Onko minulla oikeus surra lapsettomuuttani, koska en ole "oikeasti lapseton"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti siitä sinun ehkäistimplantistasi on enemmän terveydellistä riskiä kuin vasektomiasta miehelle olisi. Miehesi ei siis viitsi tehdä yhtään mitään ehkäisyn eteen, vaan vaatii sinua kantamaan hormonaalisen ehkäisyn riskit ja kehtaa vielä uhkailla erolla jos ehkäisy pettää. Hän vaikuttaa itsekeskeiseltä paskiaiselta, sorry vaan. Miksi haluat elää sinua noin huonosti kohtelevan ihmisen kanssa?

Kun kukaan muu ei minua huoli.

Ja tämäkö muka onnellinen parisuhde? Et ole tosissasi! Tarvitset ap terapiaa muidenkin syiden kuin elämäntilanteesi takia. Itsetuntosi on järkyttävän huono ja olet paskassa parisuhteessa, mikä varmasti laskee sitä entisestään.

Ainakin meillä on seksiä usein. Tämä parantaa itsetuntoani naisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti siitä sinun ehkäistimplantistasi on enemmän terveydellistä riskiä kuin vasektomiasta miehelle olisi. Miehesi ei siis viitsi tehdä yhtään mitään ehkäisyn eteen, vaan vaatii sinua kantamaan hormonaalisen ehkäisyn riskit ja kehtaa vielä uhkailla erolla jos ehkäisy pettää. Hän vaikuttaa itsekeskeiseltä paskiaiselta, sorry vaan. Miksi haluat elää sinua noin huonosti kohtelevan ihmisen kanssa?

Kun kukaan muu ei minua huoli.

Ja tämäkö muka onnellinen parisuhde? Et ole tosissasi! Tarvitset ap terapiaa muidenkin syiden kuin elämäntilanteesi takia. Itsetuntosi on järkyttävän huono ja olet paskassa parisuhteessa, mikä varmasti laskee sitä entisestään.

Ainakin meillä on seksiä usein. Tämä parantaa itsetuntoani naisena.

Runsas seksin määrä ja hyvä parisuhde eivät välttämättä ole yksi ja sama asia. Meilläkin on paljon seksiä, mutta mies ei siltikään ole mikään komenteleva paskiainen kuten ap:n tapauksessa. Molemmat tulevat suhteessamme kuulluiksi ja huomioiduiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti siitä sinun ehkäistimplantistasi on enemmän terveydellistä riskiä kuin vasektomiasta miehelle olisi. Miehesi ei siis viitsi tehdä yhtään mitään ehkäisyn eteen, vaan vaatii sinua kantamaan hormonaalisen ehkäisyn riskit ja kehtaa vielä uhkailla erolla jos ehkäisy pettää. Hän vaikuttaa itsekeskeiseltä paskiaiselta, sorry vaan. Miksi haluat elää sinua noin huonosti kohtelevan ihmisen kanssa?

Kun kukaan muu ei minua huoli.

Ja tämäkö muka onnellinen parisuhde? Et ole tosissasi! Tarvitset ap terapiaa muidenkin syiden kuin elämäntilanteesi takia. Itsetuntosi on järkyttävän huono ja olet paskassa parisuhteessa, mikä varmasti laskee sitä entisestään.

Ainakin meillä on seksiä usein. Tämä parantaa itsetuntoani naisena.

Asiaa kerrankin palstalla. Jorma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti siitä sinun ehkäistimplantistasi on enemmän terveydellistä riskiä kuin vasektomiasta miehelle olisi. Miehesi ei siis viitsi tehdä yhtään mitään ehkäisyn eteen, vaan vaatii sinua kantamaan hormonaalisen ehkäisyn riskit ja kehtaa vielä uhkailla erolla jos ehkäisy pettää. Hän vaikuttaa itsekeskeiseltä paskiaiselta, sorry vaan. Miksi haluat elää sinua noin huonosti kohtelevan ihmisen kanssa?

Kun kukaan muu ei minua huoli.

Oletko oikeasti aloittaja? Jos olet niin syysi olla miehesi kanssa eivät ole ne myötä- ja vastamäet vaan läheisriippuvuus. Suosittelen hakeutumaan terapiaan sen takia, lapsettomuusasiakin saattaa ratketa siinä sivussa, jos saat terapiasta apua itsetunto-ongelmiisi, jotka estävät sinua eroamasta huonosta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi uusi mies. Ei se lapsensaantia takaa. Nauttikaa DINK- elämästänne. Matkailua, aamuseksiä, intiimejä illallisia, elokuvia, shoppailua, kulttuuria, kirjallisuutta... asioissa on aina puolensa. 🤓

Kyllä luksuselämä lapsiperheen prisma-arjen voittaa. Ap ole rehellinen itsellesi.

Olen lapseton sinkku. Lähetä tännekin sitä rahaa luksuselämää varten! Vaikuttaa siltä, että sinulla on sitä riittämiin yli oman tarpeesi.

Vierailija kirjoitti:

Olen jäänyt lapsettomaksi aviomieheni lapsettomuuspäätöksen vuoksi. Päätös on ehdoton. Asiasta keskusteltiin kerran ja hän sanoi, että ottaa minusta eron, jos tulen raskaaksi. Niin ehdottomasti hän ei halua sitä, että uhkaa minua erolla. Ehkäisyn pettäminen ei ole suuri riski, sillä minulla on ehkäisyimplantaatti, joka ei vaadi muistamista.

Tiedän, että voisin hänet jättää ja lähteä koittamaan onneani perheenperustamismielisen miehen etsimisessä. En kuitenkaan halua lasta kenenkään muun kuin mieheni kanssa. Olen kuitenkin tämän miehen ottanut myötä- ja vastamäessä elinkumppanikseni. Tämä on nyt sellainen vastamäki.

Sitä, kumpi tekee väärin, on itsekäs, ajattelematon, tai mitä olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä - sitä ei tässä keskustelussa ole tarkoitus jahdata. Mies on tehnyt päätöksensä ja minä päätökseni jäädä hänen rinnalleen. Molemmat siis yhtä vastuullisia.

Minulla on kuitenkin sopeutumisvaikeuksia ja ajattelinkin etsiä siihen apua.. mutta nauretaanko minut pihalle Simpukasta? Jos menen johonkin vertaisryhmän tapaamiseen ja kerron, että minussa ei ole mitään elimellistä vikaa vaan elämänkumppanini ei vaan tahdo lasta, heitetäänkö minut pihalle ja todetaan, että en ole oikeasti lapseton? Minä nimittäin suren ihan mielettömästi ja koen, että tarvitsen apua.

Tai mihin voisin mennä? Pakko tämä on jotenkin purkaa, johonkin. Ero ei siis ole tässä tavoitteena, vaan se, että saan omat ajatukseni kulkemaan oikein.

Kun olet jo liian vanha lapsen saamiseen mies vaihtaakin nuorempaan ja saa heti lapsen. Sitten voi vähän harmittaa

Inhottavia asioita olette sanoneet. Se, että ne ovat inhottavia, ei kuitenkaan tee niistä vähemmän varteenotettavia ajatuksia. Melkein kaikilla oli asiaan sanottavaa, joka on arvokas mielipide tai kokemus.

Oikeasti, tuo koko ehkäisyasia ei tullut edes mieleeni ongelmana. Olen olettanut, että sterilisaatioon menon pelko on miehelleni vain sitä, ettei hän vaan yksinkertaisesti uskalla. Vasektomian googlehaku palauttaa kyllä aika kamalia kertomuksia, joten en yhtään ihmettele.

Mutta nyt nuo teidän kommentit luettuani aloinkin miettiä, että mitäpä jos itse olen vain rakastunut ja hän minun kanssani vaan, kun ei parempaakaan ole löytänyt. Että hän ei haluaisi lapsia MINUN kanssani, mutta jonkun muun kanssa voisi sitten halutakin! Mutta jotenkin en halua uskoa, että tuo maailman ihanin mies olisi niin katala. Minun mielestäni se oli rehellisyyttä, että hän sanoi jättävänsä minut, jos tulen raskaaksi. Se, että se kuulosti julmalta uhkaukselta, ei välttämättä sitä olekaan, vaan rehellinen toteamus. Niin varmasti tulisi käymäänkin. Sen verran hän nyt asiasta viimeisen kerran keskusteltuani sitä painotti.

Joku vaati syytä sille, ettei mies halua lapsia. Sitä olen kysynyt, mutta hän useimmiten suuttuu, jos kysyn, joten en ole alkanut jankkaamaan pitkiä kyselyketjuja. Hän on puhunut siitä, ettei jaksaisi ja että haluaa mieluummin olla minun kanssa kahden. Myös raha on hänellä mielessä.

Ihmettelijöille: menimme naimisiin, koska maassa, johon olemme muuttamassa, naimaton pari ei voi asua saman katon alla.

Ennen naimisiinmenoa lapsiasiasta keskusteltiin, mutta kumpikaan meistä ei ollut silloin valmis lisääntymään, koska talous oli kuralla. Mies teki perusduunarin hommaa ja minä opiskelin. Silloin oli ilmiselvää, että lapsia ei tehdä, molempien mielestä. Mutta nyt meillä on kaikki puitteet kunnossa. Tai olisi.

Kiitos teille, jotka varoittelitte ja esititte uutta näkökulmaa. Kaikkea voi tosiaan tapahtua ja juuri siksi etsinkin jotain tukiryhmää, jossa voin purkaa suruni ja kiukkuni (jostain syystä minua nyt suututtaa kovasti), ettei se jää vaivaamaan ja että miesparka ei kärsisi sitten myöhemmin katkerasta akasta. Sillä minulla tosiaan on valinnan mahdollisuus, jättää tämä mies ja lähteä eteenpäin.

_

Ei tosiaan ollut tarkoitus saada mitään vastaanasettelua aikaan. En vaan ihan oikeasti tiedä, mihin porukkaan kuulun. En vapaaehtoisesti lapsettomiin, enkä oikeastaan tahattomastikaan. Tuo yhden vastaajan ehdottama googlaus toimi sen verran, että ehkä olen sitten: "lapseton olosuhteiden vuoksi", childless by circumstance tai, niin kuin itse olen, childless by marriage, joka voisi mielestäni kääntyä suomeksi: "lapseton kumppanin vuoksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti siitä sinun ehkäistimplantistasi on enemmän terveydellistä riskiä kuin vasektomiasta miehelle olisi. Miehesi ei siis viitsi tehdä yhtään mitään ehkäisyn eteen, vaan vaatii sinua kantamaan hormonaalisen ehkäisyn riskit ja kehtaa vielä uhkailla erolla jos ehkäisy pettää. Hän vaikuttaa itsekeskeiseltä paskiaiselta, sorry vaan. Miksi haluat elää sinua noin huonosti kohtelevan ihmisen kanssa?

Kun kukaan muu ei minua huoli.

Tämä ei ollut ketjun aloittajan vastaus.

Ole vaan ylpeästi vela. Näe valintojen taakse. Pureskele eri näkökulmia rehellisesti. Maa jossa ei voi asua avoparina varmaankin olettaa että aviopari lisääntyy. 😀 suo siellä vetelä täällä.

Kun kaukoidän kundi pääsee omiensa pariin niin suku päättää asioista. 😀

Inhottavaa kun joku muu sanoo että tulen vedätetyksi. Ap valot päälle!

Vierailija kirjoitti:

Inhottavia asioita olette sanoneet. Se, että ne ovat inhottavia, ei kuitenkaan tee niistä vähemmän varteenotettavia ajatuksia. Melkein kaikilla oli asiaan sanottavaa, joka on arvokas mielipide tai kokemus.

Oikeasti, tuo koko ehkäisyasia ei tullut edes mieleeni ongelmana. Olen olettanut, että sterilisaatioon menon pelko on miehelleni vain sitä, ettei hän vaan yksinkertaisesti uskalla. Vasektomian googlehaku palauttaa kyllä aika kamalia kertomuksia, joten en yhtään ihmettele.

Mutta nyt nuo teidän kommentit luettuani aloinkin miettiä, että mitäpä jos itse olen vain rakastunut ja hän minun kanssani vaan, kun ei parempaakaan ole löytänyt. Että hän ei haluaisi lapsia MINUN kanssani, mutta jonkun muun kanssa voisi sitten halutakin! Mutta jotenkin en halua uskoa, että tuo maailman ihanin mies olisi niin katala. Minun mielestäni se oli rehellisyyttä, että hän sanoi jättävänsä minut, jos tulen raskaaksi. Se, että se kuulosti julmalta uhkaukselta, ei välttämättä sitä olekaan, vaan rehellinen toteamus. Niin varmasti tulisi käymäänkin. Sen verran hän nyt asiasta viimeisen kerran keskusteltuani sitä painotti.

Joku vaati syytä sille, ettei mies halua lapsia. Sitä olen kysynyt, mutta hän useimmiten suuttuu, jos kysyn, joten en ole alkanut jankkaamaan pitkiä kyselyketjuja. Hän on puhunut siitä, ettei jaksaisi ja että haluaa mieluummin olla minun kanssa kahden. Myös raha on hänellä mielessä.

Ihmettelijöille: menimme naimisiin, koska maassa, johon olemme muuttamassa, naimaton pari ei voi asua saman katon alla.

Ennen naimisiinmenoa lapsiasiasta keskusteltiin, mutta kumpikaan meistä ei ollut silloin valmis lisääntymään, koska talous oli kuralla. Mies teki perusduunarin hommaa ja minä opiskelin. Silloin oli ilmiselvää, että lapsia ei tehdä, molempien mielestä. Mutta nyt meillä on kaikki puitteet kunnossa. Tai olisi.

Kiitos teille, jotka varoittelitte ja esititte uutta näkökulmaa. Kaikkea voi tosiaan tapahtua ja juuri siksi etsinkin jotain tukiryhmää, jossa voin purkaa suruni ja kiukkuni (jostain syystä minua nyt suututtaa kovasti), ettei se jää vaivaamaan ja että miesparka ei kärsisi sitten myöhemmin katkerasta akasta. Sillä minulla tosiaan on valinnan mahdollisuus, jättää tämä mies ja lähteä eteenpäin.

_

Ei tosiaan ollut tarkoitus saada mitään vastaanasettelua aikaan. En vaan ihan oikeasti tiedä, mihin porukkaan kuulun. En vapaaehtoisesti lapsettomiin, enkä oikeastaan tahattomastikaan. Tuo yhden vastaajan ehdottama googlaus toimi sen verran, että ehkä olen sitten: "lapseton olosuhteiden vuoksi", childless by circumstance tai, niin kuin itse olen, childless by marriage, joka voisi mielestäni kääntyä suomeksi: "lapseton kumppanin vuoksi".

Ei se varmaan niin ole, että hän odottelee parempaa, mutta ihmiselle voi käydä niin että mieli muuttuu ison päätöksen suhteen kun on sillä kynnyksellä, että se on kohta mahdotonta. Ei toki välttämättä, mutta sellaista on tapahtunut.

Mutta tosiaan, sinun täytyy joko pystyä hyväksymään lapsettomuus miehen takia täysin, myös se mahdollisuus, että hän saattaa jättää sinut ja jopa tehdä lapsia jonkun muun kanssa, tai sitten lopettaa suhde nyt. Mieti tarkkaan kumman ratkaisun kanssa pystyt paremmin elämään loppuikäsi.

Varmasti ainakin netistä löytyy tukiryhmiä Gateway women -sivusto ja Life without baby -blogi ainakin käsittelevät tätä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Ne herättivät ajatuksia. Kiitos sanoistanne teille, joiden mielestä minulla on oikeus surra.. en vaan tiedä kuinka avoimesti sen voisin tehdä.

En ole aikeissa erota ja tiedän sen riskin, että mies voi jättää minut. Sitten hän jättää, mutta sitä ennen teen kaikkeni meidän eteen. Ei tätä elämää voi elää mutku ja sitku ja jos -lausekkeilla. Että jätän hyvän suhteen siltä varalta, että..

Juuri siksi mietinkin tuota oikeutta suremiseen... kun itsehän teen sen päätöksen jäädä tähän.

Mainitsitte tuon katkeroitumisen ja tiedostan sen mahdollisuuden. Siksi haluaisinkin lähteä purkamaan tätä asiaa ja suruani etten pääsekään katkeroitumaan, mutta en tiedä mihin menisin. Simpukkaan en koe olevani tarpeeksi lapsettomuudesta kärsivä, mutta en ole vapaaehtoisestikaan lapseton. Psykoterapiaan? Pääsekö sinne ilman lähetettä, jos itse maksaa kaiken? Auttaako se edes?

Miehen kanssa ollaan joskus keskusteltu kyllä sterilisiaatiosta, mutta hän ei halua mennä siihen, koska siinä on riskejä eikä hän "halua mennä esittelemään vehkeitään kaikille". Ja tämä nykyinen on ihan toimiva ratkaisu.

Kiitos blogivinkistä, käyn sen katsomassa.

Pakko sanoa yksi asia, josta varmaan saan kuraa niskaan, mutta menköön.

Vanhemmaksi tultua sitä huomaa miten pinnallisia parisuhteet lopulta ovat. Niitä tulee ja menee, tässäkin sinut on uhattu jättää.

Lapseen taas ainakin itse tunsin niin voimakasta välittämistä ja rakkautta, etten ikinä ole ketään kohtaan sellaista tuntenut. Vaikka lapsiperhe-elämä on välillä raskasta, niin minulle, lapsen halunneelle, se antaa henkisesti niin paljon.

Eikö näistä lapsiasioita puhuta ENNEN naimisiinmenoa tai ENNEN parisuhdetta? MInä varmistin ensimmäisenä että onhan meillä samanlaiset ajatusmaailmat asian suhteen. Vaikka en heti lapsia halunnut mutta tiesin joskus haluavani.

Lähde heti! Mieti sitä katkeruuden määrää jos nykyinen parisuhteesi joskus päättyy. Eroa ja perusta perhe kun vielä ehdit.

Vasektomian pelko on huono syy. Minä olen se sterin hankkinut nainen tästä ketjusta, ja voin kertoa että ajatus leikkauksesta ei saanut minua mitenkään riemusta kiljumaan (on perussairauskin, sairaalapelkoa ym.) Ymmärsin myös hyvin että riskini raskautua lähellä 40v voi käytännössä olla hyvinkin pieni. Siitä huolimatta, lapsettomana pysymisen varmistaminen oli niin tärkeä asia ettei tarvinnut kahta sekuntia miettiä kun mieheni sanoi ettei tässä iässä ajatus enää tunnu hänestä niin pahalta. Voi kai sanoa että vasta tässä vaiheessa tajusin, miten tärkeää minulle aidosti oli saada vihdoinkin lopullinen ehkäisy ja miten paljon olen aina raskautumista ja lapsen saamista pelännyt. Joten väitänpä, että jos lisääntyminen olisi miehelle ihan ehdoton no-no että se on jopa parisuhdettanne tärkeämpi, niin silloin raskauden pelko kyllä ylittäisi moninkertaisesti vasektomian pelon. Kyllä jokainen tietää että googlettamalla löytyy kauhutarinoita mistä aiheesta tahansa joten sekään ei tätä kunnolla selitä. Ikävä kyllä olen vieläkin sitä mieltä että tuo mies ei ole varma siitä haluaisiko aivan kaikissa olosuhteissa olla lapseton. Hän ei välttämättä itsekään tiedosta epävarmuutta, mutta jos sinä aiot jättäytyä lapsettomaksi hänen takiaan, sinun pitää tämä tiedostaa.

On myös huolestuttavaa että mies suuttuu aina kun yrität keskustella asiasta. Jos hän ei pelkäisi sitä suuntaa mihin keskustelu voi johtaa, hänellä ei olisi mitään syytä vältellä perinpohjaista keskustelua. Minulla on hyvä omatunto meidän tilanteesta tasan siksi että olen itse aktiivisesti aloittanut keskusteluja tästä asiasta ja tehnyt kaikkeni sen eteen että mies ei joutuisi olemaan pettymyksensä kanssa yksin. Ymmärrän että hän on tehnyt takiani todella suuren uhrauksen ja käyttäydyn sen mukaan. Voitko sanoa saman miehestäsi?

Kolmas mikä pisti silmääni vastauksestasi on, että alun perin sopimuksenne oli olla tekemättä lapsia TOISTAISEKSI kun elämäntilanteenne ei sitä sallinut. Mies siis joko ei ollut tuossa vaiheessa ehdottoman vakaumuksellinen lapseton, mikä on inhottavalla tavalla kiinnostavaa, tai sitten hän valehteli sinulle olevansa vähemmän ehdoton kuin on. Se on epärehellistä ja halpamaista. Kyllä jokainen mies tietää että naisen hedelmälliset vuodet ovat rajalliset.

Sinä tunnet miehesi joten en sano että et mitenkään voi olla oikeassa ja minä vaan negatiivinen palstailija, mutta voin sanoa että minusta kuulostaa siltä että yrität nähdä miehen sanomiset myönteisessä valossa.

Toivon että mietit tämän asian nyt hyvin tarkkaan läpi ja käyt vielä juttelemassa ammattilaiselle jotta voisit tehdä hyvän päätöksen ja elää sen kanssa rauhassa.

t: 28

Voit kertoa sille miehelle nyt aluks ainakin että ei sitä vasektomiaa siitä itse vehkeestä tehdä, esittely jää aika minimaaliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö näistä lapsiasioita puhuta ENNEN naimisiinmenoa tai ENNEN parisuhdetta? MInä varmistin ensimmäisenä että onhan meillä samanlaiset ajatusmaailmat asian suhteen. Vaikka en heti lapsia halunnut mutta tiesin joskus haluavani.

Nuo vaan muuttuu joskus iän myötä. Esim. itse nuorena ajattelin automaattisesti, että joo, toki ne pari lasta. En kyseenalaistanut sitä mitenkään, kun se oli perinne ja tapa. Ajattelin että koulutus, työ, mies, oma koti, pari lasta, niinhän se elämä menee.

Miehen tapasin opiskeluaikana. Silloin uskoin vielä että haluan tuota keskiluokkaista perhe-elämää. Mutta kolmenkympin paikkeilla, kun miehen mielestä olisi ollut aika alkaa lasta yrittää, tajusinkin, että ei, en minä halua lapsia. En halua uhrata uraani sille, en joutua fyysisesti kokemaan raskauden ja synnytyksen vaivoja ja kaikenlaisia epämiellyttäviä lääketieteellisiä tutkimuksia aj toimenpiteitä jotia raskaanaoleva joutuu kokemaan, ja mikä tärkeintä - en halua sitoutua vuosiksi pienen ihmisen rutiininomaiseen perushoitoon. Kaipaan liikaa omaa aikaa ja rauhaa. 

No, miehen kannalta tämä päättyi onnellisesti siinä mielessä, että minä totesin myös ,että en oikeastaan halua miestäkään, olen siihenkin liian erakko. Joten mies pääsi minusta eroon ja sai hankittua 3 lastakin uuden vaimon kanssa.

Tuollainen mies on lottovoitto. Hän tekee päätöksen puolestasi. Saat pitää elämäsi, ainutkertaisen elämäsi. Sehän menisi lasten myötä pilalle. Nyt voit lomailla koko elämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Sivuhuomautus; miksi miehesi ei ole tehnyt vasektomiaa?

Nimenomaan näin. Jos mies ei ehdottomasti halua lapsia, niin sitten piuhat poikki. Epäreilua että ap joutuu kärsimään hormonaalisen ehkäisyn haittapuolista ja sivuoireista, kun asiaan olisi luonteva ratkaisu. Toinen juttu on tuo, että nythän ap:lle voi käydä pahimmassa tapauksessa huonosti. Hän luopuu miehen takia omista lapsihaaveistaan, ja sitten kun ap:n lisääntymisikä on ohitse, mies voi vaihtaa hänet nuorempaan, jonka kanssa sitten perustaa perheen. Toisin sanoen mies muuttaa mielensä. Jos kerta on noin ehdoton asian suhteen, miksi tämä ei sitten tee itse asian eteen kaikkensa, ettei käy vahinko? Just saying ap.