivista puhuttavaa ja jonka olen huomannut vastaavan moniin kysymyksiin hyvin epäsuorasti ja välttelevästi. Huomasin, että olen itse asiassa jakanut hänelle paljon enemmän henkilökohtaisia asioistani kuin hän minulle eikä se ole oikein. En aio sietää enää keneltäkään minkäänlaista pelaamista tai laskelmointia, olen saanut kerta kaikkiaan tarpeekseni ihmisistä enkä kaipaa ketään lähelleni.
Siis sä olet yksipuolisesti avautunut jollekin elämästäsi ja koet nyt katkeruutta kun toinen ei ole tehnyt samoin? Sähän siinä suhteessa olet ollut saajapuoli joka on rasittanut toista jutuillaan.
Luet jonkun muun tekstiä kuin piru Raamattua. Miksi? Emme tiedä ulkopuolisina tarkasti millainen ihmissuhde on ollut.
Aika mahdotonta olisi tällä palstalla mitään kirjoitella, jos jokaisen kommentin pitäisi perustua tarkkaan tietoon toisen anonyymin kirjoittajan ihmissuhteista. Minä kuten muutkin luin tekstiä oman elämänkokemuksen kautta, joka sanoo, että yleensä ihminen joka avautuu mutta jolle ei vastavuoroisesti avauduta on rasite sille joka niitä juttuja kuuntelee.
Ainoa vaan, että kun emme kerran tiedä, niin näkemyksiään voi sanottaa monella eri tavalla. Ei tarvitse esittää näkemyksiään ehdottomina totuuksina, kun kerran todellisuudessa ei ole pienintäkään käsitystä, onko asia niin. Jos sinua ärsyttää moni ihmisten tapa toimia ja puhua, se voi olla, että 95 % ihmisistä pitää niitä ihan ok:ina juttuina. -Eri
Melko ehdottomina totuuksina tuo aiempikin kirjoittaja esitti pelkät henkilökohtaiset näkemyksensä toisen pelailusta, laskelmoinnista, välttelystä jne. Vai onko niin että yksillä on oikeus puusilmäiseen kommentointiin ja toisilla ei?
Olitko sinä tuossa ihmissuhteessa yhtenä osapuolena? Ellet ollut, niin sinulla ei ole henkilökohtaista kokemusta siitä.
Kyllä minulla on kokemusta ihmissuhteista. Tai suhteista ihmisapinoihin, kuten kirjoittaja sanoisi.
Eli muut ihmiset ovat sinusta apinoita. Ja ihmettelet, miksi et näille halveksimisille apinoille kelpaa.....klassinen minä-minä, täysin kyvytön olemaan ystävä kenellekään. Muissa on vika, ja muiden pitäisi muuttua.
Kouluesimerkki itse aiheutetusta yksinäisyydestä.
Klassinen esimerkki trollista.
En kaipaa ainakaan mitään kaikille avoimia kohtaamispaikkoja, joiden pitäisi muka poistaa yksinäisyys. Ne voi toimia joillekin, muttei varmasti läheskään kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en toivo itselleni varsinaisesti yhtään mitään. Siis yhteiskunnalta, jos sillä tarkoitetaan jotain ylhäältä tulevaa maksullista palvelua. Minä kaipaan suomalaisilta ihmisiltä vähemmän jäätävää suhtautumista ihmiseen, joka ei ole suorittanut elämää oikeassa järjestyksessä ja ei ehkä ole työelämässä tms.
Muille ihmisille toivoisin tuota yhteisasumista, siinä vanhuksilla on paitsi seura ja toisten turva, myös sellainen että huomataan ehkä ajoissa jos toinen ei voi fyysisesti hyvin. Arvostan myös paljon sitä, että vanhustentalot ja päiväkodit on samassa rakennuksessa ja yhteistyössä keskenään.
Islannin malli lasten harrastamisesta on todella, todella hieno. Se paitsi ehkäisee yksinäisyyttä, myös auttaa todella paljon perheitä noin yleensä muutenkin kuin rahallisesti.
Koulukiusaamiseen pitäisi puuttua enemmän, mutta sitäkään ei voida tehdä täysin onnistuneesti ilman, että ihmiset muuttaisivat asennettaan muita kohtaan. Tiedän itskein niin paljon koteja, joissa asenne on että toiset on huonompia kuin me, ja että mitään ei tarvitse tehdä koska ei ole pakko.
Entä, jos palvelut olisivat maksuttomia? Jos Suomessakin olisi yksinäisyysministeri, millaisia palveluita hän voisi ryhtyä ajamaan?
Lisärahoitusta ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön.
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa ainakaan mitään kaikille avoimia kohtaamispaikkoja, joiden pitäisi muka poistaa yksinäisyys. Ne voi toimia joillekin, muttei varmasti läheskään kaikille.
Mitä sitten kaipaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa haluaville yksinäisille pitäisi olla sellaisia tapaamispaikkoja, joissa ryhmissä (ei itse valituissa, koska ryhmäytyminen on monelle ahdistavaa) harrastettaisiin erilaisia aktiviteetteja (oman kiinnostuksen mukaan vaikka liikunta, leipominen, käsityöt, kalastus, taide) Näin voisi tutustua pienessä porukassa, eikä tarvitsisi keksiä tikusta asiaa, kun saisi olla sosiaalinen toiminnan varjolla ja mukana olisi ohjaaja.
Vierailija kirjoitti:
Seuraa haluaville yksinäisille pitäisi olla sellaisia tapaamispaikkoja, joissa ryhmissä (ei itse valituissa, koska ryhmäytyminen on monelle ahdistavaa) harrastettaisiin erilaisia aktiviteetteja (oman kiinnostuksen mukaan vaikka liikunta, leipominen, käsityöt, kalastus, taide) Näin voisi tutustua pienessä porukassa, eikä tarvitsisi keksiä tikusta asiaa, kun saisi olla sosiaalinen toiminnan varjolla ja mukana olisi ohjaaja.
Mulle tuli mieleen joku Tinderiä vastaava appsi, jolla voisi hakea joko yhtä tai useampaa kalakaveria, lenkkikaveria tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraa haluaville yksinäisille pitäisi olla sellaisia tapaamispaikkoja, joissa ryhmissä (ei itse valituissa, koska ryhmäytyminen on monelle ahdistavaa) harrastettaisiin erilaisia aktiviteetteja (oman kiinnostuksen mukaan vaikka liikunta, leipominen, käsityöt, kalastus, taide) Näin voisi tutustua pienessä porukassa, eikä tarvitsisi keksiä tikusta asiaa, kun saisi olla sosiaalinen toiminnan varjolla ja mukana olisi ohjaaja.
Jotenkin nöyryyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraa haluaville yksinäisille pitäisi olla sellaisia tapaamispaikkoja, joissa ryhmissä (ei itse valituissa, koska ryhmäytyminen on monelle ahdistavaa) harrastettaisiin erilaisia aktiviteetteja (oman kiinnostuksen mukaan vaikka liikunta, leipominen, käsityöt, kalastus, taide) Näin voisi tutustua pienessä porukassa, eikä tarvitsisi keksiä tikusta asiaa, kun saisi olla sosiaalinen toiminnan varjolla ja mukana olisi ohjaaja.
Jotenkin nöyryyttävää.
Miksi? Eihän tuollainen mikään aktiivimalli olisi, jossa toimintaan osallistumattomia rangaistaisiin jollain tavalla. Mikä sinun mielestäsi sitten olisi parempi vaihtoehto?
- eri -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraa haluaville yksinäisille pitäisi olla sellaisia tapaamispaikkoja, joissa ryhmissä (ei itse valituissa, koska ryhmäytyminen on monelle ahdistavaa) harrastettaisiin erilaisia aktiviteetteja (oman kiinnostuksen mukaan vaikka liikunta, leipominen, käsityöt, kalastus, taide) Näin voisi tutustua pienessä porukassa, eikä tarvitsisi keksiä tikusta asiaa, kun saisi olla sosiaalinen toiminnan varjolla ja mukana olisi ohjaaja.
Jotenkin nöyryyttävää.
Olin juuri tulossa sanomaan saman. Yksinäisyys ja seuran kaipuu eivät tarkoita sitä, että kyseessä on sosiaalisesti jälkeenjäänyt ja muutenkin heikkolahjainen ihminen, jota nyt pitää kovasti holhota ja opastaa toimimaan muiden kanssa. Tuollainen alentuva pakkoryhmäyttäminen vain veisi tutustumishalut useimmilta. Suurin osa tapaamistani yksinäisistä on ollut täysin normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. Useat ovat olleet huomattavan älykkäitä, mikä jo yksistään varmasti hankaloittaa omantyyppisten ihmisten tapaamista. Lopuilla taas ystävät ovat erkaantuneet esim. muuttojen tai erilaisten elämäntilanteiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraa haluaville yksinäisille pitäisi olla sellaisia tapaamispaikkoja, joissa ryhmissä (ei itse valituissa, koska ryhmäytyminen on monelle ahdistavaa) harrastettaisiin erilaisia aktiviteetteja (oman kiinnostuksen mukaan vaikka liikunta, leipominen, käsityöt, kalastus, taide) Näin voisi tutustua pienessä porukassa, eikä tarvitsisi keksiä tikusta asiaa, kun saisi olla sosiaalinen toiminnan varjolla ja mukana olisi ohjaaja.
Jotenkin nöyryyttävää.
Olin juuri tulossa sanomaan saman. Yksinäisyys ja seuran kaipuu eivät tarkoita sitä, että kyseessä on sosiaalisesti jälkeenjäänyt ja muutenkin heikkolahjainen ihminen, jota nyt pitää kovasti holhota ja opastaa toimimaan muiden kanssa. Tuollainen alentuva pakkoryhmäyttäminen vain veisi tutustumishalut useimmilta. Suurin osa tapaamistani yksinäisistä on ollut täysin normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. Useat ovat olleet huomattavan älykkäitä, mikä jo yksistään varmasti hankaloittaa omantyyppisten ihmisten tapaamista. Lopuilla taas ystävät ovat erkaantuneet esim. muuttojen tai erilaisten elämäntilanteiden takia.
Jos Suomessakin olisi yksinäisyysministeri, millaisia asioita hänen pitäisi sitten ajaa sinun tuntemiesi yksinäisten yksinäisyyden poistamiseksi? Eli mitä valtio, kunnat ja erilaiset järjestöt voisivat tehdä? Sitäpaitsi voisihan huippuälykkäillekin olla jotain omaa toimintaa, missä tavata kaltaisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusia kavereita etsiville voisi järjestää jotain "pikadeitin" tyyppisiä tilaisuuksia, joissa 2 ihmistä laitetaan muutaman minuutin ajaksi juttelemaan keskenään ja sen jälkeen vaihdetaan pareja. Lopuksi kaikki palauttaa kaavakkeet, joihin on merkinnyt keiden kanssa tahtoisi jatkaa yhteydenpitoa, ja jos 2 ihmistä on merkinnyt toisensa, ne saa toistensa yhteystiedot.
Jottei homma menisi liian epätoivoiseksi hakuammunnaksi, tilaisuuksilla olisi hyvä olla joku teema: liikuntaharrastusta aloittelevat, yksinhuoltajat, nuoret aikuiset, eläkeikäiset, museokorttilaiset tms.
Vierailija kirjoitti:
Seuraa haluaville yksinäisille pitäisi olla sellaisia tapaamispaikkoja, joissa ryhmissä (ei itse valituissa, koska ryhmäytyminen on monelle ahdistavaa) harrastettaisiin erilaisia aktiviteetteja (oman kiinnostuksen mukaan vaikka liikunta, leipominen, käsityöt, kalastus, taide) Näin voisi tutustua pienessä porukassa, eikä tarvitsisi keksiä tikusta asiaa, kun saisi olla sosiaalinen toiminnan varjolla ja mukana olisi ohjaaja.
TÄH? Miksi ei kelpaa jo olemassaolevat martat, liikuntaseurat ja yhdistykset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan köyhemmälläkin on joitain asioita paremmin kuin tällä remontoijalla, hän voi kehuskella esim kauniimmalla ulkonäöllään, hoikkuudellaan, paremmalla mielikuvituksella jne. Kun kerran keskustelu remontoijan kanssa on omien asioiden kehuskelua.
En keskustele hoikkuudesta ja ulkonäöstä, maailmassa on niin paljon mielenkiintoisempia asioita.
Aika huvittavaa, pointtini nimenomaan on se, etteivät kaikki ihmiset sovi yhteen. Eli olemme sko amaa mieltä, minä en halua sinunlaistasi ihmistä elämääni, ja varmasti toisinpäin. Kaikki voittavat eikä kukaan ole yksinäinen :)
Haluaako joku sitten sinunlaisesi ihmisen elämäänsä, muu kuin remonttifirma?
Veikkaan, että ei.
Jos jotain olen oppinut niin sen, että onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen ei ole ylimielinen eikä ilkeä, eds rivien välissä.- eri
Onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen ei ikinä jaksaisi kränätä tälläisessä ketjussa. Todennäköisesti hän olisi viettämässä aikaa perheen tai kavereittensa kanssa tai auttamassa naapurin alkoholistia ilmaiseksi. Tai sitten hän olisi tässä ketjussa sen takia, että yrittäisi sanoa jotakin fiksua, mutta ei kepittävää.
Minusta huvittavaa on sekin, että ensiksi dissataan yksinäisiä siitä, kun mokomat eivät kaikki matkustele yksin. Lopussa todetaan, että minä matkustelen perheen kanssa. Gotcha. Näinhän se usein menee, että helppoa on saarnata, mutta itse tehdään toisin kuitenkin.
Eli sinäkään et ole onnellinen etkä itseesi tyytyväinen, koska kirjoitat täällä? Ja olet nytkin auttamassa ilmaiseksi naapurin alkoholistia. Jep jep.
Aivan. Oliko muuta? Enhän mä tosiaan ole se onnellinen ja elämääni tyytyväinen ihminen, joten en puhunut itsestäni. Mähän oon niitä, joilla on liian vähän tapaamisia kavereitten kanssa. Yksinäisiksikin heitä jotkut mieluusti kutsuvat ja lokeroivat pitääkseen moiset tarpeeksi etäällä.
Ei nyt osu yhtään nämä näpäytykset.
Omia sanojasi lainasin ihan sanatarkasti, mutta se onkin silloin napäytys, jos minä sanon sen?
Miksi sun kaverit ei tykkää susta? Koska vika ei varmaankaan kuitenkaan voi ei olla sinussa, vaan niissä kavereissa, niin mikset vaan hanki parempia kavereita?
Niin, pyrit näpäyttämään minua omalla kommentillani, koska oletit, että puhun itsestäni tällaisena onnellisena, hyvänä ja tyytyväisenä ihmisenä. Vaan eipä osunut, koska en puhunut itsestäni. Kuten sanoin, sellainen ihminen ei ikinä jaksaisi täällä kränätä esim. sinun kanssasi, vaan viittaisi esim. sinun jutuillesi kintaalla kokonaan ja jatkaisi sitä sopusointuista ja täysipainoista elämäänsä.
Mä en usko, että 40+:lla kovinkaan monilla elämäntilanne on radikaalisti toisenlainen. Olen selittänyt jo täällä, millaista se meidän kaveriporukassa on. Enpä usko, että se merta edempänä on juuri toisenlaista. Okei, myönnetään, että tiedän joitakin siskonkumminkaimoja, jotka jumittelevat vähemmän kotona perhe-elämänsä kanssa. Mutta enpä nyt satu itse tuntemaan sellaisia tästä kaupungista.
Jep, vain sinulla on oikeus näpäyttää, selvä. Miksi sinulla on tarve näpäytellä muita, ihan tuntemattomia ja jotka eivät siinä vaiheessa olleet sanoneet juuri sinulle kerrassaan mitään? Luuletko että vastaus saattaa jotenkin liittyä siihen, että jäät yksin?
Minusta sinulla on yksinäisille ihmisille erittäin tyypillinen ongelma: minä-minä-ongelma. Jos sinä sanot jotakin, se on fiksua ja neutraalia. Jos joku muu sanoo ihan samoin, onkin heti kyse näpäyttämisestä.
Eli sinulla on mielestäsi oikeuksia joilla muilla ei ole, sinulla on mielestäsi oikeus käyttäytyä huonommin muita kohtaan kuin edellytät muiden käyttäytyvän. Ja tuohon se sitten tyssääkin, kun muut eivät olekaan samaa mieltä. Mutta ne kaikki muut tietenkin ovat väärässä ja sinä oikeassa, eikö niin?
Lukisitko tämän tekstin ajatuksen kanssa? https://lahtinenveikka.wordpress.com/2018/04/24/9-vinkkia-miten-murreta…
Tässä yksi lainaus:
3. Keskustellessa ei tarvitse olla sen kohteliaampi, kuin muut osapuolet.
(Loputonta kohteliaisuutta vaaditaan usein myös sellaisilta joiden kimppuun on hyökännyt trolliarmeija. Mikäli sinulle haistatellaan, on ihan okei haistatella takaisin. Se ei tee sinusta ”yhtä huonoa”.- eri
Kyllä tekee, toisen tyhmyys ei ole oikeutus. Kaksi väärin käyttäytyvää ei ole vähemmän väärin kuin yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan köyhemmälläkin on joitain asioita paremmin kuin tällä remontoijalla, hän voi kehuskella esim kauniimmalla ulkonäöllään, hoikkuudellaan, paremmalla mielikuvituksella jne. Kun kerran keskustelu remontoijan kanssa on omien asioiden kehuskelua.
En keskustele hoikkuudesta ja ulkonäöstä, maailmassa on niin paljon mielenkiintoisempia asioita.
Aika huvittavaa, pointtini nimenomaan on se, etteivät kaikki ihmiset sovi yhteen. Eli olemme sko amaa mieltä, minä en halua sinunlaistasi ihmistä elämääni, ja varmasti toisinpäin. Kaikki voittavat eikä kukaan ole yksinäinen :)
Haluaako joku sitten sinunlaisesi ihmisen elämäänsä, muu kuin remonttifirma?
Veikkaan, että ei.
Jos jotain olen oppinut niin sen, että onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen ei ole ylimielinen eikä ilkeä, eds rivien välissä.- eri
Onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen ei ikinä jaksaisi kränätä tälläisessä ketjussa. Todennäköisesti hän olisi viettämässä aikaa perheen tai kavereittensa kanssa tai auttamassa naapurin alkoholistia ilmaiseksi. Tai sitten hän olisi tässä ketjussa sen takia, että yrittäisi sanoa jotakin fiksua, mutta ei kepittävää.
Minusta huvittavaa on sekin, että ensiksi dissataan yksinäisiä siitä, kun mokomat eivät kaikki matkustele yksin. Lopussa todetaan, että minä matkustelen perheen kanssa. Gotcha. Näinhän se usein menee, että helppoa on saarnata, mutta itse tehdään toisin kuitenkin.
Eli sinäkään et ole onnellinen etkä itseesi tyytyväinen, koska kirjoitat täällä? Ja olet nytkin auttamassa ilmaiseksi naapurin alkoholistia. Jep jep.
Aivan. Oliko muuta? Enhän mä tosiaan ole se onnellinen ja elämääni tyytyväinen ihminen, joten en puhunut itsestäni. Mähän oon niitä, joilla on liian vähän tapaamisia kavereitten kanssa. Yksinäisiksikin heitä jotkut mieluusti kutsuvat ja lokeroivat pitääkseen moiset tarpeeksi etäällä.
Ei nyt osu yhtään nämä näpäytykset.
Omia sanojasi lainasin ihan sanatarkasti, mutta se onkin silloin napäytys, jos minä sanon sen?
Miksi sun kaverit ei tykkää susta? Koska vika ei varmaankaan kuitenkaan voi ei olla sinussa, vaan niissä kavereissa, niin mikset vaan hanki parempia kavereita?
Niin, pyrit näpäyttämään minua omalla kommentillani, koska oletit, että puhun itsestäni tällaisena onnellisena, hyvänä ja tyytyväisenä ihmisenä. Vaan eipä osunut, koska en puhunut itsestäni. Kuten sanoin, sellainen ihminen ei ikinä jaksaisi täällä kränätä esim. sinun kanssasi, vaan viittaisi esim. sinun jutuillesi kintaalla kokonaan ja jatkaisi sitä sopusointuista ja täysipainoista elämäänsä.
Mä en usko, että 40+:lla kovinkaan monilla elämäntilanne on radikaalisti toisenlainen. Olen selittänyt jo täällä, millaista se meidän kaveriporukassa on. Enpä usko, että se merta edempänä on juuri toisenlaista. Okei, myönnetään, että tiedän joitakin siskonkumminkaimoja, jotka jumittelevat vähemmän kotona perhe-elämänsä kanssa. Mutta enpä nyt satu itse tuntemaan sellaisia tästä kaupungista.
Jep, vain sinulla on oikeus näpäyttää, selvä. Miksi sinulla on tarve näpäytellä muita, ihan tuntemattomia ja jotka eivät siinä vaiheessa olleet sanoneet juuri sinulle kerrassaan mitään? Luuletko että vastaus saattaa jotenkin liittyä siihen, että jäät yksin?
Minusta sinulla on yksinäisille ihmisille erittäin tyypillinen ongelma: minä-minä-ongelma. Jos sinä sanot jotakin, se on fiksua ja neutraalia. Jos joku muu sanoo ihan samoin, onkin heti kyse näpäyttämisestä.
Eli sinulla on mielestäsi oikeuksia joilla muilla ei ole, sinulla on mielestäsi oikeus käyttäytyä huonommin muita kohtaan kuin edellytät muiden käyttäytyvän. Ja tuohon se sitten tyssääkin, kun muut eivät olekaan samaa mieltä. Mutta ne kaikki muut tietenkin ovat väärässä ja sinä oikeassa, eikö niin?
Lukisitko tämän tekstin ajatuksen kanssa? https://lahtinenveikka.wordpress.com/2018/04/24/9-vinkkia-miten-murreta…
Tässä yksi lainaus:
3. Keskustellessa ei tarvitse olla sen kohteliaampi, kuin muut osapuolet.
(Loputonta kohteliaisuutta vaaditaan usein myös sellaisilta joiden kimppuun on hyökännyt trolliarmeija. Mikäli sinulle haistatellaan, on ihan okei haistatella takaisin. Se ei tee sinusta ”yhtä huonoa”.- eri
Kyllä tekee, toisen tyhmyys ei ole oikeutus. Kaksi väärin käyttäytyvää ei ole vähemmän väärin kuin yksi.
Jos joku mollaa yksinäisiä minkä ehtii jokaisessa kommentissaan, niin on ihan normaalia, että moni yksinäiseksi itsensä mieltävä kokee tämän ikävänä ja joku saattaa napauttaa jotain takaisin. Ei yksinäisten tarvitse mitä tahansa ottaa hymyhuulin vastaan. Ei sitä keneltäkään muulta jaan odoteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan köyhemmälläkin on joitain asioita paremmin kuin tällä remontoijalla, hän voi kehuskella esim kauniimmalla ulkonäöllään, hoikkuudellaan, paremmalla mielikuvituksella jne. Kun kerran keskustelu remontoijan kanssa on omien asioiden kehuskelua.
En keskustele hoikkuudesta ja ulkonäöstä, maailmassa on niin paljon mielenkiintoisempia asioita.
Aika huvittavaa, pointtini nimenomaan on se, etteivät kaikki ihmiset sovi yhteen. Eli olemme sko amaa mieltä, minä en halua sinunlaistasi ihmistä elämääni, ja varmasti toisinpäin. Kaikki voittavat eikä kukaan ole yksinäinen :)
Haluaako joku sitten sinunlaisesi ihmisen elämäänsä, muu kuin remonttifirma?
Veikkaan, että ei.
Jos jotain olen oppinut niin sen, että onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen ei ole ylimielinen eikä ilkeä, eds rivien välissä.- eri
Onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen ei ikinä jaksaisi kränätä tälläisessä ketjussa. Todennäköisesti hän olisi viettämässä aikaa perheen tai kavereittensa kanssa tai auttamassa naapurin alkoholistia ilmaiseksi. Tai sitten hän olisi tässä ketjussa sen takia, että yrittäisi sanoa jotakin fiksua, mutta ei kepittävää.
Minusta huvittavaa on sekin, että ensiksi dissataan yksinäisiä siitä, kun mokomat eivät kaikki matkustele yksin. Lopussa todetaan, että minä matkustelen perheen kanssa. Gotcha. Näinhän se usein menee, että helppoa on saarnata, mutta itse tehdään toisin kuitenkin.
Eli sinäkään et ole onnellinen etkä itseesi tyytyväinen, koska kirjoitat täällä? Ja olet nytkin auttamassa ilmaiseksi naapurin alkoholistia. Jep jep.
Aivan. Oliko muuta? Enhän mä tosiaan ole se onnellinen ja elämääni tyytyväinen ihminen, joten en puhunut itsestäni. Mähän oon niitä, joilla on liian vähän tapaamisia kavereitten kanssa. Yksinäisiksikin heitä jotkut mieluusti kutsuvat ja lokeroivat pitääkseen moiset tarpeeksi etäällä.
Ei nyt osu yhtään nämä näpäytykset.
Omia sanojasi lainasin ihan sanatarkasti, mutta se onkin silloin napäytys, jos minä sanon sen?
Miksi sun kaverit ei tykkää susta? Koska vika ei varmaankaan kuitenkaan voi ei olla sinussa, vaan niissä kavereissa, niin mikset vaan hanki parempia kavereita?
Niin, pyrit näpäyttämään minua omalla kommentillani, koska oletit, että puhun itsestäni tällaisena onnellisena, hyvänä ja tyytyväisenä ihmisenä. Vaan eipä osunut, koska en puhunut itsestäni. Kuten sanoin, sellainen ihminen ei ikinä jaksaisi täällä kränätä esim. sinun kanssasi, vaan viittaisi esim. sinun jutuillesi kintaalla kokonaan ja jatkaisi sitä sopusointuista ja täysipainoista elämäänsä.
Mä en usko, että 40+:lla kovinkaan monilla elämäntilanne on radikaalisti toisenlainen. Olen selittänyt jo täällä, millaista se meidän kaveriporukassa on. Enpä usko, että se merta edempänä on juuri toisenlaista. Okei, myönnetään, että tiedän joitakin siskonkumminkaimoja, jotka jumittelevat vähemmän kotona perhe-elämänsä kanssa. Mutta enpä nyt satu itse tuntemaan sellaisia tästä kaupungista.
Jep, vain sinulla on oikeus näpäyttää, selvä. Miksi sinulla on tarve näpäytellä muita, ihan tuntemattomia ja jotka eivät siinä vaiheessa olleet sanoneet juuri sinulle kerrassaan mitään? Luuletko että vastaus saattaa jotenkin liittyä siihen, että jäät yksin?
Minusta sinulla on yksinäisille ihmisille erittäin tyypillinen ongelma: minä-minä-ongelma. Jos sinä sanot jotakin, se on fiksua ja neutraalia. Jos joku muu sanoo ihan samoin, onkin heti kyse näpäyttämisestä.
Eli sinulla on mielestäsi oikeuksia joilla muilla ei ole, sinulla on mielestäsi oikeus käyttäytyä huonommin muita kohtaan kuin edellytät muiden käyttäytyvän. Ja tuohon se sitten tyssääkin, kun muut eivät olekaan samaa mieltä. Mutta ne kaikki muut tietenkin ovat väärässä ja sinä oikeassa, eikö niin?
Lukisitko tämän tekstin ajatuksen kanssa? https://lahtinenveikka.wordpress.com/2018/04/24/9-vinkkia-miten-murreta…
Tässä yksi lainaus:
3. Keskustellessa ei tarvitse olla sen kohteliaampi, kuin muut osapuolet.
(Loputonta kohteliaisuutta vaaditaan usein myös sellaisilta joiden kimppuun on hyökännyt trolliarmeija. Mikäli sinulle haistatellaan, on ihan okei haistatella takaisin. Se ei tee sinusta ”yhtä huonoa”.- eri
Kyllä tekee, toisen tyhmyys ei ole oikeutus. Kaksi väärin käyttäytyvää ei ole vähemmän väärin kuin yksi.
Jos joku mollaa yksinäisiä minkä ehtii jokaisessa kommentissaan, niin on ihan normaalia, että moni yksinäiseksi itsensä mieltävä kokee tämän ikävänä ja joku saattaa napauttaa jotain takaisin. Ei yksinäisten tarvitse mitä tahansa ottaa hymyhuulin vastaan. Ei sitä keneltäkään muulta jaan odoteta.
Kurjaa on, että mikä tahansa hyväksi tarkoitettu, neutraali tai kipakkakin (mutta ei henkilökohtaisuuksiin tai solvauksiin menevä) puolustus koetaan helpoksi "takaisin antamiseksi". Oli keskustelun aihe mikä tahansa, altavastaaja on altavastaaja, jota voidaan helpostikin joukolla nälviä ja kärjistää tämän tekstit omiin tarkoitusperiin sopiviksi.
Se on sitten eri juttu, miksi yksinäiselle pitää olla alunperin inhottava. Korostetaanko sillä omaa erinomaisuutta, tai peitetään omia epävarmuuksia? Sellaisten kanssa ei järkevä keskustelu onnistu, joten sitä voi joko olla järkevä tai antaa takaisin, lopputulema tuntuu silti olevan aina sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan köyhemmälläkin on joitain asioita paremmin kuin tällä remontoijalla, hän voi kehuskella esim kauniimmalla ulkonäöllään, hoikkuudellaan, paremmalla mielikuvituksella jne. Kun kerran keskustelu remontoijan kanssa on omien asioiden kehuskelua.
En keskustele hoikkuudesta ja ulkonäöstä, maailmassa on niin paljon mielenkiintoisempia asioita.
Aika huvittavaa, pointtini nimenomaan on se, etteivät kaikki ihmiset sovi yhteen. Eli olemme sko amaa mieltä, minä en halua sinunlaistasi ihmistä elämääni, ja varmasti toisinpäin. Kaikki voittavat eikä kukaan ole yksinäinen :)
Haluaako joku sitten sinunlaisesi ihmisen elämäänsä, muu kuin remonttifirma?
Veikkaan, että ei.
Jos jotain olen oppinut niin sen, että onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen ei ole ylimielinen eikä ilkeä, eds rivien välissä.- eri
Onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen ei ikinä jaksaisi kränätä tälläisessä ketjussa. Todennäköisesti hän olisi viettämässä aikaa perheen tai kavereittensa kanssa tai auttamassa naapurin alkoholistia ilmaiseksi. Tai sitten hän olisi tässä ketjussa sen takia, että yrittäisi sanoa jotakin fiksua, mutta ei kepittävää.
Minusta huvittavaa on sekin, että ensiksi dissataan yksinäisiä siitä, kun mokomat eivät kaikki matkustele yksin. Lopussa todetaan, että minä matkustelen perheen kanssa. Gotcha. Näinhän se usein menee, että helppoa on saarnata, mutta itse tehdään toisin kuitenkin.
Eli sinäkään et ole onnellinen etkä itseesi tyytyväinen, koska kirjoitat täällä? Ja olet nytkin auttamassa ilmaiseksi naapurin alkoholistia. Jep jep.
Aivan. Oliko muuta? Enhän mä tosiaan ole se onnellinen ja elämääni tyytyväinen ihminen, joten en puhunut itsestäni. Mähän oon niitä, joilla on liian vähän tapaamisia kavereitten kanssa. Yksinäisiksikin heitä jotkut mieluusti kutsuvat ja lokeroivat pitääkseen moiset tarpeeksi etäällä.
Ei nyt osu yhtään nämä näpäytykset.
Omia sanojasi lainasin ihan sanatarkasti, mutta se onkin silloin napäytys, jos minä sanon sen?
Miksi sun kaverit ei tykkää susta? Koska vika ei varmaankaan kuitenkaan voi ei olla sinussa, vaan niissä kavereissa, niin mikset vaan hanki parempia kavereita?
Niin, pyrit näpäyttämään minua omalla kommentillani, koska oletit, että puhun itsestäni tällaisena onnellisena, hyvänä ja tyytyväisenä ihmisenä. Vaan eipä osunut, koska en puhunut itsestäni. Kuten sanoin, sellainen ihminen ei ikinä jaksaisi täällä kränätä esim. sinun kanssasi, vaan viittaisi esim. sinun jutuillesi kintaalla kokonaan ja jatkaisi sitä sopusointuista ja täysipainoista elämäänsä.
Mä en usko, että 40+:lla kovinkaan monilla elämäntilanne on radikaalisti toisenlainen. Olen selittänyt jo täällä, millaista se meidän kaveriporukassa on. Enpä usko, että se merta edempänä on juuri toisenlaista. Okei, myönnetään, että tiedän joitakin siskonkumminkaimoja, jotka jumittelevat vähemmän kotona perhe-elämänsä kanssa. Mutta enpä nyt satu itse tuntemaan sellaisia tästä kaupungista.
Jep, vain sinulla on oikeus näpäyttää, selvä. Miksi sinulla on tarve näpäytellä muita, ihan tuntemattomia ja jotka eivät siinä vaiheessa olleet sanoneet juuri sinulle kerrassaan mitään? Luuletko että vastaus saattaa jotenkin liittyä siihen, että jäät yksin?
Minusta sinulla on yksinäisille ihmisille erittäin tyypillinen ongelma: minä-minä-ongelma. Jos sinä sanot jotakin, se on fiksua ja neutraalia. Jos joku muu sanoo ihan samoin, onkin heti kyse näpäyttämisestä.
Eli sinulla on mielestäsi oikeuksia joilla muilla ei ole, sinulla on mielestäsi oikeus käyttäytyä huonommin muita kohtaan kuin edellytät muiden käyttäytyvän. Ja tuohon se sitten tyssääkin, kun muut eivät olekaan samaa mieltä. Mutta ne kaikki muut tietenkin ovat väärässä ja sinä oikeassa, eikö niin?
Lukisitko tämän tekstin ajatuksen kanssa? https://lahtinenveikka.wordpress.com/2018/04/24/9-vinkkia-miten-murreta…
Tässä yksi lainaus:
3. Keskustellessa ei tarvitse olla sen kohteliaampi, kuin muut osapuolet.
(Loputonta kohteliaisuutta vaaditaan usein myös sellaisilta joiden kimppuun on hyökännyt trolliarmeija. Mikäli sinulle haistatellaan, on ihan okei haistatella takaisin. Se ei tee sinusta ”yhtä huonoa”.- eri
Kyllä tekee, toisen tyhmyys ei ole oikeutus. Kaksi väärin käyttäytyvää ei ole vähemmän väärin kuin yksi.
Toivottavasti sinä et työskentele maanpuolustuksen parissa.
Tuosta olikin mielenkiintoista juttua, miten palvelutaloon jouduttuaan moni vanhus tunsi itsensä vieläkin yksinäisemmäksi kuin asuessaan yksin kotona. Muiden vanhusten seura ei siis poistanutkaan yksinäisyyttä vaan päinvastoin lisäsi yksinäisyyden tunnetta. Joku toinen yhteisasumisen muoto kuin palvelutalo voisi ehkä olla erilainen, vai olisiko?