Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet ei näe syy-seuraussuhteita ja osaa ennakoida arjessa? Pt4
04.06.2018 |
Olen nähnyt tämän toistuvan useissa miehissä ja parisuhteissa. Useat miehet ei tunnu hoksaavan, että jos nyt jättää jotain siivoamatta, se kostautuu myöhemmin. Tai jos suunnittelee ruokia etukäteen, ei kaupassa tarvitse rampata joka päivä, ja aikaa jää muulle.
Oma mieheni esim tuskailee pyykkäyksen kanssa ja kuinka sitä kertyy paljon. Yritän neuvoa, että jos pyykkäisi lähes päivittäin, niin valtavaa pyykkivuorta ei ehtisi kertyä. Mies ruttaa pyykit ahtaasti osaan telineeseen niin, että kaikki pyykit eivät kuivu kunnolla, jäävät ruttuun ja osa jopa haisemaan. Olen yrittänyt nätisti vinkata, että kannattaa käyttää koko telineen pinta-ala hyödyksi ja asetella pyykit nätisti suoraksi, jotta pyykit kuivuvat nopeammin ja paremmin (ja on miellyttävämpi käyttää). Silti mies ei ota näitä vinkkejä huomioon, vaan aina on tämä sama ongelma.
Häneltä saattaa loppua puhtaat alushousut, ja pukee päälle uimahousut. Tulee minulle ihmettelemään, että miksen muistuta häntä ostamaan lisää boksereita. Itse ihmettelen takaisin, että miten edes tietäisin, että hänellä on bokserit loppu, kun en ratsaa hänen vaatekaappiaan äidin tavoin.
Enemmän tämä ilmiö minusta näkyy ja haittaa lapsiperheissä. Äiti on usein perheen projektipäällikkö ja hoitaa suunnittelut ja ennakoinnit ja perheen lapset on ne, joihin laiminlyönnit sattuvat. Onko niin, että naisilla on tippaleipäaivot ja miehillä putkiaivot?
Tämä keskustelu on nyt neljättä kertaa täällä. Keskustelu on pysynyt asiallisena, mutta aina tämä poistuu.
Kommentit (155)
Minulle on käynyt noin kaksi kertaa. Siis että itsenäinen, omilla aivoillaan ajatteleva mies muuttuu lapseksi. Hiljalleen unohtuu pyykkäys- ja ruuanlaittotaidot. Mistään lasten asioista ei tiedetä. Jos joku kysyy tai pyytää tekemään jotain, mies nostaa kädet ylös ja pyytää kysymään vaimolta.
Itsestäni en tunnista neuvojaa tai nalkuttajaa. Mies saisi tehdä asiat omalla tavallaan, viedä vaikka lapset yöpuvussa päiväkotiin. Mutta kun ei osaa, tai ehdi, tai milloin mitäkin. Minä teen kuulemma paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain kyllä hyvät naurut noista uimahousuista :D Mutta mies taitaa olla vähän mieslapsi.
Vierailija kirjoitti:
mies_ kirjoitti:
Olen opetellut "olemaan väärässä" enkä puutu tai neuvo asioiden hoitamisessa.
Näen jo kaukaa useamman eri skenaarion, joka voi olla tulossa toiminnan tai valintojen seurauksena. Sitten vain jään seuraamaan mikä niistä toteutuu.
Sama :D olen pari kertaa huomauttanut miehelle siitä että taaperon vaippa vuotaa tosi helposti, eli kannattaa vaihtaa se aina ennenkuin antaa maitopullon hänelle. Mies harvemmin sitä kuitenkaan vaihtaa. sitten katson kun mies kiroaa "paskoja vaippoja!" ja kuuraa sohvaa. Niin.
Itse olen erittäin perinteisten sukulaisten kanssa päässyt todistamaan melkein samaa, pahempana. Nainen on sanonut että miehen vuoro vaihtaa vaippa, ja toinen ei ota kuuleviin korviinsakaan. Lopulta, jotta lapsi ei kärsi liikaa, nainen joutuu vaihtamaan vaipan. Siinä perheessä mies ottaa rusinat pullasta ja leikittää lapset, kun taas vaimo hoitaa kotia ja likaista työtä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulle on käynyt noin kaksi kertaa. Siis että itsenäinen, omilla aivoillaan ajatteleva mies muuttuu lapseksi. Hiljalleen unohtuu pyykkäys- ja ruuanlaittotaidot. Mistään lasten asioista ei tiedetä. Jos joku kysyy tai pyytää tekemään jotain, mies nostaa kädet ylös ja pyytää kysymään vaimolta.
Itsestäni en tunnista neuvojaa tai nalkuttajaa. Mies saisi tehdä asiat omalla tavallaan, viedä vaikka lapset yöpuvussa päiväkotiin. Mutta kun ei osaa, tai ehdi, tai milloin mitäkin. Minä teen kuulemma paremmin.
Samaa naiset harrastavat. Eli esimerkiksi sulakkeen vaihdon kohdalla heittäydytään tosi avuttomaksi, vaikka varmasti osaisi hoitaa homman itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies_ kirjoitti:
Olen opetellut "olemaan väärässä" enkä puutu tai neuvo asioiden hoitamisessa.
Näen jo kaukaa useamman eri skenaarion, joka voi olla tulossa toiminnan tai valintojen seurauksena. Sitten vain jään seuraamaan mikä niistä toteutuu.
Sama :D olen pari kertaa huomauttanut miehelle siitä että taaperon vaippa vuotaa tosi helposti, eli kannattaa vaihtaa se aina ennenkuin antaa maitopullon hänelle. Mies harvemmin sitä kuitenkaan vaihtaa. sitten katson kun mies kiroaa "paskoja vaippoja!" ja kuuraa sohvaa. Niin.
Itse olen erittäin perinteisten sukulaisten kanssa päässyt todistamaan melkein samaa, pahempana. Nainen on sanonut että miehen vuoro vaihtaa vaippa, ja toinen ei ota kuuleviin korviinsakaan. Lopulta, jotta lapsi ei kärsi liikaa, nainen joutuu vaihtamaan vaipan. Siinä perheessä mies ottaa rusinat pullasta ja leikittää lapset, kun taas vaimo hoitaa kotia ja likaista työtä.
Ap
Elämä on täynnä tiukkoja valintoja. Ja väittäisin, että miehestä on ollut havaittavissa näitä "oireita" jo ennen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"APUA! Täällä vessassa on ötökkä! Tule ottamaan se pois. Mitä? No HYI, en varmana koske siihen! SINÄ tulet nyt heti tänne!!! Saitko sen? Mitä? NO HYI MINKÄ NÄKÖNEN, HEITÄ SE ULOS NYT HETI!!!"
- Nainen
Vierailija kirjoitti:
Ovela mies tekeytyy typeräksi kotiaskareissa niin ei tarvitse niitä tehdä kun siitä ei tule mitään! 😉 Jää aikaa omiin puuhailuihin. Sitäpaitsi pieni riitely kumppanin kanssa vain piristää ja siitä seuraa sovintoseksiä 😎
Mun mies on pariin otteeseen tuota yrittänyt, esim jätti lautasensa yms ruokailun jälkeen pöydälle, kohta ei mahtunut omalla paikallaan syömään ja astiat alkoivat loppua.
Hyvin nopeasti lopetti kokeilun.
Pahimmassa vaiheessa söin noutoruokaa ja tiskasin astioita käsin omaan tarpeeseeni.
Pyykkinsä pesee itse, joten siinä turha laiskotella.
Sovimme mitä kumpikin tekee, jos jättää mies osansa tekemättä, ne ovat tekemättä kunnes tekee.
Typerääh
N tämä on, mutta ainut keino mikä toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi AP on vielä miehensä kanssa, jos arki on kerran noin ahdistavaa. Ensinnäkin tuo mies on erityisen saamaton. Toisekseen, kuten kirjoitin ensimmäiseen ketjuun, niin moni mies ei jaksa tehdä noin simppeleistä asioista mitään jättiprojekteja. Niitä saa hoitaa töissä ihan riittämiin.
Osaan kyllä laittaa vaatteet pyykkiin, kun esimerkiksi puhtaiden kalsareiden määrä alkaa olla vähissä. Pystyn osatamaan vessapaperia, kun huomaan kaapissa olevien rullien määrän olevan pieni. Viikon ruokien suunnitteluun menee noin 5 min ja saman verran ostoslistan tekemiseen. Jne.
Jostain syystä naiset haluvat väkisin tehdä tällaisista asioista hirveän härdellin ja jostain pyykinpesua pitää suunnitella kuukauden eteenpäin. Esimerkiksi pelkästään uimarannalle meneminen on haastavaa jos vaimo on mukana. Se tarvikelista on ihan tolkuton. Paljon vähemmällä stressillä pääsee, kun menee vain lasten kanssa.
Muuten mies on hyvä ja kiltti. Tämä on se, miten useimmat parisuhteet näen, että jako menee. Se tuntuu joltain, joka on koodattu miehiseen olemukseen. Onko se, vai onko enemmän kyse siitä kuinka kulttuurissamme nämä asiat määrittyy? En kuitenkaan näe että vaihtamalla paranee. Mies ei tee tätä ilkeyttään, vaan enemmän avuttomuuttaan. Sekin on turhauttavaa, mutta sen kanssa voi elää, kun muut puitteet on kunnossa. Enkä minäkään ole täydellinen, tietenkään! :D
Itse en näe, että arjen pyöritys on mitään isoa härdelliä ja suunnittelua, mutta kyllä se jotain vaivaa vaatii. Ja jos sinä menet uimarannalle lasten kanssa, lapsi huutaa ehkä unohtuneen vesipullon perään, ja toiselta alkaa palamaan nahka kun unohtui rasvata, niin se on paljon hyväksyttävämpää, kuin se että vastaava kävisi naiselle. Varmasti naisen tilanteessa olisi uimarannalla jokin silmienpyörittelijä, kun taas miehen tilanteessa ajatellaan että "se on vain perheen isä". Pelkästään se näkymätön paine saa naiset toimimaan huolellisemmin, kun he saavat siitä "rangaistuksen". Tämä on sitä ihmisyyden ydintä, ollaan laumaeläimiä, ja kuuluu toimia niiden tiettyjen sosiaalisten normien mukaan, jotta meidät hyväksytään joukkoon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulle on käynyt noin kaksi kertaa. Siis että itsenäinen, omilla aivoillaan ajatteleva mies muuttuu lapseksi. Hiljalleen unohtuu pyykkäys- ja ruuanlaittotaidot. Mistään lasten asioista ei tiedetä. Jos joku kysyy tai pyytää tekemään jotain, mies nostaa kädet ylös ja pyytää kysymään vaimolta.
Itsestäni en tunnista neuvojaa tai nalkuttajaa. Mies saisi tehdä asiat omalla tavallaan, viedä vaikka lapset yöpuvussa päiväkotiin. Mutta kun ei osaa, tai ehdi, tai milloin mitäkin. Minä teen kuulemma paremmin.
Tämä näyttää juuri siltä perinteiseltä kuviolta. Että etukäteen ei voi tietää onko tämä mies sellainen, joka ajan saatossa nuutuu osaamattomaksi. Kun pointti ei ole se, että lapset pitäisi olla vaatetettuna sävysävyyn nätisti, vaan että lapset on vaatetetty ja mieluiten talvella talvivaatteisiin. Asiat hoituisi jotenkin, niin että hyvinvointi ei vaarannu, ja kaikilla on hyvä olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki valitus lähtee puutteesta. Joko seksin puute tai nälkä. Tyytyväinen/tyydytetty ei nalkuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi AP on vielä miehensä kanssa, jos arki on kerran noin ahdistavaa. Ensinnäkin tuo mies on erityisen saamaton. Toisekseen, kuten kirjoitin ensimmäiseen ketjuun, niin moni mies ei jaksa tehdä noin simppeleistä asioista mitään jättiprojekteja. Niitä saa hoitaa töissä ihan riittämiin.
Osaan kyllä laittaa vaatteet pyykkiin, kun esimerkiksi puhtaiden kalsareiden määrä alkaa olla vähissä. Pystyn osatamaan vessapaperia, kun huomaan kaapissa olevien rullien määrän olevan pieni. Viikon ruokien suunnitteluun menee noin 5 min ja saman verran ostoslistan tekemiseen. Jne.
Jostain syystä naiset haluvat väkisin tehdä tällaisista asioista hirveän härdellin ja jostain pyykinpesua pitää suunnitella kuukauden eteenpäin. Esimerkiksi pelkästään uimarannalle meneminen on haastavaa jos vaimo on mukana. Se tarvikelista on ihan tolkuton. Paljon vähemmällä stressillä pääsee, kun menee vain lasten kanssa.
Muuten mies on hyvä ja kiltti. Tämä on se, miten useimmat parisuhteet näen, että jako menee. Se tuntuu joltain, joka on koodattu miehiseen olemukseen. Onko se, vai onko enemmän kyse siitä kuinka kulttuurissamme nämä asiat määrittyy? En kuitenkaan näe että vaihtamalla paranee. Mies ei tee tätä ilkeyttään, vaan enemmän avuttomuuttaan. Sekin on turhauttavaa, mutta sen kanssa voi elää, kun muut puitteet on kunnossa. Enkä minäkään ole täydellinen, tietenkään! :D
...
Ap
Osittain syy on aikaisemmassa sukupolvessa. Esimerkiksi itse en koskaan joutunut kotona siivoamaan tai tekemään ruokaa tai pesemään pyykkejä. Äiti huolehti kaikesta. Ja kun koko lapsuus opetetaan tuohon rooliin, on iso muutos vaihtaa toisenlaiseen toimintatapaan.
Vanhempien pitäisi opettaa poikalapsiaankin perus kotitalousaskareisiin. Näin nämä asiat tulisivat ihan luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain kyllä hyvät naurut noista uimahousuista :D Mutta mies taitaa olla vähän mieslapsi.
Kyllä sain minäkin. :D Mutta laittoi kyllä heti pyykin pyörimään. Yleislinja on kohtuu kunnossa, asunnossa on jokseenkin siistiä, ruokaa on yleensä kaapissa ja asiat suunnilleen hoituu. Mutta sitten toistuu näitä samoja asioita, jotka olisi helppo ennakoida etukäteen, jotka ei näytä millään muuttuvan. Pieniä asioita lapsettomassa perheessä, mutta lapsiperheissä voi muuttua jo hankaloittaviksi kun niitä muistamisia ja suunnittelua on paljon enemmän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään vaikeuksia hahmottaa syy-seuraussuhteita, ennakoida ja ratkoa erilaisia malleja laajoissakin kokonaisuuksissa ja riippuvuuksissa.
Arjen pyörittämisen ei kyllä pitäisi olla kenellekään terveelle aikuiselle mahdoton tehtävä, joten se ei vaadi mitään erityiskykyjä.
FM mies
Olen nähnyt että miehet kuitenkin näyttää pärjäävän työelämässä ja saattaa olla vaativissakin ammateissa(nämä tuntemani siis). Mutta sitten kotona on tilanne toinen, kun vaimolla on se vetovastuu arjen toimimisesta. Eri asia tietty jos on adhd tai autismi, silloin on ihan ymmärrettävää että arjen pyöritys voi olla haastavaa. Joku kommentoi aiemmin, että miehet käyttää sitä ajatteluenergiaansa enemmän työelämään ja harrastuksiin, ja siitä jää usein naisille se suurin vastuu. Ja tämä on ihan yleisesti hiljaisesti hyväksyttyä. Jos koti on sotkuinen, yleensä ensimmäinen tiedostamaton ajatus on, että nainen ei ole siivonnut.
Ap
Albert Einstein oli täysin onneton taloudenpidossa ja hänellä täytyi olla koko ajan joku arjessa auttamassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en ole törmännyt tuollaisiin komentooriin, joita ketju vilisee moittien "mieslapsia".
Osaan kyllä itsekin kalsarini pestä ja verhot silittää jne.
Vieläkö tässä tarvittaisiin joku päällepäsmäri arvioimassa tulosta?
Ei ikinä! Parempi kun pysyvät oven ulkopuolella ja mahdollisimman kaukana. Osaan kyllä itseki elellä siivosti ja tupa perusjärjestyksessä.
Seitsemän sivua vinkumista. Jos se mies on kerran noin rasittavaa seuraa, niin suosittelen laittamaan lusikat jakoon. Tuollainen nakutus ei varmasti saa miestä innostumaan yhtään enempää niistä kodin asioista.
Ap kuulostaa olevan kovasti oikeassa olemaan halukas. Niin näissä kommenteissa kuin elämässään. Haluaa sanoa viimeisen sanan ja paatoksella. Ei ole oerheellä helppoa. Monet esimerkit täällä on hassuja.
Esim huomaa ettei ole vessapaperia tai kahvia, mutta ei osta, koska miehen potää oppia. Ei voi auttaa. Molemmat siivoaa kumihanskat kädessä. Hä? Meillä ei kukaan siivoa kumihanskat kädessä. Mies tekee kokoajan. Mutta väärin. Saa osakseen arvostelua
Meillä mies oli pari vuotta työttömänä. Siivosi ja kävi kaupassa (joka päivä, vaikka se apn mielestä on virhe). Teki ruuat ym. Enkä minä nähnyt oikeudekseni sanoa että väärin sammutettu. Osti minulle vain minun tsrvotsemiani ruokia. Vaikkei itse niitä käytä
Olisi outoa ellei olisi ostanut.
Suosittelen relaamaan. Ei haittaa mitään jos joku asia on vähän sinnepäin. Ei haittaa vaikks ostaisi ne kalsarit. Minä ostan. Annan olla vähän sotkusta. Annan miehen käydä kaupassa ilman kauppalappua. Vaikka kävisi vielä täydentämässä. Hän käy kyllä. Silloinkin kun minä unohdin kerman tai sitruunan
Näin on mennyt 20 v hyvällä mielellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään vaikeuksia hahmottaa syy-seuraussuhteita, ennakoida ja ratkoa erilaisia malleja laajoissakin kokonaisuuksissa ja riippuvuuksissa.
Arjen pyörittämisen ei kyllä pitäisi olla kenellekään terveelle aikuiselle mahdoton tehtävä, joten se ei vaadi mitään erityiskykyjä.
FM mies
Olen nähnyt että miehet kuitenkin näyttää pärjäävän työelämässä ja saattaa olla vaativissakin ammateissa(nämä tuntemani siis). Mutta sitten kotona on tilanne toinen, kun vaimolla on se vetovastuu arjen toimimisesta. Eri asia tietty jos on adhd tai autismi, silloin on ihan ymmärrettävää että arjen pyöritys voi olla haastavaa. Joku kommentoi aiemmin, että miehet käyttää sitä ajatteluenergiaansa enemmän työelämään ja harrastuksiin, ja siitä jää usein naisille se suurin vastuu. Ja tämä on ihan yleisesti hiljaisesti hyväksyttyä. Jos koti on sotkuinen, yleensä ensimmäinen tiedostamaton ajatus on, että nainen ei ole siivonnut.
ApEi se miesten aivokapasiteetti lopu sen vuoksi että tekee töitä paljon. Toki tyo voi olla niin uuvuttavaa että tuntuu että ei jaksa hoitaa kotiasioita tai arkea ja sama pätee tietysti naisiinkin. LIsäksi kyseessä voi olla välinpitämättömyys tai se, että kun ei vain tee niin nainen tekee kuitenkin asiat. Lisäksi vanha viisaus on että kun tekee jonkun asian kerran riittävän huonosti niin sitä ei pyydetä tekemään uudestaa. ELi kyllä jokainen terve aikuinen oppii tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, siivoamaan vessan, aika tauluttamaan perheen harrastukset jne. jos vain haluaa. Lisäksi on pakko todeta, että jos ei osaa perusasioita niin kannattaa alkaa opetella ja mennä vaikka merttojen kurssille jos ei muuten onnistu. Uusavuttomuus ja välinpitämättömyys tuntuu koko ajan leviävän arjen hallin suhteen.
FM Mies
Olen samaa mieltä näistä asioista ja kokenut näitä ilmiöitä. Kerroin aiemmassa keskustelussa, että en ole itse saanut siivous- ja arjenhallintamalleja omasta perheestäni(alkoperhe), vaan minun on pitänyt opetella kaikki asiat omilleen muuttaessani. Tiedän että se on ihan mahdollista, vaikka varsin hankalaa ilman mitään aiemmin opittua. Mutta silti naisilla on suuremipi sosiaalinen paine olla siistimpiä. Jos minä olisinkin ollut mies, olisinko nähnyt yhtä suurta painetta opetella kaikkea niin hyvin kuin pystyin, vai olisinko mennyt enemmän sieltä mistä aita on matalampi?
Olen myös nähnyt tuota, että kun tekee riittävän huonosti, niin ei tarvisi tehdä uudestaan. Meillä mies myös unohtaa, kuinka käyttää pyykkikonetta, vaikka käyttää ihan säännöllisesti! Saattaa varmistaa, että mihin lokeroon sitä ainetta laitettiin, tai missä lämpötilassa ja millä ohjelmalla mikäkin pestiin, vaikka meillä pyykit on lajiteltu lämpötilan mukaan nimettyihin koreihin valmiiksi!
Ap
Tähän asti olen naureskellut ketjulle, mutta nyt pitää jo liittyä keskusteluun.
Jos se on älykkyydestä kiinni, tai todellisuuden hahmottamisesta, ettei puhtaita vaatteita riitä jos niitä ei pese niin sitten ei mene hyvin.
Toisekseen, ei niitä arjen taitoja ole hankalaa opetella. Sen olen minäkin tehnyt.
Kolmanneksi, sanoit että sinun oli hankalaa oppia arjen taitoja, koska sinulle ei ollut opetettu niitä. Useimmille miehille niitä ei opeteta. Ollenkaan. Eli jos se on sinulle hankalaa, niin se voi olla myös joillekin miehistä.
Neljänneksi, se on usein laiskuudesta kiinni. En itse viitsi/jaksa pestä pyykkiä ennen kuin puhtaat on loppumassa, jne. Tiedän, että asiat voisi tehdä toisella tavalla, ymmärrän mitä niistä tapahtuu (jos peset tiskit heti syötyäsi, niitä on vähän), mutta minua ei aina kiinnosta.
Itsekin koen olevani enemmän vastuussa mieheni ja minun asioista. En osaa sanoa, kuinka paljon tästä on opittua ja kuinka paljon oikeita fysiologisia eroja. Otan usein hoidettavakseni kokonaisuuden, kun mies tekee enemmän palasia. En koe tätä ongelmallisena, kunhan mies myös osallistuu. On toisalta myös asiaryhmiä, jotka ovat vuosien saatossa päätyneet toisen pääasialliseen hoitoon. Esimerkiksi mieheni pyyhkii siivotessa pölyt, minä järjestelen enemmän tavaroita paikalleen. Tämä on myös siinä mielessä luontevaa, että minulle tärkeintä siivoamisessa on tavaroiden järjestys, kun taas miehelleni pölyttömyys/puhtaus.
Meillä ainakin on auttanut sellaisten mekanismien löytäminen, jotka helpottavat miehen tekemistä. Esimerkiksi minun on helpompi pyöritellä päässäni useita ideoita ja asioita samanaikaisesti, kun taas mieheni menee nopeasti sekaisin. Hän tekee nykyään listoja muistettavista asioista tai kirjoittaa ylös asioita hahmotellakseen kokonaisuutta.
Kaupassa käymisen osalta olemme siirtyneet viikottaiseen isoon, kotiin toimitettavaan ruokakauppatilaukseen. Molemmat voivat lisäillä listalle haluamiaan asioita ja lisäksi mietimme yhdessä viikon ruokia. Tämä tuntuu olevan jossain määrin hankalaa miehelleni (suunnitella viikon ruoat etukäteen), mutta kyllä hänkin on myöntänyt, että on paljon helpompaa, kun arkena ei tarvitse töiden jälkeen alkaa setviä mitä nyt syötäisiin, tartteeko kaupasta jotain ym.
Meilläkin oli vuosia käyttäytymismalli, jossa minä tein aina kaiken oikein ja mies aina kaiken väärin. Nykyään pyrin välttämään miehen toiminnan kommentoimista, ja pyrin myös tuomaan esiin asioita, joita en itse osaa tehdä. Eli sellaista tietoista irrottautumista lapsuudenkodin toimintamalleista: löydetään oma paras tyyli pyörittää arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi AP on vielä miehensä kanssa, jos arki on kerran noin ahdistavaa. Ensinnäkin tuo mies on erityisen saamaton. Toisekseen, kuten kirjoitin ensimmäiseen ketjuun, niin moni mies ei jaksa tehdä noin simppeleistä asioista mitään jättiprojekteja. Niitä saa hoitaa töissä ihan riittämiin.
Osaan kyllä laittaa vaatteet pyykkiin, kun esimerkiksi puhtaiden kalsareiden määrä alkaa olla vähissä. Pystyn osatamaan vessapaperia, kun huomaan kaapissa olevien rullien määrän olevan pieni. Viikon ruokien suunnitteluun menee noin 5 min ja saman verran ostoslistan tekemiseen. Jne.
Jostain syystä naiset haluvat väkisin tehdä tällaisista asioista hirveän härdellin ja jostain pyykinpesua pitää suunnitella kuukauden eteenpäin. Esimerkiksi pelkästään uimarannalle meneminen on haastavaa jos vaimo on mukana. Se tarvikelista on ihan tolkuton. Paljon vähemmällä stressillä pääsee, kun menee vain lasten kanssa.
Muuten mies on hyvä ja kiltti. Tämä on se, miten useimmat parisuhteet näen, että jako menee. Se tuntuu joltain, joka on koodattu miehiseen olemukseen. Onko se, vai onko enemmän kyse siitä kuinka kulttuurissamme nämä asiat määrittyy? En kuitenkaan näe että vaihtamalla paranee. Mies ei tee tätä ilkeyttään, vaan enemmän avuttomuuttaan. Sekin on turhauttavaa, mutta sen kanssa voi elää, kun muut puitteet on kunnossa. Enkä minäkään ole täydellinen, tietenkään! :D
...
ApOsittain syy on aikaisemmassa sukupolvessa. Esimerkiksi itse en koskaan joutunut kotona siivoamaan tai tekemään ruokaa tai pesemään pyykkejä. Äiti huolehti kaikesta. Ja kun koko lapsuus opetetaan tuohon rooliin, on iso muutos vaihtaa toisenlaiseen toimintatapaan.
Vanhempien pitäisi opettaa poikalapsiaankin perus kotitalousaskareisiin. Näin nämä asiat tulisivat ihan luonnostaan.
Oletko mies vai nainen? Itse olen nainen ja samanlainen minunkin lapsuus oli, en saanut tehdä mitään kotitöitä sisällä tai ulkona perustelun "kun et osaa". En osannut, mutta omilleni muutettua opettelin ja opin. Muutos ei ollut iso, kun tajusin heti alkuun, että ei noita kukaan minun puolesta tee - onneksi.
Tämä näyttää olevan tiedostamattomalla tasolla vähintään usealla miehellä. Mutta meillä kyllä seksi jää vähemmäle jos arki ei luista. Näin olen kuullut monella muullakin olevan. Mikään ei ole niin seksikästä, kuin että toinen välittää minusta niin paljon, että kantaa vastuunsa arjessa. Kunnioitus.
Ap