Äiti ei kuulemma syö vanhainkodissa ja hoitajat eivät muka voi asialle mitään

Jos ihminen kykenee juomaan ja haluaa juoda, eikö ole hoitolinjausten mukaista antaa hänen juoda?

Eikö hoitolinjaukseen kuulu juotavan tarjoaminen (= mukin nostaminen huulille), vaikka hoitajilla onkin kiire ja elämän pitkittymistä pyritään välttämään?

Jos nestelistaa ei ole käytössä, ei ole tietoa, onko vanhus saanut juotua vai ei. Käytännössä kuolemaa joudutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi luulet olevasi parempi hoitaja kuin he? Silläkö, että saat äitisi joskus syömään?

Hoitajathan eivät kyllä voi pakottaa äitiäsi syömään ja luonnollisesti jossain vaiheessa ruokailun jälkeen se lautanen viedään pois. Voit kyllä pyytää, että jättävät, viet sitten itse, kun tiedät, että siitä ei einää syödä.

Niin mutta kun he eivät tunnu edes yrittävän. Kuten sanoin olen itse saanut äidin syömään maanittelemalla. Esim. "eikö olekin ihanan väristä salaattia, maistaisitko vähän?" Ja äiti on kyllä alkanut syömään kun häntä ns. "syöttää". Eikä siis mitenkään väkipakolla.

Oletko siellä joka aterialla katsomassa? Ehkä he eivät silloin yritäkään maanitella jos sinä olet paikalla.

Olen joskus ollut ruokailun aikanakin. Jotenkin ne hoitajat ovat sen tyylisiä, ettei heitä vaikuta oikein kiinnostavan äitini hyvinvointi.

Hoitajana pelkään joskus jättäväni omaisille tällaisen olon. Oikeasti yritän vain nopeasti poistua jaloista, että vanhus ja omainen tai omaiset saisivat jäädä omaan rauhaansa. Muulloin kyllä käytän aikaa reilummin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö hoitolinjaukseen kuulu juotavan tarjoaminen (= mukin nostaminen huulille), vaikka hoitajilla onkin kiire ja elämän pitkittymistä pyritään välttämään?

Jos nestelistaa ei ole käytössä, ei ole tietoa, onko vanhus saanut juotua vai ei. Käytännössä kuolemaa joudutetaan.

Nestelistan pitäminen on yksi lisätyö, joka vie hoitajien aikaa. Sen vuoksi lääkäri arvioi kunkin potilaan kohdalla erikseen, onko sellaisen pitäminen tarpeellista. Nestelistan avulla seurataan, paljonko potilas on juonut silloin, kun hänelle on tarjottu juotavaa. Tämä ei ole tarpeellista läheskään kaikkien potilaiden kohdalla, koska suuri osa juo sen, mitä heille on juotavaksi tarjottukin tai ainakin riittävästi. Jos taas ei ole jano, ei ketään väkisin juoteta. Jos on omaisensa nesteytyksestä huolissaan, kannattaa jutella häntä hoitavan lääkärin kanssa asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan voi olla oikein tappaa ihmistä nälkään vain siksi, ettei viitsi syöttää tarpeeksi hitaasti ja houkutella siinä samalla syömään.

Hoitajamitoitus ei valitettavasti ole hoitaja per potilas tai kaksi, joten kyse ei ole viitsimisestä. Pahalta tuntuu, mutta on vaikeaa revetä moneen paikkaan yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Omaiset täällä purkavat huonoa omaatuntuoaan. Siitä valitus. Ja tosiasiat täytyisi tunnustaa: vaha, mikä vanha ja sairas.

Siis ihanko tosissaan väität, että asukkaiden huono hoito kertoo omaisten huonosta omastatunnosta? Miksi heillä pitäisi olla huono omatunto?

Teillä hoitajillahan se huono omatunto pitäisi olla, jos teette työnne huonosti.

Ihme asenteita, ei kai tuollainen ole hoitoalalla yleistä?

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset täällä purkavat huonoa omaatuntuoaan. Siitä valitus. Ja tosiasiat täytyisi tunnustaa: vaha, mikä vanha ja sairas.

Siis ihanko tosissaan väität, että asukkaiden huono hoito kertoo omaisten huonosta omastatunnosta? Miksi heillä pitäisi olla huono omatunto?

Teillä hoitajillahan se huono omatunto pitäisi olla, jos teette työnne huonosti.

Ihme asenteita, ei kai tuollainen ole hoitoalalla yleistä?

Eivät he tee. He tekevät juuri sen, mitä työnantaja on määrännyt tehtäväksi ja niillä resursseilla, jotka työnantaja on antanut. Jos on ylityökielto, ylitöitä ei tehdä. Vaikka olisi miten ihanaa jäädä huolehtimaan yhdestä mummosta pidempään, toinen jää silloin joko kokonaan tai osittain huolehtimatta, koska työaika ehtii päättyä. Muutenkin hoitajilla on tietyt hommat päivässä (ja valitettavan paljon byrokratiaa ja kirjallisia hommia) ja ne pitää saada tehtyä työajan puitteissa. 

Olen entinen sairaanhoitaja ja aiemmin todellakin pidin työstäni. Pidin siitä, että tunsin tekeväni työni hyvin ja asikkaani ja heidän omaisensa olivat tyytyväisiä. Sitten tuli 90-luvun lama ja terveydenhuollossa alkoi vilahdella liike-elämään kuuluvia termejä kuten kustannuspaikka, tulosvastuullisuus, tuottavuus, tehostaminen jne. Enää en voinutkaan tehdä työtäni niin hyvin kuin olisin halunnut ja lopulta päätin vaihtaa kokonaan alaa. 

Nestelistan luulisi olevan hoitajankin oikeusturvan mukaista.

Voisi osoittaa, että ei ole ollut liian kiire, ettei juotavaa ole ehtinyt tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset täällä purkavat huonoa omaatuntuoaan. Siitä valitus. Ja tosiasiat täytyisi tunnustaa: vaha, mikä vanha ja sairas.

Siis ihanko tosissaan väität, että asukkaiden huono hoito kertoo omaisten huonosta omastatunnosta? Miksi heillä pitäisi olla huono omatunto?

Teillä hoitajillahan se huono omatunto pitäisi olla, jos teette työnne huonosti.

Ihme asenteita, ei kai tuollainen ole hoitoalalla yleistä?

Eivät he tee. He tekevät juuri sen, mitä työnantaja on määrännyt tehtäväksi ja niillä resursseilla, jotka työnantaja on antanut. Jos on ylityökielto, ylitöitä ei tehdä. Vaikka olisi miten ihanaa jäädä huolehtimaan yhdestä mummosta pidempään, toinen jää silloin joko kokonaan tai osittain huolehtimatta, koska työaika ehtii päättyä. Muutenkin hoitajilla on tietyt hommat päivässä (ja valitettavan paljon byrokratiaa ja kirjallisia hommia) ja ne pitää saada tehtyä työajan puitteissa. 

Olen entinen sairaanhoitaja ja aiemmin todellakin pidin työstäni. Pidin siitä, että tunsin tekeväni työni hyvin ja asikkaani ja heidän omaisensa olivat tyytyväisiä. Sitten tuli 90-luvun lama ja terveydenhuollossa alkoi vilahdella liike-elämään kuuluvia termejä kuten kustannuspaikka, tulosvastuullisuus, tuottavuus, tehostaminen jne. Enää en voinutkaan tehdä työtäni niin hyvin kuin olisin halunnut ja lopulta päätin vaihtaa kokonaan alaa. 

Tähän vielä, että kun aikoinaan hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi, hakijoilta vaadittavia ominaisuuksia oli mm empaattisuus, kärsivällisyys ja auttamishalu. Nykyisin taas tehokkuus, nopeus, hyvä paineensietokyky ja tarkkuus. 

Tämä hoitajien haukkuminen se vasta kannustaakin tekemään työnsä hyvin! 🙄

Meillä on töissä noin eri 20 hoitajaa ja kyllä kaikki syötetään ja juotetaan hyvin! Ei siellä kukaan hosu tai jätä ruokaa antamatta. Ja jos joku huono hoitaja onkin joukossa (en tiedä mitä 24/7 tapahtuu) niin silti on aamiainen, kaksi lämmintä ruokaa, päiväkahvi ja iltapala eli ravintoa kyllä saa päivän aikana!

Vierailija kirjoitti:

Nestelistan luulisi olevan hoitajankin oikeusturvan mukaista.

Voisi osoittaa, että ei ole ollut liian kiire, ettei juotavaa ole ehtinyt tarjota.

Mutta se on jälleen yksi tietojärjestelmään tallennettava asia lisää. Ja aika, jonka hoitaja istuu tietokoneella (kirjautuu sisään, valitsee potilaan, valitsee oikean kohdan, syöttää ja tallentaa tiedot, valitsee seuraavan potilaan, valitsee oikean kohdan, syöttää ja tallentaa tiedot, kirjautuu ulos) , on pois potilaan luona olemisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi luulet olevasi parempi hoitaja kuin he? Silläkö, että saat äitisi joskus syömään?

Hoitajathan eivät kyllä voi pakottaa äitiäsi syömään ja luonnollisesti jossain vaiheessa ruokailun jälkeen se lautanen viedään pois. Voit kyllä pyytää, että jättävät, viet sitten itse, kun tiedät, että siitä ei einää syödä.

Niin mutta kun he eivät tunnu edes yrittävän. Kuten sanoin olen itse saanut äidin syömään maanittelemalla. Esim. "eikö olekin ihanan väristä salaattia, maistaisitko vähän?" Ja äiti on kyllä alkanut syömään kun häntä ns. "syöttää". Eikä siis mitenkään väkipakolla.

Oletko siellä joka aterialla katsomassa? Ehkä he eivät silloin yritäkään maanitella jos sinä olet paikalla.

Olen joskus ollut ruokailun aikanakin. Jotenkin ne hoitajat ovat sen tyylisiä, ettei heitä vaikuta oikein kiinnostavan äitini hyvinvointi.

Hoitajana pelkään joskus jättäväni omaisille tällaisen olon. Oikeasti yritän vain nopeasti poistua jaloista, että vanhus ja omainen tai omaiset saisivat jäädä omaan rauhaansa. Muulloin kyllä käytän aikaa reilummin.

Juuri näin!

Itsekin annan asukkaan olla rauhassa omaisensa kanssa. Miksi jäisin siihen törröttämään kun omainen käy silloin tällöin tunnin verran?! Se mitä teemme yhdessä asukkaan kanssa muuna aikana on aivan eri asia. Kyllä annetaan aikaa ja syötetään kunnolla!

Luulen, että monella omaisella on huono omatunto koska hoitaja on enemmän hänen läheisensä kanssa. Usein esim. asukas lähteekin pois omaisensa luota ja tulee hoitajan luo koska tämä on tutumpi ja turvallisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nestelistan luulisi olevan hoitajankin oikeusturvan mukaista.

Voisi osoittaa, että ei ole ollut liian kiire, ettei juotavaa ole ehtinyt tarjota.

Mutta se on jälleen yksi tietojärjestelmään tallennettava asia lisää. Ja aika, jonka hoitaja istuu tietokoneella (kirjautuu sisään, valitsee potilaan, valitsee oikean kohdan, syöttää ja tallentaa tiedot, valitsee seuraavan potilaan, valitsee oikean kohdan, syöttää ja tallentaa tiedot, kirjautuu ulos) , on pois potilaan luona olemisesta. 

Ja sitten omaiset narisevat av:llä, kun hoitajat vaan istuvat kansliassa tietokoneella, vaikka mummolla oli lörssönit vaipassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirvittävästi puhutaan, että vanhukset kuivatetaan kuolleeksi.

Oma isäni meni nopeasti huonoon kuntoon ja juhlapyhien vuoksi "unohtui" kuolemaan erikoissairaanhoitoon. Mikään elimistössä ei enää toiminut, kuitenkin nestettä meni suoneen, aina olin vannonut että omalle vanhemmalleni en sitä tee, mutta vierellä oli muut sisarukset ja äitini, joille jäi mielikuva kaikki mitä oli tehtävissä tehtiin. Onneksi, heille, isä kuoli hetkellä jolloin emme olleet paikalla ja hoitajat olivat siivonneet, niin että muut eivät nähneet miten viimeinen henkäys oli vedetty.

Kuolema tulee tavalla tai toisella jos on tullakseen. Jotenkin ihmisillä on mystinen käsitys siitä, että sairaalassa voidaan kuka tahansa pelastaa haudan partaalta unohtaen kätevästi, että taustalla voi olla vuosikausia edennyt parantumaton muistisairaus, diabetes, rr-tauti, muutama infarkti...

Se että tällainen henkilö viedää pillit huutaen sairaalapäivystykseen lisää vain ko henkilön kärsimyksiä, koska sairaalassa tilanne nollataan, sairas ihminen laitetaan odottamaan muiden kuolevaisten sekaan ja lopputulos on se, että sama palliatiivinen hoitolinjaus jatkuu ja palautus takaisin perushoidosta vastavaan asumisyksikköön. Ja mikä ihanuus onkaan päästä takaisin sinne makaamaan ja kärsimään.  Ilmeisesti kuollakin saa vasta sitten, kun se omaisille sopii?

Hoidon pitäisi olla asukaslähtöistä, mutta monessa hoitopaikassa tämä juttu vääristyy sillä tavoin, että hoito myötäilee omaisten toiveita. Esimerkiksi moni omainen kokee, että asukasta laiminlyödään, jos hän on vuoteessa. Siten hoitajat nostavat asukkaan istumaan päiväsaliin pyörätuoliin odottamaan niitä omaisia käynnille. Se on usein  varsin pitkä odotus ja toisinaan turha. Asukas odottaa omaista koko päivän, joka ei sitten saavukaan paikalle. Asukkaalla saattaa olla ilkeä  haava pakarassa, joten liian pitkä istuminen ei ole hänelle millään muotoa sopivaa. Mutta jos hoitajat siirtävät asukkaan vuoteeseen omaisten mielestä liian aikaisin, esim. päivällisen jälkeen, nousee heti hirveä haloo asukkaan makuuttamisesta/ laiminlyönnistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirvittävästi puhutaan, että vanhukset kuivatetaan kuolleeksi.

Oma isäni meni nopeasti huonoon kuntoon ja juhlapyhien vuoksi "unohtui" kuolemaan erikoissairaanhoitoon. Mikään elimistössä ei enää toiminut, kuitenkin nestettä meni suoneen, aina olin vannonut että omalle vanhemmalleni en sitä tee, mutta vierellä oli muut sisarukset ja äitini, joille jäi mielikuva kaikki mitä oli tehtävissä tehtiin. Onneksi, heille, isä kuoli hetkellä jolloin emme olleet paikalla ja hoitajat olivat siivonneet, niin että muut eivät nähneet miten viimeinen henkäys oli vedetty.

Kuolema tulee tavalla tai toisella jos on tullakseen. Jotenkin ihmisillä on mystinen käsitys siitä, että sairaalassa voidaan kuka tahansa pelastaa haudan partaalta unohtaen kätevästi, että taustalla voi olla vuosikausia edennyt parantumaton muistisairaus, diabetes, rr-tauti, muutama infarkti...

Se että tällainen henkilö viedää pillit huutaen sairaalapäivystykseen lisää vain ko henkilön kärsimyksiä, koska sairaalassa tilanne nollataan, sairas ihminen laitetaan odottamaan muiden kuolevaisten sekaan ja lopputulos on se, että sama palliatiivinen hoitolinjaus jatkuu ja palautus takaisin perushoidosta vastavaan asumisyksikköön. Ja mikä ihanuus onkaan päästä takaisin sinne makaamaan ja kärsimään.  Ilmeisesti kuollakin saa vasta sitten, kun se omaisille sopii?

Ymmärsit ilmeisesti kirjoitukseni täysin väärin, isäni joutui sairaalaan kotoaan vuositarkastuksen jälkeen. Kunto joka oli ollut huono romahti parissa viikossa ja kaikki tiesimme, ettei mitään ollut tehtävissä, yksikään elin ei enää kunnolla toiminut, niinpä suoneen pumpattu nestekään ei poistunut, mutta oltiin erikoisairaanhoidossa, joka ei ole kuolevan paikka sitä jatkettiin, omaisena ja hoitajana sitä oli kauhea katsoa, mutta toiset omaiset olivat tyytyväisiä kun "kaikki mahdollinen tehtiin." Eli isä ei kuollut janoon, kuivumiseen.

Syytän itseäni että en halunnut kinata toisten omaisten kanssa kuolinvuoteella onko nesteytys tarpeen.

Niin, jos hoidettavia kotihoidossa 20 per vuoro eipä siinä yhden hoidettavan ruokailuun jää aikaa. Eikä ole hoitajan vika vaan systeemin. Monella sitä ruokahalua ei ole ja juominenkin on huonoa, joten aika menee siihen suostutteluun ja tietty houkutella sinne pesuille, mitä nyt ei ainakaan haluaisi tehtävän! Ja siihen päälle "mitä myrkkyjä sä mulle syötät?".😅 Monella oma käsitys on, että pärjäisivät ilman apua ja omaisilla taas, että tarvitsisivat koko ajan apua. Siinä sitten taiteillaan välimaastossa...

Vierailija kirjoitti:

Olen sh sairaalassa ja meille osastolle tuli hoitokodista rouva. Fyysisesti huonossa kunnossa, mutta järki juoksi. Kertoi sitten, että hoitajat ei auta syömisessä, tuovat vaan ruuan eteen ja vievät pois jonkin ajan päästä. Osastolla ollessa rouva söi hyvällä ruokahalulla isoja annoksia, kun häntä syötti. Kertoi, että ei muista milloin viimeksi olisi ollut kylläinen. Hän ei siis itse enää kyennyt nostamaan lusikkaa suuhun. Aika pahalta tuntuu ajatus, että ei saa syödäkseen ja on jatkuvassa nälässä.

Läksi aika tulikivenkatkuista puhelua hoitokotiin, enpä tiedä auttoiko. Kyllä siellä hoitoalalla on paljon sellaisia, joiden ei pitäisi olla.

Teillä on siellä sairaalassa parempi hoitajamitoitus kuin tehostetussa palveluasumisessa. Teillä myös yleensä on enemmän ja vähemmän hoitoa vaativia potilaita samanaikaisesti, teillä ei tarvitse saunottaa ja ulkoiluttaa. Saattohoitopotilaat lähetätte meille takaisin kuolemaan, ja me istumme heidän sänkynsä vieressä kädestä pitäen ja annamme Oxanestiä tunnin välein.

Meillä on jatkuvasti täydet avut vaativat asukkaat. Kaikki tarvitsevat apua kaikessa hygienian hoidossa, kaikilla on vaipat ja 50% on syötettäviä ja juotettavia.

Se perushoito on meillä pääosassa. Kun teiltä sairaalasta kotiutetaan asukkaat, niin ensimmäisenä hoidetaan rintojen alta hiivat pois ja vaippa-alueen ihottumat. Yleensä sairaalasta on saatu tuliaiseksi myös kantapään painehaavat. (okei, nämä yleensä vain yliopistosairaaloista tuliaisena, kun siellä ei perus- ja lähihoitajia ole riittävästi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirvittävästi puhutaan, että vanhukset kuivatetaan kuolleeksi.

Oma isäni meni nopeasti huonoon kuntoon ja juhlapyhien vuoksi "unohtui" kuolemaan erikoissairaanhoitoon. Mikään elimistössä ei enää toiminut, kuitenkin nestettä meni suoneen, aina olin vannonut että omalle vanhemmalleni en sitä tee, mutta vierellä oli muut sisarukset ja äitini, joille jäi mielikuva kaikki mitä oli tehtävissä tehtiin. Onneksi, heille, isä kuoli hetkellä jolloin emme olleet paikalla ja hoitajat olivat siivonneet, niin että muut eivät nähneet miten viimeinen henkäys oli vedetty.

Kuolema tulee tavalla tai toisella jos on tullakseen. Jotenkin ihmisillä on mystinen käsitys siitä, että sairaalassa voidaan kuka tahansa pelastaa haudan partaalta unohtaen kätevästi, että taustalla voi olla vuosikausia edennyt parantumaton muistisairaus, diabetes, rr-tauti, muutama infarkti...

Se että tällainen henkilö viedää pillit huutaen sairaalapäivystykseen lisää vain ko henkilön kärsimyksiä, koska sairaalassa tilanne nollataan, sairas ihminen laitetaan odottamaan muiden kuolevaisten sekaan ja lopputulos on se, että sama palliatiivinen hoitolinjaus jatkuu ja palautus takaisin perushoidosta vastavaan asumisyksikköön. Ja mikä ihanuus onkaan päästä takaisin sinne makaamaan ja kärsimään.  Ilmeisesti kuollakin saa vasta sitten, kun se omaisille sopii?

Hoidon pitäisi olla asukaslähtöistä, mutta monessa hoitopaikassa tämä juttu vääristyy sillä tavoin, että hoito myötäilee omaisten toiveita. Esimerkiksi moni omainen kokee, että asukasta laiminlyödään, jos hän on vuoteessa. Siten hoitajat nostavat asukkaan istumaan päiväsaliin pyörätuoliin odottamaan niitä omaisia käynnille. Se on usein  varsin pitkä odotus ja toisinaan turha. Asukas odottaa omaista koko päivän, joka ei sitten saavukaan paikalle. Asukkaalla saattaa olla ilkeä  haava pakarassa, joten liian pitkä istuminen ei ole hänelle millään muotoa sopivaa. Mutta jos hoitajat siirtävät asukkaan vuoteeseen omaisten mielestä liian aikaisin, esim. päivällisen jälkeen, nousee heti hirveä haloo asukkaan makuuttamisesta/ laiminlyönnistä.

Monilla vanhuksilla on myös lonkissa nivelrikkoa ja vähemmän kivulias asento löytyy helpommin sängyssä kuin pyörätuolissa. 

Jos yksi hoitopaikka on huono niin haukutaan kaikki hoitajat ja paikat?

Sitten ihmetellään miksi hoitajista on pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä tässä on nyt se tilanne, ap, että äitisi annetaan kuolla, tai jopa yritetään nopeuttaa sitä. Nyt sinun ON toimittava itse! Nenämaha letkulla pitää vaatia alkaa raitsemaan. Ja vaatia antaa lisä ravintoaineita, tabletteina, ja neseytyksenä. Heillähän on sääntö ettei kukaan ala kauan istumaan jokaisen vanhuksen vierellä ja ododttamaan kun hitaasti syövä vanhus söisi. Sinun täytyy palkata joku muu syöttämään häntä siellä, tai tehtävä se itse, ellet halua että hän menehtyy pian. Ja paino pitää sinun itse punnita häneltä joka viikko, ja vietävä vaikka yksityislääkärille, tai hoitolaan.

kokeile ihosta onko jo kuivunut. Taatusti on, ja soitto itse 112 että kuivunut vanhus.

Voi hyvä tavaton. Kuinka monta iäkästä ja dementoitunutta vanhusta olet hoitanut?

Olen ollut kaikkien isovanhempien elämässä heidän viimeiset vuotensa, jotka he viettivät vanhainkodissa "vihanneksena" ja on lääketiett.fakta, ettei moni vanhus tunne edes nälän tai kylläisyyden tunnetta, ei makua, ei hajua. Syömättömyys on yksi tapa valmistua kuolemaan - ikuista elämää ei ole, se on luonnonlaki.

Se mitä vanhukset kaipaavat ja tarvitsevat, enemmän kuin mitään muuta on rakkaat läheiset ihmiset, joiden kanssa vielä kerran voisi jakaa ne muistot, mitä on joskus yhdessä koettu. Ja tuttu ääni, vaikka vanhus ei edes tuntisi.

Näitä ei hoitajat ja lääkärit voi antaa, vaikka jokaisella vanhuksella olisi heitä kymmeniä.

Kyllä vanhukset nauttivat ruuasta. Se on ihmisen perustarve. Mun mummoni oli sementti ja sängyssä viimeiset vuodet. Loppuun asti nautti kahvista. Sen maun tunnisti.

Oli aina kamalan nälkäinen, kun äitini siellä harvoin kävi. Asui kaukana. Hoitajat eivät olleet ilmiselvästi viitsineet syöttää hidasta. Itse kävin kans harvoin. Joskus katsoin kauempaa, niin ei koskaan vastustanut syöttämistä. Mutta ei ne viitsineet.

Järkyttävintä on, että hänellä oli aina ihan kamala jano. Ja hänet oli sidottu käsistään naruilla vuoteen laitoihin. Ei yrittänyt karata, kun oli kävelykyvytön, vaan hän kuulemma raapi liikaa itseään.