Kaveri korostaa laihuuttaan/pienikokoisuuttaan KOKOAJAN

Mulla fb-tuttu, joka käyttää itsestään nimitystä "pikkulikka". Ikää on noin 50 v. Laittaa koko ajan valtavia ruoka-annoskuvia ja kertoo, kuinka on aina nälkäinen. Eikä missään näy, vaikka syö koko ajan. Hohhoijaa....

Minullakin oli tuollainen kaveri! Aina korostamassa pienuuttaan, varsinkin pojille. Saunailloissa hän kokeili muiden vaatteita ja sitten voivotteli, kuinka valtavia ne hänelle ovat. Myös yksi työkaveri jatkuvasti puhui pienuudestaan, kuinka hän ei yllä johonkin ja työvaatteetkin olivat muka liian isoja hänelle..

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin joskus parikymppisenä niin pieni että ostin joskus vaatteita lastenosastolta. Silloin olin juuri XS-kokoinen, pituutta 160. Nyt kun vaatekoko on s-m, ei ole enää asiaa lasten osastolle. Pituuden puolesta kyllä menisi edelleen.

Teininä laihuus todella harmitti minua, koska oli vaikea löytää esimerkiksi sopivia farkkuja. Siispä aloilla kyllä olla iloinen siinä vaiheessa kun hieman sain lihaa luiden päälle ja vaatteita alkoi löytyä.

Kaverini on 155 cm pitkä ja kengänkoko 35. Aikuinen siis kyseessä. Hän joutuu oikeasti ostamaan usein kenkänsä lasten puolelta, koska aikuisten kengissä koot alkavat yleensä koosta 36. Se on harmillista, mutta toisaalta pienijalkainen löytää usein alennusmyynnistä kentiä. 36-koon kenkiä näkee alennuksessa usein.

Pointtini siis oli että pienuudesta voidaan puhua siitäkin syystä että se aiheuttaa rajoituksia esimerkiksi vaatteiden löytymisen suhteen. Itsekin myönnän kyllä joskus ärsyyntyneeni pienuuspuheeseen. Entinen poikaystäväni oli noin 164 cm pitkä ja puhui tosi usein pienuudestaan ja miten on vaikea löytää vaatteita miesten osastolta. Mutta asia varmaan oikeasti aiheutti hankaluuksia ja lisäksi hän sai pituudestaan jatkuvasti kuulla muilta, kai asia sen vuoksi muodostuu isoksi osaksi käsitystä itsestä.

Mulla taas on  kaveri jonka hiuksista pitäisi puhua ihan koko ajan. Hänellä on tosi upeat hiukset, ei siinä mitään, ja olen sen kyllä sanonutkin. Mutta en mä jaksa niitä jatkuvasti ihastella. Välillä mietin että miten voi olla mahdollista, että niin usein keskustelumme kääntyy hänen hiuksiinsa. Kun ei kenenkään muun kanssa keskustella jostain yhdestä ominaisuudesta jatkuvasti.

No, olen jo aika pitkään ohittanut ne jutut täysin, ja pikkuhiljaa tuntuisi alkavan tehota.

Vierailija kirjoitti:

Mulla fb-tuttu, joka käyttää itsestään nimitystä "pikkulikka". Ikää on noin 50 v. Laittaa koko ajan valtavia ruoka-annoskuvia ja kertoo, kuinka on aina nälkäinen. Eikä missään näy, vaikka syö koko ajan. Hohhoijaa....

Ei saatana. Kunnon urpo tää sun kamu. Tällä akalla on varmaan valkonen pitkäksi värjätty tukka ja larppaa jtn eloveenatyttöstä. Ei vaa halua kasvaa aikuiseksi, ja unohtaa että ei enää ole 15.

Ei ole kovin kivaa olla äärilaidoilla, helpompaa olisi kun olisi keskimittainen. Itsekin olisin aina halunnut olla sellainen "normaali" jota ei aina ihmeteltäisi. Kai sitä nyt alkaa itsekin puhumaan itsestään että oonpa pitkä kun ympärillä ei mitään muuta ole kuulunut viimeiseen 35 vuoteen kuin että ootpa pitkä, ohhoh. Se on se mun äänimaisema.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kovin kivaa olla äärilaidoilla, helpompaa olisi kun olisi keskimittainen. Itsekin olisin aina halunnut olla sellainen "normaali" jota ei aina ihmeteltäisi. Kai sitä nyt alkaa itsekin puhumaan itsestään että oonpa pitkä kun ympärillä ei mitään muuta ole kuulunut viimeiseen 35 vuoteen kuin että ootpa pitkä, ohhoh. Se on se mun äänimaisema.

Tämä just. Ei mustakaan kivalta tuntunut teininä, kun joku oikein otti asiakseen tulla kertomaan että hyi miten ohuet ranteet sulla on. Itsehän yritin koko ajan lihottaa itseäni mutta kilot eivät tarttuneet. Jos ihminen on laiha/lihava/pitkä tai jotain muuta, hän varmaan tietää sen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kovin kivaa olla äärilaidoilla, helpompaa olisi kun olisi keskimittainen. Itsekin olisin aina halunnut olla sellainen "normaali" jota ei aina ihmeteltäisi. Kai sitä nyt alkaa itsekin puhumaan itsestään että oonpa pitkä kun ympärillä ei mitään muuta ole kuulunut viimeiseen 35 vuoteen kuin että ootpa pitkä, ohhoh. Se on se mun äänimaisema.

Oon samaikänen ja superpitkä. 20 ekaa v päivitelty että ootpa pitkä

Joko hän on siitä sairaalloisen ylpeä tai sitten se on hänelle ongelma, jota hän tuolla tavalla yrittää kompensoida.

Vierailija kirjoitti:

Joko hän on siitä sairaalloisen ylpeä tai sitten se on hänelle ongelma, jota hän tuolla tavalla yrittää kompensoida.

Pitää myös muistaa että tarina on ap:n näkökulmasta kerrottu. Herää kysymys miksi asia häiritsee häntä niin paljon? Ainakaan hän ei itse ole ilmeisesti pieni, kokeeko siis kaverin jutut kettuiluna? Ongelma ei siis välttämättä ole kaverin vaan ap:n päässä. Eikö asian voisi kuitata myös huumorilla tai siirtyä muihin puheenaiheisiin? Onko tämä tosiaan niin iso ongelma että siitä pitää palstalla avautua?

Vierailija kirjoitti:

Sano kaverillesi, että hänhän on lyhyiden miesten unelma koska kääpiötkin haaveilevat parisuhteesta. Koska naiset pitävät pitkiä miehiä seksikkäämpinä, miehekkäämpinä ja turvallisempina niin sullehan kaikki miehet ovat sellaisia. Ota sä sitten lyhyt mies kun kukaan muu ei huoli.

Helvetin nolo kommentti.

Minulla on yksi työkaveri, joka myös tekee pienuudestaan ison numeron. Hän onkin pieni, alle 160-senttinen ja varmasti alle 50-kiloinen. Hoikkuus on hänelle mitä ilmeisimmin kaikin keinoin tavoiteltava ominaisuus, sillä en ole koskaan nähnyt hänen syövän normaalia lounasta. Hän syö yleensä lounaaksi jogurtin. Usein hän alkaa valittaa iltapäivällä, kuinka häntä heikottaa, kun on "syönyt vain yhden jogurtin". Ei heikottaisi, jos söisi normaalisti. Joskus, jos töissä on vaikka kakkua tarjolla, hän tekee kieltäytymisestään suuren numeron: "Voi että kun näyttää niin herkulliselta mutta kun pitää saada ennen kesää kolme kiloa pois". Hän varmaan ajattelee, että me kaikki ihailemme hänen pienuuttaan ja itsekuriaan. Oikeasti minä ainakin lähinnä säälin häntä. Kyse on viisikymppisestä, naamastaan täysin ikäisensä näköisestä naisesta. Ei ketään kiinnosta, millainen bikinikroppa hänellä on. Nuoremmat miehet katselevat nuorempia naisia, ja hänen ikäisensä miehet luonnetta. Takakireä neuroottisuus ei yleensä ole se toivottavin persoonallisuuden piirre.

Vierailija kirjoitti:

Mikäköhän tarve joillakin on tuoda kokoajan esille "kuinka pieni" onkaan. Vietin aikaa kaverini kanssa ja tilanteita oli useita.

Katsoo vaatteita lasten osastolta, koska on niiin pieni. Ravintolassa on hetken päästä niiin täynnä koska on niiin pieniruokainen, syö kuitenkin normaalisti. Mallailee vaatteita ja pohtii onkohan xs nyt varmasti hyvä, voisi olla vähän pienempi, katso vaikka... Kehuin hänen kenkiä, kommentoi heti että ei näyttäisi isommassa jalassa kivalta, omat jalat kun ovat niin pikkuruiset että kengät näyttävät kauniin siroilta. Aaargh. Epävarmuutta?

Ystäväni poika on todella pitkä, yli 2 metriä. Tämä asia otetaan eri yhteyksissä useita kertoja päivässä puheeksi. Se on jotenkin kummallista, mutta ilmeisesti pituus on ystävälleni todella merkittävä ja hieno asia. Kestän, mutta ihmettelen. :-)

Olen vähän päälle 150-senttinen nainen. En yleensä puhu pituudestani mitään, koska en halua muiden kiinnittävän siihen ylimääräistä huomiota (kyllä, minua on koulussa kiusattu lyhyydestäni). Ja millaista elämäni aikuisena? Ihmiset edelleen ihmettelevät miten voi olla noin lyhyt, saanko tavaroita hyllyiltä, pystynkö ajamaan aikuisten pyörällä, miten olen Kallea puoli metriä lyhyempi jne. Ei tosiaan ole mitenkään kovin mukavaa! Miten olisi tällainen ajatus: jokainen voisi keskittyä vain niihin omiin asioihinsa ja antaa toisten olla rauhassa sellaisia kuin he ovat. Pituutta ei kukaan ole saanut valita.

Olen myös huomannut, että monet lyhyet naiset pitävät sitä jonain hienona asiana, jota pitää usein tuoda esille. Miksiköhän? Kouluajoista asti olen ihmetellyt asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös huomannut, että monet lyhyet naiset pitävät sitä jonain hienona asiana, jota pitää usein tuoda esille. Miksiköhän? Kouluajoista asti olen ihmetellyt asiaa.

Voisiko taustalla olla epävarmuus itsestä, kun on nuoresta asti kuullut paljon mitätöiviä kommentteja ulkonäöstään lyhyytensä takia? Aikuisena sitten yrittää vakuuttaa itsensä siitä, että ihan ok tai sitten toivoo, että vihdoinkin vastaisi että ko. ihminen on hyvä juuri sellaisena kuin on.

Tuttuni jaksoi kerran kauhistella varsin dramaattisesti isoja jalkojani :'D

Olen lähes 180 cm pitkä, kengänkoko 35 olisi koomisen näköinen yhdistelmä. Tarvitsen toki isommat jalat pysyäkseni pystyssä (koko 42-44 riippuen kengistä).

"Miten voi olla tommoset kanootit?! Siis ihan HIRVEEN ISOT JALAT! Eihän se voi olla totta!"

Joillekin ilmeisesti kokoasiat ovat iso asia elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni jaksoi kerran kauhistella varsin dramaattisesti isoja jalkojani :'D

Olen lähes 180 cm pitkä, kengänkoko 35 olisi koomisen näköinen yhdistelmä. Tarvitsen toki isommat jalat pysyäkseni pystyssä (koko 42-44 riippuen kengistä).

"Miten voi olla tommoset kanootit?! Siis ihan HIRVEEN ISOT JALAT! Eihän se voi olla totta!"

Joillekin ilmeisesti kokoasiat ovat iso asia elämässä.

Tuollaiset äänekkäät toisten ulkonäön hämmästelijät ovat sellaisia ihmisiä, joiden sosiaalisten taitojen on jäänyt pikkulapsen tasolle. 😣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni jaksoi kerran kauhistella varsin dramaattisesti isoja jalkojani :'D

Olen lähes 180 cm pitkä, kengänkoko 35 olisi koomisen näköinen yhdistelmä. Tarvitsen toki isommat jalat pysyäkseni pystyssä (koko 42-44 riippuen kengistä).

"Miten voi olla tommoset kanootit?! Siis ihan HIRVEEN ISOT JALAT! Eihän se voi olla totta!"

Joillekin ilmeisesti kokoasiat ovat iso asia elämässä.

Tuollaiset äänekkäät toisten ulkonäön hämmästelijät ovat sellaisia ihmisiä, joiden sosiaalisten taitojen on jäänyt pikkulapsen tasolle. 😣

*kehitys

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni jaksoi kerran kauhistella varsin dramaattisesti isoja jalkojani :'D

Olen lähes 180 cm pitkä, kengänkoko 35 olisi koomisen näköinen yhdistelmä. Tarvitsen toki isommat jalat pysyäkseni pystyssä (koko 42-44 riippuen kengistä).

"Miten voi olla tommoset kanootit?! Siis ihan HIRVEEN ISOT JALAT! Eihän se voi olla totta!"

Joillekin ilmeisesti kokoasiat ovat iso asia elämässä.

Voi luoja😩

Mulla on pienet jalat ja täytyy sanoa ettei näillä ole helppoa pysyä pystyssä. Noloa kun parin viinilasin jälkeen löytää itsensä terassin lattialta. Muistaakseni en kuitenkaan ikinä ole ihmetellyt toisten kokoja, itseäni on sen verran kiusattu näiden takia.