Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?

Vierailija kirjoitti:

Miehellä oli merkkipäivä ja vanhempansa ja sisarustaan puolisoineen tulivat toiselta paikkakunnalta juhlistamaan, osa jäi vielä yövieraiksi. Oltiin juuri muutettu ja kaikki järkkäily ja vieraisiin varautuminen stressasi, olin myös töissä joten aika oli kortilla. Suunnitelmana oli käydä yhdessä ravintolassa syömässä, jonka jälkeen meille kahville ja miehen äiti toi mukanaan täytekakun. Halusin kuitenkin jotain omalta osaltani vieraita huomioiden tehdä ja ehdin kuin ehdinkin leipoa pikkuleipiä kahvipöytään. Niitä ottikin sitten ehkä yksi ihminen yhden kappaleen. Kyllä otti päähän.

Öömm voisiko kuitenkin olla kyse siitä, että ravintola-aterian ja täytekakun lisäksi ei vain jaksa enää pikkuleipiä? Eivät kai he ihan silkan kursailun takia kieltäytyneet, vai sanoivatko niin?

Tämä ketju antaa lisää syitä ottaa omat lakanat mukaan vierailulle. Minua ällöttää nukkua toisten käyttämissä lakanoissa. Se ei ole kursailua, se on varotoimi.

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä "siistit" ihmiset ei sotke lakanoita ja ette laita lakanoita kiertoon jos niissä on jotain eritteitä... Ihanko oikeasti väitätte tarkastavanne ne lakanat aina joka neliösentin alalta? Ette todellakaan tarkasta. Eikä kukaan vieras tule sanomaan, että kannattaa pestä noi lakanat, kun lorahti vähän valkovuotoa tai pantiin niissä ja pyyhittiin spermat tyynyliinoihin.

Jokaisesta ihmisestä irtoaa joka yö hikeä. Naisista ja miehistä omia eritteitään. Hiukset rasvoittaa aina. On hilsettä. Kynsisientä. Täitä. Satiaisia. Kihomatoja. Ja sitä ihan tavallista likaa. Ei ihmisiä voi laittaa nukkumaan toisten likaamiin lakanoihin! Ei vain voi.

Kiitos, kiitos, juuri näin. Ei hyi inhotus, kuka hotellissakaan haluaisi nukkua jonkun randomihmisen yhden yön nukkumissa lakanoissa? Varmaan aika pieneksi luku jäisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä oli merkkipäivä ja vanhempansa ja sisarustaan puolisoineen tulivat toiselta paikkakunnalta juhlistamaan, osa jäi vielä yövieraiksi. Oltiin juuri muutettu ja kaikki järkkäily ja vieraisiin varautuminen stressasi, olin myös töissä joten aika oli kortilla. Suunnitelmana oli käydä yhdessä ravintolassa syömässä, jonka jälkeen meille kahville ja miehen äiti toi mukanaan täytekakun. Halusin kuitenkin jotain omalta osaltani vieraita huomioiden tehdä ja ehdin kuin ehdinkin leipoa pikkuleipiä kahvipöytään. Niitä ottikin sitten ehkä yksi ihminen yhden kappaleen. Kyllä otti päähän.

Öömm voisiko kuitenkin olla kyse siitä, että ravintola-aterian ja täytekakun lisäksi ei vain jaksa enää pikkuleipiä? Eivät kai he ihan silkan kursailun takia kieltäytyneet, vai sanoivatko niin?

Voi toki olla, tosin kyse oli vaan yhden suupalan kokoisesta syötävästä. Tympäisi vaan, kun ei kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä "siistit" ihmiset ei sotke lakanoita ja ette laita lakanoita kiertoon jos niissä on jotain eritteitä... Ihanko oikeasti väitätte tarkastavanne ne lakanat aina joka neliösentin alalta? Ette todellakaan tarkasta. Eikä kukaan vieras tule sanomaan, että kannattaa pestä noi lakanat, kun lorahti vähän valkovuotoa tai pantiin niissä ja pyyhittiin spermat tyynyliinoihin.

Jokaisesta ihmisestä irtoaa joka yö hikeä. Naisista ja miehistä omia eritteitään. Hiukset rasvoittaa aina. On hilsettä. Kynsisientä. Täitä. Satiaisia. Kihomatoja. Ja sitä ihan tavallista likaa. Ei ihmisiä voi laittaa nukkumaan toisten likaamiin lakanoihin! Ei vain voi.

Kyllä minä ainakin voin ihan rehellisesti myöntää, että kuolaan nukkuessani. Ainakin joskus. Ja veikkaan. että aika moni muukin. Mutta nyt lisää niitä kursailutarinoita!

Lakanaväittelijät, olkaa hyvä ja perustakaa oma ketju. Kursailujutut kiinnostavat enemmän kuin lakanansotkeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä oli merkkipäivä ja vanhempansa ja sisarustaan puolisoineen tulivat toiselta paikkakunnalta juhlistamaan, osa jäi vielä yövieraiksi. Oltiin juuri muutettu ja kaikki järkkäily ja vieraisiin varautuminen stressasi, olin myös töissä joten aika oli kortilla. Suunnitelmana oli käydä yhdessä ravintolassa syömässä, jonka jälkeen meille kahville ja miehen äiti toi mukanaan täytekakun. Halusin kuitenkin jotain omalta osaltani vieraita huomioiden tehdä ja ehdin kuin ehdinkin leipoa pikkuleipiä kahvipöytään. Niitä ottikin sitten ehkä yksi ihminen yhden kappaleen. Kyllä otti päähän.

Öömm voisiko kuitenkin olla kyse siitä, että ravintola-aterian ja täytekakun lisäksi ei vain jaksa enää pikkuleipiä? Eivät kai he ihan silkan kursailun takia kieltäytyneet, vai sanoivatko niin?

Voi toki olla, tosin kyse oli vaan yhden suupalan kokoisesta syötävästä. Tympäisi vaan, kun ei kelvannut.

Minulla ei mahdu vatsaan mahdottomia määriä ruokaa kerralla ja tulen uniseksi jos syön liikaa. Ottaisin kyllä mukaan myöhempää syömistä varten jonkun pikkuleivän jos ilkeäisin pyytää. Monesti monet osaavat tehdä niin hyviä että haluaisin niiden reseptin että voisin leipoa kotona. Minun mieheni ja lapseni ovat sellaisia rohmuja että välillä hävettää kun he vetävät kylässä tarjoiluja aivan kuin olisi elämän viimeinen mahdollisuus kyseessä.

Toisaalta isotätini luona heistä on hyötyä koska isotätini pitää huolen, että pöydässä on hänen leipomaa seitsemää sorttia ja hän loukkaantuu jos ei maista kaikkea. Hän lienee ainoa, joka on mielissään kun perheeni tulee kahville ja syö tarjoilulautaset tyhjiksi. Hän ymmärtää onneksi minun vatsani rajallisuuden ja antaa sen anteeksi minulle koska olen aina ollut samanlainen. Hän pakkaa vielä mukaan leipomuksia kotiin vietäväksi. Olemme Lapista.

Kursaillaanko Pohjanmaalla? Itse olen kotoisin Varsinais-Suomesta/Satakunnasta ja täällä kursailu on arkipäivää. Se ei onneksi kestä pitkään, toisella pyytämällä tullaan jo pöytään ja hiukan empien otetaan se toinenkin pulla. Minulla on tuttuja Pohjanmaalta Seinäjoelta Ouluun enkä ole koskaan törmännyt sillä suunnalla kursailuun. Pöytä notkuu ja heti käydään kiinni tarjoiluun. Pohjanmaalla on kyllä se vika, että sitä tarjottavaa saa odottaa monta tuntia. Meidän suunnalla täällä etelämpänä kysytään kahvihaluja jo heti ulko-ovella, ei tarvitse antaa kahvihampaan kolottaa vaan pääsee heti aterioimaan (kunhan on ensin esittänyt sen "no en mä tiä no jos säkin otat ni voinhan mäkin kupin juoda" -puheen).

Tunnistan tämän tavan kyllä, sillä olen Satakunnasta kotoisin, ja ai jestas, että on ärsyttävää. Onneksi nuoret eivät tätä pääasiassa tee vaan reippaasti ottavat kerran jos toisenkin. Minulle emäntänä on paras kiitos se, että ruokaa otetaan innokkaasti ja se näyttää maistuvan. Kursailu on tapa, jossa ei ainakaan enää ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tämän tavan kyllä, sillä olen Satakunnasta kotoisin, ja ai jestas, että on ärsyttävää. Onneksi nuoret eivät tätä pääasiassa tee vaan reippaasti ottavat kerran jos toisenkin. Minulle emäntänä on paras kiitos se, että ruokaa otetaan innokkaasti ja se näyttää maistuvan. Kursailu on tapa, jossa ei ainakaan enää ole mitään järkeä.

Ei kursailu estä innokasta syömistä ja maistumista ja tarjottavan kehumista. Kursailulla halutaan osoittaa hyvää käytöstä: ei tässä nyt isketä kimppuun kuin sika limppuun vaan ollaan sivistyneitä ihmisiä.

Muistan lapsuudessa Taivassalossa (Lounais-Suomessa), kun oltiin jonkun vanhan sukulaistädin luona kaffella, se aina sanos: Käsketty on, korjataan pois. Eli heti kaffel.

Vierailija kirjoitti:

Kursaillaanko Pohjanmaalla? Itse olen kotoisin Varsinais-Suomesta/Satakunnasta ja täällä kursailu on arkipäivää. Se ei onneksi kestä pitkään, toisella pyytämällä tullaan jo pöytään ja hiukan empien otetaan se toinenkin pulla. Minulla on tuttuja Pohjanmaalta Seinäjoelta Ouluun enkä ole koskaan törmännyt sillä suunnalla kursailuun. Pöytä notkuu ja heti käydään kiinni tarjoiluun. Pohjanmaalla on kyllä se vika, että sitä tarjottavaa saa odottaa monta tuntia. Meidän suunnalla täällä etelämpänä kysytään kahvihaluja jo heti ulko-ovella, ei tarvitse antaa kahvihampaan kolottaa vaan pääsee heti aterioimaan (kunhan on ensin esittänyt sen "no en mä tiä no jos säkin otat ni voinhan mäkin kupin juoda" -puheen).

Kyllä kursaillaan. Isovanhempani ovat paliasjalakaisia pohojammaalaisia ja molemmilla kursailee koko suku. Sitä tarjoilua sentään ei tarvi odottaa, se tuodaan pöytään pikimmiten enemmän kuin mielellään.

Ei lakanoiden ja pyyhkeiden mukaan ottaminen yökylään mennessä ole kursailua. Minä opin siihen jo lapsena, jolloin tosin pyykinpesu ja kuivaus oli aivan erilaista kuin nykyään. Kaikilla ei ole vieläkään kuivausrumpua ja pesukoneen linkokin voi olla aika tehoton, joten juuri lakanoiden ja isojen pyyhkeiden kuivattaminen varsinkin talvisaikaan on monesti hankalaa. Kesällä sentään pyykit voi kuivattaa ulkona, jos siis voi ja jos säät sallivat.

Meidän nyt jo edesmennyt naapuri, naisihminen siis, ei koskaan suostunut tulemaan syntymäpäiville ym. kekkereihin kyseisenä juhlapäivänä, kun kaikki muutkin tulivat. "Minä tulen sitten jonain toisena päivänä, kun teillä ei ole muita vieraita." Nyt kun olen myöhemmin tutustunut erilaisiin persoonallisuutta kuvaaviin tutkimuksiin, olen ymmärtänyt, että tämä naapuri taisikin olla introvertti, joka ei viihdy suuressa joukossa ja vieraiden ihmisten keskellä. Olen havainnut itsessäni samoja piirteitä. Yhdet kekkerit jäivät jo viime kuussa väliin ja toisetkin jäävät pian. Selityksenä mainitsin, että olen sen verran kaukana ja tulen vasta kekkereiden mentyä loma-asunnolleni. Lisäksi monet meistä analysoivat esim. kutsut tarkkaan, oliko kyse ihan oikeasta kutsusta vai vain kohteliaisuudesta esitetty eikä välttämättä lainkaan tarkoitettu noudatettavaksi.

Jos mummoltani kysuy, haluaako hänkin voileivän kun olisin itselleni tekemässä, on vastaus aina "no en minä nyt välttämättä tarvitsisi, juuri syötiin ennen kuin lähdettiin." Yleensä n. puoli tuntia myöhemmin alkaa sitten käsien yhteen hieronta ja ruikutus, kun jotain pientä suolapalaa vähän tekisi mieli. Jotain voikkoleipää tai vastaavaa.

Olen alkanut jättää kysymästä ja tökkään mummolle leivän kouraan kun olen itsellenikin tehnyt. Alkuun vähän ruikuttelee kun eihän hänelle nyt olisi tarvinnut, mutta aina on leipä maistunut. Ärsyttävää juosta keittiöön ja kaivella useaan otteeseen tarvikkeita.

Kerran oli syvästi loukkaantunut, kun olin vienyt liikaa kukkia. Kun mitä ne muut.asukkaat nyt hänestä ajattelee. Ja yritti tunkea.minulle niitä kukkia mukaan lähtiessäni. Sanoin että heittää biojätteeseen jos ei kelpaa. Oli ollut tarjouksessa kaupassa matkan varrella pyörähtäessäni 20 tulppaanin nippu(joista mummo kovasti pitää) 10e ja ajattelin mummon ilahtuvan, mutta lähdettyäni oli soittanut tädilleni ja tätini piti myöhemmin käydä hakemassa puolet. Enpä vienyt kukkia enää vastaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Tää ei kai varsinaista kursailua ole, minkä äitini kyllä hallitsee vallan mainiosti.

Tarvitsin asiaa A ja äitini tiesi että veljellään on sellaisia. Kysyi voiko myydä yhden ja sopivat hinnankin joka ok ja sovittiin nouto jossa äitini oli mukana.

Ennen enolle menoa nostin rahat, laskin että juuri oikea määrä ja äitini näki tämän hyvin selkeästi ja varmasti, että sovittu raha on.

Enolla sitten kun maksun aika tuli, kaivoin rahat, annoin enolleni ja hän laski muutamat setelit pöydälle. Tällöin äitini hyvin suurieleisesti levitti rahat ja sanoi että lasken että varmasti on oikea määrä ja perään että onhan tämä summa nyt varmasti tarpeeksi?

Jäin vähän suu auki katsomaan tuota näytelmää että mistä nyt tuulee. Hinta on sovittu jo ja maksun saajan kuuluu tarkastaa että summa on oikea, jonka kyllä mun mielestä näkikin.

Itselle tuli kyllä vähän fiilis että noin vähänkö oma äiti luottaa, vaikka tuskin se tarkoitus oli.

Kyse oli siitä, että äitisi halusi varmistaa enollesi kasvattaneensa kunnon kansalaisen ettet nyt vain häpeää hänelle tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämäläinen mummoni on yllättäen kursailija. Tuo omat lakanat (monen tuhannen kilometrin päähän lentokoneella), juo kahvit, maidot, vedet ja mehut siitä yhdestä ja ainoasta mukista, jota ei tietenkään saa pestä, leikkaa talouspaperista pienempiä siivuja, kun eihän hän nyt noin paljoa tarvitse, mutta sitten kuitenkin säilöö niitä paperituppoja käytön jälkeen meidän keittiön lavuaarin reunalla (!) "kun ne on vaan märkiä, antaa vähän kuivua niin niillä voi vielä jotain pyyhkiä", pyyhkii omilla likaisilla sukillaan lattiat "kun minulta tippuu näitä hiuksia niin kovin" (koirataloudessa se on niin tarkkaa, ettei vaan yhtäkään hiusta löytyisi lattialta... Ja imuroin kyllä yleensä kerran päivässä). Tälle naureskellaan kyllä suvussa hyväntahtoisesti, ja olimme jo ajatelleet että tämän mummoni sukupolven jälkeen kursailusta oltaisiin päästy eroon. Mutta ei! Oma kohta täysi-ikäinen tyttäreni on vielä pahempi. Ei ehkä säilö talouspaperituppoja pitkin kämppää, mutta ei ikinä kehtaa ottaa viimeistä palaa (jopa kotona, kaapit on täynnä esim. sipsipusseja joissa pari soosia ja muruset, keksipaketteja joissa pari viimeistä keksiä, jne), kylässä ei ikinä ota mitään ensi tarjoamalla, (varsinkin raha)lahjoista yrittää aina kieltäytyä ja kun vihdoin ottaa, niin puoli tuntia päivittelee että "ei olisi tarvinnut". Hävettää enkä kuollaksenikaan keksi miten tytöstä on tullut tuollainen. Ei ole ainakaan kasvatuksen tulos, ja minä ja mieheni ei kurssilla turhia. Lisäksi asumme vielä maassa, jonka kulttuuriin ei kursailu todellakaan kuulu. En ymmärrä. Mummon hämäläisgeenit hypännyt muutaman sukupolven yli ja vahvistuneet?

Meillä aviomies tekee tuota, että jättää pussin pohjalle pari karkkia, pakettiin yhden keksin yms. Ei kuulemma kehtaa syödä niitä yksin tyhjäksi. En tykkää! Tosi ärsyttävää, että kaapissa pyörii pitkään tuollaisia pusseja ja paketteja, jotka sitten herkutteluhetkellä paljastuvat kun lähes tyhjiksi. Jos pussit olisi heitetty pois, niin tilalle olisi voinut tyhjät kaapit huomatessaan ostaa jotain muita herkkuja.

Noin ärsyttävälle äijälle pitää tehdä selväksi, miten TÖRKEÄ hän on tehdessään noin. Ärähdät suoraan, minkälaisen mielipahan ja pettymyksen hän tuottaa, kun luulet noita ruokia/herkkuja olevan vielä jäljellä ja sitten siellä onkin pussissa vaan muruset hänen idioottimaisen tapansa takia. Kysy suoraan, miten hän KEHTAA tehdä noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämäläinen mummoni on yllättäen kursailija. Tuo omat lakanat (monen tuhannen kilometrin päähän lentokoneella), juo kahvit, maidot, vedet ja mehut siitä yhdestä ja ainoasta mukista, jota ei tietenkään saa pestä, leikkaa talouspaperista pienempiä siivuja, kun eihän hän nyt noin paljoa tarvitse, mutta sitten kuitenkin säilöö niitä paperituppoja käytön jälkeen meidän keittiön lavuaarin reunalla (!) "kun ne on vaan märkiä, antaa vähän kuivua niin niillä voi vielä jotain pyyhkiä", pyyhkii omilla likaisilla sukillaan lattiat "kun minulta tippuu näitä hiuksia niin kovin" (koirataloudessa se on niin tarkkaa, ettei vaan yhtäkään hiusta löytyisi lattialta... Ja imuroin kyllä yleensä kerran päivässä). Tälle naureskellaan kyllä suvussa hyväntahtoisesti, ja olimme jo ajatelleet että tämän mummoni sukupolven jälkeen kursailusta oltaisiin päästy eroon. Mutta ei! Oma kohta täysi-ikäinen tyttäreni on vielä pahempi. Ei ehkä säilö talouspaperituppoja pitkin kämppää, mutta ei ikinä kehtaa ottaa viimeistä palaa (jopa kotona, kaapit on täynnä esim. sipsipusseja joissa pari soosia ja muruset, keksipaketteja joissa pari viimeistä keksiä, jne), kylässä ei ikinä ota mitään ensi tarjoamalla, (varsinkin raha)lahjoista yrittää aina kieltäytyä ja kun vihdoin ottaa, niin puoli tuntia päivittelee että "ei olisi tarvinnut". Hävettää enkä kuollaksenikaan keksi miten tytöstä on tullut tuollainen. Ei ole ainakaan kasvatuksen tulos, ja minä ja mieheni ei kurssilla turhia. Lisäksi asumme vielä maassa, jonka kulttuuriin ei kursailu todellakaan kuulu. En ymmärrä. Mummon hämäläisgeenit hypännyt muutaman sukupolven yli ja vahvistuneet?

Meillä aviomies tekee tuota, että jättää pussin pohjalle pari karkkia, pakettiin yhden keksin yms. Ei kuulemma kehtaa syödä niitä yksin tyhjäksi. En tykkää! Tosi ärsyttävää, että kaapissa pyörii pitkään tuollaisia pusseja ja paketteja, jotka sitten herkutteluhetkellä paljastuvat kun lähes tyhjiksi. Jos pussit olisi heitetty pois, niin tilalle olisi voinut tyhjät kaapit huomatessaan ostaa jotain muita herkkuja.

Noin ärsyttävälle äijälle pitää tehdä selväksi, miten TÖRKEÄ hän on tehdessään noin. Ärähdät suoraan, minkälaisen mielipahan ja pettymyksen hän tuottaa, kun luulet noita ruokia/herkkuja olevan vielä jäljellä ja sitten siellä onkin pussissa vaan muruset hänen idioottimaisen tapansa takia. Kysy suoraan, miten hän KEHTAA tehdä noin?

Mutta eilös tuommoinen uusia ei osteta ennen kuin vanhat on syöty loppuun olisi LOISTAVA tapa RAJOITTAA turhien herkkujen syöntiä?

Joka pussissa yksi tai kaksi herkkua jäljellä eikä kukaan kehtaa ottaa viimeisiä,

Turha herkuttelu loppuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.

Joo, alanvaihto käynnissä.

No äläpä ainakaan vaihda tehdastyöhön. Meillä on yhtä vaikeaa. Viime kesänä vein lomalle lähtiessä suklaakakun. Ihmiset otti tyyliin 1 cm siivuja, kun ei pitäisi ja kun on bikinikunto tavoitteena. Miehet väitti, ettei makea maistu. Just joo, munkit kyllä ABC:lla menee. Jäi neljäsosa kakusta kotiin. En vie toista kertaa. Hulluinta on, että pari naista halusi reseptin itselleen, kun on juhlia tulossa.

Myöskään pankkiin ei kannata tulla. Ihan samanlaista kursailua ja pilkkomista.

Mummoni oli viime vuotensa pyörätuolissa ja kursaili koko ajan, ei kovin hyvä yhdistelmä kun oli muiden palveltavana kuitenkin. Muistan lapsuudestani mehun ja leivän tarjoamisen meille lapsille ja mummolle samaan aikaan, mummon kieltäytymisen ja kiukuttelun hieman myöhemmin. Jätti kuvan mummosta ikävänä ja happamana ihmisenä, vaikkei se olisi ollut tottakaan.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi monet meistä analysoivat esim. kutsut tarkkaan, oliko kyse ihan oikeasta kutsusta vai vain kohteliaisuudesta esitetty eikä välttämättä lainkaan tarkoitettu noudatettavaksi.

No mitä ihmettä, eikö Suomessa nimenomaan pitänyt voida luottaa siihen, että kutsuja ei esitetä kohteliaisuudesta vaan tosissaan? Onko seuraavaksi small talkia ja kysymyksiä, joihin ei kuulukaan vastata rehellisesti?