Masentaa, kun olen lihonut viime vuodesta reilusti :/

Ja lihomisen huomasin nyt konkreettisesti, kun katsoin alkuvuoden 2017 kuvia ja kesän 2017 kuvia :/

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä lihomisen syyt: opiskelukiireet, työkiireet sekä opiskelun ja töiden tuottama väsymys.

Koulun ja töiden ohella en ehdi, tai jos ehtisin niin en yksinkertaisesti jaksa harrastaa liikuntaa :/ olen lihonut varmaan 8kg vuoden aikana. Tämä masentaa :(

Helpotusta ei ole luvassa, koska aloitan kandin kirjoittamisen pian. Ahdistaa ja olo on tukala

Lihomisen ainoa syy on se, että olet syönyt liikaa. Ruuan vähentämiseen ei kulu aikaa. Liikunnalla on mitättömän pieni vaikutus laihtumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä lihomisen syyt: opiskelukiireet, työkiireet sekä opiskelun ja töiden tuottama väsymys.

Koulun ja töiden ohella en ehdi, tai jos ehtisin niin en yksinkertaisesti jaksa harrastaa liikuntaa :/ olen lihonut varmaan 8kg vuoden aikana. Tämä masentaa :(

Helpotusta ei ole luvassa, koska aloitan kandin kirjoittamisen pian. Ahdistaa ja olo on tukala

Lihomisen ainoa syy on se, että olet syönyt liikaa. Ruuan vähentämiseen ei kulu aikaa. Liikunnalla on mitättömän pieni vaikutus laihtumiseen.

Mulla ainakin stressi vaikuttaa painoon tosi paljon. Vuosi sitten uuden työn aloittaessani söin saman verran kuin ennenkin, mutta nukuin öisin pari tuntia vähemmän ja stressasin muutenkin. Seurauksena lihoin noin 4-5 kg kuukausessa. Kun stressi tasaantui muutaman kuukauden sisällä, laski paino yhtä nopeasti ilman ruokavaliomuutoksia takaisin aloituspainoon. Työsuhteen päättyessä loppuvuodesta jäin muutamaksi kuukaudeksi työttömäksi ja paino nousi jälleen, vaikka söin jopa aiempaa vähemmän, kun stressi vei ruokahalun. Pelkät kalorit ja liikunta eivät selitä lihomista tai laihtumista.

Just toi, että pitää katsoa mitä syö.

Kyllä liikuntakin tietysti vaikuttaa sen verran, että jos on tottunut liikkumaan paljon ja yhtäkkiä lopettaa, niin energiantarve vähenee. Jos syömistä jatkaa kuitenkin entiseen malliin, niin saattaa tulla lisää painoa. (Terveellinen) syöminen siis suhteessa kulutuksen määrään on tärkeää!

Itsekin huomasin tämän kun lopetin säännöllisen liikuntaharrastuksen. Syön terveellisemmin kuin ikinä, mutta paino on silti kasvanut....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä lihomisen syyt: opiskelukiireet, työkiireet sekä opiskelun ja töiden tuottama väsymys.

Koulun ja töiden ohella en ehdi, tai jos ehtisin niin en yksinkertaisesti jaksa harrastaa liikuntaa :/ olen lihonut varmaan 8kg vuoden aikana. Tämä masentaa :(

Helpotusta ei ole luvassa, koska aloitan kandin kirjoittamisen pian. Ahdistaa ja olo on tukala

Lihomisen ainoa syy on se, että olet syönyt liikaa. Ruuan vähentämiseen ei kulu aikaa. Liikunnalla on mitättömän pieni vaikutus laihtumiseen.

Mulla ainakin stressi vaikuttaa painoon tosi paljon. Vuosi sitten uuden työn aloittaessani söin saman verran kuin ennenkin, mutta nukuin öisin pari tuntia vähemmän ja stressasin muutenkin. Seurauksena lihoin noin 4-5 kg kuukausessa. Kun stressi tasaantui muutaman kuukauden sisällä, laski paino yhtä nopeasti ilman ruokavaliomuutoksia takaisin aloituspainoon. Työsuhteen päättyessä loppuvuodesta jäin muutamaksi kuukaudeksi työttömäksi ja paino nousi jälleen, vaikka söin jopa aiempaa vähemmän, kun stressi vei ruokahalun. Pelkät kalorit ja liikunta eivät selitä lihomista tai laihtumista.

Kehosi kuluttaa tietyn määrän kaloreita vuorokaudessa. Jos syöt tämän yli, lihot. Jos syöt ali, laihdut.

Stressin seurauksena kehosta sammui "ylimääräisiä" toimintoja, joten päivittäin kulutuksesi pieneni itsestään.

Koska söit edelleen saman verran, tai vähemmän, mutta silti yli kulutuksesi, painoa kertyi lisää.

Tämä kommentti oli ehkä tälläistä ääneen ajattelua, koska kaikki eivät ehkä ymmärrä että kehon kalorinkulutus ei ole kiveen hakattu numero, vaan muuttuva tekijä.

Pistän paremmaksi: olen lihonut 2 vuodessa 22 kg. Kilon olen saanut pois. Ei paljoa lohduta :(

Mulla on ihan sama. Loppukesästä alkoi kauhea stressi kirjoitusten ja luku-urakan takia. Stressi ei oikein lieventynyt missään vaiheessa, sillä keväälläkin oli useammat kirjoitukset muun koulun ohessa. Sitten sen jälkeen useammat pääsykokeet, niihin lukeminen ja stressaaminen. Ja stressi kesätyön saamisesta, joka näyttää tässä vaiheessa epätodennäköiseltä (hain tosi moniin paikkoihin ja pääsin muutamiin haastatteluihinkin) ja tarvitsee ilmoittautua työttömäksi (ja siinä on jotain karenssiaikaa, koska lukio ja opiskelu, ja aika kelaan on vasta parin viikon päästä noita etuuksia selvittämään) ja alkaa hirveään byrokratiarumbaan, joka vaikuttaa aika sekavalta. Ja nyt pitäisi lentää pois pesästä vanhempien luota vihdoin, muutto olisi heinäkuussa. Laskin aika paljon sen varaan että olisin saanut sen kesätyön :(

Välillä stressaa niin paljon että en ole oikein pystynyt syömään, ja joinain viikkoina ruokavalio koostuu pelkästä kahvista ja jugurtista. Silti olen tässä abivuoden aikana lihonut 10kg, ja tuntuu että just tuolla stressillä on paljon tekemistä asian kanssa. Tuntuu ihan epätodelliselta, että lauantaina saan lakin päähän, kun nyt vain stressaa se, miten pääsykokeet menivät, sillä en haluaisi olla työttömänä. Ääh vähän sekava kirjoitus, mutta ehkä siitä käy ilmi että stressaa ihan hirveästi monet jutut.

Yksinkertainen neuvo, jätä kaikki sokeri ja sokeriset tuotteet syömättä.  Tein näin talvella ja ihan itsestään on pöhötys hävinnyt ja olen laihtunut 5 kg.   Muutoin syön samalla tavalla kun ennenkin.  Kahvin kanssa otan omenan tms.

Tuollaisen määrän laihduttaminen ei oikeasti ole mitenkään vaikeaa. Itse pudottelin suunnilleen tuon viime kesän kalja-makkara -kauden jälkeen. Oma tyylini on sellainen että jätän leivän pois, en siis hirveän tarkkaan muita hiilareita, vain leivän. Korvaan leivän smoothiella aika pitkälle, välillä paistetuilla munilla tai salaatilla. En osta kaupasta herkkuja, eikä niitä tee paljon mielikään jostain syystä silloin kun olen vähemmillä viljoilla. Juon paljon, veden lisäksi varsinkin kahvia. Muuten syön ihan tavallisesti. Liikun aika satunnaisesti. Arkiliikuntaa iphonen terveysseurannan mukaan tulee n. 5000 askelta päivässä.

Mielihaluja jos tulee, niin yleensä pyrin antamaan heti periksi. Jos tekee mieli karkkia, ostan pienen määrän ja syön sen, enkä niin että kieltäydyn ja kieltäydyn ja viimeistään viikonloppuna mätän kilon kun ratkean.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen määrän laihduttaminen ei oikeasti ole mitenkään vaikeaa. Itse pudottelin suunnilleen tuon viime kesän kalja-makkara -kauden jälkeen. Oma tyylini on sellainen että jätän leivän pois, en siis hirveän tarkkaan muita hiilareita, vain leivän. Korvaan leivän smoothiella aika pitkälle, välillä paistetuilla munilla tai salaatilla. En osta kaupasta herkkuja, eikä niitä tee paljon mielikään jostain syystä silloin kun olen vähemmillä viljoilla. Juon paljon, veden lisäksi varsinkin kahvia. Muuten syön ihan tavallisesti. Liikun aika satunnaisesti. Arkiliikuntaa iphonen terveysseurannan mukaan tulee n. 5000 askelta päivässä.

Mielihaluja jos tulee, niin yleensä pyrin antamaan heti periksi. Jos tekee mieli karkkia, ostan pienen määrän ja syön sen, enkä niin että kieltäydyn ja kieltäydyn ja viimeistään viikonloppuna mätän kilon kun ratkean.

Ja tämä siis normaalipainon sisällä, minkä pitäisi olla vielä vaikeampaa kuin ylipainon pudottaminen.

Stressistä sen verran, että se tuskin on poistumassa elämästä, jos olet vasta valmistumassa. Kannattaa ottaa se niin että se on pysyvä kumppani, sen kanssa eletään ja siitä huolimatta ei pistetä omaa terveyttä menemään.

Vierailija kirjoitti:

Stressistä sen verran, että se tuskin on poistumassa elämästä, jos olet vasta valmistumassa. Kannattaa ottaa se niin että se on pysyvä kumppani, sen kanssa eletään ja siitä huolimatta ei pistetä omaa terveyttä menemään.

Miten tuon pystyisi toteuttamaan niin kun noin käytännössä? Olen stressannut varmaan nyt 4 vuotta putkeen ihan täysillä, lukion tokan kirjoituksista suoraan yliopistoon. En oikeastaan ole viettänyt yhtään kunnon lomaa lukion ekan jälkeen. Sen jälkeen on ollut pelkkää kesätyötä-opiskelua-osa-aikatyötä-opiskelua jne. Välillä tuntuu, että se stressi alkaa olla liikaa ja mietin pitäisikö kääntyä YTHS:n puoleen, mutta saako sieltä oikein mitään apua, jos muuten on suoriutunut hyvin opinnoista ja tulee vaan hetkittäin olo että sekoaa tähän stressiin?

Liiku enemmän, masentele vähemmän. :)

Lataa puhelimeesi vaikka Fatsecret ja kirjaa ylös kaikki syömisesi? Mä olen nyt tehnyt 2 kk niin ja painoa vihdoin lähtenyt yli 6 kg, kun en ole aiemmin saanut millään putoamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Stressistä sen verran, että se tuskin on poistumassa elämästä, jos olet vasta valmistumassa. Kannattaa ottaa se niin että se on pysyvä kumppani, sen kanssa eletään ja siitä huolimatta ei pistetä omaa terveyttä menemään.

Öö, Ei. Pitää oppia hallitsemaan stressiä ja käyttämään sitä voimavarana. Jos joku kandin tutkielma aiheuttaa etukäteen jo noin paljon stressiä, niin elämä tulee kyllä olemaan pelkkää murehtimista. Hyvä lähtökohta on tehdä viikkoaikataulu ja seurata sitä, vapaa-ajaksi suunnitellulla ajalla ei mietitä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressistä sen verran, että se tuskin on poistumassa elämästä, jos olet vasta valmistumassa. Kannattaa ottaa se niin että se on pysyvä kumppani, sen kanssa eletään ja siitä huolimatta ei pistetä omaa terveyttä menemään.

Miten tuon pystyisi toteuttamaan niin kun noin käytännössä? Olen stressannut varmaan nyt 4 vuotta putkeen ihan täysillä, lukion tokan kirjoituksista suoraan yliopistoon. En oikeastaan ole viettänyt yhtään kunnon lomaa lukion ekan jälkeen. Sen jälkeen on ollut pelkkää kesätyötä-opiskelua-osa-aikatyötä-opiskelua jne. Välillä tuntuu, että se stressi alkaa olla liikaa ja mietin pitäisikö kääntyä YTHS:n puoleen, mutta saako sieltä oikein mitään apua, jos muuten on suoriutunut hyvin opinnoista ja tulee vaan hetkittäin olo että sekoaa tähän stressiin?

No voi hyvänen aika! Ai psykologin apua koska oot stressaantunut koska sulla on liikaa tekemistä. Haluatko olla niitä ihmisiä jotka lääkkeiden voimalla paahtaa menemään läpi elämän? Mikset vaan allokoi itselle vapaa-aikaa? Suosittelen ottamaan selvää stressin hallinnasta, etsi vaikka netistä tai lue joku kirja. Miksi sun työ on niin stressaavaa? Ei kai opiskeluajan töissä oo muuta stressaavaa ku niiden hakeminen ja löytäminen.

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen neuvo, jätä kaikki sokeri ja sokeriset tuotteet syömättä.  Tein näin talvella ja ihan itsestään on pöhötys hävinnyt ja olen laihtunut 5 kg.   Muutoin syön samalla tavalla kun ennenkin.  Kahvin kanssa otan omenan tms.

En ole koskaan käyttänyt kahvissa tai teessä sokeria, en juo limua, tuoremehua, en syö karkkia, pullaa tai muuta makeaa. En syö pitsaa, käytä alkoholia tms. Kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi en saa painoani millään takaisin normilukemiin. En ole ennen ollut ylipainoinen. Siksi ärsyttää aina nämä makeat pois  -ohjeet. Nyt taas joku pillastuu, että kuule kyllä se on juuri niin, että mitä suustasi alas laitat jne. Endokrinologia (erikoislääkäri ko. alan) ei kiinnosta paino, hae apua yleisterveydenhuollosta ja siellä puhutaan tätä samaa THL:n jargonia: makeat pois ja käytä kevytrasvoja jne. 

Sorry meni ehkä vähän asian vierestä, eikä kaikki ollut sulle henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen neuvo, jätä kaikki sokeri ja sokeriset tuotteet syömättä.  Tein näin talvella ja ihan itsestään on pöhötys hävinnyt ja olen laihtunut 5 kg.   Muutoin syön samalla tavalla kun ennenkin.  Kahvin kanssa otan omenan tms.

En ole koskaan käyttänyt kahvissa tai teessä sokeria, en juo limua, tuoremehua, en syö karkkia, pullaa tai muuta makeaa. En syö pitsaa, käytä alkoholia tms. Kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi en saa painoani millään takaisin normilukemiin. En ole ennen ollut ylipainoinen. Siksi ärsyttää aina nämä makeat pois  -ohjeet. Nyt taas joku pillastuu, että kuule kyllä se on juuri niin, että mitä suustasi alas laitat jne. Endokrinologia (erikoislääkäri ko. alan) ei kiinnosta paino, hae apua yleisterveydenhuollosta ja siellä puhutaan tätä samaa THL:n jargonia: makeat pois ja käytä kevytrasvoja jne. 

Sorry meni ehkä vähän asian vierestä, eikä kaikki ollut sulle henkilökohtaisesti.

No vähennä sitä stressiä jos se kerran siitä johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressistä sen verran, että se tuskin on poistumassa elämästä, jos olet vasta valmistumassa. Kannattaa ottaa se niin että se on pysyvä kumppani, sen kanssa eletään ja siitä huolimatta ei pistetä omaa terveyttä menemään.

Miten tuon pystyisi toteuttamaan niin kun noin käytännössä? Olen stressannut varmaan nyt 4 vuotta putkeen ihan täysillä, lukion tokan kirjoituksista suoraan yliopistoon. En oikeastaan ole viettänyt yhtään kunnon lomaa lukion ekan jälkeen. Sen jälkeen on ollut pelkkää kesätyötä-opiskelua-osa-aikatyötä-opiskelua jne. Välillä tuntuu, että se stressi alkaa olla liikaa ja mietin pitäisikö kääntyä YTHS:n puoleen, mutta saako sieltä oikein mitään apua, jos muuten on suoriutunut hyvin opinnoista ja tulee vaan hetkittäin olo että sekoaa tähän stressiin?

No voi hyvänen aika! Ai psykologin apua koska oot stressaantunut koska sulla on liikaa tekemistä. Haluatko olla niitä ihmisiä jotka lääkkeiden voimalla paahtaa menemään läpi elämän? Mikset vaan allokoi itselle vapaa-aikaa? Suosittelen ottamaan selvää stressin hallinnasta, etsi vaikka netistä tai lue joku kirja. Miksi sun työ on niin stressaavaa? Ei kai opiskeluajan töissä oo muuta stressaavaa ku niiden hakeminen ja löytäminen.

En nyt tiedä sinusta, mutta aika monia yliopisto-opiskelijoita stressaa kursseista suoriutuminen, varsinkin jos ne haluaa suorittaa hyvin arvosanoin. Työtä on jos jonkinmoista ja ne haukkaa suuren osan siitä ajasta, jonka viettää muualla kuin luennoilla. Ja sitten se kun käy opiskelun ohella samaan aikaan osa-aikatöissä, että pystyy elämään on aika stressaava kombinaatio. Itse teen fyysisesti raskasta osa-aikatyötä, niin sen parissa ei pääse lepäilemään tai vaikka kirjoittamaan esseetä tylsänä hetkenä. Ehkä toiset pystyvät suoriutumaan opiskeluista ja samanaikaisista töistä kevyesti, mutta itse en siihen joukkoon kuulu.