Kavereiden lasten hoito, auttakaas mua

Jospa vaan sanot ihan suoraan, mutta tietenkin ystävällisesti, että et anna lastenhoutoapua ja sitten siirrytte toiseen puheenaiheeseen.

Ehdot tilalle teinejäsi rahaa vastaan?

Sanot, että sulla on omat menosi, et ehdi. Tai suoraan ettei huvita.

No en minäkään miehen kanssa saa lastenhoitoapua siihen malliin, että häihin tai muihin erityisiin juhliin yhdessä päästään kuin maksimissaan kerran vuodessa. Loput avut on naapureilta ja muilta saatuja akuutin hädän täsmäiskuja. Naapuri tulee vaikka kipeiden lasten kaveriksi kauppareissun ajaksi, kun mies työmatkalla ja tauti iskee ja käyn täydentämässä varastot tmv.

Mun lapset on 8v ja 4v. Oikein kivoja. Mutta enempää ei tule. En halua.

Omia lapsia lukuun ottamatta en pidä lapsista niin paljon, että aktiivisesti haluaisin esim. alle neljävuotiaita vahtia. Isomman lapsen kavereita otetaan mukaan esim. mäenlaskuun jne, mutta se nyt on jo ihan eri asia.

Muiden vauvat ja lapset ei vain ole mitenkään sellaisia, että halusisin katsoa perään.

Luojan kiitos omat sisarukset asuu kaukana ja muutenkaan ei lähipiirissä ole pieniä ollut.

Nyt on kuitenkin miehen sisko menossa naimisiin. Olen tehnyt selväksi miehelle, että kun siskonsa lapsia luultavasti tekee, niin minä en halua niitä katsoa. Yksi meidän esikoisen ikäinen hänellä jo aiemman kanssa on ja aikanaan koitti sumeilematta pukata tätäkin meille hoitoon milloin milläkin varjolla ja tosi lyhyellä varoajalla. 

Minusta kaikkein asiallisin tapa vastata on, että "Ei millään pahalla, mutta en pidä niin paljon lapsista ylipäätään, että tahtoisin lapsenvahtina toimia.". Ja sitten vaihtaa puheenaihetta.

On ne olemassa MLL:n lapsenvahdit jne. joita mekin olemme miehen kanssa tiukan paikan tullen käyttäneet.

Ehdotaisin ihan suoraa ja avointa keskustelua, että asia tulee kerralla selväksi ettei tarvitse joka kerta keksiä mitään tekosyitä.

Ei tuo nainenkaan välttämättä aio pyytää kun ette ole kovin hyviä tuttuja, ehkä heitti tuon kommentin ja odotti että olisit itse tarjoutunut? Jos pyytää niin sanot vain suoraan ettet halua vahtia lapsia ja piste.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotaisin ihan suoraa ja avointa keskustelua, että asia tulee kerralla selväksi ettei tarvitse joka kerta keksiä mitään tekosyitä.

"Hei puolituttu, haluaisin keskustella kanssasi siitä jos mahdollisesti aiot pyytää minua tulevaisuudessa lapsenvahdiksi"

Ihan oikeasti, älä vaivaa asialla päätäsi. Jos sattuvat kysymään niin kerrot vaikka ettet pärjää vieraiden (pienten) lasten kanssa ja vastuu tuntuu liian isolta.

Saatoit nyt vaan tehdä asiasta turhan ison itsellesi.  Tuo nainen ehkä heitti vain huumoria siinä, kun juttelit hänen lapsilleen.  Minä sinuna viittaisin kintaalla koko asiaan tällä haavaa.  Ja jos tosiaan niin kävisi, että sinua pyydettäisiin lapsenlikaksi, niin siihen voit aivan hyvin sanoa vain, että ei  onnistu, mä en  vaan ole mikään lapsenvahti.  En ota lapsia hoitoon, olen omani hoitanut, ja sillä siisti.  Muuta ei tarvita.  Se ei ole epäkohteliasta.  Jokaisellahan on oikeus päättää omasta vapaa-ajastaan.

Mun täytyy sanoa, että väärin tai ei, mä hoitaisin tuon niin, että koskaan ei vaan sopisi, kun kysyy. Itse ainakin tajuaisin viimeistään kolmannen kerran jälkeen olla pyytämättä (ok, en koskaan olisi keneltäkään uudelta tuttavuudelta moista kehdannut pyytää alunperinkään).

Ehkä tuo oli vain vitsi. Mutta tuskin sua kukaan siihen hommaan pakottaa. Eikä kyllä tulisi mieleen edes kysellä keltään suht tuntemattomalta (sitähän tuo nainen on sulle vielä) lapsenhoitoapua. Eikä tosiaan ole edes miehen omia lapsia, miehen sentään tuntisit paremmin ja oisit varmaan hänen lapsiensa kanssa ollut tekemisissä jo heidän syntymästään asti.

Tosiaan sellaista se on yh:n kanssa seurustelu. Harmittava tilanne ettei ole parisuhdeaikaa, mutta sellaista se on. En kyllä itse olisi noin epätoivoinen, että keltä tahansa kysyisin lastenhoitoapua.

Ei meillä avioliitossa olevilla lapsellisilla ihmisilläkään ole hoitoapua tarjolla joka nurkalla. Yksi halukas ja kykenevä isovanhempi on, mutta hänkin on edelleen työelämässä, joten ei häntä noin vain voi velvoittaa hoitajaksi.

Yhteistä aikaa meillä on sitten illalla ja ehkä kerran vuodessa käydään kahdestaan syömässä ravintolassa. Kyllä se siitä kun aikansa jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun täytyy sanoa, että väärin tai ei, mä hoitaisin tuon niin, että koskaan ei vaan sopisi, kun kysyy. Itse ainakin tajuaisin viimeistään kolmannen kerran jälkeen olla pyytämättä (ok, en koskaan olisi keneltäkään uudelta tuttavuudelta moista kehdannut pyytää alunperinkään).

Niin varmaan suurin osa näistä "sanoisin ihan suoraan"- tyypeistäkin oikeasti tekisi ;)

Miksi kukaan antaisi lapsiaan seurustelukumppanin randomkaverille hoitoon? Oikeasti siis!

Ei kukaan,

Unohda koko juttu.

Ihme kommentteja nämä että ei vaan huvita auttaa. Ihmisiä autetaan siksi että apua tarvitaan. Erityisen outoa on, että ihminen joka osaa hoitaa lapsia ei sitä tee.

Sä tarvitset joku kerta itse apua. Ei vielä tiedä mitä ja miksi, mutta on erittäin hyvä, kun on ystäviä joita pyytää apuun.

Sen verran jo tunnen tätä naista että varmasti tulee pyytämään tuota lastenhoitoa. On sellainen ylituttavallinen tyyppi muutenkin. 

Ehkä mä vaan yritän olla rohkea ja sanon suoraan että ei millään pahalla sua tai sun lapsia kohtaan mutta en halua hoitaa enää kenenkään lapsia. Olen vaan vähän ylikiltti välillä, siksi kai kyselen täälläkin niin saan valmiiksi tsempattua itseni tuohon kieltäytymiseen. Ettei vahingossa lipsahda se joo sieltä.. Mä olen tosi hyvä yleisesti lasten kanssa ja lapset tykkää musta mutta en silti itse tykkää olla niiden kanssa. Eri asia olisi tässäkin jos olisivat vaikka lähempänä mun lasten ikää, saattaisivat ystävystyä ja sitten meille saisi tietysti tulla yökylään. Mutta pienet lapset, ei kiitos. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Sen verran jo tunnen tätä naista että varmasti tulee pyytämään tuota lastenhoitoa. On sellainen ylituttavallinen tyyppi muutenkin. 

Ehkä mä vaan yritän olla rohkea ja sanon suoraan että ei millään pahalla sua tai sun lapsia kohtaan mutta en halua hoitaa enää kenenkään lapsia. Olen vaan vähän ylikiltti välillä, siksi kai kyselen täälläkin niin saan valmiiksi tsempattua itseni tuohon kieltäytymiseen. Ettei vahingossa lipsahda se joo sieltä.. Mä olen tosi hyvä yleisesti lasten kanssa ja lapset tykkää musta mutta en silti itse tykkää olla niiden kanssa. Eri asia olisi tässäkin jos olisivat vaikka lähempänä mun lasten ikää, saattaisivat ystävystyä ja sitten meille saisi tietysti tulla yökylään. Mutta pienet lapset, ei kiitos. 

ap

Ei sun tarvitse mitenkään töykeä olla, pieni valkoinen valhe (en uskalla ottaa vastuuta vieraista lapsista tms.) on tuossa kohtaa ihan ok.

En tykkää enkä ole koskaan tykänny kuin omista lapsista. Kestän kyllä jotenkin. -90 luvulla oli omat pienet ja usein siskon pienet mulla. Odotin ensi hetkestä vain sitä, et pääsen ipanoista eroon. Mut aina kyllä suostuin jopa 4 vrk kyläilyihin. Ihmettelen vieläkin miks en sanonu: Ei kiitos! Kyllähän tuost vastuusta pääsee luistelemaan, kun kertoo suoraan totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotaisin ihan suoraa ja avointa keskustelua, että asia tulee kerralla selväksi ettei tarvitse joka kerta keksiä mitään tekosyitä.

"Hei puolituttu, haluaisin keskustella kanssasi siitä jos mahdollisesti aiot pyytää minua tulevaisuudessa lapsenvahdiksi"

Ihan oikeasti, älä vaivaa asialla päätäsi. Jos sattuvat kysymään niin kerrot vaikka ettet pärjää vieraiden (pienten) lasten kanssa ja vastuu tuntuu liian isolta.

Ja sitten alkaa ylipuhumuminen ja loppuillasta ap huomaa, että hänellä onkin lapset hoidettavanaan.

Puolitutuillekin voi ihan avoimesti ja suoraan puhua.

Vierailija kirjoitti:

Ehdot tilalle teinejäsi rahaa vastaan?

Mun teinit on tekeviä tapauksia, kesätöitä ja kaikkea tekevät kyllä. Mutta eivät halua lapsenvahdeiksi enkä siihen hommaan ala heitä pakottaa. Asiasta ei olla juteltu mutta tunnen mun lapset. Ne kyllä leikittää kohteliaisuudesta muiden pikkulapsia jos samaan paikkaan satutaan mutta huokaisevat syvään kun lähdetään pois. :D 

Tuli tästä ehdotuksestasi kuitenkin mieleen että meidän kylän puskaradiossa (fb) näkyy välillä teinien ilmoituksia suosittelijoineen joissa tarjoutuvat lapsenvahdeiksi korvausta vastaan. Voisin vinkata tuolle ystävälleni  että sieltä voisi katsella jotain vakihoitajaa joka tulisi silloin tällöin. 

Lähinnä hain tällä aloituksella sitäkin että miten muut suhtautuvat lapsenvahtipyyntöihin. Että olenko mä ainoa jota homma ei kiinnosta. Ilmeisesti en, hyvä tietää. Kiitos.

Tuo "en uskalla ottaa vastuuta/tuntuu liian suurelta vastuulta/riskiltä" on huono, koska äkkiä se epätoivoinen yh totetaa vain, että ei se ole niin tarkkaa, kyllä ne lapset pärjää! Oikeasti itsesi kannalta on parasta sanoa suoraan, että et tykkää olla lasten kanssa, ja haluat nyt nauttia vain aikuisesta seurasta, kun oma pikkulapsiaika on vihdoin ohi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo "en uskalla ottaa vastuuta/tuntuu liian suurelta vastuulta/riskiltä" on huono, koska äkkiä se epätoivoinen yh totetaa vain, että ei se ole niin tarkkaa, kyllä ne lapset pärjää! Oikeasti itsesi kannalta on parasta sanoa suoraan, että et tykkää olla lasten kanssa, ja haluat nyt nauttia vain aikuisesta seurasta, kun oma pikkulapsiaika on vihdoin ohi.

Tämä kyseinen yh on hyvä äiti kyllä, kivasti pitää lapsista huolta eikä tunge varmasti kenelle tahansa. Ehkä luottaa muhun kun ollaan miehensä kanssa tosiaan pitkältä ajalta ystäviä. Tuota vastuuta en itsekään tohdi syyksi sanoa, siihen on liian helppo vastata että onhan sulla jo kahdesta kokemusta. :D