Lue keskustelun säännöt.
Kaveri korostaa laihuuttaan/pienikokoisuuttaan KOKOAJAN
04.06.2018 |
Mikäköhän tarve joillakin on tuoda kokoajan esille "kuinka pieni" onkaan. Vietin aikaa kaverini kanssa ja tilanteita oli useita.
Katsoo vaatteita lasten osastolta, koska on niiin pieni. Ravintolassa on hetken päästä niiin täynnä koska on niiin pieniruokainen, syö kuitenkin normaalisti. Mallailee vaatteita ja pohtii onkohan xs nyt varmasti hyvä, voisi olla vähän pienempi, katso vaikka... Kehuin hänen kenkiä, kommentoi heti että ei näyttäisi isommassa jalassa kivalta, omat jalat kun ovat niin pikkuruiset että kengät näyttävät kauniin siroilta. Aaargh. Epävarmuutta?
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen nainen ja äiti. Ikää n. 30v. Koko aikuisikäni olen ollut 155cm pitkä ja alle 40kg. Ihan sopusuhtaiselta näytän, toki olen hoikka. Itse en ole tästä koskaan numeroa tehnyt; koostani puhun korkeintaan vaateostoksilla. Sen sijaan tukevammat kaverini jaksavat aina kauhistella ja jotenkin korostaa omaa ”paremmuuttaan” - luonnollisestikin minulla on pienet rinnat, ja sekös näitä naurattaa. He kun näyttävät niiiin paljon seksikkäämmiltä jne. Mitäs me ruumiinrakenteillemme voidaan. Omalle tyttärelleni en aio opettaa minkäänlaista arvostelua.
Te kolme alapeukuttajaa, selitättekö miksi annoitte alapeukun? Siksikö, etten aio opettaa omaa lastani halveksumaan erikokoisia ihmisiä, vai siksi että olen teidänkin mielestänne väärän kokoinen? :)
t. tuon kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman OT, mutta: Minulla oli naispuolinen työkaveri, aika erikoinen otus muutenkin, oli myös jatkuvasti laihiksella puheidensa mukaan. Tosin aika tuhti oli siltikin.
Liki joka päivä, kun lähdettiin firman ruokalaan, nainen kailotti isoon ääneen: "Taas Lehtoska (minä) lähtee lapista ruokkimaan!" Alkuun en tajunnut, mitä lapista - no lapamatoahan tietenkin! Söin aika reiluja annoksia, mutta pysyin silti samassa painossa.
Minulla on myös pienuuttaan kovasti alleviivaava, selkeästi alipainoinen kaveri. Mietin välillä hänen motiiveitaan/tilannetajuttomuuttaan koska olen itse pyöreä. Hymyilen kohteliaasti ja annan selittää. Voihan olla, että on esim. syömishäiriö ja kuuluu oirekuvaan.
Työkaverini on selkeästi syömishäiriöinen. Syö vain tarkat vihannesannokset lounaalla ( joskus broiler/seiti) eikä koskaan ota mitään tarjolle pantua.
Kehuskelee itsekurillaan ja on hyvin laiha.
Eniten ottaa päähän, ku puhe on pelkästä ruoasta "on nälkä" "olen joskus syönyt sitä ja sitä hyvää" " ai ku tuoksuu hyvältä" "voi ku näyttää hyvältä". Vaikuttaa siltä, että tekee tämän näyttääkseen itsekuriaan, että ei silti ota mitään. Antaa jopa vinkkejä syömättömyyteen vaikkei kukaan pyydä.
Pitäisi keksiä joku herättävä kommentti, etten jaksa hänen kanssaan ruoasta puhua, ku ei selvästi ruokaa syö...
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini on selkeästi syömishäiriöinen. Syö vain tarkat vihannesannokset lounaalla ( joskus broiler/seiti) eikä koskaan ota mitään tarjolle pantua.
Kehuskelee itsekurillaan ja on hyvin laiha.
Eniten ottaa päähän, ku puhe on pelkästä ruoasta "on nälkä" "olen joskus syönyt sitä ja sitä hyvää" " ai ku tuoksuu hyvältä" "voi ku näyttää hyvältä". Vaikuttaa siltä, että tekee tämän näyttääkseen itsekuriaan, että ei silti ota mitään. Antaa jopa vinkkejä syömättömyyteen vaikkei kukaan pyydä.Pitäisi keksiä joku herättävä kommentti, etten jaksa hänen kanssaan ruoasta puhua, ku ei selvästi ruokaa syö...
Ja somekuvat pelkkiä ruoka-annosten kuvia , missä hän haarukka kädessään on juuri ryhtymässä syömään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on kaveri jonka hiuksista pitäisi puhua ihan koko ajan. Hänellä on tosi upeat hiukset, ei siinä mitään, ja olen sen kyllä sanonutkin. Mutta en mä jaksa niitä jatkuvasti ihastella. Välillä mietin että miten voi olla mahdollista, että niin usein keskustelumme kääntyy hänen hiuksiinsa. Kun ei kenenkään muun kanssa keskustella jostain yhdestä ominaisuudesta jatkuvasti.
No, olen jo aika pitkään ohittanut ne jutut täysin, ja pikkuhiljaa tuntuisi alkavan tehota.
Mulla on työkaveri, joka saa jokaisen työasiankin kääntymään tisseihinsä. Siis ihan oikeasti. Aletaan puhua jostain hoitosuunnitelmasta, niin kohta puhutaan rouvan tisseistä.
Kamala ihminen
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tällanen äiti, miettikääpä sitä!
Niin mullakin. Ja äitini on pieni nimenomaan merkityksessä erittäin hoikka. Toki on melko lyhytkin. Sen lempiaiheita on "on se kyllä niin noloa kun taas jumpassa Maire (entinen lapsuudenkaveri) vouhkasi sitä että "sä olet aina ollut niin laiha"".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle omaa pienuuttaan ja sirouttaan korostava tuttava tokaisi joskus kun laihdutin "ei susta koskaan kovin pientä tule tuolla ruuminrakenteella"
Jäi ikuisesti mieleen, vihaan muutenkin leveitä hartioitani.
Tämän ilmiön toinen puoli on naiset jotka hehkuttavat miehensä kokoa. Yhdellä ystävälläni on about kaksimetrinen bodarimies. Ystäväni sanoo vähintään joka tapaamisella jotain tällaista: "Kävin taas hakemassa 5XL boksereita miehelleni, kun sillä on niin valtavat reidet ettei sille mene pienemmät" tai "on niin tylsää etten voi olla seksissä päällä, mutta miehelläni on niin valtavat reidet ettei polveni yllä sitten patjaan" tai "oltiin viihteellä ja kaikki naiset halusi ottaa yhteiskuvia mieheni kanssa kun se on niin suuri".
Nelikymppinen nainen kyseessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, hävettää ja naurattaa mutta tajusin itsekin käyttäytyväni näin! Parasta laittaa suuta vähän soukeammalle, mahdan olla ärsyttävä. Lähinnä voivottelen vaatekaupoilla miten pikkuihmiset ovat vieneet kaikki koot ja hihkun miten ihania printtejä löytää lastenvaateosastolta.
Kai minulla vain on vähän huono itsetunto ja pienuuteni on ainoita ominaisuuksia joista itsessäni pidän.
-----------
Miksi pidät itsestäsi lyhyenä? Maailman kauneimmat ja upeimmat naiset eivät ole lyhyitä (ks vaikka Miss Universum- voittajia..)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen nainen ja äiti. Ikää n. 30v. Koko aikuisikäni olen ollut 155cm pitkä ja alle 40kg. Ihan sopusuhtaiselta näytän, toki olen hoikka. Itse en ole tästä koskaan numeroa tehnyt; koostani puhun korkeintaan vaateostoksilla. Sen sijaan tukevammat kaverini jaksavat aina kauhistella ja jotenkin korostaa omaa ”paremmuuttaan” - luonnollisestikin minulla on pienet rinnat, ja sekös näitä naurattaa. He kun näyttävät niiiin paljon seksikkäämmiltä jne. Mitäs me ruumiinrakenteillemme voidaan. Omalle tyttärelleni en aio opettaa minkäänlaista arvostelua.
Te kolme alapeukuttajaa, selitättekö miksi annoitte alapeukun? Siksikö, etten aio opettaa omaa lastani halveksumaan erikokoisia ihmisiä, vai siksi että olen teidänkin mielestänne väärän kokoinen? :)
t. tuon kirjoittaja
Koska olet liian laiha. Kukaan ei ole bmi 16 tai sen alle jos syö niin kuin pitää.
Kun itse aikanaan painoin 47kg, ja olen 170cm pitkä, niin en syönyt yhtään mitään. Aamulla ehkä pienen sämpylän ja teetä ja illalla sama. Ja vain pelkkä sämpylä ja vesi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pieni? Itse olen 160/52 D75
Eipä ainakaan henkilö jolla tällaiset mitat. Lyhyt mutta pönäkkä.
Meinasin aloittaa joskus samanlaisen ketjun. Mulla on ollut lyhyitä kavereita paljonkin, joista osa nimenomaan korostaa sitä ja hakee huomiota, etenkin kun on porukkaa paikalla. Yksi koki tarpeelliseksi lisätä profiilin tietoihinkin että "olen pieni" ja lisätä välillä jotain vi--n Pikku Myyn kuvia ja hupijuttuja korostaakseen tätä puoltaan. Kyse ei oo siis mistään harmittelusta että sopivan kokoisia vaatteita ei löydy, sen ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan itsessäni vastaavaa ja se hävettää minua. Itsetuntoni on surkea ja tarraudun asioihin itsessäni, joita pidän hyvinä ja haluttuina. Haluan että muut huomaavat ne ja välillä tuon niitä lähes pakonomaisesti esille, vaikka järki sanoo, että tuo alkaa jo kuulostaa nololta ja epätoivoiselta. Pienuutta myös pidetään yleensä suloisena, suojeluvaistoa ja huolenpitoa herättävänä. Ehkä haluan vain olla pikkutyttö jota kaikki rakastavat ja josta muut pitävät huolta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pieni? Itse olen 160/52 D75
No 150/45/ D65
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini on selkeästi syömishäiriöinen. Syö vain tarkat vihannesannokset lounaalla ( joskus broiler/seiti) eikä koskaan ota mitään tarjolle pantua.
Kehuskelee itsekurillaan ja on hyvin laiha.
Eniten ottaa päähän, ku puhe on pelkästä ruoasta "on nälkä" "olen joskus syönyt sitä ja sitä hyvää" " ai ku tuoksuu hyvältä" "voi ku näyttää hyvältä". Vaikuttaa siltä, että tekee tämän näyttääkseen itsekuriaan, että ei silti ota mitään. Antaa jopa vinkkejä syömättömyyteen vaikkei kukaan pyydä.Pitäisi keksiä joku herättävä kommentti, etten jaksa hänen kanssaan ruoasta puhua, ku ei selvästi ruokaa syö...
Siitä puhe mistä puute. Syömishäiriöisen kaiken huomion vie ruoka.
Mua ärsyttää ihniset ketkä tietää varsin hyvin olevansa hoikkia/sopivia, mutta koko ajan pitää olla valittamassa muka ’läskeistään’ ja kerjäämässä huomiota ja/tai kehuja. Mun eräs kaverini kuka on todella hoikka ja tietää sen itsekin, mutta aina valittamassa ”yyyyh kato mun mahaa, siinä on tota löysää”. Sitten kun kysyn niin että missä muka, niin näyttää paljasta mahaansa ”no tässä, kato nyt!!”. Tietää itsekin ettei hänellä oo ylimääräistä missään, mutta haluaa aina kuulla muilta kuinka hyvä kroppa hänellä on ja että on hoikka. Itsellä siis hieman ylipainoa, joten välillä kyllä tekis mieli sanoa että pidä se suus jo kiinni, kun välillä tuntuu että ihan tahallisesti puhuu mulle niin. Yks hyvä esimerkki kun hän laittoi whatsappinsa profiilikuvaksi kuvan, jossa oli bikinit päällä. No sen jälkeen laittoi mulle viestiä ”siis apua, kehtaanks mä pitää tota kuvaa profiilina?! Oon niin ison näkönen!!”. Jep jep, pidät itseäs isona mutta silti sulla on kaikkien nähtävillä kuva itsestäs bikinit päällä. 👍🏻 Huomionhaku haiskahtaa pitkälle.
Minä olen pieni, 156/49. Mutta inhoan, kun joku mainitsee asiasta!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pieni, 156/49. Mutta inhoan, kun joku mainitsee asiasta!
No nythän asiasta ei ole maininnut kukaan muu kuin sinä itse. Mutta tätähän sinä halusit: " OOOOHH KUINKA SULOINEN KEIJUKAINEN, JOKA MIEHEN UNELMA TASKUVEENUS! <3"
Tällä on historiallinen perusta. Ruokapula synnytti pygmejä ja pygmit (geneettisetkin) kuluttavat vähän niukkoja resursseja. Antropologiassakin voi olla perusteita. Richard Leakey tutki pidemmän aikaa joitakin heimoja, joissa naiset haluttiin pitää pienikokoisina ja miehille alisteisina. Tasa-arvoa alkoi näet ikävästi pukkaamaan heti naisten kasvettua pidemmiksi ja lihaksikkaammiksi. Pitkillä ihmisillä on myös yleensä paksumpi aivojen kuorikerros ja enemmän älyä. Pieni nainen siis keulii pohjimmiltaan fyysisellä harmittomuudellaan ja rajoitetulla aivokapasiteetillaan. Heh. Sillä ei varmaan ole silmälasejakaan? Nekin korreloivat älyn kanssa, kumma kyllä.