Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet

Vierailija kirjoitti:

Lapset sai kulkea lähialueella hyvin vapaasti aivan pienenäkin ilman että vanhemmat tuli selän takana seuraamassa touhuja. Yksi varhaisimpia muistojani on, kun isovanhemmat vahtivat meitä vanhempien matkan ajan. Veljeni oli n. 3-4v ja lähti omille teilleen naapuri taloyhtiön piha-alueelle, minä sitten lähin hetken päästä perään ja olin 1½ vuotta nuorempi. Muistan kun vierin läheiset ulkoportaat alas ja itku ja nenäverenvuotohan siitä tuli. En ollut näköpiirissä mutta kuulivat kuitenkin itkuni ja hakivat takaisin omalle pihalle.  

Myös perhepäivähoitajalla muistan välillä olleeni hänen taloyhtiönsä leikkialueella yksin leikkimässä joskus 5 vuotiaana kun hän laittoi ruokaa, leikkipaikalta ei ollut mitään näköyhteyttä hoitajani asunnolle.

Ja kun vanhemmat lähtivät teatteriin tms muuhun iltamenoon niin isosiskoni toimi meille lapsenvahtina. Veljen kanssa olimme ehkä juuri ja juuri kouluikäsiä/vähän alle ja siskoni noin 10v.

Sain myös tulla kotiin eskarista itse hetken aikaa. Se kyllä kiellettiin hoitajien toimesta kesken vuoden, kun alueella alkoi liikkumaan huhu namusedästä pakettiautoineen - ei auttanut että eskarin ja kotini välimatka oli alle 100m, piti taas vanhempien tulla hakemaan. Vaan hetken kesti sentään kuitenkin...

Toisaalta taas, ei kai vanhemmat niin huolettomiakaan olleet. Kun ekalla luokalla menin luokkalaiseni kotiin ilman lupaa suoraa koulusta niin siitä tuli kovasti sanomista kun olivat ehtineet olla tosi huolissaaan pari tuntia. Myös kotiintulo aika oli tiukka, ja kun siitä kerran myöstyin reilummin niin sitä aikaistettiin pitkäksi aikaa tunnilla. Sanoisin että meill oli tiukat rajat sen suhteen missä ja milloin saatiin liikkua, mutta kun saatiin niin meno oli vapaata.

91- olen syntynyt. Ravitsemusssuosituksista yms en tiiä poikkesiko niin paljoakaan nykypäivästä? Ehkä huolettomammin lapset sai syyä sokerihuurrettuja muroja ja mehua aamupalana, mutta kaipa niitä monessa perheessä tänäpäivänäkin syyään.

-77 syntynyt matinkyläläinen meressä uija huomauttaa, että kaikki sokerihuurrutetut murot ja Kelloggsin corn flakesit olivat kasarilla suhteessa tosi kalliita. Niitä ei ostettu kuin joskus erikoistapauksessa erikoisherkuksi, ja niitä sai vain yhden pienen lautasellisen. Ei siis todellakaan sellaista jokapäiväistä mässytettävää kuin nykyään. (Puurot ja mannavellit olivat tavallisempia. Joskus mä tein niin, että sekoitin kylmää maitoa, kaurahiutaleita ja sokeria jos teki mieli jotain makeampaa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta tästä huolettomuudesta ja lasten vapaudesta seurasi se, että lapsia kuoli tapaturmaisesti 10 x enemmän kuin nyt! Tilastot ovat tuolta ajalta varsin karun näköiset.

Totta. Ja tähän liittyy pahasti se harha että ajatellaan vain että eihän itsellekkään käynyt mitään. Nehän eivät ole kertomassa, joille kävi huonosti. Kyselkääpä omilta vanhemmilta että muistavatko he kenekään tuttavan lapsen kuolleen, tulee vähän toisenlaistakin näkökulmaa.

Joo, sillä ilmakolla kun saatiin ammuskella niin yksi luokkakainen ampui itseään vahingossa naamaan. Mutta kukaan ei kamuista kuollut, yksi tosin melkein hukkui. Yksi villimpi tapaus tapettiin jengin toimesta, kellui mustassa jätesäkissä vedessä. Yhden koululaisen iskä ampui hänet haulikolla. Mutta sellaisia itseaiheutettuja tapaturmia ei ihme kyllä tullut tietoon. Jotenkin on olo että ihme, että on selvinnyt lapsuudesta hengissä.

Täh! Mitä ihmettä! Mitä seurauksia tuosta taposta / murhasta oli? Kuulostaa asialta, joka varmasti on ollut paljonkin uutisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se , mikä myös poikkesi nykyajasta on, että häiriköivät ja ongelmalliset lapset tungettiin tarkkailuluokille, eivätkä olleet häiriköimässä tavallisten tenavien koulutunteja. Opettajaa toteltiin mukisematta muutenkin, silloin laitettiin vielä ulos käytävään seisomaan ja jopa nurkkaan ihan koulussa. Kuri nyt oli ehkä vähän turhankin ankaraa, mutta se, että koululuokat rauhoitettiin häiriköinniltä oli kyllä hyvä asia.

Missä ja milloin olet käynyt koulua ja koska viimeksi olit sen kanssa tekemisissä? Ei kuulosta lainkaan tutulta. Olen sen lähipiirissä töissä ja meno on kehittynyt minun päivistäni niin, ettei niitä voi edes verrata. Parempaan suuntaan.

Niin, olen oman koulunkäyntini aloittanut 1977 ja kyllä silloin todellakin oli tarkkikset olemassa, jotka olivat tarkoitettu peruskouluun sopimattomille oppilaille. Ei silloin puhuttu mistään adhd ja muista lyhenteistä vaan sinne siirrettiin , jos et pystynyt normaalissa luokassa olemaan

Meillä oli 70- luvulla jo apukoulu, tarkkis tuli 80-luvun alussa. Sinne ensiksi mainittuun meni niitäkin, joissa ei ollut paljon vikaa, mutta eivät esim. sopeutuneet muuttaessaan paikkakunnalle. Heitä oli muutenkin vain kourallinen. Lukihäiriöt yritettiin hoitaa erityisen opettajan luona, ei nähty sen oppilaan muita mahdollisia ongelmia. Ns. normaaleissa luokissa oli paljon eritystapauksia jotka jäivät ilman apua. Toiminta modernisoitui uuden rehtorin tullessa 90- luvun alussa.

Tämä vaurassa kunnassa läntisessä Suomessa.

Tutti oli käytössä viisivuotiaaksi asti ja pappa juotti mulle kahvia tuttipullosta kun olin vuoden ikäinen. Lapsena en muista kuitenkaan kahvia juoneeni.

Join viileää maitokahvia tuttipullosta vielä eskarisssa ja samoin imin peukkua johonkin ekaluokalle.

Kun olin vesirokossa Isä haki naapurista videonauhurin lainaan ja jotain kauhu elokuvia kun ei sillä naapurilla lasten elokuvia ollut, näin siinä sitten Painajaiset Elm Streetillä ym tokaluokkalaisena! Tosin melkoista kauhua oli Hopeanuolikin, jota pidettiin lasten leffana.

Äiti tupakoi keittiön avoimessa ikkunassa samalla, kun piti silmällä kiehuvia perunoita. Perunaa syötiin paljon ja kastikkeita, äiti myös teki usein kiisseleitä ja kelpoisuus paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle heitettiin pullanpaloja keittiön lattialle ja opetettiin siinä ryömimään. Nykyään lapsen syöttäminen lattialta lienee paheksuttavaa.

Punkeista vanhempani eivät myöskään kohkanneet, vaan pienestä pitäen kahlattiin päivittäin lapsenkorkuisella niityllä, eikä koskaan tehty punkkisyynejä, vaikka asuttiin maan eteläosissa.

Aurinkorasvaa ei myöskään koskaan laitettu ellei menty uimarannalle. Esim pihalla oltiin aina ilman. 

Eskari-ikäisinä ja pienempinäkin saatiin kaksin kaverin kanssa pyöräillä 2 km päähän kauppaan, matkalla 2 tien ylitystä ja parkkipaikan halki. Nykyäänhän yritetään estää jo ekaluokkalaisten kouluun pyöräilyäkin.

Vitosluokalla kyyditsin 4 vuoden ikäistä siskoa Kombin tarakalla, johon laitettiin terassituolin pehmuke istuimeksi. Menimme kahdestaan ongelle järvelle.

Menin kouluun -79, ja pyöräily oli jo silloin ekaluokkalaisilta kielletty. Kerran myöhästyin ja pyöräilin ihan tyytyväisenä sinne.

Tosin koulu oli ihan keskustassa, täpötäynnä ja liikennejärjestelyt olemattomia. Hyvä ettei mitään koskaan sattunut. Ihme oikeastaan.

Liikenne oli varsinkin ennen -81 uudistusta oikeasti tappavaa. Vanhempia neuvottiin käymään koulureitti yhdessä läpi ja lapsiakin neuvottiin tarkoin säännöin.

Mitä olen seurannut näitä keskusteluja, niin ne kulkevat aina "ei ennen vaan niin tehty"- "sehän oli täysin yleistä"- jakajalla, samasta asiasta. Siitä huomaa että tavat on vaihdelleet edes takaisin paljonkin.

Toisaalta taas liikennettä (autoja) oli pääkaupunkiseudullakin nykyistä vähemmän. Olivat sen verran kalliita (vaikka bensa olikin halpaa, muistan kun sitä sai Matinkylän Nesteeltä markalla/litra). Läheskään kaikilla mun kavereiden vanhemmilla ei ollut autoa. Meillä oli, kun isä oli hyväpalkkaisessa työssä, ja oli jopa niin uusi, että takapenkilläkin oli turvavyöt! (En muista autoa, jossa ei olisi ollut. Mun turvaistuimessakin oli vyö, itse istuin varmaan kyllä oli nykystandardien mukaan hirveä kuolemanloukko ja siinä kökötin tuntikausia kun ajettiin kesäksi mökille Mikkeliin.)

-77 syntynyt

Hain Äitille tupakkaa kiskalta lapsena.

Aika hurjaa luettavaa nämä. Varsinkin tuo että alle kouluikäiset ui ihan keskenään

Sain koivuniemen herrasta persuksille ajoittain kun jotain hölmöilin. Harvakseltaan, mutta kuitenkin. Aloin juoda kahvia 7-vuotiaana. Hain äitille kioskilta tupakkaa jo lapsena. Muuta ei nyt äkkiseltään tule mieleen.

Kuvista päätellen tutti on ollut käytössä n. kolmivuotiaaksi asti. Pyöräilykypärät (styroksiset) meille jaettiin vissiin tokalla luokalla koulussa mutta kaapin perälle jäivät. Aamulla hoidettiin omatoimisesti aamupala vanhempien lähdettyä töihin (puuroa JOKA päivä, en syönyt vaan sotkin astiat niin että näyttäisi siltä että olisin syönyt). Koulun jälkeen välipala jonka jälkeen soitto isälle että lähden ulos. Jos oli kipeänä niin sairasti yksin kotona, aika monesti soittelin isän töihin missä ystävälliset sihteerit neuvoivat mitä tehdä jos on kuumetta/oksentaa/päähän sattuu. Viikonloppuisin ja loma-aikoina käytiin nenää näyttämässä kotona vain silloin kun oli ruoka valmiina. Kesälomalla lounas syötiin leikkipuiston soppajonossa (tule tule kanssani oman katon alle...). Avain kaulassa mentiin pitkin poikin ja kivaa oli. Selkään sai ja tukkapöllyä, joskus aiheesta mutta omasta mielestäni aika usein aiheetta.

Itse en joutunut kovin useasti 7 v nuorempaa veljeä hoitamaan mutta muistan kyllä monia kavereita jotka hakivat nuorempia sisaruksia tarhasta. Ja hakivat lapulla huoltoasemalta tupakka vanhemmille (ikäraja oli tuolloin 16 v). Alkoholi ei ollut peikko vaan esim. juhannuksena sukulaisten kesken mökillä vanhemmille kyllä maistui (aina kyllä oli joku ajokuntoinen mun muistin mukaan paikalla). Ruokapuoleen kuului ranskanleipä ja nötkötti, kumpaankaan en enää aikuisiällä juurikaan koske. Meillä ei ollut karkkia kuin lauantaisin Lauantai-pussin verran, limulasillisen sai saunan jälkeen kerran viikossa. 

Näin 80-luvun lopulla - 90-luvun alussa Itä-Helsingissä (vm -82)

Me mentiin pienestä siskon kanssa kaksistaan. Oudonko ollut 2-3v. Ei ongelmia. Sisko mua 2v vanhempi. Otettiin itse Välipalat yms. Sisko jelppi mua.

Ainoan kerran ahdistuin kun heräsin, olin alle 4, ja olin yksin kotona. Mua ei oltu varoitettu että jään yksin. Soitin hädissäni mummolle. Äiti tuli sitten nopeasti. Oli asioilla jossain. Muistan kun katsoin ikkunasta ulos ja oli harmaata ja pimeää ja vettä satoi rankasti. Ei jäänyt traumaa kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Me mentiin pienestä siskon kanssa kaksistaan. Oudonko ollut 2-3v. Ei ongelmia. Sisko mua 2v vanhempi. Otettiin itse Välipalat yms. Sisko jelppi mua.

Ainoan kerran ahdistuin kun heräsin, olin alle 4, ja olin yksin kotona. Mua ei oltu varoitettu että jään yksin. Soitin hädissäni mummolle. Äiti tuli sitten nopeasti. Oli asioilla jossain. Muistan kun katsoin ikkunasta ulos ja oli harmaata ja pimeää ja vettä satoi rankasti. Ei jäänyt traumaa kuitenkaan.

Oon vm 86

Meillä oli arkisin pitkä koulumatka bussilla. Kuski veti talvella pikkuteillä mutkia käsijarrukäännöksellä. Joskus nuokkui.

Vierailija kirjoitti:

Olimme siis veljen kanssa ihan normaaleja, terveitä lapsia ja äiti muistaa serkkuni vielä ekaluokalla pistäneen tutin suuhun kun tuli koulusta! Eli ilmeisesti tuolloin ei ollut niin tiukkoja suosituksia tutista vieroitus-ikään...

Ja olen syntynyt 1980, veli 1985

No, kyllä oli suositukset jo tuolloin, eikä todellakaan suositeltu tuttia enää ekaluokkalaiselle. Olen itse syntynyt -70-luvulla ja mulla oli -80-luvulla syntyneitä sisaruksia. Pikkuveljeltä otettiin tutti pois n. 2v. ihan neuvolan suositusten mukaan. Teidän suku tässä taitaa olla vähän omituinen jos annetaan vielä koululaisen imeä tuttia ja kuvitellaan sen olevan normaalia. Ilmeisesti halutaan pitää iso lapsi vauvana. 

Minä kuljin taaperona ulkona valjaissa, seurassani tupakoitiin, eikä autoissa tarvinnut käyttää turvavöitä.

Ihan terve ja fiksu (6 ällän yo) minusta silti tuli :D

Siis onko muka nykyisin jotenkin ihmeellistä että lapset ovat yksin kotona ekaluokkalaisena koulun jälkeen? En ole koskaan kuullut että tämä olisi muka harvinaista nykyaikanakaan. 90-luvulla omassa lapsuudessanikin täysin normaalia eikä siitä ole niin kauaa aikaa. 

Monet vetää noita typeriä juttuja hihasta kateuksissaan. Kuten se yksi täydellisen kodin ja ulkonäön ja perheen omistava rikas bloggaaja joka joutui sellaisen ilkeilyn uhriksi, eli kun kateelliset mammat ei enää osanneet muuta vikaa katkeruuksissaan keksiä kuin että sen toiseksi nuorimman lapsen hampaat on muka tosi rumat kun se on syönyt tuttia vanhaksi!!! Miten aikuiset ihmiset kehtaavat haukkua toisen lasta tuolla tavalla??? Semmoiset mammat pitäisi viedä saunan taakse ja jättää sinne.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli arkisin pitkä koulumatka bussilla. Kuski veti talvella pikkuteillä mutkia käsijarrukäännöksellä. Joskus nuokkui.

Voi ei, ollaankohan oltu samassa bussissa, Länsi-Suomessa päin? :DDD Minusta se oli tosi siistiä ja yritin saada isääkin näyttämään käsijarrukäännöksiä ja hän ihmetteli että mistä olen sellaisesta kuullut. En kertonut että bussin kyydissä kokenut ;DDD

Olen syntynyt -75 ja pikkuveljeni -78.

Pikkuveljeni toimi 12- vuotiaana eli vuonna 1990 juhannuksena juoppokuskina vanhemmilleni ja heidän vierailleen mökkipitäjämme kirkonkylällä. Vanhempani olivat kutsuneet kesämökillemme vieraita ja viina virtasi suomalaiseen tapaan, myös vanhemmillamme. Jossain vaiheessa iltaa vanhempani totesivat, että veljeni voisi kuljettaa heidät vieraineen kylän baariin. Neuvoivat veljeäni laittamaan tyynyjä pyllyn alle että ylettää paremmin rattiin ja auton polkimiin ja sitten mentiin. Ihan hyvin veljeni oli kuulemma ajanut.

80-luvun alussa ajeltiin lähinnä lauantaipäivisin ympäri kyliä ja kerättiin tyhjiä pulloja, koluten kaikki paikallisten juopporemmien kokoontumispaikat, joita oli erilaiset autiotalojen pihat yms epämääräiset pusikot. Joskus hiippailtiin sammuneitten ja örisevien miesten keskellä pulloja hakemassa.

Näitä sitten vietiin Alkoon ja rahoilla ostettiin karkkia tai pelattiin pajatsossa. Eipä edes sitä saa nykyään tehdä. Sitten ajeltiin kotiin syömään.

Kovin suuria tuhmuuksia ei tehty kylläkään.