Tokaluokkalaisen enkun numerosta

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Kysymyksesi askarruttaa monia kaksikielisiä, myös lukioikäisiä, joita opetan. Suomessa Englannin kielen osaamisen taso on todella kova, eivätkä natiivitkaan välttämättä saa kirjoituksista e:tä tai l:ää.

Amerikan englannin sanasto, ääntämys, kielirakenteetkin (etenkin jos miehelläsi osittain ranskankielinen/muu etninen tausta) osittain poikkeaa brittienglannista, jonka pohjalta joudumme arvostelun tekemään.

Toinen juttu onkin kokonaan, että monenlaisella ja monen tasoisella englannilla pärjää mainiosti maailmassa! Se tärkeintä!

Kyse on kakkosluokkalaisesta lapsesta. Arvostelu perustunee vähän toisenlaisiin lähtökohtiin kuin lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastsuksista. Lapsen isä Kanadasta, asunut myös Amerikassa. Kirjoittamista tosiaan ei ole aiemmin harjoitellut, mutta eihän sitä osaa ollenkaan kukaan muukaan suomalainen tokaluokkalainen. Aktiivinen ja innokas enkussa. Ei häntä voi verrata mitenkään täysin nollasta aloittajaan. Siksi hmettelen.

Ap

Onko lapsesi aktiivinen tunnilla?

Voihan olla, että opettaja ei ole tietoinen lapsesi todellisesta englanninkielen taidosta? Lapsi voi itse kokea osallistuvansa tunnilla, mutta opettajalla on toinen käsitys?

Lapseni englannin numero oli nyt 6. luokan todistuksessa 10, on ollut sitä aina, mutta nyt hän itse pelkäsi, että se laskee ysiin kun ei aina kehtaa tunnilla viitata ja olla aktiivinen (on aika ujo).

Vierailija kirjoitti:

Mikähän voi olla syynä kakkosluokkalaisen lapsen englannin arviointiin? Toinen vanhemmista puhuu toisena äidinkielenään englantia. Puhunut lapsella vauvasta asti ainoastaan enkkua. Lapsi ymmärtää kaiken, mutta vastaa itse suomeksi. Enkun arvostelu oli todistuksessa toiseksi parhaassa kohdassa ”voimkkaasti kehittyvä” (neliportainen arvostelu). Kysyin luokkatoverinsa enkun arvostelua ja myös hänellä oli toiseksi parhaassa. Hän siis aloittanut enkun opettelun täysin alusta niin kuin ”normaalisti” suomalaiset lapset tekevät. Mielestäni tämä on hiukan outoa. Ymmärrättekö te muut mikä tässä on jujuna? Lapsikin itse ihmetteli arviotaan. Meidän lapsi tehnyt aina läksynsä hyvin.

Lapsen isä on Kanadasta; oletan että toinen äidinkieli on ranska? Puhuuko sitä lapselle ollenkaan? Jotain teillä on mennyt tuossa kieliasiassa pahasti pieleen sillä jos lapselle on vauvasta asti toinen vanhempi puhunut ainoastaan englantia, niin tottahan lapsen pitäisi olla kahdeksanvuotiaana täysin kaksikielinen, eli sekä suomen että englannin pitäisi olla sujuvaa. Olen sen verran nähnyt näitä tapauksia (asun paikassa jossa on todella paljon kaksikielisiä perheitä) että tiedän tuon olevan täysin mahdollista.

Isä puhuu lapselle pelkästään englantia, mutta lukeeko lapselle englanninkielisiä lastenkirjoja? Rohkaiseeko lasta kirjoittamaan englanniksi?

No jospa todistukseen on tullut virhe? Mun 5-luokkalaisella pojalla oli matematiikka arvioitu sanallisesti: tavoitteet lähes saavutettu. Ihmettelin tätä, koska hän on saanut kaikista matikan kokeista kympin. Lähetin opelle viestiä ja todentotta kyseessä oli virhe, joka nyt korjataan. Kannattaa kysyä asiasta opettajalta. Hekin ovat ihmisiä, joille sattuu virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Kysymyksesi askarruttaa monia kaksikielisiä, myös lukioikäisiä, joita opetan. Suomessa Englannin kielen osaamisen taso on todella kova, eivätkä natiivitkaan välttämättä saa kirjoituksista e:tä tai l:ää.

Amerikan englannin sanasto, ääntämys, kielirakenteetkin (etenkin jos miehelläsi osittain ranskankielinen/muu etninen tausta) osittain poikkeaa brittienglannista, jonka pohjalta joudumme arvostelun tekemään.

Toinen juttu onkin kokonaan, että monenlaisella ja monen tasoisella englannilla pärjää mainiosti maailmassa! Se tärkeintä!

Jeesus kristus!! "Joita opetan"??? Olet opettaja etkä osaa kirjoittaa edes opettamasi aineen nimeä oikein??

Tämä on jo niin surkuhupaisaa että ehkä kyse on tahallisesta provosta.

Koulussa opetetaan brittienglantia, joten lapsesi ei luultavasti osaa sitä.

Aika omituista, että kaksikielinen kakkosluokkalainen ei vielä tuota puhetta toisella kielellä. Pienille lapsillehan tuo on tyypillistä, mutta ei enää kakkosluokkalaiselle.

Ap, miksi lapsi vastaa isälleen englanniksi? Kaksikielisyys vaatii muutakin kuin sen, että toinen vanhemmista puhuu lapselle toista kieltä etenkin, jos lapsen annetaan vastata vahvemmalla kielellä. Kielitaito on muutakin kuin se, että ymmärtää puhetta. Lisäksi pitää osata puhua itse, lukea, kirjoittaa, ymmärtää lukemaansa ja osata kielioppisäännöt. Toki lapsen kohdalla isän olisi pitänyt lukea lapselle alusta alkaen englanniksi ja rohkaista lasta puhumaan itselleen englantia.

Vierailija kirjoitti:

Miksei lapsi tuota puhuttua kieltä edes isälleen?

Monet kaksikieliset lapset vastaavat suomeksi varsinkin pienenä. Näin myös minä itse ja monet lähipiiristä tuntemani. Ymmäsin ja osasin kaiken, mutten suostunut puhumaan.

Ennen kuin vastaatte ap:lle, niin englannin opiskelu aloitetaan kolmannella luokalla.

Toinen vanhemmista englanninkielinen, eikä lapsi edes puhu englantia eikä ole kirjoittanut sitä kotona? Mitä tuohon edes voi sanoa? Millaista arvosanaa muka odotit?

Puhuuko ja ymmärtääkö tämä isä sitten suomea? Vaikka olisikin englanti äidinkielenä, voi isältä puuttua opettajan pedagogista osaamista, taitoa ja kyky systemaattisesti opettaa toiselle oma äidinkielensä puhtaasti alkeista alkaen. Entä osaako äiti täydellistä englantia tai edes virheetöntä suomea? Onko äiti osannut pitkäjänteisesti opettaa isälle suomen kielen puhtaasti alkeista alkaen.

Sitäpaitsi sillä kielellä vastataan, jolla ensin puhutellaan, jos/kun vain osataan.

Kuten 23 yllä uumoili, ei ole ko. muksu onnistuneesti kaksikielinen otollisista olosuhteista huolimatta, tuskin kukaan muukaan tuossa perheessä, puolikielisiä pikemminkin.

Aito KAKSIkielisyys on rikkaus, joka vaatii kovaa työtä, ei siis todellakaan ole mikään automaatio. Epäonnistunut kaksikielisyysyritelmä voi valitettavasti johtaa puolikielisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin vastaatte ap:lle, niin englannin opiskelu aloitetaan kolmannella luokalla.

Vanhaa tietoa. Nykyään voi monessa paikassa aloittaa jo ensimmäisellä luokalla vieraan kielen opiskelun. Riippuu täysin kunnasta.

http://www.aamuset.fi/uutiset/3799719/Kielten+opiskelu+alkaa+yha+useamm…

Vierailija kirjoitti:

Puhuuko ja ymmärtääkö tämä isä sitten suomea? Vaikka olisikin englanti äidinkielenä, voi isältä puuttua opettajan pedagogista osaamista, taitoa ja kyky systemaattisesti opettaa toiselle oma äidinkielensä puhtaasti alkeista alkaen. Entä osaako äiti täydellistä englantia tai edes virheetöntä suomea? Onko äiti osannut pitkäjänteisesti opettaa isälle suomen kielen puhtaasti alkeista alkaen.

Sitäpaitsi sillä kielellä vastataan, jolla ensin puhutellaan, jos/kun vain osataan.

Kuten 23 yllä uumoili, ei ole ko. muksu onnistuneesti kaksikielinen otollisista olosuhteista huolimatta, tuskin kukaan muukaan tuossa perheessä, puolikielisiä pikemminkin.

Aito KAKSIkielisyys on rikkaus, joka vaatii kovaa työtä, ei siis todellakaan ole mikään automaatio. Epäonnistunut kaksikielisyysyritelmä voi valitettavasti johtaa puolikielisyyteen.

Häh pitääkö mielestäsi jokaisella vanhemmalla olla opettajan pedagogista osaamista, että voi opettaa lapselle oman äidinkielen alkeista lähtien?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Kysymyksesi askarruttaa monia kaksikielisiä, myös lukioikäisiä, joita opetan. Suomessa Englannin kielen osaamisen taso on todella kova, eivätkä natiivitkaan välttämättä saa kirjoituksista e:tä tai l:ää.

Amerikan englannin sanasto, ääntämys, kielirakenteetkin (etenkin jos miehelläsi osittain ranskankielinen/muu etninen tausta) osittain poikkeaa brittienglannista, jonka pohjalta joudumme arvostelun tekemään.

Toinen juttu onkin kokonaan, että monenlaisella ja monen tasoisella englannilla pärjää mainiosti maailmassa! Se tärkeintä!

Kyse on kakkosluokkalaisesta lapsesta. Arvostelu perustunee vähän toisenlaisiin lähtökohtiin kuin lukiossa.

Jos arvostelua tehdään jo tokaluokkalaisille, niin sekin yleensä pohjautuu brittienglannin standardeille, mukana usein painottuu aktiivisuus ja into. Meidän koulussa vasta neloset saa arvostelut, toimii hyvin. Turha pieniä (pienten vanhempia) stressata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuuko ja ymmärtääkö tämä isä sitten suomea? Vaikka olisikin englanti äidinkielenä, voi isältä puuttua opettajan pedagogista osaamista, taitoa ja kyky systemaattisesti opettaa toiselle oma äidinkielensä puhtaasti alkeista alkaen. Entä osaako äiti täydellistä englantia tai edes virheetöntä suomea? Onko äiti osannut pitkäjänteisesti opettaa isälle suomen kielen puhtaasti alkeista alkaen.

Sitäpaitsi sillä kielellä vastataan, jolla ensin puhutellaan, jos/kun vain osataan.

Kuten 23 yllä uumoili, ei ole ko. muksu onnistuneesti kaksikielinen otollisista olosuhteista huolimatta, tuskin kukaan muukaan tuossa perheessä, puolikielisiä pikemminkin.

Aito KAKSIkielisyys on rikkaus, joka vaatii kovaa työtä, ei siis todellakaan ole mikään automaatio. Epäonnistunut kaksikielisyysyritelmä voi valitettavasti johtaa puolikielisyyteen.

Häh pitääkö mielestäsi jokaisella vanhemmalla olla opettajan pedagogista osaamista, että voi opettaa lapselle oman äidinkielen alkeista lähtien?

Ei, mutta opetus ei silloin ole sama asia, eikä yhtä laadukasta. Vanhemmat voivat olla myös kielellisesti lahjattomia, vaikka äidinkieli kyseessä, jolloin heillä itselläkään ei ole kielioppi kovin vahvasti hallussaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukut?

Ap

annoin yläpeukun.

Ei hajuakaan miksi porukka tykittää alapeukkua asialliseen kysymykseen

Ap vastaa: äiti täydin suomalainen, isä kaksikielinen, suomi ja englanti. Se miksi lapsi vastaa suomeksi johtuu erittäin paljon siitä, että ympäristö (Suomi) on suomen kielinen, isä paljon töissä eikä ole tarpeeksi ollut vaatimassa vastaamista enkuksi. Onko teillä monellakin arvostelijalla kokemusta asiasta? Voin kertoa, että asia vaatii todella kovan panostuksen ja ”taistelun”. Ei ole ollenkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.

Teille tiedoksi, joilla ei ole (vielä?) kouluikäisiä lapsia. Enkku alkaa ainakin meillä päin kakkosluokalla ja sen opetuksessa näyttää olevan aika paljonkin eroja riippuen paikkakunnasta. Meidän lapsella on enkunkirja ja joka kerta tuli myös läksyä. Tutulla lapsella, joka myös kakkosella ei ollut edes kirjaa saati sitten läksyjä. Heillä enkun opettelu oli pelkkiä laululeikkejä yms. Tältä pohjalta mietin kuinka lapsia voidaan tässä vaiheessa arvioida ja kuinka lapsi joka aloittaa täysin nollasta voi saada saman ”arvosanan” kuin lapsi, joka ymmärtää puhetta täysin, on innokas, läksytehtävät tekee ”sekunnissa”, tietää kaikki tehtävien vastaukset ilman miettimistä tai muistelua ja kannustettaessa osaa kyllä vastatakin enkuksi kysymyksiin.

Kyse on nyt tosiaan tokaluokkalaisesta lapsesta, ei lukiolaisesta. Toivoisin asiallista keskustelua, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa: äiti täydin suomalainen, isä kaksikielinen, suomi ja englanti. Se miksi lapsi vastaa suomeksi johtuu erittäin paljon siitä, että ympäristö (Suomi) on suomen kielinen, isä paljon töissä eikä ole tarpeeksi ollut vaatimassa vastaamista enkuksi. Onko teillä monellakin arvostelijalla kokemusta asiasta? Voin kertoa, että asia vaatii todella kovan panostuksen ja ”taistelun”. Ei ole ollenkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.

Teille tiedoksi, joilla ei ole (vielä?) kouluikäisiä lapsia. Enkku alkaa ainakin meillä päin kakkosluokalla ja sen opetuksessa näyttää olevan aika paljonkin eroja riippuen paikkakunnasta. Meidän lapsella on enkunkirja ja joka kerta tuli myös läksyä. Tutulla lapsella, joka myös kakkosella ei ollut edes kirjaa saati sitten läksyjä. Heillä enkun opettelu oli pelkkiä laululeikkejä yms. Tältä pohjalta mietin kuinka lapsia voidaan tässä vaiheessa arvioida ja kuinka lapsi joka aloittaa täysin nollasta voi saada saman ”arvosanan” kuin lapsi, joka ymmärtää puhetta täysin, on innokas, läksytehtävät tekee ”sekunnissa”, tietää kaikki tehtävien vastaukset ilman miettimistä tai muistelua ja kannustettaessa osaa kyllä vastatakin enkuksi kysymyksiin.

Kyse on nyt tosiaan tokaluokkalaisesta lapsesta, ei lukiolaisesta. Toivoisin asiallista keskustelua, kiitos.

Niin. Jos lapsen haluaa omaksuvan vähemmistökielen toiselta vanhemmaltaan niin sen suhteen on oltava erittäin määrätietoinen. Heti ensimmäisistä sanoista vauvalle lähtien puhutaan vain ja ainoastaan tätä kieltä ja lapsi puhuu samalla kielellä takaisin.

Eli isän ei olisi koskaan pitänyt reagoida mitenkään siihen, että lapsi puhuu suomeksi hänelle vaikka miten ymmärtäisikin. Se peli on pelattu siinä vaiheessa jos lapsi huomaa että toisen vanhemman kanssa voi puhua myös samalla kielellä mitä kaikkien muidenkin kanssa ja kielitaito ei kehity lähellekään äidinkielen tasoa.

Ei kai tuossavaiheessa tuolla merkinnällä ole mitään merkitystä. Mieheni on irlantilainen, ja kotona olemme puhuneet keskenämme englantia, lapselle puhunut suomea. Nyt lapsi on jo lukiossa, ja englanti on ollut aina 9-10. Lapsi on opiskellut osan kursseista itsenäisesti, jotain pikkuvirheitä kuulemma tekee kirjoituksessa, mutta kielioppivirheitä ei.

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa: äiti täydin suomalainen, isä kaksikielinen, suomi ja englanti. Se miksi lapsi vastaa suomeksi johtuu erittäin paljon siitä, että ympäristö (Suomi) on suomen kielinen, isä paljon töissä eikä ole tarpeeksi ollut vaatimassa vastaamista enkuksi. Onko teillä monellakin arvostelijalla kokemusta asiasta? Voin kertoa, että asia vaatii todella kovan panostuksen ja ”taistelun”. Ei ole ollenkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.

Teille tiedoksi, joilla ei ole (vielä?) kouluikäisiä lapsia. Enkku alkaa ainakin meillä päin kakkosluokalla ja sen opetuksessa näyttää olevan aika paljonkin eroja riippuen paikkakunnasta. Meidän lapsella on enkunkirja ja joka kerta tuli myös läksyä. Tutulla lapsella, joka myös kakkosella ei ollut edes kirjaa saati sitten läksyjä. Heillä enkun opettelu oli pelkkiä laululeikkejä yms. Tältä pohjalta mietin kuinka lapsia voidaan tässä vaiheessa arvioida ja kuinka lapsi joka aloittaa täysin nollasta voi saada saman ”arvosanan” kuin lapsi, joka ymmärtää puhetta täysin, on innokas, läksytehtävät tekee ”sekunnissa”, tietää kaikki tehtävien vastaukset ilman miettimistä tai muistelua ja kannustettaessa osaa kyllä vastatakin enkuksi kysymyksiin.

Kyse on nyt tosiaan tokaluokkalaisesta lapsesta, ei lukiolaisesta. Toivoisin asiallista keskustelua, kiitos.

Ei tässä ole mitään arvosteltu vaan keskusteltu asiallisesti ja arvioitu (vain sinun tarjoamilla yksipuolisilla jääveillä kotiinpäin värittyneillä tiedoilla ja lesoamisellasi) miksi olet pahastunut aiheetta ja kiukuttelet kun lapsesi ei olekaan mikään täydellinen superälykkö. Itse aloitit keskustelun eli otit asian puheeksi. Luulo ei ole tiedon väärti, toivoa toki voi, mutta realismi kannattaa myös muistaa.

Osaatko itse englantia vai sinunko takia perheen muiden "kaksipuolikielisten" pitää puhua suomea, koska ympäristötekijät jne.