Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?
Kommentit (1003)
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta mikä siinä lakanoiden pesussa koetaan niin hankalana ja työläänä? Nyrkkipyykilläkö te ne lakananne pesette vai mitä kummaa? Jos omat lakanat menee pesuun viikon tai parin välein, niin eihän se lisää työmäärää ollenkaan, että siihen samaan koneelliseen laittaa ekstralakanat mukaan.
Tämä ei liity kursailuun, mutta vastataan, kun kysytään. Itse koen lakanapyykissä työläänä mankeloinnin (onneksi on sentään mankeli, ettei tarvitse silittää) ja tyynyliinojen silityksen. Lakanapyykki myös vaatii vähintään kahden ihmisen läsnäolon, jotta mankelointia edeltävä vetäminen onnistuisi. Tästä syystä otan autolla liikkuessani omat lakanat mukaan. Haluan siis säästää isäntäväkeä ylimääräiseltä vaivalta.
Miksi ne pitäisi mankeloida tai silittää, ruttuunhan ne menevät kuitenkin käytössä? Minä taittelen ne pyykkitelineeltä suoraan kaappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieraat tulivat juhliin mukanaan omista edellisen päivän juhlista jääneet kakun- ym. jämät. Söivät sitten niitä, eivätkä koskeneet meidän tarjoamiin ollenkaan.
Minä otan omat lakanat ihan sen takia mukaan, että joskus yökylässä olen saanut allergiakohtauksen hajustetulla pesuaineella pestyistä lakanoista. Oli karmeaa kun nenä ja silmät vuotivat, aivastelin koko yön ja lopulta henkeäkin ahdisti. Mieluummin omat lakanat mukaan.
Iso-tädilläni oli kurja yhdistelmä: itse kylässä ollessaan kursaili niin maar p*rkeleesti, ollessaan emäntänä tuputti ja jälkikäteen siunaili "kui pal ne taas söivä!!!"
Kerran kahvilla ollessaan pappani kyllästyi iso-tätini siunailuun ja pamauttii:
"Kerroksää sit ens kerral kui paljo meidä porukka söi?"
Huvittavin juttu: minut nimettiin tämän kursailija+tuputtaja+nuukailija-tädin mukaan! D:
Tää ei varsinaisesti ole kursailua, vaan jotakin outoa marttyyriutta tms, mutta mun äidillä on sellainen tapa, että ajattelee usein olevansa jotenkin tiellä tai vaivaksi. Mieleen muistuu outoja tilanteita, jossa vaikka me sisarukset puolisoidemme kanssa ollaan vaikka mökillä ja on oikein kiva tunnelma siinä grillatessa kesäillassa porukalla, niin äiti pomppaa yhtäkkiä ylös ja sanoo just sillä tietyllä äänensävyllä: "No minäpä tästä nyt lähdenkin sisälle, etten vaan oo teitä tässä häiritsemässä...!" Eikä jää, vaikka pyydetään! Aika tehokkaasti tappaa muuten tunnelman tuollainen! Vastaavia esimerkkejä olisi miljoona. En ymmärrä, mistä moinen kumpuaa, mutta on minusta aika raskas ja hankala piirre.
Mulla on myös yksi tuttava, joka hokee joka välissä "enhän oo häiriöksi, haittaako teitä jos, eihän teitä haittaa kun..." Hänellä toi on mun mielestä semmoista vähän sairasta halua kääntää keskustelu itseensä ja päästä huomion keskipisteeksi, on aika kompleksinen syömishäiriöinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kursailu on aika hupaisaa. Kerran kävelin vanhempien luota kotiin 18km kun en halunnut olla vaivaksi kun isä oli jo ajanut sinä päivänä 150km kun tultiin mökiltä.
Vierailija kirjoitti:
Tää ei varsinaisesti ole kursailua, vaan jotakin outoa marttyyriutta tms, mutta mun äidillä on sellainen tapa, että ajattelee usein olevansa jotenkin tiellä tai vaivaksi. Mieleen muistuu outoja tilanteita, jossa vaikka me sisarukset puolisoidemme kanssa ollaan vaikka mökillä ja on oikein kiva tunnelma siinä grillatessa kesäillassa porukalla, niin äiti pomppaa yhtäkkiä ylös ja sanoo just sillä tietyllä äänensävyllä: "No minäpä tästä nyt lähdenkin sisälle, etten vaan oo teitä tässä häiritsemässä...!" Eikä jää, vaikka pyydetään! Aika tehokkaasti tappaa muuten tunnelman tuollainen! Vastaavia esimerkkejä olisi miljoona. En ymmärrä, mistä moinen kumpuaa, mutta on minusta aika raskas ja hankala piirre.
Mulla on myös yksi tuttava, joka hokee joka välissä "enhän oo häiriöksi, haittaako teitä jos, eihän teitä haittaa kun..." Hänellä toi on mun mielestä semmoista vähän sairasta halua kääntää keskustelu itseensä ja päästä huomion keskipisteeksi, on aika kompleksinen syömishäiriöinen nainen.
Tuo jutun lopussa kuvailemasi syömishäiriöinen on kuin meidän kaveriporukan "riippakivi". Muuten sopisi hyvin seuraan, mutta aina kun jotain suunnitellaan, niin alkaa valvominen ja kursailu: menkää te vaan, kun mun mies ei pääsekään kun ei saatu lapsenvahtia (Ei ole pyytämätkään ketään) ja te muut tuutte pariskuntia jne. Milloin mitäkin. Sitten loukkaantuu verisesti jos ei maanitella mukaan. Nykyään käydään salaa välillä ex tempore ulkona, kun ei näissä ruuhkavuosissa ole aina paukkuja yhtä kivirekeä raahata. Hän, toisin kun me muut, ei käy myös töissä. Vahtii muita ha muiden tekemisiä, on syömishäiriöinen ja kutistanut maailmansa puolen hehtaarin kokoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta mikä siinä lakanoiden pesussa koetaan niin hankalana ja työläänä? Nyrkkipyykilläkö te ne lakananne pesette vai mitä kummaa? Jos omat lakanat menee pesuun viikon tai parin välein, niin eihän se lisää työmäärää ollenkaan, että siihen samaan koneelliseen laittaa ekstralakanat mukaan.
Tämä ei liity kursailuun, mutta vastataan, kun kysytään. Itse koen lakanapyykissä työläänä mankeloinnin (onneksi on sentään mankeli, ettei tarvitse silittää) ja tyynyliinojen silityksen. Lakanapyykki myös vaatii vähintään kahden ihmisen läsnäolon, jotta mankelointia edeltävä vetäminen onnistuisi. Tästä syystä otan autolla liikkuessani omat lakanat mukaan. Haluan siis säästää isäntäväkeä ylimääräiseltä vaivalta.
Miksi ne pitäisi mankeloida tai silittää, ruttuunhan ne menevät kuitenkin käytössä? Minä taittelen ne pyykkitelineeltä suoraan kaappiin.
Niihin tulee nukkaamaton ja likaa hylkivä pinta.
Hirveän vähän puhutaan siitä, että syömishäiriöön liittyy usein ihan tutkimustenkin mukaan myös jonkinlainen persoonallisuushäiriö, esimerkiksi sairaalloinen itsekeskeisyys, sananmukaisesti koko pieni maailma pyörii sen oman navan ympärillä. Lehtijutuissa hoetaan, että syömishäiriötä sairastavat ovat älykkäitä ja tunnollisia. Tälle taas ei tutkimuksista löydy käsittääkseni katetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta mikä siinä lakanoiden pesussa koetaan niin hankalana ja työläänä? Nyrkkipyykilläkö te ne lakananne pesette vai mitä kummaa? Jos omat lakanat menee pesuun viikon tai parin välein, niin eihän se lisää työmäärää ollenkaan, että siihen samaan koneelliseen laittaa ekstralakanat mukaan.
Tämä ei liity kursailuun, mutta vastataan, kun kysytään. Itse koen lakanapyykissä työläänä mankeloinnin (onneksi on sentään mankeli, ettei tarvitse silittää) ja tyynyliinojen silityksen. Lakanapyykki myös vaatii vähintään kahden ihmisen läsnäolon, jotta mankelointia edeltävä vetäminen onnistuisi. Tästä syystä otan autolla liikkuessani omat lakanat mukaan. Haluan siis säästää isäntäväkeä ylimääräiseltä vaivalta.
Miksi ne pitäisi mankeloida tai silittää, ruttuunhan ne menevät kuitenkin käytössä? Minä taittelen ne pyykkitelineeltä suoraan kaappiin.
Niinpä. Eipä tulisi mieleenkään mankeloida sänkyvaatteita. Siitä vaan pyykkitelineeltä tiukalle rullalle ja vaatehuoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä harrastavat hämäläiset ja länsisuomalaiset. Ei jaksa.
Oli kyse mistä vaan, vaikka pienestä lahjasta.Sanon sitten, että ok, ei väkisin. Loukkaantuvat.
Sama kokemus. Eräs kaveri toi yökylään tullessaan oman pyyhkeen ja omat petivaatteet, ettei vaan "ole vaivaksi". Ja oman haarukan sekä veitsen! Hämäläinen.
En ollut silmiäni uskoa.
Hahah, voin niin hämäläisenä kuvitella.
"Ei mulle ny tartte. Kyllä tää riittää. Tää on ihan hyvä näin. Ettei teidän sitte tarvitte pyykätä ja kaikkee. Tää on just hyvä. Nokun mää tykkään näistä tietyistä, nää on mun matkalakanat. Et nyt tuo sitä! Tää riittää ny vallan mainiosti!! Nonii hyvä, hyvä. Hyvää yötä ny sitte. Etkä ajattele sitte yhtään enempää. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen kerta kun olen kuullut "ei meitä varten olisi tarvinnut" on ollut naurettavaa. Mitenköhän suu pantaisiin jos tarjoaja sanoisi "ei sitten" ja veisi tarjottavat pois.
En tiedä muista, mutta itse sanon noin siksi, että henkilö tietää ettei ensikerralla tarvi nähdä vaivaa. Kun henkilö on kerran tarjoillunsa eteen laittanut niin ei sitä kehtaa kieltäytyäkkään. Jos kysytään keitetäänkö kahvit, sanon että jos haluat keitä vain, mutta pakko ei ole. Näin se jää toisen päätettäväksi keittääkö hän omasta halusta kahvit vai eikö, koska joillekkin ihmisille se on pakollinen tapa tarjota kokoajan vieraalle jotakin ja jos minulle se ei ole tarpeen niin näin annan toiselle löysää, että rentoutua vähän.
Naurettavaa käytöstä! Jos kahveja ei haluttaisi tarjota, niin ei asiasta vieraalta mitään kysyttäisi.
Meillä kävi joskus kylässä vieraita, joilta kysyin maistuisiko kahvi. En itse ole kahvinjuoja, joten jätin kahvit keittämättä, kun vieraat vastasivat ettei sitä heitä varten tarvitse keittää. Luulin asian olevan sillä selvä, kahvi ei tällä kertaa vieraille maistu. Mutta ehei, ei asia ollutkaan sillä selvä. Puolen tunnin päästä vieraat huomasivat ettei kahvia ole laitettu ja alkoivat hädissään kysellä, että saako kylässä kahvia, se maistuisi kyllä. Ja tämä tapahtui Hämeessä. Ei sielläkään tämä kursailu aina ole kaikille tuttua (meillä ei käynyt kovin paljon vieraita lapsuudessani).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meinasi mennä sukset ristiin hämäläisen anoppini kanssa heti alussa. Hän tuli käymään ja tavattiin ensimmäisen kerran, mutta miehen oli pitänyt jäädä ylitöihin eli olin kaksin anopin kanssa vähän vajaan tunnin. Se anoppi ja miniä kahdestaan oli jo itsessään skenaariona enemmän uhka kuin mahdollisuus ja lisäksi vielä hämäläinen ja oululainen samassa tilassa
Kyselin tietysti heti, kun hän oli saanut istuuduttua, että keitänkö kahvia ja teetäkin olis tässä odotellessa ruokaa ja miestä (pullaa tms. en tarjonnut, kun tarkoitus oli syödä päivällinen heti, kun mies tulee kotiin). Anoppi tuumasi, että ei hän tarvi ja keität sitten kun on enemmän juojia. Kysyin vielä, että onko hän varma ja voin kyllä keittää kahdestikin ne kahvit. "Ei sitä minun takia tarvi." Totesin, että ok. Minulle ei tullut mieleenkään, että se tarkoittaa jotakin muuta kuin mitä hän sanoi. Myöhemmin anoppi oli kuulemma miehelleni ihmetellyt, että ihme vaimoehdokas sinullakin, kun ei edes kahvia keitä.
Mies selitti sen jälkeen mulle tämän kursailun jalon taidon ja että hänen äitinsä kyllä juo sen kahvin, mutta sitä pitää kysyä monesti, että eikö tosiaan ota, ennen kuin tulee se "No jos sitä pikku kupillisen", joka tarkoittaa oikeasti ihan reilua kupillista. Selitti myös anopilleen, että mun suvussa eka ei tarkoittaa ei ja pöytään mennään eka käskyllä eli en minä ymmärrä, että hämäläisiä pitää houkutella. Nykyään minä keitän ne kahvit kyselemättä ja pistän kupin nokan eteen ja anoppi juo sen ilman kursailudraamoja ja kaikki on tyytyväisiä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä harrastavat hämäläiset ja länsisuomalaiset. Ei jaksa.
Oli kyse mistä vaan, vaikka pienestä lahjasta.Sanon sitten, että ok, ei väkisin. Loukkaantuvat.
Sama kokemus. Eräs kaveri toi yökylään tullessaan oman pyyhkeen ja omat petivaatteet, ettei vaan "ole vaivaksi". Ja oman haarukan sekä veitsen! Hämäläinen.
En ollut silmiäni uskoa.
No tietenkin otan omat pyyhkeet ja lakanat mukaan, jos pääsen jonkun tutun luona yöpymään. En halua tehdä hänelle ylimääräistä pyykkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä harrastavat hämäläiset ja länsisuomalaiset. Ei jaksa.
Oli kyse mistä vaan, vaikka pienestä lahjasta.Sanon sitten, että ok, ei väkisin. Loukkaantuvat.
Sama kokemus. Eräs kaveri toi yökylään tullessaan oman pyyhkeen ja omat petivaatteet, ettei vaan "ole vaivaksi". Ja oman haarukan sekä veitsen! Hämäläinen.
En ollut silmiäni uskoa.
No tietenkin otan omat pyyhkeet ja lakanat mukaan, jos pääsen jonkun tutun luona yöpymään. En halua tehdä hänelle ylimääräistä pyykkiä.
Kone ne pyykit pesee, höhlä.
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta mikä siinä lakanoiden pesussa koetaan niin hankalana ja työläänä? Nyrkkipyykilläkö te ne lakananne pesette vai mitä kummaa? Jos omat lakanat menee pesuun viikon tai parin välein, niin eihän se lisää työmäärää ollenkaan, että siihen samaan koneelliseen laittaa ekstralakanat mukaan.
Tämä ei liity kursailuun, mutta vastataan, kun kysytään. Itse koen lakanapyykissä työläänä mankeloinnin (onneksi on sentään mankeli, ettei tarvitse silittää) ja tyynyliinojen silityksen. Lakanapyykki myös vaatii vähintään kahden ihmisen läsnäolon, jotta mankelointia edeltävä vetäminen onnistuisi. Tästä syystä otan autolla liikkuessani omat lakanat mukaan. Haluan siis säästää isäntäväkeä ylimääräiseltä vaivalta.
Suomessa on aika paljon sinkkutalouksia, mitenköhän ne ressukat saavat lakanapyykin houdettua, jos siihen hommaan kerran tarvitaan kaksi ihmistä? Että voidaankin yksinkertaisesta asiasta tehdä vaikeaa, lakanat vaan suoraan pyykkinarulta kaappiin, ei ketään kiinnosta että onko ne mankeloitu vai ei.
Mun seitsemänkymppinen äitini on juuri tuollainen "mä olen vaan muiden tiellä ja häiritsen" -ihminen! Se on todella ärsyttävää ja oikeasti hankaloittaa ihmissuhteita. Surullista, jos oikein mietitään.
Kerran oli puhetta, että vanhempani tulisivat meille kylään. Matkaa on parisataa kilometriä ja käyvät todella harvoin, ehkä kerran vuodessa. Äitini perustelu vierailusta kieltäytymisellä oli, että "jos me ollaan siellä liikenteessä muille vaan jotenkin haitaksi..." Ja hän siis ajaa autoa päivittäin ja on ihan hyvä kuski minun mielestäni!
Toisen kerran olin lasten kanssa mummolassa ja yritin kovasti keksiä jotakin yhteistä ohjelmaa. Ehdotin uimahallikäyntiä ja että sen jälkeen menisimme yhteen konserttiin yhdessä. Äiti oli aluksi ihan lähdössä ja ostin liputkin konserttiin meille etukäteen. Kun tuli lähdön aika, niin äiti rupesi perumaan ja jälleen perusteluna "menkää nyt te omalla porukalla vaan, etten mä teitä ole siellä häiritsemässä, nauttikaa nyt oikein rauhassa, minä tästä menenkin pois häiritsemästä..." Ei auttanut perustelu ostetusta lipusta, eikä lasten naamalta paistanut pettymys. Sinne jäi mummo yksin kotiin ja me lasten kanssa lähdettiin.
Olen itse melkoinen kursailija, perinyt sen äidiltäni ja mummiltani. Monet väännöt on heidän kanssaan käyty, aiheesta kun aiheesta, puolin ja toisin. Meillä se tuntuu olevan vaan perin normaalia, mutta todella kiusallista. Minä en sentään ole niin paha, kuin mummi ja äiti. Mutta miten pääsisin tästä itse eroon?
Esim. kaveri pyytää minulta röykkiön palveluksia ja haluaa sitten myöhemmin antaa kiitoksena vaikkapa kalliita kosmetiikkatuotteita, kasvohoitoa, hierontaa tms.rahanarvoista, mutta minä vaan vastaan "ei, ei kiitos mitään tarvitse", vaikka todella mielelläni ottaisin uurastamisestani vähän jotain vastaankin...
Tai on kutsuttu kylään kahville ja tarjolla on minua varten esillä kaikkea hyvää, mutta en kehtaa ottaa, "eihän minua varten olisi tarvinnut"... Eikö tuohon voisi vaan vastata "oi, kiitos, näyttää hyvältä, olikin jo vähän nälkä"... ?
Tämä ei liity kursailuun, mutta vastataan, kun kysytään. Itse koen lakanapyykissä työläänä mankeloinnin (onneksi on sentään mankeli, ettei tarvitse silittää) ja tyynyliinojen silityksen. Lakanapyykki myös vaatii vähintään kahden ihmisen läsnäolon, jotta mankelointia edeltävä vetäminen onnistuisi. Tästä syystä otan autolla liikkuessani omat lakanat mukaan. Haluan siis säästää isäntäväkeä ylimääräiseltä vaivalta.
En ole muistaakseni ikinä käynyt kodissa, jossa olisi mankeli, eikä kukaan ole kertonut silittävänsä lakanoita - sehän olisi ihan hullun hommaa! Täällä riittää ihan se, että lakanat viikkaa pyykkitelineestä kaappiin. Hyvin saa niissä nukuttua.