Miksi miehet ei näe syy-seuraussuhteita ja osaa ennakoida arjessa? Pt4
Olen nähnyt tämän toistuvan useissa miehissä ja parisuhteissa. Useat miehet ei tunnu hoksaavan, että jos nyt jättää jotain siivoamatta, se kostautuu myöhemmin. Tai jos suunnittelee ruokia etukäteen, ei kaupassa tarvitse rampata joka päivä, ja aikaa jää muulle.
Oma mieheni esim tuskailee pyykkäyksen kanssa ja kuinka sitä kertyy paljon. Yritän neuvoa, että jos pyykkäisi lähes päivittäin, niin valtavaa pyykkivuorta ei ehtisi kertyä. Mies ruttaa pyykit ahtaasti osaan telineeseen niin, että kaikki pyykit eivät kuivu kunnolla, jäävät ruttuun ja osa jopa haisemaan. Olen yrittänyt nätisti vinkata, että kannattaa käyttää koko telineen pinta-ala hyödyksi ja asetella pyykit nätisti suoraksi, jotta pyykit kuivuvat nopeammin ja paremmin (ja on miellyttävämpi käyttää). Silti mies ei ota näitä vinkkejä huomioon, vaan aina on tämä sama ongelma.
Häneltä saattaa loppua puhtaat alushousut, ja pukee päälle uimahousut. Tulee minulle ihmettelemään, että miksen muistuta häntä ostamaan lisää boksereita. Itse ihmettelen takaisin, että miten edes tietäisin, että hänellä on bokserit loppu, kun en ratsaa hänen vaatekaappiaan äidin tavoin.
Enemmän tämä ilmiö minusta näkyy ja haittaa lapsiperheissä. Äiti on usein perheen projektipäällikkö ja hoitaa suunnittelut ja ennakoinnit ja perheen lapset on ne, joihin laiminlyönnit sattuvat. Onko niin, että naisilla on tippaleipäaivot ja miehillä putkiaivot?
Tämä keskustelu on nyt neljättä kertaa täällä. Keskustelu on pysynyt asiallisena, mutta aina tämä poistuu.
Kommentit (155)
Mun mies tekee kyllä kotitöitä mutta hukkaa aina siivousvälineet ja omat tavaransa. Mihin se rätti nyt meni? Mitä saippuaa pitää käyttää? (ihan sama mulle, ei kiinnosta, valitse joku!!).
Tulee kotiin, heittää kengät johonkin nurkkaan ja seuraavan kerran kun pitäisi mennä ulos kenkiä ei löydy mistään. Ei muuten vituttaisi mutta sitten se vinkuu minua etsimään hänen kanssaan. Ei kiinnosta yhtään metsästää avaimia ja puhelinta joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän johdu siitä, että lapsuudenkodissa mies on hemmoteltu prinsessa ja tytöltä odotetaan kodinhoitoa. Näin ainakin meillä oli. Veli sai osallistua siivoukseen, jos halusi. Minä sain huudot,ellei koti ollut tiettyyn aikaan tiettynä päivänä siivottu. Sekä tiskaaminen, siivoaminen että omat pyykit olivat täysin minun vastuullani.
Uli uli uu! 😂
Vierailija kirjoitti:
Mieheni osaa kyllä käydä kaupassa, hoitaa ruuat, hoitaa omat pyykkinsä, mutta sellainen pienten asioiden huomioiminen jää.
Häneltä esim tippuu jotain ja hän ei katso mitä, vaikka toteaa kuulleensa äänen, kun kysyy. Hän ei hoksaa ottaa avaimia yläkerrasta mukaan kun on lähdössä alakerrasta ulos. Hän nappaa ampiaisen kiinni lasilla ja pahoilla, mutta ei mieti etukäteen, miten avaa oven (täällä ei avaudu yhdellä kädellä). Nää on hemmetin ärsyttäviä, etenkin kun on kyse siitä, että hän ei mieti minua. Ruokaa jättää kyllä eikä syö kaikkea, mutta monessa asiassa olen näkymätön.
Minä ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta tuo ärsyttää minua, joka ajattelee kaikesta aivan liikaa ja kärsii siitä.
Onneksi meille ei tule lapsia. Se metatyön määrä.
Tuo ajatusten loppuunsaattaminen nimenomaan näkyy arjessa. Meillä mies aloittaa jotain siivousprojektia, ja kohta huutaa voinko tuoda jotain kun unohtui. Nykyään en lähde passaamaan, kun on niin monet kerrat toistunut. Luulisi että jää paremmin muistijälkikin, että jatkossa muistaisi, mutta ei ole vielä pariin vuoteen tuottanut tulosta. Tässä myös tuo sam ärsyttävä ajatus, että mies ei ajattele, että minulla olisi jotain omaa silloin kesken, enkä ehdi olla hänen juoksutettavanaan. Jos itse jotain unohdan, niin haen sen myös itse vaikka olisi helpompi juoksuttaa toista.
Moni asia jää puoliväliin suunnittelua. Sama on toistunut sukulaisellani, jonka mies remppaa taloa. Työ on monesti keskeytynyt, kun jotain olennaista puuttuu ja tuollaiseen ylimääräiseen haahuiluun menee aikaa kun voisi kerralla suunnitella homman kunnolla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän johdu siitä, että lapsuudenkodissa mies on hemmoteltu prinsessa ja tytöltä odotetaan kodinhoitoa. Näin ainakin meillä oli. Veli sai osallistua siivoukseen, jos halusi. Minä sain huudot,ellei koti ollut tiettyyn aikaan tiettynä päivänä siivottu. Sekä tiskaaminen, siivoaminen että omat pyykit olivat täysin minun vastuullani.
Jep. Sitten kostatte sen miehille nalkutuksella kun se veli projisoituu häneen. Selkeä syy-seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt videot vanhan taloni (öljykattilan vaatimat toimenpitteet jne.) hoitamisesta poissaollessani. Kuvasin videot myös teinilapsilleni tiskikoneen/pyykkikoneen käytöstä, kissanvessan siivouksesta, että mistä löytyy kakkapussit jne. Todella kätevää, ja samalla poistuu vastuu näyttää asiat aina uudestaan, kun se jolle video on lähetetty, voi ihan itse sieltä asian tarkistaa. Suosittelen.
Fiksu vinkki! Ehkä minunkin pitäisi tuosta pyykkäyksestä tehdä videota, kun mies sitä toistuvasti unohtaa. :D Mutta siis, sitten on paljon sellaista, mitä ei voi opettaa ja kuvata, joka pitää vain hoksata. Niinkuin tuo että mieheni ei tarkkaile milloin vessapaperi loppuu. Kun se on hänen vastuullaan, niin paperi lopuu kesken, ja joudutaan ottamaan hädässä nenäliinoja tai talouspaperia. Tai kun mies ei hoksaa katsoa että oma shampoonsa loppuu, ja joutuu käyttämään minun shampoota sen jälkeen.
Meillä minä en juo kahvia, ja mies juo. Silti mies tuli minulle ihmettelemään, että miksen ole ostanut lisää suodatinpapereita, kun ne loppui. Olin myös yhtä ymmyrkäisenä, kun en minä niitä tarkkaile kun en juokaan kahvia. Mies joutui aamulla ensitöikseen lähtemään kauppaan, jotta pääsee keittelemään aamukahvinsa. Tätä suunnittelua ei oikein voi opettaa. Olen minäkin nuista sanonut, että tässä on kauppalista ja kynä aina samalla hyllyllä, ja kannattaa siihen kirjata ylös heti kun huomaa että jokin on vähissä ettei pääse yllättäen lopumaan. Silti nämä tilanteet toistuu ja mies on aina yhtä puulla päähän lyöty.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin nuista sanonut, että tässä on kauppalista ja kynä aina samalla hyllyllä, ja kannattaa siihen kirjata ylös heti kun huomaa että jokin on vähissä ettei pääse yllättäen lopumaan. Silti nämä tilanteet toistuu ja mies on aina yhtä puulla päähän lyöty.
Ap
Meillä sama. Ostin ison valkotaulun jonka sai kiinnitettyä jääkaapin oveen. Sanoin miehelle että kirjoittaa siihen kun jokin on lopussa. Tulos = Mies unohti kirjoittaa.
Päätin tehdä kompromissin ja kirjoitin itse mitä meiltä puuttuu ja mies voi sitten katoa taulusta mitä pitäisi kaupasta ostaa. Tulos = Mies unohti katsoa taulua.
Ei ihmekään että tämä ketju on etusivulla. Ap hoitaa sujuvasti monologia ja joka toinen kommentti on häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi luettelemasi asiat kuuluu naisen hoitaa.
Kumallista prinsessa leikkiä, ollaan olevinaan jotain päälliköitä eikä hoideta hommia.
Ja jos olis ees ammattitaitoinen projektipäällikkö niin hommat hoituis.
Mutta on kädetön ja osaamaton.
Vain valittamisen osaat!!!Tämähän on selvä provo, mutta vastaan silti. Tähän väliin mainitsen, että oli tämä tutkimus (en muista tutkimusta, mutta sitä on täällä palstalla ja iltasanomissa mainittu), että naiset tekee tutkitusti yhä enemmän kotitöitä. Prosenttimäärä oli jotain naiset 60% miehet 40% suuntaa, että eroa oli ihan selkeästi. Sen lisäksi on tämä ajatustyö, joka täytyy myös toisen puolesta tehdä. Työtehtäviä voi delegoida, mutta ajatustyön delegointi muuttuu hankalammaksi, varsinkin jos puhutaan lapsiperheestä, jossa on tärkeää että asioiden hoito luistaa mallikkaasti.
ApVain olemattomilla aivokapasiteetilla oleva nainen voi esittää että arjen pyöritys vaatii ajatustyötä, kyllä arjen kuuluu sujua ihan selkäytimellä.
Selityksiä löytyy mutta mitään järkevää toimintaa ap.lta ei voine odottaa?!Haha, ihmiset jotka ei ymmärrä metatyötä. Enpä haluaisi käydä sinun kodissasi.
Tämä on aika perusargumentti. Että ne asiat hoituu ihan luonnostaan. No ei hoidu. Jos nainen hoitaa miehen puolesta jatkuvasti, niin se voi näyttäytyä että asiat hoituu ihan luonnostaan. Kyllä sitä ajatustyötä on ihan jatkuvasti ilman että se on edes kovin tietoista. Itse kun vaihdan uuden vessapaperirullan, katson tiedostamatta samalla montako siinä on. En ajattele sen enempää, jos on monta, mutta jos on vähän niin hoksaan sen ja kirjaan ylös kauppalistaan. Ja ruokaa pitää syödä, niin ennen kauppaanlähtöä tekee pikaisen suunnitelman mitä kannattaa ostaa, jotta on useammalle päivälle ruokaa.
Tämmöisiä asioita en ajatellut lapsena. Se ei ollut missään selkäytimessä, vaan vaati opettelua, että siinä arjen keskellä hoksaa asioita ja toimii. Jotta se muodostuisi rutiiniksi ja sellaiseksi, joka näyttäytyy ikäänkuin tulevan selkäytimestä automaattisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies ei näe syy-seuraus suhdetta.
Mutta miksi naiset eivät ymmärrä, että pyykit tulee silittää mahdollisimman pian niiden kuivuttua, eikä jättää niitä läjään odottamaan parempaa huomista?
Ei minulla ole yhtään vaatekappaletta mikä pitäisi silittää pesun jälkeen. T. Nainen
Minulla on vain muutama. Mutta sekin auttaa, kun vaatteet koneesta oton jälkeen läimäyttää suoraksi. Olen tätäkin koettanut neuvoa miehelle, kun valittaa ruttuisista vaatteista. Silityskään ei ole enää mikään iso projekti sen jälkeen, kun rypyt ei ehdi kuivaa kiinni. Sama lakanoissa, kun ne vetää suoraksi pesun jälkeen, niin mukavampi nukkua niissä. Mies ei tätä tee, mutta eipä siihen kuolekaan, että sen enempää antaisin asian vaivata ja jatkuvasti siitä sanoisin.
Ap
Voisiko taustalla olla se, että naiset (yleistäen) haluavat kontrolloida kodin sisäisiä asioita ja mies luovuttaa kokiessaan oman tapansa tehdä asioita aina vääräksi, vaikka ei omasta mielestään tee väärin. Toki on sitten näitä, jotka ovat juurtuneet kotona opittuun tapaan, eivätkä osaa muuttaa tapaansa, vaikka näkevätkin sen epäloogisena. Itse olen opettanut miehelleni, että asioita voi tehdä myös omalla tavalla, eikä tarvitse aina tehdä niin, kuten on kotona taannoin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies ei näe syy-seuraus suhdetta.
Mutta miksi naiset eivät ymmärrä, että pyykit tulee silittää mahdollisimman pian niiden kuivuttua, eikä jättää niitä läjään odottamaan parempaa huomista?
Ei minulla ole yhtään vaatekappaletta mikä pitäisi silittää pesun jälkeen. T. Nainen
Minulla on vain muutama. Mutta sekin auttaa, kun vaatteet koneesta oton jälkeen läimäyttää suoraksi. Olen tätäkin koettanut neuvoa miehelle, kun valittaa ruttuisista vaatteista. Silityskään ei ole enää mikään iso projekti sen jälkeen, kun rypyt ei ehdi kuivaa kiinni. Sama lakanoissa, kun ne vetää suoraksi pesun jälkeen, niin mukavampi nukkua niissä. Mies ei tätä tee, mutta eipä siihen kuolekaan, että sen enempää antaisin asian vaivata ja jatkuvasti siitä sanoisin.
Ap
On teillä vaikeeta, jätä se nössö!
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko ikinä kuvitella, että nainen valittaisi miehelle omien puhtaiden pikkuhousujensa loppumisesta? ”Mikset sä ostanut mulle uusia? Mikset ole pessyt?”
Niinpä.
Niinpä. Aikuisen ihmisen kuuluisi itse huolehtia omasta vaatetuksesta. Usein mies purkaa tuon turhautumisensa niin, kuin minä olisin vastuussa. Niinkuin kahvisuodatinpussitapauksessa, jossa suodatinpussit loppui, enkä edes juo kahvia että tämän oisin tiennyt ja mies tuli minua siitä haastamaan. Hoksaa oman mielettömyytensä, kun kysyn häneltä, että miksi tämän edes tietäisin? Oletan että tuo on juuri sitä lapsuudesta opittua, että nainen on vastuussa kaikesta kodin sisällä olevasta ja arjenhallinnasta.
Ap
Mistä te löydätte näitä mieslapsia?? Itse olen asustellut viimeiset 10 vuotta yksin, eikä ole ollut vaimo tai äiti auttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on äiti ja tytär. Me olemme molemmat akateemisesti lahjakkaita. Tyttäreni pääsi juuri ylioppilaaksi neljällä ällällä ja kahdella eximialla. Minä olen tutkija. Molemmat hajamielisiä professoreita. Meistä ei kumpikaan koe mitään iloa kotitöistä tai kiinnosta onko puhtaita alkkareita. Jos ei ole, laitetaan kone pyörimään. Kotityöt tee ketään muita kuin OCD-ihmisiä onnelliseksi ja niitäkin vaan ahdistaa kun ei ole kaikki valmista.
Poikaystäväni on pilkuntarkka tippainsinööri, jolla on jokainen nippeli oikeassa paikassa. Emme aio ikinä muuttaa yhteen, koska siitä tulisi niin paljon kitkaa.
Kun lapsi oli pieni, tein vähemmän töitä ja vähemmän vaativia jolloin jäi kapasiteettiakin miettiä pyykkejä ja tarhareppuja ja lääkärikäyntien ajoitusta.
Varmasti tämmöisetkin vaikuttaa, jos työ on kovin haastavaa. En minäkään mitään iloa koe, mutta olen huomannut, että arki sujuu helpommin, kun on rutiineja ja suunitelmallisuutta. Ei tule yllätyksiä että vessapaperi on yhtäkkiä loppu, tai ruokaa ei ole lainkaan.
Ja varmasti monilla on tuo, että siivoustavat ei mene yksin. Yleisesti näyttäytyy, että nainen on se pilkuntarkka, ja mies sotkuisempi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies ei näe syy-seuraus suhdetta.
Mutta miksi naiset eivät ymmärrä, että pyykit tulee silittää mahdollisimman pian niiden kuivuttua, eikä jättää niitä läjään odottamaan parempaa huomista?
Ei minulla ole yhtään vaatekappaletta mikä pitäisi silittää pesun jälkeen. T. Nainen
Harrastat siis keinokuituja?
Kyllä huomaa kuka on mies ja kuka nainen.
Olen eri, mutta sama tilanne. Ei mun tarvitse silittää kuin juhlamekkoa kerran parissa vuodessa. Muut vaatteet on ihan luonnonkuituja: puuvillaa, pellavaa, merinovillaa. T-paidat ovat trikooneulosta, jota ei tarvitse silittää. Kunhan asettelee narulle nätisti. Venytys ja aukiravistus.
Osa mekoista voi olla viskoosia, jota myöskään ei tarvitse silittää. Se ei ole tekokuitua, vaan selluloosapohjaista muuntokuitua.
Ainoat tekokuitu- eli "muovi"vaatteeni ovat urheilurintsikat ja muutamat trikoot. Pesen niitä harvoin kulumisen takia. Urheilurintsikat huuhtelen aina käytön jälkeen kylmällä vedellä, eivät haise tai veny.
Työssäni en tarvitse sileitä kauluspaitavaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies tekee kyllä kotitöitä mutta hukkaa aina siivousvälineet ja omat tavaransa. Mihin se rätti nyt meni? Mitä saippuaa pitää käyttää? (ihan sama mulle, ei kiinnosta, valitse joku!!).
Tulee kotiin, heittää kengät johonkin nurkkaan ja seuraavan kerran kun pitäisi mennä ulos kenkiä ei löydy mistään. Ei muuten vituttaisi mutta sitten se vinkuu minua etsimään hänen kanssaan. Ei kiinnosta yhtään metsästää avaimia ja puhelinta joka päivä.
Meilläkin tuo, että mies tekee ne kotityöt, mutta sitten minua huudetaan apuun. Kyllä se pidemmällä välillä laittaa ärsyttämään, kun ei tahdo onnistua täysin itsenäisesti. Unohtuu pyykkikoneen ohjelmat (kaikki muut saa pestä ihan missä tahansa ohjelmassa, mutta villapyykki pestään omassa ohjelmassa ettei ne kutistu). Ja molemmat ollaan siivoamassa kumihanskat kädessä ja mies huutaa minua tuomaan jonkin siivousvälineen, kun hän ei voi kumihanskojen kanssa sitä ottaa. Silloin itsellä kyllä lyö ymmyrkäiseksi. Mies useammin ja vähemmästä olettaa, että tulen häntä auttamaan, kun taas itse ajattelen että pikkujutut voin tehdä itse, osaan kävellä hakemaan jotain esinettä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän johdu siitä, että lapsuudenkodissa mies on hemmoteltu prinsessa ja tytöltä odotetaan kodinhoitoa. Näin ainakin meillä oli. Veli sai osallistua siivoukseen, jos halusi. Minä sain huudot,ellei koti ollut tiettyyn aikaan tiettynä päivänä siivottu. Sekä tiskaaminen, siivoaminen että omat pyykit olivat täysin minun vastuullani.
Jep. Sitten kostatte sen miehille nalkutuksella kun se veli projisoituu häneen. Selkeä syy-seuraus.
No ei, vaan tämä jako näkyy usein parisuhteissa. Ja on tutkittu, että naiset hoitaa yhä suurimman osan kotitöistä, se on fakta. Itse en edes joutunut siivoamaan lapsena, ja silti olen omaksunut tämän tiedostamattoman mallin, että naisilla on suurempi vastuu. Se elää yhä ihmisten asenteissa.
Jos nainen pyytää miestä osallistumaan arkeen se on nalkutusta, mutta jos mies tekee niin se on keskustelua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä mieslapsia?? Itse olen asustellut viimeiset 10 vuotta yksin, eikä ole ollut vaimo tai äiti auttamassa.
Sinä muutut mieslapseksi myös jos nainen tulee talouteen. Mikään mitä teet ei riitä, teet auttamatta väärin ja "anna kun minä neuvon sinulle 'oikean' tavan tehdä koska et muuten 'osaa'" ja lopulta tätä tarpeeksi kauan kuultuasi ehdollistut siihen mitä näiden naisten äidit ovat hokeneet heille lapsuudessaan. Sen jälkeen älyät että mikään tekemisesi ei riitä ja lopetat tekemästä yhtään mitään. Annat naisen hoitaa asioita josta seuraa lisää nalkutusta siitä että "sä et koskaan tee mitään, mä en ole sun äitis" ja seuraava etappi onkin löytää itsesi tältä palstalta naisen miesvihakirjoituksen sisältönä, jonka jälkeen tulee ero jossa kaikki on sinun syytäsi.
Toisinsanoen, pysy sinkkuna ja jatka sitä mitä juuri nyt teet, jos haluat pitää itsekunnioituksesi.
Mies on perheen pää.
Lukekaa isoa kirjaa, olisitte vähemmän sekaisin.