Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?

Vierailija kirjoitti:

Mun seitsemänkymppinen äitini on juuri tuollainen "mä olen vaan muiden tiellä ja häiritsen" -ihminen! Se on todella ärsyttävää ja oikeasti hankaloittaa ihmissuhteita. Surullista, jos oikein mietitään.

Kerran oli puhetta, että vanhempani tulisivat meille kylään. Matkaa on parisataa kilometriä ja käyvät todella harvoin, ehkä kerran vuodessa. Äitini perustelu vierailusta kieltäytymisellä oli, että "jos me ollaan siellä liikenteessä muille vaan jotenkin haitaksi..." Ja hän siis ajaa autoa päivittäin ja on ihan hyvä kuski minun mielestäni!

Toisen kerran olin lasten kanssa mummolassa ja yritin kovasti keksiä jotakin yhteistä ohjelmaa. Ehdotin uimahallikäyntiä ja että sen jälkeen menisimme yhteen konserttiin yhdessä. Äiti oli aluksi ihan lähdössä ja ostin liputkin konserttiin meille etukäteen. Kun tuli lähdön aika, niin äiti rupesi perumaan ja jälleen perusteluna "menkää nyt te omalla porukalla vaan, etten mä teitä ole siellä häiritsemässä, nauttikaa nyt oikein rauhassa, minä tästä menenkin pois häiritsemästä..." Ei auttanut perustelu ostetusta lipusta, eikä lasten naamalta paistanut pettymys. Sinne jäi mummo yksin kotiin ja me lasten kanssa lähdettiin.

Ei tuo ole kursailua. Enemmän tulee muutenkin vaikutelma, että äitiäsi ahdistaa kotoa lähtö. Jokin sosiaalisten tilanteiden kammo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun seitsemänkymppinen äitini on juuri tuollainen "mä olen vaan muiden tiellä ja häiritsen" -ihminen! Se on todella ärsyttävää ja oikeasti hankaloittaa ihmissuhteita. Surullista, jos oikein mietitään.

Kerran oli puhetta, että vanhempani tulisivat meille kylään. Matkaa on parisataa kilometriä ja käyvät todella harvoin, ehkä kerran vuodessa. Äitini perustelu vierailusta kieltäytymisellä oli, että "jos me ollaan siellä liikenteessä muille vaan jotenkin haitaksi..." Ja hän siis ajaa autoa päivittäin ja on ihan hyvä kuski minun mielestäni!

Toisen kerran olin lasten kanssa mummolassa ja yritin kovasti keksiä jotakin yhteistä ohjelmaa. Ehdotin uimahallikäyntiä ja että sen jälkeen menisimme yhteen konserttiin yhdessä. Äiti oli aluksi ihan lähdössä ja ostin liputkin konserttiin meille etukäteen. Kun tuli lähdön aika, niin äiti rupesi perumaan ja jälleen perusteluna "menkää nyt te omalla porukalla vaan, etten mä teitä ole siellä häiritsemässä, nauttikaa nyt oikein rauhassa, minä tästä menenkin pois häiritsemästä..." Ei auttanut perustelu ostetusta lipusta, eikä lasten naamalta paistanut pettymys. Sinne jäi mummo yksin kotiin ja me lasten kanssa lähdettiin.

Ei tuo ole kursailua. Enemmän tulee muutenkin vaikutelma, että äitiäsi ahdistaa kotoa lähtö. Jokin sosiaalisten tilanteiden kammo?

Minulle tulee enemmänkin mieleen sairaalloinen pihiys tai rahapula. Kiva suunnitella asioita mutta sitten h-hetkellä mieli muuttuu kun kulut konkretisoituvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun seitsemänkymppinen äitini on juuri tuollainen "mä olen vaan muiden tiellä ja häiritsen" -ihminen! Se on todella ärsyttävää ja oikeasti hankaloittaa ihmissuhteita. Surullista, jos oikein mietitään.

Kerran oli puhetta, että vanhempani tulisivat meille kylään. Matkaa on parisataa kilometriä ja käyvät todella harvoin, ehkä kerran vuodessa. Äitini perustelu vierailusta kieltäytymisellä oli, että "jos me ollaan siellä liikenteessä muille vaan jotenkin haitaksi..." Ja hän siis ajaa autoa päivittäin ja on ihan hyvä kuski minun mielestäni!

Toisen kerran olin lasten kanssa mummolassa ja yritin kovasti keksiä jotakin yhteistä ohjelmaa. Ehdotin uimahallikäyntiä ja että sen jälkeen menisimme yhteen konserttiin yhdessä. Äiti oli aluksi ihan lähdössä ja ostin liputkin konserttiin meille etukäteen. Kun tuli lähdön aika, niin äiti rupesi perumaan ja jälleen perusteluna "menkää nyt te omalla porukalla vaan, etten mä teitä ole siellä häiritsemässä, nauttikaa nyt oikein rauhassa, minä tästä menenkin pois häiritsemästä..." Ei auttanut perustelu ostetusta lipusta, eikä lasten naamalta paistanut pettymys. Sinne jäi mummo yksin kotiin ja me lasten kanssa lähdettiin.

Ei tuo ole kursailua. Enemmän tulee muutenkin vaikutelma, että äitiäsi ahdistaa kotoa lähtö. Jokin sosiaalisten tilanteiden kammo?

Minulle tulee enemmänkin mieleen sairaalloinen pihiys tai rahapula. Kiva suunnitella asioita mutta sitten h-hetkellä mieli muuttuu kun kulut konkretisoituvat.

Tällaisia ihmisiä todella on olemassa! Jutut ovat kivoja tasan niin kauan, kunnes paljastuu että niiden toteutus maksaakin jotakin. Suhteellisen lapsellisen oloista käytöstä. Kyllähän aikuinen ymmärtää yleensä jo etukäteen sen, että esimerkiksi reissaamisesta tulee väistämättä kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin Hämeestä, joten kursailu on kyllä tuttua. Äitini on kursailussaan tarkka. Lapsena tuli ohjeita ties millaiseen käytökseen esim. kavereilla ei olisi saanut syödä, ettei kuulemma toisten tarvitse maksaa minun loisimistani nurkissa. Kun täysi-ikäisenä olin yötä poikaystävällä (eli hänen lapsuudenkodissaan, vanhemmillaan asui myös), äitini tenttasi olinko syönyt paljon ja että kai vien sinne tuliaisia aina mennessäni ja että enhän häiritse isäntäväkeä olemassaolollani. Kannoin pitkään sinne eväitä kylään mennessäni, niin sitkeässä olivat äidin jankutukset!

Isäni on kiireinen mies ja inhoaa kursailua, vaikka on Hämeestä hänkin (äitini kyllä myös). Isäni onkin keksinyt oman ratkaisunsa vieraiden kursailuun, hän sanoo tällöin kuuluvasti: "Ei hätää, näytän mallisuorituksen!" ja siirtyy ottamaan tarjottavia itse. Sanoo ettei jaksa turhaa eipäs-juupas-väittelyä.

Mä vähän rakastuin sun isään. Hieno, hieno mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse totean kun kutsun pöytään vaikka "noniin pöytä katettu tulkaahan vaikka te rouva x ja herra y siitä ensimmäisenä ottamaan." Jos alkaa jäkittää että enhän nyt minä... niin sanon vaan okei no tulkaapa te siitä sitten rouva a ja rouva b" alkaa yleensä siinä vaiheessa niille porukan kahdelle iäkkäämmäälle ja ensin tarjotulle tulla vipinää kinttuun kun luulevat että jäävät ilman kahvia ja paakkelssia.

Sama touhu joskus kahvilan kassalla. Rouva x sanoo maksavansa. Eikun minä tarjoan, sanoo rouva a. No ei ei, sanoo rouva x ja leikkimielisesti ottaa kiinni rouvan a lompakosta ja työntää sitä rouvan a käsilaukkuun.., joka sitten taas... AARGHH... Ja jono seisoo ja kassatyttö on ihan hämillään.

Kyseessä äitini ja hänen ystävättärensä.

Ihan sama, kun se tuputtajatäti käy siskonsa luona kylässä, niin lähtiessään haluaa antaa rahaa kaikesta tarjoilusta ja vaivannäöstä, ja sitten sitä seteliä työnnetään kädestä toiseen ja piilotellaan "salaa" toisen käsilaukkuun tai kukkaruukun alle. Ihan ihme peliä. Pahinta on, kun keksitään vetää mukaan "riitaan" sivullinen lapsi, että ota sinä sitten tämä raha... Sama peli sitten, kun se sisko on tuputtajatädillä kylässä. Vuoroin kuitenkin vierailevat eli kustannukset menevät tasan, eikä kumpikaan ihan niin köyhä ole, mutta kun ei saa vaivaksi olla.

Ihan sairas kuvio. En pysty mitenkään ymmärtämään. Oma suku Itä-suomesta.

Kahvin tarjoamiseen sain nuorena aikuisena hyvän vinkin tädiltäni. Hän siis sekä kursaili että näki kuvion sen takana ja opasti, kuinka selviän kahvikutsujen ja vierailujen viidakossa.

Aina ensin kysytään, otatteko kahvia. Ihan sama, kursailevatko vieraat, että ei tartte, niin seuraavaan hengenvetoon sanotaan, että olin just itselleni keittämässä, kun niin kahvihammasta kolottaa. Eikä ikinä ikinä saa kysyä, että montako kuppia keitän, vaikka se tuntuu ihan järkevältä, vaan pannu täyteen.

Sitten pitää toista ja kolmattakin kuppia tyrkyttää, että ota ota, ettei mene hukkaan.

Teeihmisiä nämä säännöt ei ota huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta mikä siinä lakanoiden pesussa koetaan niin hankalana ja työläänä? Nyrkkipyykilläkö te ne lakananne pesette vai mitä kummaa? Jos omat lakanat menee pesuun viikon tai parin välein, niin eihän se lisää työmäärää ollenkaan, että siihen samaan koneelliseen laittaa ekstralakanat mukaan.

Tämä ei liity kursailuun, mutta vastataan, kun kysytään. Itse koen lakanapyykissä työläänä mankeloinnin (onneksi on sentään mankeli, ettei tarvitse silittää) ja tyynyliinojen silityksen. Lakanapyykki myös vaatii vähintään kahden ihmisen läsnäolon, jotta mankelointia edeltävä vetäminen onnistuisi. Tästä syystä otan autolla liikkuessani omat lakanat mukaan. Haluan siis säästää isäntäväkeä ylimääräiseltä vaivalta.

Suomessa on aika paljon sinkkutalouksia, mitenköhän ne ressukat saavat lakanapyykin houdettua, jos siihen hommaan kerran tarvitaan kaksi ihmistä? Että voidaankin yksinkertaisesta asiasta tehdä vaikeaa, lakanat vaan suoraan pyykkinarulta kaappiin, ei ketään kiinnosta että onko ne mankeloitu vai ei.

"Ei ketään kiinnosta"? Kyllä minua kiinnostaa, olenko omat lakanani mankeloinut, koska ne tuntuu miellyttävämmiltä. 

Lisäksi taloyhtiön pesutupaa käyttävänä lakanapyykki on vaivalloisempaa, koska yhdet lakanat vievät suurena pyykkinä kokonaan yhden pesuvuoron. Lisäksi joillain lakanoiden kuivaamiseen ei ole hyviä vaihtoehtoja (esim. joskus nähnyt ovien päällä roikkuvia lakanoita, koska ei ole kuivausrumpua tai suurta kuivaustilaa).

Mun tuttu ei suostunut tulemaan taksiin, joka oli ford. Piti jonottaa uudelleen. Volvo kelpasi.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta mikä siinä lakanoiden pesussa koetaan niin hankalana ja työläänä? Nyrkkipyykilläkö te ne lakananne pesette vai mitä kummaa? Jos omat lakanat menee pesuun viikon tai parin välein, niin eihän se lisää työmäärää ollenkaan, että siihen samaan koneelliseen laittaa ekstralakanat mukaan.

Tämä ei liity kursailuun, mutta vastataan, kun kysytään. Itse koen lakanapyykissä työläänä mankeloinnin (onneksi on sentään mankeli, ettei tarvitse silittää) ja tyynyliinojen silityksen. Lakanapyykki myös vaatii vähintään kahden ihmisen läsnäolon, jotta mankelointia edeltävä vetäminen onnistuisi. Tästä syystä otan autolla liikkuessani omat lakanat mukaan. Haluan siis säästää isäntäväkeä ylimääräiseltä vaivalta.

Onneksi en ole tätäkään tiennyt yksinasuvana vaan olen laittanut lakanat kaappiin vetämättä ja mankeloimatta. En edes silitä niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta mikä siinä lakanoiden pesussa koetaan niin hankalana ja työläänä? Nyrkkipyykilläkö te ne lakananne pesette vai mitä kummaa? Jos omat lakanat menee pesuun viikon tai parin välein, niin eihän se lisää työmäärää ollenkaan, että siihen samaan koneelliseen laittaa ekstralakanat mukaan.

Tämä ei liity kursailuun, mutta vastataan, kun kysytään. Itse koen lakanapyykissä työläänä mankeloinnin (onneksi on sentään mankeli, ettei tarvitse silittää) ja tyynyliinojen silityksen. Lakanapyykki myös vaatii vähintään kahden ihmisen läsnäolon, jotta mankelointia edeltävä vetäminen onnistuisi. Tästä syystä otan autolla liikkuessani omat lakanat mukaan. Haluan siis säästää isäntäväkeä ylimääräiseltä vaivalta.

Miksi ne pitäisi mankeloida tai silittää, ruttuunhan ne menevät kuitenkin käytössä? Minä taittelen ne pyykkitelineeltä suoraan kaappiin.

Niihin tulee nukkaamaton ja likaa hylkivä pinta.

Toimistotyötä tekevänä ja päivittäin suihkussa käyvänä vähän kyseenalaistan sitä, miten paljon sitä pintaa tarvitsee olla LIAN hylkimiseen. Lakana on käyttötavara, ei mikään sukupolvelta toiselle säilytettävä reliikki jota pitää huoltaa kestämään vuosikymmeniä. 

Tuosta kahta ihmistä vaativaa mankeloimisesta sinkkunaisena juuri sain kuulla kun olin kuylässä, jossa oli kaksi naimisissa olevaa ihmistä läsnä.

Sattu niin, että kun esitteli huusholliaan, niin oli kodinhoitohuoneessa mankeli.

Emänta sittene sitteli kuinka "vaativa" homma tämä mankeloiminen oli kun miehnsä kanssa taittelivat lakanan juuri niinkuin kuului ja se miesre ei aina osannut ja sitä piti ohjeistaa.

Sitten vielä kun pitää siihen mankeliin oikein osata asettaa se lakanapää, että ei mene huonosti jne...olin silmät pyöreinä: miksi ihmeessä kahden ihmisen huushollissa pitää nähdä moinen vaiva ja taidonnäyte oikein kahteen ihmisen voimalla?

Hui kauheata, eihän "kukaan" voi mennä nukkumaan mankeloimattomiin lakanoihin.

No, sanoin, että minä en sitten ole "kukaan" kun olen jo vuosikausia jättänyt mankeloimatta kuin silittämättäkin. ja ei ole sitä kaveriakkaan kenen kanssa vosin mankeloida. Kun siihen kuulemma tarvitaan kaksi hemkilöä.

Nyt ymmärrän vielä enemmän, että mankeloiminen ON tosiaan tarkeä asia, kiitos tämän palstan.

Jätän silti edelleen mankeloimatta...

Sorry kirjoitusvirheet, näppäimistö tökkii ja en huomaa aina korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä harrastavat hämäläiset ja länsisuomalaiset. Ei jaksa.

Oli kyse mistä vaan, vaikka pienestä lahjasta.

Sanon sitten, että ok, ei väkisin. Loukkaantuvat.

Sama kokemus. Eräs kaveri toi yökylään tullessaan oman pyyhkeen ja omat petivaatteet, ettei vaan "ole vaivaksi". Ja oman haarukan sekä veitsen! Hämäläinen.

En ollut silmiäni uskoa.

Minusta on selvä asia, että yökylään mennessä on oma pyyhe ja liinavaatteet mukana. Aterimia ei nyt kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta mikä siinä lakanoiden pesussa koetaan niin hankalana ja työläänä? Nyrkkipyykilläkö te ne lakananne pesette vai mitä kummaa? Jos omat lakanat menee pesuun viikon tai parin välein, niin eihän se lisää työmäärää ollenkaan, että siihen samaan koneelliseen laittaa ekstralakanat mukaan.

Tämä ei liity kursailuun, mutta vastataan, kun kysytään. Itse koen lakanapyykissä työläänä mankeloinnin (onneksi on sentään mankeli, ettei tarvitse silittää) ja tyynyliinojen silityksen. Lakanapyykki myös vaatii vähintään kahden ihmisen läsnäolon, jotta mankelointia edeltävä vetäminen onnistuisi. Tästä syystä otan autolla liikkuessani omat lakanat mukaan. Haluan siis säästää isäntäväkeä ylimääräiseltä vaivalta.

Miksi ne pitäisi mankeloida tai silittää, ruttuunhan ne menevät kuitenkin käytössä? Minä taittelen ne pyykkitelineeltä suoraan kaappiin.

Niihin tulee nukkaamaton ja likaa hylkivä pinta.

Toimistotyötä tekevänä ja päivittäin suihkussa käyvänä vähän kyseenalaistan sitä, miten paljon sitä pintaa tarvitsee olla LIAN hylkimiseen. Lakana on käyttötavara, ei mikään sukupolvelta toiselle säilytettävä reliikki jota pitää huoltaa kestämään vuosikymmeniä. 

Puhumattakan että esim. Minulla on 20-25 vuotta vanhat lakanat jotka ovat nukkaamattomat ja puhtaat... eikä koskaan mankeloitu. Luultavasti kestävät elämäni loppuun asti tällä vauhdilla.

Täällä kyllä näköjään keskustelijoiden keski-ikä on sata vuotta.

Eiköhän ole jo aika siirtyä keskustelussa pois tästä mankeloinnista ja tuoda esiin muita naurettavia kursailuja.

Vierailija kirjoitti:

Kahvin tarjoamiseen sain nuorena aikuisena hyvän vinkin tädiltäni. Hän siis sekä kursaili että näki kuvion sen takana ja opasti, kuinka selviän kahvikutsujen ja vierailujen viidakossa.

Aina ensin kysytään, otatteko kahvia. Ihan sama, kursailevatko vieraat, että ei tartte, niin seuraavaan hengenvetoon sanotaan, että olin just itselleni keittämässä, kun niin kahvihammasta kolottaa. Eikä ikinä ikinä saa kysyä, että montako kuppia keitän, vaikka se tuntuu ihan järkevältä, vaan pannu täyteen.

Sitten pitää toista ja kolmattakin kuppia tyrkyttää, että ota ota, ettei mene hukkaan.

Teeihmisiä nämä säännöt ei ota huomioon.

Kaverini vanha mummo opasti kysymään : "Får det vara kaffe eller te"?

Eli, ei kysytään otttaako jotain vaan kysytään että' kumpaa. Jos erikseen vieras sanoo ettei kumpaakaan, uskotaan :-)

Eräs naispuolinen työkaverini oli kova kursailemaan. En aina ymmärtänyt lainkaan mistä oli kyse.

Olimme yleensä toistemme naiskavereina kun mentiin työpaikan laivareisulle tai pikkujouluun tms. Hän oli innokas juhlija itsekin.

Olin kerrankin laittamassa pikkujouluilmoitusta ilmoitustaululle.

Hä siinä katseli ja sanoin, että kait mekin ilmoittaudutaan?

(siihen aikaan siis laitettiin oikein paperinen ilmoitus, joss oli ilmoittautumisaika jne. )

No, en tiedä, katsotaan nyt. Ok, katsotaan. Taas hetken päästä kysyin ja hän taas kursiali, en nyt tiedä. Tiesin tasan tarkaan siis, että han nimenomaan haluaa tulla.

Kolmannenkin kerran kysyin ja edelleen sama "epärinti".

Joten ajattelin lakata kyselemästä, siksi siis ylleensäkin kyselin, kun hän koki sen olevan hänelle itselleen tärkeätä, että hänet haluttiin mukaan.

Päivää ennen ilmoittatumista menin kuitenkin vielä sanomaan, että nyt pitäisi sitten tietää. Hän moneen kertaan kyseli, että halutaatanko hänet mukaan ja sitä rataa.

Lpulta sitten sanoi, että no laita sitten minut sinne listalle, kait sitä sitten "täytyy" tulla jos kerran sitä mieltä olen ja muutkin hänet sinne haluavat.

Opittuani tämän asian jatkossa sitten tiesin moneen kertaan häntä aina maanitella.

Itse olen suorasukainen enkä lainkaan kaipaa maanitteluja tms. Joskus meinasin hermostua, mutta kuitenkin hän oli muuten mukava ihminen ja seurassa iloinen ja reipas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tuon aina omat petivaatteet. Sen kerran kun olen mennyt vieraisille ja iskenyt pään tyynyyn ja haistanut että tässä nukkuu joku muu ennen mua ties millon ilman pesua välissä opetti että parempi tuoda omat.

Mitä väliä sillä on, jos joku muu on nukkunut samoissa lakanoissa esim. kuukausi sitten? Pelkäätkö saavasi jonkun superpöpön itsellesi? Minua ei haittaa vaikka oliskin joku toinen samoissa lakanoissa joskus nukkunut, ihan turha niitäkään on koko aikaa pestä.

Anopilla oli tämä tapa. Itsestä tuntui ensin oudolle, että lakanoita ei vaihdettukaan aina seuraavalle vieraalle. Sitten tajusin, että niissä on nukkuneet korkeintaan mieheni siistit ja kivat siskot. So what?

Nykyään mulla on lasten yökylläkavereille pussi jossa ON sama pussilakana muutaman vieraan ajan. Tyynyliinaan vaihdan kyllä jokaiselle nukkujalle.

Tuttavaperheen isä on raivostuttava kumartelija ja nöyristelijä, tarkoittaa varmaan olla erityisen kohtelias.

Heillä kyläillessä tuputtaa syötävää ja juotavaa ja kerran istuutui itse lattialle ettei meidän vain tarvitse nousta sohvalta ja siirtyä pöydän ääreen. Ei kyllä me mielellään istutaan teidän jalkojenne juuressa lattialla ja hörpitään kahvimme tässä matolla. Oli todella noloa ja siirryimme totta kai pöydän ääreen ja isäntäpariskunta sitten perässä.

Meillä kun kysyin saisiko olla toinen kuppi kahvia niin ei suinkaan sinun tarvitse, oma vaimo voi kaataa minulle. Vaimohan on meillä myös vieraana ja minä seison jo valmiina ja käsi ojossa. Otin vain sen kupin kun en jaksanut ruveta keskustelemaan ihan turhasta asiasta.