Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet ei näe syy-seuraussuhteita ja osaa ennakoida arjessa? Pt4
04.06.2018 |
Olen nähnyt tämän toistuvan useissa miehissä ja parisuhteissa. Useat miehet ei tunnu hoksaavan, että jos nyt jättää jotain siivoamatta, se kostautuu myöhemmin. Tai jos suunnittelee ruokia etukäteen, ei kaupassa tarvitse rampata joka päivä, ja aikaa jää muulle.
Oma mieheni esim tuskailee pyykkäyksen kanssa ja kuinka sitä kertyy paljon. Yritän neuvoa, että jos pyykkäisi lähes päivittäin, niin valtavaa pyykkivuorta ei ehtisi kertyä. Mies ruttaa pyykit ahtaasti osaan telineeseen niin, että kaikki pyykit eivät kuivu kunnolla, jäävät ruttuun ja osa jopa haisemaan. Olen yrittänyt nätisti vinkata, että kannattaa käyttää koko telineen pinta-ala hyödyksi ja asetella pyykit nätisti suoraksi, jotta pyykit kuivuvat nopeammin ja paremmin (ja on miellyttävämpi käyttää). Silti mies ei ota näitä vinkkejä huomioon, vaan aina on tämä sama ongelma.
Häneltä saattaa loppua puhtaat alushousut, ja pukee päälle uimahousut. Tulee minulle ihmettelemään, että miksen muistuta häntä ostamaan lisää boksereita. Itse ihmettelen takaisin, että miten edes tietäisin, että hänellä on bokserit loppu, kun en ratsaa hänen vaatekaappiaan äidin tavoin.
Enemmän tämä ilmiö minusta näkyy ja haittaa lapsiperheissä. Äiti on usein perheen projektipäällikkö ja hoitaa suunnittelut ja ennakoinnit ja perheen lapset on ne, joihin laiminlyönnit sattuvat. Onko niin, että naisilla on tippaleipäaivot ja miehillä putkiaivot?
Tämä keskustelu on nyt neljättä kertaa täällä. Keskustelu on pysynyt asiallisena, mutta aina tämä poistuu.
Kommentit (155)
Hehheh, tutulta kuulostaa. Mies jättää esim. tyhjän myslikartongin roskiksen LÄHELLE, mutta ei viitsi laittaa sitä sinne pussiin?! Olen tästä sanonut jo useamman kerran, että kuvitteletko sen itsestään teleporttaavan sinne roskikseen - ei, kyllä se täytyy itse pistää sinne, ja jos mies ei laita niin se jää minun tehtäväkseni. Eihän tää nyt mikään maailmaa järisyttävä asia ole, mutta silti ärsyttää joskus. Samoin jos pyydän tyhjentämään puhtaat tiskit kaappiin, niin hups vain, AINA jää pari kattilaa tms. siihen kaapin viereen. En tajua mikä on niin iso ongelma, ettei voi itse hoitaa hommaa loppuun asti.
Mieheni on eteläamerikkalainen, ja sieltä oppinut äidiltään että naiset kyllä hoitaa. Onneksi on joustavaa laatua tämä mies, eli olen kyllä saanut hänet osallistumaan. Suurin syy tekemättömyyteen on ollut ihan silkka tiedon puute, ei esimerkiksi osannu käyttää pesukonetta, kun ex-vaimo (ja sitä ennen äiti) olivat tehneet oikeasti aivan kaiken! Olen sanonut, että en ole mikään piika tai kodinhoitajat enkä ETENKÄÄN mikään äidinkorvike. Sanoi, että ei tätä missään nimessä haluakaan, ja vähän nolostellen sitten sanoi, että jos minä opettaisin häntä, niin sitten voimme jakaa kotityöt. Olen opettanutkin (niin hullulta kuin se kuulostaakin), ja tilanne on tasoittunut huomattavasti. Mitä nyt noita kartonkeja ei saa edelleenkään roskiin asti. :D Samoin ripustaa pyykit oudosti ja sitten jäävät joko kosteiksi tai ovat ihan rutussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun näkemys on taas aivan päinvastainen. Monet naiset kehuvat olevansa järjestelmällisiä, ennakoivat jne.yms. Työelämässä tämä usein toteutuukin, mutta työelämän ulkopuolella samat asiat ei onnistu ollenkaan.
Mulla kanssa adhd, mutta tunnistan syy- seuraussuhteet, toisin kuin hämmentävän harva tuntemistani miehistä ja valitettavasti tämä ulottuu kotitöiden ulkopuolellekkin.
Edellisisessä suhteeessani otin sen kannan etten neuvo tai ala tekemään puolesta.
Alkuun mies vedätti sillä, että kyseli typeriä kuten "missä vaatteet mahtaa olla" (oliskohan kaapissa) ja väitti sitten ettei muka ollut, jolloin kiltisti sitten suostuin avuksi vaikka siellähän ne tavarat tietenkin oli missä pitikin.
Lopetin sitten auttamisen etsinnöissä kun kuvio selvisi, mutta miehen kysely valitettavasti ei.
Olen nyt asunut pari vuotta yksin ja olen niin onnellinen tilanteesta, etten todellakaan suostuisi enää jakamaan kotiani ja arkeani yhdenkään miehen vuoksi.
Olen viimeinkin tajunnut, että elämä voi olla myös helppoa.
En nyt sanoisi että kaikki miehet... Mä yritän sanoa että pitäis nyt suunnitella ruuat etukäteen että ei tarvi käydä koko ajan kaupassa. Ei onnistu, kai se sit on kivempi rampata kuin istuu hetkeks alas miettiin.
Olen laiska. Ja kissanikaan eivät juuri välitä järjestyksestä ja kausaliteetistä. Ihana vapaus! Vaihdoin lakanat viimeeksi elokuussa 2017.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen elämässä on muutakin kuin ainainen kodinhoito, pyykkääminen ja ruuanlaitto. Aivan helvetin typerää pyhittää henkilökohtainen elämä jatkuvaan puunaamiseen. Ei ihme, että naisia kiukuttaa, jos jatkuvasti päällimmäisenä mielessä on joku vaatimaton tahra parketilla.
Mä mietin tässä, että ap:n mies kuulostaa mun mieheltä nykyään.
Ennen se teki itse ja myönnän, että joistain asioista olen sanonut usein. En tiedä mistä se saamattomuus lähti, ehkä vaan ehdin aina tekemään asiat ensin, joten hän lakkasi tekemästä.
Olkoot sotkuista, sama se, mutta sanoin ennen lapsen syntymää, että puukot, sytkäri yms. olisi hyvä pitää niin, ettei lapsi yllä. Mies sanoi joo joo ja nyt minä kerään niitä lapsen käsistä lähes päivittäin ja avaimet löytyy kenkäkaapista tai sohvan alta. Kysyin, että laitetaanko kori seinälle siihen kohtaan, johon hän yleensä pöydälle tavarat heittää. Viikon se toimi, en nalkuta, mutta kyse on lapsen turvallisuudesta, joten minä kerään niitä tavaroita taas...
Nyt mies taas kyllä siivoaa, mutta vasta kun on pakko. Minä olen hiljaa ja kärsin, ehkä jossain vaiheessa päästään yhteiseen rytmiin. Kohta pitäis syödä. Mä imetän lasta, toinen on päiväunilla ja mies.. pelaa koneella, se alkaa suunnittelemaan ruuan laittoa kohta, kun pitäisi olla ruoka pöydässä (kaikilla on nälkä), kaikki lihat on pakkasessa ja tunnin päästä sillä on sovittu meno.. Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha yleistää. Sulla on vaan tyhmä mies
Vierailija kirjoitti:
Hehheh, tutulta kuulostaa. Mies jättää esim. tyhjän myslikartongin roskiksen LÄHELLE, mutta ei viitsi laittaa sitä sinne pussiin?! Olen tästä sanonut jo useamman kerran, että kuvitteletko sen itsestään teleporttaavan sinne roskikseen - ei, kyllä se täytyy itse pistää sinne, ja jos mies ei laita niin se jää minun tehtäväkseni. Eihän tää nyt mikään maailmaa järisyttävä asia ole, mutta silti ärsyttää joskus. Samoin jos pyydän tyhjentämään puhtaat tiskit kaappiin, niin hups vain, AINA jää pari kattilaa tms. siihen kaapin viereen. En tajua mikä on niin iso ongelma, ettei voi itse hoitaa hommaa loppuun asti.
Mieheni on eteläamerikkalainen, ja sieltä oppinut äidiltään että naiset kyllä hoitaa. Onneksi on joustavaa laatua tämä mies, eli olen kyllä saanut hänet osallistumaan. Suurin syy tekemättömyyteen on ollut ihan silkka tiedon puute, ei esimerkiksi osannu käyttää pesukonetta, kun ex-vaimo (ja sitä ennen äiti) olivat tehneet oikeasti aivan kaiken! Olen sanonut, että en ole mikään piika tai kodinhoitajat enkä ETENKÄÄN mikään äidinkorvike. Sanoi, että ei tätä missään nimessä haluakaan, ja vähän nolostellen sitten sanoi, että jos minä opettaisin häntä, niin sitten voimme jakaa kotityöt. Olen opettanutkin (niin hullulta kuin se kuulostaakin), ja tilanne on tasoittunut huomattavasti. Mitä nyt noita kartonkeja ei saa edelleenkään roskiin asti. :D Samoin ripustaa pyykit oudosti ja sitten jäävät joko kosteiksi tai ovat ihan rutussa.
Mä olen ihmetellyt kanssa tuota "melkein" loppuun asti tekemistä. Esim. tyttöystävä kun tyhjentää astianpesukoneen niin suuri osa astioista jää tiskipöydälle- lautaset siististi lautaskaapin alle, kupit kuppikaapin alle ja kattilat tms kattilakaapin päälle. Samoin pyykkikori on usein melkein tyhjä, mutta pyykkikorin päällä ja vierellä on röykkiöittäin likapyykkiä. Puhtaat pyykit viikkailee siististi narulta, mutta jäävät sängylle (kaappiin menevät pyykit) tai laatikoston päälle (laatikostoon menevät pyykit). Kauppakassit jos tyhjentää niin jääkaappitavarat sentään päätyvät kyllä jääkaappiin mutta kuivatavarat jäävät lähes poikkeuksetta keittiön tasoille, yleensä kuitenkin sen kaapin liepeille mihin ne pitäisi laittaa. Jos vessapaperi loppuu niin uusi rulla ei koskaan päädy vanhan tilalle telineeseen vaan johonkin lähistölle, pesukoneen päälle tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni osaa kyllä käydä kaupassa, hoitaa ruuat, hoitaa omat pyykkinsä, mutta sellainen pienten asioiden huomioiminen jää.
Häneltä esim tippuu jotain ja hän ei katso mitä, vaikka toteaa kuulleensa äänen, kun kysyy. Hän ei hoksaa ottaa avaimia yläkerrasta mukaan kun on lähdössä alakerrasta ulos. Hän nappaa ampiaisen kiinni lasilla ja pahoilla, mutta ei mieti etukäteen, miten avaa oven (täällä ei avaudu yhdellä kädellä). Nää on hemmetin ärsyttäviä, etenkin kun on kyse siitä, että hän ei mieti minua. Ruokaa jättää kyllä eikä syö kaikkea, mutta monessa asiassa olen näkymätön.
Minä ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta tuo ärsyttää minua, joka ajattelee kaikesta aivan liikaa ja kärsii siitä.
Onneksi meille ei tule lapsia. Se metatyön määrä.
Tuo kuulostaa tosissaan tahattomalta. Tuollainen etukäteenmiettimättömyys on itselleni tyypillistä, ja tottakai siitä on myös saanut aikoinaan haukkuja ja yrittää koko ajan parantaa tapansa. Eli että muistaa vaikkapa ensin avata oven, kun kantaa jotain kaksin käsin ulos. Ennakointi ylipäätään.
Matkallelähdössä olen hyvä ennakoimaan. Varaudun ihan kaikkeen ,ja ihmettelen ihmisiä joilla on "väärät kengät jalassa" ja siksi eivät voi vaikkapa lähteä kävelylle lomakohteessa. Heti tulee mieleen, eikö vain halua? joten ymmärrän kantasi, mutta silti ahdistaisi kyllä, mikäli joku tarkkailisi kaikkea toimintaani, ja vielä sekään ei riittäisi vaan ottaisi sen itseensä! Ei mikään noista asioista kuulosta tahallisilta ja sinua kohtaan suunnatuilta, vaan enemmän ominaisuudelta joka ei muutu, ja joka varmasti ärsyttää häntä itseäänkin.
Ap:n mies kuulostaa tosi samanlaiselta kuin minun mieheni. Hän on saanut kotoaan mallin: miehet makaa ja naiset tekee eli anoppi on passannut kaikki perheen miehet pilalle. Miehen veli on peräkammarin poika ja appiukko on ihan avuton tapaus, jos pitäis jotain ruokaa vaikka saada pöytään, kun anoppi on poissa.
Miestäni olen joutunut opettamaan kotihommiin. Silti tuntuu, että tosi moneen asiaan pitää antaa valmiit toimintaohjeet ja usein moneen kertaan. Perusasiatkaan eivät hoidu itsestään esim. roskapussin vaihto. Laittaa vain roskaa sujuvasti siihen tursuavan pinon päälle. Omat asiansa hoitaa aina viime tippaan: laskujen maksu, auton tankkaus, katsastus jne. Kyllä on monesti hermot kireällä ja anopin oon mielessäni kironnu alimpaan helvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"APUA! Täällä vessassa on ötökkä! Tule ottamaan se pois. Mitä? No HYI, en varmana koske siihen! SINÄ tulet nyt heti tänne!!! Saitko sen? Mitä? NO HYI MINKÄ NÄKÖNEN, HEITÄ SE ULOS NYT HETI!!!"
- Nainen
?
Kummajuttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni osaa kyllä käydä kaupassa, hoitaa ruuat, hoitaa omat pyykkinsä, mutta sellainen pienten asioiden huomioiminen jää.
Häneltä esim tippuu jotain ja hän ei katso mitä, vaikka toteaa kuulleensa äänen, kun kysyy. Hän ei hoksaa ottaa avaimia yläkerrasta mukaan kun on lähdössä alakerrasta ulos. Hän nappaa ampiaisen kiinni lasilla ja pahoilla, mutta ei mieti etukäteen, miten avaa oven (täällä ei avaudu yhdellä kädellä). Nää on hemmetin ärsyttäviä, etenkin kun on kyse siitä, että hän ei mieti minua. Ruokaa jättää kyllä eikä syö kaikkea, mutta monessa asiassa olen näkymätön.
Minä ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta tuo ärsyttää minua, joka ajattelee kaikesta aivan liikaa ja kärsii siitä.
Onneksi meille ei tule lapsia. Se metatyön määrä.Tuo kuulostaa tosissaan tahattomalta. Tuollainen etukäteenmiettimättömyys on itselleni tyypillistä, ja tottakai siitä on myös saanut aikoinaan haukkuja ja yrittää koko ajan parantaa tapansa. Eli että muistaa vaikkapa ensin avata oven, kun kantaa jotain kaksin käsin ulos. Ennakointi ylipäätään.
Matkallelähdössä olen hyvä ennakoimaan. Varaudun ihan kaikkeen ,ja ihmettelen ihmisiä joilla on "väärät kengät jalassa" ja siksi eivät voi vaikkapa lähteä kävelylle lomakohteessa. Heti tulee mieleen, eikö vain halua? joten ymmärrän kantasi, mutta silti ahdistaisi kyllä, mikäli joku tarkkailisi kaikkea toimintaani, ja vielä sekään ei riittäisi vaan ottaisi sen itseensä! Ei mikään noista asioista kuulosta tahallisilta ja sinua kohtaan suunnatuilta, vaan enemmän ominaisuudelta joka ei muutu, ja joka varmasti ärsyttää häntä itseäänkin.
Tiedän kyllä sen olevan tahatonta, enhän muuten sietäisi tollaista käytöstä. Mutta kyllä se silti ärsyttää. Etenkin jos en tule kuulluksi. Aivan liikaa niitä tilanteita, kun olen sanonut jotain, ja minuutin päästä mies sanoo sen (pahinta jos omana ideanaan).
Minullakin on juttuja, jotka häntä ärsyttävät - tahattomia, kuten kaiken huomaaminen ja kaikesta välittäminen. Ärsyyntyminen ei tarkoita tappelua tai vihaamista. Se on ihan normaali tunne. :)
Se edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos arki pääsääntöisesti sujuu hyvin, niin onko se nyt edes pienen mielipahan paikka että jos toiselta loppuu shampoo niin hän käyttää toisen shampoota siihen asti kunnes muistaa ostaa oman? Tai ylipäätään jotkut pienet arkiset unohdukset. Mun elämässä tuollaisilla asioilla ei ole yvtään mitään väliä mutta toki meitä on erilaisia.
Tuo on kumma juttu, että muistaa toisen jutut ominaan. Mulla oli joskus sellainen kaveri, ja on ollut suhdekin jossa sai aina välillä omia sanomisiaan kuulla toisen ideana. Siitä tulee mieleen jokin kummallinen muistisairaus lähinnä. Pelottavaa, jos sitä tapahtuu itsellekin. Kun on kuitenkin tuo sama ennakoimisongelmakin.
Antaa epärehellisen kuvankin, kun varastaa toisen ajatukset ja ideat, eikä noteeraa kuka ne alunperin sanoi.
Mutta suhteessahan ollaan siksi, että yksin ei ole hyvä. Pitää auttaa toista niissä asioissa, missä hän on huono, ja toivoa että toinen puolestaan loistaa jossain muussa asiassa. Ehkä painoa pitäisi noissa mies-nais-asetelmissa laittaa sille, että toiselta vaatii eniten asioita joissa hän on hyvä. Tiedän ihmisiä joiden tyylinä on laittaa suorastaan ansoja, kun huomaa toisen olevan kömpelö, tyyliin että katsotaan huomaako tuo jos en viikkoon sammuta valoja keittiöstä tmv ja katsotaan koska se huomaa tuon kuolleen rotan jääkaapissa jos en tee mitään jne. Toki teeskentelijöille ja vedättäjille täytyy olla kova koulu.
Säännöllisin väliajoin joku tekee tänne naurettavan yleistyksen "Miksi miehet..."(??!!)
Jaksoin kotiorjarumbaa, nuorimmainen täytti 18,nyt eroan ja lähden, uusi asunto on vain minulle,jee!!!!
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni esim tuskailee pyykkäyksen kanssa ja kuinka sitä kertyy paljon. Yritän neuvoa, että jos pyykkäisi lähes päivittäin, niin valtavaa pyykkivuorta ei ehtisi kertyä.
Ai että tuli mieleen nuoruusvuodet miehen kanssa, kun vielä asuttiin tiskikoneettomassa kämpässä! Oltiin sovittu, että tiskataan vuorotellen mutta mitään tarkempia aikoja ei määritelty, vaan sitten kun kukin saa aikaiseksi ja ehtii. Muutaman kuukauden päästä mies valitti, että hänestä on epäreilua kun hän joutuu tiskaamaan aina paljon enemmän astioita. Huomautin sen johtuvan siitä, että minä hoidin aina oman vuoroni parin päivän sisällä kun hän usein odotteli tuplasti tai triplasti sen ajan. En tiedä menikö edes perille, mutta sitten hommattiin tiskikone ja tämäkin epäreiluus poistui elämästä :D
Kyllä naisten sotkuja kauhisteellaan enemmän tai naisten oletetaan olevan siistimpiä ja huolehtivaisempia. Tämän kääntöpuoli näkyy siinä, että sinkkumiehen on vaikea löytää vuokrakämppää, koska miehen oletetaan aina olevan epäsiisti ja välinpitämätön renttu. Että kumpi tästä nyt sitten enemmän kärsii?