Inhoan miehen tapaa tulkata sanomiseni lapsille

En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta ap:lle sympatiat täältä! Mun mies on ihan samanlainen, erotuksella että yleensä alkaa mun päälle puhumaan sitä ihan samaa asiaa mitä olen juuri sanomassa. Aivan helvetin raivostuttavaa! Esimerkiksi olen lapselle sanomassa tai selittämässä jotain ja mies tarttuu puolivälistä juttua mukaan ja puhuu ihan surutta "omanaan" sen jutun loppuun. Ja kyllä, ollaan aiheesta keskusteltu ja olen miljoona kertaa sanonut että vihaan päälle puhumista mutta ei se vaan tunnu menevän jakeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsille selittää asiat niin on vaarana että heistä tulee isona äitiänsä fiksumpia...

Tää lapsi jolle sitä selitettiin on kohta 14 ja asia on käsitelty jo koulussakin. Aamuhässäkässä jatkuva tieteellinen luennointi ja tulkkaaminen ahtaassa eteisessä kiireen keskellä on vain ärsyttävää.

T. Tohtorikoulutuksen saanut ap

Ok, onko kyseinen 14-v erityislapsi kun kohtelette häntä kuin vähä-älyistä? Äiti pukee ja isä vääntää rautalangasta.

Kyllä teini-ikäinen jo tietää että jos ei pue tarpeeksi päälleen niin sitten palelee.

Ei ole.

Enkä minä häntä pukenut. Sanoin eteisessä että tänään mennään saareen, pitää olla lämmintä päällä. Jos olisi tiennyt että mennään saareen, olisi itse jo pukenut sen lämpimämmän fleecen. Nyt haki sitten paksumman ja sillä selvä.

Ap

Miksi sinun piti isolle lapselle paasata lämpimistä vaatteista? Mikset vaan sanonut että olette menossa saareen? Varsinkin kun kerran itsekin olet sitä mieltä, että pelkkä tieto saaresta olisi lapselle riittänyt.

En minä paasannut. Sanoin ”tänään mennään saareen, pitää olla lämmintä päällä”.

Sen jälkeen kuuntelimme aamukiireessä vartin esitelmän aiheesta saaristo, veneellä liikkuminen, sen vaikutus pukeutumiseen ja tilannepukeutuminen.

Miksi mainitsit, että pitää olla lämmintä päällä? Eikö olisi riittänyt tieto, että menette saareen, jos 14v. kerran tietää, että siellä on viileämpää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jess! Juuri niin. Ideani jonka hän on tyrmännyt heti täysin naurettavana onkin muuttunut upeaksi kun hän esittää sen omanaan.

Ap

Tohtori on hyvä vaan ja merkitsee ne välimerkit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa a, meillä mies seisoo eteisessä valmiina lasten kanssa ja selittää kuinka "äitiä aina odotetaan" juu niin odotetaan, äiti on pistänyt lapsille Aamupalat, pakannut kaikkien tavarat, vaatettanut lapset ja nyt laittaa vielä itsensä. Mies on herännyt ja pistänyt kengät jalkaan. Se on semmosta.

Tää on niin tuttua! Jos pitäisi olla kiireellä lähdössä johonkin, mies istuu kännykkä kädessä sillä välin kun imetän vauvan. Sitten tyrkkään vauvan hänelle ja alan pukea 3-vuotiasta. Mies vain istuu sylissään vauva, jolla märkä vaippa. Kun kolmevuotias on valmis, otan vauvan, vaihdan vaipan ja puen. Mies on avannut tv:n, joka herättää myös kolmevuotiaan huomion ja se kävelee hiekkaisissa ulkotamineissaan olohuoneen matolle. Siirrän vauvan lattialle. Laitan koiran valjaisiin, otan vesipullon ja kakkapussit. Kolmevuotias alkaa riisua itseään, mies on siirtynyt tekemään voileipää itselleen. Otan päälleen oksentaneen vauvan, vaihdan sen vaatteet. Kutsun leipää syövää miestä, joka vastentahtoisesti ottaa raivoavan vauvan siksi aikaa että vedän ulkovaatteet päälle. Olen valmis lähtemään. Odotamme käytävässä miestä, joka alkaa etsiä housujaan. Koko tämän ajan mies on ollut tietoinen siitä, että meillä on kiire lähtö. Sitten ihmettelee, että vaikutan äreältä. 

Jep. Minä teen nykyään niin että lopulta huikkaan lapsille vähän kovempaan ääneen että "käyn vielä vessassa ja sitten mennään! Kengät jalkaan!" siinä vaiheessa mies herää ja kömpii eteiseen vetäen housuja jalkaan. Aina on ollut tiedossa mihin aikaan lähdetään, sitä joko nousee ja valmistautuu tai ei nouse ja jää kyydistä.

Yksikin kerta kävisi noin, niin mä vetäisin sellaset tantrumit että kaikkien suolisto tärisisi. Se olisi eka ja vika kerta. Miten helvetissä ootte tommosia kynnysmattoja. Tää siis ennen kaikkea tuolle jolle vastasit.

Toiset valitsevat taistelunsa eivätkä valita koko ajan kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Ja kun olen sanonut kymmeniä ja kymmeniä kertoja, että älä tulkkaa omille lapsilleni minun puheitani, älä ala selostaa, älä ala paasata, älä ala saarnata, älä sekaannu siihen kun keskustelen lasteni kanssa ja aina vaan sieltä takavasemmalta hyökkää tää besserwisser luennoitsija pätemään.

Ap

Teillä on varmaan antoisa liitto.

Mies varmaan tulkkaa siksi, että äidin lässyttämällä antama ohjeet eivät ole ymmärrettäviä. Ehkä tohtorinkoulutus ei olekaan ratkaisu kaikkeen.

Jotakuta nyt käynyt tosissaan riipimään tuo tohtorin koulutus, kun pitää joka välissä siitä kuittailla... :D 

Kaikenlainen jatkuva korjaaminen on ärsyttävää. Koton ja töissä. Siitä tulee fiilis, että toinen pitää itseään sinua parempana ja kykenevämpänä, ja tietää kaikki asiat paremmin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen jatkuva korjaaminen on ärsyttävää. Koton ja töissä. Siitä tulee fiilis, että toinen pitää itseään sinua parempana ja kykenevämpänä, ja tietää kaikki asiat paremmin kuin sinä.

Niin. Siis niin kuin ei kuitenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Jotakuta nyt käynyt tosissaan riipimään tuo tohtorin koulutus, kun pitää joka välissä siitä kuittailla... :D 

Lähinnä ihmetyttää miksi ap sen otti esille. Parisuhdekriisissä ei siitä ole mitään apua. Lähinnä tuntuu, että ap janoaa loputonta arvostusta puolisoltaan ja kokee ettei sitä saa. Olen itse kuunnellut tuon kaltaisia riitoja sairaanhoitajaäitini suusta kohteena insinööri-isäni... voin kertoa, että lapsena oli raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Hei AP, tuntuu, että teillä on miehen kanssa tosi erilainen kommunikointityyli. Sinä ainakin näissä kommenteissa kirjoitat lyhyesti ja nasevasti. Mies taas ilmeisesti puhuu pitkään ja juurta jaksain, minkä koet luennoinniksi. Ehkä mies tekee näin omista lähtökohdistaan ts. hän kokee tällaisen perusteellisemman tyylin selkeämmäksi / itselleen tarpeelliseksi, eikä ymmärrä, että sinulle riittäisi vähempikin?

Kiinnitin huomiota siihen, että olet miehelle jo monta kertaa sanonut, että "älä paasaa" tai muuta vastaavaa. Mutta jos hän kaipaa perusteellisempaa kommunikointia, niin hän ei välttämättä ymmärrä tuota tokaisuasi! Oletteko siis koskaan puhuneet tästä ongelmasta pidempään niin, että olisit selittänyt miehelle, mitä tarkoitat tuolla "paasaamisella" ja miltä se sinusta tuntuu? Tai onko mies saanut tilaisuutta kertoa, mihin hän pyrkii? Hän ei välttämättä tee tuota pahantahtoisesti, vaan yrittää olla avuksi / osallistua / keskustella, mutta toteutustapa ontuu. Entä oletteko puhuneet, miten voisitte yhdessä löytää ratkaisuja? Tätä keskustelua ei toki kannata käydä siinä eteisen lähtörumban aikana tai jos jompikumpi on kovin hermostunut. Mielummin palaa asiaan jonain rauhallisena hetkenä.

Meillä on miehen kanssa ollut (puolin ja toisin) muutamia tällaisia toista ärsyttäviä tapoja. Ei siihen oikein muu auta kuin istua alas ja pyrkiä yhteisymmärrykseen, jonka jälkeen vasta on mahdollista etsiä joku ratkaisu. Yleensä se vaatii molemmilta joustoa ja työtä. Siinäkin tapauksessa, että päädytte (yhdessä!) siihen, että mies pyrkii luennointitavasta eroon, sinultakin vaaditaan pitkää pinnaa ja tukea. Muutos tapahtuu hitaasti ja toisen yritykset pitää tunnustaa. Yksi hyvä konsti on myös sopia vaikka jokin käsimerkki, jolla voit hienovaraisesti ja ystävällisesti muistuttaa miestä,että "hei nyt meni taas luennointivaihde päälle". Kun merkki on yhdessä sovittu, toinen ei sen käytöstä loukkaannu vaan saa tukea omaan prosessiin.

Kun en minä edes kommunikoinut hänen kanssaan! Kommunikoin kaikessa rauhassa lapseni kanssa. Kaikki sujui, viestintä pelasi. Sitten siihen ilmaantuu tämä The Tulkkaaja, joka paasaa jo kaikin puolin selvää asiaa varttitunnin. Pönöttää keskellä eteistä ja paasaa. Tiellä.

Kyse on siitä, että hän tunkee siihen minun ja lapseni/lasteni väliin tulkkaamaan ja selostamaan näille puheitani. Ei siitä että minä en lyhytsanaisena jaksaisi keskustella jaarittelijan kanssa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotakuta nyt käynyt tosissaan riipimään tuo tohtorin koulutus, kun pitää joka välissä siitä kuittailla... :D 

Lähinnä ihmetyttää miksi ap sen otti esille. Parisuhdekriisissä ei siitä ole mitään apua. Lähinnä tuntuu, että ap janoaa loputonta arvostusta puolisoltaan ja kokee ettei sitä saa. Olen itse kuunnellut tuon kaltaisia riitoja sairaanhoitajaäitini suusta kohteena insinööri-isäni... voin kertoa, että lapsena oli raskasta.

Otin koulutukseni esille, koska minulle sanottiin, että kaiken syy ja alkujuuri oli sivistymättömyydessäni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotakuta nyt käynyt tosissaan riipimään tuo tohtorin koulutus, kun pitää joka välissä siitä kuittailla... :D 

Lähinnä ihmetyttää miksi ap sen otti esille. Parisuhdekriisissä ei siitä ole mitään apua. Lähinnä tuntuu, että ap janoaa loputonta arvostusta puolisoltaan ja kokee ettei sitä saa. Olen itse kuunnellut tuon kaltaisia riitoja sairaanhoitajaäitini suusta kohteena insinööri-isäni... voin kertoa, että lapsena oli raskasta.

Otin koulutukseni esille, koska minulle sanottiin, että kaiken syy ja alkujuuri oli sivistymättömyydessäni.

ap

Nuo riidat eivät liity millään tavoin koulutukseesi.

Mies tulee perheestä, jossa jaaritellaan ja paljon. Jossa on selkeästi aina vain The Tapa tehdä asiat. Ja sitten pällistellään ja ihmetellään loputtomiin yhdessä ja erikseen, kun joku tekeekin toisella tavalla.

Tiedostan että tästä tuo tapa tulee tulla päsmäröimään. Ehkä myös huonosta itsetunnosta.

Alkuaikoina mies saattoi tulla jopa sekaantumaan esimerkiksi leipomiseeni, että "ei noin voi leipoa". Ei vaan voi. Hyvä, ettei vuokaa temponut kädestä. Mies itse ei edes osaa leipoa, mutta vain yksi ainoa tapa leipoa oli silti hyväksyttävä. Itse siinä vaiheessa leiponut 20 vuotta...

Jonkinlainen kummallinen kontrolloinnin tarve? En tajua. Ja kun sitten kuitenkin minä olen meistä se tarkka, tunnollinen, säännöllinen ja nuuka. Mies on ihan holtiton esimerkiksi raha-asioissa. Eli kyse ei ole siitä, että minä olisin hoitamaton ADHD ja mies joku supertarkka verovirkamies.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotakuta nyt käynyt tosissaan riipimään tuo tohtorin koulutus, kun pitää joka välissä siitä kuittailla... :D 

Lähinnä ihmetyttää miksi ap sen otti esille. Parisuhdekriisissä ei siitä ole mitään apua. Lähinnä tuntuu, että ap janoaa loputonta arvostusta puolisoltaan ja kokee ettei sitä saa. Olen itse kuunnellut tuon kaltaisia riitoja sairaanhoitajaäitini suusta kohteena insinööri-isäni... voin kertoa, että lapsena oli raskasta.

Otin koulutukseni esille, koska minulle sanottiin, että kaiken syy ja alkujuuri oli sivistymättömyydessäni.

ap

Nuo riidat eivät liity millään tavoin koulutukseesi.

En ole missään sellaista väittänytkään. Vastannut vain kommentoijalle, joka pilkkasi minua sivistymättömäksi, kouluttamattomaksi ja tyhmäksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei AP, tuntuu, että teillä on miehen kanssa tosi erilainen kommunikointityyli. Sinä ainakin näissä kommenteissa kirjoitat lyhyesti ja nasevasti. Mies taas ilmeisesti puhuu pitkään ja juurta jaksain, minkä koet luennoinniksi. Ehkä mies tekee näin omista lähtökohdistaan ts. hän kokee tällaisen perusteellisemman tyylin selkeämmäksi / itselleen tarpeelliseksi, eikä ymmärrä, että sinulle riittäisi vähempikin?

Kiinnitin huomiota siihen, että olet miehelle jo monta kertaa sanonut, että "älä paasaa" tai muuta vastaavaa. Mutta jos hän kaipaa perusteellisempaa kommunikointia, niin hän ei välttämättä ymmärrä tuota tokaisuasi! Oletteko siis koskaan puhuneet tästä ongelmasta pidempään niin, että olisit selittänyt miehelle, mitä tarkoitat tuolla "paasaamisella" ja miltä se sinusta tuntuu? Tai onko mies saanut tilaisuutta kertoa, mihin hän pyrkii? Hän ei välttämättä tee tuota pahantahtoisesti, vaan yrittää olla avuksi / osallistua / keskustella, mutta toteutustapa ontuu. Entä oletteko puhuneet, miten voisitte yhdessä löytää ratkaisuja? Tätä keskustelua ei toki kannata käydä siinä eteisen lähtörumban aikana tai jos jompikumpi on kovin hermostunut. Mielummin palaa asiaan jonain rauhallisena hetkenä.

Meillä on miehen kanssa ollut (puolin ja toisin) muutamia tällaisia toista ärsyttäviä tapoja. Ei siihen oikein muu auta kuin istua alas ja pyrkiä yhteisymmärrykseen, jonka jälkeen vasta on mahdollista etsiä joku ratkaisu. Yleensä se vaatii molemmilta joustoa ja työtä. Siinäkin tapauksessa, että päädytte (yhdessä!) siihen, että mies pyrkii luennointitavasta eroon, sinultakin vaaditaan pitkää pinnaa ja tukea. Muutos tapahtuu hitaasti ja toisen yritykset pitää tunnustaa. Yksi hyvä konsti on myös sopia vaikka jokin käsimerkki, jolla voit hienovaraisesti ja ystävällisesti muistuttaa miestä,että "hei nyt meni taas luennointivaihde päälle". Kun merkki on yhdessä sovittu, toinen ei sen käytöstä loukkaannu vaan saa tukea omaan prosessiin.

Kun en minä edes kommunikoinut hänen kanssaan! Kommunikoin kaikessa rauhassa lapseni kanssa. Kaikki sujui, viestintä pelasi. Sitten siihen ilmaantuu tämä The Tulkkaaja, joka paasaa jo kaikin puolin selvää asiaa varttitunnin. Pönöttää keskellä eteistä ja paasaa. Tiellä.

Kyse on siitä, että hän tunkee siihen minun ja lapseni/lasteni väliin tulkkaamaan ja selostamaan näille puheitani. Ei siitä että minä en lyhytsanaisena jaksaisi keskustella jaarittelijan kanssa.

ap

Hei AP, en kommentissani ottanut oikeastaan kantaa tuohon nimenomaisen eteisessä sattuneeseen tapaukseen vaan puhuin yleisemmällä tasolla. Kirjoitat, että mielestäsi ongelmana on miehen tulkkaus ja selostus - se on tullut kaikille ketjua lukeneille jo moneen kertaan selväksi. Yritin kommentissani omien kokemusteni pohjalta antaa vinkkejä, miten ongelmaa voisi yrittää ratkoa keskustelemalla ja yhteen hiileen puhaltamalla. Jostain syystä et vastauksessasi ollenkaan tarttunut näihin ratkaisuehdotuksiin ja pohtinut, voisivatko ne toimia teidän tapauksessanne. Haluatko siis ratkaista ongelmanne vai et? Ehkä ymmärsin sinut väärin ja tarkoituksesi on vain avautua ja saada samanmielisten sympatiaa. Sekin on ihan ok, vaikkei ehkä kovin rakentavaa.

Vielä on pakko kommentoida tuota huomiotasi, että ethän edes alunperin puhunut miehelle vaan lapselle. Jos ongelma on mielestäsi siinä tavassa, jolla mies osallistui tilanteeseen, niin ymmärrän kyllä - miehesi luennointi kuulostaa tosi ärsyttävää tavalta. (Olisi riittänyt, jos hän olisi esim. kompannut sinua yhdellä lauseella.) Jos taas mielestäsi ongelmana on se, että mies ylipäätään osallistui tilanteeseen, niin silloin ollaan jo aika vaarallisilla vesillä. Tällä hetkellä mies vie sinulta liikaa tilaa luennoinnillaan, mutta ratkaisu ei voi olla se, että mieheltä viedään kaikki tila. Toivottavasti sinulla on malttia pidättäytyä kostosta ja etsiä parempaa tasapainoa parisuhteeseen. Ei muuta kuin tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei AP, tuntuu, että teillä on miehen kanssa tosi erilainen kommunikointityyli. Sinä ainakin näissä kommenteissa kirjoitat lyhyesti ja nasevasti. Mies taas ilmeisesti puhuu pitkään ja juurta jaksain, minkä koet luennoinniksi. Ehkä mies tekee näin omista lähtökohdistaan ts. hän kokee tällaisen perusteellisemman tyylin selkeämmäksi / itselleen tarpeelliseksi, eikä ymmärrä, että sinulle riittäisi vähempikin?

Kiinnitin huomiota siihen, että olet miehelle jo monta kertaa sanonut, että "älä paasaa" tai muuta vastaavaa. Mutta jos hän kaipaa perusteellisempaa kommunikointia, niin hän ei välttämättä ymmärrä tuota tokaisuasi! Oletteko siis koskaan puhuneet tästä ongelmasta pidempään niin, että olisit selittänyt miehelle, mitä tarkoitat tuolla "paasaamisella" ja miltä se sinusta tuntuu? Tai onko mies saanut tilaisuutta kertoa, mihin hän pyrkii? Hän ei välttämättä tee tuota pahantahtoisesti, vaan yrittää olla avuksi / osallistua / keskustella, mutta toteutustapa ontuu. Entä oletteko puhuneet, miten voisitte yhdessä löytää ratkaisuja? Tätä keskustelua ei toki kannata käydä siinä eteisen lähtörumban aikana tai jos jompikumpi on kovin hermostunut. Mielummin palaa asiaan jonain rauhallisena hetkenä.

Meillä on miehen kanssa ollut (puolin ja toisin) muutamia tällaisia toista ärsyttäviä tapoja. Ei siihen oikein muu auta kuin istua alas ja pyrkiä yhteisymmärrykseen, jonka jälkeen vasta on mahdollista etsiä joku ratkaisu. Yleensä se vaatii molemmilta joustoa ja työtä. Siinäkin tapauksessa, että päädytte (yhdessä!) siihen, että mies pyrkii luennointitavasta eroon, sinultakin vaaditaan pitkää pinnaa ja tukea. Muutos tapahtuu hitaasti ja toisen yritykset pitää tunnustaa. Yksi hyvä konsti on myös sopia vaikka jokin käsimerkki, jolla voit hienovaraisesti ja ystävällisesti muistuttaa miestä,että "hei nyt meni taas luennointivaihde päälle". Kun merkki on yhdessä sovittu, toinen ei sen käytöstä loukkaannu vaan saa tukea omaan prosessiin.

Kun en minä edes kommunikoinut hänen kanssaan! Kommunikoin kaikessa rauhassa lapseni kanssa. Kaikki sujui, viestintä pelasi. Sitten siihen ilmaantuu tämä The Tulkkaaja, joka paasaa jo kaikin puolin selvää asiaa varttitunnin. Pönöttää keskellä eteistä ja paasaa. Tiellä.

Kyse on siitä, että hän tunkee siihen minun ja lapseni/lasteni väliin tulkkaamaan ja selostamaan näille puheitani. Ei siitä että minä en lyhytsanaisena jaksaisi keskustella jaarittelijan kanssa.

ap

Hei AP, en kommentissani ottanut oikeastaan kantaa tuohon nimenomaisen eteisessä sattuneeseen tapaukseen vaan puhuin yleisemmällä tasolla. Kirjoitat, että mielestäsi ongelmana on miehen tulkkaus ja selostus - se on tullut kaikille ketjua lukeneille jo moneen kertaan selväksi. Yritin kommentissani omien kokemusteni pohjalta antaa vinkkejä, miten ongelmaa voisi yrittää ratkoa keskustelemalla ja yhteen hiileen puhaltamalla. Jostain syystä et vastauksessasi ollenkaan tarttunut näihin ratkaisuehdotuksiin ja pohtinut, voisivatko ne toimia teidän tapauksessanne. Haluatko siis ratkaista ongelmanne vai et? Ehkä ymmärsin sinut väärin ja tarkoituksesi on vain avautua ja saada samanmielisten sympatiaa. Sekin on ihan ok, vaikkei ehkä kovin rakentavaa.

Vielä on pakko kommentoida tuota huomiotasi, että ethän edes alunperin puhunut miehelle vaan lapselle. Jos ongelma on mielestäsi siinä tavassa, jolla mies osallistui tilanteeseen, niin ymmärrän kyllä - miehesi luennointi kuulostaa tosi ärsyttävää tavalta. (Olisi riittänyt, jos hän olisi esim. kompannut sinua yhdellä lauseella.) Jos taas mielestäsi ongelmana on se, että mies ylipäätään osallistui tilanteeseen, niin silloin ollaan jo aika vaarallisilla vesillä. Tällä hetkellä mies vie sinulta liikaa tilaa luennoinnillaan, mutta ratkaisu ei voi olla se, että mieheltä viedään kaikki tila. Toivottavasti sinulla on malttia pidättäytyä kostosta ja etsiä parempaa tasapainoa parisuhteeseen. Ei muuta kuin tsemppiä!

Minähän en ole vienyt mieheltä tilaa, vaan hän vie tilan minulta. Opastaa suunnilleen kaikkia tekemisiäni ja tulkkaa puheeni lapsilleni. Puuttuu kaikkeen. Häilyy ympärillä ja vahtii kuin pahin pomo.

Viestii siis käytännössä kaikin tavoin sekä minulle että lapsille, että minä en osaa mitään eikä minulla ole mitään arvovaltaa.

Ap

Mammoillakin voi monasti sanomiset olla vihaista tiuskimista kun taas kerran ei jakseta ja isä tulee apuun.

Vierailija kirjoitti:

Mammoillakin voi monasti sanomiset olla vihaista tiuskimista kun taas kerran ei jakseta ja isä tulee apuun.

En tiuskinut vihaisesti kenellekään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei AP, tuntuu, että teillä on miehen kanssa tosi erilainen kommunikointityyli. Sinä ainakin näissä kommenteissa kirjoitat lyhyesti ja nasevasti. Mies taas ilmeisesti puhuu pitkään ja juurta jaksain, minkä koet luennoinniksi. Ehkä mies tekee näin omista lähtökohdistaan ts. hän kokee tällaisen perusteellisemman tyylin selkeämmäksi / itselleen tarpeelliseksi, eikä ymmärrä, että sinulle riittäisi vähempikin?

Kiinnitin huomiota siihen, että olet miehelle jo monta kertaa sanonut, että "älä paasaa" tai muuta vastaavaa. Mutta jos hän kaipaa perusteellisempaa kommunikointia, niin hän ei välttämättä ymmärrä tuota tokaisuasi! Oletteko siis koskaan puhuneet tästä ongelmasta pidempään niin, että olisit selittänyt miehelle, mitä tarkoitat tuolla "paasaamisella" ja miltä se sinusta tuntuu? Tai onko mies saanut tilaisuutta kertoa, mihin hän pyrkii? Hän ei välttämättä tee tuota pahantahtoisesti, vaan yrittää olla avuksi / osallistua / keskustella, mutta toteutustapa ontuu. Entä oletteko puhuneet, miten voisitte yhdessä löytää ratkaisuja? Tätä keskustelua ei toki kannata käydä siinä eteisen lähtörumban aikana tai jos jompikumpi on kovin hermostunut. Mielummin palaa asiaan jonain rauhallisena hetkenä.

Meillä on miehen kanssa ollut (puolin ja toisin) muutamia tällaisia toista ärsyttäviä tapoja. Ei siihen oikein muu auta kuin istua alas ja pyrkiä yhteisymmärrykseen, jonka jälkeen vasta on mahdollista etsiä joku ratkaisu. Yleensä se vaatii molemmilta joustoa ja työtä. Siinäkin tapauksessa, että päädytte (yhdessä!) siihen, että mies pyrkii luennointitavasta eroon, sinultakin vaaditaan pitkää pinnaa ja tukea. Muutos tapahtuu hitaasti ja toisen yritykset pitää tunnustaa. Yksi hyvä konsti on myös sopia vaikka jokin käsimerkki, jolla voit hienovaraisesti ja ystävällisesti muistuttaa miestä,että "hei nyt meni taas luennointivaihde päälle". Kun merkki on yhdessä sovittu, toinen ei sen käytöstä loukkaannu vaan saa tukea omaan prosessiin.

Kun en minä edes kommunikoinut hänen kanssaan! Kommunikoin kaikessa rauhassa lapseni kanssa. Kaikki sujui, viestintä pelasi. Sitten siihen ilmaantuu tämä The Tulkkaaja, joka paasaa jo kaikin puolin selvää asiaa varttitunnin. Pönöttää keskellä eteistä ja paasaa. Tiellä.

Kyse on siitä, että hän tunkee siihen minun ja lapseni/lasteni väliin tulkkaamaan ja selostamaan näille puheitani. Ei siitä että minä en lyhytsanaisena jaksaisi keskustella jaarittelijan kanssa.

ap

Hei AP, en kommentissani ottanut oikeastaan kantaa tuohon nimenomaisen eteisessä sattuneeseen tapaukseen vaan puhuin yleisemmällä tasolla. Kirjoitat, että mielestäsi ongelmana on miehen tulkkaus ja selostus - se on tullut kaikille ketjua lukeneille jo moneen kertaan selväksi. Yritin kommentissani omien kokemusteni pohjalta antaa vinkkejä, miten ongelmaa voisi yrittää ratkoa keskustelemalla ja yhteen hiileen puhaltamalla. Jostain syystä et vastauksessasi ollenkaan tarttunut näihin ratkaisuehdotuksiin ja pohtinut, voisivatko ne toimia teidän tapauksessanne. Haluatko siis ratkaista ongelmanne vai et? Ehkä ymmärsin sinut väärin ja tarkoituksesi on vain avautua ja saada samanmielisten sympatiaa. Sekin on ihan ok, vaikkei ehkä kovin rakentavaa.

Vielä on pakko kommentoida tuota huomiotasi, että ethän edes alunperin puhunut miehelle vaan lapselle. Jos ongelma on mielestäsi siinä tavassa, jolla mies osallistui tilanteeseen, niin ymmärrän kyllä - miehesi luennointi kuulostaa tosi ärsyttävää tavalta. (Olisi riittänyt, jos hän olisi esim. kompannut sinua yhdellä lauseella.) Jos taas mielestäsi ongelmana on se, että mies ylipäätään osallistui tilanteeseen, niin silloin ollaan jo aika vaarallisilla vesillä. Tällä hetkellä mies vie sinulta liikaa tilaa luennoinnillaan, mutta ratkaisu ei voi olla se, että mieheltä viedään kaikki tila. Toivottavasti sinulla on malttia pidättäytyä kostosta ja etsiä parempaa tasapainoa parisuhteeseen. Ei muuta kuin tsemppiä!

Minähän en ole vienyt mieheltä tilaa, vaan hän vie tilan minulta. Opastaa suunnilleen kaikkia tekemisiäni ja tulkkaa puheeni lapsilleni. Puuttuu kaikkeen. Häilyy ympärillä ja vahtii kuin pahin pomo.

Viestii siis käytännössä kaikin tavoin sekä minulle että lapsille, että minä en osaa mitään eikä minulla ole mitään arvovaltaa.

Ap

On käynyt selväksi mikä sua riepoo jo moneen kertaan. Ja ymmärrän että sua ärsyttää tuollainen. Tulkitset miehen toiminnan niin, ettei mies arvosta tekemisiäsi ja osaamistasi. (Mikset muuten kysyisi häneltä suoraan että arvostaako?)

Sua ei sitten edelleenkään kiinnostaisi kuitenkaan ratkaista tätä ongelmaa? Pystyt ilmeisesti näkemään asian vain omasta näkökannastasi. Ei sillä tavalla asioita ratkaista. Ihan sama vaikka olisit "oikeammassa". Sivuutat tuon edellisen kirjoittajan rakentavassa hengessä kerrotut hyvät pointit täysin, etkä vastaa niihin mitään. Tuon perusteella nopeasti arvioisin että myös sulla saattaisi olla parannettavaa toisen kuuntelemisessa ja ymmärtämisessä. Oletko edes kysynyt mieheltäsi miksi hän luennoi? Keskustellut asiasta rauhassa ja rakentavasti? Vai oletko vain tiuskinut että lopettaisi paasaamisen..

Haluatko muutosta vai haluatko vain olla oikeassa, ärsyyntynyt ja haukkua miestä?

-eri