Miksi miehet ei näe syy-seuraussuhteita ja osaa ennakoida arjessa? Pt4

Vierailija kirjoitti:

Seitsemän sivua vinkumista. Jos se mies on kerran noin rasittavaa seuraa, niin suosittelen laittamaan lusikat jakoon. Tuollainen nakutus ei varmasti saa miestä innostumaan yhtään enempää niistä kodin asioista.

Nalkutus?

"Kannattaisi pestä alusvaatteita, jottet joutuisi käyttämään uimahousuja."

"Kannattaisi ostaa kahvia, jottei kahvi lopu."

Olisi jännittävää olla mies.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies tekee kyllä kotitöitä mutta hukkaa aina siivousvälineet ja omat tavaransa. Mihin se rätti nyt meni? Mitä saippuaa pitää käyttää? (ihan sama mulle, ei kiinnosta, valitse joku!!).

Tulee kotiin, heittää kengät johonkin nurkkaan ja seuraavan kerran kun pitäisi mennä ulos kenkiä ei löydy mistään. Ei muuten vituttaisi mutta sitten se vinkuu minua etsimään hänen kanssaan. Ei kiinnosta yhtään metsästää avaimia ja puhelinta joka päivä.

Meillä sama, muuten fiksu tohtorimies ei pidä huolta tavaroistaan ja vaatteistaan, joten ne ovat aina hukassa/likaisia/rikkinäisiä/pitkin lattioita. Ei usein osaa ennakoida esim. ruuanlaittoa ja havahtuu sitten kun on nälkä, eikä huomaa että joku asia on loppumassa, esim. lääkkeet tai vessapaperi. Osaa sentään kokata ja tehdä hyvää ruokaa, mutta sotkee samalla kuin lapsi. Ei siivoa juurikaan tai pese pyykkiä. Pitääpä taas muistaa kouluttaa sitä välillä... Yritän olla passaamatta liikaa, mutta sitten valittaa minulle kun ei ole puhtaita alushousuja, juuri niin kuin joku muukin sanoi :D Eihän tämä kaikki muuten haittaisi, mutta se kitinä ärsyttää. Itse en tietenkään valita sellaisista asioista hänelle.

On kertonut "syyksi", ettei jaksa ajatella tällaisia asioita tai ei jaksa ajatella "juuri nyt". Joskus ei halua miettiä päivän/seuraavan päivän ruokia koska ei ole VIELÄ nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Hehheh, tutulta kuulostaa. Mies jättää esim. tyhjän myslikartongin roskiksen LÄHELLE, mutta ei viitsi laittaa sitä sinne pussiin?! Olen tästä sanonut jo useamman kerran, että kuvitteletko sen itsestään teleporttaavan sinne roskikseen - ei, kyllä se täytyy itse pistää sinne, ja jos mies ei laita niin se jää minun tehtäväkseni. Eihän tää nyt mikään maailmaa järisyttävä asia ole, mutta silti ärsyttää joskus. Samoin jos pyydän tyhjentämään puhtaat tiskit kaappiin, niin hups vain, AINA jää pari kattilaa tms. siihen kaapin viereen. En tajua mikä on niin iso ongelma, ettei voi itse hoitaa hommaa loppuun asti.

Mieheni on eteläamerikkalainen, ja sieltä oppinut äidiltään että naiset kyllä hoitaa. Onneksi on joustavaa laatua tämä mies, eli olen kyllä saanut hänet osallistumaan. Suurin syy tekemättömyyteen on ollut ihan silkka tiedon puute, ei esimerkiksi osannu käyttää pesukonetta, kun ex-vaimo (ja sitä ennen äiti) olivat tehneet oikeasti aivan kaiken! Olen sanonut, että en ole mikään piika tai kodinhoitajat enkä ETENKÄÄN mikään äidinkorvike. Sanoi, että ei tätä missään nimessä haluakaan, ja vähän nolostellen sitten sanoi, että jos minä opettaisin häntä, niin sitten voimme jakaa kotityöt. Olen opettanutkin (niin hullulta kuin se kuulostaakin), ja tilanne on tasoittunut huomattavasti. Mitä nyt noita kartonkeja ei saa edelleenkään roskiin asti. :D Samoin ripustaa pyykit oudosti ja sitten jäävät joko kosteiksi tai ovat ihan rutussa. 

Tämä roskiinlaittamisen ilmiö on myös meillä. Jos jokin kuiva-aine loppuu, niin tyhjä rasia jää kaappiin tai se nostetaan pöydälle. Mutta ei aina suoraan roskiin. Kaapissa on mehupurkkeja, joissa on vain pieni tippa jäljellä, miksi? Näistä olen muistutellut, ja olen nähnyt parhaimmaksi että en siivoa niitä miehen puolesta pois. Olen tässä useampia vuosia niitä miehen perästä siivonnut, ja paremmin mies ne muistaa kun hoitaa itse. Muuten takaraivossa on jokin outo tiedostamaton ajatus, että ne roskat katoaa itsestään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seitsemän sivua vinkumista. Jos se mies on kerran noin rasittavaa seuraa, niin suosittelen laittamaan lusikat jakoon. Tuollainen nakutus ei varmasti saa miestä innostumaan yhtään enempää niistä kodin asioista.

Nalkutus?

"Kannattaisi pestä alusvaatteita, jottet joutuisi käyttämään uimahousuja."

"Kannattaisi ostaa kahvia, jottei kahvi lopu."

Olisi jännittävää olla mies.

Tuo AP:n mies on joku erikoistapaus, mutta jos toinen hokee samoja asioita viikoittain, niin kyllähän se nalkutuksen puolelle menee.

Meillä kysellään kanssa jatkuvasti missä se ja se on. Ihan samassa paikassa kun ennenkin, mutta mies ei löydä vastauksesta huolimatta. Sitten on itse mentävä osoittamaan viereen tavara, tuossa ole hyvä!

Pyykin pesukoneen täytön yhteydessä myös minun on joka kerta mentävä näyttämään, kuinka paljon pesuainetta laitetaan.

Olen myös pyrkinyt pitämään mölyt mahassa, mutta välillä se on vaikeaa kun oma toiminta keskeytyy, kun pitää asioita näyttää kädestä pitäen uudestaan ja uudestaan.

Ei. Asia on paremminkin niin, että naiset eivät ymmärrä syy-seuraussuhteita. Muuten seksiä olisi enemmän ja se olisi laadultaan huomattavasti parempaa, ei siis mitään lahnana makoilua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kysellään kanssa jatkuvasti missä se ja se on. Ihan samassa paikassa kun ennenkin, mutta mies ei löydä vastauksesta huolimatta. Sitten on itse mentävä osoittamaan viereen tavara, tuossa ole hyvä!.

Sama täällä! Ja "hukassa" olevien tavaroiden lisäksi pitää naiselta aina kysyä se, onko joku asia lopussa vai ei. Vaikka kyseessä on joku sellainen tuote, jota vain mies itse käyttää, niin silti oletus on että MINÄ osaan kertoa onko sitä jäljellä vielä. Mikä ihmeen juttu tämä ikuinen kyselyikä on, en ole 15 vuoden aikana oppinut ymmärtämään :D

Naisilla on vaan joku tarve esittää tietynlaista standardia vähän joka asiassa ja suorittaa sitä kotielämääkin, eli kaiken pitää aina mennä jonkun jossain määritellyn kaavan kautta.

Otetaan esimerkiksi siivoaminen. Kun asuin aikoinaan yksin poikamiesboksissani, ei tullut mieleenkään siivota joka viikko, vaan silloin kun oli riittävän sotkuista - siis silloin kun sen siivouksen lopputuloksen näki selvästi. Nykyään pitää siivota kerran viikossa, oli sotkua tai ei, mutta kun on sellainen tapa!

Tai ruuanlaitto. En kuollut nälkään, kun asuin vuosia yksin. Minkähän takia?

Naisilla on siinäkin jumalattomat standardit.

Jos tein ennen jotain ns. "oikeaa" ruokaa, jonka tekemisessä on hirveä vaiva ja jonka jälkeen saa vain tiskata älyttömästi, niin en nyt niin turhan tarkkaan sitäkään tehnyt. Jos vaikka paloi pohjaan, niin söin silti. Naisten kanssahan tälläinen ei käy, ei tietenkään.

Eikä saa syödä eineksiä ja pitää olla terveellistä sitä ja tätä. No, vaimon ruuissa olen lihonut yli kymmenen kiloa siihen omaan poikamiesaikaani verrattuna, joten kaikenmaailman tomaattien ja salaattien tehokin on vähän kyseenalainen.

Ei mies halua välttämättä nähdä joka asian kanssa sellaista vaivaa, kun helpommallakin pääsee. Tai tehdä niitä asioita vain siksi, kun nainen on sitä mieltä, että NYT niitä kuuluu tehdä. Voi niitä tehdä joskus muulloinkin - sitten kun huvittaa.

Naisille on saatu merkillisen hyvin jostain pakkosyötettyä luterilainen työmoraali ja suorittamisen pakko, jota he toteuttavat esimerkillisesti niin kotitöissä, äitiydessä kuin työelämässäkin. Kaikki tehdään tunnollisesti oppikirjan mukaaan, ettei kukaan vaan pääse sanomaan mitään.

Kai se on sitten sitä kiltin tytön syndroomaa.

Relatkaa vähän ja seuraavana siivouspäivänä annatte sen imurin jäädä kaappiin ja menettekin vaikka ehdottamaan miehelle kuumaa seksiä ja annatte niiden villakoirien pyöriä siellä nurkissa ihan rauhassa.

Ei teille kukaan siitä tule mitalia myöhemmin antamaan, että jaksoitte koko elämän nipottaa joistain siivouspäivistä ja salaateista ja oikeanlaisista lasten ulkovaatteista. Katkeroidutte vaan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä pikkupojat tekevät sitten kun se vaimo sairastuu? Joutuu sairaalaan pitkäksi aikaa, tai vammautuu pysyvästi? Onko niin isot tulot että ostetaan vaimon tilalle kodinhoitajan palvelut? Ei kai vain hipsitä takaoven kautta uuden hoitotätiin helmoihin?

Meillä ei ole sukupuolen mukaan jaoteltuja töitä, meillä on pitkän ihmisen työt, kumartelemaan pystyvän työt, ja tarkkuutta vaativat työt, ja näiden ominaisuuksien mukaan tehdään sitä mikä kummallekin parhaiten sopii. 

Mitäs se lyhyt sitten tekee, kun pitkä joutuu sairaalaan? Tai se jäykkäselkäinen kun kumartelija vammautuu? Ostavatko kodinhoitajan vai lähtevät uutta hoitajaa etsimään?

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kuvailema "mies", mutta oikeasti siis nainen. Kyllä miehet ja minä tiedetään, että kun jättää A:n tekemättä, niin siitä seuraa B. Itse elän niin hetkessä, että en jaksa kiinnostua siitä, onko huomiselle ruokaa tai puhdasta pyykkiä. Mietin sitä sitten, kun sen aika tulee. Olen myös laiska eli en todellakaan jaksa pestä pyykkiä joka päivä. Pesen sitten, kun tulee se pyykinpesufiilis. Lapset on suhteellisen kivasti tottuneet tähän ja tietävät, että äidiltä on turha odottaa järjestystä ja puhdasta vaatetta, ovat raukat kulkeneet pienestä asti aina eripari sukissakin. 

Mies on meillä toisenlainen. Jaksaa paljon paremmin huolehtia siitä, että on puhdasta pyykkiä ja ruokaa jääkaapissa.  Meillä on onneksi työnjako miehen kanssa hyvin vakiintunut ja kumpikin tietää, mitä tekee ja mitä voi toiselta odottaa. Mies pesee pyykit ja minä viikkaan (kun jaksan) ja mies huolehtii ruokaa jääkaappiin ja kyselee minulta ostoslistaa ja minä sitten teen ruuan (jos jaksan).

Teillä ei varmaan ole seksiä ollenkaan kun parisuhde voi niin huonosti? Mitenköhän miehesi jaksaa kun olet niin laiska ja epäluotettava? Tai näinhän se menisi jos sukupuolet olisi toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään vaikeuksia hahmottaa syy-seuraussuhteita, ennakoida ja ratkoa erilaisia malleja laajoissakin kokonaisuuksissa ja riippuvuuksissa.

Arjen pyörittämisen ei kyllä pitäisi olla kenellekään terveelle aikuiselle mahdoton tehtävä, joten se ei vaadi mitään erityiskykyjä.

FM mies

Olen nähnyt että miehet kuitenkin näyttää pärjäävän työelämässä ja saattaa olla vaativissakin ammateissa(nämä tuntemani siis). Mutta sitten kotona on tilanne toinen, kun vaimolla on se vetovastuu arjen toimimisesta. Eri asia tietty jos on adhd tai autismi, silloin on ihan ymmärrettävää että arjen pyöritys voi olla haastavaa. Joku kommentoi aiemmin, että miehet käyttää sitä ajatteluenergiaansa enemmän työelämään ja harrastuksiin, ja siitä jää usein naisille se suurin vastuu. Ja tämä on ihan yleisesti hiljaisesti hyväksyttyä. Jos koti on sotkuinen, yleensä ensimmäinen tiedostamaton ajatus on, että nainen ei ole siivonnut.

Ap

Ei se miesten aivokapasiteetti lopu sen vuoksi että tekee töitä paljon. Toki tyo voi olla niin uuvuttavaa että tuntuu että ei jaksa hoitaa kotiasioita tai arkea ja sama pätee tietysti naisiinkin. LIsäksi kyseessä voi olla välinpitämättömyys tai se, että kun ei vain tee niin nainen tekee kuitenkin asiat. Lisäksi vanha viisaus on että kun tekee jonkun asian kerran riittävän huonosti niin sitä ei pyydetä tekemään uudestaa. ELi kyllä jokainen terve aikuinen oppii tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, siivoamaan vessan, aika tauluttamaan perheen harrastukset jne. jos vain haluaa. Lisäksi on pakko todeta, että jos ei osaa perusasioita niin kannattaa alkaa opetella ja mennä vaikka merttojen kurssille jos ei muuten onnistu. Uusavuttomuus ja välinpitämättömyys tuntuu koko ajan leviävän arjen hallin suhteen.

FM Mies

Olen samaa mieltä näistä asioista ja kokenut näitä ilmiöitä. Kerroin aiemmassa keskustelussa, että en ole itse saanut siivous- ja arjenhallintamalleja omasta perheestäni(alkoperhe), vaan minun on pitänyt opetella kaikki asiat omilleen muuttaessani. Tiedän että se on ihan mahdollista, vaikka varsin hankalaa ilman mitään aiemmin opittua. Mutta silti naisilla on suuremipi sosiaalinen paine olla siistimpiä. Jos minä olisinkin ollut mies, olisinko nähnyt yhtä suurta painetta opetella kaikkea niin hyvin kuin pystyin, vai olisinko mennyt enemmän sieltä mistä aita on matalampi?

Olen myös nähnyt tuota, että kun tekee riittävän huonosti, niin ei tarvisi tehdä uudestaan. Meillä mies myös unohtaa, kuinka käyttää pyykkikonetta, vaikka käyttää ihan säännöllisesti! Saattaa varmistaa, että mihin lokeroon sitä ainetta laitettiin, tai missä lämpötilassa ja millä ohjelmalla mikäkin pestiin, vaikka meillä pyykit on lajiteltu lämpötilan mukaan nimettyihin koreihin valmiiksi!

Ap

Tähän asti olen naureskellut ketjulle, mutta nyt pitää jo liittyä keskusteluun.

Jos se on älykkyydestä kiinni, tai todellisuuden hahmottamisesta, ettei puhtaita vaatteita riitä jos niitä ei pese niin sitten ei mene hyvin.

Toisekseen, ei niitä arjen taitoja ole hankalaa opetella. Sen olen minäkin tehnyt.

Kolmanneksi, sanoit että sinun oli hankalaa oppia arjen taitoja, koska sinulle ei ollut opetettu niitä. Useimmille miehille niitä ei opeteta. Ollenkaan. Eli jos se on sinulle hankalaa, niin se voi olla myös joillekin miehistä.

Neljänneksi, se on usein laiskuudesta kiinni. En itse viitsi/jaksa pestä pyykkiä ennen kuin puhtaat on loppumassa, jne. Tiedän, että asiat voisi tehdä toisella tavalla, ymmärrän mitä niistä tapahtuu (jos peset tiskit heti syötyäsi, niitä on vähän), mutta minua ei aina kiinnosta.

Hankalaahan se oppiminen on, muttei mahdotonta jos tahtoa löytyy. Ja itsekin olen laiska. Mutta ajattelen asiaa enemmän sen kantilta, että se on rakkauden osoitus toiselle, kun huoltehtii osansa yhteisistä velvollisuuksista. On välinpitämättömyyttä olla hoitamatta. Ehkä tässäkin on jokin sukupuolten välinen ero, joka juontaa jostain 50-luvulta. Naisten on ajateltu hoitavan rakkaudella kotia, ja se sama ajatus elää yhä jossain määrin. Jos ajattelee meidän parisuhteen kautta, niin minä ajattelen että kotitöiden teko on välittämistä ja vastuunkantoa, ja mies on sanonut niiden olevan vain kotityö. Ei ajattele kunnolla, että niiden tekemättä jättäminen kolahtaa minuun.

Ap

Niin sinä ajattelet, että kotitöiden teko on välittämistä ja vastuunkantoa, mutta miehesi ei. Meillä minä murehdin raha-asioista ja vaimo käyttää surutta niin kauan kuin tilillä jotain on. Minun mielestä paremmin tienaaminen ja rahankäytön suunnittelu välittämistä ja vastuunkantoa, vaimon mielestä teen liikaa töitä ja nipotan turhasta. Hän ei ymmärrä, että hänen loputon shoppailu (jatkuva uudelleen sisustaminen ja viimeisen päälle harrastusvälineiden hankinta) kolahtaa minuun.

On niin helppo pitää kiinni omasta "oikeasta" näkemyksestään, loukkaantua ja odottaa toisen "parantavan" tapansa. Näitä asioita on kuitenkin puolin ja toisin vaikka kuinka paljon. Niistä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti ja ennen kaikkea hyväksyä ne toisen erilaiset ajattelumallit. Toki on normaalia olettaa, että parisuhteessa toinen ottaa minut huomioon tekemisissään ja jotkut asiat (ruoat, pyykit yms.) nyt vaan on ajallaan hoidettava. Kuitenkin se mihin itse pystyy vaikuttamaan on se oma käytös. Yritä itse ymmärtää ja hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään vaikeuksia hahmottaa syy-seuraussuhteita, ennakoida ja ratkoa erilaisia malleja laajoissakin kokonaisuuksissa ja riippuvuuksissa.

Arjen pyörittämisen ei kyllä pitäisi olla kenellekään terveelle aikuiselle mahdoton tehtävä, joten se ei vaadi mitään erityiskykyjä.

FM mies

Olen nähnyt että miehet kuitenkin näyttää pärjäävän työelämässä ja saattaa olla vaativissakin ammateissa(nämä tuntemani siis). Mutta sitten kotona on tilanne toinen, kun vaimolla on se vetovastuu arjen toimimisesta. Eri asia tietty jos on adhd tai autismi, silloin on ihan ymmärrettävää että arjen pyöritys voi olla haastavaa. Joku kommentoi aiemmin, että miehet käyttää sitä ajatteluenergiaansa enemmän työelämään ja harrastuksiin, ja siitä jää usein naisille se suurin vastuu. Ja tämä on ihan yleisesti hiljaisesti hyväksyttyä. Jos koti on sotkuinen, yleensä ensimmäinen tiedostamaton ajatus on, että nainen ei ole siivonnut.

Ap

Ei se miesten aivokapasiteetti lopu sen vuoksi että tekee töitä paljon. Toki tyo voi olla niin uuvuttavaa että tuntuu että ei jaksa hoitaa kotiasioita tai arkea ja sama pätee tietysti naisiinkin. LIsäksi kyseessä voi olla välinpitämättömyys tai se, että kun ei vain tee niin nainen tekee kuitenkin asiat. Lisäksi vanha viisaus on että kun tekee jonkun asian kerran riittävän huonosti niin sitä ei pyydetä tekemään uudestaa. ELi kyllä jokainen terve aikuinen oppii tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, siivoamaan vessan, aika tauluttamaan perheen harrastukset jne. jos vain haluaa. Lisäksi on pakko todeta, että jos ei osaa perusasioita niin kannattaa alkaa opetella ja mennä vaikka merttojen kurssille jos ei muuten onnistu. Uusavuttomuus ja välinpitämättömyys tuntuu koko ajan leviävän arjen hallin suhteen.

FM Mies

Olen samaa mieltä näistä asioista ja kokenut näitä ilmiöitä. Kerroin aiemmassa keskustelussa, että en ole itse saanut siivous- ja arjenhallintamalleja omasta perheestäni(alkoperhe), vaan minun on pitänyt opetella kaikki asiat omilleen muuttaessani. Tiedän että se on ihan mahdollista, vaikka varsin hankalaa ilman mitään aiemmin opittua. Mutta silti naisilla on suuremipi sosiaalinen paine olla siistimpiä. Jos minä olisinkin ollut mies, olisinko nähnyt yhtä suurta painetta opetella kaikkea niin hyvin kuin pystyin, vai olisinko mennyt enemmän sieltä mistä aita on matalampi?

Olen myös nähnyt tuota, että kun tekee riittävän huonosti, niin ei tarvisi tehdä uudestaan. Meillä mies myös unohtaa, kuinka käyttää pyykkikonetta, vaikka käyttää ihan säännöllisesti! Saattaa varmistaa, että mihin lokeroon sitä ainetta laitettiin, tai missä lämpötilassa ja millä ohjelmalla mikäkin pestiin, vaikka meillä pyykit on lajiteltu lämpötilan mukaan nimettyihin koreihin valmiiksi!

Ap

Tähän asti olen naureskellut ketjulle, mutta nyt pitää jo liittyä keskusteluun.

Jos se on älykkyydestä kiinni, tai todellisuuden hahmottamisesta, ettei puhtaita vaatteita riitä jos niitä ei pese niin sitten ei mene hyvin.

Toisekseen, ei niitä arjen taitoja ole hankalaa opetella. Sen olen minäkin tehnyt.

Kolmanneksi, sanoit että sinun oli hankalaa oppia arjen taitoja, koska sinulle ei ollut opetettu niitä. Useimmille miehille niitä ei opeteta. Ollenkaan. Eli jos se on sinulle hankalaa, niin se voi olla myös joillekin miehistä.

Neljänneksi, se on usein laiskuudesta kiinni. En itse viitsi/jaksa pestä pyykkiä ennen kuin puhtaat on loppumassa, jne. Tiedän, että asiat voisi tehdä toisella tavalla, ymmärrän mitä niistä tapahtuu (jos peset tiskit heti syötyäsi, niitä on vähän), mutta minua ei aina kiinnosta.

Hankalaahan se oppiminen on, muttei mahdotonta jos tahtoa löytyy. Ja itsekin olen laiska. Mutta ajattelen asiaa enemmän sen kantilta, että se on rakkauden osoitus toiselle, kun huoltehtii osansa yhteisistä velvollisuuksista. On välinpitämättömyyttä olla hoitamatta. Ehkä tässäkin on jokin sukupuolten välinen ero, joka juontaa jostain 50-luvulta. Naisten on ajateltu hoitavan rakkaudella kotia, ja se sama ajatus elää yhä jossain määrin. Jos ajattelee meidän parisuhteen kautta, niin minä ajattelen että kotitöiden teko on välittämistä ja vastuunkantoa, ja mies on sanonut niiden olevan vain kotityö. Ei ajattele kunnolla, että niiden tekemättä jättäminen kolahtaa minuun.

Ap

Niin sinä ajattelet, että kotitöiden teko on välittämistä ja vastuunkantoa, mutta miehesi ei. Meillä minä murehdin raha-asioista ja vaimo käyttää surutta niin kauan kuin tilillä jotain on. Minun mielestä paremmin tienaaminen ja rahankäytön suunnittelu välittämistä ja vastuunkantoa, vaimon mielestä teen liikaa töitä ja nipotan turhasta. Hän ei ymmärrä, että hänen loputon shoppailu (jatkuva uudelleen sisustaminen ja viimeisen päälle harrastusvälineiden hankinta) kolahtaa minuun.

On niin helppo pitää kiinni omasta "oikeasta" näkemyksestään, loukkaantua ja odottaa toisen "parantavan" tapansa. Näitä asioita on kuitenkin puolin ja toisin vaikka kuinka paljon. Niistä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti ja ennen kaikkea hyväksyä ne toisen erilaiset ajattelumallit. Toki on normaalia olettaa, että parisuhteessa toinen ottaa minut huomioon tekemisissään ja jotkut asiat (ruoat, pyykit yms.) nyt vaan on ajallaan hoidettava. Kuitenkin se mihin itse pystyy vaikuttamaan on se oma käytös. Yritä itse ymmärtää ja hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on.

Eli mies saa asiat hoitaa omalla tavallaan niin, että jatkuvasti ihmetellä miten se meillä 10 vuotta ollut pesukone toimikaan, ripustaa pyykit niin, että jäävät ryppyisiksi ja haiseviksi, nalkuttaa vaimolleen kun suodatinpaperit loppuu, vaikka tämä ei edes kahvia juo ja ihmetellä jatkuvati kun kaapissa ei vieläkään ole uusia kalsareita?

Ei ihme, kun naiset eivät halua perustaa perheitä, kun ei huvita yhtä ylimääräistä isoa lasta kouluttaa vaihtamaan päivittäin kalsareitaan.

Ja kun naisetkin kerta ovat itse sotkuisen miehen valinneet (eiväthän miehet koskaan tuppaa taantumaan) niin miksi itse valitsit tuhluri naisen? Vaihtaisin sellaiseen, joka on myös yhtä hyvä hoitamaan raha-asioita, kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehheh, tutulta kuulostaa. Mies jättää esim. tyhjän myslikartongin roskiksen LÄHELLE, mutta ei viitsi laittaa sitä sinne pussiin?! Olen tästä sanonut jo useamman kerran, että kuvitteletko sen itsestään teleporttaavan sinne roskikseen - ei, kyllä se täytyy itse pistää sinne, ja jos mies ei laita niin se jää minun tehtäväkseni. Eihän tää nyt mikään maailmaa järisyttävä asia ole, mutta silti ärsyttää joskus. Samoin jos pyydän tyhjentämään puhtaat tiskit kaappiin, niin hups vain, AINA jää pari kattilaa tms. siihen kaapin viereen. En tajua mikä on niin iso ongelma, ettei voi itse hoitaa hommaa loppuun asti.

Mieheni on eteläamerikkalainen, ja sieltä oppinut äidiltään että naiset kyllä hoitaa. Onneksi on joustavaa laatua tämä mies, eli olen kyllä saanut hänet osallistumaan. Suurin syy tekemättömyyteen on ollut ihan silkka tiedon puute, ei esimerkiksi osannu käyttää pesukonetta, kun ex-vaimo (ja sitä ennen äiti) olivat tehneet oikeasti aivan kaiken! Olen sanonut, että en ole mikään piika tai kodinhoitajat enkä ETENKÄÄN mikään äidinkorvike. Sanoi, että ei tätä missään nimessä haluakaan, ja vähän nolostellen sitten sanoi, että jos minä opettaisin häntä, niin sitten voimme jakaa kotityöt. Olen opettanutkin (niin hullulta kuin se kuulostaakin), ja tilanne on tasoittunut huomattavasti. Mitä nyt noita kartonkeja ei saa edelleenkään roskiin asti. :D Samoin ripustaa pyykit oudosti ja sitten jäävät joko kosteiksi tai ovat ihan rutussa. 

Tämä roskiinlaittamisen ilmiö on myös meillä. Jos jokin kuiva-aine loppuu, niin tyhjä rasia jää kaappiin tai se nostetaan pöydälle. Mutta ei aina suoraan roskiin. Kaapissa on mehupurkkeja, joissa on vain pieni tippa jäljellä, miksi? Näistä olen muistutellut, ja olen nähnyt parhaimmaksi että en siivoa niitä miehen puolesta pois. Olen tässä useampia vuosia niitä miehen perästä siivonnut, ja paremmin mies ne muistaa kun hoitaa itse. Muuten takaraivossa on jokin outo tiedostamaton ajatus, että ne roskat katoaa itsestään.

Ap

Mikähän idea tässä tosiaan on? Meillä myös kyllä mies tyhjentää astianpesukoneen, mutta jättää kattilat pöydälle kattilakaapin lähelle ja muovikipot kippokaapin viereen pöydälle. Vain lautaset, lasit ja aterimet menevät kaappeihin ja laatikoihin asti.

Samoin tyhentyneet maito-, piimä-, jugurtti- ja mehutölkit hän kerää tiskipöydälle odottamaan, että minä huuhtelen ja litistän ne ja laitan kierrätyspussiin. Myöskin tyhjentyneet kinkku- ja juustopaketit jäävät tiskipöydälle, vaikka roskis on siinä ihan äärellään.

Tarvitseeko minun kertoa, mitä tapahtuu tyhjille vessa- ja talouspaperirullille...

Hyvin kirjoitettu nro 153 noista raha-asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seitsemän sivua vinkumista. Jos se mies on kerran noin rasittavaa seuraa, niin suosittelen laittamaan lusikat jakoon. Tuollainen nakutus ei varmasti saa miestä innostumaan yhtään enempää niistä kodin asioista.

Nalkutus?

"Kannattaisi pestä alusvaatteita, jottet joutuisi käyttämään uimahousuja."

"Kannattaisi ostaa kahvia, jottei kahvi lopu."

Olisi jännittävää olla mies.

En meinaa saada naurua loppumaan noista uimahousujen käytöstä. Kulkeekohan tuolla nytkin pakkasessa kaupungilla joku, jolla hätävarana speedot jalassa? Aikuiset miehet..