Veljeni tulee valitettavasti olemaan yksi "miesvauvoista"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä hemmoteltuja kakaroita riittää. Mieheni poika hyvä esimerkki. 14v eikä osaa edes leipää voidella. Ei tajua mistään mitään ja usein on kuin pikkutyttö käytökseltään. Asenne on jo nyt sellainen ettei ikinä tule olemaan työelämässä.

Äitinsä antanut lusmuilijan mallin.

Eipä tuo miehesikään ole tehnyt sitä, mitä hänen isänä olisi pitänyt tehdä.

Aikansa yritti, mutta mamma kielsi puuttumasta mihinkään kasvatukselliseen asiaan.

Veltto kuin nuudeli tämä poika. Ei jaksa käpyjäkään kantaa, kun on niin raskaita.

Voileivän voiteleminen ei ole mikään kasvatuksellinen asia. Jos teini ei saa itse laitettua leivän päälle mitään, niin sitten syö paljasta leipää.

Vierailija kirjoitti:

Näkee jo monista pojista ettei heistä mihinkään ole.

Mikset vaan sano suoraan, ettei ne mene töihin tienaamaan rahaa, kun sitä tällä kuitenkin tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa vaan missä ollaan menty pieleen, kun aikuinen ihminen ei osaa itsenäistyä. Sä voisit varmaan kertoa tarkemmin, kun tuntuu olevan kokemusta ja sulle luonteva tapa elää.

Kaikki ei ehkä vaan kiinnosta alistua porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen. Ja joillekin itsensä myyminen rahan takia voi olla hyvinkin häpeällistä ja siksi siihen ei aleta.

Se, että sä myyt itsesäsi rahaa vastaan, ei tarkoita että kaikki myy tai haluaa myydä.

Et halua alistua yhteiskunnalle, mutta samalla oot orjuuttanut oman äitisi ja makaat persettäs levittäen pleikan kanssa kaikki päivät? Ja vielä oletat että se on yhteiskunnan velvollisuus elättää sut?

En elä äitini kanssa samassa asunnossa.

No onpa hyvä, että äitisi pisti sinut pihalle.

Ei laittanut.

Eikö äitisi pidä sinusta enää huolta? Mutta kyllä äitisi sinut sai muuttamaan pois luotaan, siihen on monia keinoja. Nopein on se, että alkaa vaatia lapsukaiselta osuutta menoista ja kotitöistä.

Lähdin kyllä ihan itse, ei täytynyt pakottaa. Miten tämä nyt liittyy mihinkään.

Sehän on koko tän keskustelun ydin, tyypit, jotka ei älyä muuttaa omilleen vaan loisivat vanhempien kustannuksella.

Vanhemmat edelleenkin päättivät yksipuolisella päätöksellä tehdä mukuloita, joten niiden niistä pitää huolehtiakin.

Juuri näin.

Ei se äitinsä helmoissa pullamössöä massuttava pelailija ole pyytänyt päästä tänne tekemään elämästään jotain työleiriä ja helvettiä. Sille riittää se, minkä sen siittäneet ja synnyttäneet vanhemmat sille tällä hetkellä tarjoaa. Eli mikä ongelma se teille muille on, joille asia ei pätkän vertaa kuulu?

Minulle kuuluu se, että luuserimössökkä nostelee yhteiskunnan tukia, vaikka mitään tuettavaa ei ole.

Vaihtoehtoja on tarjottu, mutta eipä ne kelpaa.

Muistakaa että veljenne kärsivät aina tällaisesta tilanteesta ja tilanne ei ole heidän vikansa. Jokaisen tällaisen miehen kannattaisi kuunnella Jordan Petersonia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se joskus on. Äitini käy vieläkin aikuisen veljeni luona siivoamassa, tiskaamassa ja käy veljen puolesta ruokakaupassa. Kai se on oma vika kun kasvatti pojastaan uusavuttoman

Kumma että se sama äiti on voinut kasvattaa itsenäisen tyttären ja miesvauvaksi ruvenneen pojan.

Kun me naiset valitamme aviomiehistämme, sanon aina, että niin kauan, kun kasvatamme poikamme näin matriarkaalisessa kulttuurissa, ketju jatkuu.

Äiti hallitsee perhettä, määrää sisustuksen, miten siivotaan OIKEIN, pyykätään, viikataan, vastaa kysyttäessä miehen ja lasten puolesta jne. Jos ei mene äidin mielen mukaan, kiristetään seksillä eli ei tipu.

Näin se sukupolvien ketju synnyttää munattomia miehiä, jotka sängyssä naisenkin kanssa vielä ajattelevat, että mitähän äiti tästä sanoisi, menikö varmasti oikein. No tuo eli ehkä jo hieman kärjistettyä :). Tai ei voi tietää, olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kyllä ihan hyvä oma elämä, ei tarvi olla huolissaan. Kiinnostaa vaan missä ollaan menty pieleen, kun aikuinen ihminen ei osaa itsenäistyä. Sä voisit varmaan kertoa tarkemmin, kun tuntuu olevan kokemusta ja sulle luonteva tapa elää.

Minä olen ollut tuollainen hyysättävä tapaus. En tosin vanhempien luona, mutta tarvitsin taloudellista tukea pitkään. Minulle maailma ei näyttäydy paikkana, joka on täynnä mahdollisuuksia, vaan pikemminkin se on pelottava. En ole saanut lapsuudesta riittävää luottamusta itseeni ja siihen, että pärjään kyllä. Minulla meni koulu hyvin (lukion ka 9,7 ja kirjoitin 6 laudaturia) mutta äidiltä en saanut koskaan kehuja, joita olisin kaivannut. Pelkään epäonnistumista ja lukiossa siihen auttoi ylisuoriutuminen. Sen jälkeen seinä tuli vastaan ja strategia kääntyi alisuoriutumisen puolelle. Pystyn hyväksymään epäonnistumisen, jos koen etten ole yrittänyt kunnolla. Opinnot jäivät nuorena kesken ja kun minut heitettiin opiskelija-asunnosta ulos, päädyin tehdastöihin. 

Äiti tuki taloudellisesti pitkään, kun ajatteli varmaan ettei tuo ressukka pärjää. Minä olisin tarvinnut enemmän vähän sellaista persauksiin potkimista ja tsemppaamista. Työelämään pääseminen on ollut minulle vaikeaa. AMK-tutkinnon sain aikuisena suoritettua, koska siinä vaatimustaso oli niin naurettavan alhainen. Minulle sekin oli alisuoriutumista, vaikka valmistuin kurssin priimuksena ja sain stipendin. Töihin en silti päässyt sillä tutkinnolla. Onneksi pääsin lopulta hanttihommiin, joita olen tehnyt tyytyväisenä. Mutta tämä on ensimmäinen työ tällä vuosituhannella, joka ei ole määräaikainen pätkä. 

Töihin pääsemisen kautta on tullut jo vähän uskoakin siihen, että kelpaan kyllä töihin ja pärjään. 

Oman lapsen kanssa olen kyllä pitänyt huolen siitä, että hänellä on hyvät valmiudet selviytyä kotitöistä ja myös opiskeluissa/työelämässä. Olen kehunut, tukenut ja kannustanut. Hämmästyksekseni hänelle onkin kehittynyt vahva luottamus omiin kykyihin. Hän on uskaltanut asettaa itselleen rohkeita tavoitteita ja saavuttanutkin niitä. Hän on vasta aikuisuuden kynnyksellä (lukio päättynyt, opiskelut edessä), mutta jo tässä vaiheessa näyttää siltä että hän kyllä pärjää eikä pelkää elämää niin kuin itse olen pelännyt. 

Tää on edes etäisesti siedettävää niin kauan kun veljellesi alkaa "kuppi maistumaan".

Aloittajalle: Eikö ole hyvä että hänellä sentään on töitä. Monilla ei ole.

Siskoni,kuopus, oli juuri tälläinen ap:n veljen kaltainen tapaus.Asui 26 vuotiaaksi asti kotona. Äiti pesi kaikki pyykit,sisko pelasi tietokoneella aamut illat,ei aikomustakaan muuttaa omaan asuntoon,keskeyttänyt opinnot vuosia sitte,ei käynyt ulkona tai tavannut kavereita, ei siivonnut omaa huonettansa,vaatteita kasoina omassa huoneessa,imuriin ei oltu vuoteen tai kahteen tartuttu,roskat ja homeiset tiskit seilasivat pitkin lattiaa,yleensä törmäsi kotona vieraillessa pyjamassa tukka pystyssä vaikka,nenä kiinni jossain uudessa äidin kustantamassa laitteessa. Äitini kustansi jopa tuhansien eurojen tietokoneen pikkupalkastaan, mikä on jo hieman pöyristyttävää.Äitini päinvastoin kuitenkin oli tyytyväinen tilanteeseen ja sanoi että siskoni haluaa asua kotona,kun asia on tullut puheeksi. Siskoni on kuitenkin älykäs,suoritti lukion ja ammattikoulun samaa aikaa,pääsi korkeakouluun(lakkasi tosin käymästä ja ei vain kyennyt myöntämään että opinnot ovat keskeytetty),käy pari kertaa vuodessa tekemässä keikkatyötä, aina ollut kiinnostunut teknisistä laitteista ja tietää niistä paljon.Siksi on vaikea uskoa että pesukone tai imuri olisi sen suurempi mysteeri.Asiaan tuli muutos, kun päätin ottaa härkää sarvista vihdoin ja sanoin äidilleni että epäilen siskoni olevan masentunut ja tarvitsisi apua. Äitini ei ottanut kuuleviin korviinsa,vaikka aiemmin oli samasta asiaan sanonut minulle pari kertaa itse. Kerroin että häneltä näyttää jäävän äitini ripustautumisen vuoksi oma elämä elämättä ja tuon ikäisen kuuluisi olla itsenäinen ja tehdä omat päätökset elämässä. Äitini yritti syyllistää minua muihin liittymättömistä asioista, kai saadakseen minulle pahan mielen kun kehtaan suoraan mainita virtahevosta olohuoneessa. Heikko suhde on myös minulla ollut äitiini, olen ollut erilainen luonteeltani kuin siskoni ja äitini, omapäinen ja olen halunnut itsenäistyä aikaisin,sanonut liiankin suoraan kun perheessäni asiat halutaan lakaista mieluiten maton alle. Ymmärrän hyvin jos ap haluaa pitää kiinni suhteestaan äitiin,viestintuoja ammutaan varmasti tämänlaisessa tilanteessa. Minusta tuntui että minulla ei ole mitään pelastettavaa äitini ja minun välillä jos välimme katkeavat.Ajattelin myös että jos pystyn auttamaan siskoani itsenäistymään, olisi se minun viimeinen hyvä teko siskoani kohtaan. Niin kävi että siskoni sai itselleen asunnon ja muutti omaan kotiinsa 26 v. Kuulin asiasta veljeni kautta. Olen ylpeä siskostani että rohkeni viimein ottamaan sen ratkaisevan askeleen kohti omaa elämää. Minulle tosin asian esille ottaminen maksoi rikkonaiset välit äitiin ja siskoon. Minulla on kuitenkin vielä välit isääni ja perhe oman mieheni kanssa,pärjään kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kyllä ihan hyvä oma elämä, ei tarvi olla huolissaan. Kiinnostaa vaan missä ollaan menty pieleen, kun aikuinen ihminen ei osaa itsenäistyä. Sä voisit varmaan kertoa tarkemmin, kun tuntuu olevan kokemusta ja sulle luonteva tapa elää.

Minä olen ollut tuollainen hyysättävä tapaus. En tosin vanhempien luona, mutta tarvitsin taloudellista tukea pitkään. Minulle maailma ei näyttäydy paikkana, joka on täynnä mahdollisuuksia, vaan pikemminkin se on pelottava. En ole saanut lapsuudesta riittävää luottamusta itseeni ja siihen, että pärjään kyllä. Minulla meni koulu hyvin (lukion ka 9,7 ja kirjoitin 6 laudaturia) mutta äidiltä en saanut koskaan kehuja, joita olisin kaivannut. Pelkään epäonnistumista ja lukiossa siihen auttoi ylisuoriutuminen. Sen jälkeen seinä tuli vastaan ja strategia kääntyi alisuoriutumisen puolelle. Pystyn hyväksymään epäonnistumisen, jos koen etten ole yrittänyt kunnolla. Opinnot jäivät nuorena kesken ja kun minut heitettiin opiskelija-asunnosta ulos, päädyin tehdastöihin. 

Äiti tuki taloudellisesti pitkään, kun ajatteli varmaan ettei tuo ressukka pärjää. Minä olisin tarvinnut enemmän vähän sellaista persauksiin potkimista ja tsemppaamista. Työelämään pääseminen on ollut minulle vaikeaa. AMK-tutkinnon sain aikuisena suoritettua, koska siinä vaatimustaso oli niin naurettavan alhainen. Minulle sekin oli alisuoriutumista, vaikka valmistuin kurssin priimuksena ja sain stipendin. Töihin en silti päässyt sillä tutkinnolla. Onneksi pääsin lopulta hanttihommiin, joita olen tehnyt tyytyväisenä. Mutta tämä on ensimmäinen työ tällä vuosituhannella, joka ei ole määräaikainen pätkä. 

Töihin pääsemisen kautta on tullut jo vähän uskoakin siihen, että kelpaan kyllä töihin ja pärjään. 

Oman lapsen kanssa olen kyllä pitänyt huolen siitä, että hänellä on hyvät valmiudet selviytyä kotitöistä ja myös opiskeluissa/työelämässä. Olen kehunut, tukenut ja kannustanut. Hämmästyksekseni hänelle onkin kehittynyt vahva luottamus omiin kykyihin. Hän on uskaltanut asettaa itselleen rohkeita tavoitteita ja saavuttanutkin niitä. Hän on vasta aikuisuuden kynnyksellä (lukio päättynyt, opiskelut edessä), mutta jo tässä vaiheessa näyttää siltä että hän kyllä pärjää eikä pelkää elämää niin kuin itse olen pelännyt. 

Tämä oli fiksu teksti.

Miksi taas ajatellaan, että jokainen haluaa parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Tää on edes etäisesti siedettävää niin kauan kun veljellesi alkaa "kuppi maistumaan".

Jos ei ole tuohon ikään alkanut,ei se ala koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet sisko, ja sisarusten välisissä suhteissa hyvää on se, että voit sanoa loukkaaviakin asioita (toki kannattaa miettiä miten sanoo), ja silti hän joutuu pitämään sinua elämässään. Paras palvelus minkä koskaan teet veljellesi, on kertoa suoraan nuo ajatuksesi hänelle. Katsot vaikka jotain kämppää valmiiksi tms. Veljesi loukkaantuu varmasti, mutta kiittää jonain päivänä siitä, että joku sanoi totuuden. Itse kun en katselisi tuollaista vätystä ollenkaan. 

Tai tulee vihaamaan loppuikänsä ja ette ole väleissä sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Olet sisko, ja sisarusten välisissä suhteissa hyvää on se, että voit sanoa loukkaaviakin asioita (toki kannattaa miettiä miten sanoo), ja silti hän joutuu pitämään sinua elämässään. Paras palvelus minkä koskaan teet veljellesi, on kertoa suoraan nuo ajatuksesi hänelle. Katsot vaikka jotain kämppää valmiiksi tms. Veljesi loukkaantuu varmasti, mutta kiittää jonain päivänä siitä, että joku sanoi totuuden. Itse kun en katselisi tuollaista vätystä ollenkaan. 

Lueppas historiaa Adidaksesta ja Pumasta, niin tiedät jotain veljesrakkaudesta.

Mulla on yks opiskelijatuttava tyttö, joka 22 -vuotiaana asuu kotona vanhempiensa luona. Opiskelee kyllä yliopistossa samalla paikkakunnalla, joten sinänsä ei ole pakko muuttaa vielä omilleen, mutta olen ohimennen kuullut hänen kehuskelevan miten kotona on pyykinpesu- siivous- ja ruoanlaittopalvelut samalla, kun muut on höpötelly pyykkivuoroista ja siitä miten jääkaapissa ei ole taaskaan ruokaa :'D Meitä on moneen lähtöön siis. Jos muistan vielä oikein niin isovanhemmat kustansi sille ihan upouuden autonkin, vaikka ei ne mitään upporikkaita käsittääkseni ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä hemmoteltuja kakaroita riittää. Mieheni poika hyvä esimerkki. 14v eikä osaa edes leipää voidella. Ei tajua mistään mitään ja usein on kuin pikkutyttö käytökseltään. Asenne on jo nyt sellainen ettei ikinä tule olemaan työelämässä.

Äitinsä antanut lusmuilijan mallin.

Eipä tuo miehesikään ole tehnyt sitä, mitä hänen isänä olisi pitänyt tehdä.

Kuten meillä - ei varmasti mahduta saman katon alle enää sitten, kun poika on täysi-ikäinen. Sen verran menee sukset ristiin jatkuvasti. Joka päivä. En ota sitä riskiä, etten saisi enää koskaan asua kahdestaan rouvan kanssa.

Tyyppilinen omaan napaan tuijottava vanhempi. Ensin tehdään mukuloita, mutta jos ne ei sitten olekaan sellaisia kuin isäpappa haluaa, niin menoerä dumpataan ahneuksissaan kaatopaikalle ja ruvetaan laistamaan velvollisuuksista joihin ryhdyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Sen pakkomielle on, ettei se halua tehdä töitä, koska ei halua rikastuttaa "porvaria". Se raukkaparka ei ole koskaan kuullut muunlaisista töistä.

Yhteiskunta on joka tapauksessa rakennettu siten, että se keskittää hyödyn ahnelle porvarille ja suurpääomalle. Se ei muuta asiaa, että asiaa työskentelee julkisella alalla.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tässä hämmentyneenä ja surullisenakin seurannut ystäväni perhettä vierestä. Heillä on 20 ja 22 vuotiaat lapset. Kumpikin asuu kotona, toisella on osa-aikatyö, toinen nostelee puntteja.

Heitä ei velvoiteta mihinkään kotityöhön, vaan isä tai äiti hoitaa kaiken. Menee vielä niin pitkälle, että tämä isä kiikuttaa milloin mitäkin lapsen huoneeseen, jos nuo sattuvat huutamaan esim tarvitsevansa vettä.

Kummallakin muksulla on auto, jonka käytöstä maksavat vanhemmat. Lisäksi saavat rahaa menoihinsa, kun vaan pyytävät. Eivät ylenmäärin, mutta 50e kilahtaa kummallekin tilille perjantaisin, kun nuoret haluavat käydä ravintolassa kavereidensa kanssa.

Muutaman kerran ääneen ihmetellyt tota touhua ja nää vanhemmat vaan selittää, ettei ne ikuisuuksia kotona ole, joten pitää nyt hemmotella.

Pelkäänpä, että jos jompikumpi koskaan tuosta kodista päättää muuttaa, niin vanhemmat maksaa kyllä senkin touhun.

Onneksi ovat hyvätuloisia, että tuohon kuitenkin varaa.

Ei noi kyllä enää mitään lapsia ole.  Itse laitoin kakarat pihalle kämpästä 18 vuotiaina, jos eivät opiskelleet. Yksi opiskeli, sai asua kotona ja maksoin sen elatuksen 22 vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on edes etäisesti siedettävää niin kauan kun veljellesi alkaa "kuppi maistumaan".

Jos ei ole tuohon ikään alkanut,ei se ala koskaan.

Onko jossain välissä mainittu, ettei maistui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies jää suosiolla pois naisten ylivallasta. 65€ maksaa tekopillu plus valitsemasi pelikonsoli tai tietokone, tuolla summalla loppuu naisten ylivalta. Tekopillu ei valita ja auo päätä. Laita tekopillu kuumaan vesiämpäriin 5 minuutiksi ja sulla on sen jälkeen kädessä aidolta tavaralta tuntuva pillu.

Silmät kiinni ja sisään.

Mutta kun ei se tekopillu kysy sulta kun tuut kotiin että miten meni töissä ja mitä kuuluu, silittele ja pidä kädestä kun on vaikeeta tai naura sun jutuille.

Kohta puolin saa varmaan tuotakin luksusta kun tuo robotiikka vielä vähän kehittyy ja tuotteet tulevat kuluttajahintaisiksi. Pillua ja hellyyttä silloin kun tahtoo ilman mutinoita.