Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet ei näe syy-seuraussuhteita ja osaa ennakoida arjessa? Pt4
04.06.2018 |
Olen nähnyt tämän toistuvan useissa miehissä ja parisuhteissa. Useat miehet ei tunnu hoksaavan, että jos nyt jättää jotain siivoamatta, se kostautuu myöhemmin. Tai jos suunnittelee ruokia etukäteen, ei kaupassa tarvitse rampata joka päivä, ja aikaa jää muulle.
Oma mieheni esim tuskailee pyykkäyksen kanssa ja kuinka sitä kertyy paljon. Yritän neuvoa, että jos pyykkäisi lähes päivittäin, niin valtavaa pyykkivuorta ei ehtisi kertyä. Mies ruttaa pyykit ahtaasti osaan telineeseen niin, että kaikki pyykit eivät kuivu kunnolla, jäävät ruttuun ja osa jopa haisemaan. Olen yrittänyt nätisti vinkata, että kannattaa käyttää koko telineen pinta-ala hyödyksi ja asetella pyykit nätisti suoraksi, jotta pyykit kuivuvat nopeammin ja paremmin (ja on miellyttävämpi käyttää). Silti mies ei ota näitä vinkkejä huomioon, vaan aina on tämä sama ongelma.
Häneltä saattaa loppua puhtaat alushousut, ja pukee päälle uimahousut. Tulee minulle ihmettelemään, että miksen muistuta häntä ostamaan lisää boksereita. Itse ihmettelen takaisin, että miten edes tietäisin, että hänellä on bokserit loppu, kun en ratsaa hänen vaatekaappiaan äidin tavoin.
Enemmän tämä ilmiö minusta näkyy ja haittaa lapsiperheissä. Äiti on usein perheen projektipäällikkö ja hoitaa suunnittelut ja ennakoinnit ja perheen lapset on ne, joihin laiminlyönnit sattuvat. Onko niin, että naisilla on tippaleipäaivot ja miehillä putkiaivot?
Tämä keskustelu on nyt neljättä kertaa täällä. Keskustelu on pysynyt asiallisena, mutta aina tämä poistuu.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmekään että tämä ketju on etusivulla. Ap hoitaa sujuvasti monologia ja joka toinen kommentti on häneltä.
Muutkin kommentoi. Tykkään vastailla suurimpaan osaan viestejä. Keskustelu kyllä kuolee aikanaan, kun muut ei enää kommentoi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keneltä aikuiselta mieheltä loppuu puhtaat kalsari???
No niinpä ja meillä. Odotan yhä että mies hoksaa lähtä ostamaan niitä kalsareita. Tämä on tapahtunut jo muutamaan kertaan, osti pari lisää välissä, mutta joutui myös heittämään pois pari. Minä en ala miestä siitä muistuttamaan, vaan on itse vastuussa omista vaatteista. Muuten saan olla aina muistuttamassa, ja luultavasti kohta muistutan ostamaan paitoja, housuja ja sukkia. Olen neuvonut kirjoittamaan ylös kauppalistaan jotta muistaa, mutta sitä ei ole tapahtunut. Kohta luultavasti taas tilanne toistuu, ja neuvon saman asian, jota ei tapahdu ja homma kiertää noidankehää pitkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kodinhoito kuuluu naiselle.
Viisas nainen ei perusta kotia tällaisen miehen kanssa.
Viime viikolla pyysin miestä hakemaan yo-ruusun töistä tullessaan, vastaus: "No nyt meni kyllä vaikeaksi". Ööööö niinku millä tavalla? Sanoin, että ei ole värillä väliä, ota vaikka punainen. Aika usein miehen on vaikeaa valita kahden antamani vaihtoehdon välillä, tehdäänkö näin vai näin ja vastaukseksi saattaa tulla "No jos valitsenkin väärin". Mitä väliä sillä on, kaatuuko siihen maailma? Tietynlainen vastuunotto puuttuu, jopa melko simppeleissä asioissa, mies mieluummin heittäytyy avuttomaksi ja haluaa minun suunnittelevan, päättävän ja hoitavan melkein kaiken. Haluanko tehdä niin, en halua, mutta mitään muutosta miehen tavassa toimia on vaikeaa saada aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän johdu siitä, että lapsuudenkodissa mies on hemmoteltu prinsessa ja tytöltä odotetaan kodinhoitoa. Näin ainakin meillä oli. Veli sai osallistua siivoukseen, jos halusi. Minä sain huudot,ellei koti ollut tiettyyn aikaan tiettynä päivänä siivottu. Sekä tiskaaminen, siivoaminen että omat pyykit olivat täysin minun vastuullani.
Jep. Sitten kostatte sen miehille nalkutuksella kun se veli projisoituu häneen. Selkeä syy-seuraus.
Ehkä joillain näinkin, mutta se on sitten eri keskustelu. Tuossa oli kyse siitä, että monessa nyky 3-4-kymppisen lapsuudenperheessä tytöiltä odotettiin paljon enemmän kodinhoidon suhteen kuin pojilta, mikä on vaikuttanut normeihin siitä, mitä katsotaan naisten ja miesten velvollisuuksiksi kotitöiden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko taustalla olla se, että naiset (yleistäen) haluavat kontrolloida kodin sisäisiä asioita ja mies luovuttaa kokiessaan oman tapansa tehdä asioita aina vääräksi, vaikka ei omasta mielestään tee väärin. Toki on sitten näitä, jotka ovat juurtuneet kotona opittuun tapaan, eivätkä osaa muuttaa tapaansa, vaikka näkevätkin sen epäloogisena. Itse olen opettanut miehelleni, että asioita voi tehdä myös omalla tavalla, eikä tarvitse aina tehdä niin, kuten on kotona taannoin tehty.
Varmasti voi olla tätä. Naiselle on suuremmat paineet, että koti on kunnossa, joten silloin sitä ehkä ottaa enemmän ohjat. En itse lähde pienistä asioista valittamaan jos lopputulos on kuitenkin sama. Tietty se on sitten eri asia, jos mies (tiedostamattaan ehkä?) tahallaan tekee huonosti, jotta nainen hoitaisi puolestaan. Tai jos vahingossa tekee huonosti, esim likaisella rätillä siivoaa, niin että lika vain leviää.
Meillä mies myös on jumittunut tekemään asioita niinkuin on lapsuudenkodistaan oppinut. Itse olen etsinyt tietoa netistä, ja innoissani yrittänyt kertoa näistä uusista tavoista miehelle varsinkin jos on jotain joka nopeuttaa ja helpottaa siivousta. Mutta mies ei tosiaan ota näitä vinkkejä juuri vastaan. No, tärkeintä on että homma tulee tehtyä. Silti varsinkin tuo pyykkiepisodin toistuvuus jaksaa hämmästyttää, kun ratkaisua on tarjottu nenän eteen.
Ap
Poikieni ollessa pienempiä opetin heille, että kalsarit ja sukat vaihdetaan joka päivä. Siihen mieheni sanoi kirkkain silmin ja ilmeisesti aidosti vastaavaa tukea pyytäen: "Voisitkohan opettaa sen myös mulle?" Olin niin pöyristynyt, että en saanut sanaa suustani. Eiköhän kuuluisi aikuisen ihmisen perustaitoihin, ei sitten vissiin. En ole tarkkaillut kuinka usein miehellä kalsarit ja sukat vaihtuu, en ennen tätä pyyntöä enkä sen jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä mieslapsia?? Itse olen asustellut viimeiset 10 vuotta yksin, eikä ole ollut vaimo tai äiti auttamassa.
Moni näyttää tällainen olevan minun tuttavapiirissä. Yksinollessa on tietenkin pakko olla vastuussa kaikesta. Kaksin vastuu voi helposti lipsahtaa siihen vanhaan jakoon, että nainen on projektipäällikkö. En tiedä miksi näin on, mutta siltä se monessa perheessä vaikuttaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADHD ja masennus, ja olen koko elämäni ollut kaoottinen 😁Vaikka ymmärränkin syy-seuraussuhteen, olo on liian saamaton ja ylivilkas suunnitteluun. Ja samaistun vahvasti tuohon että koska olen nainen, niin pitäisihän minun olla kodinhengetär. Olenpa useasti kuullut päivittelyä "ja vielä nainen!" jos vaikka jonkun kaaoskämpän haltijaksi on osoittautunut se nainen.
En tiedä onko edes sama asia sitten loppupeleissä.
Tuolla taustalla on ihan ymmärrettävää, että arjenhallinta ei luista yhtä hyvin. Mutta naisena joutuu silti usein kohtaamaan sen ajatuksen, että koti pitäisi olla siisti. Tytöiltä odotetaan kiltteyttä, ja pojat on poikia ja riehuu. Tämä ajatus on yhä vahvana.
Ap
Aivan samoin ihmeteltäisiin ja katsottaisiin pitkään ja ivallisesti, jos ns.miesten työ olis jäänyt tekemättä mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä mieslapsia?? Itse olen asustellut viimeiset 10 vuotta yksin, eikä ole ollut vaimo tai äiti auttamassa.
Sinä muutut mieslapseksi myös jos nainen tulee talouteen. Mikään mitä teet ei riitä, teet auttamatta väärin ja "anna kun minä neuvon sinulle 'oikean' tavan tehdä koska et muuten 'osaa'" ja lopulta tätä tarpeeksi kauan kuultuasi ehdollistut siihen mitä näiden naisten äidit ovat hokeneet heille lapsuudessaan. Sen jälkeen älyät että mikään tekemisesi ei riitä ja lopetat tekemästä yhtään mitään. Annat naisen hoitaa asioita josta seuraa lisää nalkutusta siitä että "sä et koskaan tee mitään, mä en ole sun äitis" ja seuraava etappi onkin löytää itsesi tältä palstalta naisen miesvihakirjoituksen sisältönä, jonka jälkeen tulee ero jossa kaikki on sinun syytäsi.
Toisinsanoen, pysy sinkkuna ja jatka sitä mitä juuri nyt teet, jos haluat pitää itsekunnioituksesi.
Varmasti on paljon sellaista, että lähdetään toimimaan hyväksyttyjen mallien kautta. Perinteinen malli on, että ihmiset on parisuhteessa. Yksinasuessa hoitaa molemien vastuut. Kaksin tapahtuu jako, joka myös varmasti luisuu enemmän perinteiseen suuntaan. Jos lähden miettimään lapsen neuvolakäyntejä, näen mielessäni naisen viemässä lapsen neuvolaan. Varmasti monella muullakin tulee ensin tällainen stereotypinen mielikuva. Ja niiden mukaan me toimimme yhä tiedostamattaan.
Näkisin, että tässä on tottakai se yksilönvastuu myös, mutta myös se sosiaalinen paine ja malli mikä tulee muualta ja painaa vaakakupissa yhtälailla jos sitä ei tietoisesti hoksaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän johdu siitä, että lapsuudenkodissa mies on hemmoteltu prinsessa ja tytöltä odotetaan kodinhoitoa. Näin ainakin meillä oli. Veli sai osallistua siivoukseen, jos halusi. Minä sain huudot,ellei koti ollut tiettyyn aikaan tiettynä päivänä siivottu. Sekä tiskaaminen, siivoaminen että omat pyykit olivat täysin minun vastuullani.
Jep. Sitten kostatte sen miehille nalkutuksella kun se veli projisoituu häneen. Selkeä syy-seuraus.
Ehkä joillain näinkin, mutta se on sitten eri keskustelu. Tuossa oli kyse siitä, että monessa nyky 3-4-kymppisen lapsuudenperheessä tytöiltä odotettiin paljon enemmän kodinhoidon suhteen kuin pojilta, mikä on vaikuttanut normeihin siitä, mitä katsotaan naisten ja miesten velvollisuuksiksi kotitöiden suhteen.
Ja näiden vanhempien isoisä on se joka oli sodassa jonka seurauksena tuskin on hirveästi ollut voimavaroja pitää kodista tai lapsista huolta kun sieltä on palannut -- jos edes on palannut. Pojilla ei ole ollut isän mallia ollenkaan tai se joka on ollut, ei ole ollut henkisesti läsnä vaan mitä varmimmin turruttanut tunteensa viinaan. Siitä skipataan kolme-neljä sukupolvea ja miesten "paapominen" on edelleen voimissaan koska äidit ovat pystyneet pitämään huolta tytöistä mutta jostain syystä poikia ei ole velvoitettu edelleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovela mies tekeytyy typeräksi kotiaskareissa niin ei tarvitse niitä tehdä kun siitä ei tule mitään! 😉 Jää aikaa omiin puuhailuihin. Sitäpaitsi pieni riitely kumppanin kanssa vain piristää ja siitä seuraa sovintoseksiä 😎
Vierailija kirjoitti:
Viime viikolla pyysin miestä hakemaan yo-ruusun töistä tullessaan, vastaus: "No nyt meni kyllä vaikeaksi". Ööööö niinku millä tavalla? Sanoin, että ei ole värillä väliä, ota vaikka punainen. Aika usein miehen on vaikeaa valita kahden antamani vaihtoehdon välillä, tehdäänkö näin vai näin ja vastaukseksi saattaa tulla "No jos valitsenkin väärin". Mitä väliä sillä on, kaatuuko siihen maailma? Tietynlainen vastuunotto puuttuu, jopa melko simppeleissä asioissa, mies mieluummin heittäytyy avuttomaksi ja haluaa minun suunnittelevan, päättävän ja hoitavan melkein kaiken. Haluanko tehdä niin, en halua, mutta mitään muutosta miehen tavassa toimia on vaikeaa saada aikaan.
Se muutoksen aikaansaaminen on hankalaa, kun kyseessä on niin abstrakti asia. Kotitöitä voi delegoida, mutta se ajatustyön delegointi on haastavampaa. Itse olen lähtenyt purkamaan sitä vastuualueiden jaolla. Mutta silti ilmenee kaikkia osa-alueita, joissa mies automaattisesti ajattelee että minä olen vastuussa. Yhtälailla meilläkin on jokin miehen pipo ollut hukassa ja kysellyt missä se on, ja minä olen ehdottanut että siellä missä pipot on, ja mies hämmentyy että missä meillä pipot säilytetään. Siellä missä ne on olleet muutosta asti. Tai etsii kynää ja kysyy missä meillä kynät säilytetään. Siellä missä ne aina on. On myös olettanut että teen varmuuskopioita hänen tiedostoistaan. Teen omistani, hänen tiedostoista en tiedä mitään, miksi niitä lähtisin penkomaan? Molemmilla on samat valmiudet hoitaa näitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hiton hyvä ennakoimaan oleelliset asiat. Tiedän nytkin että seksiä on tänäänkin. Sitten kun tärkein on hoideltu niin voi miettiä turhempia asioita kuten pyykkiä tai siivousta. Lomalla voi keskellä päivääkin nauttia siitä parhaasta asiasta suhteessa. Pitää vaan antaa neidin pikkasen toipua kun sillä on hiukan krapula.
mies_ kirjoitti:
Olen opetellut "olemaan väärässä" enkä puutu tai neuvo asioiden hoitamisessa.
Näen jo kaukaa useamman eri skenaarion, joka voi olla tulossa toiminnan tai valintojen seurauksena. Sitten vain jään seuraamaan mikä niistä toteutuu.
Sama :D olen pari kertaa huomauttanut miehelle siitä että taaperon vaippa vuotaa tosi helposti, eli kannattaa vaihtaa se aina ennenkuin antaa maitopullon hänelle. Mies harvemmin sitä kuitenkaan vaihtaa. sitten katson kun mies kiroaa "paskoja vaippoja!" ja kuuraa sohvaa. Niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADHD ja masennus, ja olen koko elämäni ollut kaoottinen 😁Vaikka ymmärränkin syy-seuraussuhteen, olo on liian saamaton ja ylivilkas suunnitteluun. Ja samaistun vahvasti tuohon että koska olen nainen, niin pitäisihän minun olla kodinhengetär. Olenpa useasti kuullut päivittelyä "ja vielä nainen!" jos vaikka jonkun kaaoskämpän haltijaksi on osoittautunut se nainen.
En tiedä onko edes sama asia sitten loppupeleissä.
Tuolla taustalla on ihan ymmärrettävää, että arjenhallinta ei luista yhtä hyvin. Mutta naisena joutuu silti usein kohtaamaan sen ajatuksen, että koti pitäisi olla siisti. Tytöiltä odotetaan kiltteyttä, ja pojat on poikia ja riehuu. Tämä ajatus on yhä vahvana.
ApAivan samoin ihmeteltäisiin ja katsottaisiin pitkään ja ivallisesti, jos ns.miesten työ olis jäänyt tekemättä mieheltä.
Mikäs "miesten työ" nykyajan kaupunkielämässä on sellainen, että sen tekemättömyys a) näkyy selkeästi ulospäin ja b) vaatii päivittäistä tai lähes päivittäistä hommaa, että sen tekemättömyys ei näy ulospäin?
Me asumme kerrostalossa. Auton renkaat vaihtaa huoltamo. Mitään muuta miesten työtä meillä en edes keksi. Minä poraan jos jotain tarvitsee porata, mutta ei se taulujen puuttuminen seiniltä millään lailla miestä "nolaisi". Ok-taloissa asuvilla kavereillanikin puutarha on enemmän naisen kuin miehen vastuulla. Maatiloilla varmasti asia on eri, mutta niillä asuu aika harva suomalainen nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Poikieni ollessa pienempiä opetin heille, että kalsarit ja sukat vaihdetaan joka päivä. Siihen mieheni sanoi kirkkain silmin ja ilmeisesti aidosti vastaavaa tukea pyytäen: "Voisitkohan opettaa sen myös mulle?" Olin niin pöyristynyt, että en saanut sanaa suustani. Eiköhän kuuluisi aikuisen ihmisen perustaitoihin, ei sitten vissiin. En ole tarkkaillut kuinka usein miehellä kalsarit ja sukat vaihtuu, en ennen tätä pyyntöä enkä sen jälkeen...
Tämä kyllä veti jo aika sanattomaksi. Kun joidenkin asioiden ajattelee olevan ihan itsestäänselviä, sellaisia että on ne vastuut omasta itsestä. Mutta sitten käy näin ja voi vain hämmästellä.
Olen kuullut niin monta kertomusta siitä, että viimeistään lastenhankinnassa mies on laiskistunut ja luistellut velvollisuuksistaan. Tuo kuulostaa juuri siltä, että on se yksi ylimääräinen lapsi joukossa. Ei sillä, kyllä nämä omatkin kertomukseni siihen vahvasti viittaavat ja siltä välillä tuntuu.
Ap
En ymmärrä miksi AP on vielä miehensä kanssa, jos arki on kerran noin ahdistavaa. Ensinnäkin tuo mies on erityisen saamaton. Toisekseen, kuten kirjoitin ensimmäiseen ketjuun, niin moni mies ei jaksa tehdä noin simppeleistä asioista mitään jättiprojekteja. Niitä saa hoitaa töissä ihan riittämiin.
Osaan kyllä laittaa vaatteet pyykkiin, kun esimerkiksi puhtaiden kalsareiden määrä alkaa olla vähissä. Pystyn osatamaan vessapaperia, kun huomaan kaapissa olevien rullien määrän olevan pieni. Viikon ruokien suunnitteluun menee noin 5 min ja saman verran ostoslistan tekemiseen. Jne.
Jostain syystä naiset haluvat väkisin tehdä tällaisista asioista hirveän härdellin ja jostain pyykinpesua pitää suunnitella kuukauden eteenpäin. Esimerkiksi pelkästään uimarannalle meneminen on haastavaa jos vaimo on mukana. Se tarvikelista on ihan tolkuton. Paljon vähemmällä stressillä pääsee, kun menee vain lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADHD ja masennus, ja olen koko elämäni ollut kaoottinen 😁Vaikka ymmärränkin syy-seuraussuhteen, olo on liian saamaton ja ylivilkas suunnitteluun. Ja samaistun vahvasti tuohon että koska olen nainen, niin pitäisihän minun olla kodinhengetär. Olenpa useasti kuullut päivittelyä "ja vielä nainen!" jos vaikka jonkun kaaoskämpän haltijaksi on osoittautunut se nainen.
En tiedä onko edes sama asia sitten loppupeleissä.
Tuolla taustalla on ihan ymmärrettävää, että arjenhallinta ei luista yhtä hyvin. Mutta naisena joutuu silti usein kohtaamaan sen ajatuksen, että koti pitäisi olla siisti. Tytöiltä odotetaan kiltteyttä, ja pojat on poikia ja riehuu. Tämä ajatus on yhä vahvana.
ApAivan samoin ihmeteltäisiin ja katsottaisiin pitkään ja ivallisesti, jos ns.miesten työ olis jäänyt tekemättä mieheltä.
Niitä miesten töitä on väistämättä nykyään vähemmän. Nykyään naisetkin käy töissä, voi jopa joissain tilanteissa tienata enemmän kuin mies. Asutaan kerrostalossa, jolloin mitään pihan huoltamista ei ole. Ehkä jotkut asuvat vuokralla, niin ei ole vastuuta remonteista. Moni nainen varmaan osaa vaihtaa autoon renkaita. Itse en osaa, mutta minulla ei ole korttiakaan, vaan kuljen pyörällä. Nykyään se kaikkein näkyvin on perinteisesti naisille jäänyt, koti ja lapset.
Ap
Olen huomannut monessa asiassa, että jos tekee osan valmiiksi miehelle, niin sitä todennäköisempää on, että lopun joutuu myös tekemään itse. Yleensä kirjaan yhteiset ostokset kauppalistaan, mutta välillä haastan tilannetta ja jätän myös miehen muistettavaksi. Eli mies hoksaa että vessapaperit on loppu, tulee minulle ihmettelemään, ja minä opastan kirjoittamaan sen ylös että helpommin muistaa ostaa kaupasta. Tässä tilanteessa vaan joutuu usein kärsijäksi, joten saa tietoisesti patistaa itseään, että se on parempi silti kun molemmat on vastuussa.
Ap