Lue keskustelun säännöt.
Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet
Olimme siis veljen kanssa ihan normaaleja, terveitä lapsia ja äiti muistaa serkkuni vielä ekaluokalla pistäneen tutin suuhun kun tuli koulusta! Eli ilmeisesti tuolloin ei ollut niin tiukkoja suosituksia tutista vieroitus-ikään...
Ja olen syntynyt 1980, veli 1985
Kommentit (490)
Ei oltu niin tarkkoja mitä lapset telkkarista katsoi, itse sain hirveät traumat Kivikasvojen Draculasta .D
Kahvia vissiin annettiin ihan yleisesti pikkulapsille, ja sitä pidettiin lähinnä söpönä eikä mitenkään haitallisena, myöskään (sisällä) tupakoinnin haitallisia vaikutuksia ymmärretty. Pyörillä huidottiin ties missä ja syötiin kavereilla, mitäpä vanhemmat olisivat voineet tehdä kun ei ollut kännyköitä? Luotettiin että kyllä se jälkikasvu sieltä kotiin tulee! Pyöräilykypäriä ei ollut kunnes joskus ala-asteella, olikohan se viides luokka? jaettiin kamalat stryroksipotat jota kukaan ei tahtonut käyttää. Eikä luistellessa tai pulkkamäessäkään ollut mitään kypäriä, Stiigoilla ja minisuksilla vedettiin jyrkkää mäkeä alas ja välillä turvalleen tai puuta päin. Koulussa opettaja hakkasi aapisella päähän jos ei toteltu, pisti nurkkaan seisomaan, pesi suun saippualla ja raahasi käytävään, vaikeimmat ja tyhmimmät tapaukset työnnettiin tarkkikselle . Koulun hammaslääkäri jakoi niitä suun värjääviä tabletteja ja paikkasi ilman puudutusta, auts .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1995 ja 90-luvun lopussa, 2000-luvun alussa oli myös ihan tavallista, että lapset jätettiin yksin kotiin nuorina. Naapuruston lapset oli samaa ikäluokkaa ja yhdessä koluttiin lähialueita aamusta iltaan. Kesäsin juostiin metsissä, leikittiin joella ja se sanomaton sääntö oli että vanhemmat lapset pitää huolta nuoremmista. Lähibaarin juoppoja ja nistejä huumeneula kasoineen löytyi aina metsistä, eikä ketään sen enempää kiinnostanut. Talvisin oli tärkeintä, että kotoa löytyi vaihto haalarit. Ketään ei merkit tai värit kiinnostanut. Aikuiset joi ja me lapset naurettiin niille siinä vieressä. Vanhemmat lähti baariin naapureiden kanssa ja me jäätiin usein ulos leikkimään yöhön asti.
Meillä äiti oli kotona ja isä töissä. Toisaalta se taitaa olla erona aikasemmille vuosikymmenille, että isät alkoi olla mukana kasvatuksessa. Ja meillä oli hampaiden harjaus tosi tärkeätä.
Ja bonuksena pakko sanoa, että nykypäivänä kasvissyöntiä tuskin ihmetellään yhtä paljon kun ysärillä tai 10 vuotta sitten. Vihasin lihaa, kanaa ja kalaa jo lapsena ja kieltäydyin niitä syömästä. Silloin lähes kaikki piti sitä outona ja usein mua lahjottiin lihaa syömään.
Vierailija kirjoitti:
En usko tuon 1979 syntyneen kertomusta. Ei todellakaan ollut normaalia jättää alle kouluikäisiä yksin päiväksi enkä tiedä niin ikinä tapahtuneen. Eihän alle kouluikäinen osaa edes ruokkia pikkulapsia saati vaihtaa vaippaa.
Ainakin minä olin jo alle 3-vuotiaana yhdessä kotona vanhempien ollessa töissä ja vanhempien sisarusten ollessa koulussa. Minulle ei ainakaan tarvinnut vaihtaa vaippoja, sillä opin käymään vessassa 1½-vuotiaana ja söin samaa ruokaa kuin muut jo alle 1-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että vanhemmat saattoivat pitää lapsille jopa viikon mykkäkouluja ja käyttäytyivät usein väkivaltaisesti. Ruoka oli hyvin yksipuolista ja sen syömistä rajoitettiin. Herkkuja sen sijaan oli aina runsaasti tarjolla.
- kasarilapsi
Sääli, että sun vanhempasi olivat noin kamalia. :(
Ilmeisesti kuitenkin olitte hyvätuloisia, jos herkkuja oli tarjolla? Mä muistan, että kaupoissa oli tosi paljon vähemmän karkkia, leivoksia ja keksejä kuin nykyään - Mariekeksit olivat yleensä niitä kahvin kanssa tarjottavia, Elannosta äiti osti joskus tosi hienoihin juhliin käpykakun (kun hän tai isä täyttivät tasavuosia niin kuin 40 tai 45, ja kun mä täytin kymmenen). Synttäreille saatettiin ostaa Fazerin murokeksejä ja suklaalehtipipareita, oli tosi juhlaa jos sai Carneval-keksejä koska ne olivat niin kalliita.
Meillä äiti (joskus isä) laittoi aina ruokaa - kokonaisia maksapihvejä (eli paistettua maksaa), poronkäristystä, uunibroileria, itsetehtyjä lihapullia tai lihamureketta, silakkapihvejä, savusiikaa, itsetehtyä perunamuusia... Joka aterialla oli aina jotain kasvista: porkkanaraastetta, kurkkua, paprikaa, joskus myös kiinankaalia. (Elannon Eloleipä ja Häälimppu olivat melkein aina leipävaihtoehtoina, vaaleaa leipää ei oikein ostettu.) Syödä sai mahansa täyteen.
Mulla oli tutti 5-vuotiaaksi käytössä. Äiti poltti tupakkaa sisällä, liesituuletinta ei ollut mutta ikkuna auki. Pyöräilimme pitkin Espoota ja Kauniaista uimassa, kirjastoissa, harrastuksissa ym. aika pienestä keskenämme. Vanhempien juhlat joissa saatiin olla mukana olivat kaikkein hauskimpia, iloisesti kekkulissa olevat vanhemmat olivat hieman rennompia ja lapsetkin saivat olla vähän vapaammin. Ihan kunnon kansalaisia kasvoi meistäkin.
Vm -69
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oltu niin tarkkoja mitä lapset telkkarista katsoi, itse sain hirveät traumat Kivikasvojen Draculasta .D
Niin minäkin! :D Ja pari muuta tuntemaani jotka syntyneet 1970-1972 välillä.
Onko totta että se Kivikasvojen Dracula-nauhoitus tuhoutui joskus jostain arkistosta eikä sitä ole siksi enää tullut telkkarista uusintana?
Katsoin Vanderpump Rulesin 6-kauden jaksoja ja siinä se yks näyttelijä&mallimuija joi tuttipullosta vaikka on jo 28-vuotias :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakotettiin syömään lautanen tyhjäksi, jos myöhästyi ruoka-ajasta (koko perhe söi aina päivällisen ja iltapalan yhdessä) jäit ilman ruokaa. Harrastuksiin piti kulkea itse bussilla tai pyörällä, eikä kuunneltu mitään mutinoita siitä, että nyt ei huvittaisi. Arestia tuli milloin mistäkin ja joskus suljettiin kylppäriin arestiin. Läksyissä ei autettu vaan itse piti hoitaa kaikki. Kotitöitä piti tehdä eikä niistä saanut mitään palkkaa.
Osa noista sellaisia että luojan kiitos niitä nykyää kauhistellaan, ei suosita enää autoritääristä pelolla kasvattamista.
Olen syntynyt paaaaaljon aikaisemmin,tuttia lussutin aika isoksi,mutta kuivaksi opin alle vuoden vanhana!.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se , mikä myös poikkesi nykyajasta on, että häiriköivät ja ongelmalliset lapset tungettiin tarkkailuluokille, eivätkä olleet häiriköimässä tavallisten tenavien koulutunteja. Opettajaa toteltiin mukisematta muutenkin, silloin laitettiin vielä ulos käytävään seisomaan ja jopa nurkkaan ihan koulussa. Kuri nyt oli ehkä vähän turhankin ankaraa, mutta se, että koululuokat rauhoitettiin häiriköinniltä oli kyllä hyvä asia.
Missä ja milloin olet käynyt koulua ja koska viimeksi olit sen kanssa tekemisissä? Ei kuulosta lainkaan tutulta. Olen sen lähipiirissä töissä ja meno on kehittynyt minun päivistäni niin, ettei niitä voi edes verrata. Parempaan suuntaan.
Niin, olen oman koulunkäyntini aloittanut 1977 ja kyllä silloin todellakin oli tarkkikset olemassa, jotka olivat tarkoitettu peruskouluun sopimattomille oppilaille. Ei silloin puhuttu mistään adhd ja muista lyhenteistä vaan sinne siirrettiin , jos et pystynyt normaalissa luokassa olemaan
Meillä oli 70- luvulla jo apukoulu, tarkkis tuli 80-luvun alussa. Sinne ensiksi mainittuun meni niitäkin, joissa ei ollut paljon vikaa, mutta eivät esim. sopeutuneet muuttaessaan paikkakunnalle. Heitä oli muutenkin vain kourallinen. Lukihäiriöt yritettiin hoitaa erityisen opettajan luona, ei nähty sen oppilaan muita mahdollisia ongelmia. Ns. normaaleissa luokissa oli paljon eritystapauksia jotka jäivät ilman apua. Toiminta modernisoitui uuden rehtorin tullessa 90- luvun alussa.
Tämä vaurassa kunnassa läntisessä Suomessa.
Apukouluja pidettiin todella tyhmien kouluna. En siis sano että ne sellaisia olisivat olleet.
Tarkkis oli hyvä koska näin saatiin luokkarauha. Kyllä ne sinne siirretyt oikeasti häiriköivätkin. Nykyisin tosin ehkä parempia metodeja.
Multa kiellettiin 'äiti tuu ikkunaan' lallatus koska sen sanottiin kuulostavan alaluokkaiselta. (Ihan tavallinen perhe oltiin)
Ensimmäiset markkani sain olemalla rapussa ja avaamalla oven ja niiasin, vanhemmat miehet nauroivat ja antoivat markan.
Bisnes loppui kun namusetä tarjosi isompaa seteliä...onneksi tajusin juosta setelin kanssa karkuun, kiinni jäin kun koitin lähikaupassa ostaa karkkia 50 setelillä. Sain arestia ja huudot mutta vieläkin vaivaa ettei vanhemmat tehneet mitään ilmoitusta.
Kavereiden kesken oltiin toistemme luona koulun jälkeen keskenämme. Minä aina tarjosin syötävää mutta toisten luona nälkäisenä katselin kun toinen tekee leipää.
Vaikka olen syntynyt -76 niin en pitänyt avainta kaulassa, minä lapsena ajattelin sen näyttävän typerältä. Tykkäsin kyllä etenkin muoviketjusta mutta laitoin sen taskuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oltu niin tarkkoja mitä lapset telkkarista katsoi, itse sain hirveät traumat Kivikasvojen Draculasta .D
Niin minäkin! :D Ja pari muuta tuntemaani jotka syntyneet 1970-1972 välillä.
Onko totta että se Kivikasvojen Dracula-nauhoitus tuhoutui joskus jostain arkistosta eikä sitä ole siksi enää tullut telkkarista uusintana?
Oon syntynyt 76 ja mua pelotti toi aivan järkyttävästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun koulussa säälitti tyttö jota kiusattiin kun haisi paljon tupakalta, vanhemmat tietysti sisällä polttivat. Myös opettaja haukkui.
- Isä tarjosi maistettavaksi Karhu kolmosta, kun olin alle kouluikäinen (pienen tilkan tosin)
- Opettaja nosti niskavilloista pöydällä nuokkuvan luokkakaverin
- Röökiä poltettiin kutosluokalla välitunnilla
Hohhoijjakkaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani eivät koko aikaa sanoittaneet tekemisiämme ja hyppineet ympärillämme. En muista, että äitini tai isäni olisivat koskaan leikkineet kanssamme, yhdessäolo oli lähinnä juttelua ja kirjojen lukemista. Me leikimme jo alle kouluikäisinä keskenämme tuntikausia leikkihuoneessa tai ulkona ja viihdyimme hyvin, emme kaivanneet aikuisten jatkuvaa seuraa tai huomiota. Tai sitä "sanoittamista". Viikonloppuaamuisin raskaan työviikon jälkeen vanhempien ei täytynyt nousta varhain lasten takia. Osasin 5-vuotiaana ottaa itselleni ja pikkuveljelleni muroja ja laittaa telkkarista piirretyt pyörimään, eikä aikamme käynyt pitkäksi, vaikka vanhemmat olisivat heränneet vasta puolilta päivin. Kun meille tuli vieraita - sukulaisia tai muita perheystäviä lapsineen - me lapset leikimme keskenämme ja katselimme piirrettyjä poissa aikuisten jaloista. Aikuiset saivat jutella rauhassa keskenään roisimpiakin juttuja, kuunnella mieluistaan musiikkia, ja kaljaakin saatettiin juoda, vaikka meidän lasten nähden ei änkyräkännejä koskaan otettukaan.
Kuulostaa ehkä siltä, että vanhemmat eivät olleet meille läsnä, mutta itse en kokenut sitä niin. Kyllä me teimme yhdessä perheenä esim. retkiä ja juttelimme ja luimme päivittäin. Välit ovat aina olleet lämpimät, yhä aikuisenakin. Nykyäänhän tuollaista pidettäisiin hirveän kylmänä ja laiskana vanhemmuutena. Lasten kuuluu nykyään näkyä ja kuulua, ja leikki-ikäisten lasten ihastelu ja taaperon sormiruokailun seuraaminen ovat vanhojen ystävysten grillausillan pääsisältöä. Nykyään on syntiä, jos ruuhkavuosia elävät vanhemmat pääsevät edes puoleksi tunniksi sellaiseen tunnelmaan, kuin ei lapsia olisikaan.
Us-ko-matonta white trash -tarinaa! Mistä tuppukylän perähikiältä nuo kirjoittajat ovat kotoisin?! Tuo elämä, jota kuvataan, on selvää syvä joki -muistelua. Sillä ei todellakaan 70-80 -luvuilla ollut lasten kasvatus tuollaista.
Syvä joki kirjoitti:
Us-ko-matonta white trash -tarinaa! Mistä tuppukylän perähikiältä nuo kirjoittajat ovat kotoisin?! Tuo elämä, jota kuvataan, on selvää syvä joki -muistelua. Sillä ei todellakaan 70-80 -luvuilla ollut lasten kasvatus tuollaista.
Niissä tuppukylissä ikävä kyllä oli. Asuin lapsena muutaman vuoden keuruulla ja kauhulla muistelen. Oli kyllä hyvin jälkeenjäänyttä.
Syvä joki kirjoitti:
Us-ko-matonta white trash -tarinaa! Mistä tuppukylän perähikiältä nuo kirjoittajat ovat kotoisin?! Tuo elämä, jota kuvataan, on selvää syvä joki -muistelua. Sillä ei todellakaan 70-80 -luvuilla ollut lasten kasvatus tuollaista.
Kertomuksista päätellen monessa perheessä on ollut. Meilläkin. Aika suuri osa vanhemmista oli silloin vielä maalaisten, niiden "tuppukyläläisten" lapsia ja sieltä oppineet lasten kanssa elämisen mallit. Meilläkin vanhemmat oli eka kaupunkilaisten sukupolvi, ja hekin muuttivat syrjemmälle kun lapsia tuli, jotta lapset saa kasvaa vapaasti. Kävivät kyllä itse töissä 25 km päässä kaupungissa mutta halusivat että asutaan omakotitalossa rauhallisessa paikassa, niin ettei lapsia tarvi koko ajan vahtia ettei joudu auton alle jne.
Ja minä luulen että vaikka nykyään hurjalta kuulostaa nämä jutut, niin monen kokemus on samanlainen kuin omani: että tuo vapaa lapsuus oli aivan ihana. (Sitä ei kyllä myöskään voi kieltää että esiim. 1970-luvun lasten onnettomuudet ja kuolemat oli paljon yleisempiä kuin nyt, joten kyllä lisääntyneellä valvonnalla on hyötynsäkin)
Olen syntynyt - 79 ja sisarukseni 80-luvulla. Meillä ajanhenki näkyi turvavyöttömänä autona. Muistan kun nuorin sisaruksistani syntyi ja häntä kuljetetettiin vaununkopassa takapenkillä ja myöhemmin kun alkoi liikkua, äidin sylissä etupenkillä. Muistan myös erään kerran kun yksi sisaruksistani kesken matkan avasi oven ja tippui kyydistä. Vauhtia oli onneksi vähän, kun oltiin juuri lähdetty liikkeelle. Monesti myös ajeltiin mummo ja ukki kyydissä pitkiäkin matkoja sukulaisiin, me lapset takapenkillä isovanhempien sylissä.
Isä poltti autossa ikkuna raollaan, mutta ei koskaan kotona sisällä.
Vanhempani olivat töissä käyviä ns. kunnon ihmisiä, arkeen ei kuulunut päihteet mutta kesäviikonloppuina oltiin usein mökkeilemässä sukulaisten kanssa tai kotona vietettiin aikaa naapureiden kesken. Illanviettoihin kuului aina että aikuiset oli pienessä hilpeässä ja lapset saivat puuhailla omiaan juurikaan kenenkään valvomatta. Ei jäänyt traumoja ja kukaan ei vahingoittunut.
Terveellisestä ruuasta, koulunkäynnistä ja arkena nukkumaanmenoajoista meillä oltiin tarkkoja. Kuri ja hyvät käytöstavat olivat ihan itsestäänselvyys.
Omia lapsia ei ikinä tulisi mieleenkään kuljettaa ilman vöitä ja asianmukaisia istuimia. Joissakin tuttavaperheessä lapset on siirretty eskari-ikäisinä turvaistuimista auton penkeille ilman korokettakaan. Meillä vielä kolmasluokkalaisella on turvaistuin kun siihen vielä hyvin mahtuu.
Mutta sellaista huoletonta aikuisten kesken olemista kaipaan. Nykyään kaikki on niin valtavan lapsikeskeisiä, että kaikki tapaamiset pyörii lasten ympärillä. Kyllä mullekin lapset ovat tärkeitä ja rakkaita ja heidän terveys ja turvallisuus ensisijalla, mutta mutta se sellainen ylenmääräinen hössötys, että isompienkaan lasten ei anneta mennä vapaasti ja se yhteinen ajanvietto on sitä että jokainen hyysää vaan jälkikasvuaan.
Tuota pihalta parvekkeella huutelua kyllä vielä tapahtuu. Minulla on naapurina lapsiperheitä ja joskus herään ajatuksistani siihen kun naapurin lapset huutaa "Äitiiiiiiii! Tuu parvekkeelle!". Asun hieman vähävaraisemmassa lähiössä vaikka en tiedä vaikuttaako se mihinkään.
Olen itse vuosimallia -91 ja olen yllättynyt miten yleistä kahvin antaminen pienelle lapselle on; luulin että olin harvinaisuus :D kun vanhemmat tätä harrasti. Ja vaikka lapsettomana en tiedä tämän päivän kasvatustrendejä niin vapauden väheneminen - niin lasten kuin vanhempien - vaikuttaa aika masentavalta muutokselta, vaikka toki lapset pysyy paremmin turvassa ja elossa.
Onkimassa käytiin joen rannassa ihan ilman valvontaa joskus 10-12 -ikäisenä 80-luvulla maalaiskaupungissa. Saalistakin tuotiin joskus, ja siitä äiti yritti jotain ruokaa laittaa, kun oli itse pyydystettyä. Polkupyörillä tehtiin aika pitkiäkin reissuja kaverin kanssa kahdestaan. Pyöräilykypärää käytettiin olympiakisoissa...sellaisia ei ollut kaupoissa edes saatavissa. Heijastinta sentään suositeltiin.