Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?
Kommentit (1003)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään mulla on lasten yökylläkavereille pussi jossa ON sama pussilakana muutaman vieraan ajan. Tyynyliinaan vaihdan kyllä jokaiselle nukkujalle.
Hyi saakeli otan kyllä jatkossa omat lakanat aina mukaan kaikkialle. Ihmisestä irtoaa nukkuessa kuollutta ihosolukkoa vaikka on kuinka siisti ja kiva ihminen, ja myös monet ihosairaudet tarttuvat samoja lakanoita käyttäessä. Yök.
Miten sun kaltainen hysteerikko selviää esim. elokuvateatterissa? Laitatko pressun penkin päälle vai puetko sadetakin päällesi?
Mä teen usein niin, että sanon että lakanoissa on nukkunut yksi ihminen ( yleensä joku lapsen kaveri tms.) mutta jos haluavat, annan mielelläni puhtaat lakanat, itse saavat kyllä pedata.
Mua ei haittaa lakanoiden peseminen, mutta pedata en jaksa. Yleensä kaikki toteavat, että ei haittaa.
Olin kerran vastaavassa paikassa yötä, jossa sanottiin, että näissä lakanoissa on yksi miehen kaveri nukkunut yhden yön, haittaako. Olin oikeasti niin järkyttynyt, että sanoin kohteliaana että ei haittaa, kun en keksinyt miten selviydyn siitä tilanteesta loukkaamatta A) sitä kaveria B) käytettyjen lakanoiden tyrkyttäjää. Mutta sattumoisin tiedän, millainen karvainen ja haiseva turake niissä lakanoissa oli nukkunut ja yritin koko yön pysytellä kyljelläni ja liikkumatta, etten hiero hänen eritteitään itseeni. Siis oikeasti! Hyi saatana!
Sano ensi kerralla: "Nukkuisin mieluummin käyttämättömissä lakanoissa." Kas näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan eräs tuttava oli kylässä. Hän ei jostain syystä voinut käyttää käsien kuivaamiseen käsipyyhettä, vaan kailotti joka kerralla tultuaan vessasta, että käytti käsien kuivaamiseen vessapaperia. Vastasin, että puhdas käsipyyhe on kyllä käytettävissä, ja se ei käytössä kulu...
Sama henkilö olisi halunnut maksaa mulle kymmenisen euroa ruuasta, kun oli luonani päivällisellä. Kun ruokatarvikkeet olivat kuitenkin maksaneet... kieltäydyin kohteliaasti.
Tässä siis eräänlaista kursailua, kun ei haluttu ottaa vastaan minkäänlaista vieraanvaraisuutta. Jotenkin ihan outoa.
🇺🇦🇮🇱
No tässäpä helmi, mitä voi sanoa kursailijoille :DDD
https://www.is.fi/perhe/art-2000005754340.html
"Tyttären tytär 4 v. oli hoidossa mummilassa, ja isän tullessa hakemaan kehotettiin häntä istumaan kahville. Kun käsky ei mennyt ihan heti perille, tuumasi tyttö: ’Miks iskä istuu seisaallaan?’ "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei kai varsinaista kursailua ole, minkä äitini kyllä hallitsee vallan mainiosti.
Tarvitsin asiaa A ja äitini tiesi että veljellään on sellaisia. Kysyi voiko myydä yhden ja sopivat hinnankin joka ok ja sovittiin nouto jossa äitini oli mukana.
Ennen enolle menoa nostin rahat, laskin että juuri oikea määrä ja äitini näki tämän hyvin selkeästi ja varmasti, että sovittu raha on.
Enolla sitten kun maksun aika tuli, kaivoin rahat, annoin enolleni ja hän laski muutamat setelit pöydälle. Tällöin äitini hyvin suurieleisesti levitti rahat ja sanoi että lasken että varmasti on oikea määrä ja perään että onhan tämä summa nyt varmasti tarpeeksi?
Jäin vähän suu auki katsomaan tuota näytelmää että mistä nyt tuulee. Hinta on sovittu jo ja maksun saajan kuuluu tarkastaa että summa on oikea, jonka kyllä mun mielestä näkikin.
Itselle tuli kyllä vähän fiilis että noin vähänkö oma äiti luottaa, vaikka tuskin se tarkoitus oli.
Kyse oli siitä, että äitisi halusi varmistaa enollesi kasvattaneensa kunnon kansalaisen ettet nyt vain häpeää hänelle tuota.
Ei luottanut veljeensä. Eno olisi myöhemmin voinut sanoa ettei saanut rahojaan tai, että osa puuttuu. Näin varmistettiin, että kaikki osapuolet ovat samaa mieltä. Fiksua äidiltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ai että nämä on olleet hyviä juttuja lukea. Olen saanut kasvaa kursailun parissa ja en tiedä mitään yhtä kamalan raivostuttavaa ja epäkunnioittavaa tapaa. Nämä rahahommat. Kun on annettu vaivanpalkkaa, bensarahaa tai mitä ikinä, on siitä kieltäytyminen ja rahan väittely melkoinen tanssi. Samoin on aina itse viety autolla kyydinantajapaikkaan ettei tarvi meiltä hakea. Kahvipöytään saa pyytää useita kertoja; tarjottavia vähätellään ettei meille ois tämmöstä tarvinnut. Nähdään itse valtavasti vaivaa juhliin ja passuutetaan ja teetetään hommia meillä lapsilla ja jopa kiukutellaan, lopulta vieraille todetaan ettei ollut yhtään vaivaa. Ristiriitaista. Raivostuttavaa. Kursailun joskus nuorempana tuotti hankaluuksia vanhempieni ja minun välille kun en sitä koodistoa ymmärtänyt. Otin asioita iloisena vastaan ja saatoin pyytää kotoa asti kyytiä! Kun ei saa missään tapauksessa olla vaivaksi.
Onpa kurjan kuulosta, jos vanhempienkaan sanomisiin ei voi luottaa:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kursailuhan on hirveän epäkohteliasta. Kun on nähty vaivaa ja tehty tarjottavaa, niin eihän siinä kohtaa sanota, että en halua! Ja sitähän se kursailu oikeasti on, vaikkei sitä tarkoitetakaan. Oma perheeni tietää jo, että minä kutsun pöytään tasan yhden kerran. Jos ei tulla niin en ala maanittelemaan. Istun itse kahville tai syömään ja jos eivät muut tule pöytään ennen kuin olen lopettanut, niin korjaan pöydän. Toisten vaivannäköä pitää kunnioittaa sen verran, että pöytään tullaan heti kun kutsutaan. Ja sanotaan kiitos.
En usko että ihmiset tahalleen kieltäytyvät tarjottavista. Itse usein kieltäydyin ruoasta koska en oikeasti ole nälkäinen ja väkisin syöminen tuntuu pahalta. Tällöin kieltäydyn kohteliaasti ja sanon ei kiitos, olen täynnä. Joku voi pitää tätä kursailuna, mutta minusta se on ihan normaalia eikä siitä pitäisi kenenkään täysjärkisen ottaa nokkiinsa. Eri asia tietenkin on jos on etukäteen kerrottu että ruokatarjoilu on edessä niin siihen osaa varautua syömättä. Miksi kukaan valehtelisi että on juuri syönyt tai ei jaksa?
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole kursailua, se on varotoimi.
Varotoimi? Mitä vastaan? Mitä pahaa voisi tapahtua vaikka nukkuisitkin käytetyissä lakanoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut tätä ketjua viime aikoina. Yksi päivä ostin karkkipussin ja laitoin pöydälle ja sanoin, että tästä saa sitten ottaa. Hämmästyin, kun kaksi äijää todella söivät koko pussin tyhjäksi. Itse en olisi kehdannut, eikä se edes olisi ollut kursailua vaan peruskohteliaisuutta.
Jos ei ole kakkahätä niin ei se kakka väkisin tule. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kursailuhan on hirveän epäkohteliasta. Kun on nähty vaivaa ja tehty tarjottavaa, niin eihän siinä kohtaa sanota, että en halua! Ja sitähän se kursailu oikeasti on, vaikkei sitä tarkoitetakaan. Oma perheeni tietää jo, että minä kutsun pöytään tasan yhden kerran. Jos ei tulla niin en ala maanittelemaan. Istun itse kahville tai syömään ja jos eivät muut tule pöytään ennen kuin olen lopettanut, niin korjaan pöydän. Toisten vaivannäköä pitää kunnioittaa sen verran, että pöytään tullaan heti kun kutsutaan. Ja sanotaan kiitos.
En usko että ihmiset tahalleen kieltäytyvät tarjottavista. Itse usein kieltäydyin ruoasta koska en oikeasti ole nälkäinen ja väkisin syöminen tuntuu pahalta. Tällöin kieltäydyn kohteliaasti ja sanon ei kiitos, olen täynnä. Joku voi pitää tätä kursailuna, mutta minusta se on ihan normaalia eikä siitä pitäisi kenenkään täysjärkisen ottaa nokkiinsa. Eri asia tietenkin on jos on etukäteen kerrottu että ruokatarjoilu on edessä niin siihen osaa varautua syömättä. Miksi kukaan valehtelisi että on juuri syönyt tai ei jaksa?
Sinä et nyt taida ymmärtää kursailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä ketjua viime aikoina. Yksi päivä ostin karkkipussin ja laitoin pöydälle ja sanoin, että tästä saa sitten ottaa. Hämmästyin, kun kaksi äijää todella söivät koko pussin tyhjäksi. Itse en olisi kehdannut, eikä se edes olisi ollut kursailua vaan peruskohteliaisuutta.
Totta, tuo on epäkohteliasta. Toki illan aikana pussin voi syödä tyhjäksi, mutta niin, että kaikki halukkaat syö siitä ja pikkuhiljaa.
Mulle opetettiin jo lapsena, että ei saa ahmia ja rohmuta vaikka siihen yllytettäisiin, vaan pitää jättää muillekin.
En halua nukkua kenenkään muun lakanoissa. Ihosta irtoaa ihan älyttömästi hikeä ja hilsettä yön aikana. Jos se ei sinua häiritse niin hyvä, minua häiritsee vieraiden ihmisten silsat. Ei tuota mitään vaivaa ottaa omia lakanoita matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin yksin kaksiossa. Ei ollut edes mikään iso kaksio, vaan sellanen 47neliötä, kaksi pientä huonetta ka iso keittiö. Mummuni mielestä minun olisi pitänyt antaa toinen huone vuokralle, kun ei nuori nainen niin paljoa tilaa tarvitse. Joka kerta käydessään mutisi olohuoneessa, kuinka "tämä huone on ihan liikaa tuolle likalle, että pitäisi jollekkin nyt vuokrata." Koska luonnollisesti pitää asua mahdollisimman pienesti ja kurjasti vaikka varaa olisikin. Ja sitten voi valittaa miten ei mahdu mikään, itsekkään, siihen pieneen asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Asuin yksin kaksiossa. Ei ollut edes mikään iso kaksio, vaan sellanen 47neliötä, kaksi pientä huonetta ka iso keittiö. Mummuni mielestä minun olisi pitänyt antaa toinen huone vuokralle, kun ei nuori nainen niin paljoa tilaa tarvitse. Joka kerta käydessään mutisi olohuoneessa, kuinka "tämä huone on ihan liikaa tuolle likalle, että pitäisi jollekkin nyt vuokrata." Koska luonnollisesti pitää asua mahdollisimman pienesti ja kurjasti vaikka varaa olisikin. Ja sitten voi valittaa miten ei mahdu mikään, itsekkään, siihen pieneen asuntoon.
Mutta sitten olisit rikastunut vuokratuloilla ja ylpistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin koko ketjun, ihanan terapeuttista! Muistan lapsuudesta miten minua ahdisti tuo kursailu, en silloin vielä ymmärtänyt mitä se oli ja olin muutenkin arka lapsi.
Esimerkiksi oltiin vaikka naapurissa kahvilla, kyläpaikan emäntä kutsuu pöytään, nousin tietenkin mennäkseni sinne keittiöön koska kotona oli opetettu että pitää tulla pöytään silloin kun käsketään. Mutta eikös vaan äiti tai isä nyi paidanhelmasta takaisin penkkii ja supisi vihaisena että "eihän me nyt vielä sinne ryykätä!!" Tietysti piti tätä "tulkaa nyt jo ottamaan/eihän meitä varten tarvitse" -leikkiä leikkiä useampi kierros ennenkuin mentiin pöytään. Lapsena tunsin että sain siinä samalla monet torut kaikilta aikuisilta ymmärtämättä miksi. Emännältä koska en mennyt pöytään ja vanhemmilta kun yritin mennä.
Toinen tilanne jos meidät oli kutsuttu syömään johonkin. Kotona syötiin kunnon lounas juuri ennen lähtöä, puolen tunnin päästä taas ruokapöydässä ja kyläpaikassa "toruttiin" kun en syönyt tarpeeksi ja tungettiin väkisin lisää ruokaa lautaselle.
Tästä ketjusta tuli myös mieleen että minäkin tunsin yhden vanhan pariskunnan jotka joivat aina pelkkää kuumaa vettä kun tarjolla oli kahvia tai teetä. Kai tämäkin oli kursailua, hankala uskoa että joku vain pitää kuuman veden mausta?
Onneksi minun kaveripiirissäni tätä kursailua ei harrasteta. Olen välillä miettinyt et mitähän joku ystävistäni sanoisi jos kysyisin kyläilijältä että "otatko kahvia tai kakkua?" ja hän vastaisi "ei kiitos, en juo kahvia näin myöhään eikä makeakaan nyt maistu." Mutta minäpä alkaisinkin keittämään kahvia ja tunkisin kupin sitä väkisin hänen eteensä ja sitä seitsemää sorttia kakkuja ja keksejä. Ota ota ota! Olisi kyllä ilme näkemisen arvoinen ja ystävä varmasti huolestuisi vakavasti mielenterveydestäni.
En usko että ihmiset tahalleen kieltäytyvät tarjottavista. Itse usein kieltäydyin ruoasta koska en oikeasti ole nälkäinen ja väkisin syöminen tuntuu pahalta. Tällöin kieltäydyn kohteliaasti ja sanon ei kiitos, olen täynnä. Joku voi pitää tätä kursailuna, mutta minusta se on ihan normaalia eikä siitä pitäisi kenenkään täysjärkisen ottaa nokkiinsa. Eri asia tietenkin on jos on etukäteen kerrottu että ruokatarjoilu on edessä niin siihen osaa varautua syömättä. Miksi kukaan valehtelisi että on juuri syönyt tai ei jaksa?
Niin totta! Lapsena kylässäkäynnin jälkeen vanhemmat antoivat poikkeuksetta palautetta, syötiinkö tällä kertaa:
(a) liian paljon, että sai hävetä kun lapsia pidetään nälässä ja koskaan ei ole ruokaa nähty. Vai
(b) liian vähän, ja isäntäväelle tuli varmasti kauhean paha mieli kun tarjottavat eivät maistuneet.
Lukioikäisenä tajusin, että optimaalista syömämäärää ei oikeasti ole. Ensimmäisellä kerralla otetaan niin että kaikille jää, toisella kerralla areena on vapaa. Jos ei maistu, niin se on jokaisen oma asia. Muut eivät välttämättä menetä mielenterveyttään, jos Tiina ottaakin vain pienen palan kakkua ja muut ison palan kakkua.
Tuo vallankäyttö ja outo kursailu jättivät silti jälkensä. 40-vuotiaanakin seurueessa tai kylässä syöminen on vähän vaikeaa.
En tiedä onko tämä varsinaisesti kursailua, mutta joskus olimme kaverini kanssa Helsingissä katsomassa lätkämatsia Hartwall-arenalla ja suunnitelmana oli ottelun jälkeen mennä erääseen ravintolaan hotellimme lähelle keskustan eteläosaan. Areenalta poistuessa huomasin että taksijono oli suht lyhyt ja takseja tuli kokoajan enemmän, ehdotin että jos mentäisiin taksilla suoraan sinne ravintolalle ja minä voin maksaa kyydin, nälkäkin jo alkoi olla kova. Kaverini meni vaikeaksi ja alkoi nikottelemaan "eijeijei, mennään vaan lähijunalla ja ratikalla". Yritin siinä selittää että minä tosiaan voin maksaa sen pirssikyydin eikä kaverin tarvi todellakaan jäädä millään tavalla velkaa minulle, ei rahallisesti eikä vastapalvelusta todellakaan tarvitse. Tämäkään ei auttanut ja vastustelu vaan jatkui, kunnes sitten totesin että mennään sitten niillä julkisilla jotta päästään sinne ravintolaankin joskus syömään.
En tiedä miksi kaverini vastusti taksimatkaa, voi toki olla että hän halusi ajella julkisilla tai sitten pelkäsi että menen vararikkoon siitä yhdestä pirssikyydistä :D
"Mulla on kamala kipu/nälkä/jano/migreeni/sydäninfarkti, mutta en painanut hoitajakutsua kun en kehdannut häiritä jos teillä on parempaa tekemistä".
Tätä kuulen töissä aika paljon ja joudun sitten selittämään, että se on meidän työtä hoitaa potilaita ja emme voi auttaa, jos et kerro kun jokin on vialla.
Vierailija kirjoitti:
Asuin yksin kaksiossa. Ei ollut edes mikään iso kaksio, vaan sellanen 47neliötä, kaksi pientä huonetta ka iso keittiö. Mummuni mielestä minun olisi pitänyt antaa toinen huone vuokralle, kun ei nuori nainen niin paljoa tilaa tarvitse. Joka kerta käydessään mutisi olohuoneessa, kuinka "tämä huone on ihan liikaa tuolle likalle, että pitäisi jollekkin nyt vuokrata." Koska luonnollisesti pitää asua mahdollisimman pienesti ja kurjasti vaikka varaa olisikin. Ja sitten voi valittaa miten ei mahdu mikään, itsekkään, siihen pieneen asuntoon.
Minun mummivainaa aina tutki meidän kaappeja ja viikkaili sieltä omin luvin vaatteita ja lakanoita ym. syliinsä hokien, että kyllä teillä on paljon kaikkea, nämäkin joutaisi antaa pois.
En tykännyt lapsena yhtään, kun lelujen määärästäkin aina valitti ja sanoi että pitäisi antaa pois köyhille lapsille. Meidän kesämökistäkin jaksoi paapattaa, että pitää olla kiitollinen kun on kaksi kotia, kun joillakin ei ole yhtään.
Jotain samaa meidän mummoissa tuntuu olevan
Länsisuomessa tulee hulluksi. Siis saako vaiko eikö saa ottaa ruokapyödästä jos sanotaan että ottakaa.
Ai että nämä on olleet hyviä juttuja lukea. Olen saanut kasvaa kursailun parissa ja en tiedä mitään yhtä kamalan raivostuttavaa ja epäkunnioittavaa tapaa. Nämä rahahommat. Kun on annettu vaivanpalkkaa, bensarahaa tai mitä ikinä, on siitä kieltäytyminen ja rahan väittely melkoinen tanssi. Samoin on aina itse viety autolla kyydinantajapaikkaan ettei tarvi meiltä hakea. Kahvipöytään saa pyytää useita kertoja; tarjottavia vähätellään ettei meille ois tämmöstä tarvinnut. Nähdään itse valtavasti vaivaa juhliin ja passuutetaan ja teetetään hommia meillä lapsilla ja jopa kiukutellaan, lopulta vieraille todetaan ettei ollut yhtään vaivaa. Ristiriitaista. Raivostuttavaa. Kursailun joskus nuorempana tuotti hankaluuksia vanhempieni ja minun välille kun en sitä koodistoa ymmärtänyt. Otin asioita iloisena vastaan ja saatoin pyytää kotoa asti kyytiä! Kun ei saa missään tapauksessa olla vaivaksi.