Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?
Kommentit (1003)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ”kohteliaisuudesta” jättävätkin lautaselle jotain ja kahvia/mehua/teetä ei koskaan juoda loppuun, olen ymmärtänyt tämän johtuvan pula-ajasta: ei haluta syödä kaikkea jottei vaikuteta köyhiltä tai nälkää nähneiltä 🤦🏻♀️ Ihan käsittämätöntä meininkiä nykyaikana enkä ymmärrä, miksi nuoretkin tätä harrastaa
Ruokaa jätetään lautaselle arabikulttuureissa sen vuoksi ettei loukattaisi isäntäperhettä. Jostain syystä keksineet että jos vieraat syövät lautasensa tyhjiksi niin se tarkoittaa että isäntäperhe ei tarjonnut tarpeeksi ruokaa. Tästä sitten kehittyy sellainen ketju jossa on syönyt lautasensa tyhjäksi niin isäntäperhe lappaa sen uudestaan täyteen etteivät vaikuta kitsailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ylioppilasjuhlat ja katoin olohuoneessa olevalla ruokapöydälle valkoisen liinan ja astiat valmiiksi isovanhempia varten. Muut saisi sitten syödä terassilla ja muilla tilapäisillä pöytäratkaisuilla. Eikös isovanhemmat sitten ekana ruokaa otettuaan mennyt ulos johonkin puutarhatuoliin syömään kun ei mua varten tarvi. Siinä parhaassa pöydässä ei sit syönyt kukaan.
Eli, kaikki halusivat nauttia ulkoilmasta, eikä kukaan jäänyt olohuoneeseen istumaan? En pitäisi kursailuna.
Vierailija kirjoitti:
588 ja 589,
:DD Vau, kiitos tästä häikäisevästä pyyhkeiden oppitunnista! :D Pyyhe oli jo muutamaan kertaan pesty eikä ollut alun alkaenkaan sellainen liukaspintainen kuten jotkut tyristirysien tuliaiskaupoissa myytävät halpispyyhkeet. Kyse oli, kuten varsin selvästi sanoin, siitä että vanhempani ovat tottuneet raapimaan nahkaansa kovilla ja karkeilla pyyhkeillä, ja heille mikä tahansa muu on huonoa.
Äitini olisi herkkähipiäisenä pitänyt alun alkaen tunnustella, onko kyseinen pyyhe hänen arvolleen sopiva, eikä pyyhkiä siihen ensin vähän itseään ja sitten liata vielä toinenkin pyyhe.
Nyt meni tunteisiin kun ei PENTIKIN pyyhe kelvannut :,D
Soliferilla ennen kursailtiin. Nykyään alla usein Tojota tai jopa Nissan.
Mun äiti tulee aina käymään töiden jälkeen ja on tietty nälkäinen kun ei ole päivällistä syönyt. Joka kerta sanoo aina että ei tarvi mitään kun voin tehdä kotona ruokaa. Nostelen tyynesti vaan ruuat pöytään ja leipävälineet ja jälkiruuan. Syö aina kaikkea kaksin käsin ja sitten napit huutaen päivittelee että voi mahdoton enpä tiennytkään olevani noin nälkäinen :'D tämä toistuu aina parin viikon välein :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kursaillaanko Pohjanmaalla? -- Minulla on tuttuja Pohjanmaalta Seinäjoelta Ouluun enkä ole koskaan törmännyt sillä suunnalla kursailuun. Pöytä notkuu ja heti käydään kiinni tarjoiluun. --
Ei kursailla! En ole ikinä käynyt itä-Suomessa enkä ole kursailuun törmännyt koskaan. Tosi hauska lukea tätä ketjua :D
Minun mummolla ja äitillä on sanonta "se on annettu mikä on tarjottu" eli jos ei tarjottavat heti kelpaa, niin emäntä on tehnyt velvollisuutensa, eli tarjonnut, ja jos ei vieraalle kelpaa, niin se on hänen ongelmansa. Kahvipöytään mennään kyllä ihan samalla sekunnilla, kun kutsu käy. En ole valitettavasti ollut koskaan seuruesssa, jossa olisi joku savolainen mukana. Mitenhän siinä kävisi, kun porukka kutsuttaisiin pöytään, mutta savolainen jäisikin kiusaantuneena venkoilemaan sohvalle.
Olen keski-pohjanmaalla maatalossa kasvanut enkä ole kyllä koskaan todistanut meidän suvussa kursailua! Kaikille kulkijoille ja kauppiaille on kahvia ja ruokaa tarjottu ja yleensä on kelvannut. Ei kukaan ainakaan ole ruvennut venkoilemaan asian kanssa jos kysytään otatko lihasoppaa :D
Tämä keskustelu pisti kyllä miettimään onko meidän suku sitten epä-pohjalainen ja olen käyttäytynyt kavereiden kodeissa sopimattomasti kun pöytään olen istunut käskystä ja syönyt mitä eteen laitetaan.
Kun muutin reilu parikymppisenä etelä-suomeen jaksoin pari vuotta kysyä aina remonttimiehiltä ja kodinkoneasentajilta otatko kahvia tai ruokaa. Yhden ainoan kerran on jääty kahville!! Ja kyseinen asentaja kysyi heti että olenko pohjanmaalta kun kahvia tarjoat. Huomasin sitten täällä tosiaan pidetään ihan pököpäänä kun evästää tuntemattomia työtään tekeviä ihmisiä. :)
Lämpimät muistot jäi lapsuudesta kun koulun jälkeen syötiin perhe ja rengit samassa pitkässä pöydässä äidin laittamaa ruokaa. Ja aamulla tiesi milloin äiti on lomalla kun lomittaja oli aamunavetan jälkeen tuvassa kahvilla. Iltamyöhään jos naapurin isäntä oli isän kanssa keittiössä tiesi että jollakin lehmällä on ollut vaikea poikimen ja on tarvittu lisäkäsiä avuksi.
Ohis, mutta jatkakaa :D
Täällä toinen keski-pohjalainen ja muistan kuinka vanhan sukulaismummelin piti antaa ”käskeä” väki kahvipöytään. Ekasta kutsusta ei saanut mennä, vaan piti odottaa niin, että komennettiin pöytään...
Mieheni on perinyt kursailun vanhemmiltaan, muistan miten hämmentynyt kun kun ensimmäisen kerran huusin että täällä on kahvia eikä mies reagoinut mitään, toistettuani ilmoituksen pari kertaa otin itselleni kahvin, pari keksiä ja istuin hämmentyneenä yksin pöytään. Olin juonut jo lähes koko mukillisen kun mies ilmestyi keittiöön ja näytti loukkaantuneelta , tiuskaisin että huutelin etkä tullut ! Myöhemmin sitten onneksi oppi, että jos haluaa saada tuoretta kahvia ja juttelukaverin kahvipöytään niin parasta tulla heti, minä en ala mihinkään pelleilyyn.
Miehen vanhempien kohdalla taas ei auta kuin purra hammasta ja sopeutua siihen, että nousevat ja siirtyvät hyyyvin hiiiitaaasti keittiöön sen jälkeen kun on tullut maaginen kuudes kutsu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiiä onko tää kursailua, mutta... Muutin nuorena kämppään, jossa oli kylpyamme. Äitini rakastaa kylpemistä ja halusi tulla nauttimaan tästä luksuksesta. Laitoin sille kylvyn valmiiksi ja lopuksi annoin sille parhaimman (Pentikin!) pyyhkeen joka multa löytyi ja jonka olin hiljattain ostanut itselleni. Äitini pyyhki siihen vähän itseään ja sanoi sitten: "Tää on liian pehmeä! Ei tää ime kosteutta! Anna mulle joku toinen pyyhe!"
Sanoin, että se on ihan hyvä, sä oot vain tottunut semmosiin koppuraisiin 20 vuotta vanhoihin pyyhkeisiin joita teillä isän kanssa on kaapit täynnä. Huomautin myös, että en halua enempää likapyykkiä, koska joudun pesemään pyykkini pesutuvassa, joka on viereisessä rapussa.
Äiti vänkäsi kuin pikkulapsi niin kauan että suostuin antamaan sille uuden pyyhkeen. Voi jumala että se ihminen osaa välillä olla pikkumainen.
Pentikin pyyhkeet ovat todella huonoja. Yhden kerran kun kuivaa kädet, pyyhe on märkä ja kädet samaten...tosin on finlaysoninkin laatu laskenut vuosien varrella.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni satakuntalaiset ovat kursailun maailmanmestareita. Persus ei nouse penkistä ennen kuin kaikki muut ovat käyneet hakemassa sen kylmäksi jäähtyneen kahvinsa. Ja takuulla ei oteta pöydästä aloittamatonta täytekakkua vaikka kuinka tekisi mieli, vaan ensin ladotaan lautaselle pullanpala ja ehkä pala kuivaakakkua.
Kaikkein hauskinta (tai ikävintä) on seurata, kun ihmiset kävelevät kohti kahvipöytää kuin hidastetussa filmissä ja sama hidastelu jatkuu pöydän ympärillä, otanko tuota vai otanko tätä?????!!!!
Tämä taitaa olla ihan puhtaasti satakuntalainen piirre. Ekan kupillisen kanssa tosiaan se pullanpala, pari pikkuleipää ja ehkä kuivakakkua, ja vasta toisella kupillisella täytekakkua. Minulle on joskus selitetty tämän johtuvan siitä että täytekakku tahrii lautasen, ja siksi sitä kuuluu ottaa vasta viimeiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys otsikossa
Ei semmosia ole.
Meillä töissä pullukat vanhemmat mammat narisee jatkuvasti kun ”eipä kukaan muu ikinä tuo kahvipullia” tai muita herkkuja. Yhtenä päivänä sitten toin konvehteja ja jotain pullaa/kakkua, niin ei jumankauta kelvannut. En ostanut edes mitään halvimpia. Mulla meinasi hermo mennä. Iloisesti pistin tarjottavat pöytään niin mutina vaan alkoi ja katseet kääntyi toiseen suuntaan. Sivusilmällä vilkuillaan niitä herkkuja mutta EI voi ottaa.
Mulla oli todella tyhmä ja loukkaantunut olo, sillä nämä herkkuperseet eivät ihan oikeasti niitä syöneet. Minua kohtaan käyttäytyvät muutenkin nuivasti, ja sitten kun teen mitä tahansa kivoja eleitä niin ollaan kuin ei minua olisikaan.
No, oli ne sitten joskus kelvanneet joillekin, kun olin poissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana keskustelu! Pitäisi luetuttaa kaikilla! En ole tiennytkään, että kursailussa on näin paljon hienouksia. Olen kuvitellut sen olevan "maan tapa", ei paikkakunta kohtainen.
Itse kursailuun kasvaneena ymmärrän sitä, mutta yleensä ensimmäisen kutsun tultua hetken seuraan tilannetta ja siirryn sitten tarjottavien ääreen. Saatan sanoa etten ymmärrä kursailun hienouksia ja isäntäväki on nähnyt vaivaa tähtemme joten nauttikaamme siitä.
Yleensä iloisella ja kohteliaalla käytöksellä pärjää pitkälle. Ja jos joku asia ihmetyttää niin avataan suumme kysyäksemme lisäohjeita! Ei ainakaan minulle kukaan ole koskaan suuttunut näin tehdessäni. Enkä anna muiden takanapäin käytyjen arvostelujen häiritä elämääni määräänsä enemmän, kaikkia ei voi, eikä tarvitse miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä pullukat vanhemmat mammat narisee jatkuvasti kun ”eipä kukaan muu ikinä tuo kahvipullia” tai muita herkkuja. Yhtenä päivänä sitten toin konvehteja ja jotain pullaa/kakkua, niin ei jumankauta kelvannut. En ostanut edes mitään halvimpia. Mulla meinasi hermo mennä. Iloisesti pistin tarjottavat pöytään niin mutina vaan alkoi ja katseet kääntyi toiseen suuntaan. Sivusilmällä vilkuillaan niitä herkkuja mutta EI voi ottaa.
Mulla oli todella tyhmä ja loukkaantunut olo, sillä nämä herkkuperseet eivät ihan oikeasti niitä syöneet. Minua kohtaan käyttäytyvät muutenkin nuivasti, ja sitten kun teen mitä tahansa kivoja eleitä niin ollaan kuin ei minua olisikaan.
No, oli ne sitten joskus kelvanneet joillekin, kun olin poissa...
Usko pois, että olivat kädet ojossa niitä heti syömässä kun muiden silmä välttää. Eihän sitä nyt voi ylpeyttä niellä!
Ihan samanlaista toimintaa omalla työpaikalla, raivostuttavaa. Marmatetaan siitä kuinka yksi selkä vääränä kantaa herkkuja pöytään muille nautittavaksi, mutta kuitenkin pitää pelottavan tarkkaa lukua kuka niitä on syönyt ja miten paljon. Sitten kun joku vilpittömästi tuo tuliaisa matkoilta tms. niin en ole kertaakaan nähnyt, että tämä ko. marttyyri niitä maistaisi ainakaan toisten läsnäollessa.
Meni ehkä vähän ohi aiheen, mutta aihe liippaa tarpeeksi läheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun pitäisi keräta kaikki keskustelut ja kirjoittaa kirja. Tosi hauskaa luettavaa. En ole itse kokenut kursailua...
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni. Eeei minun takia tarvitse ambulanssia soittaa, kyllä tämä sydänkohtaus ohi menee samalla tavalla kuin kaksi muutakin tällä viikolla.
Ja siihen jatkoksi opettavaiseen sävyyn, että ei sitä kuulepa kannata jokaisen pikkuvaivan takia ambulanssia vaivata, siinä voi käydä niin että eivät sitten tulekaan kun tosi tarve olisi. Ja tämä siis ihan vakavissaan.
Mies onneksi vihasi verottajaa, joten aina kannatti muistuttaa, että etköhän sinä ole tällaiset palvelut jo muutamaankin kertaan veroissa maksanut vuosien varrella. "No se on kyllä totta. Josko sitten soittaisit..."
Kaveri tuli miehensä kanssa meille jatkoille. Mies jäi rappukäytävään, koska ei "halunnut olla vaivaksi".
Ukko jäi rappusille istumaan, ja kaveri yritti saada miestään sisälle selittämällä että meille tulee varoitus jos vieraat möykkäävät rapussa. Lopulta tuli sammumaan meidän eteiseen.
Sen jälkeen en ole pariskuntaa meille kutsunut.
Tämä on aitoa suomalaisuutta. Pitäkää kiinni tästä tavasta ja kunnioittakaa kaikkia jotka kursailee.
Syvintä aitoa suomalaisuutta. Tämä kultuuri alkaa katoamaan.
Minäkin jään aina rappukäytävään koska en tosiaankaan halua olla vaivaksi. Voin juoda kahvin ja syödä pullan siinä rappukäytävällä.
Opin nämä tavat vanhemmiltani jotka ovat kuolleet. Isäni oli sotaveteraani.
Samaa perintöä kuin että kahvit keitetään samoista puruista ainakin seitsemän kertaa ja lisätään joka kerta puolikas lusikallinen puruja.
588 ja 589,
:DD Vau, kiitos tästä häikäisevästä pyyhkeiden oppitunnista! :D Pyyhe oli jo muutamaan kertaan pesty eikä ollut alun alkaenkaan sellainen liukaspintainen kuten jotkut tyristirysien tuliaiskaupoissa myytävät halpispyyhkeet. Kyse oli, kuten varsin selvästi sanoin, siitä että vanhempani ovat tottuneet raapimaan nahkaansa kovilla ja karkeilla pyyhkeillä, ja heille mikä tahansa muu on huonoa.
Äitini olisi herkkähipiäisenä pitänyt alun alkaen tunnustella, onko kyseinen pyyhe hänen arvolleen sopiva, eikä pyyhkiä siihen ensin vähän itseään ja sitten liata vielä toinenkin pyyhe.