Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet
Olimme siis veljen kanssa ihan normaaleja, terveitä lapsia ja äiti muistaa serkkuni vielä ekaluokalla pistäneen tutin suuhun kun tuli koulusta! Eli ilmeisesti tuolloin ei ollut niin tiukkoja suosituksia tutista vieroitus-ikään...
Ja olen syntynyt 1980, veli 1985
Kommentit (490)
Itsellä oli tutti vielä 5-vuotiaana. Epäilen osin siitä syystä saaneeni ärrävian, kun opin puhumaan väärin tutti suussa. Ja ei se r sitten koskaan hyväksi tullut, vaikka opetusta siihen sain. Tietysti vieläkin varmaan voisi sen kunnolla oppia, mutta en enää jaksa välittää siitä. Sanoohan ne ranskalaiset ärrän eri lailla ja heprealainen r on myös erilainen Suomeen verrattuna. Eli ulkomailla en varmaan edes olisi "puhevikainen". Ja olen syntynyt 90-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh miten paljon ihmiset ovat tupakoineet! Tuntuupa vieraalta, kun omassa lapsuudenperheessä ei kukaan polttanut. En muista, että missään kyläpaikassakaan olisi kukaan lapsuudessani polttanut sisällä.
Mun vanhemmat eivät ikinä tupakoineet (äidillä oli ollut jo pikkutytöstä astma), mutta joidenkin kavereiden kotona vanhemmat polttivat kaikkialla. Se oli jotenkin kiehtovaakin minusta kun asunnossa saattoi leijailla paksu sininen savu. Yksien kavereiden vanhemmat olivat kunnon työläishippejä, koko perhe asui parvekeettomassa yksiössä ja sekä isä että äiti olivat ketjupolttajia. Oli aina tosi jännä käydä siellä, vaikka ei koskaan voitu olla kovin pitkään kun kavereiden isä oli vuorotyöläinen (yövuorossa) ja nukkui päivät alkovissa olevassa megaluokan sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 88, hain ekaluokkalaisena veljeni eskarista ja oltiin kotona yksin loppu ip. Muistan että se oli hieman jännää mutta myös mukavaa, mieleeni on jäänyt äitin jääkaappiin tekemät leivät ja kun katsottiin salaa kiellettyjä vhs-elokuvia, (mm kellopeliappelsiini ja jurassic park, näistä jäi tosin jotain "ahdistusmuistikuvia" mieleen). Ilmeisesti tämä ei nykyään ole mahdollista.
Tyttäreni syntyi -91. Kun hän oli siinä 4-5-vuotias, äitini kysyi meneekö hän pian itse hoitoon. Kysyin onko hän lopullisesti pimahtanut.
Matkaa oli varmasti useampi km ja tie vaarallinen, turvallisemmat reitit alueella jossa oli helppo eksyä. Hoitaja oli koulukaverini äiti, joka ei olisi ikinä sallinut mitään sellaista.
Tuossa iässä hän alkoi vähitellen ulkoilla itse, kerrostalossa kun oltiin se oli erilainen happening kuin muissa puitteissa. Sillä tavalla tuli aikuisenkin ulkoiltua. Lapsen isä muutti rivariin ja siellä hän meni helpommin itse ovesta ulos, enkä aina jaksanut mennä hänen seurakseen. Muutettiin pieneen lähiöön kun hän oli n. 5,5- vuotias, ja siellä hän alkoi lopullisesti liikkua lähistöllä itsenäisesti. Minun piti silti olla kotona, ettei hän olisi ihmetellyt mihin olen joutunut.
Tosin huomasin eräänä juhannuksena mökillä, että tuollainen vajaa parivuotias pysyy tietyllä säteellä eikä lähde kauas.
Poikani syntyi tämän vuosituhannen puolella ja olisi juuri kävelemään opittuaan mennyt omakotitalossa ovesta ulos, mutten päästänyt. Lähellä oli häijy naapuri, houkutteleva puro jne.
Vielä kasarin lopussa kuljettiin koulutaksissa niin, että etupenkillä oli pari lasta ja takapenkillä kuusi. Eli ihan normaaliin henkilöautoon ängettiin tuplasti lapsia. Ei turvavöitä tietenkään käytetty. Vanhimmat ja isoimmat alle ja pienet ekaluokkalaiset päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, serkkuni sai muodikkaasti kuukauden iästä esim. mehuja. Neuvolasta suositeltiin ja oli kuulemma kovin mahapuruja. Terve tyttö toki tuli. Minä taas... äiti yritti antaa mehuja ja kaikenlaista, mutta äitinsä nosti metelin ja kuulemma kielsi tiukasti. Asuttiin väliaikaisesti isovanhemmilla. Mummu kielsi kylmästi kaiken paitsi äidinmaidon ja elinkin täysimetyksellä melkein 6kk:n ikään. Kuulemma vauvan oikea ruoka oli äidinmaitoa ja piste, muu "turhanaikaista humpuukia". Äiti naureskelee, että harmitti, kun äitinsä puuttui ja määräili sillä tavoin. Pelkäsi tekevänsä virheen, muttei uskaltanut uhmata mummun määräyksiä ja noudattaa modrneja ohjeita. :)
Syntynyt 76.
😍
Mitä ihkuttelet. Törkeä mummo ja hirveää käytöstä. Sivuseikka että vauvan ruokkiminen oli nykysuositusten mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Edellinen (214) jatkaa vielä: eineksiä ei 80-luvulla ollut, siis näitä jääkaappijuttuja (roiskeläppiä tms.). Lihapiirakoita taisi olla, mutta niitäkin oli vain yhtä sorttia ellen väärin muista (HK:n isoja, yksittäis/kaksittaispakattuja?) Kaikki valmisruoka oli joko pakasteena tai sitten kaupan liha/kalatiskiltä ostettavaa, niin kuin grillattu kana. Ja se oli tosi kallista. Raaka-aineet olivat halpoja ja kaikki tekivät ruokaa itse, ja leipoivat itse.
Me teimme kotona Hanna-tädin kakkuja, marenkeja, "pieniä murjaaneja" (kaakaojauheella maustettuja marenkeja), muffinsseja (kävin 9-vuotiaana seurakunnan kokkikerhossa - kävelin sinne ja takaisin tietysti aina yksin parin kilometrin matkan myös talvipakkasilla ja pimeässä, ja sieltä sain omenamuffinssien ohjeen), ylösalaisinkakkua (jossa oli päällä säilykeananasta tai -persikoita) ja jouluna myös piparkakkuja - äiti teki taikinan itse, ja sen piti olla jääkaapissa ainakin vuorokauden verran.
Melkein kaikki synttäritarjottavat tehtiin alusta loppuun itse (paitsi nakit ja ranskalaiset, jotka olivat myös erikoisherkkuruokaa ja ne kaupan keksit). Isä vatkasi ison sokerikakun (lasi munia, lasi sokeria, lasi vehnäjauhoja, ei mitään nostatusaineita vaan raakaa käsivoimaa) ja minä pikkuisen, yhden tai kahden munan vastaavan (mulla oli oma, ehkä puoli litraa taikinaa vetänyt kakkuvuoka). Iso kakku täytettiin hillolla ja ehkä vaniljajäätelöllä, päälle laitettiin kermavaahtoa ja mansikoita (tuoreita tai kesällä pakkaseen säilöttyjä).
Valintatalossa oli pakasteena mun lempiherkkua: mausteisella jauhelihamössöllä täytettyjä lettuja. Ne olivat niin kalliita, että niitä sai vain joskus, ja se oli juhlaa. Mä sain itse käyttää uunia jo kahdeksanvuotiaana kunhan pelti ei ollut liian painava. :D
Laskiaispullat muuten leivottiin ja täytettiin myös itse.
Tässä on aivan väärää tietio valmisruokien historiasta. Saarioinen aloitti eineslaatikoiden tuotannon jo vuonna 1957. Muistan silloin syöneeni ainakin maksa- , porkkana- ja lihaperunasoselaatikkoa alumiinipakkauksista, jotka siis vieläkin ovat käytössä.
60-luvulla oli jo melkomonipuolisesti eineksiä muiltakin valmistajilta. 80-luvulla valikoima ei ollut yhtä suuri tokikaan kuin nyt, mutta jo varsin kattava.
Myös leivonnaisia kuten laskiaispullia sai valmiina jo 70-luvulla.
Näin ainakin Helsingissä, ehkä tarjonnassa on ollut suuriakin alueellisia eroja.
Meillä kaikki lapset vieroitettiin tutista ja tuttipullosta ennen 1 ikävuotta. Oli uskomus, että hampaat kasvaa vinoon, jos imee tuttia/tuttipulloa yli vuoden ikäisenä. Se oli aika yleinen uskomus Itä-Suomessa. Olen syntynyt 70-luvulla.
70-luvulla äitiyslomat päättyi, kun vauva oli reilut 3 kk. Kotihoidontukea ei ollut keksitty. Koska päiväkoteihin ei otettu niin pieniä vauvoja, monet vauvat laitettiin yksityiselle hoitajalle. Itsekin olen ollut eläkeläismummelin hoidettavana 1-vuotiaaksi asti. Eikä niille yksityishoitajille kunnon palkkaa maksettu. Se oli kulukorvausta. Äiti oli tehnyt päiväohjelman tyyliin: aamumaito, ulkoilu, aamupäivämaito, päiväunet, maitoa, leikkihetki, maito, toiset päiväunet ulkona vaunuissa jne. Oli siihen aikaan myös kunnallisia perhepäivähoitajia, joilla saattoi olla vauvan lisäksi 3 alle 3-vuotiasta.
Hain pikkuveljeni 84-86 päiväkodista. Olin itse 8-10 -vuotias ja veli 4-6 -vuotias. Ei minun olisi ollut pakko hakea, mutta pelkäsin vähän yksin kotona ja oli kiva hakea seuralainen. Enkä vieläkään näe, että siinä olisi mitään riskiä edelleen toimia tuolla tavoin meidän tapauksessa. Olin tosi pikkuvanha ja vastuullinen tyttö, pikkuveli rauhallinen ja kiltti. Päiväkodista kotiin oli alle 200m rauhallisella alueella. Muutenkin saatettiin olla hetki kaksin, joten miksei koulupäivän jälkeen. Isä oli opettaja, joten tuli kotiin joko klo 14 tai 15 viimeistään. Eli olimme kaksin maksimissaan tunnin.
Nykyäänhän ei alaikäiselle suostuta luovuttamaan lasta päiväkodista. Tai pitää sopia ihan erikseen ja päiväkoti harkitsee, voiko luovuttaa vai ei. Menee pikkuisen yli. Miksei esimerkiksi teini-ikäinen voisi hakea eskarilaista päiväkodista? Eiköhän vanhemmat tunne lapsensa. Tai miksei vaikka 17-vuotiais voisi hakea 1-vuotiasta pikkusisarusta? Tuon ikäisellä voi olla omiakin lapsia ja voi mainiosti hoitaa vaikka koko päivän pienempää, jos vanhemmat luottavat.
Olen syntynyt -93, ja asunut lapsuuteni pikkiriikkisessä tuppukylässä (en tiedä vaikuttaako se tähän, siksi mainitsin). Jotkut jutut tunnistan täältä ihan omasta lapsuudestanikin.
Minäkin olin usein yksin kotona. Äiti teki kolmivuorotyötä ja isä oli työnsä lisäksi maanviljelijä. Mummoni joskus valitteli minulle, kun olin 7-vuotias, että voivoi kun olet varmaan peloissasi yksin kotona. Olin nauranut mummolle, että enhän minä yksin ole, meillä on koira. Jos oli nälkä niin itse tehtiin veljen kanssa voileipiä tai sitten jääkaapissa oli äitin tekemää ruokaa lämmitettäväksi.
Kaikki mukulat juoksivat koulussa verkkareissa ja trikoovaatteissa, vasta 4-5 luokilla alkoivat farkut yleistyä kaikilla.
10-vuotiaana pyöräilimme kavereiden kanssa kylille pyörimään kesälomalla. Lähdimme aamulla ja tulimme vasta kymmeneltä illalla kotiin. Pyöräiltiin 10km per suuntaansa, vanhemmista oli vain hyvä että oltiin ulkona.
Lapsena sai mennä kioskille ostamaan isälle loton. Myyjää vain nauratti kun just ja just ylttää tiskille ja alkaa latoa ohjeita peliin.
Olen syntynyt 1980.
Isäni ei polttanut eikä juonut mikä oli harvinaista, äiti poltti mutta parvekkeella ja joi silloin tällöin siivouskaljan. Ainoana lapsena minulla ei ollut sisaruksia, joita vahtia, mutta parin kaverin taaperoikäiset sisarukset olivat usein mukanamme ja välillä ärsytti kun ei voitu näiden takia pelata esim. keinupolttosta.
Aurinkorasvaa laitettiin vain etelässä, ei kotosuomessa ja olinkin joko ruskea kuin papu tai punainen kuin rapu viuhtoessani sortsit ja uikkari päällä aamusta iltaan. Uimarannalle oli noin 3km ja muistan että äitini tai mummoni oli mukana kun lähdin sinne , yksin ei saanut mennä tai kavereiden kanssa keskenään ennenkuin täytin 10. Muuten kyllä pyöräilimme ties missä omin nokkinemme ja kävimme pyytämässä ihan ventovierailtakin, saammeko ulkoiluttaa heidän koiraansa. Ranskanleipää puputettiin runsaasti ja jälkiruuaksi/välipalaksi oli usein makeita kiisseleitä, kahvia en juonut mutta kaakaota kyllä ja paljon ! ja mehua, tuolloin kaikilla oli Mehukatti-pönikät jääkaapissa ja kannuun sitten laimennettiin valmista juomaa. Limsa oli erikoisherkku synttäreille tai saunan jälkeen, automatkoille otettiin Trippimehut.
Koulussa opettaja sai pistää nurkkaan seisomaan tai komentaa ulos luokasta, vieressä oli tarkkis ja sieltä välillä parimetrinen miesope raahasi karjuen oppilasta hiuksista tai niskasta ulos , nykyäänhän tuosta otettaisiin video joka päätyisi sosiaaliseen mediaan ja opettaja menettäisi työnsä!
Kun olin 4-5, vahdin usein 2 vuotta nuorempaa pikkuveljeä vanhempien käydessä kaupoissa.
Kaksi säikähdystä jäi mieleen.
Ensimmäinen ja pahin oli se, kun pikkuveli raapaisu tulitikun vanhempien sängyllä, sellaisen pitsisen päiväpeiton päällä.
Sain sen heti sammumaan mutta peittoon jäi tumma jälki. Ei iso, mutta kyllä sen löysi vielä vuosia myöhemmin jos tiesi etsiä.
En uskaltanut koskaan kertoa tästä vanhemmille.
Toinen oli kun pikkuveli oli laittanut sellaisen työpöytälampun (taittuva varsi ja peltisellä kuulalla varustettu lamppu) tiiviisti vasten isän salkkua.
Haku sen paljasti. Ties kuinka pitkään kuumentumut lampun kuuppa käräytti salkun kylkeen komean ympyrän. Huh!
Omista lapsista nuorin on 6v, eikä ole koskaan ollut yksin kotona. Ei edes 3 vuotta vanhemman vahdittavana.
Minä paskoin pottaan vielä 9-vuotiaana...
Pissalla kävin kyllä pöntöllä - mutta paskalla potalla....
Kaiken huippu: äiti pyyhki hanurini.
Olin ainoa poika - siskoja kolme.
Ja tämä tarina ON tosi.
Siskoni s. 72 tykkäsi pienenä matkustaa autossa kartanlukijan jalkatilassa sykkyrällä, siellä kun oli mukavan lämmintä ja hurisevaa.
Oltiin pihalla yömyöhään varsinki kesällä ja pelattiin koko kylän lasten kans tönttöröä, eli omaa versiota kymmenen tikkua laudalla-leikistä. Leikittiin vielä pitkälle ala-asteella keppihevosilla, barbeilla, nukeilla ja legoilla. Oltiin 99% ajasta pihalla kesät talvet. Käytiin päineen laskemassa mäkeä kilometrin päässä isolla mäellä, lähimetsiin raahattiin puutavaraa ja isän kätköistä vasara ja nauloja ja rakennettiin puumaja. Seilattiin läheisellä lammella semmosella puukorilla kepit meloina eikä aikuisia paljon kiinnostanu. Annettin lammen rannalla asuville sammakoille nimet ja pyydystettiin niille ruuaks kärpäsiä ja hämähäkkejä. Jos sato vettä niin juostiin nurmikolla niin kauan että oltiin ihan märkiä. Jos ei satanu ja oli sadetin nurmikolla niin laitettiin uikkarit päälle ja juostiin vesisuihkussa. Mustalaiset kävi välillä jostain syystä pesemässä autoa meillä, vaikka muistaakseni ei tunnettu niitä sen kummemmin. Pelättiin hiippareita, joita sillon kulki välillä. Välillä oltiin päiviä ilman sähköä, jos oli ollu ukonilma. Pestiin hampaat sillon kun satuttiin muistamaan. Äiti oli koti-äiti ja kotona oli aina tuoretta leipää ja pullaa, karkkia saatiin vain lauantaisin ja äiti teki maailman parasta pannaria. Vm -94
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt - 79 ja sisarukseni 80-luvulla. Meillä ajanhenki näkyi turvavyöttömänä autona. Muistan kun nuorin sisaruksistani syntyi ja häntä kuljetetettiin vaununkopassa takapenkillä ja myöhemmin kun alkoi liikkua, äidin sylissä etupenkillä. Muistan myös erään kerran kun yksi sisaruksistani kesken matkan avasi oven ja tippui kyydistä. Vauhtia oli onneksi vähän, kun oltiin juuri lähdetty liikkeelle. Monesti myös ajeltiin mummo ja ukki kyydissä pitkiäkin matkoja sukulaisiin, me lapset takapenkillä isovanhempien sylissä.
Isä poltti autossa ikkuna raollaan, mutta ei koskaan kotona sisällä.
Vanhempani olivat töissä käyviä ns. kunnon ihmisiä, arkeen ei kuulunut päihteet mutta kesäviikonloppuina oltiin usein mökkeilemässä sukulaisten kanssa tai kotona vietettiin aikaa naapureiden kesken. Illanviettoihin kuului aina että aikuiset oli pienessä hilpeässä ja lapset saivat puuhailla omiaan juurikaan kenenkään valvomatta. Ei jäänyt traumoja ja kukaan ei vahingoittunut.
Terveellisestä ruuasta, koulunkäynnistä ja arkena nukkumaanmenoajoista meillä oltiin tarkkoja. Kuri ja hyvät käytöstavat olivat ihan itsestäänselvyys.
Omia lapsia ei ikinä tulisi mieleenkään kuljettaa ilman vöitä ja asianmukaisia istuimia. Joissakin tuttavaperheessä lapset on siirretty eskari-ikäisinä turvaistuimista auton penkeille ilman korokettakaan. Meillä vielä kolmasluokkalaisella on turvaistuin kun siihen vielä hyvin mahtuu.
Mutta sellaista huoletonta aikuisten kesken olemista kaipaan. Nykyään kaikki on niin valtavan lapsikeskeisiä, että kaikki tapaamiset pyörii lasten ympärillä. Kyllä mullekin lapset ovat tärkeitä ja rakkaita ja heidän terveys ja turvallisuus ensisijalla, mutta mutta se sellainen ylenmääräinen hössötys, että isompienkaan lasten ei anneta mennä vapaasti ja se yhteinen ajanvietto on sitä että jokainen hyysää vaan jälkikasvuaan.
Kolmasluokkalaisella turvaistuin?!
Esikoinen lopetti juuri 2. Luokan ja kesän jälkeen alkaa 3.luokka. Yhä istuu tyytyväisenä turvaistuimessa eikä kaipaa lainkaan pois.
Ja kun pituutta on vasta 124cm, niin en näe miksi ei olisi turvaistuimessa.
Ehkä joissakin perheissä turvaistuimettomuus on joku coolius-asia?
Minä kasvoin ulkomailla 70-luvulla. Ihan samanlaista tuolla Keski-Euroopassa oli kuin täälläkin :D
Mä lopetin tutin käyttämisen 2v. Pullon käyttämisen lopetin aikaisemmin. Veljestä en tiedä. Lapsena sain joskus olut hörppyjä. Tykkäsin oluesta.
N -70
Minusta 70-luvulla oli kivaa se kun kaikki ei olleet kokoajan hyysäämässä ja puuttumassa lasten asioihin.
Jos pidettiin meteliä pihalla niin joku meidän vanhemmista tuli sanomaan että nyt ootte hiljempaa, ja uskottiin vanhempiin ja auktoriteetteihin terveellä tavalla, ja jatkettiin leikkiä vähän pienemmällä volyymilla.
Tänä päivänä jos Reijo-Ellan isä sanoo lapsiporukalle pihalla että nyt ootte hiljempaa, niin Lauri-Angeliinan ja Mikko-Viktoorian isä ja äiti pimahtaa välittömästi ja tulee oven taakse huutamaan että nyt sinä olet komentanut minun lasta ja sille jäi ikuiset traumat siitä!
Ei ihan, alku on kyllä vähän samantyylinen. "Äiti tuu ikkunaan" on myös venytetympi. ("Äääääitiii tuu ikkuunaaan, täällä huutaaaa miinääää.")