Pariskunnat, mistä puhutte?

Elämästä, työstä, lomista, tulevista matkoista, lapsista, ystävistä, ruoista, viineistä, kirjoista, elokuvista, musiikista, tulevaisuuden suunnitelmista, politiikasta, filosofiasta, luonnosta, historiasta, rakkaudesta... Meillä puhutaan paljon ja usein, molemmat rakastetaan kunnon keskusteluita - myös syvällisiä.

Me puhutaan aivan kaikesta. Kuolemasta, uskonnoista, päivän uutisista, seksistä, elokuvista, politiikasta, kuinka mennyt (työ)päivä, mielenkiinnon- ja inhokkikohteista, sen hetkisestä mielialasta, harrastuksista, perheistämme/sukulaisista, parisuhteestamme, säästä tai vaikka siitä, mitä voisi tulevana vuonna tehdä, mistä haaveillaan milloinkin, menneisyydestä ja tulevaisuudesta, lemmikeistämme, varpaankynsistä ja napanöyhdästä, iltalenkistä, kalastusreissusta tai mitä vaikka tv-ohjelmasta taikka kauppajonossa pälkähtää mieleen. Välillä analysoiden, välillä vitsillä. Me myös lapsettomia, mutta ei meillä puheenaiheet kuitenkaan lopu koskaan kesken ja huumoria on joka päivä aiheesta kuin aiheesta. Meillä on samat harrastukset eikä kumpikaan viihdy sosiaalisissa tilanteissa ihmeemmin, mutta silti harrastamme ja touhuamme yksinämmekin. Välillä jopa lomailemme ilman toista. Tylsää ei ole ikinä, aina on jotain pientä puuhaa ja ennen kaikkea puhuttavaa. Mitään muuta emme rakastakaan suhteessamme niin paljon kuin sitä (toistemme lisäksi toki), että voi puhua kaikesta täysin avoimesti !

Käymme molemmat, minä ja mieheni, kokopäivätöissä eikä siinä paljon aikaa jää puhua kun jyystäminen alkaa heti kun hän tulee kotiin. Siinä ei paljon sanoja tarvita u know what i mean ;)

Eipä ole aihetta mustä ei saataisi puhetta aikaan.

Usein huumorilla ja lakonialla referoidaan päivän tapahtumia, naureskellaan koiriamme ja esitetään heidän ”ihmis miniä” ja heitellään muka heidän sutkautuksia miten joutuvat kestämään omistajiaan, koirista on myös hauskaa kun laitetaan painiksi sohvalla ja kohta koko poppoo leikkii yhdessä (jep ollaan häpeämättömiä koira-ihmisiä 😅).

Harvoin vakavia, naureskellaan ilmiöille ja uutisille mitä tapahtuu, kalenteri täynnä aina kesäisin niin menoja suunnitellaan. Intoillaan ruuasta ja odotetaan lomamatkaa kuola valuen, miten päästään kahdestaan rentoutuun ja panemaan. Joo seksiä kanssa harrastetaan ahkeraan ja heitetään ronskia läppää siitä, vaikka ei meillä tilanne todellakaan ole ”siitä puhe mistä puute” vaan päinvastoin.

Hauskoja meemejä netistä laitellaan pitkin päivää ja räkätetään illalla uudestaan.

Ollaan lapseton pariskunta, ihan ”aikuisia” ja vakaan oloisia paperilla, vaan yhdessä meillä on tosi kepeää ja rentoa menoa.

Ja on hiljaakin mukava olla.

Töistä ja opinnoista, leffoista, kirjoista, sarjoista, ajankohtaisista asioista, seksistä, kodin arkiaskareista, lemmikeistä, perheistä, tulevaisuuden suunnitelmista ja haaveista jne.

Joskus tulee kysyttyä, kumpi vie pojan treeneihin. Mies välillä möykkää jostain pyykeistä tai siitä, että on jugurtti loppu. Minä kerron toisinaan jotain, ja mies vastaa "jaa" tai "aha".

Siitä ja sen kestävyydestä.

Ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Tänään esimerkiksi  juttelimme tämän viikon ohjelmasta ja mietimme mihin firmaan sijoitamme seuraavaksi  rahaa.

Paljon tulee kyllä juteltua miehen kanssa ja ihan kaikesta.

Jos ette tee mitään, ja möllötätte vain kotona, niin ei ihme, jos jutun juuri loppuu. Käykää vaikka leffassa, ja jutelkaa sitten siitä elokuvasta. Tai katsokaa kotona joku kehuttu elokuva. Lukekaa sama kirja, ja jutelkaa sitten siitä. Käykää lenkillä, tai keskustassa tai lähikaupungissa pyörimässä. Museossa, näyttelyssä tai jossain kesätapahtumassa. Puhukaa uutisista. Kysy miehesi mielipidettä jostain ihan absurdista aiheesta (esim. Sotesta :)) Pelatkaa jotain seurapeliä.

Mutta on ihan ok olla välillä myös hiljaa. Ei tarvitse pakonomaisesti puhua mistään, jos ei huvita. Jos masentaa, on selvä, ettei läppä paljoa lennä. Jotkut ovat luonnostaan hiljaisempia kuin toiset. Osa puhuu vähän, mutta asiaa. Osa höpöttää koko ajan. Meitä on joka junaan.

Olipas ihan jännä alkaa miettiä, mistä kaikesta puhutaan puolison kanssa. Mieleen tuli ainakin nämä:

Päivän kuulumisista ja kuluista, kummankin töistä, elokuvista, teatterista, musiikista, kirjallisuudesta, politiikasta, päivän/viikon/kuun/vuoden suunnitelmista, lomista, yhteisistä ja erillisistä ystävistä, sukulaisista, hyvistä leffoista ja sarjoista, huonoista leffoista ja sarjoista, yhteisistä ja erillisistä muistoista, hauskoista sattumuksista, siivoamisesta, pienistä arjen havainnoista, puhumisesta ja keskustelusta, meidän suhteesta, ruoasta, seksistä, ympäristöstä, ilmastonmuutoksesta.

Mieheni on vieläpä aika hiljainen tyyppi noin yleisesti, mutta ei meillä kyllä ole puheenaiheet koskaan loppuneet. Sen verran molempia kiinnostavat omat ja yhteiset tekemiset ja toisen ajatukset, että puhetta syntyy oikeastaan mistä vaan. Mieheni tekee myös reissutyötä. Luulen että se on iso tekijä joka lisää halua kuulla toisen asioita ja ajatuksia, on niin kiva nähdä ja jutella tauon jälkeen ja saateetaan toisaalta reissujen aikana olla olemattakaan hirveästi yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsistahan sitä tulee meillä puhuttua paljon. On kaksi lasta. 4v ja 8v.

Isomman lapsen kaveripiiri ja itsenäinen kulkeminen kodin ulkopuolella on nyt vuoden aikana kouluun mentyä lisääntynyt ja mukaan tullut kavereillakin puhelimet. Puhutaan usein siitä, miten turhauttaa kun toiset vanhemmat eivät aseta mm. pelien suhteen niin tiukkoja rajoja kuin me. Meillä leikitään ulkona ja pelataan maltilla (ei tuntikaupalla joka päivä ja pelitkin on sellaisia, että ikätasolle sopii. Monien kaverien tykönä ei).

Arjen suunnitteluun ja tulevan kesäloman suunnitteluun liittyviä keskusteluja on ollut viime aikoina paljon.

Sitten kotiin liittyviä keskusteluja. Ja keskusteluja siitä, miten ehditään harrastaa me aikuisetkin ristiin liikuntaa töiden ja lasten ohella; mies juoksee pitkiä matkoja ja minä käyn salilla.

Sitten keskustellaan lähipiirimme ihmisistä, odotetaan innolla että päästään pitkästä aikaa yhdessä elokuussa häihin ilman lapsia, mietitään milloin käytäisiin katsomassa uusi Deadpool ja äimistellään erään kaverin tuoretta tinderistä alkanutta suhdetta, joka etenee kuin luotijuna; jo alle kahden viikon tuntemisen jälkeen on parin aiempien liittojen lapsetkin tavanneet tämän äidin/isän uuden "ystävän" lapsineen Hoplopissa jna.

Sitten puhumme ruuasta, siitä missä välissä ehtisi hieman rietastella jne.

Kyllä meillä puhuttavaa riittää.

Huh. Kuulostaa raskaalta tuollainen pälätyksen määrä. Pelkkä lukeminenkin siitä oli jo uuvuttavaa.

Suosittelen lukemaan kirjallisuutta, jos yhtään on sellaiseen mielenkiintoa. Toki muukin taide toimii, mutta etenkin hyvä kirjallisuus herättää monenlaisia ajatuksia ja mietteitä elämästä ja maailmasta, joita voi rakkaan kanssa pohtia. Siinä voi koko kokemus maailmasta muuttua ja saada uusia ulottuvuuksia, eivätkä varmasti jää keskustelut tylsiksi! Aloittakaa vaikka puolison kanssa lukemaan samaa kirjaa, ja vaihtakaa ajatuksia teoksesta lukuprosessin aikana. Tai aloittakaa kaksi eri teosta samasta aiheesta, ja vertailkaa teosten ihmiskuvaa, ajankuvausta, ym. Se on hauskaa, sivistävää, eikä varmasti lopu materiaali kesken. Itse suosittelen klassikoita, mutta toki mikä tahansa teos, joka tuntuu mieleiseltä, käy.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen lukemaan kirjallisuutta, jos yhtään on sellaiseen mielenkiintoa. Toki muukin taide toimii, mutta etenkin hyvä kirjallisuus herättää monenlaisia ajatuksia ja mietteitä elämästä ja maailmasta, joita voi rakkaan kanssa pohtia. Siinä voi koko kokemus maailmasta muuttua ja saada uusia ulottuvuuksia, eivätkä varmasti jää keskustelut tylsiksi! Aloittakaa vaikka puolison kanssa lukemaan samaa kirjaa, ja vaihtakaa ajatuksia teoksesta lukuprosessin aikana. Tai aloittakaa kaksi eri teosta samasta aiheesta, ja vertailkaa teosten ihmiskuvaa, ajankuvausta, ym. Se on hauskaa, sivistävää, eikä varmasti lopu materiaali kesken. Itse suosittelen klassikoita, mutta toki mikä tahansa teos, joka tuntuu mieleiseltä, käy.

Yritin, mutta vaimoa ei kiinnostanut Vihtavuoren jälleenlatausoppaat eikä Janesin sotaoppaat enkä sen klassisempia alan teoksia tiedä. :-/

Päivän kulusta, viikonlopun suunnitelmista, perheestä, töistä, sarjoista, elokuvista, ystävistä ja ystävyydestä, haaveista ja suunnittelemme niiden toteuttamista, matkustelusta, sijoittamisesta, kummankin harrastuksista, ruoasta, rakkaudesta, arkisista asioista, välillä ennustetaan tulevaisuutta, pohditaan maailmanlopun skenaarioita, politiikasta, kirjoista, taloudesta, kodista, naapureista. Onhan näitä :) 

Puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Mutta ehkä näistä nyt eniten:

- maailman tapahtumista/uutisista/pinnalla olevista puheenaiheista

- lastenkasvatuksesta, lapsista muuten

- arjen hoidosta, tulevaisuuden suunnittelusta

- tuntemistamme ihmisistä.

Ei puhuta mistään.

Mistä tahansa. Matematiikasta, muodista, musiikista, ruoasta, kissoista, politiikasta, sienistä, linnuista, hyönteisistä, historiasta, rahasta, sukulaisista, tuttavista, arkkitehtuurista, kirjallisuudesta, tv-ohjelmista, politiikasta, tiskivuoroista, tistivuorista, huomisen suunnitelmista, päivän tapahtumista, persiilleen menneestä tentistä, seksistä, siitä rakentaako pihan ympärille aita vai ei, jne.

Autoista ja urheilusta emme puhu. Urheilu ei kiinnosta puolisoani ja autot ei meistä kumpaakaan. Paitsi joo, jalkapallosta kyllä joskus.

Samaistun aloittajaan. Ei tule nykyään enää puhuttua miehen kanssa juuri mistään. Itse tykkäisin tosi paljon kun voisi keskustella, mutta ei vaa tule mitään keskustelusta enää. Itse olen aika kova puhumaan tuttujen seurassa ja edelleenkin välillä (tai oikeastaan joka päivä) yritän puhua eri aiheista, mutta keskustelu tyrehtyy aika äkkiä, koska mieheni ei vastaa yleensä yhtään mitään ja välillä jotain jaa, ok ym. Sitten ollaan molemmat hiljaa ja puuhastellaan omia juttuja. Ollaan yhdessä koetettu käydä lenkillä, elokuvissa ym. että tulisi puheenaiheita, mutta ei auta ja ei mies nykyään oikein halua lähteä minun kanssa mihinkään. Teen itse aika paljon töitä ja haluaisin viettää vapaa-aikaa mieheni kanssa.

Mekään ei puhuta mistään. Ei ole koskaan juttelemalla juteltu, yhdessä oltu 16v.

Välillä kaipaan ihan hirveästi juttukaveria tai kyllähän mulla se juttukaveri olisi, mutta ei meillä vaan ole mitään puhuttavaa. Ei olla tänäänkään puhuttu mitään toisillemme töistä tultuamme. Onneksi on lapset, jotka tuo taloon ääntä.

Olen huomannut, ettei mulla ole juteltavaa nykyisin enää oikein töissäkään työkavereiden kanssa. Jotenkin tottunut kaiken miettimään hiljaa mielessään ja pitämään sisällään..

Vierailija kirjoitti:

Mistä puhua?

Meilla on keskustelunaiheet suunnilleen yhtä laajat kuin av-palstan sisältö. Eli maasta taivaaseen, mitä vain.