Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla oikeus surra lapsettomuuttani, koska en ole "oikeasti lapseton"?
04.06.2018 |
Olen jäänyt lapsettomaksi aviomieheni lapsettomuuspäätöksen vuoksi. Päätös on ehdoton. Asiasta keskusteltiin kerran ja hän sanoi, että ottaa minusta eron, jos tulen raskaaksi. Niin ehdottomasti hän ei halua sitä, että uhkaa minua erolla. Ehkäisyn pettäminen ei ole suuri riski, sillä minulla on ehkäisyimplantaatti, joka ei vaadi muistamista.
Tiedän, että voisin hänet jättää ja lähteä koittamaan onneani perheenperustamismielisen miehen etsimisessä. En kuitenkaan halua lasta kenenkään muun kuin mieheni kanssa. Olen kuitenkin tämän miehen ottanut myötä- ja vastamäessä elinkumppanikseni. Tämä on nyt sellainen vastamäki.
Sitä, kumpi tekee väärin, on itsekäs, ajattelematon, tai mitä olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä - sitä ei tässä keskustelussa ole tarkoitus jahdata. Mies on tehnyt päätöksensä ja minä päätökseni jäädä hänen rinnalleen. Molemmat siis yhtä vastuullisia.
Minulla on kuitenkin sopeutumisvaikeuksia ja ajattelinkin etsiä siihen apua.. mutta nauretaanko minut pihalle Simpukasta? Jos menen johonkin vertaisryhmän tapaamiseen ja kerron, että minussa ei ole mitään elimellistä vikaa vaan elämänkumppanini ei vaan tahdo lasta, heitetäänkö minut pihalle ja todetaan, että en ole oikeasti lapseton? Minä nimittäin suren ihan mielettömästi ja koen, että tarvitsen apua.
Tai mihin voisin mennä? Pakko tämä on jotenkin purkaa, johonkin. Ero ei siis ole tässä tavoitteena, vaan se, että saan omat ajatukseni kulkemaan oikein.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Äijä ei halua vasektomiaa jos mieli joskus muuttuu. 😀
Tämä. Se vedättää sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai sinulla on oikeus surra. Mutta haluaisin kuintenkin, että pohdit tiettyjä asioita tässä tilanteessa. Kauanko olette olleet miehen kanssa yhdessä? Tuliko hänen ehdoton asenne lasten saantiin esille jo seurusteluaikana? Pidätkö itseäsi elämäsi tärkeimpänä ihmisenä? Se miten olen asian täällä meille esittänyt, vaikuttaa vähän siltä, että miehesi latelee kuinka asiat on ja sinun vastuualueesi on huolehtia ehkäisystä tai muuten...! Vaikka tässä tilanteessa tuntuu, että miehesi saisi tehdä itsensä puolesta sen lopullisen päätöksen ja tehdä steriloinnin. Avioliitossa molemmat tukevat ja kantavat toisiaan. Hyvässä ja pahassa. Tekevät uhrauksia yhteisen hyvän vuoksi.
Miksi altistat itsesi implantin keltarauhadhormonille? Mies vasektomiaan tai käyttäköön kumia.
Psykoterapiaan pääsee omakustanteisesti. Oikean terapeutin löytäminen voi olla pitkä taival, mutta kannattaa katsoa muutava löytääkseen itselleen sopivan oloiseb terapeutin. Suosittelen psykoterapiaa, itseäni auttanut monella saralla.
Lue keltarauhashormonien käytön riskeistä. Arvosta itseäsi ja terveyttäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi uusi mies. Ei se lapsensaantia takaa. Nauttikaa DINK- elämästänne. Matkailua, aamuseksiä, intiimejä illallisia, elokuvia, shoppailua, kulttuuria, kirjallisuutta... asioissa on aina puolensa. 🤓
Meillä on tuo tilanne vähän toisin päin, eli mies olisi halunnut lapsia mutta minulle asia on ollut aina ehdoton ei. Sen verran tein kompromissia että odotin sterilisaation kanssa liki 40-vuotiaaksi siltä varalta että mieli olisi muuttunut. Mutta ei se muuttunut, eikä minusta olisi ollut oikein tehdä vauvaa vain katsoakseen että josko sitä sittenkin haluaisi. Äidillä on kuitenkin lapsesta isompi vastuu ja ero voi tulla teki mitä vain.
Tätäkin taustaa vasten, miehesi kuulostaa vähän oudolta meidän perheeseen verrattuna.
-En ole uhannut miestä erolla vahinkoraskauden takia, olen sanonut että jos vahinkoraskautuisin niin sitä pitäisi sitten miettiä. Rakastan tuota miestä, joten ero ei ole sellainen asia jolla uhkailen tai spekuloin. Olen vain tehnyt alusta asti selväksi etten halua lapsia ja korostanut sitä että jos miestä ahdistaa, minulle voi kertoa suoraan myös vaikeista tunteista enkä ala urputtamaan että itsepä minut valitsi tms.
-Oli itsestäänselvyys että sterilisaation hankin minä. Minä olen se joka lasta ei halua. Jos vaikka kuolisin, mies voisi vielä ainakin yrittää etsiä uuden kumppanin ja tehdä lapsen. Tässä on tietysti olennainen ero miesten ja naisten välillä, joten naisen pitää miettiä asia tarkemmin. On outoa että mies vierittää vastuun ehkäisystä sinulle vaikka sinä et ehkä edes haluaisi ehkäistä. Vasektomia on miehelle pikkujuttu ja hänen esittämänsä syyt miksi se ei käy ovat naurettavia. Naisen sterilisaatio sen sijaan on päiväkirurginen leikkaus, siksikin pariskunnilla steriä suositellaan ensisijaisesti miehille.
Ikävä kysyä, mutta oletko varma että mies rakastaa sinua yhtä paljon kuin sinä häntä? Jos hän todella ei halua lisääntyä koskaan, kenenkään kanssa, miksi hän ei varmista asiaa vasektomialla? Nyt kyllä kuulostaa siltä että hän haluaa kuitenkin pitää itsellään takaportin auki vaikka vaatii sinulta niin paljon?
Terapiasta: jos etsit ja maksat itse psykoterapeutin, se on täysin ok. Kyllä minä sinuna kävisin juttelemassa ammattilaisen kanssa teidän tilanteesta jotta saisin eväitä pohtia, voitko aidosti hyväksyä tilanteen ja jos voit niin miten. E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitte ajaa kaksipaikkaisella urheiluautolla.
Tottakai sinulla on oikeus surra lapsettomuuttasi. Samaan aikaan et silti voi verrata tilannettasi niiden tilanteeseen joilla lapsensaannin estää jokin fysiologinen asia, sinä olet vapaaehtoisesti lapseton koska vaikka itse haluasitkin lapsen niin vapaaehtoisesti olet valinnut suhteen jossa toinen osapuoli on vapaaehtoisesti lapseton ja edellyttää samaa myös sinulta.
Ihan oikeasti olen sitä mieltä että sinun kohdallasi olisi oleellisempaa surra ja mietiskellä tuota parisuhdetta, etsiä paikka jossa voisit käsitellä sitä ja läheisriippuvaisuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti siitä sinun ehkäistimplantistasi on enemmän terveydellistä riskiä kuin vasektomiasta miehelle olisi. Miehesi ei siis viitsi tehdä yhtään mitään ehkäisyn eteen, vaan vaatii sinua kantamaan hormonaalisen ehkäisyn riskit ja kehtaa vielä uhkailla erolla jos ehkäisy pettää. Hän vaikuttaa itsekeskeiseltä paskiaiselta, sorry vaan. Miksi haluat elää sinua noin huonosti kohtelevan ihmisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Etsi uusi mies. Ei se lapsensaantia takaa. Nauttikaa DINK- elämästänne. Matkailua, aamuseksiä, intiimejä illallisia, elokuvia, shoppailua, kulttuuria, kirjallisuutta... asioissa on aina puolensa. 🤓
Kyllä luksuselämä lapsiperheen prisma-arjen voittaa. Ap ole rehellinen itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne. Ne herättivät ajatuksia. Kiitos sanoistanne teille, joiden mielestä minulla on oikeus surra.. en vaan tiedä kuinka avoimesti sen voisin tehdä.
En ole aikeissa erota ja tiedän sen riskin, että mies voi jättää minut. Sitten hän jättää, mutta sitä ennen teen kaikkeni meidän eteen. Ei tätä elämää voi elää mutku ja sitku ja jos -lausekkeilla. Että jätän hyvän suhteen siltä varalta, että..
Juuri siksi mietinkin tuota oikeutta suremiseen... kun itsehän teen sen päätöksen jäädä tähän.
Mainitsitte tuon katkeroitumisen ja tiedostan sen mahdollisuuden. Siksi haluaisinkin lähteä purkamaan tätä asiaa ja suruani etten pääsekään katkeroitumaan, mutta en tiedä mihin menisin. Simpukkaan en koe olevani tarpeeksi lapsettomuudesta kärsivä, mutta en ole vapaaehtoisestikaan lapseton. Psykoterapiaan? Pääsekö sinne ilman lähetettä, jos itse maksaa kaiken? Auttaako se edes?
Miehen kanssa ollaan joskus keskusteltu kyllä sterilisiaatiosta, mutta hän ei halua mennä siihen, koska siinä on riskejä eikä hän "halua mennä esittelemään vehkeitään kaikille". Ja tämä nykyinen on ihan toimiva ratkaisu.
Kiitos blogivinkistä, käyn sen katsomassa.
Muuten ymmärrän, että haluat pysyä yhdessä miehesi kanssa, mutta huomaathan, että miehesi pitää itsellään option hankkia lapsia myöhemmin ( kun se sinulle on jo liian myöhäistä)? Sellaista tapahtuu, mies tapaa nuoremman naisen, joka ehdottomasti haluaa lapsia ja hankkii niitä. Jos miehesi aidosti haluaa lapsettomuutta hän hankkii vasektotomian. On täysin kohtuutunta sinun käyttää ehkäisyä vuodesta toiseen, ei sekään riskitöntä ole ja joudut sinäkin ” esittelemään vehkeitäsi”. Jos mies ei ole valmis edes pieneen hetkelliseen epämukavuuteen oman halunsa ja etunsa vuoksi, en usko, että kyse hänen puoleltaan on syvästä rakkaudesta.
Rakkaus on tasapuolista halua tehdä niin kuin rakastetulle on parhaaksi. Tässä sinä luovut lapsista ( ja lapsenlapsista), mies ei tee hyväksesi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siitä sinun ehkäistimplantistasi on enemmän terveydellistä riskiä kuin vasektomiasta miehelle olisi. Miehesi ei siis viitsi tehdä yhtään mitään ehkäisyn eteen, vaan vaatii sinua kantamaan hormonaalisen ehkäisyn riskit ja kehtaa vielä uhkailla erolla jos ehkäisy pettää. Hän vaikuttaa itsekeskeiseltä paskiaiselta, sorry vaan. Miksi haluat elää sinua noin huonosti kohtelevan ihmisen kanssa?
Kun kukaan muu ei minua huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutku ja sitku. Te ette välttis saa lasta vaikka yrittäisittekin. ☺ elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siitä sinun ehkäistimplantistasi on enemmän terveydellistä riskiä kuin vasektomiasta miehelle olisi. Miehesi ei siis viitsi tehdä yhtään mitään ehkäisyn eteen, vaan vaatii sinua kantamaan hormonaalisen ehkäisyn riskit ja kehtaa vielä uhkailla erolla jos ehkäisy pettää. Hän vaikuttaa itsekeskeiseltä paskiaiselta, sorry vaan. Miksi haluat elää sinua noin huonosti kohtelevan ihmisen kanssa?
Kun kukaan muu ei minua huoli.
Ja tämäkö muka onnellinen parisuhde? Et ole tosissasi! Tarvitset ap terapiaa muidenkin syiden kuin elämäntilanteesi takia. Itsetuntosi on järkyttävän huono ja olet paskassa parisuhteessa, mikä varmasti laskee sitä entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä, jos se ero tulee kuitenkin jossain vaiheessa? Vaikkapa sitten kun sun ei ole enää fyysisesti mahdollista saada lasta?
Silloin sulla ei ole miestä, jonka takia jäit lapsettomaksi, eikä lasta, jonka olisit halunnut.
Tuo päätöksesi voi tuntua nyt hyvältä surustasi huolimatta, mutta ajan kanssa tietty katkeruus ja viha miestäsi kohtaan voi kasvaa, eikä sellainen tiedä suhteelle hyvää.
Lapsenkaipuu on niin syvällä ihmisessä, että sitä on lähes mahdoton vaientaa kun se tosissaan iskee.
Mulle on käynyt noin. Miehellä oli jo 16-vuotias lapsi kun menimme yhteen, ja hän oli kokenut lapsen saamisen niin kamalaksi asiaksi ettei koskaan enää halunnut kokea sitä - hänen ja ex-vaimonsa erokin oli tullut paljolti, koska miehen hermot ei vaan kestänyt pikkulasta, hän vetäytyi juomiseen ja työnarkomaniaan. Eli ehdoton juttu oli että ei lapsia.
Minä hyväksyin tämän, vaikka itse olisinkin lapsia toivonut. No, kun olin 38-vuotias, mies jätti minut nuoremman ja nätimmän takia. Olihan se toki yksi lisäsurun aihe siihen erosurun päälle, että minulta taisi tässä mennä samalla mahdollisuus kokea lapsiperheellisyys. Että nyt olin ihan totaalisen yksin, olin uhrannut KAIKEN sen miehen takia, joka sitten dumppasi minut jonkun itäeurooppalaisen parikymppisen takia kun en enää ollut nätti koriste.
Mutta aika hyvin minä ainakin tuosta ylikin pääsin. Ekan vuoden surin eroa niin etten jaksanut ajatella lapsen hankkimista. Sitten tuli joku vimma, että onhan mulla vielä mahdollisuus lapseen, etsin äkkiä uuden miehen ja teen lapsen. Mutta en löytänyt miestä. Jossain 42-43 v lopetin miehen etsimisen ja nykyään olen oikein tyytyyväinen siihen ettei minulla ole lapsia.
Ystävälleni kävi samoin. Ja mies sai äkkiä lapsen sen uuden kanssa. Uusi oli jo perheellinen valmiiksi. Ei nuori tai ulkomaalainen
Minäkin olen sitä mieltä että olet vapaaehtoisesti lapseton. Sellainen ihminen valitsee jotkut muut tärkeämmät asiat lasten edelle. Sinulle tärkeämpää kuin lapset on tuo mies, se on se asia minkä kanssa sinun tulee ensi sijassa päästä sinuiksi. Ei mies voi valita sinun lapaettomuutta, vain sinä voit sen tehdä, hyväksymällä hänen ehdot että hänen kanssa voit olla vain lapseton.
Nyt et voi enää edes sanoa kun ikä tulee täyteen, että sinua huijattiin lupauksin kunnes oli myöhäistä. Sinulle on tilanne ihan selvä ja valinta on sinun.
Ennemmin kuin lapsettomuuteen sinun pitäisi nyt hakea apua läheisriippuvuuteen.
Kiva kesäprovo. Kaikkea ei vaan voi ostaa kaupasta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siitä sinun ehkäistimplantistasi on enemmän terveydellistä riskiä kuin vasektomiasta miehelle olisi. Miehesi ei siis viitsi tehdä yhtään mitään ehkäisyn eteen, vaan vaatii sinua kantamaan hormonaalisen ehkäisyn riskit ja kehtaa vielä uhkailla erolla jos ehkäisy pettää. Hän vaikuttaa itsekeskeiseltä paskiaiselta, sorry vaan. Miksi haluat elää sinua noin huonosti kohtelevan ihmisen kanssa?
Kun kukaan muu ei minua huoli.
Tämä on alistetun ja huonoitsetuntoisen ihmisen puhetta, eikä totta. Näin puhuu ihminen johon on käytetty tarpeeksi henkistä väkivaltaa ja väheksyntää, että alkaa jo uskoa alistajaansa.
Äijä ei halua vasektomiaa jos mieli joskus muuttuu. 😀