Pariskunnat, mistä puhutte?

Pinpin tiukkuudesta käydään rakentavia keskusteluja päivittäin.

Me höpötetään jotain kokoajan. Toistemme päälle. Ihan diipadaapaa. Tai vaikka lauletaan. Harvemmin mitään asiallista. Näin on menny parikyt vuotta. Niin ja molemmilla ihan koulutukset ja vaativat työt.

ei me puhuta mistään, koska meillä molemmilla omat kämpät ja chatatatatataaan aina...

hohoho

Puhutaan arkisista käytännön asioita, töistä, suunnitellaan tulevaisuutta, ystävistä ja perheistä, vaikeuksista, yhteiskunnasta ja politiikasta, mielenkiintoisista asioista mitä on nähnyt/kuullut/lukenut. Oikeastaan kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä ei oikeen mistään. Mulla todettiin masennus. Nyt apua olen hakenut. Vai olle en viitsi kertoa mitään,ei hän tunnu olevan kiinnostunutkaan. En halua mitään erikoiskohtelua vaikka masentunut olenkin. Arki menee hampaita purren. Lääkitystä odottelen. Kaipa tämä alkaa taas maistua ja jutellaankin.

Taidatte olla molemmat masentuneita, tai sitten ette edes rakasta toisianne.

Aamulla, että onko nukuttu hyvin. Kysellään pitkin päivää kuulumisia. Rakastatko vielä minua? Lähdetkö möksälle huomenna. Minä tulen perässä. Koska sun menkat loppuu? Me puhutaan kaikesta.

Heitetään läppää

Vierailija kirjoitti:

Me olemme lapseton pariskunta. Kummallakaan ei juuri ole ystäviä. Välillä tuntuu ettei elämässä tapahdu mitään mistä puhua. Käymme töissä, hoidamme arkisia asioita. Mistä puhua? Emme harrastakkaan mitään.

Eräällä yhteisellä illallisella tajusin ettei meillä (aviopari) ole mitää puhuttavaa. Sinä iltana tajusin myös sen (vaikkei aiemmin ollut käynyt mielessäkään) että meille tulee ero. Ero tuli.

Me puhutaan duunijutuista, yhteisistä tutuista, uutisista, ajankohtaisita asioista, somejutuista, syömisistä, juomisista, lähiaikojen sekä tulevaisuudn suunnitelmista, ostoksista, kotihommista, liikunnasta, telkkariohjelmista, musiikista, paska/ pierujutuista, vaatteista, ym...

Piikittelemme toistemme sanomisia ja n*ssimme pilkkua. Lähes jokainen asia jää käsittelemättä, koska heti alkaa kova vääntö ensimmäisen lauseen painotuksesta, sanavalinnoista tms. oleellisesta.

Pohdiskelimme tuossa yhtenä päivänä sitä, että ruumiin peräaukkoon ei tarvitse laittaa liukuvoidetta.

Iloista suruista peloista kiinnostuksista inhoista... Aika lailla kaikesta, niin pienistä kuin suurista asioista. Mies osaa puhua avoimesti tunteistaan vaikka ulkonäöltään ja harrastuksiltaan onkin perusäijä, tuota arvostan paljon.

Me puhutaan vähän kaikesta, ei nyt tietenkään mistään entisistä (alun pintapuolista läpikäyntiä lukuunottamatta).

Aamuisin puhutaan paljon politiikkaa ja päivän polttavia, kun juodaan sängyssä kahvit ja katsotaan ykkösen aamuteeveetä. Päivän mittaan laitellaan viestiä milloin mistäkin, jos tulee netissä vastaan jotain hauskaa, tai jos saa hyvän idean mitä syödään tms. Töiden jälkeen ja viikonloppuisin puhutaan maailmasta yleensäkin, musiikista, sarjoista, leffoista, seksistä, toisistamme, mietitään yhdessä mitä tehdään milloinkin, siitä mitä haluttais itse tehdä, lemmikeistäkin puhutaan päivittäin ja touhutaan niiden kanssa.

Juuri äsken käytiin pitkä keskustelu yhdestä romaanista, jonka luin. Selitin juonta ja mies kyseli kaikenlaista. Usein puhutaan politiikasta. Se menee helposti riitelyksi :) Puhutaan yllättävän paljon myös fysiikasta (mies harrastaa ja tykkää selitellä ja piirrellä kuvioita ja kaavioita). Ihmisistä puhutaan, lapsista ja lasten kasvatuksesta. Musiikista, lempibändeistä, elokuvista. Enemmänkin on niin päin että pitää toppuutella, jos on muuta tekemistä ("puhutaanko tästä lisää vaikka saunassa, mun pitää tehdä tää yks työjuttu loppuun nyt").

Mekin jutellaan melkein mistä vaan. Näin keväällä varsinkin lisäksi vaikkapa kevään etenemisestä, luonnosta ja eläimistä, mitä on milloinkin nähty jne.

Jos on itse kiinnostunut jostain, se kummasti tarttuu toiseenkin.

Politiikkakin tulee esille silloin tällöin uutisia seuratessa. Ja kaikkea muuta.

Vierailija kirjoitti:

Mies nalkuttaa sipulista ruoassa, minä nalkutan leikkaamattomasta nurmikosta, mies menee telkkarin ääreen, minä menen koirien kanssa piiitkälle lenkille ja suihkuun ja nukkumaan. Vai vielä keskustella pitäisi, ei kiitos ;).

Ettekö voisi järjestää niin päin, että mies kokkaa ja sinä leikkaat nurmikon?

Ei puhuta. Minä en ole koskaan tottunut puhumaan ääneen mietteitäni. Kasvoin ainoana lapsena, eivätkä vanhempanikaan keskustelleet kanssani, joten olen tottunut pohtimaan asioita ja tekemään päätökset omista asioistani itse. Onneksi on löytynyt sellainen puoliso, jonka kanssa voi olla yhdessä hiljaa. Olen kyllä miettinyt, että me olemme todella hiljaisia. Lasten kanssa pyrin keskustelemaan, koska haluan heidän tuntevan että olen kiinnostunut heidän asioistaan. Ja työtä teen asiakaspalveluammatissa.

Molemmat hölistään omiamme, ja toinen on kuuntelevinaan. Ei se mitä, vaan miten. Toisen päälle ei puhuta.

Mies ei kauheasti kysele, mutta kertoo kyllä omasta päivästään samalla älypuhelinta räpläten. Samoin jos yritän puhua niin katsoo vai puhelinta,mikä on todella raivostuttavaa. Joskus lopetan puhumisen ja muutamna sekunnin päästä nousee pää ja hän sanoo kuuntelin kyllä. Noin 5 sekunnin jälkeen katsoo taas älypuhelinta. Eli tuntuu kuin tekniikka oisi aina kommunikaation välillä.

Onko muilla samaa ongelmaa?

Great minds discuss ideas; average minds discuss events; small minds discuss people.  Valitse siitä.