Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet

Ennen oltiin luonnollisempia, jos vaarojakaan ehkä ei ollut niin paljoa kuten netissä saalistavia pedofiileja. Tavallisista vaaroista opittiin

Tunsin kellon ensimmäisen luokan loppuessa ja sain silloin oman halvan rannekellon. Koska oli kesäloma, mutta vanhempien piti olla töissä, niin minä lähdin ulos samaan aikaan kun vanhemmat lähtivät töihin. Kotona en saanut olla, koska siellä olisin voinut sytyttää vaikka tulipalon jos olisin leikkinyt tulitikuilla tai yrittänyt laittaa itse hellalla ruokaa. Sain aina vähän rahaa mukaan ja kävin ostamassa kaupasta jotain syötävää ja juotavaa kun tuli nälkä. Joskus sain kaverien luona jotain ruokaa. Olin joko yksin tai kaverien kanssa ulkona tai jonkun kaverin kotona. Vessassa taisin käydä esim. kirjaston vessassa tai kaverien luona, tosin pissaamisen saattoi hoitaa vaikka jossain pusikossa jossa ei ollut muita näkemässä. Kello 17.00 piti olla kotipihassa odottamassa kun vanhemmat tulivat töistä, muuten sain kulkea vapaasti aamusta asti, mutta omaa avainta minulla ei ollut etten päässyt yksin kotiin eikä tietenkään kännykkää. Olen syntynyt 1979. Koskaan ei tapahtunut mitään pahaa, ei tullut mitään pahoja haavoja saati luunmurtumia tms.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -73. Äiti oli kotiäitinä kunnes menin kouluun. Ihan perusduunari perhe kuitenkin oltiin, että köyhää oli. Autossa tupakoitiin ja aika usein vanhemmat saattoivat ottaa alkoholiakin, mutta aina hillitysti. Istuivat keittiön pöydän ääressä ja juttelivat. Mummoloissa otettiin myös, mutta paikalla oli aina enemmän aikuisia. Aikuiset juttelivat ja istuivat iltaa. Koskaan ei ollut riitoja tai lapsia ei olisi hoidettu. Mummoloissa käytiin joka toinen viikonloppu ja toisinaan mummoloissa oltiin pitkiäkin aikoja. Kun menin kouluun, tulin koulusta mummolle, josta isä sitten haki, kun pääsi töistä. En muista jääneeni yksin kotiin koskaan ja aina oli joku joka teki ruuan ja katsoi perään. Vanhemmat tai isovanhemmat veivät uimaan, metsäretkille tms. Ei siellä yksin kuljettu. Kouluikäisenä, jos olin kipeä ja jäin kotiin, tuli mummo hoitamaan.

Ole onnellinen

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo jotenkin poikkeuksellista nykyisin, että lapset saavat olla yksin kotona? Meillä on kakkosluokan päättänyt poika ja hän on ollut viiteen asti yksin joka päivä koulun jälkeen ja on pärjännyt hyvin.

Niin nää yksin kotona olleet olivat yksin vähän nuorempina. Meillä äiti meni töihin, kun minä olin 3, isoveljet 4 ja 5. Oltiin siis päivät keskenämme. Kurjinta mun mielestä oli siinä vaiheessa kun isoveljistä tuli koululaisia ja jouduin olemaan kaikki arkipäivät yksikseen kotona. Toki välillä kävin leikkimässä naapureiden lasten kanssa, noin kilsan päässä, maalla kun asuttiin.

Tästä ketjusta on poistettu kommentteja, mm. minun muistoni turvavyöttömästä autostamme 60-luvun lopussa ja kuinka minun paikkani nuorimpana oli etupenkillä äidin sylissä. Sisko, veli ja koira takapenkillä. Tupakoiva isä ajoi. Ihan standardimeininkiä silloin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupasta sai hakea tupakkaa ja kaljaa kun oli vanhemmilta lappu tai äiti soitti kauppaan. Me käytiin usein hakemassa kaverin äidille kartonki sinistä belmonttia. Näin vielä 80-luvulla.

Tutin syöjiä oli tosi paljon, mutta kyllähän sitä paheksuttiin.

Ensimmäisiä kertakäyttövaippoja oli Lenina-T merkkiset vaipat. Ne oli T:n muotoisia lärrpäkkeitä, tehty varmaan jostain selluloosasta. Ne solmittiin jalkaan semmosilla päästävillä muoviliinoilla. Vaipoista pyrittiin eroon ensimmäisenä kesänä pikkuvauva-ajan jälkeen. Eli syksyllä syntyneet opetettiin kuiviksi noi 9-11kk ikäsinä.

Meillä oli muutama kaveri, jotka kävi lähes päivittäin etsimässä vanhempiaan paikallisista räkälöistä. Niihin pääsi sisään kun kertoi tulevansa äidin ja/tai isän luokse. Eikä aina ollut ovilla ketään kyselemässä. Jos omat vanhemmat oli joskus baarissa, niin oli pakko itekkin mennä kurkkimaan mitä siellä tapahtui.

Ei, noi t-vaipat pysyi päällä sellaisilla verkkohousuilla. Tavisvaipat (ihan sellaiset pitkulat) kiinnitettiin niillä muoveilla. Tiedän, kun mun pikkuveli käytti noita t-vaippoja. Ne oli 10v:n suht helppo vaihtaa. Ja veli ei voinut käyttää niitä toisia vaippoja kun sai siitä muovista ihottumaa. Loppu se ihottuma kun äiti alko ostaa t-vaippoja, jotka tuli uutuutena kauppoihin. Ne t-vaipat oli kyllä kalliimpia kuin taviskertakäyttövaipat. Mutta äiti ei jaksanu eikä ehtiny pyykätä harsovaippoja ja siksi osti kertakäyttövaippoja.

https://www.flickr.com/photos/148954175@N06/32743417874

Tuossa lenina T-vaippojen mainos. Ne todellakin kiinnitettiin lenina T-housuilla, jotka piti ostaa erikseen.  Ja noi leninat ei suinkaan olleet ensimmäisiä kertakäyttövaippoja. Ei lähellekään. Noista leninoistakin oli ekat mallit sellaisia suorakaiteenmuotoisia jotka kiinnitettiin niillä muoveilla. Kertakäyttövaippoja oli jo 70-luvulla. Jollei jo 60-luvulla.

Pitikin lukea tätä ketjua! Samantien muistin miltä haisee asunto, jossa kuivatetaan pissasia sideharsovaippoja...

Asuttiin maalla, pienituloinen duunariperhe ja tuttavaperheet samantasoisia. Lähes kaikilla kantovesi ja ulko-wc, ja useita vuoden välein syntyneitä lapsia. E-pilleri tuli toki markkinoille jo 1962, mutta eihän niitä heti kaikki alkaneet saman tien syödä.

Joissakin perheissä oli kolme vaippaikäistä. Pesuvedet piti kantaa sisään ja lämmittääkin ne eikä kaikilla ollut esim. saunaa vaan saunottiin vaikka kerran viikossa vuokraisännän saunassa. Jos pesit jotain sisällä niin likavedet piti kantaa ulos ja talvella vaatteidenkin kuivatus oli hankalaa ahtaissa tiloissa. Esim. meillä oli huone ja keittiö, viisihenkinen perhe, ei saunaa. Joten monet ratkaisi talvisin ongelman sillä, että pissaiset harsot huuhtaistiin vaan joten kuten ja kuivatettiin uudelleen käytettäväksi. Äitini sanoikin että pahaa tekee, kun yhden perheen lasten pyllyt on niin tulehtuneet, kun eivät kunnolla niitä sideharsoja pysty pesemään.

1970-luvun lopulla olin itse 5-vuotias ja äitini antoi mulle joskus kesälläkin luvan mennä leikkimään päiväkotini pihalle parinsadan metrin päähän kodistamme. Muistan, että eräänä kauniina päivänä sinne tarhan pihalle ilmaantui yksinään myös poika, jonka muistin olevan tarhassamme. Mutta koska hän oli minua selvästi pienempi ja näytti olevan yksin, kysyin ihmeissäni, kuinka vanha hän oli. "Kaksi vuotta", hän vastasi. Tuo oli varmaan aivan totta, koska hän tosiaan oli pieni! Muistan oman hämmentyneisyyteni siitä, että ketään sellaista aikuista ei näkynyt, joka olisi ollut pitämässä tuosta pienestä pojasta huolta. Kuitenkaan omat kykyni eivät silloin riittäneet hoitamaan tilannetta ja hatara mielikuvani on, että keinuimme hetken vierekkäisissä keinuissa ja lähdin sitten kotiin, koska en tiennyt, miten sen pojan turvallisuuden takaamiseksi olisi pitänyt toimia! Kyllä hän sitten syksyllä taas päiväkotiin tuli, mutta sitä en yhtään tiedä, mikä meininki hänen perheellään oli ollut tuona kesäpäivänä...

Nää on niin hyviä!

Oon s.69. Hoitotädiltä käveltiin seurakunnan päiväkerhoon käsi kädessä 5v:na naapurin pojan kanssa. Pari tien ylitystä oli... Pojalla oli aina eväänä 2 ruisleipäviipaletta meetwurstilla ja mulla 2 ranskanleipäsiivua lauantaimakkaralla. Ja Trip-mehut (ne pyramidinmuotoiset) appelsiini ja rypäle. Jaettiin eväät ja puoliksi vedettiin mehut.

Silloin ei paljon kariesta pelätty!!!

Kiitos P.L Vantaalta...

No, toivottavasti ap:lla tai veljellään ei ole hampaat vinksinvonkis, koska sitä tutuin/tuttipullon imeminen ns, isona lapsena aiheuttaa.

En tiedä, onko joku jo kyseisen asian maininnut, koska en jaksanut lukea kuin aloituksen.

En kauhistele itse tutin tai tuttipullon imemistä, mutta hampaihin se vaikuttaa.

Mä hoidin pikkuveljeä jo 5v:na. Osasin pestä pyllyn ja vaihtaa vaipan, syöttää ja juottaa. Hoidin veljeä äidin ollessa navettahommissa. Pikkusiskon sain kun olin 10v. Ja edelleen vauva oli mun vastuulla äidin hommien ajan. Meistä on tullut hyvin läheisiä, mutta koin kyllä että hoitovastuu oli aika rankka. Leikit jäi aina kesken kun tultiin huutamaan, että nyt vahtimaan pikkusisaruksia. Mulla oli isoveli, jolle tätä hommaa ei annettu kuin äärimmäisen pakon edessä. Eli silloin kun mua esim. vietiin lääkäriin tai mulla oli pakollinen meno. Äiti on joskus sanonu, että mä olin näille pikkusisaruksilleni kuin toinen äiti. Omien lasteni kohdalla päätin jo lapsena että sisarusten ei tarvi toisiaan hoitaa. Joskus ovat muutaman minuutin katsoneet perään, mutta ikinä eivät ole olleet pitkiä aikoja vastuussa. Lapsen homma on leikkiä ja olla, pikkusisaruksen hoitaa se joka hänet on päättänyt tänne hankkia.

Kesäisin käytiin joella yksin uimassa. Ei meidän perään katsottu. Ihan oikeesti oltas voitu hukkua, ei meistä kukaan osannut kunnolla uida. Isä poltti sisällä, kunnes äiti heitti sen ulos polttamaan 1980-luvun puolessa välissä. Eli kymmenen vuotta tuli hengitettyä tupakansavua kotona ja autossa. Turvavöitä ei tarvinnut käyttää, jos ei halunnut. Ei vanhemmat itsekään aina käyttäneet. Ruoka oli mitä oli ja herkkuja sai syödä. Hampaidenpesua ei valvottu ja sen seurauksena suu onkin täynnä paikkoja. Siitä olen vähän katkera. Alkoholia meillä ei käytetty. Meitä rakastettiin, sen tiedän. Parhaansa nuo kai yritti. Ja ihan ok minusta kasvoi.