Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla oikeus surra lapsettomuuttani, koska en ole "oikeasti lapseton"?
04.06.2018 |
Olen jäänyt lapsettomaksi aviomieheni lapsettomuuspäätöksen vuoksi. Päätös on ehdoton. Asiasta keskusteltiin kerran ja hän sanoi, että ottaa minusta eron, jos tulen raskaaksi. Niin ehdottomasti hän ei halua sitä, että uhkaa minua erolla. Ehkäisyn pettäminen ei ole suuri riski, sillä minulla on ehkäisyimplantaatti, joka ei vaadi muistamista.
Tiedän, että voisin hänet jättää ja lähteä koittamaan onneani perheenperustamismielisen miehen etsimisessä. En kuitenkaan halua lasta kenenkään muun kuin mieheni kanssa. Olen kuitenkin tämän miehen ottanut myötä- ja vastamäessä elinkumppanikseni. Tämä on nyt sellainen vastamäki.
Sitä, kumpi tekee väärin, on itsekäs, ajattelematon, tai mitä olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä - sitä ei tässä keskustelussa ole tarkoitus jahdata. Mies on tehnyt päätöksensä ja minä päätökseni jäädä hänen rinnalleen. Molemmat siis yhtä vastuullisia.
Minulla on kuitenkin sopeutumisvaikeuksia ja ajattelinkin etsiä siihen apua.. mutta nauretaanko minut pihalle Simpukasta? Jos menen johonkin vertaisryhmän tapaamiseen ja kerron, että minussa ei ole mitään elimellistä vikaa vaan elämänkumppanini ei vaan tahdo lasta, heitetäänkö minut pihalle ja todetaan, että en ole oikeasti lapseton? Minä nimittäin suren ihan mielettömästi ja koen, että tarvitsen apua.
Tai mihin voisin mennä? Pakko tämä on jotenkin purkaa, johonkin. Ero ei siis ole tässä tavoitteena, vaan se, että saan omat ajatukseni kulkemaan oikein.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Inhottavaa kun joku muu sanoo että tulen vedätetyksi. Ap valot päälle!
Totuus voi olla julmaa kuultavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on Iranista. Kyllä suku kääntää miehen ajatukset. Siksi muutamme.
Vierailija kirjoitti:
Mies on Iranista. Kyllä suku kääntää miehen ajatukset. Siksi muutamme.
...Ihan totta?! Jos näin on, niin harkitsisin kyllä todella tarkkaan. Nyt oikeasti mietit ihan toden teolla, että mitä olet tekemässä (jos siis olit oikeasti ap).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne. Ne herättivät ajatuksia. Kiitos sanoistanne teille, joiden mielestä minulla on oikeus surra.. en vaan tiedä kuinka avoimesti sen voisin tehdä.
En ole aikeissa erota ja tiedän sen riskin, että mies voi jättää minut. Sitten hän jättää, mutta sitä ennen teen kaikkeni meidän eteen. Ei tätä elämää voi elää mutku ja sitku ja jos -lausekkeilla. Että jätän hyvän suhteen siltä varalta, että..
Juuri siksi mietinkin tuota oikeutta suremiseen... kun itsehän teen sen päätöksen jäädä tähän.
Mainitsitte tuon katkeroitumisen ja tiedostan sen mahdollisuuden. Siksi haluaisinkin lähteä purkamaan tätä asiaa ja suruani etten pääsekään katkeroitumaan, mutta en tiedä mihin menisin. Simpukkaan en koe olevani tarpeeksi lapsettomuudesta kärsivä, mutta en ole vapaaehtoisestikaan lapseton. Psykoterapiaan? Pääsekö sinne ilman lähetettä, jos itse maksaa kaiken? Auttaako se edes?
Miehen kanssa ollaan joskus keskusteltu kyllä sterilisiaatiosta, mutta hän ei halua mennä siihen, koska siinä on riskejä eikä hän "halua mennä esittelemään vehkeitään kaikille". Ja tämä nykyinen on ihan toimiva ratkaisu.
Kiitos blogivinkistä, käyn sen katsomassa.
Muuten ymmärrän, että haluat pysyä yhdessä miehesi kanssa, mutta huomaathan, että miehesi pitää itsellään option hankkia lapsia myöhemmin ( kun se sinulle on jo liian myöhäistä)? Sellaista tapahtuu, mies tapaa nuoremman naisen, joka ehdottomasti haluaa lapsia ja hankkii niitä. Jos miehesi aidosti haluaa lapsettomuutta hän hankkii vasektotomian. On täysin kohtuutunta sinun käyttää ehkäisyä vuodesta toiseen, ei sekään riskitöntä ole ja joudut sinäkin ” esittelemään vehkeitäsi”. Jos mies ei ole valmis edes pieneen hetkelliseen epämukavuuteen oman halunsa ja etunsa vuoksi, en usko, että kyse hänen puoleltaan on syvästä rakkaudesta.
Rakkaus on tasapuolista halua tehdä niin kuin rakastetulle on parhaaksi. Tässä sinä luovut lapsista ( ja lapsenlapsista), mies ei tee hyväksesi mitään.
Ellei mies suostuisi vasektomiaan, niin hylkäisin hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on Iranista. Kyllä suku kääntää miehen ajatukset. Siksi muutamme.
...Ihan totta?! Jos näin on, niin harkitsisin kyllä todella tarkkaan. Nyt oikeasti mietit ihan toden teolla, että mitä olet tekemässä (jos siis olit oikeasti ap).
Tuo ei kyllä varmaan ollut ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni ei ollut varma haluaako ylipäätään lapsia tai ainakaan ei halunnut montaa. Ehkäiseminen ei kuitenkaan kiinnostanut, joten useampi niitä lapsia sitten tuli, koska äitini niitä halusi. Ellei itse huolehdi ehkäisystä, niin on turha valittaa siitä, että saattaa päätyä vanhemmaksi vastoin tahtoaan. Seksin harrastaminen ilman ehkäisyä on vapaaehtoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on Iranista. Kyllä suku kääntää miehen ajatukset. Siksi muutamme.
...Ihan totta?! Jos näin on, niin harkitsisin kyllä todella tarkkaan. Nyt oikeasti mietit ihan toden teolla, että mitä olet tekemässä (jos siis olit oikeasti ap).
Tämä on luovaa ongelman ratkaisua. Hyvä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen miettinyt, saanko surra lapsettomuutta, koska ei ole eikä ole koskaan ollutkaan sellaista kumppania, jonka kanssa voisi edes yrittää, eikä muutenkaan hyvää taloudellista tilannetta. Vai onko oikea lapsettomuus sitä, minkä lääkäri on todennut.
Ap tuntuisi kirjoittavan pitkähköjä vastauksia. Nuo provosoivat one-linerit kannattaa ehkä jättää tässä ketjussa huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi keskustelitte asiasta -siis sen yhden ainoan kerran- vasta kun olitte naimisissa? Me juteltiin suuret linjat heti selviksi kun alettiin tapailla. Miten et tullut ottaneeksi asiaa aiemmin puheeksi?
Sinulla on oikeus surra, plus ethän edes tiedä, vaikka elimistössä olisikin oikeasti vikaa, ja olisit oikeastikin lapseton.
Ap, ensinnäkin, totta kai saat surra asiaa.
Toiseksi, asia on selvästi sinulle suuri, joten ehdottomasti kannattaa mennä ammattilaiselle juttelemaan. Kuitenkin tässä herää se ajatus, että onko perusteltua, että vain sinä käyt yksin terapiassa puhumassa lapsihaaveistasi vai pitäisikö teidän pariskuntana mennä yhdessä?
Nythän on ihan selvää, että te haluatte miehesi kanssa eri asioita elämässä.
Voi olla, että te löydätte saman polun ja haluatte jatkaa sillä, mutta on myös mahdollista, että lapsiasia kasvaa isommaksi etkä pystykään elämään sen kanssa. Siellä terapiassa ei voida antaa sinulle mitään pillereitä, joilla saat asian pois mielestäsi. On luultavaa, että aina, kun olette miehen kanssa jossain, missä on vauvoja tai raskaana olevia naisia, asia on mielessäsi ja se varmasti pidemmän päälle aiheuttaa ongelmia teidän parisuhteelle.
Oma ehdotukseni on siis se, että käytte miehen kanssa yhdessä jossain puhumassa. Te olette pariskunta. Tämä on teidän yhteinen asianne - siitä riippumatta, miten te sen lopulta ratkaisette.
Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhottavia asioita olette sanoneet. Se, että ne ovat inhottavia, ei kuitenkaan tee niistä vähemmän varteenotettavia ajatuksia. Melkein kaikilla oli asiaan sanottavaa, joka on arvokas mielipide tai kokemus.
Oikeasti, tuo koko ehkäisyasia ei tullut edes mieleeni ongelmana. Olen olettanut, että sterilisaatioon menon pelko on miehelleni vain sitä, ettei hän vaan yksinkertaisesti uskalla. Vasektomian googlehaku palauttaa kyllä aika kamalia kertomuksia, joten en yhtään ihmettele.
Mutta nyt nuo teidän kommentit luettuani aloinkin miettiä, että mitäpä jos itse olen vain rakastunut ja hän minun kanssani vaan, kun ei parempaakaan ole löytänyt. Että hän ei haluaisi lapsia MINUN kanssani, mutta jonkun muun kanssa voisi sitten halutakin! Mutta jotenkin en halua uskoa, että tuo maailman ihanin mies olisi niin katala. Minun mielestäni se oli rehellisyyttä, että hän sanoi jättävänsä minut, jos tulen raskaaksi. Se, että se kuulosti julmalta uhkaukselta, ei välttämättä sitä olekaan, vaan rehellinen toteamus. Niin varmasti tulisi käymäänkin. Sen verran hän nyt asiasta viimeisen kerran keskusteltuani sitä painotti.
Joku vaati syytä sille, ettei mies halua lapsia. Sitä olen kysynyt, mutta hän useimmiten suuttuu, jos kysyn, joten en ole alkanut jankkaamaan pitkiä kyselyketjuja. Hän on puhunut siitä, ettei jaksaisi ja että haluaa mieluummin olla minun kanssa kahden. Myös raha on hänellä mielessä.
Ihmettelijöille: menimme naimisiin, koska maassa, johon olemme muuttamassa, naimaton pari ei voi asua saman katon alla.
Ennen naimisiinmenoa lapsiasiasta keskusteltiin, mutta kumpikaan meistä ei ollut silloin valmis lisääntymään, koska talous oli kuralla. Mies teki perusduunarin hommaa ja minä opiskelin. Silloin oli ilmiselvää, että lapsia ei tehdä, molempien mielestä. Mutta nyt meillä on kaikki puitteet kunnossa. Tai olisi.
Kiitos teille, jotka varoittelitte ja esititte uutta näkökulmaa. Kaikkea voi tosiaan tapahtua ja juuri siksi etsinkin jotain tukiryhmää, jossa voin purkaa suruni ja kiukkuni (jostain syystä minua nyt suututtaa kovasti), ettei se jää vaivaamaan ja että miesparka ei kärsisi sitten myöhemmin katkerasta akasta. Sillä minulla tosiaan on valinnan mahdollisuus, jättää tämä mies ja lähteä eteenpäin.
_
Ei tosiaan ollut tarkoitus saada mitään vastaanasettelua aikaan. En vaan ihan oikeasti tiedä, mihin porukkaan kuulun. En vapaaehtoisesti lapsettomiin, enkä oikeastaan tahattomastikaan. Tuo yhden vastaajan ehdottama googlaus toimi sen verran, että ehkä olen sitten: "lapseton olosuhteiden vuoksi", childless by circumstance tai, niin kuin itse olen, childless by marriage, joka voisi mielestäni kääntyä suomeksi: "lapseton kumppanin vuoksi".
"Ennen naimisiinmenoa lapsiasiasta keskusteltiin, mutta kumpikaan meistä ei ollut silloin valmis lisääntymään, koska talous oli kuralla. Mies teki perusduunarin hommaa ja minä opiskelin. Silloin oli ilmiselvää, että lapsia ei tehdä, molempien mielestä. "
Pakko sanoa: meillä mies perusduunari, minä amk -opiskelija.
Ja meillä parivuotias lapsi 😁
Taloudelliset asiat ovat muuttuvia, joten siltä kantilta lapsen hankkiminen on aina riski. Mutta meillä raskaustestin näyttäessä positiivista oli itsestäänselvää, että varataan aika äitiysneuvolaan ja aletaan valmistautua vauvantuloon.
Olisipa surullista, jos mies sanoisi, että ei halua minua, jos tulisin raskaaksi :( Miten se yhteinen lapsi voi viedä rakkauden kumppaniin? Eikös se juuri ole ylä- ja alamäessä kestämistä, et kestäisi senkin, jos ehkäisy pettäisi?
Kuulostaa sen verran lapselliselta ja ongelmalliselta mieheltä, että senkään takia en haluaisi elää tuollaisen kanssa. Millainen ihminen ei voi keskustella isoista kysymyksistä suuttumatta? Angstia ja traumaa siellä taustalla, tai jotain muuta häikkää. Olen pahoillani ap että olet alunperin tutustunut tähän ihmiseen, hän ei osaa rakastaa sinua kuten hänen kuuluisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai muuten ap käsität, että jos loukkaannut tai sairastut vakavasti, niin tuskin se mies silloin sinua jää tukemaan.
Jos hän on valmis jättämään sinut koska odottaisit hänen lastaan, niin en odottaisi tyypin olevan rinnalla ja tukena juuri missään muussakaan isossa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen miettinyt, saanko surra lapsettomuutta, koska ei ole eikä ole koskaan ollutkaan sellaista kumppania, jonka kanssa voisi edes yrittää, eikä muutenkaan hyvää taloudellista tilannetta. Vai onko oikea lapsettomuus sitä, minkä lääkäri on todennut.
Saat toki surra! Ikävää, että elämä menee joskus täysin toisin kuin mitä toivoisi.
Ap:n mies kuulostaa ikävältä. Mikään reilu tyyppi ei ole kyseessä. On outoa pakottaa lapsia haluava osapuoli huolehtimaan ehkäisystä sillä uhalla, että muuten raskaaksi tullessaan tulee jätetyksi. Ei vaikuta normaalilta.
Sanoisin ap nyt ihan suoraan, että pitkällä juoksulla olet todennäköisimmin onnellisempi, jos etsit puolison joka haluaa kanssasi lapsia.
Tahaton lapsettomuus on kriisi, ja mietipä sitä kriisi joka syntyy kun olet liian vanha saamaan lapsia ja miehesi jättää sinut. Hänellä on aikaa loppuun asti ja voi vielä vaikka 50 -vuotiaana muuttaa mieltään, sinulla tätä mahdollisuutta ei ole.
Jos mies kertoo ottavansa eron jos tulet raskaaksi, mutta toisaalta ei edes itse uskalla mennä vasektomiaan, niin en kovin luotettavana suhteena pitäisi. En itse uhraisi lapsihaavetta tuollaisen ihmisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen sitä mieltä että olet vapaaehtoisesti lapseton. Sellainen ihminen valitsee jotkut muut tärkeämmät asiat lasten edelle. Sinulle tärkeämpää kuin lapset on tuo mies, se on se asia minkä kanssa sinun tulee ensi sijassa päästä sinuiksi. Ei mies voi valita sinun lapaettomuutta, vain sinä voit sen tehdä, hyväksymällä hänen ehdot että hänen kanssa voit olla vain lapseton.
Nyt et voi enää edes sanoa kun ikä tulee täyteen, että sinua huijattiin lupauksin kunnes oli myöhäistä. Sinulle on tilanne ihan selvä ja valinta on sinun.
Ennemmin kuin lapsettomuuteen sinun pitäisi nyt hakea apua läheisriippuvuuteen.
Olen vähän eri miltä. Ei kaikki ole aina niin mustavalkoista joko-tai. Ihan vapaaehtoisesti ap ei mielestäni ole kyllä lapseton. Yleensä sillä tarkoitetaan kuitenkin sitä, ettei tosiaan ole halukuutta saada lasta. Ap:llä tätä halukkuutta kuitenkin sinällään olisi. Vapaasta tahdotaan toki kyllä on valinnut elämäntilanteessan vaihtoehdoista tuon, mutta kuitenkin suree asiaa, ja tietenkin saakin surra.
Lapsiasiassa on monenlaisia polkuja jotka johtavat lapsiin tai lapsettomuuteen. Erilaisia syitä ja seurauksia vahvojen mielipiteiden ja lapsihalujen ääripäiden välillä. Saa nähdä kuinka itselleni tuon lapsiasian kanssa käy. Biologian mukaan ratkaisun vuosissa ollaan, lähenen neljääkymmentä huimaa vauhtia. Aina olen ajatellut että haluaisin lapsen tai lapsia. (Määrällä ei muuten väliä, mutta suurperhettä en koskaan ole kuvitellut itselleni.) Mutta aina on ollut myös muita tärḱeitä asioita ja tavoitteita. Lisäksi halusin lapsia suhteellisen nuorena, periaatteessa.. elämä on kuitenkin mennyt niin, ettei lapsia ole ja pidemmät seurustelusuhteet ovat kaatuneet eivätkä ole edenneet lapsipisteeseen saakka.
Minulle on tärkeää myös kenen kanssa sen lapsen saisi. Ehkäisy on ollut pidemmissäkin suhteissani käytössä. Yhdessä pitkässä suhteessa olisin todella halunnut lapsen juuri hänen kanssaan ja hetken jo olimme niin että antaa tulla jos on tullakseen, mutta suhteeseen tulivat nopeasti vaikeudet, joita ei sitten lopulta voitettu ja erosimme. Elämässä on tullut viime vuosina vastaan myös muita isoja vastoinkäymisiä, jotka ovat vienet energiani ja ajatukseni, eikä terveyskään ole ollut kunnossa. Sinkkuna olen nyt ollut jo muutaman vuoden ja todella tuo mies puuttuu...Haluaisin lapsen myös todellisessa rakkaussuhteessa ja sen tunteen, että juuri tuon miehen kanssa...mitenkähän käy?
Eli isoksi osaksi omien valintojeni takia olen tosiaan lapseton, mutta silti periaatteessa haluaisin lapsen, mutten millä tavalla tahansa, eikä se ole asia, joka menisi kaiken muun ohi elämässä.
Miksi miehesi ei mene vasektomiaan? Todella yksinkertainen ja halpa toimenpide. Miksi sun pitää huolehtia ehkäisystä ja saat vielä jättämisuhkauksen, jos tulet raskaaksi? Yleensä miehet, jotka ovat varmoja siitä, että eivät halua lasta, menevät mielellään vasektomiaan. Vaikuttaa siltä, että miehesi pitää takaovea auki. Todennäköisesti jossain vaiheessa eroatte ja miehesi löytää uuden, nuoremman naisen ja tekee hänen kanssaan lapsia. Niin monesti nähty sama kaava. Ainoa ero tässä on se, että miehesi käyttäytyy jo nyt kusipäisesti.
Minne olette muuttamassa? Oletteko molemmat suomalaisia? Miksi miesystäväsi kieltäytyy kertomasta syitä sille, ettei halua lapsia...? Eihän tuosta nyt suuttua pitäisi, iso asia kuitenkin molemmille osapuolille, ja kyllä minä ainakin vaatisin mieheltä motiiveja jos yhtäkkiä uhkailee että eroaa jos ehkäisy pettää. Jotenkin nurinkuriselta kuulostaa. :/ Vähin mitä mies voisi tässä tehdä, on kertoa sinulle miksi hän ei tahdo lapsia, ja käydä ottamassa steri.