Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei kuulemma syö vanhainkodissa ja hoitajat eivät muka voi asialle mitään
30.05.2018 |
Äitini sai vihdoin ja viimein paikan muistisairaiden palvelukeskuksesta. Oli sitä jo odotettukin. Äitini paino on kuitenkin laskenut nyt parin kuukauden aikana aivan silmiinpistävästi. Joskus kun olen mennyt ruokailun jälkeen paikalle ja kysynyt söikö äiti mitään, niin hoitajat vain sanovat, että ei. Lautanenkin oli otettu jo edestä pois! Äitini ei ole aina halunnutkaan syödä koska ruoka on pahaa, mutta itse olen pienellä maanittelulla saanut hänet helposti syömään. Joskus äiti on alkanut syömään, kun häntä on ns. syöttänyt.
Onko siis niin, etteivät hoitajat edes yritä auttaa syömisessä? Se ei nyt syö ja sillä hyvä - niinkö? Tietenkin minulle sanotaan, että voisin itse hoitaa äitini, mutta ihmettelen kyllä miten minä näin ilman koulutustakin olisin selvästi parempi hoitaja kuin he.
Kommentit (275)
Luin vain aloituksen.
Vastaan kuitenkin, että itse olen mielestäni reilu vuosi sitten todistanut tilannetta, jossa vanhus tapettiin nälkään. Vuodeosasto. Ruoka kyllä tuotiin eteen. Hetken päästä tarjotin vietiin pois. Aivan koskemattomana. Hoitajien käsitys oli, että ’hän syö vielä itse’.
Itse en ollut lähiomainen. Kävin tapaamassa vanhusta kerran tai pari viikossa. Syötin häntä joka kerralla. Hän söi hyvällä ruokahalulla. Hän olisi vain tarvinnut sitä, että joku auttaa lusikan huulille asti. Kiireettömästi. Hoitajalla olisi ollut aikaa vain 10 minuuttia. Kuka muukaan hotkii ruokansa siinä ajassa.
Ja tämä vanhus ei saanut edes sitä 10 minuuttia, koska hoitajat katsoivat, että hän syö kyllä halutessaan ja että hänellä vain ei ole nälkä.
Hoitokotiin saapuessaan pirteässä ja melko hyvässä kunnossa ollut vanhus kuoli noin seitsemässä viikossa. Peti vapautui seuraavalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sh sairaalassa ja meille osastolle tuli hoitokodista rouva. Fyysisesti huonossa kunnossa, mutta järki juoksi. Kertoi sitten, että hoitajat ei auta syömisessä, tuovat vaan ruuan eteen ja vievät pois jonkin ajan päästä. Osastolla ollessa rouva söi hyvällä ruokahalulla isoja annoksia, kun häntä syötti. Kertoi, että ei muista milloin viimeksi olisi ollut kylläinen. Hän ei siis itse enää kyennyt nostamaan lusikkaa suuhun. Aika pahalta tuntuu ajatus, että ei saa syödäkseen ja on jatkuvassa nälässä.
Läksi aika tulikivenkatkuista puhelua hoitokotiin, enpä tiedä auttoiko. Kyllä siellä hoitoalalla on paljon sellaisia, joiden ei pitäisi olla.
Olen taas nähnyt sairaalamaailmassa sitä, että jos vanhus ei kuule tai ymmärrä lääkärin/hoitohenkilökunnan puhetta tai kykene kipuamaan vaikkapa hoitoalustalle, tilanne ja hoito stoppaa siihen. Yli satavuotias laitetaan jonottamaan useaksi tunniksi päivystyksessä, koska hoidolla ei ole kiire... jne jne. Eli turhaa hurskastelua ja vanhusten ja heidän hoitovastuun sysäämistä ja edestakaista pallottelua puolelta toiselle. Niin tuttua toimintaa hoitoalalla, vai kuinka?
Ensimmäinen toimenpide ap:n tilanteeseen:
Vaadi nestelista.
Ei ole käytössä läheskään hoitokodeissa, vaikka vanhus itse ei afasian tai muun syyn vuoksi olisi kykenevä kertomaan, onko saanut juoda. Liian moni kuivuu pois, koska nestelista ei ole käytössä.
Nestelistasta näkee, onko vanhus saanut juodakseen kulaustakaan viimeisten tuntien tai vuorokauden kuluessa.
Tärkeämpää kuin moni omainen uskoisi.
Niin, mihin sillä dementillä sairaalla satavuotiaalla on kiire? Elvytykseen? TT-kuvaukseen? Syöpähoitoon? Kiire aloittaa iv antibiootti keuhkokuumeeseen? Ei ole enää kiirettä, kunhan kipua, hengenahdistusta ym. hoidetaan. Yleensä se satavuotias dementoitunut onkin aivan väärässä paikassa, häntä ei olisi enää pitänyt tuoda lainkaan sairaalapäivystykseen. Hoitolinjaus on taas kerran tekemättä ja yksin vastuussa ollut lähihoitaja ei osaa tehdä muuta kuin soittaa ambulanssin viemään potilas monen tunnin turhalle sairaalareissulle. Tai Espoon opettajatytär on puhelimessa kiljunut ja vaatinut äidin viemistä sairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Luin vain aloituksen.
Vastaan kuitenkin, että itse olen mielestäni reilu vuosi sitten todistanut tilannetta, jossa vanhus tapettiin nälkään. Vuodeosasto. Ruoka kyllä tuotiin eteen. Hetken päästä tarjotin vietiin pois. Aivan koskemattomana. Hoitajien käsitys oli, että ’hän syö vielä itse’.
Itse en ollut lähiomainen. Kävin tapaamassa vanhusta kerran tai pari viikossa. Syötin häntä joka kerralla. Hän söi hyvällä ruokahalulla. Hän olisi vain tarvinnut sitä, että joku auttaa lusikan huulille asti. Kiireettömästi. Hoitajalla olisi ollut aikaa vain 10 minuuttia. Kuka muukaan hotkii ruokansa siinä ajassa.
Ja tämä vanhus ei saanut edes sitä 10 minuuttia, koska hoitajat katsoivat, että hän syö kyllä halutessaan ja että hänellä vain ei ole nälkä.
Hoitokotiin saapuessaan pirteässä ja melko hyvässä kunnossa ollut vanhus kuoli noin seitsemässä viikossa. Peti vapautui seuraavalle.
Tämä ei ole hoitohenkilökunnan vika. Tämä on yleensä osastonhoitajan vika tai niiden jotka suuressa viisaudessaan katsovat, että yksi hoitaja hoitaa maksimimäärän asukkaita halvasti. Raha ratkaisee. Osastonhoitaja lupaa omaisille maata ja kuuta taivaalta, määrärahoja ja hoitohenkilökuntaa supistetaan minimiin. Tämä on se sote henki: vanhuksilta rahat pois, hoito mahdollisimman halvasti jne.
Ne jotka näistä asioista päättävät ovat pihalla kuin lumiukot. Mutta syy ja vika on sen ruohonjuuritason, eli hoitajan.
Osastot on buukattu täyteen. Ja lisää otetaan ylipaikoille jos vain saadaan ahdettua. Jos asukas on pirteä itse, ympärillä voi olla aggressiivisia käytöshäiriöisiä asukkaita joita pitäisi jatkuvasti vahtia silmät selässä, etteivät vahingoita muita tai itseään. Moni asukas masentuu ja taantuu ja menettää elämänhalunsa. Onko ihme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen toimenpide ap:n tilanteeseen:
Vaadi nestelista.
Ei ole käytössä läheskään hoitokodeissa, vaikka vanhus itse ei afasian tai muun syyn vuoksi olisi kykenevä kertomaan, onko saanut juoda. Liian moni kuivuu pois, koska nestelista ei ole käytössä.
Nestelistasta näkee, onko vanhus saanut juodakseen kulaustakaan viimeisten tuntien tai vuorokauden kuluessa.
Tärkeämpää kuin moni omainen uskoisi.
Nestelistan käyttöönotosta päättää lääkäri, ei omaiset.
Vierailija kirjoitti:
Kuulepas aloittaja!
Jos äitisi ei syö, niin hän ei syö. On aika tavallista, että ihminen jossain vaiheessa vähentää reilusti syömistä tai lopettaa sen jopa kokonaan. Äitisi ei ole mikään päiväkodin pikkulapsi jota pakotetaan syömään. Siellä vanhainkodissa/hoivakodissa ei ihan oikeasti voida tehdä asialle mitään. Jos äitisi ei halua syödä, niin hän ei syö eikä häntä siihen pakoteta. Näin tosiaankin on! Ei aikuisia ihmisiä pakoteta syömään. Jos tilanne oikein hurjaksi menee, niin suonensisäistä ravitsemusta voi toki ajatella, mutta sitä ei ole hoivakodeissa saatavilla eli siellä se ei ole mahdollista.
Miksi työikäisen anoreksiasta välitetään. Miksi välitetään siitä, jos nuorempi ei halua syödä, (vaikka masennuksen vuoksi) mutta vanhuksen syömättömyydestä ei välitetä. Ei mietitä, mistä se johtuu ja yritetä hoitaa syytä. (Masennus, mt-ongelma, kädet eivät toimi riittävän hyvin, liian hidas nopeille hoitajille tms)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole onneksi vielä siinä tilanteessa, että äitini olisi vanhainkodissa kaltaistenne "lähäreiden" armoilla. Luoja auttakoon, ettei sitä tilannetta koskaan tulisi tai tulisi lottovoitto ennen sitä, että voisi palkata kotiin hoitajan jos tilanne siihen menee. Ajatuskin äitini (ja kenen tahansa vanhuksen, heilläkin kun ON ihmisarvo, vaikka moni tässä ketjussa on eri mieltä) nälkään tappamisesta on kuvottava!
Olen itsekin ollut aikoinaan hoitokodeissa töissä ja voin kokemuksen perusteella sanoa, että alle puolet henkilökunnasta on oikealla alalla eli vastuussa toisen ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Suurin osa on kammottavia ihmisiä.
Jonkun pitäisi tehdä kattava tutkimus vanhusten ravitsemuksesta hoitolaitoksissa. Ennalta kertomatta. Sitten ryhdyttäisiin valvomaan jokaisen vanhuksen ravitsemusta säännöllisesti. Jos ravitsemus on huonoa, herkästi kantelu valviraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkun pitäisi tehdä kattava tutkimus vanhusten ravitsemuksesta hoitolaitoksissa. Ennalta kertomatta. Sitten ryhdyttäisiin valvomaan jokaisen vanhuksen ravitsemusta säännöllisesti. Jos ravitsemus on huonoa, herkästi kantelu valviraan.
Asiaahan on tutkittu jo vaikka kuinka paljon.
Hirvittävästi puhutaan, että vanhukset kuivatetaan kuolleeksi.
Oma isäni meni nopeasti huonoon kuntoon ja juhlapyhien vuoksi "unohtui" kuolemaan erikoissairaanhoitoon. Mikään elimistössä ei enää toiminut, kuitenkin nestettä meni suoneen, aina olin vannonut että omalle vanhemmalleni en sitä tee, mutta vierellä oli muut sisarukset ja äitini, joille jäi mielikuva kaikki mitä oli tehtävissä tehtiin. Onneksi, heille, isä kuoli hetkellä jolloin emme olleet paikalla ja hoitajat olivat siivonneet, niin että muut eivät nähneet miten viimeinen henkäys oli vedetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkun pitäisi tehdä kattava tutkimus vanhusten ravitsemuksesta hoitolaitoksissa. Ennalta kertomatta. Sitten ryhdyttäisiin valvomaan jokaisen vanhuksen ravitsemusta säännöllisesti. Jos ravitsemus on huonoa, herkästi kantelu valviraan.
Ja jokaiselle vanhukselle joka ei syö benämahaletku tai pegletku?
Niitäkin on nähty vaikka ei olisi halunnut, nuori välittävä lääkäri, joka kysyy vielä omaisilta.
Ahaa, nestelistaa pitää vaatia.
Mitkä perusteet ovat sille, että lääkäri anna lupaa/määräystä nestelistan käyttöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä lopetti syömisen muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa. Lääkäri ja osaston henkilökunta sanoi että se on normaali prosessi. Juomisen isä lopetti paria viikkoa ennen kuolemaansa. Nälkää tai janoa hän ei kuitenkaan valittanut.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mihin sillä dementillä sairaalla satavuotiaalla on kiire? Elvytykseen? TT-kuvaukseen? Syöpähoitoon? Kiire aloittaa iv antibiootti keuhkokuumeeseen? Ei ole enää kiirettä, kunhan kipua, hengenahdistusta ym. hoidetaan. Yleensä se satavuotias dementoitunut onkin aivan väärässä paikassa, häntä ei olisi enää pitänyt tuoda lainkaan sairaalapäivystykseen. Hoitolinjaus on taas kerran tekemättä ja yksin vastuussa ollut lähihoitaja ei osaa tehdä muuta kuin soittaa ambulanssin viemään potilas monen tunnin turhalle sairaalareissulle. Tai Espoon opettajatytär on puhelimessa kiljunut ja vaatinut äidin viemistä sairaalaan.
Se on se omainen, sydäntä raastaa joka kerta kun päivystyksestä nuori lääkäri sanoo , lähetä tänne kun haluaisi esim määräyksen vahvempaan kipulääkitykseen.
Vanhus ei saa kuolla kauniisti omassa sängyssä vaan kuljetetaan ympäri maakuntaa viimeiset elinpäivät, makaa jossain päivystyksessä örveltävien joukossa, kun voisi olla hoitokodissa omaiset vierellä. Ei ole kerta kun ole silmät kyynelissä elvyttänyt lattialle vedettyä kuollutta vanhusta, koska hän on niin elämän iloinen. Sydäntä raastaa kun vanhus ei saa arvokasta kuolemaa.
Lähihoitaja
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ap kommentti oli hyvin asiallinen ja oikeutettu. Olisi kiva joskus lukea ketju, jossa kommentointi pysyisi asiallisena alusta loppuun, mutta liikaa vaadittu täällä.
Mitä epäasiallista kommenteissa sinusta on? Se ettei ap:n kanssa olla samaa mieltä ja sille annetaan perustelut. 1. Ketään ei voi syöttää väkisin. Se on vastoin itsemääräämisoikeutta, joka on ihan lakiin kirjattu. 2. Jos yhden ihmisen syöttämiseen ja maanitteluun menee 15-30min ja tällaisia potilaita on monta niin jokainen varmaan ymmärtää ettei missään paikassa ole resursseja sellaiseen. 3. Omainen on muistisairaalle todennäköisesti vielä tuttu, jolloin syöttäminem sujuu paremmin. Mikä näissä on niin vaikea tajuta?
Tässä vielä pari juttua hoitotyöstä. Olen itse tk-sairaalan vuodeosastolla. Hoitajien on kirjattava kaikki hoitotoimenpiteet ja se voi olla aikaavievää. Potilaiden jakohoitoja ja kotiutumisia sekä lääkärin määräyksiä on myös järjesteltävä, joten siellä kansliassakin on vain jossain vaiheessa istuttava. Omaisiin ehkä on oltava yhteydessä. Lääkkeitä on jaettava, tarkistettava ja annettava. Potilaita autettava vessaan tai kuiviteltava sängyssä, mikä sitoo usein 2 hoitajaa. Potilaita saatetaan katetroida, kanyloida ja aloittaa suonensisäistä nesteytystä, haavoja voi olla hoidettavana tai virtsanäytettä on metsästettävä ja kiikutettava labraan. Vitaaliarvoja kontrolloidaan joskus useitakin kertoja päivässä ja verensokereita mitataan. Kaikki tämä vie aikaa. Vaikka vanhainkoti on ehkä eri asia kuin vuodeosasto niin summa summarum hoitotyössä on monenlaista puuhaa mikä ei aina näy ulospäin juuri sinulle. Eikä ole salaisuus että minimimiehityksellä yleensä mennään. Ja kyllä: hoitajilla on myös oikeus taukoihin ihan kuten sinullakin työssäsi on ja se ei ole potilaille kuuluvaa aikaa vaikka kuinka niin ajattelisit.
Vierailija kirjoitti:
Hirvittävästi puhutaan, että vanhukset kuivatetaan kuolleeksi.
Oma isäni meni nopeasti huonoon kuntoon ja juhlapyhien vuoksi "unohtui" kuolemaan erikoissairaanhoitoon. Mikään elimistössä ei enää toiminut, kuitenkin nestettä meni suoneen, aina olin vannonut että omalle vanhemmalleni en sitä tee, mutta vierellä oli muut sisarukset ja äitini, joille jäi mielikuva kaikki mitä oli tehtävissä tehtiin. Onneksi, heille, isä kuoli hetkellä jolloin emme olleet paikalla ja hoitajat olivat siivonneet, niin että muut eivät nähneet miten viimeinen henkäys oli vedetty.
Kuolema tulee tavalla tai toisella jos on tullakseen. Jotenkin ihmisillä on mystinen käsitys siitä, että sairaalassa voidaan kuka tahansa pelastaa haudan partaalta unohtaen kätevästi, että taustalla voi olla vuosikausia edennyt parantumaton muistisairaus, diabetes, rr-tauti, muutama infarkti...
Se että tällainen henkilö viedää pillit huutaen sairaalapäivystykseen lisää vain ko henkilön kärsimyksiä, koska sairaalassa tilanne nollataan, sairas ihminen laitetaan odottamaan muiden kuolevaisten sekaan ja lopputulos on se, että sama palliatiivinen hoitolinjaus jatkuu ja palautus takaisin perushoidosta vastavaan asumisyksikköön. Ja mikä ihanuus onkaan päästä takaisin sinne makaamaan ja kärsimään. Ilmeisesti kuollakin saa vasta sitten, kun se omaisille sopii?
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, nestelistaa pitää vaatia.
Mitkä perusteet ovat sille, että lääkäri anna lupaa/määräystä nestelistan käyttöön?
Kaikille seurannoille, tutkimuksille ja hoidoille on oltava jokin peruste. Peruste ei ole, että oamiset niin haluavat. Nestelistan peruste on seurata, ennaltaehkäistä ja tarvittaessa hoitaa dehydraatiota. Kysymys vain kuuluukin, onko muistisairaan laitoshoidossa olevan vanhuksen hoidon tavoitteena dehydraation ehkäiseminen/hoito vai ei. Elämän pitkittäminenhän ei ole enää tuollaisen potilaan hoidon tavoite.
Millä perusteella lääkäri voi kieltää nestelistan käytön?
Sairaalan tavoitteena onkin saada potilas siihen kuntoon, että tämä voi palata takaisin kotiin tai muuhun hoitopaikkaan. Sairaala ei ole enää nykyisin paikka, johon ihminen sijoitetaan loppuelämäkseen odottamaan kuolemaa.