Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut mielenterveysongelmaiset ootte kokeneet ystävyyssuhteet?
02.06.2018 |
Onko teillä enää ystäviä vai ootteko yksinäisiä, itse oon aika yksinäinen. Ei juuri ystäviä ja taitaa viimeisetkin hylätä. Oon aika ongelmatapaus muutenkin..
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan kysymys: onko täällä ketään mt-ongelmaista, joka olisi kamalan ilkeä kavereille? Tai ainakin joillekin kavereille, mutta joillekin varsin edustava.
Vaikka olisi kuinka hullu, niin ei se minusta riitä syyksi olla ihan joku sadisti ja toisen lyttääjä ja haukkuja. Vika on aina toisessa, mistään ei voida puhua. Ja voiko vain narsisti olla tällainen toista ihmistä tuhoava hirviö vai myös epävakaa tai joku muu?
Lisäänpä vielä tähän, että minä olen joskus miettinyt tuttavastani, vihaako hän minua ja tuonko vain tyydytystä, kun olen hänelle välikappale oman pahan olon purkamiseen. Käytös on niin ailahtelevaista, äkkipikaista ja aggressiivista. Olen joskus kysynytkin, vihaako hän minua. Ei. No, en tiedä, onko tuo valetta vai totta, mutta vähitellen alkanut tulla tunne, että oli asiat miten vaan hänen taholtaan, niin minä olen hyvää vauhtia vihaamassa pian häntä.
Tuttavasi kuulostaa BPD-tyypiltä eli rajatilapersoonallisuushäiriöiseltä. Ihmiskunnan kamalimpia ja myrkyllisimpiä tapauksia. Vaikea parantaa ja diagnosoida koska katsotaan usein tavanomaisen masentuneiksi eikä ohjata heti käytösterapiaan oppimaan tunteidenkäsittelyä. Pointtini tulee luultavasti todistetuksi kun ensimmäinen BPD tulee taas tähän lankaan huutamaan kun kukaan ei ymmärrä ja hänellä on oikeus kohdella lähimmäisiään kuin roskaa.
Henkilö on PTSD ja epävakaa. Ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mä taas koitan olla mt-ongelmaisen kaveri. Vaikeaksi hän sen kuitenkin tekee. Puhelimeen ei vastata, viesteihin ei vastata, lupauksia rikotaan, valheita... Ikinä ei oikeastaan tiedä, minkälainen päivä hänen kanssaan tulee. Useimmiten suunnitelmia on, mutta usein matto myös vedetään jalkojen alta. Kaikkinensa kohtelu on minua kohtaan ollut pitkään huonoa ja loukkaavaa. Jos kyselen syitä, hän ärsyyntyy miksi-kysymyksistä tai voi vain hokea, että "en tiedä, olen hullu".
Kai minun pitäisi oikeastaan jättää hänet lopullisesti, mutta siitäkin tulee taas soppa eli olen taas joku pahis siinäkin.
Täsmäleen sama kokemus. Olenkin tehnyt sitten niin että en vain enää sovi kaverin kanssa mitään. Olen sanonut ihan suoraan että en usko enää hänen höpinöitä, mun luona voi tulla käymään kun tuntuu siltä, mutta enää en hänen luokse kutsuttuna lähde, kun voi olla ettei hän olekaan kotona, tai ei ainakaan vastaa puhelimeen eikä ovikelloon. Enkä lähde mihinkään suunniteltuun juttuun koska tiedän että hän ei lähde, mutta ei myöskään ilmoita ettei tule. Viimeksi kun olimme menossa samaan paikkaan, eli keikalle, mutta en ollut sopinut menoa juuri hänen kanssaan, hän laittoi viestin että monelta bändi aloittaa, ja moneltako minä olen menossa. Vastasin sitten kellonajan, johon kaveri ei enää vastannut mitään, eikä myöskään tullut keikalle. Olipa hyvä että mulla oli muuta seuraa :)
Kymmeniä vuosia vaikea-asteisesti masentuneena: tuo _ei_ ole mielenterveysongelmaa vaan välinpihämättömyyttä! Olen aina sovitusti paikalla kun sovitaan, kotona kun niin puhuttu! Sinulla on täysi syy jättää hänet yksin - ihme touhua!
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta niin, tämähän tässä on, kun osa sanoo, että masentunut osaa halutessaan käyttäytyä ihan normaalisti ja fiksusti. Sitten toisaalta sanotaan, että ei masentunut pahuuttaan ja tahallisesti ole inhottava tai ilkeä. Mikä siis lopulta on karhunpalvelus ja yliymmärtämistä läheiseltä ja mikä taas ei?
Olen kuullut sanottavan, että epävakaa tarvitsee läheisiltä tiukat rajat eikä saisi myötäillä ja mennä epävakaan ehdoilla. Onko tästä kokemusta? En lukenut koko ketjua...
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut sanottavan, että epävakaa tarvitsee läheisiltä tiukat rajat eikä saisi myötäillä ja mennä epävakaan ehdoilla. Onko tästä kokemusta? En lukenut koko ketjua...
Ne rajat ovat lähinnä sinua varten. Minun tuntemalleni rajikselle on se ja sama miten muut suhtautuvat: hän yksinkertaisesti vaihtaa seuraa eikä ole enää tuntevinaan. Lopullisesti. Ja aikuinen ihminen - nelikymppinen on.
Välillä kaipaisin seuraa, mutta ystäviä ei enää ole. Kun olen huonossa kunnossa,masentunut ja ahdistunut, en jaksa muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä kaipaisin seuraa, mutta ystäviä ei enää ole. Kun olen huonossa kunnossa,masentunut ja ahdistunut, en jaksa muita ihmisiä.
Selititkö koskaan aikoinaan ystäville, että et jaksa muita ihmisiä, kun olet huonossa kunnossa? Vai ajattelitko, ettet jaksa edes selittää?
Minä oon just ajatellut, että jos sais jotain selitystä, niin olisin paljon ymmärtäväisempi. Tai jos ois jotkut selkeät pelisäännöt eikä sellasta ihme sekoilua ja ilkeilyä.
Joskus luin, että masentunut voi sanoa karun totuuden, kun ei ole tunteita tai tiettyä hienotunteisuutta filtteroimassa sanomisia. Tuota joskus oon mietiskellyt eli että pitäisikö pikemminkin ottaa masentuneen sanat tavallista vakavammin eikä "no se ny vaan on masentunut" -juttuna. Tuleeko totuus lapsen, alkoholistin ja masentuneen suusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä kaipaisin seuraa, mutta ystäviä ei enää ole. Kun olen huonossa kunnossa,masentunut ja ahdistunut, en jaksa muita ihmisiä.
Selititkö koskaan aikoinaan ystäville, että et jaksa muita ihmisiä, kun olet huonossa kunnossa? Vai ajattelitko, ettet jaksa edes selittää?
Minä oon just ajatellut, että jos sais jotain selitystä, niin olisin paljon ymmärtäväisempi. Tai jos ois jotkut selkeät pelisäännöt eikä sellasta ihme sekoilua ja ilkeilyä.
Joskus luin, että masentunut voi sanoa karun totuuden, kun ei ole tunteita tai tiettyä hienotunteisuutta filtteroimassa sanomisia. Tuota joskus oon mietiskellyt eli että pitäisikö pikemminkin ottaa masentuneen sanat tavallista vakavammin eikä "no se ny vaan on masentunut" -juttuna. Tuleeko totuus lapsen, alkoholistin ja masentuneen suusta?
Tulee. Eikä se sovi ”ihmisyyteen” eikä sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Paradoksaalista.
102 jatkaa vielä. Siis just näin! Huomaan, että olen joskus hermostuneen oloinen jopa puhelimessa, koska on sellainen "pelottava" jännite. Olen kuullut jopa ns. uhkailuita, että jos puhun väärästä asiasta, niin hän lähtee. Tietty kaikki luurinlyömiset korvaan on myös normia.