Lue keskustelun säännöt.
Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet
Olimme siis veljen kanssa ihan normaaleja, terveitä lapsia ja äiti muistaa serkkuni vielä ekaluokalla pistäneen tutin suuhun kun tuli koulusta! Eli ilmeisesti tuolloin ei ollut niin tiukkoja suosituksia tutista vieroitus-ikään...
Ja olen syntynyt 1980, veli 1985
Kommentit (490)
Molemmat tupakoivat vanhempani päättivät tulla katsomaan yhdessä minun ja veljeni illan hammaspesua kylpyhuoneeseen. Tupakat paloivat molemmilla kylppärissä ja me yskittiin niin maan helvetisti ettei hammaspesusta tullut yhtään mitään. Vanhempani tajusivat tällöin raottaa ovea hieman jotta saatiin raitista ilmaa ja voitiin suorittaa hammaspesu loppuun oksentamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuni syntynyt 60-luvuilla ja vanhemmat jättivät yksin kotiin jo 4- vuotiaana, kun olivat päivisin töissä. Oli kuulemma kerrankin tehnyt itse ruokaa ja kaapit tyhjennetty jauhoista ym muusta ja tehnyt jotain omia leikkiruokia. Sitten oli kaapit sidottu kiinni. Ilmeisesti ei ollut päivähoitoa edes saatavilla. Itse olen ollut isän luona ollessa n. 2-vuotiaasta eteenpäin samassa huoneessa jossa tupakoi jatkuvasti. Vähän vanhempana muistan, että usein oltiin baarissa, jossa sain juustonaksuja + cokista....isä joi olutta sellaisesta oluttuopista jossa korva. Kerran tuli portsari sanomaan, että kello on jo kahdeksan, pitäisi varmaan tytön jo päästä kotiin. Sain myös pelata peliautomaatilla. Ammuin oikealla aseella jo kymmenen vuotiaana, metsässä ja eikä todellakaan ollut mitään suojia korvissa. Isäni oli alkoholisti 😕. Äitini kuplassa oltiin takapenkillä peitteen kanssa ja nukuttiin, jos alkoi väsyttämään. Takana ei edes ollut turvavöitä. Tultiin ja mentiin miten haluttiin murkkuikäisenä...poltin tupakkaa omassa huoneessa. Mutta rakkautta olen saanut 😊 ja selvinnyt hengissä. Tyttö VM-75
Meillä isä poltti sisällä kuin korsteeni. Äitini kertoi, että esim. verhoja pestessä pesuvesi oli aivan tumman harmaata siitä pinttyneestä tupakasta. Kaikki polttivat sisällä, joka paikassa. Ei siihen silloin kiinnitetty mitään huomiota.
Istuttiin pyörän tarakalla ilman mitään turvaistuimia. Itselläni ja siskolla jäi tietysti jalka pinnojen väliin. Muistelen, että lähes kaikille ikätovereileni on käynyt niin.
Parin kilometrin koulumatkat käveltiin yksin ihan ekaluokkalaisista lähtien. Joskus talvella, kun koulu alkoi jo kahdeksalta, mukana oli taskulamppu, koska katuvaloja ei n. kilometrin pätkällä ollut lainkaan.
Soutelimme pienenä mökillä siskon kanssa järvellä kahdestaan ilman mitään pelastusliivejä. Vene oli raskas puuvene, mutta parempi kuin nykyiset lasikuituveneet.
Ruoka oli välillä todella yksinkertaista ja ravintoköyhää (tyyliin makaronivelli), mutta kaikki ruoka oli itse tehtyä. Ne uudet perunat omasta maasta! En ole aikuisena enää ikinä syönyt niin hyviä perunoita. Mummolassa oli iso leivinuuni, josta saimme aina vaaleita rieskoja ja ruisleipää. Tänä päivänä tuo olisi luksusta. Eineksiä ei todellakaan ollut. Muistan nuo aiemmissa viesteissä mainitut lihatiskit ihan pienissäkin kaupoissa.
Vaatteet olivat mitä olivat. Se ei kuitenkaan haitannut, koska koulukavereillakin olivat kaikki vaatteet sisarusten vanhoja. Vasta yläasteella ja lukiossa (80-luvulla) alettiin kiinnittää enemmän huomiota pukeutumiseen.
Ruskettua piti vaikka hampaat irvessä. Aurinkoöljyä käytettiin, eikä mitään suojakertoimia. Solariumissa käytiin myös. Eli ihosyöpää odotellessa.
Ylipäätään lasten elämä oli paljon vapaampaa tuolloin. Ulkona kirmattiin pitkin kyliä ja metsiä niin pitkään, kun valoa riitti. Aikuisia ei ollut ikinä valvomassa. Silti osattiin käyttäytyä, toisin kuin nykyään.
Olen iloinen, että olin lapsi juuri tuolloin. Melkoinen harppaus on tehty noista päivistä, hyvässä ja pahassa.
Olen syntynyt 1970.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koko aikaa sanoittaneet tekemisiämme ja hyppineet ympärillämme. En muista, että äitini tai isäni olisivat koskaan leikkineet kanssamme, yhdessäolo oli lähinnä juttelua ja kirjojen lukemista. Me leikimme jo alle kouluikäisinä keskenämme tuntikausia leikkihuoneessa tai ulkona ja viihdyimme hyvin, emme kaivanneet aikuisten jatkuvaa seuraa tai huomiota. Tai sitä "sanoittamista". Viikonloppuaamuisin raskaan työviikon jälkeen vanhempien ei täytynyt nousta varhain lasten takia. Osasin 5-vuotiaana ottaa itselleni ja pikkuveljelleni muroja ja laittaa telkkarista piirretyt pyörimään, eikä aikamme käynyt pitkäksi, vaikka vanhemmat olisivat heränneet vasta puolilta päivin. Kun meille tuli vieraita - sukulaisia tai muita perheystäviä lapsineen - me lapset leikimme keskenämme ja katselimme piirrettyjä poissa aikuisten jaloista. Aikuiset saivat jutella rauhassa keskenään roisimpiakin juttuja, kuunnella mieluistaan musiikkia, ja kaljaakin saatettiin juoda, vaikka meidän lasten nähden ei änkyräkännejä koskaan otettukaan.
Kuulostaa ehkä siltä, että vanhemmat eivät olleet meille läsnä, mutta itse en kokenut sitä niin. Kyllä me teimme yhdessä perheenä esim. retkiä ja juttelimme ja luimme päivittäin. Välit ovat aina olleet lämpimät, yhä aikuisenakin. Nykyäänhän tuollaista pidettäisiin hirveän kylmänä ja laiskana vanhemmuutena. Lasten kuuluu nykyään näkyä ja kuulua, ja leikki-ikäisten lasten ihastelu ja taaperon sormiruokailun seuraaminen ovat vanhojen ystävysten grillausillan pääsisältöä. Nykyään on syntiä, jos ruuhkavuosia elävät vanhemmat pääsevät edes puoleksi tunniksi sellaiseen tunnelmaan, kuin ei lapsia olisikaan.
Tuo kertomasi on aivan oikeaa ja normaalia elämää, mikä/kuka/koska se on muuttunut nykyiseen malliinettä vanhempien pitäis suuna päänä kokoajan touhuta lastensa kanssa ja olla aktiivisia. Itsekkö luoneet sellaisen illuusion. Kautta aikain lapset ovat leikkineet keskenään,niin sisällä kuin ulkonakin. Se on NORMAALIA!
Hirvittää miten lapset saavat nykyään huutaa aikuisten päälle ja vaatia huomiota, eivätkä kuitenkaan samalla tee asioita itsenäisesti. Kokoajan vaaditaan vähemmän ja vähemmän velvollisuuksia ja vastuunottoa, mutta täysi-ikäisyyden raja pysyy samana. Huolestuttavaa.
Totta. Onko syynä se,että pitävät vanhempiaan tasavertaisena kaverina, sama asenne opettajiin ja muihinkin aikuisiin. Kyllä vanhempien täytyy näyttää lapselle kuka on se joka päättää, eikä vaan ole se leikkivä kaveri. Jotenki tuntuu ettei uskalleta pahoittaa lapsen mieltä,miten sellainen pärjää maailmassa, kun tulee vastoinkäymisiä,niiltä ei oikeassa elämässä välty
Huhhuh miten paljon ihmiset ovat tupakoineet! Tuntuupa vieraalta, kun omassa lapsuudenperheessä ei kukaan polttanut. En muista, että missään kyläpaikassakaan olisi kukaan lapsuudessani polttanut sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 90-luvulla ja kyllä sain leikkiä suht vapaasti ulkona kavereiden kanssa ja ollut yksin kotona 8-vuotiaasta saakka.
Kommelluksia sattui, mutta niistä selvittiin.
Mutta miksi hyväksytte kylmän, kovan ja ymmärtämättömän kasvatuksen?
Se ettei vanhempanne jotka olivat lukeneet vain aapisen ja raamatun omanneet tunneälyä ja myötätuntoa ei tarkoita ettekkö te voisi kyseenalaistaa ja oppia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 90-luvulla ja kyllä sain leikkiä suht vapaasti ulkona kavereiden kanssa ja ollut yksin kotona 8-vuotiaasta saakka.
Kommelluksia sattui, mutta niistä selvittiin.
Mutta miksi hyväksytte kylmän, kovan ja ymmärtämättömän kasvatuksen?
Se ettei vanhempanne jotka olivat lukeneet vain aapisen ja raamatun omanneet tunneälyä ja myötätuntoa ei tarkoita ettekkö te voisi kyseenalaistaa ja oppia asioita.
En hyväksy vanhempieni kasvatustapaa. Jälkikäteen sille ei kuitenkaan voi tehdä enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamiaisia oli kotona tarjolla ainoastaan viikonloppuisin, kun arkiaamuisin vanhemmat olivat lähteneet aikaisin töihin. Yleensä söin matkalla kouluun viipaleen vaaleaa leipää, jonka päälle olin sipsit vähän rasvaa. En muista, että ikinä olisi edes keskusteltu siitä, mitkä olisivat terveellisiä vaihtoehtoja aamiaiseksi tai välipalaksi. Oman ravintotietämyksen puitteissa valmistetut välipalat saattoivat sitten olla esimerkiksi kattilassa valmistettuja popcorneja, keksejä tai nakkeja suoraan paketista. Ja ihan tavallisesti kuvittelin lapsena syöväni.
Ei mitään nykymittapuun mukaan kummallista. Täysimetys 6 kk. Ainoa, mikä tulee mieleen, on auringolta suojautuminen isompana, tai siis sen puute. Syntymävuosi 1984.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin harmaassa ankeassa lähiössä, mutta lapselle se oli paratiisi. Seikkailut lähimetsässä, ruohikolla makoilun ilman punkkihysteriaa, pullojen keräämisen ja saaduilla rahoilla ostetut karkit lähikioskista jossa karkkia ei saanut ottaa itse vaan myyjä lappoi ne pussiin " 4 sinistä, 6 noita vihreitä", reissut uimarannalle kymmenen kilometrin päähän ilman aikuisia ja ilman kypärää, soittelut lankapuhelimella kotiin "saako lisäaikaa?", äiti tuu ikkunaan- huutelun, kavereiden postiluukkuun tungetut viestilaput ja isukkien etsimisen lähipubista. Näen silmissäni yhä sen lapsen silmin vaikuttavan näkymän "maailma on niin suuri!" kuudennen kerroksen parvekkeelta ja muistan, miten jännää oli uhmata "ei lapsia yksin hissiin"-kieltotarraa.
Kuulostaa hullulta ja turvattomalta ja sitä se ehkä olikin, mutta mielestäni minulla oli ihan hemmetin mahtava lapsuus! :) T. muumio vuosimallia 1980
Miten nostalgista näitä onkaan lukea! Olisin voinut kirjoittaa ylläolevan kommentin. Miten samanlaista kaikilla on ollutkaan. Minäkin vuosimallia 1980. :)
Jotenkin tuo paikka tuntuu koivukylä/havukoski ja uima paikka kuusijärvi?
Käytiin fillareilla myös tikkurilan ja hakunilan uimahalleissa.
Mä söin tuttia 5-vuotiaaksi ja kävin potalla vielä 8-vuotiaana. True story. Sisko joi mehua tuttipullosta vielä 4-vuotiaana.
Ollaan kasarin lapsia lähiöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena käytiiin usein tuttavaperheellä kylässä viikonloppuisin. Me lapset leikittiin keskenään ja aikuiset ryyppäsi keskenään. Kivaa oli aina siihen asti, kunnes piti mennä nukkumaan. Silmiä kun laittoi kiinni, niin ne kirveli ihan älyttömästi siitä kaikesta tupakansavusta. Monesti siitä äidille tuskailin, mutta sitä ei uskottu, vaan pidettiin turhana ruikuttamisena. Kotona ei onneksi päivittäin poltettu.
Asuttiin rivitalokompleksissa, jossa pihapiirin lasten kanssa oltiin ulkona ihan vapaasti. Joku kellonaika annettiin, jolloin piti tulla kotiin. Suosittu leikki oli juosta jokainen vuorollaan vierestä menevän vilkkaan tien yli ja ponkaista tien toisella puolella olevasta kivestä takaisin. Joskus autot tööttäilivät ja joskus siitä oli joku valittanutkin. Eipä silti kukaan vaivautunut katsomaan, ettei leikkiä enää jatkettu. Talvella laskettiin liukurilla pihatien viereistä piennarta suoraan tielle. Keväisin haettiin sammakonkutua läheiseltä purolta. Kesäisin ajettiin pihatietä fillarilla ilman käsiä kaveri tarakalla. Niin kovaa kuin päästiin.
Ranskanleipää syötiin paljon!
Miten voitte muistaa asioita vaikka olette olleet niin pieniä?
Mulla ei ole mitään muistikuvia mistään kuin vasta kouluikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen (214) jatkaa vielä: eineksiä ei 80-luvulla ollut, siis näitä jääkaappijuttuja (roiskeläppiä tms.). Lihapiirakoita taisi olla, mutta niitäkin oli vain yhtä sorttia ellen väärin muista (HK:n isoja, yksittäis/kaksittaispakattuja?) Kaikki valmisruoka oli joko pakasteena tai sitten kaupan liha/kalatiskiltä ostettavaa, niin kuin grillattu kana. Ja se oli tosi kallista. Raaka-aineet olivat halpoja ja kaikki tekivät ruokaa itse, ja leipoivat itse.
Me teimme kotona Hanna-tädin kakkuja, marenkeja, "pieniä murjaaneja" (kaakaojauheella maustettuja marenkeja), muffinsseja (kävin 9-vuotiaana seurakunnan kokkikerhossa - kävelin sinne ja takaisin tietysti aina yksin parin kilometrin matkan myös talvipakkasilla ja pimeässä, ja sieltä sain omenamuffinssien ohjeen), ylösalaisinkakkua (jossa oli päällä säilykeananasta tai -persikoita) ja jouluna myös piparkakkuja - äiti teki taikinan itse, ja sen piti olla jääkaapissa ainakin vuorokauden verran.
Melkein kaikki synttäritarjottavat tehtiin alusta loppuun itse (paitsi nakit ja ranskalaiset, jotka olivat myös erikoisherkkuruokaa ja ne kaupan keksit). Isä vatkasi ison sokerikakun (lasi munia, lasi sokeria, lasi vehnäjauhoja, ei mitään nostatusaineita vaan raakaa käsivoimaa) ja minä pikkuisen, yhden tai kahden munan vastaavan (mulla oli oma, ehkä puoli litraa taikinaa vetänyt kakkuvuoka). Iso kakku täytettiin hillolla ja ehkä vaniljajäätelöllä, päälle laitettiin kermavaahtoa ja mansikoita (tuoreita tai kesällä pakkaseen säilöttyjä).
Valintatalossa oli pakasteena mun lempiherkkua: mausteisella jauhelihamössöllä täytettyjä lettuja. Ne olivat niin kalliita, että niitä sai vain joskus, ja se oli juhlaa. Mä sain itse käyttää uunia jo kahdeksanvuotiaana kunhan pelti ei ollut liian painava. :D
Laskiaispullat muuten leivottiin ja täytettiin myös itse.Eikös ollut kuitenkin einesmaksalaatikkoa? Myös vaaleanpunaista vispipuuroa myytiin läpinäkyvässä muovpakkauksessa.
Ja se itse leipominen oli varmaan perhekohtaista. Mm. yo-juhlakakkuni ostettiin kaupasta, ei leivottu itse.
Roiskeläppäpitsa oli 80-luvun hitti. Justhan sillä oli "synttärit", myytiin retrokääreessä.
Oli laatikoita, säilykkeitä ja muusijauhetta sekä -hiutaleita, pussikeittoja ja kalapuikkoja. Lihapullia ja jauhelihapihvejä.
Koulussa tarjottiin vain jauhemuusia.
Ihmiset oli pitkään epäluuloisia muulle kuin kotiruualle, ja pakastimet yleistyi hitaasti. Siksi einekset tulivat nyyntiin ja menivät pois valikoimidts.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huudettiin pihalta aina: "äiti tuu ikkunaan täällä huutaa XX."
Käytiin yhtenä sunnuntai-iltana kyselemässä veljen ja naapurinpojan kanssa isää lähibaarista. Portsari kävi etsimässä, eikä löytynyt. Löntysteltiin kotia äidin luokse. Nyt olisi lasut ja poliisit pyydetty paikalle.
Varmaan kaikki 70- ja 80-luvun lapset muistavat tuon huudon "sävelen". Ainakin mun äiti piti aina keittiön tai makkarin tuuletusikkunaa auki, että kuulisi mun huudon (me asuttiin ylimmässä kerroksessa).
Sitten jos äiti (tai isä) ei kuullut heti ekalla kerralla, piti huutaa vähän kovemmin ja korkeammalta. :D
Ha? Eikö se oo sama sävel kuin ”lällällällä lieru, sulta pääsi pieru”?
Vierailija kirjoitti:
Lapsena käytiiin usein tuttavaperheellä kylässä viikonloppuisin. Me lapset leikittiin keskenään ja aikuiset ryyppäsi keskenään. Kivaa oli aina siihen asti, kunnes piti mennä nukkumaan. Silmiä kun laittoi kiinni, niin ne kirveli ihan älyttömästi siitä kaikesta tupakansavusta. Monesti siitä äidille tuskailin, mutta sitä ei uskottu, vaan pidettiin turhana ruikuttamisena. Kotona ei onneksi päivittäin poltettu.
Asuttiin rivitalokompleksissa, jossa pihapiirin lasten kanssa oltiin ulkona ihan vapaasti. Joku kellonaika annettiin, jolloin piti tulla kotiin. Suosittu leikki oli juosta jokainen vuorollaan vierestä menevän vilkkaan tien yli ja ponkaista tien toisella puolella olevasta kivestä takaisin. Joskus autot tööttäilivät ja joskus siitä oli joku valittanutkin. Eipä silti kukaan vaivautunut katsomaan, ettei leikkiä enää jatkettu. Talvella laskettiin liukurilla pihatien viereistä piennarta suoraan tielle. Keväisin haettiin sammakonkutua läheiseltä purolta. Kesäisin ajettiin pihatietä fillarilla ilman käsiä kaveri tarakalla. Niin kovaa kuin päästiin.
Ranskanleipää syötiin paljon!
Tuosta samasta saa lukea nykyisinkin. Autoilijana hirvittää.
Meillä ei ryypätty tai tupakoitu, matkailtiin muutama kertaa johonkin Kanarialle tai Kreikkaan 80-luvulla. Ruoka oli aika tylsää: perunaa ja perunaa, perunaa ja perunaa, sanoinko, että söimme perunaa? Ja kaverina kyljyksiä (niitä, joissa saappaanmallinen luu mukana), kalapuikkoja, seitiä, lihapullia ja taas kalapuikkoja, joskus makkaraa tai nakkia. Purkkihernekeittoa säännöllisesti. Herkkua oli harvakseltaan pizza ja pannaria äiti teki usein. Eineksinä ilmestyi 80-luvulla roiskeläppäpizzat, Saarioisten kinkku ja jauheliha ensimmäisenä. Ranskalaisia alettiin myös laittaa pellille uuniin. Leivän päälle oli jotain makkaraa, gotleria ehkä? 80-luvun loppua kohden äiti alkoi ostaa rosvopaistia, suolalihaa yms. Samoin pöytään tuli suikalelihat kermakastikkeessa.
Autossa muistan joskus 79-80, kun seisoin Saab 96:n välikössä kyynärpäät etuistumia vasten juttelemassa vanhempien kanssa. Olin siis 4-5 -vuotias. Pikkuveli syntyi 79 ja hänellä oli jonkinlainen turvaistuin muistelisin. Turvavyöt oli takapenkillä jo 80-luvun puolessavälin ja niitä kehotettiin käyttämään. Pyöräilykypärän hommasin vasta aikuisiällä ja käytän sitä vieläkin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena käytiiin usein tuttavaperheellä kylässä viikonloppuisin. Me lapset leikittiin keskenään ja aikuiset ryyppäsi keskenään. Kivaa oli aina siihen asti, kunnes piti mennä nukkumaan. Silmiä kun laittoi kiinni, niin ne kirveli ihan älyttömästi siitä kaikesta tupakansavusta. Monesti siitä äidille tuskailin, mutta sitä ei uskottu, vaan pidettiin turhana ruikuttamisena. Kotona ei onneksi päivittäin poltettu.
Asuttiin rivitalokompleksissa, jossa pihapiirin lasten kanssa oltiin ulkona ihan vapaasti. Joku kellonaika annettiin, jolloin piti tulla kotiin. Suosittu leikki oli juosta jokainen vuorollaan vierestä menevän vilkkaan tien yli ja ponkaista tien toisella puolella olevasta kivestä takaisin. Joskus autot tööttäilivät ja joskus siitä oli joku valittanutkin. Eipä silti kukaan vaivautunut katsomaan, ettei leikkiä enää jatkettu. Talvella laskettiin liukurilla pihatien viereistä piennarta suoraan tielle. Keväisin haettiin sammakonkutua läheiseltä purolta. Kesäisin ajettiin pihatietä fillarilla ilman käsiä kaveri tarakalla. Niin kovaa kuin päästiin.
Ranskanleipää syötiin paljon!
Tähän vielä piti lisätä, että mummu teki meille aina vaatteet. Pääasia oli, että oli jotain päällepantavaa. Ei oltu edes köyhiä, silloin ei taidettu niin merkeistä välittää.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -75 ja pikkuveljeni -78.
Pikkuveljeni toimi 12- vuotiaana eli vuonna 1990 juhannuksena juoppokuskina vanhemmilleni ja heidän vierailleen mökkipitäjämme kirkonkylällä. Vanhempani olivat kutsuneet kesämökillemme vieraita ja viina virtasi suomalaiseen tapaan, myös vanhemmillamme. Jossain vaiheessa iltaa vanhempani totesivat, että veljeni voisi kuljettaa heidät vieraineen kylän baariin. Neuvoivat veljeäni laittamaan tyynyjä pyllyn alle että ylettää paremmin rattiin ja auton polkimiin ja sitten mentiin. Ihan hyvin veljeni oli kuulemma ajanut.
Veli ja serkut ajoivat traktoria alle kouluikäisinä. He myös korjasivat ala-asteella vanhaa autoa niin, että se saatiin hetkeksi liikkeelle.
Tämä laukaisi ruokamuiston - 80-luvun alkupuolella meetvurstia sai vain tiskistä, ja kauppias viipaloi tangosta pyydettävän määrän. Meidän kolmehenkisessä perheessä se oli 200 grammaa, sillä meetvursti oli kallista. Arkena leivän päälle oli lauantaita tai sipuliteemakkaraa. Tuolta ajalta olen jäänyt kaipaamaan Lif-kauratyynyjä.