Veljeni tulee valitettavasti olemaan yksi "miesvauvoista"
Olen täysin varma tästä. Herralla ikää 23v. Elelee edelleen kotona ilman minkäänlaista aikomusta muuttaa muualle. Käynyt aikoinaan amiksen ja on osa-aikaisissa töissä matalapalkka-alalla ilman etenemismahdollisuuksia. Ei vaikuta olevan kouluista kiinnostunut. Äitini passaa ja paapoo minkä ehtii. Laittaa ruokaa, pesee pyykit, vaihtaa lakanat ja siivoaa huoneen sillä välin kun veljeni pelaa playstationia. Veljeni ei halua muuttaa omilleen, sillä silloin joutuisi maksamaan vuokraa (kukapa sitä vuokraa ilolla makselee, kysympähän vaan?!!).
Hänellä ei ole koskaan ollut minkäänlaista suhdetta mutta kyllä säälin sitä tyttöä, joka suhteeseen tuon kanssa rupeaa!!! Aivan kädetön kodinhoidossa ja saanut siitä vääristyneen mallin äidin hoitaessa kaiken. Oli äimistynyt kun kerroin että miespuolinen ystäväni kokkasi päivällisen minulle ja yhdelle toiselle ystävistäni. Hän on myös itsekäs luonteeltaan eikä koskaan esimerkiksi tarjoa vaikkapa ostamastaan karkki/sipsipussista muille. Vaikea siis kuvitella häntä tasavertaiseen suhteeseen.
Vaikeinta asiasta tekee se, että kotona käydessä satuin kuulemaan äitini puhelun. Jutteli siis ystävälleen. Sanoi olevansa täysin kyllästynyt tilanteeseen eikä malta odottaa päivää kun pääsee veljestäni eroon. Samalla sanoi ettei kuitenkaan ole valmis potkimaan pois,sillä ei uskoisi veljeni pärjäävän omillaan. Aivan uskomatonta! En sanonut äidilleni mitään mutta mietin jälkikäteen että olisiko pitänyt? Olen veljelleni hienovaraisesti vihjaillut että olisi aika muuttaa pois mutta tästä pääsemme aina siihen kuinka vuokraa ei hänen mielestään ole järkeä maksaa... No ei kai, jos käytännössä asuu all-inclusive hotellissa! Kuinka saisin äitini tajuamaan että kaikki se passaus, mitä hän on vuosikausia tehnyt, on johtanut tähän tilanteeseen? Mielestäni äitini tulisi lopettaa tuo hotellitoiminta ja alkaa perimään matalaa vuokraa kunnes veljeni löytää oman kämppänsä. Tiedän kuitenkin ettei äidistäni tuohon ole. Sivusta seuraan ja olen vain iloinen etten ole osallinen tuossa sotkussa. Mielipiteitä/samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mies jää suosiolla pois naisten ylivallasta. 65€ maksaa tekopillu plus valitsemasi pelikonsoli tai tietokone, tuolla summalla loppuu naisten ylivalta. Tekopillu ei valita ja auo päätä. Laita tekopillu kuumaan vesiämpäriin 5 minuutiksi ja sulla on sen jälkeen kädessä aidolta tavaralta tuntuva pillu.
Silmät kiinni ja sisään.
Mutta kun ei se tekopillu kysy sulta kun tuut kotiin että miten meni töissä ja mitä kuuluu, silittele ja pidä kädestä kun on vaikeeta tai naura sun jutuille.
Kohta puolin saa varmaan tuotakin luksusta kun tuo robotiikka vielä vähän kehittyy ja tuotteet tulevat kuluttajahintaisiksi. Pillua ja hellyyttä silloin kun tahtoo ilman mutinoita.
Ihan hyvä, jos sulle riittää tuo. Itse kyllä kaipaan myös sitä hyväksytyksi tulemista ja että nainen vapaaehtoisesti rakastaa mua, eikä ohjelmoituna. Tollanen robotti olisi hauska kokeilla ja varmaan tarpeiden tyydytykseen sopii, mutta kyllä uskon monen kaipaavan panemisen lisäksi myös sitä ihmissuhdetta ja tukea.
Sinkkumies 34
Vapaaehtoisesti ne ei rakasta ikinä. Naisen "rakkaus" perustuu siihen, että miehellä on tarpeeksi maksukykyä maksaa siitä "rakkaudesta"
näitä on paljon Korsossakin, alkoholisoitunuvat kun joutuvat yksin asumaan ja silti käyvät äidin luona syömässä ja pesetttämässä pyykkiä
pelaavat tietokoneella sitten päivät ja hakevat ruokaa ruoka-avuista
lälläreitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kyllä ihan hyvä oma elämä, ei tarvi olla huolissaan. Kiinnostaa vaan missä ollaan menty pieleen, kun aikuinen ihminen ei osaa itsenäistyä. Sä voisit varmaan kertoa tarkemmin, kun tuntuu olevan kokemusta ja sulle luonteva tapa elää.
Minä olen ollut tuollainen hyysättävä tapaus. En tosin vanhempien luona, mutta tarvitsin taloudellista tukea pitkään. Minulle maailma ei näyttäydy paikkana, joka on täynnä mahdollisuuksia, vaan pikemminkin se on pelottava. En ole saanut lapsuudesta riittävää luottamusta itseeni ja siihen, että pärjään kyllä. Minulla meni koulu hyvin (lukion ka 9,7 ja kirjoitin 6 laudaturia) mutta äidiltä en saanut koskaan kehuja, joita olisin kaivannut. Pelkään epäonnistumista ja lukiossa siihen auttoi ylisuoriutuminen. Sen jälkeen seinä tuli vastaan ja strategia kääntyi alisuoriutumisen puolelle. Pystyn hyväksymään epäonnistumisen, jos koen etten ole yrittänyt kunnolla. Opinnot jäivät nuorena kesken ja kun minut heitettiin opiskelija-asunnosta ulos, päädyin tehdastöihin.
Äiti tuki taloudellisesti pitkään, kun ajatteli varmaan ettei tuo ressukka pärjää. Minä olisin tarvinnut enemmän vähän sellaista persauksiin potkimista ja tsemppaamista. Työelämään pääseminen on ollut minulle vaikeaa. AMK-tutkinnon sain aikuisena suoritettua, koska siinä vaatimustaso oli niin naurettavan alhainen. Minulle sekin oli alisuoriutumista, vaikka valmistuin kurssin priimuksena ja sain stipendin. Töihin en silti päässyt sillä tutkinnolla. Onneksi pääsin lopulta hanttihommiin, joita olen tehnyt tyytyväisenä. Mutta tämä on ensimmäinen työ tällä vuosituhannella, joka ei ole määräaikainen pätkä.
Töihin pääsemisen kautta on tullut jo vähän uskoakin siihen, että kelpaan kyllä töihin ja pärjään.
Oman lapsen kanssa olen kyllä pitänyt huolen siitä, että hänellä on hyvät valmiudet selviytyä kotitöistä ja myös opiskeluissa/työelämässä. Olen kehunut, tukenut ja kannustanut. Hämmästyksekseni hänelle onkin kehittynyt vahva luottamus omiin kykyihin. Hän on uskaltanut asettaa itselleen rohkeita tavoitteita ja saavuttanutkin niitä. Hän on vasta aikuisuuden kynnyksellä (lukio päättynyt, opiskelut edessä), mutta jo tässä vaiheessa näyttää siltä että hän kyllä pärjää eikä pelkää elämää niin kuin itse olen pelännyt.
Aika ihanasti kirjoitettu. Kaikkea hyvää sulle ja mahtavaa, että osaat tukea lastasi.
Paljon itselleni tuttua oli tässä.
N 43, eronnut yhden lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mies jää suosiolla pois naisten ylivallasta. 65€ maksaa tekopillu plus valitsemasi pelikonsoli tai tietokone, tuolla summalla loppuu naisten ylivalta. Tekopillu ei valita ja auo päätä. Laita tekopillu kuumaan vesiämpäriin 5 minuutiksi ja sulla on sen jälkeen kädessä aidolta tavaralta tuntuva pillu.
Silmät kiinni ja sisään.
Mutta kun ei se tekopillu kysy sulta kun tuut kotiin että miten meni töissä ja mitä kuuluu, silittele ja pidä kädestä kun on vaikeeta tai naura sun jutuille.
Kohta puolin saa varmaan tuotakin luksusta kun tuo robotiikka vielä vähän kehittyy ja tuotteet tulevat kuluttajahintaisiksi. Pillua ja hellyyttä silloin kun tahtoo ilman mutinoita.
Ihan hyvä, jos sulle riittää tuo. Itse kyllä kaipaan myös sitä hyväksytyksi tulemista ja että nainen vapaaehtoisesti rakastaa mua, eikä ohjelmoituna. Tollanen robotti olisi hauska kokeilla ja varmaan tarpeiden tyydytykseen sopii, mutta kyllä uskon monen kaipaavan panemisen lisäksi myös sitä ihmissuhdetta ja tukea.
Sinkkumies 34
Vapaaehtoisesti ne ei rakasta ikinä. Naisen "rakkaus" perustuu siihen, että miehellä on tarpeeksi maksukykyä maksaa siitä "rakkaudesta"
Olen mä kyllä kokenut saaneni joltain exiltä rakkautta, vaikken varakas tai heille maksellut asioita. Suhteet on päättyneet ihan muista syistä, tai voihan olla että joku on jättänyt minut köyhyyteni takia sitä sanomatta. Ne joiden kanssa ero tuli minun aloittestani, tuskin ainakaan näin on ajatelleet.
Se sama
Ai jaa, minulla taas on sisko, joka on mömmöjensyöjä.