Kaveri korostaa laihuuttaan/pienikokoisuuttaan KOKOAJAN

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pari yli 170cm naista. On se noloo kun ne hongankolisijat koko ajan käyttävät jotain lenkkareita joissa on ohuet pohjat ettei sitä nyt vaan näyttäisi jättiläiseltä ja miehet pelästyisivät.  Luulevat tosissaan etteivät muut huomaa että tuota peliä pelaavat. Sen takia vedänkin aina keskusteluun mukaan sen että olen sievä ja pienikokoinen ja miestarjonta on parempi kuin heillä.

Tosin turhaa niitten on pituutta peitellä koska kyllä ne muut maskuliiniset pirteet joita tuon kokoisilta naisilta löytyy pitää ne miehet muutenkin loitolla. Leveät hartiat, matalahko ääni mitä niitä nyt on. Jenni vartinainen on hyvä esimerkki. Ei sitä kyllä ihan syyttä aina epäillä lepakoksi.

"Tuota peliä pelaavat", soot hauska :D :D Ja tosiaan, sikiöhön itse päättääkin, haluaako olla pitkä lepakko!

Vierailija kirjoitti:

Mikäköhän tarve joillakin on tuoda kokoajan esille "kuinka pieni" onkaan. Vietin aikaa kaverini kanssa ja tilanteita oli useita.

Katsoo vaatteita lasten osastolta, koska on niiin pieni. Ravintolassa on hetken päästä niiin täynnä koska on niiin pieniruokainen, syö kuitenkin normaalisti. Mallailee vaatteita ja pohtii onkohan xs nyt varmasti hyvä, voisi olla vähän pienempi, katso vaikka... Kehuin hänen kenkiä, kommentoi heti että ei näyttäisi isommassa jalassa kivalta, omat jalat kun ovat niin pikkuruiset että kengät näyttävät kauniin siroilta. Aaargh. Epävarmuutta?

Hei AP! Kahlasin koko ketjun läpi ja aloituskommenttisi jäi hieman vaivaamaan. Jotenkin haluaisin tietää sinun oman kokosi. Aloituksesi viittaa ylipainoiseen ja/tai huomattavan pitkään naiseen. Tuskin muuten edes huomaisit kaverisi kommentteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pieni, 156/49. Mutta inhoan, kun joku mainitsee asiasta!

Painoindeksin mukaan olet ihan normaalipainoinen.

On 3 kiloinen vauvakin painoindeksin mukainen, mutta silti pieni. 156 senttinen nainen on pieni, varsinkin jos on normaalipainon puitteissa.

156 senttinen on kyllä suhteellisen lyhyt muttei tuossa painossa varmaan mikään älyttömän pieni.

Itse painan kaksi kiloa enemmän kuin aloittaja mutta olen 10cm pidempi. Minua ei sitten varmaan voi kutsua pieneksi kun pituutta on keskiverto-naisen verran?

Vierailija kirjoitti:

Minulle omaa pienuuttaan ja sirouttaan korostava tuttava tokaisi joskus kun laihdutin "ei susta koskaan kovin pientä tule tuolla ruuminrakenteella"

Jäi ikuisesti mieleen, vihaan muutenkin leveitä hartioitani.

Miksi pitäisi olla pieni ja heiveröinen? Itse assosioin vahvat ja komeat piirteet niin miehillä kuin naisillakin hyvin geeneihin, älyyn, fyysiseen staminaan ja aivan ylivertaiseen kauneuteen. Kaikki kauneimmat naiset ja komeimmat miehet ovat voimakaspiirteisiä. Itse en häpeile leveitä hartioitani yhtään, ne ovat mielestäni seksikkäät ja näyttävät. Vaatteet istuvat hyvin päälleni ylävartalon kohdalta. Näytän aina ryhdikkäältä. Kadehdin suunnattoman paljon naisia, joilla on suuri ja voimakas leuka sekä poskipäät.

Vierailija kirjoitti:

Olet kateellinen. Happamia, sanoi kettu.

Kyllä, kaikki kritiikki mistä tahansa asiasta on aina automaattisesti kateutta.

Minulla on yksi kaveri, joka 'valittaa' joka käänteessä isoista rinnoistaan. Kukaan ei niihin kiinnittäisi huomiota, ellei tyyppi itse pitäisi jatkuvasti meteliä tisseistään.

Mun ystävällä on todella upeat hiukset, joita aina muistaa esitellä ja samalla katsoa säälivästi minulla kun taas on ohuet päänpintaa menevät, heikkolaatuiset.

Kenkäkaupassa ja vaatekaupoissa sitten vuorot  vaihtuu, turhaan etsii omaa kokoaan 43-44, kun minulle löytyy aina siroja koon. 36-37 kenkiä ja vaatteita.

En vain ymmärrä miksi pitää nälviä minun heikosta hiuslaadusta, enhän sille itse voi mitään. En koskaan pilkkaa hänen tukevaa vartaloaan, paksuja jalkojaan - joissa ei edes nilkat erotu, enkä muutenkaan löntystetelevää kävelytyyliään. Outo tyyppi.

Minä kyllä teen tuota, että valitan, kun ei löydy sopivan kokoisia vaatteita. XS-koko jää usein väljäksi. Varsinkin yläosissa tämä on ärsyttävää, XS-koossakin selkäosa on minulle liian pitkä, ja selkäpuolelle jää ärsyttävä "teltta". En kyllä tee tätä alleviivatakseni omaa pienuuttani, vaan siksi että oikeasti on ärsyttävää, kun uusien vaatteiden löytäminen on aina niin vaikeaa. Lastenosastolta en kyllä vaatteitani osta. Kun kokoja on siihen isompaan suuntaan tarjolla vaikka kuinka paljon (xxxl), miksei pieneen suuntaan ole vastaavasti vaan pienin on useimmiten xs? En ole aikoihin nähnyt, että missään olisi xxs-kokoja.

Kyllä te pitkätkin muuten osaatte. "Voi ei, mä oon ihan jättiläinen sun rinnalla", "en mä voi laittaa korkkareita, sitten mä näytän amatsoonilta ku sä oot siinä vieressä" -kommentteja kuulee ystäviltä usein, pikkaisen vaivaannuttavaa. Tulee sellainen olo, että on minun syy että sinä tunnet itsesi amatsooniksi ja että minun pitäisi asia jotenkin korjata. Minun syy, ettet voi laittaa korkkareitakaan. Kun yritän sanoa, ettei näytä jättiläiseltä, ei tämä todellakaan auta mitään vaan alkaa se valitus siitä miten ruma/iso/lihava/vastenmielinen onkaan. Huoh..

Minullakin eräs tuttava kehuu pienuudellaan (on lyhyt) vieläkin, vaikka on entinen pieni ja hento tyyliin mahtuu pöydän alle seisomaan, muttei makaamaan.

Aikanaan eräs tunnettu toimittaja kirjoitti että haluaa että nainen on rintava,persevä ja reitevä.

Jokaisella varmasti on ajatuksia siitä, mikä on kaunista tai rumaa, mutta ei niitä tarvi kaiken kansan kuullen toitottaa yleisenä totuutena. Minulla on ystävissä lyhyttä ja pitkää, hoikkaa ja reilusti ylipainoista. Jokaisessa on jotain kaunista ja jotain piirteitä, jotka eivät mielestäni ole niin viehättäviä. Ei minulla ole tarvetta heitä arvostella päin naamaa.

Ylipäätäänkin ärsyttää pirusti, kun tulee näitä uusia trendejä, joissa korostetaan tiettyä ominaisuutta ja piirrettä yli muiden. Olisi hienoa, että edes kaveripiirissä voisi välttyä sellaiselta ja olla hyvä juuri sen näköisenä kuin on. Milloin on korostettu (lähes) anorektisen laihuuden olevan sitä kauneinta, milloin isojen tissien ja nyt vielä tämä ison perseenkin ihannointi. Itse olen aina ollut pienirintainen ja isoperseinen. Ei se mielestäni ole se ihanin yhdistelmä. Isoista tisseistä en kyllä kaikesta hehkutuksestakaan huolimatta itselleni haaveile, mutta voin silti ihastella niitä jollakulla muulla. Ison perseeni vaihtaisin sekuntiakaan miettimättä pienempään, jos voisin. Ja sivuhuomautuksena sanoisin, ettei kyse ole ylipainosta, vaan ihan vain kropan mallista. Olen normaalipainoinen ja käyn ahkeraan salillakin - ei ne pakarat sillä ole pienentyneet, varmaan lähinnä kasvaneet treenin vaikutuksesta. Ja vaikka inhoan omaa leveää lantiotani ja isoja pakaroita, voin silti katsoa toisen ihmisen isoa persettä ja pitää sitä ihan hyvännäköisenä.

Sama pätee oikeastaan kaikkeen. Olen itse todella lyhyt ja tyytyväinen omaan pituuteeni, mutta voin silti pitää pitkiä ihmisiä kauniina ilman, että on tarvetta mollata heitä. Minulla on pitkät hiukset, enkä mistään hinnasta leikkaisi niitä, mutta voin silti ihastella ja pitää kauniina lyhyitä hiuksia jollakulla muulla. Jnejnejne. Eiköhän se vanha totuus "erilaisuus on rikkaus" oikeasti päde näissäkin asioissa, vaikka ihmisiä niin usein halutaan väkisin sovittaa samaan muottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän samanlaisen henkilön. Jokaisessa mahdollisessa käänteessä tämä pieni koko pitää tuoda esille. Ihan samat jutut lastenvaateosastoista, ottaisko s vai xs ja xs:kin on liian iso ym kertoo samat jutut moneen kertaan.

Tämähän voi johtua myös siitä että on vaikea löytää sopivia vaatteita ja se harmittaa. Nimimerkillä kokemusta on. Kaikki puhe pienuudesta ei välttämättä ole rehvastelua. Pienuus on ominaisuus siinä missä muutkin. Yhtä lailla voi isokokoinen kaveri puhua siitä että on vaikea löytää sopivaa vaatetta.

En ole ikinä kuullut isokokoisen (lihavan/rotevan ja/tai pitkän) naisen valittavan tällaista. Syy: yleensä iso nainen on muutenkin silmätikku. Sen sijaan juurikin ap:n mainitseman naistyypin tunnistan, olen muutamaankin kertaan saanut kuulla tällaisen "pikkuruisen" naisen itsekorostusta xxxs koostaan ja se on minusta outoa.

Minulla on taas tuttuja jotka koko ajan hehkuttavat kuinka rakastavat suklaata ja hyvää ruokaa. Samalla sitten vitsailevat positiiviseen sävyyn liikakiloistaan. Itsestäni tuntuu, että on hyväksyttävämpää kehuskella liikakiloista kuin hoikkuudesta. Samat liikakiloiset tyypit kehuskelee kuinka nostavat rautaa salilla ja että lihaksia ja voimaa löytyy.

Ei siinä mitään, että osataan nauraa itselleen, mutta sen pitäisi saada olla myös vastavuoroista. Joo ja on minulla isorintaisiakin tuttuja, jotka jaksavat aina muistaa uhkeudestaan mainita. Tuntuu, että oli minkä kokoinen tahansa, niin aina on väärin. On joko liian pitkä tai lyhyt, liian lihava tai laiha. 

Vierailija kirjoitti:

Sano sille: "Älä häpeä itseäsi, etsä nyt niin hirveän pieni ole. Olet ihan normaalin kokoinen. Turhaa podet huonoa itsetuntoa, ryhdistäydy. Olet ihan hyvä."

Joka kerta kun aloittaa itsensä pienuudella retostelun, niin lohduta häntä äidillisesti, ja kerro ettei hän ole niin kauhean pieni mitä luulee.

Muista kertoa ettei muutkaan pidä häntä mitenkään pienenä. Käske hänen keskittyä vaikka taitoihinsa ja persoonaansa ja unohtamaan pienuus puheet.

Jos vielä jatkaa, niin ala kertoa kuin sinullakin on omat vaikeat kohtasi, ja kuinka häpeät isoja silmiäsi tai paksua tukkaasi.

Miksi hänet pitää yrittää nolata?

Entinen anoppi oli kyllä oikeasti lyhyt ja pieni ja jaksoi kyllä jauhaa siitä. Ei se vielä mitään mutta koko muukin perhe jauhoi miten pieni anoppi on hihih. Appiukko oli vielä pitkä ja läski ja ihhih miten hassun näköinen tämä pari kuulkaas on. Miten anoppi ei jaksa tehsä jotain hommaa kun on niin pieni. Moniin näihin ei edes koko vaikuttanut vaan ihan vaan se että olisi nyt vaan tehnyt.

Oli aivan sairaan rasittavaa pidemmän päälle.

Mulla on yksi todella lyhyt (alle 150cm), joka tekee tätä muuten tosi usein! En olisi ehkä kiinnittänyt huomiota ilman tätä ketjua, mutta nyt tulee savua korvista kun kuulen sen ainaisia juttuja:

Mä otan tämän pienen ruoan kun olen itsekin niin pieni

Mulla on aina se ongelma, että takkien hihat on liian pitkiä!

Kukahan mua tulis auttamaan, mulla hajosi kattolamppu ja se pitäisi tulla vaihtamaan. (Kysyy aina sitten jotain miestä avuksi)

Ai eikö sulla kysytä papereita koskaan? No mulla kyllä yleensä aina kysytään, varmaan kun oon niin pieni

Nää kuulostaa niin mitättömiltä kirjoitettuna, mutta hitto kun näitä kuulee joka kerran kun tuttavaa näkee! Ihmeellistä itsekorostusta. Ja ärsyttää myös tuo uusavuttomuus, että aina pitää jonkun muun auttaa vaikka lamppujen vaihdoissa, oonpa joutunut jopa kauppakasseja kantamaan kun ovat olleet liian painavia kun hän on niin pieni. Oikeesti, nyt pientä munaa kehiin, itse kyllä sisuuntuisin pienestä koostani niin paljon, että varmasti hankkisin jonkun jakkaran enkä pyytäisi kaverien miehiä tulemaan vaihtamaan lamppua.

Anteeksi avautumisesta!

Eräs kamuni on todella pieni, ehkä hieman liian laiha. Itse taas olen n. 170 cm ja normaalipainoinen. Olen aina kärsinyt siitä, että minulla on isot jalat ja ihmiset voivat ihmetellä niitä tai hiuksiani. Sitä kyllä ihmettelen, miksi pitää jostain fyysisistä ominaisuuksista tehdä numero, kun niille ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle omaa pienuuttaan ja sirouttaan korostava tuttava tokaisi joskus kun laihdutin "ei susta koskaan kovin pientä tule tuolla ruuminrakenteella"

Jäi ikuisesti mieleen, vihaan muutenkin leveitä hartioitani.

 

Miksi pitäisi olla pieni ja heiveröinen? Itse assosioin vahvat ja komeat piirteet niin miehillä kuin naisillakin hyvin geeneihin, älyyn, fyysiseen staminaan ja aivan ylivertaiseen kauneuteen. Kaikki kauneimmat naiset ja komeimmat miehet ovat voimakaspiirteisiä. Itse en häpeile leveitä hartioitani yhtään, ne ovat mielestäni seksikkäät ja näyttävät. Vaatteet istuvat hyvin päälleni ylävartalon kohdalta. Näytän aina ryhdikkäältä. Kadehdin suunnattoman paljon naisia, joilla on suuri ja voimakas leuka sekä poskipäät.

Kyllä sitä voi olla ylpeä monenlaisista ominaisuuksista ja hyväksyä sen, että olemme erilaisia. Tökeröä kommentoida kenenkään ruumiinrakennetta tuolla tavoin.

Jos ihmisellä on tarve ylikorostaa jotain omaa piirrettään, niin onhan se pidemmän päälle tosi raskasta. Ei ole väliä onko se koko, hiukset, vegaanius tai seksuaalinen suuntautuminen, liika on liikaa.