Lue keskustelun säännöt.
Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet
Olimme siis veljen kanssa ihan normaaleja, terveitä lapsia ja äiti muistaa serkkuni vielä ekaluokalla pistäneen tutin suuhun kun tuli koulusta! Eli ilmeisesti tuolloin ei ollut niin tiukkoja suosituksia tutista vieroitus-ikään...
Ja olen syntynyt 1980, veli 1985
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Tuota pihalta parvekkeella huutelua kyllä vielä tapahtuu. Minulla on naapurina lapsiperheitä ja joskus herään ajatuksistani siihen kun naapurin lapset huutaa "Äitiiiiiiii! Tuu parvekkeelle!". Asun hieman vähävaraisemmassa lähiössä vaikka en tiedä vaikuttaako se mihinkään.
Mä asun Helsingin Eko-Viikissä jossa paljon on pieniäkin lapsia tänä päivänäkin itsekseen / keskenään piha-alueilla ulkoilemassa. Ja täällä kuuluu kyllä useinkin ihan sillä 1980-luvun samalla nuotilla sitä "äitii, tuu ikkunaan, täällä huutaa XXX". Nimet on vaan muuttuneet niistä vanhoista ajoista, nyt siellä voi huutaa vaikka Aarni tai Rosa tai Leo, kun 1980-luvulla oli Niko tai Mikko tai Marika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota pihalta parvekkeella huutelua kyllä vielä tapahtuu. Minulla on naapurina lapsiperheitä ja joskus herään ajatuksistani siihen kun naapurin lapset huutaa "Äitiiiiiiii! Tuu parvekkeelle!". Asun hieman vähävaraisemmassa lähiössä vaikka en tiedä vaikuttaako se mihinkään.
Olen itse vuosimallia -91 ja olen yllättynyt miten yleistä kahvin antaminen pienelle lapselle on; luulin että olin harvinaisuus :D kun vanhemmat tätä harrasti. Ja vaikka lapsettomana en tiedä tämän päivän kasvatustrendejä niin vapauden väheneminen - niin lasten kuin vanhempien - vaikuttaa aika masentavalta muutokselta, vaikka toki lapset pysyy paremmin turvassa ja elossa.
Nimenomaan vähävaraisissa perheissä tuota huutelua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koko aikaa sanoittaneet tekemisiämme ja hyppineet ympärillämme. En muista, että äitini tai isäni olisivat koskaan leikkineet kanssamme, yhdessäolo oli lähinnä juttelua ja kirjojen lukemista. Me leikimme jo alle kouluikäisinä keskenämme tuntikausia leikkihuoneessa tai ulkona ja viihdyimme hyvin, emme kaivanneet aikuisten jatkuvaa seuraa tai huomiota. Tai sitä "sanoittamista". Viikonloppuaamuisin raskaan työviikon jälkeen vanhempien ei täytynyt nousta varhain lasten takia. Osasin 5-vuotiaana ottaa itselleni ja pikkuveljelleni muroja ja laittaa telkkarista piirretyt pyörimään, eikä aikamme käynyt pitkäksi, vaikka vanhemmat olisivat heränneet vasta puolilta päivin. Kun meille tuli vieraita - sukulaisia tai muita perheystäviä lapsineen - me lapset leikimme keskenämme ja katselimme piirrettyjä poissa aikuisten jaloista. Aikuiset saivat jutella rauhassa keskenään roisimpiakin juttuja, kuunnella mieluistaan musiikkia, ja kaljaakin saatettiin juoda, vaikka meidän lasten nähden ei änkyräkännejä koskaan otettukaan.
Kuulostaa ehkä siltä, että vanhemmat eivät olleet meille läsnä, mutta itse en kokenut sitä niin. Kyllä me teimme yhdessä perheenä esim. retkiä ja juttelimme ja luimme päivittäin. Välit ovat aina olleet lämpimät, yhä aikuisenakin. Nykyäänhän tuollaista pidettäisiin hirveän kylmänä ja laiskana vanhemmuutena. Lasten kuuluu nykyään näkyä ja kuulua, ja leikki-ikäisten lasten ihastelu ja taaperon sormiruokailun seuraaminen ovat vanhojen ystävysten grillausillan pääsisältöä. Nykyään on syntiä, jos ruuhkavuosia elävät vanhemmat pääsevät edes puoleksi tunniksi sellaiseen tunnelmaan, kuin ei lapsia olisikaan.
Tuo kertomasi on aivan oikeaa ja normaalia elämää, mikä/kuka/koska se on muuttunut nykyiseen malliinettä vanhempien pitäis suuna päänä kokoajan touhuta lastensa kanssa ja olla aktiivisia. Itsekkö luoneet sellaisen illuusion. Kautta aikain lapset ovat leikkineet keskenään,niin sisällä kuin ulkonakin. Se on NORMAALIA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että vanhemmat saattoivat pitää lapsille jopa viikon mykkäkouluja ja käyttäytyivät usein väkivaltaisesti. Ruoka oli hyvin yksipuolista ja sen syömistä rajoitettiin. Herkkuja sen sijaan oli aina runsaasti tarjolla.
- kasarilapsi
Sääli, että sun vanhempasi olivat noin kamalia. :(
Ilmeisesti kuitenkin olitte hyvätuloisia, jos herkkuja oli tarjolla? Mä muistan, että kaupoissa oli tosi paljon vähemmän karkkia, leivoksia ja keksejä kuin nykyään - Mariekeksit olivat yleensä niitä kahvin kanssa tarjottavia, Elannosta äiti osti joskus tosi hienoihin juhliin käpykakun (kun hän tai isä täyttivät tasavuosia niin kuin 40 tai 45, ja kun mä täytin kymmenen). Synttäreille saatettiin ostaa Fazerin murokeksejä ja suklaalehtipipareita, oli tosi juhlaa jos sai Carneval-keksejä koska ne olivat niin kalliita.
Meillä äiti (joskus isä) laittoi aina ruokaa - kokonaisia maksapihvejä (eli paistettua maksaa), poronkäristystä, uunibroileria, itsetehtyjä lihapullia tai lihamureketta, silakkapihvejä, savusiikaa, itsetehtyä perunamuusia... Joka aterialla oli aina jotain kasvista: porkkanaraastetta, kurkkua, paprikaa, joskus myös kiinankaalia. (Elannon Eloleipä ja Häälimppu olivat melkein aina leipävaihtoehtoina, vaaleaa leipää ei oikein ostettu.) Syödä sai mahansa täyteen.
Kyllä, mutta perhe oli suuri ja ruoka-aineksia kuten jauhelihaa ei viitsitty ostaa
jättipakkauksissa tai useampaa pakkausta (oliko niitä isompia pakkauksia silloin edes kaupoissa?). Ruokaa valmistettiin siis säästeliäästi, mutta keksejä ja suklaata oli usein iltaisin tarjolla siltä varalta, että jäi iltaruoan jälkeen oli vielä nälkä. Tuoreita hedelmiäkään ei yleensä ollut, mutta vaaleaa leipää ja herkkuja löytyi kaapeista aina.
Vanhempani olivat normaaleja, työssäkäyviä ihmisiä ja asuimme omistusasunnossa uuden karheassa kerrostalossa, en ollut mikään pellossa kasvanut tarkkiskakara jonka vanhemmat täysjuoppoja vaikka siltä lapsuuteni saattaakin kuulostaa !
Nousin aamulla kun vanhemmat nukkuivat, söin muroja ja avasin telkkarin tai lähdin ulos ja seikkailin pitkiä aikoja yksin tai kavereiden kanssa, joko lähimetsässä tai sitten ajoimme pyörällä etsimässä kivoja autiotaloja joita tutkia tai keräämässä pulloja. Joskus karkasin öisin ulos tutkimaan öistä lähiötä. Koulusta tullessa oli tyhjä koti vastassa ja tein leipää sekä kaakaota, lueskelin Aku Ankkaa ja tein läksyt . Yhdessä vaiheessa innostuin katsomaan isän pornoleffoja , jotka isä oli piilottanut omasta mielestään taitavasti vaatehuoneeseen .D Siinä kuudennella luokalla aloin myös keitellä itselleni kahvia ja poltella vanhempien natsoja, isä ja äiti kun polttivat kuten kaikkien muidenkin vanhemmat & isovanhemmat. Ja Opettajat ja lääkärit ja..
Äiti poltti parvekkeella mutta isä sisällä ja varmasti vaatteeni haisivat tupakalle, automme ainakin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun sitä oltiin jo ihan lapsina illanvietoissa aina mukana. Eikä siis mitään juoppovanhempia, mutta se oli ihan normaalia että vanhemmat juopotteli keskenään ja lapset juoksi pitkin pihoja.
Nykyään ei tulis mieleenkään. Voin juoda lasin viiniä, vaikka lapsi kotona. En tosin edes juo humalaan itseäni koskaan, mutta ei tulis mieleenkään lähteä jonnekkin uv-bileisiin lapsen kanssa missä muut jois.
Itsellä samanlainen muisto lapsuudesta, oltiin naapurin tytön kanssa parhaat ystävät ja toisinaan vanhempamme viettivät ystäväni luona iltaa nauttien myös alkoholia. Muistan, että pidettiin noita iltoja hauskoina, kun sai valvoa niin myöhään kuin halusi ja leikkiä ympäriinsä. Ei kertakaikkiaan mitään traumoja ole tuosta jäänyt, päinvastoin hauskat muistot, oli lapsuuden hauskimpia hetkiä. Ja jos ei räkäkännejä juoda, niin en pitäisi tuota ongelmallisena tänäkään päivänä, kun on jo oma lapsi. Helposti voisin kutsua kotiini esimerkiksi tuttavapariskunnan viettämään iltaa ja juoda kohtuudella myös alkoholia. Ehkä kuitenkin laittaisin lapsen ensin nukkumaan. -N88
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt - 79 ja sisarukseni 80-luvulla. Meillä ajanhenki näkyi turvavyöttömänä autona. Muistan kun nuorin sisaruksistani syntyi ja häntä kuljetetettiin vaununkopassa takapenkillä ja myöhemmin kun alkoi liikkua, äidin sylissä etupenkillä. Muistan myös erään kerran kun yksi sisaruksistani kesken matkan avasi oven ja tippui kyydistä. Vauhtia oli onneksi vähän, kun oltiin juuri lähdetty liikkeelle. Monesti myös ajeltiin mummo ja ukki kyydissä pitkiäkin matkoja sukulaisiin, me lapset takapenkillä isovanhempien sylissä.
Isä poltti autossa ikkuna raollaan, mutta ei koskaan kotona sisällä.
Vanhempani olivat töissä käyviä ns. kunnon ihmisiä, arkeen ei kuulunut päihteet mutta kesäviikonloppuina oltiin usein mökkeilemässä sukulaisten kanssa tai kotona vietettiin aikaa naapureiden kesken. Illanviettoihin kuului aina että aikuiset oli pienessä hilpeässä ja lapset saivat puuhailla omiaan juurikaan kenenkään valvomatta. Ei jäänyt traumoja ja kukaan ei vahingoittunut.
Terveellisestä ruuasta, koulunkäynnistä ja arkena nukkumaanmenoajoista meillä oltiin tarkkoja. Kuri ja hyvät käytöstavat olivat ihan itsestäänselvyys.
Omia lapsia ei ikinä tulisi mieleenkään kuljettaa ilman vöitä ja asianmukaisia istuimia. Joissakin tuttavaperheessä lapset on siirretty eskari-ikäisinä turvaistuimista auton penkeille ilman korokettakaan. Meillä vielä kolmasluokkalaisella on turvaistuin kun siihen vielä hyvin mahtuu.
Mutta sellaista huoletonta aikuisten kesken olemista kaipaan. Nykyään kaikki on niin valtavan lapsikeskeisiä, että kaikki tapaamiset pyörii lasten ympärillä. Kyllä mullekin lapset ovat tärkeitä ja rakkaita ja heidän terveys ja turvallisuus ensisijalla, mutta mutta se sellainen ylenmääräinen hössötys, että isompienkaan lasten ei anneta mennä vapaasti ja se yhteinen ajanvietto on sitä että jokainen hyysää vaan jälkikasvuaan.
Kolmasluokkalaisella turvaistuin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että vanhemmat saattoivat pitää lapsille jopa viikon mykkäkouluja ja käyttäytyivät usein väkivaltaisesti. Ruoka oli hyvin yksipuolista ja sen syömistä rajoitettiin. Herkkuja sen sijaan oli aina runsaasti tarjolla.
- kasarilapsi
Sääli, että sun vanhempasi olivat noin kamalia. :(
Ilmeisesti kuitenkin olitte hyvätuloisia, jos herkkuja oli tarjolla? Mä muistan, että kaupoissa oli tosi paljon vähemmän karkkia, leivoksia ja keksejä kuin nykyään - Mariekeksit olivat yleensä niitä kahvin kanssa tarjottavia, Elannosta äiti osti joskus tosi hienoihin juhliin käpykakun (kun hän tai isä täyttivät tasavuosia niin kuin 40 tai 45, ja kun mä täytin kymmenen). Synttäreille saatettiin ostaa Fazerin murokeksejä ja suklaalehtipipareita, oli tosi juhlaa jos sai Carneval-keksejä koska ne olivat niin kalliita.
Meillä äiti (joskus isä) laittoi aina ruokaa - kokonaisia maksapihvejä (eli paistettua maksaa), poronkäristystä, uunibroileria, itsetehtyjä lihapullia tai lihamureketta, silakkapihvejä, savusiikaa, itsetehtyä perunamuusia... Joka aterialla oli aina jotain kasvista: porkkanaraastetta, kurkkua, paprikaa, joskus myös kiinankaalia. (Elannon Eloleipä ja Häälimppu olivat melkein aina leipävaihtoehtoina, vaaleaa leipää ei oikein ostettu.) Syödä sai mahansa täyteen.
Kyllä, mutta perhe oli suuri ja ruoka-aineksia kuten jauhelihaa ei viitsitty ostaa
jättipakkauksissa tai useampaa pakkausta (oliko niitä isompia pakkauksia silloin edes kaupoissa?). Ruokaa valmistettiin siis säästeliäästi, mutta keksejä ja suklaata oli usein iltaisin tarjolla siltä varalta, että jäi iltaruoan jälkeen oli vielä nälkä. Tuoreita hedelmiäkään ei yleensä ollut, mutta vaaleaa leipää ja herkkuja löytyi kaapeista aina.
Ei ollut isompia pakkauksia - ei ollut valmispaketteja ollenkaan ainakaan 80-luvulla. :) Jokaisessa pikkukaupassakin oli lihatiski, ja tiskin takana setä tai täti, joka jauhoi pyydetyn määrän (tai leikkasi halutun määrän makkaraa isoista esillä olevista Gotler- tai lauantaimakkarapötköistä, jotka makasivat jäillä täytetyssä altaassa). Kaupat saattoivat aina aamuisin itse jauhaa tai paloitella vaikka karjalanpaistipalasia sellaisiin valkoisiin styrox-rasioihin, joiden päälle vedettiin kelmu ja laitettiin hintatarra (painon mukaan, tietysti). Sellaisissa oli mm. sisäelimiä, eli maksaa, munuaisia, kieltä ja siansorkkiakin.
Muistan kun ensimmäiset vakuumipakkaukset tulivat ysärillä - taisi olla Kariniemi ja kanasuikaleet tai kanankoivet...
Talvilomalla olin menossa leirille kotikaupungissani. Isä meni lomalla mökille ja äiti oli töissä. Kuljin itsekseni pakkasilla treeneihin ja peleihin ja kuljetin kamat pyörällä. Leiridiscosta kävelimme pakkasessa yöllä kotiin neljän kilometrin matkan.
Nykyään omat lomat pyörii täysin lapsen ympärillä ja yritämme tukea häntä kaikella tavalla harrastuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 76 ja parin luokkakaverin kotona poltettiin sisällä. Muilla poltti usein vaan toinen vanhempi ja kävi ulkona. Näissä kummassakin poltti siis molemmat. Kumpikin oli hyviä ystäviä ja erityisesti toisen luona silmät oikein kirveli illalla töllön ääressä, kun olin yökylässä ja isänsä veti varmaan askin röökiä illan aikana ja äitinsä puoli askia. Äiti heitti aina vaatteet pesuun, kun tulin ko. kaverilta pidemmältä vierailulta. Muuten oli mukava koti ja vanhemmat huolehti kyllä lapsista. Ei tuota sisällä polttamista enää pidetty kyllä kauhean fiksuna enää 80-luvullakaan, vaikkei paheksuttu kuten nykyään. Sivistyneet vanhemmat meni jo ulos.
Elämä oli jotenkin vapaampaa ja viattomampaa. Eräs naapuri piti lapset ilman hoitoa 5-6 -vuotiaista ja olivat keskenään pitkät päivät. Ei sitä silti normaalina pidetty, vaikkei lasua tehtykään. Ihmeteltiin selän takana enemmänkin. Telkusta katsottiin jo ekalla luokalla kaikki Miami Vicet ja muut, eikä ikärajoista pahemmin keskusteltu. Enemmänkin se oli nukkumaanmenoajasta kiinni ja meillä isä videoi ne, koska meillä piti lasten olla klo 21 sängyssä ja monet hyvät sarjat (Miami Vice, Taistelupari, Dallas, Dynastia jne.) tuli vasta kymmenen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koko aikaa sanoittaneet tekemisiämme ja hyppineet ympärillämme. En muista, että äitini tai isäni olisivat koskaan leikkineet kanssamme, yhdessäolo oli lähinnä juttelua ja kirjojen lukemista. Me leikimme jo alle kouluikäisinä keskenämme tuntikausia leikkihuoneessa tai ulkona ja viihdyimme hyvin, emme kaivanneet aikuisten jatkuvaa seuraa tai huomiota. Tai sitä "sanoittamista". Viikonloppuaamuisin raskaan työviikon jälkeen vanhempien ei täytynyt nousta varhain lasten takia. Osasin 5-vuotiaana ottaa itselleni ja pikkuveljelleni muroja ja laittaa telkkarista piirretyt pyörimään, eikä aikamme käynyt pitkäksi, vaikka vanhemmat olisivat heränneet vasta puolilta päivin. Kun meille tuli vieraita - sukulaisia tai muita perheystäviä lapsineen - me lapset leikimme keskenämme ja katselimme piirrettyjä poissa aikuisten jaloista. Aikuiset saivat jutella rauhassa keskenään roisimpiakin juttuja, kuunnella mieluistaan musiikkia, ja kaljaakin saatettiin juoda, vaikka meidän lasten nähden ei änkyräkännejä koskaan otettukaan.
Kuulostaa ehkä siltä, että vanhemmat eivät olleet meille läsnä, mutta itse en kokenut sitä niin. Kyllä me teimme yhdessä perheenä esim. retkiä ja juttelimme ja luimme päivittäin. Välit ovat aina olleet lämpimät, yhä aikuisenakin. Nykyäänhän tuollaista pidettäisiin hirveän kylmänä ja laiskana vanhemmuutena. Lasten kuuluu nykyään näkyä ja kuulua, ja leikki-ikäisten lasten ihastelu ja taaperon sormiruokailun seuraaminen ovat vanhojen ystävysten grillausillan pääsisältöä. Nykyään on syntiä, jos ruuhkavuosia elävät vanhemmat pääsevät edes puoleksi tunniksi sellaiseen tunnelmaan, kuin ei lapsia olisikaan.
Tuo kertomasi on aivan oikeaa ja normaalia elämää, mikä/kuka/koska se on muuttunut nykyiseen malliinettä vanhempien pitäis suuna päänä kokoajan touhuta lastensa kanssa ja olla aktiivisia. Itsekkö luoneet sellaisen illuusion. Kautta aikain lapset ovat leikkineet keskenään,niin sisällä kuin ulkonakin. Se on NORMAALIA!
Hirvittää miten lapset saavat nykyään huutaa aikuisten päälle ja vaatia huomiota, eivätkä kuitenkaan samalla tee asioita itsenäisesti. Kokoajan vaaditaan vähemmän ja vähemmän velvollisuuksia ja vastuunottoa, mutta täysi-ikäisyyden raja pysyy samana. Huolestuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen (214) jatkaa vielä: eineksiä ei 80-luvulla ollut, siis näitä jääkaappijuttuja (roiskeläppiä tms.). Lihapiirakoita taisi olla, mutta niitäkin oli vain yhtä sorttia ellen väärin muista (HK:n isoja, yksittäis/kaksittaispakattuja?) Kaikki valmisruoka oli joko pakasteena tai sitten kaupan liha/kalatiskiltä ostettavaa, niin kuin grillattu kana. Ja se oli tosi kallista. Raaka-aineet olivat halpoja ja kaikki tekivät ruokaa itse, ja leipoivat itse.
Me teimme kotona Hanna-tädin kakkuja, marenkeja, "pieniä murjaaneja" (kaakaojauheella maustettuja marenkeja), muffinsseja (kävin 9-vuotiaana seurakunnan kokkikerhossa - kävelin sinne ja takaisin tietysti aina yksin parin kilometrin matkan myös talvipakkasilla ja pimeässä, ja sieltä sain omenamuffinssien ohjeen), ylösalaisinkakkua (jossa oli päällä säilykeananasta tai -persikoita) ja jouluna myös piparkakkuja - äiti teki taikinan itse, ja sen piti olla jääkaapissa ainakin vuorokauden verran.
Melkein kaikki synttäritarjottavat tehtiin alusta loppuun itse (paitsi nakit ja ranskalaiset, jotka olivat myös erikoisherkkuruokaa ja ne kaupan keksit). Isä vatkasi ison sokerikakun (lasi munia, lasi sokeria, lasi vehnäjauhoja, ei mitään nostatusaineita vaan raakaa käsivoimaa) ja minä pikkuisen, yhden tai kahden munan vastaavan (mulla oli oma, ehkä puoli litraa taikinaa vetänyt kakkuvuoka). Iso kakku täytettiin hillolla ja ehkä vaniljajäätelöllä, päälle laitettiin kermavaahtoa ja mansikoita (tuoreita tai kesällä pakkaseen säilöttyjä).
Valintatalossa oli pakasteena mun lempiherkkua: mausteisella jauhelihamössöllä täytettyjä lettuja. Ne olivat niin kalliita, että niitä sai vain joskus, ja se oli juhlaa. Mä sain itse käyttää uunia jo kahdeksanvuotiaana kunhan pelti ei ollut liian painava. :D
Laskiaispullat muuten leivottiin ja täytettiin myös itse.
Hammaslääkärissä ei puudutettu porauksen takia. Hammaslääkäri sanoi ettei koululaiset enää tarvitse puudutusta.
Toisaalta fluorausta ja hampaiden pesuopastusta oli harva se viikko 80- luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellinen (214) jatkaa vielä: eineksiä ei 80-luvulla ollut, siis näitä jääkaappijuttuja (roiskeläppiä tms.). Lihapiirakoita taisi olla, mutta niitäkin oli vain yhtä sorttia ellen väärin muista (HK:n isoja, yksittäis/kaksittaispakattuja?) Kaikki valmisruoka oli joko pakasteena tai sitten kaupan liha/kalatiskiltä ostettavaa, niin kuin grillattu kana. Ja se oli tosi kallista. Raaka-aineet olivat halpoja ja kaikki tekivät ruokaa itse, ja leipoivat itse.
Me teimme kotona Hanna-tädin kakkuja, marenkeja, "pieniä murjaaneja" (kaakaojauheella maustettuja marenkeja), muffinsseja (kävin 9-vuotiaana seurakunnan kokkikerhossa - kävelin sinne ja takaisin tietysti aina yksin parin kilometrin matkan myös talvipakkasilla ja pimeässä, ja sieltä sain omenamuffinssien ohjeen), ylösalaisinkakkua (jossa oli päällä säilykeananasta tai -persikoita) ja jouluna myös piparkakkuja - äiti teki taikinan itse, ja sen piti olla jääkaapissa ainakin vuorokauden verran.
Melkein kaikki synttäritarjottavat tehtiin alusta loppuun itse (paitsi nakit ja ranskalaiset, jotka olivat myös erikoisherkkuruokaa ja ne kaupan keksit). Isä vatkasi ison sokerikakun (lasi munia, lasi sokeria, lasi vehnäjauhoja, ei mitään nostatusaineita vaan raakaa käsivoimaa) ja minä pikkuisen, yhden tai kahden munan vastaavan (mulla oli oma, ehkä puoli litraa taikinaa vetänyt kakkuvuoka). Iso kakku täytettiin hillolla ja ehkä vaniljajäätelöllä, päälle laitettiin kermavaahtoa ja mansikoita (tuoreita tai kesällä pakkaseen säilöttyjä).
Valintatalossa oli pakasteena mun lempiherkkua: mausteisella jauhelihamössöllä täytettyjä lettuja. Ne olivat niin kalliita, että niitä sai vain joskus, ja se oli juhlaa. Mä sain itse käyttää uunia jo kahdeksanvuotiaana kunhan pelti ei ollut liian painava. :D
Laskiaispullat muuten leivottiin ja täytettiin myös itse.
Eikös ollut kuitenkin einesmaksalaatikkoa? Myös vaaleanpunaista vispipuuroa myytiin läpinäkyvässä muovpakkauksessa.
Ja se itse leipominen oli varmaan perhekohtaista. Mm. yo-juhlakakkuni ostettiin kaupasta, ei leivottu itse.
Minulle - eikä muuten pikkuveljellenikään - ei huvitutti kelvannut lainkaan. Hämärästi muistan, että minulla oli tutilla varustettu maitopullo ulkona mukana. Panin sen välillä kannon nokkaan ja kävin sitten ottamassa huikat. Lienen ollut noin kolmevuotias.
Kahvia minäkin olen juonut "aina". Ensin se oli tietenkin pääosin maitoa ja tilkkanen kahvia mausteena. Muistan, että minua, pellavapäätä, peloteltiin, että tukkani muuttuu mustaksi, kun juon kahvia. Ei muuttunut, ei edes maantienväriseksi, vaan blondi olen ollut koko ikäni, nyt jo harmaaseen shiftaava tosin.
Asuin varhaislapsuudessa kaupan vieressä, joten jo muutaman vuoden ikäisenä sain käydä mamman asioilla kaupassa, esim. aamulla hakemassa litran maitoa ja tuoreen ranskanleivän.
Vierailija kirjoitti:
Edellinen (214) jatkaa vielä: eineksiä ei 80-luvulla ollut, siis näitä jääkaappijuttuja (roiskeläppiä tms.). Lihapiirakoita taisi olla, mutta niitäkin oli vain yhtä sorttia ellen väärin muista (HK:n isoja, yksittäis/kaksittaispakattuja?) Kaikki valmisruoka oli joko pakasteena tai sitten kaupan liha/kalatiskiltä ostettavaa, niin kuin grillattu kana. Ja se oli tosi kallista. Raaka-aineet olivat halpoja ja kaikki tekivät ruokaa itse, ja leipoivat itse.
Me teimme kotona Hanna-tädin kakkuja, marenkeja, "pieniä murjaaneja" (kaakaojauheella maustettuja marenkeja), muffinsseja (kävin 9-vuotiaana seurakunnan kokkikerhossa - kävelin sinne ja takaisin tietysti aina yksin parin kilometrin matkan myös talvipakkasilla ja pimeässä, ja sieltä sain omenamuffinssien ohjeen), ylösalaisinkakkua (jossa oli päällä säilykeananasta tai -persikoita) ja jouluna myös piparkakkuja - äiti teki taikinan itse, ja sen piti olla jääkaapissa ainakin vuorokauden verran.
Melkein kaikki synttäritarjottavat tehtiin alusta loppuun itse (paitsi nakit ja ranskalaiset, jotka olivat myös erikoisherkkuruokaa ja ne kaupan keksit). Isä vatkasi ison sokerikakun (lasi munia, lasi sokeria, lasi vehnäjauhoja, ei mitään nostatusaineita vaan raakaa käsivoimaa) ja minä pikkuisen, yhden tai kahden munan vastaavan (mulla oli oma, ehkä puoli litraa taikinaa vetänyt kakkuvuoka). Iso kakku täytettiin hillolla ja ehkä vaniljajäätelöllä, päälle laitettiin kermavaahtoa ja mansikoita (tuoreita tai kesällä pakkaseen säilöttyjä).
Valintatalossa oli pakasteena mun lempiherkkua: mausteisella jauhelihamössöllä täytettyjä lettuja. Ne olivat niin kalliita, että niitä sai vain joskus, ja se oli juhlaa. Mä sain itse käyttää uunia jo kahdeksanvuotiaana kunhan pelti ei ollut liian painava. :D
Laskiaispullat muuten leivottiin ja täytettiin myös itse.
Roiskeläpät tulleet 1981
https://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/artikkeli/takavuosien-suosittu-rois…
80- luvulla olis jos minkälaista einestä ja lisää tuli kun mikrot yleistyivät. Jalostajan hernekeitto taitaa olla jo 50- luvulta.
80-luvulla söin paljon valmisaterioita, esim. Lihapullat ja muussi, sipulipihvi ja muussi. Säilykkeinä lihapullia ja keittoja 70- luvulla.
Kuulostaahan nämä muistelot ehkä hurjilta. Tupakan käryt ja lasten kahvin juonti ymv. Joka aikakaudella on omat vouhotuksensa.. 70-luvulla media ja kasvatusoppaat toitottivat vapaata kasvatusta ja rentoa otetta. Väkisinkin, kaiken kauhistelun alta, esiin tunkee ajatus, että tuon ajan lapset leikkivät keskenään paljon ulkona, pelasivat pihapelejä ja tekivät majoja metsiin ja vastaavaa. Nykylapset nyhjäävät kotona pelaten yötä myöten. Lapsia tuskin näkee pihoilla. Joka toisella otsassa erityislapsen leima ja sen tuomat terapiat. Masennus lapsilla myös melko yleistä. Niin että parempaanko pän ollaan menty, käsi sydämellä?
Vierailija kirjoitti:
Hammaslääkärissä ei puudutettu porauksen takia. Hammaslääkäri sanoi ettei koululaiset enää tarvitse puudutusta.
Toisaalta fluorausta ja hampaiden pesuopastusta oli harva se viikko 80- luvulla.
Minä ihan järkytyin kun yths:n hammaslääkäri kymmenisen vuotta sitten laittoi puudutteen paikkausta varten -että miksi ihmeessä 😁 Lapsuuteni olen elänyt 80-90-luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Hammaslääkärissä ei puudutettu porauksen takia. Hammaslääkäri sanoi ettei koululaiset enää tarvitse puudutusta.
Toisaalta fluorausta ja hampaiden pesuopastusta oli harva se viikko 80- luvulla.
Totta. Aikuisiällä on tuntunut joskus hassulta, kun tungetaan aina puudutusta. Lapsena sitä ei saanut mielestäni ikinä.
80-luvulla käytettiin myös niitä punatabletteja, joiden avulla näki plakin (kai niitä vieläkin myydään apteekissa). Hampaissa oli niiden perusteella likaa aina vaikka kuinka paljon. Meillä oli koulussa oikein erillinen paikka, jonne lähdettiin tunnilta pienissä ryhmässä kurlaamaan fluorilla ja mutustelemaan niitä punatabletteja. Kerran nielaisin vahingossa fluorimukillisen.
Itse olen syntynyt 1988. Muistan, kun kesken ekaa luokkaa meidän luokalla tuli eräs tyttö, jonka kotona tupakoitiin. Hän haisi aina todella ummehtuneen tupakkaiselta, ja ajateltiin aina muiden luokkalaisten kanssa, että hän on todella köyhistä ja surkeista oloista. En kyllä muista, että kukaan muu lapsi olisi haissut ikinä tupakalta, joten ainakaan omasta mielestäni lapsuudessani se sisällä polttaminen ei ollut yleistä. Koulumme tosin oli varakkaan alueen koulu, joten lama-ajan kurjuudet ei ehkä näkyneet siellä niin voimakkaasti kuin ehkä jollain toisella alueella.