Miksi miehet ei näe syy-seuraussuhteita ja osaa ennakoida arjessa? Pt4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt noin kaksi kertaa. Siis että itsenäinen, omilla aivoillaan ajatteleva mies muuttuu lapseksi. Hiljalleen unohtuu pyykkäys- ja ruuanlaittotaidot. Mistään lasten asioista ei tiedetä. Jos joku kysyy tai pyytää tekemään jotain, mies nostaa kädet ylös ja pyytää kysymään vaimolta.

Itsestäni en tunnista neuvojaa tai nalkuttajaa. Mies saisi tehdä asiat omalla tavallaan, viedä vaikka lapset yöpuvussa päiväkotiin. Mutta kun ei osaa, tai ehdi, tai milloin mitäkin. Minä teen kuulemma paremmin.

Samaa naiset harrastavat. Eli esimerkiksi sulakkeen vaihdon kohdalla heittäydytään tosi avuttomaksi, vaikka varmasti osaisi hoitaa homman itsekin. 

Pakko häveten tunnustaa, että en tiedä osaanko vaihtaa sulakkeen oikein. Se tulee vaihdettua niin harvoin, ja on niitä asioita joita lapsuudessa ei käyty läpi. Muistan että mies minulle näytti kuinka se tapahtuu enkä muista että se olisi sen monimutkaisempaa kuin tuikata paikalleen. Onneksi on google myös meille taitamattomille, ja tuota ei tarvitse tehdä joka päivä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovela mies tekeytyy typeräksi kotiaskareissa niin ei tarvitse niitä tehdä kun siitä ei tule mitään! 😉 Jää aikaa omiin puuhailuihin. Sitäpaitsi pieni riitely kumppanin kanssa vain piristää ja siitä seuraa sovintoseksiä 😎

Mun mies on pariin otteeseen tuota yrittänyt, esim jätti lautasensa yms ruokailun jälkeen pöydälle, kohta ei mahtunut omalla paikallaan syömään ja astiat alkoivat loppua.

Hyvin nopeasti lopetti kokeilun.

Pahimmassa vaiheessa söin noutoruokaa ja tiskasin astioita käsin omaan tarpeeseeni.

Pyykkinsä pesee itse, joten siinä turha laiskotella.

Sovimme mitä kumpikin tekee, jos jättää mies osansa tekemättä, ne ovat tekemättä kunnes tekee.

Typerääh

N tämä on, mutta ainut keino mikä toimii.

Parhaana vaihtoehtona olen minäkin nähnyt tuon, että jättää tekemättä, kunnes toinen tekee. Muuten se menee siihen oravanpyörään, että saa siivota toisen jälkiä, ja hoitaa yksin taloa. Lapsiperheissä tämä on hankalampi toteuttaa, kun lapset joutuu mahdollisesti kärsimään tekemättä jättämisestä.

Ap

On myös olemassa täysin kädettömiä naisia ja taloudessa kotityöt tekeviä miehiä. "Hassua kun nää mun piparit aina palaa tai on oudon muotosia???"

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa olevan kovasti oikeassa olemaan halukas. Niin näissä kommenteissa kuin elämässään. Haluaa sanoa viimeisen sanan ja paatoksella. Ei ole oerheellä helppoa. Monet esimerkit täällä on hassuja.

Esim huomaa ettei ole vessapaperia tai kahvia, mutta ei osta, koska miehen potää oppia. Ei voi auttaa. Molemmat siivoaa kumihanskat kädessä. Hä? Meillä ei kukaan siivoa kumihanskat kädessä. Mies tekee kokoajan. Mutta väärin. Saa osakseen arvostelua

Meillä mies oli pari vuotta työttömänä. Siivosi ja kävi kaupassa (joka päivä, vaikka se apn mielestä on virhe). Teki ruuat ym. Enkä minä nähnyt oikeudekseni sanoa että väärin sammutettu. Osti minulle vain minun tsrvotsemiani ruokia. Vaikkei itse niitä käytä

Olisi outoa ellei olisi ostanut.

Suosittelen relaamaan. Ei haittaa mitään jos joku asia on vähän sinnepäin. Ei haittaa vaikks ostaisi ne kalsarit. Minä ostan. Annan olla vähän sotkusta. Annan miehen käydä kaupassa ilman kauppalappua. Vaikka kävisi vielä täydentämässä. Hän käy kyllä. Silloinkin kun minä unohdin kerman tai sitruunan

Näin on mennyt 20 v hyvällä mielellä

Ostoksissa siis mies olettaa kahvipusseista, että minä huomaisin niiden loppuneen, vaikka en edes juo kahvia, en koske niihin pusseihin, en laske niitä, joten en havaitse kun ne loppuu, koska se ei koske minua mitenkään. Jos vieraita kestittäisin ja olisi vähissä, saattaisin laittaa listaan ylös. Toisaalta, niinkuin vessapapereissa on nähnyt, niin sitten mies ei itse rekisteröi asiaa. Ja tuo on vain osa arjessa näyttäytyvää, lisäksi tulee muutkin talouteen säännöllisesti ostettavat ja ilmiön lisänä arjen hallinnan suunnittelut josta tämä nyt oli yhtenä pikku esimerkkinä.

Meillä on atooppiseen taipuvat kädet. Mies siivosi vessaa ja minä kylpyhuonetta, joten kertakäyttökumihanskat on meillä yleensä silloin kädessä. Ei nyt kauhean ekologista kyllä, mutta kädet kuivaa ja halkeilee helposti kun veden ja pesuaineiden kanssa läärää varsinkin jos tekee syvempää siivousta, niinkuin silloin teimme.

Mies huomautti että arkena ei jää aikaa siivoamiseen, ja minä vinkkasin että voisi käydä kaupassa harvemmin, jos suunnittelee ostokset. Silloin aikaa vapautuisi enemmän siivoukseen. Lisäksi, ei tule ostettua turhia asioita suunnittelemattomuuttaan, niinkuin mies joskus tekee. Ruokaa saattaa mennä vanhaksi, ja viskaa sitten menemään. Kamalaa tuhlausta.

Jos mies tuskailee ongelman kanssa (pyykit) ja tarjoan ratkaisua jonka olen nähnyt toimivan, niin jää se turhauttamaan jos toinen kerta toisensa jälkeen tuskailee sen saman ongelman kanssa, johon olen jo tarjonnut kerta toisensa jälkeen helpon ratkaisun.

Ei nämä ole asioita, joista menetän yöuneni. Kunhan hämmästelen tätä ilmiötä mikä kuitenkin usein arjessa toistuu ja näkyy. Miksi tehdä asioita hitaasti ja hankalasti, kun ne voisi tehdä nopeammin ja kunnolla?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään vaikeuksia hahmottaa syy-seuraussuhteita, ennakoida ja ratkoa erilaisia malleja laajoissakin kokonaisuuksissa ja riippuvuuksissa.

Arjen pyörittämisen ei kyllä pitäisi olla kenellekään terveelle aikuiselle mahdoton tehtävä, joten se ei vaadi mitään erityiskykyjä.

FM mies

Olen nähnyt että miehet kuitenkin näyttää pärjäävän työelämässä ja saattaa olla vaativissakin ammateissa(nämä tuntemani siis). Mutta sitten kotona on tilanne toinen, kun vaimolla on se vetovastuu arjen toimimisesta. Eri asia tietty jos on adhd tai autismi, silloin on ihan ymmärrettävää että arjen pyöritys voi olla haastavaa. Joku kommentoi aiemmin, että miehet käyttää sitä ajatteluenergiaansa enemmän työelämään ja harrastuksiin, ja siitä jää usein naisille se suurin vastuu. Ja tämä on ihan yleisesti hiljaisesti hyväksyttyä. Jos koti on sotkuinen, yleensä ensimmäinen tiedostamaton ajatus on, että nainen ei ole siivonnut.

Ap

Ei se miesten aivokapasiteetti lopu sen vuoksi että tekee töitä paljon. Toki tyo voi olla niin uuvuttavaa että tuntuu että ei jaksa hoitaa kotiasioita tai arkea ja sama pätee tietysti naisiinkin. LIsäksi kyseessä voi olla välinpitämättömyys tai se, että kun ei vain tee niin nainen tekee kuitenkin asiat. Lisäksi vanha viisaus on että kun tekee jonkun asian kerran riittävän huonosti niin sitä ei pyydetä tekemään uudestaa. ELi kyllä jokainen terve aikuinen oppii tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, siivoamaan vessan, aika tauluttamaan perheen harrastukset jne. jos vain haluaa. Lisäksi on pakko todeta, että jos ei osaa perusasioita niin kannattaa alkaa opetella ja mennä vaikka merttojen kurssille jos ei muuten onnistu. Uusavuttomuus ja välinpitämättömyys tuntuu koko ajan leviävän arjen hallin suhteen.

FM Mies

Olen samaa mieltä näistä asioista ja kokenut näitä ilmiöitä. Kerroin aiemmassa keskustelussa, että en ole itse saanut siivous- ja arjenhallintamalleja omasta perheestäni(alkoperhe), vaan minun on pitänyt opetella kaikki asiat omilleen muuttaessani. Tiedän että se on ihan mahdollista, vaikka varsin hankalaa ilman mitään aiemmin opittua. Mutta silti naisilla on suuremipi sosiaalinen paine olla siistimpiä. Jos minä olisinkin ollut mies, olisinko nähnyt yhtä suurta painetta opetella kaikkea niin hyvin kuin pystyin, vai olisinko mennyt enemmän sieltä mistä aita on matalampi?

Olen myös nähnyt tuota, että kun tekee riittävän huonosti, niin ei tarvisi tehdä uudestaan. Meillä mies myös unohtaa, kuinka käyttää pyykkikonetta, vaikka käyttää ihan säännöllisesti! Saattaa varmistaa, että mihin lokeroon sitä ainetta laitettiin, tai missä lämpötilassa ja millä ohjelmalla mikäkin pestiin, vaikka meillä pyykit on lajiteltu lämpötilan mukaan nimettyihin koreihin valmiiksi!

Ap

Tähän asti olen naureskellut ketjulle, mutta nyt pitää jo liittyä keskusteluun.

Jos se on älykkyydestä kiinni, tai todellisuuden hahmottamisesta, ettei puhtaita vaatteita riitä jos niitä ei pese niin sitten ei mene hyvin.

Toisekseen, ei niitä arjen taitoja ole hankalaa opetella. Sen olen minäkin tehnyt.

Kolmanneksi, sanoit että sinun oli hankalaa oppia arjen taitoja, koska sinulle ei ollut opetettu niitä. Useimmille miehille niitä ei opeteta. Ollenkaan. Eli jos se on sinulle hankalaa, niin se voi olla myös joillekin miehistä.

Neljänneksi, se on usein laiskuudesta kiinni. En itse viitsi/jaksa pestä pyykkiä ennen kuin puhtaat on loppumassa, jne. Tiedän, että asiat voisi tehdä toisella tavalla, ymmärrän mitä niistä tapahtuu (jos peset tiskit heti syötyäsi, niitä on vähän), mutta minua ei aina kiinnosta.

Hankalaahan se oppiminen on, muttei mahdotonta jos tahtoa löytyy. Ja itsekin olen laiska. Mutta ajattelen asiaa enemmän sen kantilta, että se on rakkauden osoitus toiselle, kun huoltehtii osansa yhteisistä velvollisuuksista. On välinpitämättömyyttä olla hoitamatta. Ehkä tässäkin on jokin sukupuolten välinen ero, joka juontaa jostain 50-luvulta. Naisten on ajateltu hoitavan rakkaudella kotia, ja se sama ajatus elää yhä jossain määrin. Jos ajattelee meidän parisuhteen kautta, niin minä ajattelen että kotitöiden teko on välittämistä ja vastuunkantoa, ja mies on sanonut niiden olevan vain kotityö. Ei ajattele kunnolla, että niiden tekemättä jättäminen kolahtaa minuun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa olevan kovasti oikeassa olemaan halukas. Niin näissä kommenteissa kuin elämässään. Haluaa sanoa viimeisen sanan ja paatoksella. Ei ole oerheellä helppoa. Monet esimerkit täällä on hassuja.

Esim huomaa ettei ole vessapaperia tai kahvia, mutta ei osta, koska miehen potää oppia. Ei voi auttaa. Molemmat siivoaa kumihanskat kädessä. Hä? Meillä ei kukaan siivoa kumihanskat kädessä. Mies tekee kokoajan. Mutta väärin. Saa osakseen arvostelua

Meillä mies oli pari vuotta työttömänä. Siivosi ja kävi kaupassa (joka päivä, vaikka se apn mielestä on virhe). Teki ruuat ym. Enkä minä nähnyt oikeudekseni sanoa että väärin sammutettu. Osti minulle vain minun tsrvotsemiani ruokia. Vaikkei itse niitä käytä

Olisi outoa ellei olisi ostanut.

Suosittelen relaamaan. Ei haittaa mitään jos joku asia on vähän sinnepäin. Ei haittaa vaikks ostaisi ne kalsarit. Minä ostan. Annan olla vähän sotkusta. Annan miehen käydä kaupassa ilman kauppalappua. Vaikka kävisi vielä täydentämässä. Hän käy kyllä. Silloinkin kun minä unohdin kerman tai sitruunan

Näin on mennyt 20 v hyvällä mielellä

Ostoksissa siis mies olettaa kahvipusseista, että minä huomaisin niiden loppuneen, vaikka en edes juo kahvia, en koske niihin pusseihin, en laske niitä, joten en havaitse kun ne loppuu, koska se ei koske minua mitenkään. Jos vieraita kestittäisin ja olisi vähissä, saattaisin laittaa listaan ylös. Toisaalta, niinkuin vessapapereissa on nähnyt, niin sitten mies ei itse rekisteröi asiaa. Ja tuo on vain osa arjessa näyttäytyvää, lisäksi tulee muutkin talouteen säännöllisesti ostettavat ja ilmiön lisänä arjen hallinnan suunnittelut josta tämä nyt oli yhtenä pikku esimerkkinä.

Meillä on atooppiseen taipuvat kädet. Mies siivosi vessaa ja minä kylpyhuonetta, joten kertakäyttökumihanskat on meillä yleensä silloin kädessä. Ei nyt kauhean ekologista kyllä, mutta kädet kuivaa ja halkeilee helposti kun veden ja pesuaineiden kanssa läärää varsinkin jos tekee syvempää siivousta, niinkuin silloin teimme.

Mies huomautti että arkena ei jää aikaa siivoamiseen, ja minä vinkkasin että voisi käydä kaupassa harvemmin, jos suunnittelee ostokset. Silloin aikaa vapautuisi enemmän siivoukseen. Lisäksi, ei tule ostettua turhia asioita suunnittelemattomuuttaan, niinkuin mies joskus tekee. Ruokaa saattaa mennä vanhaksi, ja viskaa sitten menemään. Kamalaa tuhlausta.

Jos mies tuskailee ongelman kanssa (pyykit) ja tarjoan ratkaisua jonka olen nähnyt toimivan, niin jää se turhauttamaan jos toinen kerta toisensa jälkeen tuskailee sen saman ongelman kanssa, johon olen jo tarjonnut kerta toisensa jälkeen helpon ratkaisun.

Ei nämä ole asioita, joista menetän yöuneni. Kunhan hämmästelen tätä ilmiötä mikä kuitenkin usein arjessa toistuu ja näkyy. Miksi tehdä asioita hitaasti ja hankalasti, kun ne voisi tehdä nopeammin ja kunnolla?

Ap

Sinä et voi ostaa mitään listan ulkopuolelta vaikka tiedät että paperi tai kahvi on loppu? Kaupassa ei saa käydä joka päivä. Molempien pitää kuurata hanskat kädessä yhtä aikaa. Pyykit on miehen homma

Olet melkoinen pirttihirmu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään vaikeuksia hahmottaa syy-seuraussuhteita, ennakoida ja ratkoa erilaisia malleja laajoissakin kokonaisuuksissa ja riippuvuuksissa.

Arjen pyörittämisen ei kyllä pitäisi olla kenellekään terveelle aikuiselle mahdoton tehtävä, joten se ei vaadi mitään erityiskykyjä.

FM mies

Olen nähnyt että miehet kuitenkin näyttää pärjäävän työelämässä ja saattaa olla vaativissakin ammateissa(nämä tuntemani siis). Mutta sitten kotona on tilanne toinen, kun vaimolla on se vetovastuu arjen toimimisesta. Eri asia tietty jos on adhd tai autismi, silloin on ihan ymmärrettävää että arjen pyöritys voi olla haastavaa. Joku kommentoi aiemmin, että miehet käyttää sitä ajatteluenergiaansa enemmän työelämään ja harrastuksiin, ja siitä jää usein naisille se suurin vastuu. Ja tämä on ihan yleisesti hiljaisesti hyväksyttyä. Jos koti on sotkuinen, yleensä ensimmäinen tiedostamaton ajatus on, että nainen ei ole siivonnut.

Ap

Ei se miesten aivokapasiteetti lopu sen vuoksi että tekee töitä paljon. Toki tyo voi olla niin uuvuttavaa että tuntuu että ei jaksa hoitaa kotiasioita tai arkea ja sama pätee tietysti naisiinkin. LIsäksi kyseessä voi olla välinpitämättömyys tai se, että kun ei vain tee niin nainen tekee kuitenkin asiat. Lisäksi vanha viisaus on että kun tekee jonkun asian kerran riittävän huonosti niin sitä ei pyydetä tekemään uudestaa. ELi kyllä jokainen terve aikuinen oppii tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, siivoamaan vessan, aika tauluttamaan perheen harrastukset jne. jos vain haluaa. Lisäksi on pakko todeta, että jos ei osaa perusasioita niin kannattaa alkaa opetella ja mennä vaikka merttojen kurssille jos ei muuten onnistu. Uusavuttomuus ja välinpitämättömyys tuntuu koko ajan leviävän arjen hallin suhteen.

FM Mies

Olen samaa mieltä näistä asioista ja kokenut näitä ilmiöitä. Kerroin aiemmassa keskustelussa, että en ole itse saanut siivous- ja arjenhallintamalleja omasta perheestäni(alkoperhe), vaan minun on pitänyt opetella kaikki asiat omilleen muuttaessani. Tiedän että se on ihan mahdollista, vaikka varsin hankalaa ilman mitään aiemmin opittua. Mutta silti naisilla on suuremipi sosiaalinen paine olla siistimpiä. Jos minä olisinkin ollut mies, olisinko nähnyt yhtä suurta painetta opetella kaikkea niin hyvin kuin pystyin, vai olisinko mennyt enemmän sieltä mistä aita on matalampi?

Olen myös nähnyt tuota, että kun tekee riittävän huonosti, niin ei tarvisi tehdä uudestaan. Meillä mies myös unohtaa, kuinka käyttää pyykkikonetta, vaikka käyttää ihan säännöllisesti! Saattaa varmistaa, että mihin lokeroon sitä ainetta laitettiin, tai missä lämpötilassa ja millä ohjelmalla mikäkin pestiin, vaikka meillä pyykit on lajiteltu lämpötilan mukaan nimettyihin koreihin valmiiksi!

Ap

Tähän asti olen naureskellut ketjulle, mutta nyt pitää jo liittyä keskusteluun.

Jos se on älykkyydestä kiinni, tai todellisuuden hahmottamisesta, ettei puhtaita vaatteita riitä jos niitä ei pese niin sitten ei mene hyvin.

Toisekseen, ei niitä arjen taitoja ole hankalaa opetella. Sen olen minäkin tehnyt.

Kolmanneksi, sanoit että sinun oli hankalaa oppia arjen taitoja, koska sinulle ei ollut opetettu niitä. Useimmille miehille niitä ei opeteta. Ollenkaan. Eli jos se on sinulle hankalaa, niin se voi olla myös joillekin miehistä.

Neljänneksi, se on usein laiskuudesta kiinni. En itse viitsi/jaksa pestä pyykkiä ennen kuin puhtaat on loppumassa, jne. Tiedän, että asiat voisi tehdä toisella tavalla, ymmärrän mitä niistä tapahtuu (jos peset tiskit heti syötyäsi, niitä on vähän), mutta minua ei aina kiinnosta.

Hankalaahan se oppiminen on, muttei mahdotonta jos tahtoa löytyy. Ja itsekin olen laiska. Mutta ajattelen asiaa enemmän sen kantilta, että se on rakkauden osoitus toiselle, kun huoltehtii osansa yhteisistä velvollisuuksista. On välinpitämättömyyttä olla hoitamatta. Ehkä tässäkin on jokin sukupuolten välinen ero, joka juontaa jostain 50-luvulta. Naisten on ajateltu hoitavan rakkaudella kotia, ja se sama ajatus elää yhä jossain määrin. Jos ajattelee meidän parisuhteen kautta, niin minä ajattelen että kotitöiden teko on välittämistä ja vastuunkantoa, ja mies on sanonut niiden olevan vain kotityö. Ei ajattele kunnolla, että niiden tekemättä jättäminen kolahtaa minuun.

Ap

Opettaminen näyttää olevan sinulle tärkeää. Minun tapani pitää opettaa

Naurettavaa. Naiset hakevat huomiota tolla jatkuvalla rehkimisellä, vaikka siitä ei enää tietyn pisteen jälkeen mitään merkittävää hyötyä ole. Voidaan sen jälkeen kivasti ottaa uhrin viitta harteille ja mollata miestä tai muuten vaan hakea huomiota. Osa naisista rehkii siksi, että saisivat selkääntaputtelua ja kehuja. Kohtuus kaikessa, myös niissä kotitöissä. Jos kaiken pitää olla niin täydellisen kliinistä aina, niin silloin pitää mukisematta itse siivota. Ei nainen voi olettaa, että käsitys siisteydestä on kaikilla tasoa laboratorio.

Mitä nämä pikkupojat tekevät sitten kun se vaimo sairastuu? Joutuu sairaalaan pitkäksi aikaa, tai vammautuu pysyvästi? Onko niin isot tulot että ostetaan vaimon tilalle kodinhoitajan palvelut? Ei kai vain hipsitä takaoven kautta uuden hoitotätiin helmoihin?

Meillä ei ole sukupuolen mukaan jaoteltuja töitä, meillä on pitkän ihmisen työt, kumartelemaan pystyvän työt, ja tarkkuutta vaativat työt, ja näiden ominaisuuksien mukaan tehdään sitä mikä kummallekin parhaiten sopii. 

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa. Naiset hakevat huomiota tolla jatkuvalla rehkimisellä, vaikka siitä ei enää tietyn pisteen jälkeen mitään merkittävää hyötyä ole. Voidaan sen jälkeen kivasti ottaa uhrin viitta harteille ja mollata miestä tai muuten vaan hakea huomiota. Osa naisista rehkii siksi, että saisivat selkääntaputtelua ja kehuja. Kohtuus kaikessa, myös niissä kotitöissä. Jos kaiken pitää olla niin täydellisen kliinistä aina, niin silloin pitää mukisematta itse siivota. Ei nainen voi olettaa, että käsitys siisteydestä on kaikilla tasoa laboratorio.

En tiedä onko juuri tuosta kyse vai mistä, mutta aika mielenkiintoista on että siinä missä miesten kotitöihin käyttämä aika on pikkuhiljaa lähestymässä naisten 30v sitten kotitöihin käyttämää aikaa niin naiset eivät näytä tyytyvän tasajakoon vaan ovat kasvattaneet kotitöihin käyttämäänsä aikaa vielä nopeammin, yli neljänneksellä. 80-lukuun verrattuna perheissä käytetäänkin nykyään kotitöihin melkein tunti (n. 20%) enemmän aikaa päivittäin.

Ap olin sun puolella, mutta nyt näyttää siltä että mies kyllä tekee, mutta sun mielestä väärällä tavalla?

Väärin sammutettu? Tuota eksäni harrasti ja ripusti pyykitkin jäljiltäni uudestaan. Ei ikinä enää.

Ja selvennyksenä olen nainen.

Hups, taidan olla mies.

Tai sitten olen vaan liian laiska kontrolloimaan puolisoani. Ap:nkin kannattais ehkä kokeilla. Jos mies ei esim. tajua miks pitää ennakoida ja ostaa viikon ruuat kerralla, ni voihan se käydä joka päivä kaupassa. Ei kai se oo niin vakavas, jos mies hoitaa hommat eri tavalla.

N37

Tee asiasta peli.

Kysy mieheltä, että mitenkäs nuo sinun pyykit saisi kätevästi kuivatettua.

Anna sen itse ratkaista tilanne. Ja vielä kehu päälle, kun hoksaa, että hei, jos ne laittaisikin vähän leveämmälle, niin kuivuisi paremmin.

Kuinka moneen eri koriin ne pyykit täytyy lajitella? Minä mätän yhteen ja samaan ja pesen kun on tarvis.

Lähes kaikki neljäänkymppiin ja harvemmin kuuteenkymppiin sitten laitan.

Eikä riitä tilakaan hirveälle määrälle pyykkikoreja.

Pyykistä tulee puhdasta ja raikasta näinkin.

Olen ap:n kuvailema "mies", mutta oikeasti siis nainen. Kyllä miehet ja minä tiedetään, että kun jättää A:n tekemättä, niin siitä seuraa B. Itse elän niin hetkessä, että en jaksa kiinnostua siitä, onko huomiselle ruokaa tai puhdasta pyykkiä. Mietin sitä sitten, kun sen aika tulee. Olen myös laiska eli en todellakaan jaksa pestä pyykkiä joka päivä. Pesen sitten, kun tulee se pyykinpesufiilis. Lapset on suhteellisen kivasti tottuneet tähän ja tietävät, että äidiltä on turha odottaa järjestystä ja puhdasta vaatetta, ovat raukat kulkeneet pienestä asti aina eripari sukissakin. 

Mies on meillä toisenlainen. Jaksaa paljon paremmin huolehtia siitä, että on puhdasta pyykkiä ja ruokaa jääkaapissa.  Meillä on onneksi työnjako miehen kanssa hyvin vakiintunut ja kumpikin tietää, mitä tekee ja mitä voi toiselta odottaa. Mies pesee pyykit ja minä viikkaan (kun jaksan) ja mies huolehtii ruokaa jääkaappiin ja kyselee minulta ostoslistaa ja minä sitten teen ruuan (jos jaksan).

Voit antaa itsellesi aploodit, koska olet niin erinomainen.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää näissä keskusteluissa se, että puhutaan miehen ja naisen tavasta tehdä asioita ja että nainen helposti pitää omaa tapaansa parempana, vaikka kumpikin ovat yhtä hyviä. Minä ainakin olen pyrkinyt kaikin keinoin välttämään "perheen projektipäällikön" asemaan joutumista ja yrittänyt löytää asioita, joissa mieheni tapa on parempi. En tiedä, onko kyse persoonasta vai sukupuolesta vai mistä, mutta eipä näitä asioita juuri ole.

Esimerkiksi mieheni pistää ruokaa laitettuaan ylijääneen ruoan suoraan kattilassa tai pannussa jääkaappiin. Minusta taas ruoka olisi hyvä siirtää suljettavaan rasiaan. Seuraavana päivänä mies valittaa, kun jääkaappi haisee, ruoka on kuivunutta eikä ole puhtaita keittoastioita. Miten voi olla huomaamatta näiden asioiden yhteyttä toisiinsa? Samoin hän haluaisi, että tyynyliinat viikattaisiin lakanoiden sisään ja pikkupyyhkeet isojen pyyhkeiden sisään. Kuitenkin tyynyliinoja vaihdetaan meillä useammin kuin pussilakanoita ja pikkupyyhkeitä useammin kuin isoja pyyhkeitä, jolloin lakanarulla pitää avata ja viikata uudelleen, jotta rullan sisältä saa uuden tyynyliinan. En tavoita yhtään hänen logiikkaansa tässä viikkausasiassa, sillä meillä ei edes ole puutetta kaappitilasta.

Oletan, että niin tehtiin hänen kotonaan. Moni toistaa näkemiään malleja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki valitus lähtee puutteesta. Joko seksin puute tai nälkä. Tyytyväinen/tyydytetty ei nalkuta.

Taidat elää yksin.

Niin minäkin teen.

Vierailija kirjoitti:

Kodinhoito kuuluu naiselle.

Niin kuuluu, mutta vain silloin, jos nainen asuu yksin.

N, yksineläjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ADHD ja masennus, ja olen koko elämäni ollut kaoottinen 😁Vaikka ymmärränkin syy-seuraussuhteen, olo on liian saamaton ja ylivilkas suunnitteluun. Ja samaistun vahvasti tuohon että koska olen nainen, niin pitäisihän minun olla kodinhengetär. Olenpa useasti kuullut päivittelyä "ja vielä nainen!" jos vaikka jonkun kaaoskämpän haltijaksi on osoittautunut se nainen.

En tiedä onko edes sama asia sitten loppupeleissä.

Tuolla taustalla on ihan ymmärrettävää, että arjenhallinta ei luista yhtä hyvin. Mutta naisena joutuu silti usein kohtaamaan sen ajatuksen, että koti pitäisi olla siisti. Tytöiltä odotetaan kiltteyttä, ja pojat on poikia ja riehuu. Tämä ajatus on yhä vahvana.

Ap

Aivan samoin ihmeteltäisiin ja katsottaisiin pitkään ja ivallisesti, jos ns.miesten työ olis jäänyt tekemättä mieheltä.

Mikäs "miesten työ" nykyajan kaupunkielämässä on sellainen, että sen tekemättömyys a) näkyy selkeästi ulospäin ja b) vaatii päivittäistä tai lähes päivittäistä hommaa, että sen tekemättömyys ei näy ulospäin?

Me asumme kerrostalossa. Auton renkaat vaihtaa huoltamo. Mitään muuta miesten työtä meillä en edes keksi. Minä poraan jos jotain tarvitsee porata, mutta ei se taulujen puuttuminen seiniltä millään lailla miestä "nolaisi". Ok-taloissa asuvilla kavereillanikin puutarha on enemmän naisen kuin miehen vastuulla. Maatiloilla varmasti asia on eri, mutta niillä asuu aika harva suomalainen nykyään.

Ystäväni meni viljelijän kanssa naimisiin ja heillä on maitotila. Ystävä menee ensin navettaan ja lähtee sieltä viimeisenä. Hän tekee ruoat, siivoaa, käy 20 kilometrin päässä kaupassa ja hoitaa  lähes yksin lapset.

Mies tekee tilan töitä ja makaa illat sohvalla, jos ei ole viljelyaika.

Minulla ei riittäisi huumorintaju tuollaisena kotiorjana toimimiseen.