Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?

Oma hämäläinen äitini ei ollut huomaavinaan hänelle annettuja lahjoja, vaikka rakasti lahjoja. Lahjat siirsi aina kiittämättä  pöydänkulmalle ja livisti keittiöön. Jos joku huomautteli avamaan lahjoja, vaihtoi puheenaihetta ja huomaamatta siirsi lahjat esim korkean lipaston päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani tulevat meille hoitamaan lasta/auttamaan ja tuovat mukanaan joka ikisen ruoka-aineen jogurtista termarissa olevaan (jäähtyneeseen) kahviin. En ymmärrä, todella raivostuttavaa kun olemme heille varanneet hyvää syötävää kun tulevat meitä varta vasten auttamaan ja he sitten järsivät sitä omaa leivän känttyään.

Aargh. Sama mun savolaisten appivanhempien kohdalla. Viipyvät meillä muutaman päivän kerrallaan, mukana tuovat omat leivät, kahvit (paketin), leikkeleet, hedelmät.

Pitävät tarkan huolen, että ottavat hedelmäkulhosta OMAN omenan eikä mun ostamaa omenaa 🙄 tai syö meidän vaan heidän Reissumiehiä.

Ekat 10 vuotta ärsytti, nyt jo naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret kursailijat 2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei tule syömään pöydän ääreen, kun teemme siellä ruokaa. Olemme siis lapsiperhe ja jos kyläilemme siellä olemme yötä ja ruokaa myös teemme paikan päällä.

Kun olemme lopettelemassa ruokailua anoppi kaivaa omia eväitään kuivakaapista ja syö ne tiskipöytään nojautuen. Hänelle on katettu lautanen pöydällä.

Anoppilassa ei ole koskaan tarjolla ruokaa. Keitetyt perunat satunnaisesti. Siis pelkät perunat.

Työttömyys ja tukien niukkuus pitää tätä perinnettä yllä. Naapurissa asuu nuori mies joka kerää pihasta tumppeja ja tekee niistä sätkiä.

Siivoaa myös pihaa omatoimisesti kun on jouten. Hän on ollut jo 8 vuotta työttömänä ja täyttää tällä viikolla 28-vuotta. Kyseessä on siis insinööri ja fiksu tapaus. Kuuleman mukaan syö pelkkää perunaa ja lähiaikoina on alkanut syödä perunaa ihan raakana, koska terveysvaikutukset on paremmat raakana.

Kyllä tälle maalle pitäisi saada järjestys ja mittavat tukien korotukset. Kursailu ei nimittäin tule loppumaan sataan vuoteen Suomessa.

Tämä nuori mies on erityisen kova kursailemaan kun tulee kylään päivälliselle. Hän myös valventaa poikaani skeittailussa, joten aina harjoitusten päätteeksi tulevat syömään luokseni. Ihan kamalaa tekee katsoa niin laihaa kursailijaa. Sen yhden perunan ottaa ja vähän kastiketta, kun ei kehtaa ja ei ole tapana ottaa enempää.

Miten tuollainen hyvä mies tulevaisuudessa sen työpaikankaan voi ottaa, kun ahneet tulee ja vie nenän edestä. Siinä jää kursailijat ilman hyvää elämää.

Se on merkki pitkästä ja vaikeasta köyhyydestä se. Onneksi Suomalaisessa mentaliteetissä köyhä on hyvä ja pyhä. Arvot eivät enää ole samat ja köyhiä rangaistaan kursailusta.

Yksi sana: töihin.

Minä olen ollut 12 vuotta työttömänä ja olen DI. Työkokemusta ei löydy ja ei sitä tulekaan kun en saa töitä. Mitään 8e tunti hommia en ala tekemään. Sen verran minäkin osaan kursailla.

T: Ikä 32v

Miten olet onnistunut valmistumaan 20-vuotiaana diplomi-insinööriksi? Sinun täytyy olla hyvin älykäs; ylempi korkeakoulututkinto käteen kahdessa vuodessa.

Älykkyydestä kertoo myös se ettei ota vastaan mitään roskatöitä, jossa käytetään hyväksi ihmisiä.

Kyllä korkeakoulututkinnon käynyt on ansainnut enemmän kuin 8e tunti.

Oma miehenikin on käynyt kahdessa vuodessa läpi saman ja ei se erityisesti vaadi älykkyyttä. Vain ahkeruutta ja sitkeyttä. Meille syntyi lapsia jo lukiossa ja mies päätti että nyt pitää vain hoitaa asioita vähän nopeammin että pääsee elämässä eteenpäin.

Toinen vaihtoehto olisi ollut abortti. Onneksi ei tehty sitä.

Mitä kursailuun tulee niin tämä ketju on ihan ufo, enkä ole kuullut tälläisestä perinteestä lainkaan.

Onko tämä suomipilkkaa?

Appivanhemmat järjestivät poikani syntymäpäivät. Vieraitakin oli kutsuttu.

Itse appivanhemmat järsivät ruisleipää tuvan pimeässä nurkassa ja katselivat kun vieraat söivät kakkua ja pullanhyviä.

Kun heiltä kysyi että eikö mamma ja pappa tule ottamaan yhtään niin ei kuulunut  mitään. Kahvikuppia laskivat ja tekivät käsieleitä pimeässä nurkassa tuvan perukoilla. Valoja ei ollut päällä sähkön kulutuksen takia vaan pieni keittiövalo valaisi juhlallisesti syntymäpäiväjuhlia.

Oli lievästi kuumottavaa istua keittiönpöydällä kun vastapuolella kiilui appivanhempien silmät ja eivät he kamalasti puhuneetkaan koko aikana. Vähän säästä ja kahvista että otetaanko lisää että termarissa on vanhaa... Käskivät viedä pullat ja kakut mennessämme kotia.

Miehelläni on samalaisia tapoja. Se tykkää mennä huoneen pimeään nurkkaan syömään kovettunutta leivänlimppua ja jos ei hampailla irti saa niin kastaa sitä kylmään kahviin.

Ystäväni ovat sanoneet että mieheni vaikuttaa hämäläiseltä. Kursailee myös sanoissa kovasti.

Omat lapset on ihan reippaita ja ihan pelottaa jos heidän lapset perivät jotain hämäläistä.

Tämä ei tavallaan ole kursailua, mutta eräs työkaveri on aina ihan ihmeissään, että miksi olen antamassa hänelle rahaa (1-5 e), kun JUURI muutama minuutti sitten hän maksoi kaikkien puolesta kimppaloton netissä ja minä maksan osuuteni takaisin. Eli esittää, kuin ei tietäisi ollenkaan miksi ojennan rahaa hänelle. ÄRSYTTÄVÄÄ!!!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei tavallaan ole kursailua, mutta eräs työkaveri on aina ihan ihmeissään, että miksi olen antamassa hänelle rahaa (1-5 e), kun JUURI muutama minuutti sitten hän maksoi kaikkien puolesta kimppaloton netissä ja minä maksan osuuteni takaisin. Eli esittää, kuin ei tietäisi ollenkaan miksi ojennan rahaa hänelle. ÄRSYTTÄVÄÄ!!!

Teet epäkohteliaasti.

Omalla kohdalla tuo tarkoittaisi ystävyyden loppumista.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ja kummallista, että ei kehdata ottaa niitä tarjottavia kuin sen pikku nökäreen. Ymmärrän kyllä, että pyritään ottamaan sen verran, että kaikki saavat, mutta onhan se ihan järjetöntä, jos tarjottavista jää lähes puolikas syömättä.

Yäk, inhoan kun pullia tai piirakoita revitään käsin puoliksi ja toinen puolikas heitetään takaisin tarjoiluvadille.

Vierailija kirjoitti:

Olin hiljattain juhlissa, joissa olin ainoa suomalainen, muut olivat Lähi-Idästä. Siellä olinkin ilmeisesti vähän epäkohtelias, kun odottelin, milloin ruokaa saa ottaa enkä käynyt sen kimppuun heti.

Söin myös liian hitaasti, mistä minulle huomautettiin elekielellä muutaman kerran kummaksuvalla ilmeellä (kaikki eivät osanneet englantia tai suomea). En myöskään tajunnut, että on kohteliasta ottaa ruokaa monta kertaa lisää. Tässä niitä kulttuurieroja suomalaisille kursailijoille! :D

Se ”ahlam u’a sahlam” (suunnilleen noin) tarkoittaa että ”pöydässä on tilaa” eli Lähi-Idässä ylimääräisetkään yllätysvieraat eivät jää ilman ruokaa. He eivät ymmärrä suomalaisessa kulttuurissa sitä, että lapsi ei saa ottaa kylässä olevaa kaveriaan ruokapöytään tai ettei kylässä oleva lapsi saa syödä perheen kanssa. He ovat sitä mieltä, että kun kerran pöydässä on ruokaa niin sitä saa syödä. Kursailijaa pidetään lähes hulluna. Närppijäänkään ei suhtauduta hyvin. On hyvä asia näyttää vaikka elekielellä aterian päätteeksi että vatsa on täynnä ja sanoa ”shukran” eli kiitos.

Kattauksen laittajat voi saada todella pitkäksi aikaa päänvaivaa jos ruoka ja juoma ei kelpaa heti kun sitä tarjotaan. Ruoan jakaminen koetaan luottamuksen merkkinä.

Anoppi ruokaa tehdessään teki myös sitä, ettei itse syönyt ruokaa ollenkaan. Istui keittiössä liesituulettimen vieressä koko ruokailun ajan. Lasten synttäreilläkään ei syönyt yhtään mitään.

Uusia vaatteita ei ota käyttöön. Itse ei osta, vaan ollaan lahjaksi annettu mahdollisimman samankaltaisia kuin mitä nyt reikiintymiseen saakka käyttää.

Provoketju? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret kursailijat 2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei tule syömään pöydän ääreen, kun teemme siellä ruokaa. Olemme siis lapsiperhe ja jos kyläilemme siellä olemme yötä ja ruokaa myös teemme paikan päällä.

Kun olemme lopettelemassa ruokailua anoppi kaivaa omia eväitään kuivakaapista ja syö ne tiskipöytään nojautuen. Hänelle on katettu lautanen pöydällä.

Anoppilassa ei ole koskaan tarjolla ruokaa. Keitetyt perunat satunnaisesti. Siis pelkät perunat.

Työttömyys ja tukien niukkuus pitää tätä perinnettä yllä. Naapurissa asuu nuori mies joka kerää pihasta tumppeja ja tekee niistä sätkiä.

Siivoaa myös pihaa omatoimisesti kun on jouten. Hän on ollut jo 8 vuotta työttömänä ja täyttää tällä viikolla 28-vuotta. Kyseessä on siis insinööri ja fiksu tapaus. Kuuleman mukaan syö pelkkää perunaa ja lähiaikoina on alkanut syödä perunaa ihan raakana, koska terveysvaikutukset on paremmat raakana.

Kyllä tälle maalle pitäisi saada järjestys ja mittavat tukien korotukset. Kursailu ei nimittäin tule loppumaan sataan vuoteen Suomessa.

Tämä nuori mies on erityisen kova kursailemaan kun tulee kylään päivälliselle. Hän myös valventaa poikaani skeittailussa, joten aina harjoitusten päätteeksi tulevat syömään luokseni. Ihan kamalaa tekee katsoa niin laihaa kursailijaa. Sen yhden perunan ottaa ja vähän kastiketta, kun ei kehtaa ja ei ole tapana ottaa enempää.

Miten tuollainen hyvä mies tulevaisuudessa sen työpaikankaan voi ottaa, kun ahneet tulee ja vie nenän edestä. Siinä jää kursailijat ilman hyvää elämää.

Se on merkki pitkästä ja vaikeasta köyhyydestä se. Onneksi Suomalaisessa mentaliteetissä köyhä on hyvä ja pyhä. Arvot eivät enää ole samat ja köyhiä rangaistaan kursailusta.

Yksi sana: töihin.

Minä olen ollut 12 vuotta työttömänä ja olen DI. Työkokemusta ei löydy ja ei sitä tulekaan kun en saa töitä. Mitään 8e tunti hommia en ala tekemään. Sen verran minäkin osaan kursailla.

T: Ikä 32v

Miten olet onnistunut valmistumaan 20-vuotiaana diplomi-insinööriksi? Sinun täytyy olla hyvin älykäs; ylempi korkeakoulututkinto käteen kahdessa vuodessa.

Älykkyydestä kertoo myös se ettei ota vastaan mitään roskatöitä, jossa käytetään hyväksi ihmisiä.

Kyllä korkeakoulututkinnon käynyt on ansainnut enemmän kuin 8e tunti.

Oma miehenikin on käynyt kahdessa vuodessa läpi saman ja ei se erityisesti vaadi älykkyyttä. Vain ahkeruutta ja sitkeyttä. Meille syntyi lapsia jo lukiossa ja mies päätti että nyt pitää vain hoitaa asioita vähän nopeammin että pääsee elämässä eteenpäin.

Toinen vaihtoehto olisi ollut abortti. Onneksi ei tehty sitä.

Mitä kursailuun tulee niin tämä ketju on ihan ufo, enkä ole kuullut tälläisestä perinteestä lainkaan.

Onko tämä suomipilkkaa?

Alapeukuttajien mielestä sinun olisi pitänyt ottaa ero ja hakeutua lähiö yh;ksi. Se olisi auttanut paljon alapeukutuksen määrään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kursailu vituttaa juhlissa. Isäntäväki kutsuu kahvipöytään ja hiljainen sääntö on, että vanhimmat aloittaa. Sitten kaikki odottaa niitä mummoja, jotka tulee vasta kolmannen maanittelukerran jälkeen sinne vinkumaan miten ei ole nälkä ja näyttääpä kaikki niin erikoiselta. Onneksi oma sukupolvi ei toteuta enää tätä tapaa vaan kohteliaasti ottaa kun pyydetään.

Tämä!!! Jos niin hävettää, että on vanhimpia, jäisivät sitten kotiin!

Se on kohteliasta, että vanhimmat aloittavat, saavat ottaa siististä kahvipöydästä ja on auttavia käsiä esim. Kantamaan kahvikupin, kun Alma-mummin käsi jo vähän vapisee. Mutta annas olla, kun innokas Vili-Petteri 15v. ponkaisee ensi kutsusta ottamaan kunnon siivun kinkkupiirakkaa, niin kyllä sitten louskutetaan tekarit kolisten, kun ei mitään tapoja ole nuorisolla...

😂

Tuli tästä mieleen kun täti teki lihapiirakoita ja söin niitä yli 15kpl eli yli puolet, kun ei kelvannut muille. Vanhemmat sitten kotona toruivat ja huusivat minulle että senkön lörppösuu söit kaiken ja et jättänyt muille yhtään.

Oli takana jalkapallotreenit ja olin tosi nälkäinen 13v poika. Kamalat jättipaskat päästelin aamulla (ihme ettei pönttö mennyt tukkoon). Olin siihen aikaan jo täysikasvuinen mies 187cm ja partakin kasvoi joten olisin voinut syödä kaikki 22kpl lihapiirakkaa.

Ajattelin syödä paljon kun täti kehoitti ja muut kursaili.

Tuli jälkikäteen tosi paha mieli ja muistelen tätä vieläkin haikeasti kuin se nuorimies silloin :(

Koskaan en saanut niin hyvää lihapiirakkaa ja haluaisin kyllöä lisää.

Mulle taas tuli tästä mieleen, kun juhlissani vuosia sitten sinuakin pitempi sukulaispoika oli nälkäinen, mutta äitinsä kielsi syömästä lähes mitään, että muillekin jää - ja ruokaa jäi yli ihan hirveästi. Onhan se tietty hyvä, ettei oikeasti vedellä sitä ruokaa niin, että muut jää ilman, mutta kun sitä selkeästi oli paljon.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli meillä kerran kolem yörä eikä suostunut käymään suihkussa koko aikana, koska ei halunnut liata pyyhettä turhaan. Omaakaan ei kyllä sitten ollut ottanut mukaansa.

No siinä on jo aromit jalkovälistä leijailleet. Ja mitä se anoppi niin kauan on yleensäkään ollut. Meillä anoppi häädetään parin tunnin päästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin hiljattain juhlissa, joissa olin ainoa suomalainen, muut olivat Lähi-Idästä. Siellä olinkin ilmeisesti vähän epäkohtelias, kun odottelin, milloin ruokaa saa ottaa enkä käynyt sen kimppuun heti.

Söin myös liian hitaasti, mistä minulle huomautettiin elekielellä muutaman kerran kummaksuvalla ilmeellä (kaikki eivät osanneet englantia tai suomea). En myöskään tajunnut, että on kohteliasta ottaa ruokaa monta kertaa lisää. Tässä niitä kulttuurieroja suomalaisille kursailijoille! :D

Se ”ahlam u’a sahlam” (suunnilleen noin) tarkoittaa että ”pöydässä on tilaa” eli Lähi-Idässä ylimääräisetkään yllätysvieraat eivät jää ilman ruokaa. He eivät ymmärrä suomalaisessa kulttuurissa sitä, että lapsi ei saa ottaa kylässä olevaa kaveriaan ruokapöytään tai ettei kylässä oleva lapsi saa syödä perheen kanssa. He ovat sitä mieltä, että kun kerran pöydässä on ruokaa niin sitä saa syödä. Kursailijaa pidetään lähes hulluna. Närppijäänkään ei suhtauduta hyvin. On hyvä asia näyttää vaikka elekielellä aterian päätteeksi että vatsa on täynnä ja sanoa ”shukran” eli kiitos.

Kattauksen laittajat voi saada todella pitkäksi aikaa päänvaivaa jos ruoka ja juoma ei kelpaa heti kun sitä tarjotaan. Ruoan jakaminen koetaan luottamuksen merkkinä.

Siis anteeksi - vieraana olevalle lapselle ei anneta ruokaa? Mitä ihmettä.

Provoketju? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret kursailijat 2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei tule syömään pöydän ääreen, kun teemme siellä ruokaa. Olemme siis lapsiperhe ja jos kyläilemme siellä olemme yötä ja ruokaa myös teemme paikan päällä.

Kun olemme lopettelemassa ruokailua anoppi kaivaa omia eväitään kuivakaapista ja syö ne tiskipöytään nojautuen. Hänelle on katettu lautanen pöydällä.

Anoppilassa ei ole koskaan tarjolla ruokaa. Keitetyt perunat satunnaisesti. Siis pelkät perunat.

Työttömyys ja tukien niukkuus pitää tätä perinnettä yllä. Naapurissa asuu nuori mies joka kerää pihasta tumppeja ja tekee niistä sätkiä.

Siivoaa myös pihaa omatoimisesti kun on jouten. Hän on ollut jo 8 vuotta työttömänä ja täyttää tällä viikolla 28-vuotta. Kyseessä on siis insinööri ja fiksu tapaus. Kuuleman mukaan syö pelkkää perunaa ja lähiaikoina on alkanut syödä perunaa ihan raakana, koska terveysvaikutukset on paremmat raakana.

Kyllä tälle maalle pitäisi saada järjestys ja mittavat tukien korotukset. Kursailu ei nimittäin tule loppumaan sataan vuoteen Suomessa.

Tämä nuori mies on erityisen kova kursailemaan kun tulee kylään päivälliselle. Hän myös valventaa poikaani skeittailussa, joten aina harjoitusten päätteeksi tulevat syömään luokseni. Ihan kamalaa tekee katsoa niin laihaa kursailijaa. Sen yhden perunan ottaa ja vähän kastiketta, kun ei kehtaa ja ei ole tapana ottaa enempää.

Miten tuollainen hyvä mies tulevaisuudessa sen työpaikankaan voi ottaa, kun ahneet tulee ja vie nenän edestä. Siinä jää kursailijat ilman hyvää elämää.

Se on merkki pitkästä ja vaikeasta köyhyydestä se. Onneksi Suomalaisessa mentaliteetissä köyhä on hyvä ja pyhä. Arvot eivät enää ole samat ja köyhiä rangaistaan kursailusta.

Yksi sana: töihin.

Minä olen ollut 12 vuotta työttömänä ja olen DI. Työkokemusta ei löydy ja ei sitä tulekaan kun en saa töitä. Mitään 8e tunti hommia en ala tekemään. Sen verran minäkin osaan kursailla.

T: Ikä 32v

Miten olet onnistunut valmistumaan 20-vuotiaana diplomi-insinööriksi? Sinun täytyy olla hyvin älykäs; ylempi korkeakoulututkinto käteen kahdessa vuodessa.

Älykkyydestä kertoo myös se ettei ota vastaan mitään roskatöitä, jossa käytetään hyväksi ihmisiä.

Kyllä korkeakoulututkinnon käynyt on ansainnut enemmän kuin 8e tunti.

Oma miehenikin on käynyt kahdessa vuodessa läpi saman ja ei se erityisesti vaadi älykkyyttä. Vain ahkeruutta ja sitkeyttä. Meille syntyi lapsia jo lukiossa ja mies päätti että nyt pitää vain hoitaa asioita vähän nopeammin että pääsee elämässä eteenpäin.

Toinen vaihtoehto olisi ollut abortti. Onneksi ei tehty sitä.

Mitä kursailuun tulee niin tämä ketju on ihan ufo, enkä ole kuullut tälläisestä perinteestä lainkaan.

Onko tämä suomipilkkaa?

Mietitäänpä mitä di-koulutus kahdessa vuodessa suoraan lukiosta tarkoittaisi...

Diplomityön tekemiseen menee puoli vuotta. Ne tehdään lähes aina yritysyhteistyönä, eli työsopimus on puoleksi vuodeksi. Sitä ei voi siis nopeuttaa. Jää 18 kuukautta muille opinnoille.

Diplomityö poislukien opintopisteitä pitää tulla 270. Oletetaan että opintoja voi tehdä myös kesällä, joka ei usein kyllä ole mahdollista mutta whatthehell ei olla liian tarkkoja. 270/18 kuukaudella tekee 15 opintopistettä per kuukausi. Yksi piste vastaa laskennallisesti 27 tuntia. Kuukaudessa siis 405. Jokaikistä päivää kohden noin 13 tuntia. Oletetaan että opiskelija on niin tehokas että tekee kaiken puolessa suunnitellussa ajassa, jolloin päivistä tulee kahdeksan tunnin mittaisia.

Teoriassa mahdollista? Laskennallisesti kyllä. Käytännössä mahdollista? Ei. Ihan jo sen takia, että opinnoissa on PALJON riippuvaisuuksia, eli kurssit tulee suorittaa tietyssä järjestyksessä. Myös ryhmätöitä on todella paljon, joten kursseja ei voi suorittaa omaa tahtiaan. Jo pelkkä valmiin työn hyväksyminen ja valmistumispäivän odotus vie helposti kaksi kuukautta.

Koko ditutkinnon suorittaminen suoraan lukiosta tulleelle kahdessa vuodessa? Mahdotonta käytännössä. Ja tämän sanon sillä kokemuksella että itse suoritin pelkän maisterivaiheen opinnot 15 kuukaudessa. Eli 120 opintopistettä joista niistäkin sain hyväksiluettua 25. Jo 65 pisteen (Pl hyväksiluvut ja di-työ) sovittaminen 9 kuukauteen oli hyvin haastavaa, ja muutaman kurssin jouduin käymään ns väärässä järjestyksessä. Tuplamäärä pisteitä samassa ajassa olisi ollut jo ihan hallinnollisesti täysin mahdotonta, etenkin kun kandivaiheen opinnoissa on vielä enemmän riippuvaisuuksia.

Meidän suvun hämäläinen isomummu kursailee omasta hoidostaan, melkein 100 vuotias. Todella ärsyttävää, pitää yrittää tulkita että mitä lääkettä ja hoivaa tarvitsee, mitä on vailla. Puheiden mukaan mieluiten menisi suunnilleen arkkuun ja laittaisi mullatkin valmiiksi itse ettei olisi vaivaa. Aina kun käydään niin ovella jo mölyää että ei oltaisi saatu tulla, kun siitä on meille vaivaa. No itse asiassa tietysti on, kun ruuhkavuosia elän, ja mummon passiivissggressiivinen kursailu tekee vielä vsikeammaksi. Inhoan hämäläisiä juuriani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret kursailijat 2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei tule syömään pöydän ääreen, kun teemme siellä ruokaa. Olemme siis lapsiperhe ja jos kyläilemme siellä olemme yötä ja ruokaa myös teemme paikan päällä.

Kun olemme lopettelemassa ruokailua anoppi kaivaa omia eväitään kuivakaapista ja syö ne tiskipöytään nojautuen. Hänelle on katettu lautanen pöydällä.

Anoppilassa ei ole koskaan tarjolla ruokaa. Keitetyt perunat satunnaisesti. Siis pelkät perunat.

Työttömyys ja tukien niukkuus pitää tätä perinnettä yllä. Naapurissa asuu nuori mies joka kerää pihasta tumppeja ja tekee niistä sätkiä.

Siivoaa myös pihaa omatoimisesti kun on jouten. Hän on ollut jo 8 vuotta työttömänä ja täyttää tällä viikolla 28-vuotta. Kyseessä on siis insinööri ja fiksu tapaus. Kuuleman mukaan syö pelkkää perunaa ja lähiaikoina on alkanut syödä perunaa ihan raakana, koska terveysvaikutukset on paremmat raakana.

Kyllä tälle maalle pitäisi saada järjestys ja mittavat tukien korotukset. Kursailu ei nimittäin tule loppumaan sataan vuoteen Suomessa.

Tämä nuori mies on erityisen kova kursailemaan kun tulee kylään päivälliselle. Hän myös valventaa poikaani skeittailussa, joten aina harjoitusten päätteeksi tulevat syömään luokseni. Ihan kamalaa tekee katsoa niin laihaa kursailijaa. Sen yhden perunan ottaa ja vähän kastiketta, kun ei kehtaa ja ei ole tapana ottaa enempää.

Miten tuollainen hyvä mies tulevaisuudessa sen työpaikankaan voi ottaa, kun ahneet tulee ja vie nenän edestä. Siinä jää kursailijat ilman hyvää elämää.

Se on merkki pitkästä ja vaikeasta köyhyydestä se. Onneksi Suomalaisessa mentaliteetissä köyhä on hyvä ja pyhä. Arvot eivät enää ole samat ja köyhiä rangaistaan kursailusta.

Yksi sana: töihin.

Minä olen ollut 12 vuotta työttömänä ja olen DI. Työkokemusta ei löydy ja ei sitä tulekaan kun en saa töitä. Mitään 8e tunti hommia en ala tekemään. Sen verran minäkin osaan kursailla.

T: Ikä 32v

Lukion jälkeen olet käynyt armeijan ja valmistunut DI:ksi... alle vuodessa. Aika nopeasti, hattua nostan!

Aasit - eiköhän DI ole laskenut opiskeluaikansakin työttömänä olemiseksi! Eli on opiskellut tekemättä missään kohtaa kesä- tai osa-aikatöitä jne. Sitten valmistunut ja työttömyys jatkunut.

Miehen äiti.  Seisoo jossain nurkassa kun muut syövät tai kahvittelevat, kahvin kyllä ottaa mutta  ei kahvileipästä tai ruokaa. Mumisee että ottakaa te muut vain.. kauhean pieni ja laiha, aina sama villapaita ja samat verkkarit, miehen mukaan ei paljon muita vaatteita omista kun ei raaski ostaa, uudet ovat liian kalliita ja kirppiksillä kuulemma asioivat vain köyhät.  Jouluna  kun saa paketteja, mutisee että ei olisi tarvinnut ja pistää johonkin hyllyn päälle josta avaa salaa yksin ollessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin hiljattain juhlissa, joissa olin ainoa suomalainen, muut olivat Lähi-Idästä. Siellä olinkin ilmeisesti vähän epäkohtelias, kun odottelin, milloin ruokaa saa ottaa enkä käynyt sen kimppuun heti.

Söin myös liian hitaasti, mistä minulle huomautettiin elekielellä muutaman kerran kummaksuvalla ilmeellä (kaikki eivät osanneet englantia tai suomea). En myöskään tajunnut, että on kohteliasta ottaa ruokaa monta kertaa lisää. Tässä niitä kulttuurieroja suomalaisille kursailijoille! :D

Se ”ahlam u’a sahlam” (suunnilleen noin) tarkoittaa että ”pöydässä on tilaa” eli Lähi-Idässä ylimääräisetkään yllätysvieraat eivät jää ilman ruokaa. He eivät ymmärrä suomalaisessa kulttuurissa sitä, että lapsi ei saa ottaa kylässä olevaa kaveriaan ruokapöytään tai ettei kylässä oleva lapsi saa syödä perheen kanssa. He ovat sitä mieltä, että kun kerran pöydässä on ruokaa niin sitä saa syödä. Kursailijaa pidetään lähes hulluna. Närppijäänkään ei suhtauduta hyvin. On hyvä asia näyttää vaikka elekielellä aterian päätteeksi että vatsa on täynnä ja sanoa ”shukran” eli kiitos.

Kattauksen laittajat voi saada todella pitkäksi aikaa päänvaivaa jos ruoka ja juoma ei kelpaa heti kun sitä tarjotaan. Ruoan jakaminen koetaan luottamuksen merkkinä.

Kun taas persialaisessa kulttuurissa on äärimmäisen epäkohteliasta hyökätä pöytään heti ensimmäisenä. Ainakin kolme kertaa pitää sanoa ei kiitos, ennen kuin voi kohteliaasti sanoa että no okei, jos nyt vähän sitten. Silloin pitää syödä kaikki mitä tarjotaan, hidastelematta. He eivät myöskään ymmärrä kieltäytymistä kokonaan, ja myös se on hyvin epäkohteliasta.

Sitten kun muutin Iranista Syyriaan, järkytys oli suuri kun sain tymäkkää palautetta kursailustani. Onneksi ensimmäisen kerran kursailin host-perheeni luona ja opin kerrasta, enkä tehnyt virhettä enää toiste. On myös äärimmäisen epäkohteliasta kieltäytyä lahjoista tai siitä, että joku maksaa ostoksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin hiljattain juhlissa, joissa olin ainoa suomalainen, muut olivat Lähi-Idästä. Siellä olinkin ilmeisesti vähän epäkohtelias, kun odottelin, milloin ruokaa saa ottaa enkä käynyt sen kimppuun heti.

Söin myös liian hitaasti, mistä minulle huomautettiin elekielellä muutaman kerran kummaksuvalla ilmeellä (kaikki eivät osanneet englantia tai suomea). En myöskään tajunnut, että on kohteliasta ottaa ruokaa monta kertaa lisää. Tässä niitä kulttuurieroja suomalaisille kursailijoille! :D

Se ”ahlam u’a sahlam” (suunnilleen noin) tarkoittaa että ”pöydässä on tilaa” eli Lähi-Idässä ylimääräisetkään yllätysvieraat eivät jää ilman ruokaa. He eivät ymmärrä suomalaisessa kulttuurissa sitä, että lapsi ei saa ottaa kylässä olevaa kaveriaan ruokapöytään tai ettei kylässä oleva lapsi saa syödä perheen kanssa. He ovat sitä mieltä, että kun kerran pöydässä on ruokaa niin sitä saa syödä. Kursailijaa pidetään lähes hulluna. Närppijäänkään ei suhtauduta hyvin. On hyvä asia näyttää vaikka elekielellä aterian päätteeksi että vatsa on täynnä ja sanoa ”shukran” eli kiitos.

Kattauksen laittajat voi saada todella pitkäksi aikaa päänvaivaa jos ruoka ja juoma ei kelpaa heti kun sitä tarjotaan. Ruoan jakaminen koetaan luottamuksen merkkinä.

Kun taas persialaisessa kulttuurissa on äärimmäisen epäkohteliasta hyökätä pöytään heti ensimmäisenä. Ainakin kolme kertaa pitää sanoa ei kiitos, ennen kuin voi kohteliaasti sanoa että no okei, jos nyt vähän sitten. Silloin pitää syödä kaikki mitä tarjotaan, hidastelematta. He eivät myöskään ymmärrä kieltäytymistä kokonaan, ja myös se on hyvin epäkohteliasta.

Sitten kun muutin Iranista Syyriaan, järkytys oli suuri kun sain tymäkkää palautetta kursailustani. Onneksi ensimmäisen kerran kursailin host-perheeni luona ja opin kerrasta, enkä tehnyt virhettä enää toiste. On myös äärimmäisen epäkohteliasta kieltäytyä lahjoista tai siitä, että joku maksaa ostoksesi.

Niin ja se vielä, että ahlan wa sahlan tarkoittaa "perheeseen ja turvalliselle/omalle maaperälle". Sitä käytetään usein toivottamaan tervetulleeksi, mutta myös tervehtiessä ja ruokapöydässä. Se on vähän sama kuin "ole kuin kotonasi, tunne olosi mukavaksi". Ruokapöydässä nimenomaan sitä, että olkaa hyvät, tämä on myös teidän ruokaanne. Arabit ovat ärsyttävyyteen asti ystävällisiä ja heti pitäisi vieraidenkin kanssa olla kuin oltaisi tunnettu iät ja ajat.