Kaveri korostaa laihuuttaan/pienikokoisuuttaan KOKOAJAN

Tietyllä tavalla ymmärrän ap:n kaveria. Lyhyet ihmiset saavat hirveästi kommentteja ulkonäöstään tyhmiltä möläyttelijöiltä. Nämä kommentit eivät yleensä ole kovin mukavia. Jos otat pituutesi itse puheeksi ennen muita ja yrität esittää pienen kokosi muille positiivisessa valossa, niin ehkä joku silloin jättää kysymättä sen päässään pyörivän möläytyksen "onko hassun tuntuista olla melkein kääpiö" yms. Sellaista harva viitsii kysyä ihmiseltä, joka on juuri vakuuttanut pitävänsä omasta ulkonäöstään.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että se on läski mut larppaa vain kirppua kun on lyhyt (kääpiö)

Välillä ihmettelen sitä miksi joillakin ihmisillä tarvetta häpäistä toisia, tuntemattomiakin ihmisiä ulkonäön/koon/iän vuoksi....

Tässä on kyllä nyt kommentoijilla taas kerran mennyt suloisesti puurot ja vellit sekaisin :) Kiihtyneesti kommentoidaan, että annetaan kaikkien vaan olla sen kokoisia kuin ovat, tai että "on minullakin yksi tuttu joka on lyhyt mies/pitkä nainen/muu omalle sukupuolelleen stereotypia-ihanteiden vastainen ulkomuodoltaan".

Olen samaa mieltä, annetaan kaikkien olla sellaisia kuin ovat! Ja ei kauhistella eikä ihmetellä! Tässä oli nyt kuitenkin kyse siitä, että tämä pienenä ja sirona itseään pitävä ihminen itse päivittelee omaa kokoaan, eli haluaa vetää siihen huomiota ja haluaa että sitä päivitellään. Ilmiselvästi hän kokee saavansa siten huomiota ja kokee saamansa huomion positiivisena.

On myös aika eri asia, jos mies on 164 senttiä pitkä, tällöin on kysymyksessä yleisesti ei niin miehille stereotypisesti hyvästä piirteestä. Vastaavaa, jos nainen on kovin pitkä. Jotenkin älytöntä että joku kokee näiden olevan vertailukelpoisia aloittajan kuvaaman tilanteen kanssa.  Ellei se ollut hyvin kätkettyä kettuilua aloittajan ystävää kohtaan, sitten ymmärrän.

Aloittajalle; juu, tuollaiset ovat raskaita. Tapaaisesta toiseen samaa "voi kun mä olen niin siro, ihihiii, voi kun mulla on niiiin paksu tukka, se on niin hankala, ihihiii, voi kun kaikki aina ihmettelee kun mä olen niin notkea ja timmi, ihihiii, nää mun tuuheat ripset on niiiiin hankalat..." Ei kai siinä voi kun ajatella, että henkilö ei vaan saa muualta kaipaamaansa huomiota. Ja sehän on aika säälittävääkin. Ajattele miten tärkeä sinä olet, kun sulle pitää aina vaan päteä. Auttaisikohan, jos joskus sanoisi, että hei mä tykkään susta ja olet tosi nätti, ei sitä tarvitse enää korostaa :) Tuskin...

Itse käytän kokoja S, XS ja välillä käyn lasten osastolla. Verta käyn luovuttamassa silloin kun painoraja ylittyy.

Tiedättekö mitä: tunnen itseni ihan normaalikokoiseksi. Missään tästä koosta ei ole haittaa, mutta ei hyötyäkään. Tai no ok, noin lapsettomassa taloudessa pyykkikone käy ärsyttävän harvaan, koska pieniä vaatteita mahtuu ziljoona 6kg pesukoneeseen. Hyötynä vastaavasti löydän kenkiä alennuksesta (koko 35-37, riippuen lestistä). 

Mutta aivan päällisin puolin vietän tavan normia elämää. 

Vierailija kirjoitti:

siro on kivo kirjoitti:

tonnikeijua ahdistaa, koska joku ei hae XXXL-kokoisia vaatteita miesten osastolta.

Sinä et ehkä pidä itseäsi pienenä, mutta arvatenkin kovin sanavalmiina?

Pieleen meni.

Niinpä. 😂

Jonkun asian loputon jankkaaminen nyt vain on ärsyttävää.

Esim. Oma mieheni aina välillä ihailee itseään kun on "laihtunut runsaasta karkinsyönnistä huolimatta", kun tuossa taannoin lihosi melkein parikymmentä kiloa. En tosin ole tonnikeiju, mutta ei siltikään ahdista, koska hänen kohdallaan laihtuminen johtuu orastavasta kakkostyypin diabeteksesta ja siitä johtuva laihtuminen nyt ei erityisen terveellistä ole.

Jos xs koko on iso, ottaisi sitten koon xxs. Ei ole niin vaikeaa kuitenkaan, eikä tarvitsisi valittaa. Kuulostaa kyllä oikeasti joltain syömishäiriöiseltä, joka haluaa olla koko ajan vain laihempi ja tuo sitä laihuutta ja pienuutta koko ajan esille, että hänestä tuntuisi paremmalta. Ei kuulosta oikein normaalilta tuollainen pakkomielle omaan painoon. Kyllä itsekin olin ennen niin pieni, että xs koko oli liian iso ja sitten etsin koon xxs valittamatta. Jos kyseisessä kaupassa ei ollut pienempää kokoa kuin xs, niin vaihdoin kauppaa. Eiköhän jokaisella ole jonkinlainen ongelma vaatteiden oston ja istuvuuden kanssa. Toiselle ei sovi vartalon muodon takia, toiselle ei ryhdin takia ja jollekin ei sovi sen painon takia. Ei se laihuus ole mikään maailman pahin ja ainoa ongelma, mitä vaatteiden ostoon tulee. Ystäväsi kuulostaa myös hyvinkin itsekeskeiseltä, mutta ehkä se kuuluu hänen sairauteensa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyllä nyt kommentoijilla taas kerran mennyt suloisesti puurot ja vellit sekaisin :) Kiihtyneesti kommentoidaan, että annetaan kaikkien vaan olla sen kokoisia kuin ovat, tai että "on minullakin yksi tuttu joka on lyhyt mies/pitkä nainen/muu omalle sukupuolelleen stereotypia-ihanteiden vastainen ulkomuodoltaan".

Olen samaa mieltä, annetaan kaikkien olla sellaisia kuin ovat! Ja ei kauhistella eikä ihmetellä! Tässä oli nyt kuitenkin kyse siitä, että tämä pienenä ja sirona itseään pitävä ihminen itse päivittelee omaa kokoaan, eli haluaa vetää siihen huomiota ja haluaa että sitä päivitellään. Ilmiselvästi hän kokee saavansa siten huomiota ja kokee saamansa huomion positiivisena.

On myös aika eri asia, jos mies on 164 senttiä pitkä, tällöin on kysymyksessä yleisesti ei niin miehille stereotypisesti hyvästä piirteestä. Vastaavaa, jos nainen on kovin pitkä. Jotenkin älytöntä että joku kokee näiden olevan vertailukelpoisia aloittajan kuvaaman tilanteen kanssa.  Ellei se ollut hyvin kätkettyä kettuilua aloittajan ystävää kohtaan, sitten ymmärrän.

Aloittajalle; juu, tuollaiset ovat raskaita. Tapaaisesta toiseen samaa "voi kun mä olen niin siro, ihihiii, voi kun mulla on niiiin paksu tukka, se on niin hankala, ihihiii, voi kun kaikki aina ihmettelee kun mä olen niin notkea ja timmi, ihihiii, nää mun tuuheat ripset on niiiiin hankalat..." Ei kai siinä voi kun ajatella, että henkilö ei vaan saa muualta kaipaamaansa huomiota. Ja sehän on aika säälittävääkin. Ajattele miten tärkeä sinä olet, kun sulle pitää aina vaan päteä. Auttaisikohan, jos joskus sanoisi, että hei mä tykkään susta ja olet tosi nätti, ei sitä tarvitse enää korostaa :) Tuskin...

Itsetunnon korjaaminen on pitkä prosessi. Ulkoapäin saatu palaute ei auta epävarmuuteen kuin pienen hetken. Edessä on paljon psyykkistä työtä itsensä kanssa, jos syystä tai toisesta puuttuu tunne siitä, että on hyvä ja kelpaa itselle ja toisille sellaisena kuin on. Huonon itsetunnon aiheuttamia ongelmia ei missään nimessä pidä vähätellä, sillä huonoimmassa tapauksessa kelpaamattomuuden tunteet voivat ajaa ihmisen todella huonoihin ratkaisuihin.

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni jaksoi kerran kauhistella varsin dramaattisesti isoja jalkojani :'D

Olen lähes 180 cm pitkä, kengänkoko 35 olisi koomisen näköinen yhdistelmä. Tarvitsen toki isommat jalat pysyäkseni pystyssä (koko 42-44 riippuen kengistä).

"Miten voi olla tommoset kanootit?! Siis ihan HIRVEEN ISOT JALAT! Eihän se voi olla totta!"

Joillekin ilmeisesti kokoasiat ovat iso asia elämässä.

Joo mulla oli ihan samanlainen tuttava. Tykkäsi aina laittaa oman jalkansa minun jalkani viereen, ja aloittaa kokoeron (34-42) päivittely - samoin vertasi käsiämme (minulla on isot kädet ja pitkät sormet). Jaksoi myös voivotella, miten ei löydy tarpeeksi pieniä kenkiä / vaatteita mistään kaupasta, kaiken joutui teettämään tai tilaamaan. Kyseessä kuitenkin ihan aikuinen ihminen, joten luulisi jo pikkuhiljaa ymmärtävän että meitä ihmisiä on eri kokoisia.

Ah, mullakin oli juuri tuollainen kaveri. Oltiin aiemmin saman kokoisia kunnes kaverini sitten laihtui ja voi luoja sitä paasausta miten pieni onkaan ja miten muut koko ajan ihailee miten hoikka hän on. Selitti mulle monesti myös miten lihava oli ennen, oltiin tosiaan saman kokoisia niin ei hirveästi mieltä lämmittänyt kuunnella niitä juttuja :D

Tämän pienuuden korostamisen lisäksi aina selitti miten täydellistä tyttöystävämateriaalia on kun on hyvä kokkaaja, haluaa paljon seksiä sekä juo kaljaa ja pelaa pelejä eikä meikkaa paljoa(??). Kumma kyllä miehet eivät hänen kanssaan viihtyneet ikinä kovin pitkään, hekin kyllästyivät varmaan kuuntelemaan niitä jorinoita :D

Eikä! Onkohan meillä sama kaveri? Tunnen tällaisen hyvin siron naisen, joka kommentoi minun painoani koko ajan. Olen siis normaalipainoinen, mutta treenaan paljon, joten esim. tikkureisiä ei minulle koskaan saisi, enkä sellaisia nivelrikkoni vuoksi haluakkaan. Haluan olla vahva, ja vaatekoko on ihan sivuseikka siinä. Kaveri sanoi esim. kun näki minun syövän (ihan normaalin riisi-kasvisannoksen) "Ei ihmekään, kun jotkut ihmiset on lihavia, kun syövät niin paljon". Ja usein hän ehdottelee minulle kaikenmaailman dieettejä, joilla itse on, vaikka en ole puhunut mitään siitä, että haluaisin olla sirompi. Se on ihan huippukoomista! Ihan kuin hän olisi ottanut elämäntehtäväkseen tehdä minustakin yhtä siron. Ehkä hän kuvittelee, että jos nainen ei mahdu xs-kokoon, on hän onneton. Mutta olen kyllä sanonut ihan suoraankin, että tykkään kehostani joten ei dieetit kiinnosta. Hän on jatkuvasti dieetillä. En usko, että on tällainen minulle ilkeyttään, ihan hyvä ihminen ja kaveri muuten. Joku pakkomielle hänellä vain on jankuttaa painosta. Ja sekin on outoa, että hän on varmaan ainoa ihminen, joka "pitää tarkkaa kirjaa" painostani. Hän muistaa aina kun esim. "se yksi kesä sä olit niiiin hoikka" (kärsin sairauden pahenemisvaiheesta, joten hoikkuus oli jo terveydelle vaarallista ja hän kyllä tiesi sairaudestani). Myös kerran katsoi minusta otettua kuvaa ja sanoi "ai oletko sä ollut näin hoikka joskus, en muistakaan tällaista!" Huokaus, yritän jaksaa ja toisesta korvasta ulos nämä kommentit. Mutta jos itsetuntoni olisi yhtään huonompi, olisi hän varmasti jo saanut minut ylipuhuttua siihen ajatukseen, että minunkin täytyy laihtua.

Vierailija kirjoitti:

Eikä! Onkohan meillä sama kaveri? Tunnen tällaisen hyvin siron naisen, joka kommentoi minun painoani koko ajan. Olen siis normaalipainoinen, mutta treenaan paljon, joten esim. tikkureisiä ei minulle koskaan saisi, enkä sellaisia nivelrikkoni vuoksi haluakkaan. Haluan olla vahva, ja vaatekoko on ihan sivuseikka siinä. Kaveri sanoi esim. kun näki minun syövän (ihan normaalin riisi-kasvisannoksen) "Ei ihmekään, kun jotkut ihmiset on lihavia, kun syövät niin paljon". Ja usein hän ehdottelee minulle kaikenmaailman dieettejä, joilla itse on, vaikka en ole puhunut mitään siitä, että haluaisin olla sirompi. Se on ihan huippukoomista! Ihan kuin hän olisi ottanut elämäntehtäväkseen tehdä minustakin yhtä siron. Ehkä hän kuvittelee, että jos nainen ei mahdu xs-kokoon, on hän onneton. Mutta olen kyllä sanonut ihan suoraankin, että tykkään kehostani joten ei dieetit kiinnosta. Hän on jatkuvasti dieetillä. En usko, että on tällainen minulle ilkeyttään, ihan hyvä ihminen ja kaveri muuten. Joku pakkomielle hänellä vain on jankuttaa painosta. Ja sekin on outoa, että hän on varmaan ainoa ihminen, joka "pitää tarkkaa kirjaa" painostani. Hän muistaa aina kun esim. "se yksi kesä sä olit niiiin hoikka" (kärsin sairauden pahenemisvaiheesta, joten hoikkuus oli jo terveydelle vaarallista ja hän kyllä tiesi sairaudestani). Myös kerran katsoi minusta otettua kuvaa ja sanoi "ai oletko sä ollut näin hoikka joskus, en muistakaan tällaista!" Huokaus, yritän jaksaa ja toisesta korvasta ulos nämä kommentit. Mutta jos itsetuntoni olisi yhtään huonompi, olisi hän varmasti jo saanut minut ylipuhuttua siihen ajatukseen, että minunkin täytyy laihtua.

Näille tyypeille on sitten ihan katastrofi, jos kaveri laihtuu/laihduttaakin! "Älä nyt vaan enää laihduta", "kauheeta kun oot laiha" – näiden painonvartijoiden maailma menee ihan sekaisin :).

Vierailija kirjoitti:

Tiedän samanlaisen henkilön. Jokaisessa mahdollisessa käänteessä tämä pieni koko pitää tuoda esille. Ihan samat jutut lastenvaateosastoista, ottaisko s vai xs ja xs:kin on liian iso ym kertoo samat jutut moneen kertaan.

Kumpi tässä nyt keksii tarinaa, sinä vai tuttusi? Lasten vaatteet ovat cm-koossa, eivät XS-XL -merkittyjä. Enpä siis oikein usko, että kukaan lastenvaateosastolla miettii, ottaisiko S vai XS.

Vierailija kirjoitti:

Saisipa pienen siron naisen! Ovat ihan parhaita!

Mistäs tiedät, kun et ole saanut?

Vierailija kirjoitti:

Sano kaverillesi, että hänhän on lyhyiden miesten unelma koska kääpiötkin haaveilevat parisuhteesta. Koska naiset pitävät pitkiä miehiä seksikkäämpinä, miehekkäämpinä ja turvallisempina niin sullehan kaikki miehet ovat sellaisia. Ota sä sitten lyhyt mies kun kukaan muu ei huoli.

Ketjun typerin kommentti. Tunnen monta lyhyttä miestä ja kenessäkään ei ole mitään vikaa. Ei pituus määritä miestä siinä missä naistakaan. Kasvakaa aikuisiksi jo.

Toki ymmärrän ap:n ärsytyksen kaveriaan kohtaan, itseään jatkuvasti esille tuovat ihmiset ovat rasittavia.

Osta tarralenkkarit sille lahjaksi, jos vaikka tajuaisi vihjeen, jos ei niin hanki hiekkalelut lisäksi 😀

Hoh fbtuttuni on samanlainen. Pitää jokaisessa hänen ja miehensä (joka on pitkä ja riski) yhteiskuvassa kommentoida heidän valtavaa kokoeroaan. "Kattokaa nyt kuin pieni mä oon x rinnalla", jaaaa eipäs ole tullut huomattua kun mies on varmaan kaks metrii ja nainen max 160cm ja painoeroakin varmaan 50kg 🤔

Todennäköisesti huonoa itsetuntoa ja epävarmuutta taustalla. Voi jopa olla jotain alkavaa syömishäiriökäyttäytymistä, en tiedä. Pienikokoisuus tuntuu olevan hänelle liiankin tärkeä ja iso asia. Itse varmaan tuollaisissa tilanteissa koittaisin tuoda esiin sitä, että koolla ei ole väliä (ainakaan tässä tapauksessa heh heh) ja jos vaikka sanoo jostain vaatteesta tai kengistä, ettei näyttäisi isommalla kropalla/isommissa jaloissa hyvältä, sanoisin olevani eri mieltä. Ja voisin muutenkin ottaa välillä puheeksi sen, että kaiken kokoiset on ok ja voi olla kauniita yms.

Jos olisi kyse todella läheisestä ystävästä/ihmisestä, voisin myös suoraa ottaa sopivassa tilanteessa puheeksi sen, että onko kaikki hyvin vai mistä tulee tuo tarve ylikorostaa pienikokoisuutta. Mutta jos kaverista kyse niin en varmaan viitsisi, joten toimisin sitten edellämainitusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla fb-tuttu, joka käyttää itsestään nimitystä "pikkulikka". Ikää on noin 50 v. Laittaa koko ajan valtavia ruoka-annoskuvia ja kertoo, kuinka on aina nälkäinen. Eikä missään näy, vaikka syö koko ajan. Hohhoijaa....

Ei saatana. Kunnon urpo tää sun kamu. Tällä akalla on varmaan valkonen pitkäksi värjätty tukka ja larppaa jtn eloveenatyttöstä. Ei vaa halua kasvaa aikuiseksi, ja unohtaa että ei enää ole 15.

Aika pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä jonkun ventovieraan FB-kaverista.

Voi ei, hävettää ja naurattaa mutta tajusin itsekin käyttäytyväni näin! Parasta laittaa suuta vähän soukeammalle, mahdan olla ärsyttävä. Lähinnä voivottelen vaatekaupoilla miten pikkuihmiset ovat vieneet kaikki koot ja hihkun miten ihania printtejä löytää lastenvaateosastolta.

Kai minulla vain on vähän huono itsetunto ja pienuuteni on ainoita ominaisuuksia joista itsessäni pidän.

Itse olen ihan normaalikokoinen nainen, 160cm pituinen. Mieheni on 185, ja olemme kuulleet "valtavasta pituuserosta" muutamaankin otteeseen. Vaikka molemmathan olemme ihan normaalimittaisia sukupuolemme edustajia.

Vaikka muuten olen normaalin kokoinen, niin käteni ja jalkani ovat pienet. Niistäpä sitten on saanut kuullakin sitä sun tätä ihmettelyä. Miten VOI olla noin säälittävät ranteet?, miten voi olla noin pienet kädet, heti kuin lapsella. Miten noilla jaloilla voi muka pysyä pystyssä? Jostain syystä jalkani on myös todella sirot, jolloin sandaalit kokoa 35 voivat olla minulle liian leveät, ja koko jalkapöytä tunkee ulos siitä mistä pitäisi pilkottaa somasti vain varpaiden. Etsi siinä sitten kenkiä. Ja jostain syystä olen näiden ominaisuuksieni takia myöskin hyvin pieni, vaikka miellän itseni normaalimittaisten janalle. Näen ihan jokaisella kauppa/baari/lenkkireissulla itseäni lyhyempiä naisia, joten en nyt vain voi nähdä tätä oletettua pienuuttani. Mutta asiaan; 

Mikä tahansa asia joka pyörisi ystävällä koko ajan mielenpäällä niin että hän ei kerta kaikkiaan kykene olemaan ottamatta asiaa esiin, saisi minussa aikaan kysymyksen onko joku huonosti. Ja kun minulle tulee tuollainen ajatus,niin kysyn kaverilta heti suoraan että onko sinulla joku kompleksi yhyydestäsi/lihavuudetasi/aknestasi, you name it.