Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?
Kommentit (1003)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin yksin kaksiossa. Ei ollut edes mikään iso kaksio, vaan sellanen 47neliötä, kaksi pientä huonetta ka iso keittiö. Mummuni mielestä minun olisi pitänyt antaa toinen huone vuokralle, kun ei nuori nainen niin paljoa tilaa tarvitse. Joka kerta käydessään mutisi olohuoneessa, kuinka "tämä huone on ihan liikaa tuolle likalle, että pitäisi jollekkin nyt vuokrata." Koska luonnollisesti pitää asua mahdollisimman pienesti ja kurjasti vaikka varaa olisikin. Ja sitten voi valittaa miten ei mahdu mikään, itsekkään, siihen pieneen asuntoon.
Minun mummivainaa aina tutki meidän kaappeja ja viikkaili sieltä omin luvin vaatteita ja lakanoita ym. syliinsä hokien, että kyllä teillä on paljon kaikkea, nämäkin joutaisi antaa pois.
En tykännyt lapsena yhtään, kun lelujen määärästäkin aina valitti ja sanoi että pitäisi antaa pois köyhille lapsille. Meidän kesämökistäkin jaksoi paapattaa, että pitää olla kiitollinen kun on kaksi kotia, kun joillakin ei ole yhtään.
Jotain samaa meidän mummoissa tuntuu olevan <3 lieneekö pula-aikojen kokeminen syynä tuohon ajatusmalliin, että kaikki pitäisi jakaa ja elää itse vaatimattomammin.
- Veikkailisin mainitsemaasi pula-aikaa syyksi
Oma mummini vielä joitain vuosia sitten keräsi talteen kaikki siistihköt joululahjapaperit, ja käytti nr sittwn seuraavana jouluna uudestaan... Ihan hyvä idea ympäristön kannalta, mutta kun paperirullan saa alle eurolla, niin vanhan säilöminen ei tunnu kovin fiksulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 80-vuotiaalla tädilläni oli kaksi kauppakassia, joita hän ei oikein jaksanut kantaa. Oli uupua kantaessaan niitä toiseen kerrokseen sisarensa luokse. Lupasin kantaa kassit hänelle kotiin ja apu tuntui kelpaavan. Kuitenkin kinaaminen siitä, kuka kantaa kasseja alkoi heti oven sulkeuduttua ja jatkui koko puolen kilometrin matkan, kun pysähdyin ottamaan kuvaa perhosesta ja hetkeksi laskin toisen kassin kädestäni, oli täti jo kärppänä kiinni kassissa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä varsinaisesti kursailua, mutta joskus olimme kaverini kanssa Helsingissä katsomassa lätkämatsia Hartwall-arenalla ja suunnitelmana oli ottelun jälkeen mennä erääseen ravintolaan hotellimme lähelle keskustan eteläosaan. Areenalta poistuessa huomasin että taksijono oli suht lyhyt ja takseja tuli kokoajan enemmän, ehdotin että jos mentäisiin taksilla suoraan sinne ravintolalle ja minä voin maksaa kyydin, nälkäkin jo alkoi olla kova. Kaverini meni vaikeaksi ja alkoi nikottelemaan "eijeijei, mennään vaan lähijunalla ja ratikalla". Yritin siinä selittää että minä tosiaan voin maksaa sen pirssikyydin eikä kaverin tarvi todellakaan jäädä millään tavalla velkaa minulle, ei rahallisesti eikä vastapalvelusta todellakaan tarvitse. Tämäkään ei auttanut ja vastustelu vaan jatkui, kunnes sitten totesin että mennään sitten niillä julkisilla jotta päästään sinne ravintolaankin joskus syömään.
En tiedä miksi kaverini vastusti taksimatkaa, voi toki olla että hän halusi ajella julkisilla tai sitten pelkäsi että menen vararikkoon siitä yhdestä pirssikyydistä :D
Yllättävän monilla on vielä asenne "duunarihan ei taksilla ajele", vaikka se olisi monesti ihan järkevääkin, jos seurueessa esim. useampi henkilö. Mennään niillä julkisilla, vaikka se tulisi yhteensä ehkä maksamaankin yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin yksin kaksiossa. Ei ollut edes mikään iso kaksio, vaan sellanen 47neliötä, kaksi pientä huonetta ka iso keittiö. Mummuni mielestä minun olisi pitänyt antaa toinen huone vuokralle, kun ei nuori nainen niin paljoa tilaa tarvitse. Joka kerta käydessään mutisi olohuoneessa, kuinka "tämä huone on ihan liikaa tuolle likalle, että pitäisi jollekkin nyt vuokrata." Koska luonnollisesti pitää asua mahdollisimman pienesti ja kurjasti vaikka varaa olisikin. Ja sitten voi valittaa miten ei mahdu mikään, itsekkään, siihen pieneen asuntoon.
Minun mummivainaa aina tutki meidän kaappeja ja viikkaili sieltä omin luvin vaatteita ja lakanoita ym. syliinsä hokien, että kyllä teillä on paljon kaikkea, nämäkin joutaisi antaa pois.
En tykännyt lapsena yhtään, kun lelujen määärästäkin aina valitti ja sanoi että pitäisi antaa pois köyhille lapsille. Meidän kesämökistäkin jaksoi paapattaa, että pitää olla kiitollinen kun on kaksi kotia, kun joillakin ei ole yhtään.
Jotain samaa meidän mummoissa tuntuu olevan <3 lieneekö pula-aikojen kokeminen syynä tuohon ajatusmalliin, että kaikki pitäisi jakaa ja elää itse vaatimattomammin.
- Veikkailisin mainitsemaasi pula-aikaa syyksi
Oma mummini vielä joitain vuosia sitten keräsi talteen kaikki siistihköt joululahjapaperit, ja käytti nr sittwn seuraavana jouluna uudestaan... Ihan hyvä idea ympäristön kannalta, mutta kun paperirullan saa alle eurolla, niin vanhan säilöminen ei tunnu kovin fiksulta.
Minäkin talletan siistit joululahjapaperit seuraavaa vuotta varten :D Ne kun ei kelpaa paperinkeräykseenkään eikä niitä voi takassa polttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.
Joo, alanvaihto käynnissä.No äläpä ainakaan vaihda tehdastyöhön. Meillä on yhtä vaikeaa. Viime kesänä vein lomalle lähtiessä suklaakakun. Ihmiset otti tyyliin 1 cm siivuja, kun ei pitäisi ja kun on bikinikunto tavoitteena. Miehet väitti, ettei makea maistu. Just joo, munkit kyllä ABC:lla menee. Jäi neljäsosa kakusta kotiin. En vie toista kertaa. Hulluinta on, että pari naista halusi reseptin itselleen, kun on juhlia tulossa.
Myöskään pankkiin ei kannata tulla. Ihan samanlaista kursailua ja pilkkomista.
Meillä taas kaupungin virastolla maistuu. Jumankauta mikä meteli jos jätät ottamatta tarjotusta. Jos ei syö, pilaa muidenkin herkkuhetken. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että jättää leivästä/pullasta syömättä sen kohdan mistä pitää sormilla kiinni. Yks entinen työkaveri teki noin.
Vierailija kirjoitti:
Kursaillaanko Pohjanmaalla? -- Minulla on tuttuja Pohjanmaalta Seinäjoelta Ouluun enkä ole koskaan törmännyt sillä suunnalla kursailuun. Pöytä notkuu ja heti käydään kiinni tarjoiluun. --
Ei kursailla! En ole ikinä käynyt itä-Suomessa enkä ole kursailuun törmännyt koskaan. Tosi hauska lukea tätä ketjua :D
Minun mummolla ja äitillä on sanonta "se on annettu mikä on tarjottu" eli jos ei tarjottavat heti kelpaa, niin emäntä on tehnyt velvollisuutensa, eli tarjonnut, ja jos ei vieraalle kelpaa, niin se on hänen ongelmansa. Kahvipöytään mennään kyllä ihan samalla sekunnilla, kun kutsu käy. En ole valitettavasti ollut koskaan seuruesssa, jossa olisi joku savolainen mukana. Mitenhän siinä kävisi, kun porukka kutsuttaisiin pöytään, mutta savolainen jäisikin kiusaantuneena venkoilemaan sohvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen iäkkäät sukulaiset eivät suostuneet syömään tarjoamaani jälkiruokaa näteistä lasikulhoista, joita yritin kattaa pöytään kun pääruoka oli syöty. Pitivät kynsin hampain kiinni niistä likaisista ruokalautasistaan. "Eihän me nyt mitään puhtaita astioita tähän tarvita, ihan hyvin voidaan syödä näiltä samoilta lautasilta! Tulee muuten teille ihan turhaa tiskiä!" Jonkin aikaa yritin inttää vastaan, mutta menin jotenkin niin hämilleni, että lopulta vain toin sen jälkiruoan sekä lasikulhot pinossa pöytään siinä toivossa, että vieraat seuraisivat esimerkkiä kun mieheni kanssa otimme itsellemme kulhot. No eikä mitä, he mättivät sen jälkiruoan siihen kastikkeenjämiensä päälle. Lusikat sentään kelpasivat, kun haarukalla ja veitsellä ei saanut tuota jälkiruokaa syötyä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen iäkkäät sukulaiset eivät suostuneet syömään tarjoamaani jälkiruokaa näteistä lasikulhoista, joita yritin kattaa pöytään kun pääruoka oli syöty. Pitivät kynsin hampain kiinni niistä likaisista ruokalautasistaan. "Eihän me nyt mitään puhtaita astioita tähän tarvita, ihan hyvin voidaan syödä näiltä samoilta lautasilta! Tulee muuten teille ihan turhaa tiskiä!" Jonkin aikaa yritin inttää vastaan, mutta menin jotenkin niin hämilleni, että lopulta vain toin sen jälkiruoan sekä lasikulhot pinossa pöytään siinä toivossa, että vieraat seuraisivat esimerkkiä kun mieheni kanssa otimme itsellemme kulhot. No eikä mitä, he mättivät sen jälkiruoan siihen kastikkeenjämiensä päälle. Lusikat sentään kelpasivat, kun haarukalla ja veitsellä ei saanut tuota jälkiruokaa syötyä.
:D Niin tuttua, kun meillä.lapsuuden perhe oli niin iso, että tiskiä tuli oikeasti paljon, jos joka välissä vaihtoi puhtaat kupit ja kipot. Ja se jäi vanhemmille päälle niin, että kylässäkään ollessa (vaikka 1-2 lasta enää mukana) eivät "kehtaa" ottaa puhtaita astioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kursaillaanko Pohjanmaalla? -- Minulla on tuttuja Pohjanmaalta Seinäjoelta Ouluun enkä ole koskaan törmännyt sillä suunnalla kursailuun. Pöytä notkuu ja heti käydään kiinni tarjoiluun. --
Ei kursailla! En ole ikinä käynyt itä-Suomessa enkä ole kursailuun törmännyt koskaan. Tosi hauska lukea tätä ketjua :D
Minun mummolla ja äitillä on sanonta "se on annettu mikä on tarjottu" eli jos ei tarjottavat heti kelpaa, niin emäntä on tehnyt velvollisuutensa, eli tarjonnut, ja jos ei vieraalle kelpaa, niin se on hänen ongelmansa. Kahvipöytään mennään kyllä ihan samalla sekunnilla, kun kutsu käy. En ole valitettavasti ollut koskaan seuruesssa, jossa olisi joku savolainen mukana. Mitenhän siinä kävisi, kun porukka kutsuttaisiin pöytään, mutta savolainen jäisikin kiusaantuneena venkoilemaan sohvalle.
Anopillani on myös tuo sanonta "se on annettu, mikä on tarjottu", Oulun pohjoispuolella. Hänelle on tärkeää, että ihmiset ottavat, mitä hän tarjoaa, muuten tuhahtelee tuota sanontaa, mutta kuitenkin itse kursailee ja pitää kylässä ollessaan huolen, ettei muutkaan nuoremmat sukulaiset mene heti ottamaan, kun käsky käy. Kerran äitini vei hänelle syntymäpäivälahjaksi itse tekemänsä käsityön. Joku vieras ihasteli sitä jälkeen päin ja sanoi, että se on ollut isotöinen tehdä. Anoppi siitä säikähti ja oli laittamassa sitä mukaani, että vien sen äidilleni takaisin. Sanoin, että kyllä se on ihan sinulle tarkoitettu, niin anoppi rauhoittui sitten. Muutenkin, jos viedään vaikka joulukukka hänelle jouluna, kun mennään kuitenkin hänen järjestämään joulun viettoon, niin anoppi alkaa, että enhän minä voi tuota ottaa, kun ei minulla ole antaa sinulle kukkaa. No, jos ne kukat olisi tarkoitus vaihtaa, niin eikö se olisi sama ostaa jokaisen vain itselle.
Etää kehtaa mennä ostamaan vessapaperia vain, kun kaupassa on hiljainen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai luoja minusta tuo kursailu on niin raivostuttavaa. Kuten ketjussa jo sanottukin, mullekin tulee fiilis, ettei mun laittama kelpaa, jos vaikka sen kahvinjuomisen kanssa aletaan pelleilemään. Jos mä laitan kahvit ja tarjottavat valmiiksi niin se ois perhana kohteliasta raahautua sinne pöytään kun kutsutaan eikä alkaa siinä kohtaa vinkumaan! Ja meillä kyllä jää ilman, jos kysyn keitänkö kahvia ja vastaus on ei.
Meillä oli ylioppilasjuhlat ja katoin olohuoneessa olevalla ruokapöydälle valkoisen liinan ja astiat valmiiksi isovanhempia varten. Muut saisi sitten syödä terassilla ja muilla tilapäisillä pöytäratkaisuilla. Eikös isovanhemmat sitten ekana ruokaa otettuaan mennyt ulos johonkin puutarhatuoliin syömään kun ei mua varten tarvi. Siinä parhaassa pöydässä ei sit syönyt kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eteläpohjalainen suku on kursailun mestari. Meillä on nykyään sellainen koti, että keittiöstä ja ruokailutilasta ei näe suoraan olkkariin, joten olen jo pitkään tehnyt niin, että kun kahvi on vielä tippumassa, ja osa tarjoilusta ei ole vielä pöydässä, käyn huutamassa porukkaa kahville. Sit ihan rauhassa vien loput tarjottavat pöytään ja tsekkaan, onko kaikki ok ja kutsun toisen kerran. Sit kaadan kahvin kuppeihin ja menen kutsumaan kolmannen kerran, että ”nyt kahvi kyllä jäähtyy, lähäre ny mumma (tai isotäti, täti, eno... kuka nyt vanhin onkaan) siitä ensimmääsenä”. Silloin mumma sit viimeinkin nostaa takapuolensa sohvalta ja lähtee hitaasti liikkumaan kohti ruokailutilaa, ja muut seuraavat perässä kuin hidastetussa filmissä.
Kuvaan kuuluu, että jutustelua jatketaan tiiviisti ja jäädään seisoskelemaan ruokailutilan nurkalle tai pöydän ääreen, ja erikseen taas käsken ja vedän tuolla irti pöydästä, että ”istu mumma sinä tähän päätyyn”.
Sit alkaakin sen odottelu, että mumma ottaa ekana pöydästä pikkuleivän ja muut perässä. Ja vasta sen jälkeen, erillisten kehoitusten jälkeen, hän suostuu ottamaan päätarjottavaa. Sitten kaikki pyytää ”kaada vaan puoli kuppia lisää” mut ihan sujuvasti saa kaataa kupin täyteen, kun vaan kaataa menemään.
Että tämmöinen rituaali.
Vierailija kirjoitti:
Mun eteläpohjalainen suku on kursailun mestari. Meillä on nykyään sellainen koti, että keittiöstä ja ruokailutilasta ei näe suoraan olkkariin, joten olen jo pitkään tehnyt niin, että kun kahvi on vielä tippumassa, ja osa tarjoilusta ei ole vielä pöydässä, käyn huutamassa porukkaa kahville. Sit ihan rauhassa vien loput tarjottavat pöytään ja tsekkaan, onko kaikki ok ja kutsun toisen kerran. Sit kaadan kahvin kuppeihin ja menen kutsumaan kolmannen kerran, että ”nyt kahvi kyllä jäähtyy, lähäre ny mumma (tai isotäti, täti, eno... kuka nyt vanhin onkaan) siitä ensimmääsenä”. Silloin mumma sit viimeinkin nostaa takapuolensa sohvalta ja lähtee hitaasti liikkumaan kohti ruokailutilaa, ja muut seuraavat perässä kuin hidastetussa filmissä.
Kuvaan kuuluu, että jutustelua jatketaan tiiviisti ja jäädään seisoskelemaan ruokailutilan nurkalle tai pöydän ääreen, ja erikseen taas käsken ja vedän tuolla irti pöydästä, että ”istu mumma sinä tähän päätyyn”.
Sit alkaakin sen odottelu, että mumma ottaa ekana pöydästä pikkuleivän ja muut perässä. Ja vasta sen jälkeen, erillisten kehoitusten jälkeen, hän suostuu ottamaan päätarjottavaa. Sitten kaikki pyytää ”kaada vaan puoli kuppia lisää” mut ihan sujuvasti saa kaataa kupin täyteen, kun vaan kaataa menemään.
Että tämmöinen rituaali.
Apua😂 Niin hauskasti kuvailtu😂
Miten tästä on saatu aikaan 38 sivua? Ihmisten tarve arvostella toisten käytöstä on näköjään rajaton.
Joku kursailee, entä sitten? Kyllä sielu on naarmuja täynnä jos joku sanoo "en minä nyt... "
Itse olen Länsi-Suomesta ja tunnista kyllä kursailun. En viihdy kylässä, koska kaikkihan tietävät,että vieraat ovat vain vaivaksi. Omat lakanat on pakko olla mukana, ettei tule muille pyykkiä, eikä meitä varten todellakaan tarvitse laittaa ruokaa. Mitä lyhyempi vierailu, sen parempi, koska onhan ihmisillä muutakin elämää kuin vieraiden kestitseminen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ylioppilasjuhlat ja katoin olohuoneessa olevalla ruokapöydälle valkoisen liinan ja astiat valmiiksi isovanhempia varten. Muut saisi sitten syödä terassilla ja muilla tilapäisillä pöytäratkaisuilla. Eikös isovanhemmat sitten ekana ruokaa otettuaan mennyt ulos johonkin puutarhatuoliin syömään kun ei mua varten tarvi. Siinä parhaassa pöydässä ei sit syönyt kukaan.
Tähän syndroomaan kuuluu usein vielä se, että jupistaan kun nuorempi polvi ei kunnioita vanhempia jne ja sitten kun yrittää esim. mökillä pyytää vanhukset ensin syömään (isolla joukolla kaikki ei mahdu ruokapöytään, joten osa syö ulkona tai sitten syödään kahdessa erässä) niin eivät tule pöytään vaan alkaa se iänikuinen "syökää te vaan ensin" ja mummo saattaa vielä sanoa, jos ei sillä kertaa ole osallistunut ruoanlaittoon "syökää te ensin, kun MINÄ en ole edes tehnyt mitään". Nykyään sitten syödään ensin, jos eivät ekasta kutsusta mene pöytään, koska muuten ruoka jäähtyy ja muutenkin on nälkä. Näillä ei tietenkään ole koskaan edes nälkä, vaikka aamupalasta olisi 10 tuntia. :) Todella ärsyttävää tuollainen käytös ja jollain lailla pilaa tunnelmaakin.
Vierailija kirjoitti:
Eräs sukulainen oli yökylässä, eikä huolinut puhdasta pyyhettä peseytymistä varten koska ei halunnut olla vaivaksi.
Myöhemmin kertoi pyyhkineensä kasvonsa ja kainalonsa vessassa käytössä olleeseen käsipyyhkeeseen. Nam nam...
Mitä väliä on millä pyyhkeellä kuivataan juuri pessyt puhtaat ruumiinosata?
Tarkoittaako tuo nam että syöt pyyhkeitä?
Satuin hörppäämään limua just kun olin lukemassa tätä kommenttiparia.
You two owe me a keyboard.