Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miehet ei näe syy-seuraussuhteita ja osaa ennakoida arjessa? Pt4
04.06.2018 |
Olen nähnyt tämän toistuvan useissa miehissä ja parisuhteissa. Useat miehet ei tunnu hoksaavan, että jos nyt jättää jotain siivoamatta, se kostautuu myöhemmin. Tai jos suunnittelee ruokia etukäteen, ei kaupassa tarvitse rampata joka päivä, ja aikaa jää muulle.
Oma mieheni esim tuskailee pyykkäyksen kanssa ja kuinka sitä kertyy paljon. Yritän neuvoa, että jos pyykkäisi lähes päivittäin, niin valtavaa pyykkivuorta ei ehtisi kertyä. Mies ruttaa pyykit ahtaasti osaan telineeseen niin, että kaikki pyykit eivät kuivu kunnolla, jäävät ruttuun ja osa jopa haisemaan. Olen yrittänyt nätisti vinkata, että kannattaa käyttää koko telineen pinta-ala hyödyksi ja asetella pyykit nätisti suoraksi, jotta pyykit kuivuvat nopeammin ja paremmin (ja on miellyttävämpi käyttää). Silti mies ei ota näitä vinkkejä huomioon, vaan aina on tämä sama ongelma.
Häneltä saattaa loppua puhtaat alushousut, ja pukee päälle uimahousut. Tulee minulle ihmettelemään, että miksen muistuta häntä ostamaan lisää boksereita. Itse ihmettelen takaisin, että miten edes tietäisin, että hänellä on bokserit loppu, kun en ratsaa hänen vaatekaappiaan äidin tavoin.
Enemmän tämä ilmiö minusta näkyy ja haittaa lapsiperheissä. Äiti on usein perheen projektipäällikkö ja hoitaa suunnittelut ja ennakoinnit ja perheen lapset on ne, joihin laiminlyönnit sattuvat. Onko niin, että naisilla on tippaleipäaivot ja miehillä putkiaivot?
Tämä keskustelu on nyt neljättä kertaa täällä. Keskustelu on pysynyt asiallisena, mutta aina tämä poistuu.
Kommentit (155)
Minulla ei ole mitään vaikeuksia hahmottaa syy-seuraussuhteita, ennakoida ja ratkoa erilaisia malleja laajoissakin kokonaisuuksissa ja riippuvuuksissa.
Arjen pyörittämisen ei kyllä pitäisi olla kenellekään terveelle aikuiselle mahdoton tehtävä, joten se ei vaadi mitään erityiskykyjä.
FM mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää näissä keskusteluissa se, että puhutaan miehen ja naisen tavasta tehdä asioita ja että nainen helposti pitää omaa tapaansa parempana, vaikka kumpikin ovat yhtä hyviä. Minä ainakin olen pyrkinyt kaikin keinoin välttämään "perheen projektipäällikön" asemaan joutumista ja yrittänyt löytää asioita, joissa mieheni tapa on parempi. En tiedä, onko kyse persoonasta vai sukupuolesta vai mistä, mutta eipä näitä asioita juuri ole.
Esimerkiksi mieheni pistää ruokaa laitettuaan ylijääneen ruoan suoraan kattilassa tai pannussa jääkaappiin. Minusta taas ruoka olisi hyvä siirtää suljettavaan rasiaan. Seuraavana päivänä mies valittaa, kun jääkaappi haisee, ruoka on kuivunutta eikä ole puhtaita keittoastioita. Miten voi olla huomaamatta näiden asioiden yhteyttä toisiinsa? Samoin hän haluaisi, että tyynyliinat viikattaisiin lakanoiden sisään ja pikkupyyhkeet isojen pyyhkeiden sisään. Kuitenkin tyynyliinoja vaihdetaan meillä useammin kuin pussilakanoita ja pikkupyyhkeitä useammin kuin isoja pyyhkeitä, jolloin lakanarulla pitää avata ja viikata uudelleen, jotta rullan sisältä saa uuden tyynyliinan. En tavoita yhtään hänen logiikkaansa tässä viikkausasiassa, sillä meillä ei edes ole puutetta kaappitilasta.
Noi luettelemasi asiat kuuluu naisen hoitaa.
Kumallista prinsessa leikkiä, ollaan olevinaan jotain päälliköitä eikä hoideta hommia.
Ja jos olis ees ammattitaitoinen projektipäällikkö niin hommat hoituis.
Mutta on kädetön ja osaamaton.
Vain valittamisen osaat!!!
Minulla on ADHD ja masennus, ja olen koko elämäni ollut kaoottinen 😁Vaikka ymmärränkin syy-seuraussuhteen, olo on liian saamaton ja ylivilkas suunnitteluun. Ja samaistun vahvasti tuohon että koska olen nainen, niin pitäisihän minun olla kodinhengetär. Olenpa useasti kuullut päivittelyä "ja vielä nainen!" jos vaikka jonkun kaaoskämpän haltijaksi on osoittautunut se nainen.
En tiedä onko edes sama asia sitten loppupeleissä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään vaikeuksia hahmottaa syy-seuraussuhteita, ennakoida ja ratkoa erilaisia malleja laajoissakin kokonaisuuksissa ja riippuvuuksissa.
Arjen pyörittämisen ei kyllä pitäisi olla kenellekään terveelle aikuiselle mahdoton tehtävä, joten se ei vaadi mitään erityiskykyjä.
FM mies
Olen nähnyt että miehet kuitenkin näyttää pärjäävän työelämässä ja saattaa olla vaativissakin ammateissa(nämä tuntemani siis). Mutta sitten kotona on tilanne toinen, kun vaimolla on se vetovastuu arjen toimimisesta. Eri asia tietty jos on adhd tai autismi, silloin on ihan ymmärrettävää että arjen pyöritys voi olla haastavaa. Joku kommentoi aiemmin, että miehet käyttää sitä ajatteluenergiaansa enemmän työelämään ja harrastuksiin, ja siitä jää usein naisille se suurin vastuu. Ja tämä on ihan yleisesti hiljaisesti hyväksyttyä. Jos koti on sotkuinen, yleensä ensimmäinen tiedostamaton ajatus on, että nainen ei ole siivonnut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää näissä keskusteluissa se, että puhutaan miehen ja naisen tavasta tehdä asioita ja että nainen helposti pitää omaa tapaansa parempana, vaikka kumpikin ovat yhtä hyviä. Minä ainakin olen pyrkinyt kaikin keinoin välttämään "perheen projektipäällikön" asemaan joutumista ja yrittänyt löytää asioita, joissa mieheni tapa on parempi. En tiedä, onko kyse persoonasta vai sukupuolesta vai mistä, mutta eipä näitä asioita juuri ole.
Esimerkiksi mieheni pistää ruokaa laitettuaan ylijääneen ruoan suoraan kattilassa tai pannussa jääkaappiin. Minusta taas ruoka olisi hyvä siirtää suljettavaan rasiaan. Seuraavana päivänä mies valittaa, kun jääkaappi haisee, ruoka on kuivunutta eikä ole puhtaita keittoastioita. Miten voi olla huomaamatta näiden asioiden yhteyttä toisiinsa? Samoin hän haluaisi, että tyynyliinat viikattaisiin lakanoiden sisään ja pikkupyyhkeet isojen pyyhkeiden sisään. Kuitenkin tyynyliinoja vaihdetaan meillä useammin kuin pussilakanoita ja pikkupyyhkeitä useammin kuin isoja pyyhkeitä, jolloin lakanarulla pitää avata ja viikata uudelleen, jotta rullan sisältä saa uuden tyynyliinan. En tavoita yhtään hänen logiikkaansa tässä viikkausasiassa, sillä meillä ei edes ole puutetta kaappitilasta.
Itsekin nyt kun tiedän tämän projektipäällikköilmiön, niin olen pyrkinyt sitä välttämään. Siksi on hyvä, että siitä on keskustelua! Se on myös malli, joka usein lapsuudessa opitaan ja on tiedostamattomalla tasolla. Itse haluan mahdollisille tuleville jälkipolville opettaa ihan toisenlaisen mallin, ja silloin minun pitää tietoisesti pyrkiä muuttamaan opittuja mallejani.
Juuri tuosta puhuin, että syy-seuraussuhteita ei hoksata, vaikka ne selittäisi. Meillä kissa tekee tarpeensa matolle, jos hiekkalaatikko on hänen mielestään liian sotkuinen. Mies ei omalla siivousvuorollaan hoksaa tätä, vaikka olen monet kerrat siitä sanonut. Sitten voi olla, että ei heti siivoa kissan tarpeita pois, ja sitten tuskailee, kun on hankala siivota mattoon jämähtäneitä tahroja.
Ja sen oli myös jokin muukin aiemman ketjun vastaaja hoksannut että mies ei löydä tavaroita(meillä tämä sama ilmiö)! Eli mies kysyy että missä hänen hanskansa ovat, no siellä hanskalaatikossa, kaapissa, eteisessä, missä ne on olleet kaikki nämä vuodet ennenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään vaikeuksia hahmottaa syy-seuraussuhteita, ennakoida ja ratkoa erilaisia malleja laajoissakin kokonaisuuksissa ja riippuvuuksissa.
Arjen pyörittämisen ei kyllä pitäisi olla kenellekään terveelle aikuiselle mahdoton tehtävä, joten se ei vaadi mitään erityiskykyjä.
FM mies
Olen nähnyt että miehet kuitenkin näyttää pärjäävän työelämässä ja saattaa olla vaativissakin ammateissa(nämä tuntemani siis). Mutta sitten kotona on tilanne toinen, kun vaimolla on se vetovastuu arjen toimimisesta. Eri asia tietty jos on adhd tai autismi, silloin on ihan ymmärrettävää että arjen pyöritys voi olla haastavaa. Joku kommentoi aiemmin, että miehet käyttää sitä ajatteluenergiaansa enemmän työelämään ja harrastuksiin, ja siitä jää usein naisille se suurin vastuu. Ja tämä on ihan yleisesti hiljaisesti hyväksyttyä. Jos koti on sotkuinen, yleensä ensimmäinen tiedostamaton ajatus on, että nainen ei ole siivonnut.
Ap
Ei se miesten aivokapasiteetti lopu sen vuoksi että tekee töitä paljon. Toki tyo voi olla niin uuvuttavaa että tuntuu että ei jaksa hoitaa kotiasioita tai arkea ja sama pätee tietysti naisiinkin. LIsäksi kyseessä voi olla välinpitämättömyys tai se, että kun ei vain tee niin nainen tekee kuitenkin asiat. Lisäksi vanha viisaus on että kun tekee jonkun asian kerran riittävän huonosti niin sitä ei pyydetä tekemään uudestaa. ELi kyllä jokainen terve aikuinen oppii tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, siivoamaan vessan, aika tauluttamaan perheen harrastukset jne. jos vain haluaa. Lisäksi on pakko todeta, että jos ei osaa perusasioita niin kannattaa alkaa opetella ja mennä vaikka merttojen kurssille jos ei muuten onnistu. Uusavuttomuus ja välinpitämättömyys tuntuu koko ajan leviävän arjen hallin suhteen.
FM Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noi luettelemasi asiat kuuluu naisen hoitaa.
Kumallista prinsessa leikkiä, ollaan olevinaan jotain päälliköitä eikä hoideta hommia.
Ja jos olis ees ammattitaitoinen projektipäällikkö niin hommat hoituis.
Mutta on kädetön ja osaamaton.
Vain valittamisen osaat!!!
Tämähän on selvä provo, mutta vastaan silti. Tähän väliin mainitsen, että oli tämä tutkimus (en muista tutkimusta, mutta sitä on täällä palstalla ja iltasanomissa mainittu), että naiset tekee tutkitusti yhä enemmän kotitöitä. Prosenttimäärä oli jotain naiset 60% miehet 40% suuntaa, että eroa oli ihan selkeästi. Sen lisäksi on tämä ajatustyö, joka täytyy myös toisen puolesta tehdä. Työtehtäviä voi delegoida, mutta ajatustyön delegointi muuttuu hankalammaksi, varsinkin jos puhutaan lapsiperheestä, jossa on tärkeää että asioiden hoito luistaa mallikkaasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADHD ja masennus, ja olen koko elämäni ollut kaoottinen 😁Vaikka ymmärränkin syy-seuraussuhteen, olo on liian saamaton ja ylivilkas suunnitteluun. Ja samaistun vahvasti tuohon että koska olen nainen, niin pitäisihän minun olla kodinhengetär. Olenpa useasti kuullut päivittelyä "ja vielä nainen!" jos vaikka jonkun kaaoskämpän haltijaksi on osoittautunut se nainen.
En tiedä onko edes sama asia sitten loppupeleissä.
Tuolla taustalla on ihan ymmärrettävää, että arjenhallinta ei luista yhtä hyvin. Mutta naisena joutuu silti usein kohtaamaan sen ajatuksen, että koti pitäisi olla siisti. Tytöiltä odotetaan kiltteyttä, ja pojat on poikia ja riehuu. Tämä ajatus on yhä vahvana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin omakotitalossa asuvaa miestä nämä jutut lähinnä huvittavat. Teen asioita silloin kun sattuu huvittamaan, kaikki hoituu verhojen lyhentämisestä pieniin remppahommiin. Siivouksessa yms. ei kuitenkaan ole kyse mistään projektista, vaan arkirutiineista.
Projekti on määritelmänsä mukaan ainutlaatuinen eli ei niin helposti toistettava. Kompostin rakentaminen pihan nurkkaan ylijäämäpuista on eräänlainen yksinkertainen projekti. Tai uuden istutusalueen suunnittelu.
Olen opetellut "olemaan väärässä" enkä puutu tai neuvo asioiden hoitamisessa.
Näen jo kaukaa useamman eri skenaarion, joka voi olla tulossa toiminnan tai valintojen seurauksena. Sitten vain jään seuraamaan mikä niistä toteutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADHD ja masennus, ja olen koko elämäni ollut kaoottinen 😁Vaikka ymmärränkin syy-seuraussuhteen, olo on liian saamaton ja ylivilkas suunnitteluun. Ja samaistun vahvasti tuohon että koska olen nainen, niin pitäisihän minun olla kodinhengetär. Olenpa useasti kuullut päivittelyä "ja vielä nainen!" jos vaikka jonkun kaaoskämpän haltijaksi on osoittautunut se nainen.
En tiedä onko edes sama asia sitten loppupeleissä.
Tuolla taustalla on ihan ymmärrettävää, että arjenhallinta ei luista yhtä hyvin. Mutta naisena joutuu silti usein kohtaamaan sen ajatuksen, että koti pitäisi olla siisti. Tytöiltä odotetaan kiltteyttä, ja pojat on poikia ja riehuu. Tämä ajatus on yhä vahvana.
Ap
Hohhoijaa
Sinun miehesi ei ole yhtä kuin miehet. Oma mieheni asui yksin vuosia ennen kuin tapasimme. En olisi koskaan tavannut häntä uudestaan, jos hän olisi tullut treffeille ryppyisissä ja haisevissa vaatteissa, jotka on kuivattu mytyssä. En olisi koskaan alkanut seurustella hänen kanssaan ellen olisi nähnyt, että hän osaa hoitaa kotinsa.
Älä siis yleistä. Olet itse valinnut miehesi ja jos suostut kuuntelemaan valitusta kalsareiden puutteesta niin sekin on oma valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään suunnitella koko viikon aina etukäteen, pyykinpesut, ruuanlaitot ja siivoamiset. Silloin aikaa riittää mukavasti omiin harrastuksiin.
Ystäväni aloittaa ruuanlaiton tiskaamalla altaassa olevat astiat puhtaaksi. En voisi kuvitella itseäni hänen saappaisiin.
Tapailin joskus erästä neitiä, jolla arjenhallinta ei ollut hallussa. Hän aloitti ruuanlaiton kauppaan menemällä, vessaa ei pessyt koskaan ja likaisia vaatteita pyöri pitkin lattiaa. Voivoitteli sitä kuinka hänen elämänsä on pelkkää kaaosta.
Syy-seurausongelmia esiintyy yhtälailla miehissä että naisissa. :-)
M25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään vaikeuksia hahmottaa syy-seuraussuhteita, ennakoida ja ratkoa erilaisia malleja laajoissakin kokonaisuuksissa ja riippuvuuksissa.
Arjen pyörittämisen ei kyllä pitäisi olla kenellekään terveelle aikuiselle mahdoton tehtävä, joten se ei vaadi mitään erityiskykyjä.
FM mies
Olen nähnyt että miehet kuitenkin näyttää pärjäävän työelämässä ja saattaa olla vaativissakin ammateissa(nämä tuntemani siis). Mutta sitten kotona on tilanne toinen, kun vaimolla on se vetovastuu arjen toimimisesta. Eri asia tietty jos on adhd tai autismi, silloin on ihan ymmärrettävää että arjen pyöritys voi olla haastavaa. Joku kommentoi aiemmin, että miehet käyttää sitä ajatteluenergiaansa enemmän työelämään ja harrastuksiin, ja siitä jää usein naisille se suurin vastuu. Ja tämä on ihan yleisesti hiljaisesti hyväksyttyä. Jos koti on sotkuinen, yleensä ensimmäinen tiedostamaton ajatus on, että nainen ei ole siivonnut.
ApEi se miesten aivokapasiteetti lopu sen vuoksi että tekee töitä paljon. Toki tyo voi olla niin uuvuttavaa että tuntuu että ei jaksa hoitaa kotiasioita tai arkea ja sama pätee tietysti naisiinkin. LIsäksi kyseessä voi olla välinpitämättömyys tai se, että kun ei vain tee niin nainen tekee kuitenkin asiat. Lisäksi vanha viisaus on että kun tekee jonkun asian kerran riittävän huonosti niin sitä ei pyydetä tekemään uudestaa. ELi kyllä jokainen terve aikuinen oppii tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, siivoamaan vessan, aika tauluttamaan perheen harrastukset jne. jos vain haluaa. Lisäksi on pakko todeta, että jos ei osaa perusasioita niin kannattaa alkaa opetella ja mennä vaikka merttojen kurssille jos ei muuten onnistu. Uusavuttomuus ja välinpitämättömyys tuntuu koko ajan leviävän arjen hallin suhteen.
FM Mies
Olen samaa mieltä näistä asioista ja kokenut näitä ilmiöitä. Kerroin aiemmassa keskustelussa, että en ole itse saanut siivous- ja arjenhallintamalleja omasta perheestäni(alkoperhe), vaan minun on pitänyt opetella kaikki asiat omilleen muuttaessani. Tiedän että se on ihan mahdollista, vaikka varsin hankalaa ilman mitään aiemmin opittua. Mutta silti naisilla on suuremipi sosiaalinen paine olla siistimpiä. Jos minä olisinkin ollut mies, olisinko nähnyt yhtä suurta painetta opetella kaikkea niin hyvin kuin pystyin, vai olisinko mennyt enemmän sieltä mistä aita on matalampi?
Olen myös nähnyt tuota, että kun tekee riittävän huonosti, niin ei tarvisi tehdä uudestaan. Meillä mies myös unohtaa, kuinka käyttää pyykkikonetta, vaikka käyttää ihan säännöllisesti! Saattaa varmistaa, että mihin lokeroon sitä ainetta laitettiin, tai missä lämpötilassa ja millä ohjelmalla mikäkin pestiin, vaikka meillä pyykit on lajiteltu lämpötilan mukaan nimettyihin koreihin valmiiksi!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADHD ja masennus, ja olen koko elämäni ollut kaoottinen 😁Vaikka ymmärränkin syy-seuraussuhteen, olo on liian saamaton ja ylivilkas suunnitteluun. Ja samaistun vahvasti tuohon että koska olen nainen, niin pitäisihän minun olla kodinhengetär. Olenpa useasti kuullut päivittelyä "ja vielä nainen!" jos vaikka jonkun kaaoskämpän haltijaksi on osoittautunut se nainen.
En tiedä onko edes sama asia sitten loppupeleissä.
Tuolla taustalla on ihan ymmärrettävää, että arjenhallinta ei luista yhtä hyvin. Mutta naisena joutuu silti usein kohtaamaan sen ajatuksen, että koti pitäisi olla siisti. Tytöiltä odotetaan kiltteyttä, ja pojat on poikia ja riehuu. Tämä ajatus on yhä vahvana.
Ap
Ja on niin kauan kuin me naiset äiteinä ja puolisoina mahdollistamme sen.
Kokonaisuuksien hallinnassa, syy-seuraus -yhteyksien ymmärtämisessä ja järjestelmällisyyydessä on ihan yhtä lailla ongelmia niin miehillä kuin naisillakin. Itselläni ei ole näissä mitään ongelmaa, mutta koska työni on juuri tuota, vapaa-ajallani elän mielelläni kuin Ellun kana. Ruuanlaittoa lukuunottamatta en pidä mistään kotitöistä. Koska niitä on kuitenkin pakko tehdä, molemmat lapseni (tyttö ja poika) ovat saaneet rievun käteensä heti, kun oppivat nousemaan pystyyn ja lakkasivat työntämästä kaikkea suuhunsa. En kuitenkaan ole märissyt yksityiskohdista, vaikka joskus joudunkin etsimään perunankuorimaveistä tai muita tavaroita, koska ne eivät ole siellä, mihin minä ne yleensä laitan.
En voi uskoa että mun mies on ainoa joka tekee lähes kaikkia kotitöitä paitsi ruokahuoltoa ihan pyytämättä ja itsenäisesti. Enemmän ja paremmin kuin minä. Ollaan myös sovittu että hänellä on päävastuu lapsen päiväkotiasioista. Ei ole todellakaan mahdotonta edes mörökölli-DI -miehelle osata myös arjen asioita.
Vierailija kirjoitti:
Yksin omakotitalossa asuvaa miestä nämä jutut lähinnä huvittavat. Teen asioita silloin kun sattuu huvittamaan, kaikki hoituu verhojen lyhentämisestä pieniin remppahommiin. Siivouksessa yms. ei kuitenkaan ole kyse mistään projektista, vaan arkirutiineista.
Projekti on määritelmänsä mukaan ainutlaatuinen eli ei niin helposti toistettava. Kompostin rakentaminen pihan nurkkaan ylijäämäpuista on eräänlainen yksinkertainen projekti. Tai uuden istutusalueen suunnittelu.
No, projektin tarkkaa määritelmää en niin tiedä, mutta olen omaksunut tämän nyt pinnalla olevan ajatuksen naisen projektipäällikköydestä kotona. :D
Yksin asuvana on tottakai pakko ottaa sitä vastuuta. Kahdestaan sitä voi jakaa, ja jako ei aina välttämättä ole tasaista. Kun olemme mieheni kanssa keskustelleet siivouksesta, niin asenne on aikalailla ollut sama kuin sinulla. Eihän ongelmaa ole sillä, joka näkee homman toimivan? En minäkään ole mikään siivousnatsi, että kaikki pitää olla tiptop jatkuvasti. Mutta se, että näen mieheni jatkuvasti tuskailevan samojen ongelmien kanssa, ja tekevän tehotonta työtä saa minut ymmyrkäiseksi. Varsinkin kun näen tätä ilmiötä lähipiirissäni ja täällä palstallakin on usein keskutelua vastaavista aiheista.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Referoin aiempia keskusteluja. Keskutelu on päässyt useammalle sivulle, ja "liekille" asti, mutta silti koko keskustelu on pitänyt poistaa, vaikka yhtään häirikköä ei kommentteihin asti ole osunut.
Kommentteja on tullut puolesta ja vastaan. Yksi mies meinasi, että vaimonsa ei ole ennustettava, ja välillä pizzalaatikko pöydällä on ok ja välillä ei. Joten hän ei voi koskaan tietää tekeekö "oikein".
Muutama kommentoi, että on tällaisia naisiakin. Ja se on ihan totta. Itse kommentoin takaisin, että minun lähipiirissäni tämä näyttäytyy silti enemmistöllä miehien ongelmana.
Yksi nainen tunnustautui tällaiseksi, mutta totesi että se on silti hyväksyttävämpää mieheltä olla "välinpitmätön" ja on itse kokenut suurempaa painetta "ryhdistäytyä".
Ja oli kommentteja ja omia kokemuksia, esim kuinka mies ottaa hoitaaksen lapsen lääkärin. Mutta naisen asiaksi jää selvittää lukkareita, mikä aika sopii, soittaa lääkäriin ja varata se, pakata kamppeet ja pukea lapsi, ja silti mies myöhästyy lapsen kanssa lääkäristä "kun ei muistutettu tarpeeksi ajoissa".
Toivon että tämä keskustelu saa jatkua. En näe asianmukaisena poistaa koko keskustelua, jos vaikka joukossa onkin muutama häirikkö jonka viestit ei tule näkyville. Miksi pilata keskustelua kaikilta? Vai onko niin, että tästä aiheesta ei saa keskustella? Vaikka vastaava "nainen projektipäällikkönä" keskustelu on täällä palstalla.
Ap