Äiti ei kuulemma syö vanhainkodissa ja hoitajat eivät muka voi asialle mitään

Hommassa ei ole mitään järkeä.Ihminen joka ei edes voi syödä enään itse on oikeutettu päästä pois avustettuna.Ei ole kenenkään etu että vanhukset elävät pitkään hyvin hoidettuina ja näinhän siinä kävisi jos niitä hoidettaisiin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vain aloituksen, joten kommentoin vain siihen. Meidän äiti kieltäytyi myös syömästä palvelutalossa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin että tein hänelle tuttuja kotiruokia ja syötin itse. 

Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet suolaisempaan ruokaan, laitosten ruoat on hyvin vähän maustettuja yhtään mitenkään. On tietenkin totta, että suolainen ruoka on epäterveellistä, mutta onko sillä hirveästi väliä, kun henkilö on jo 80+ ja täysin ulkona tästä maailmasta?  Voisi edes ruoasta nauttia, siitäkin kuitenkin maksetaan. 

Kaikista hoitopaikoista löytynee suolasirotin.

Kyseessä palvelutalo, ei ravintola. Et taida oikein tajuta, millainen on huonokuntoinen vanhus? 

No, pyysin kerran, että laittaisivat äidin ruokaan enemmän suolaa, mutta jo kysyessä tiesin, että se on mahdotonta ( en edes yrittänyt tiedustella miksi?).  Äiti ei pysty itse säätelemään käsiensä vapinaa, enkä siksi vie hänelle sirotinta.

Hirveän ilkeitä kommentteja kautta koko keskustelun (enkä tarkoita nyt sinua, jolle vastasin suolasirottimesta).

Huomaa kyllä, että monellakaan ei ole mitään empatiaa sairaita ja vanhoja läheisiään kohtaan. Ei ainakaan hoitajilla hoidettaviaan kohtaan. Mun äiti on mulle rakas, siksi maksan aika ison summan joka kk, että hän saisi hyvää hoitoa, eikä näännytetä nälkään! Mistä mä siis maksan??

Julmia ihmisiä kertakaikkiaan täällä!

Vierailija kirjoitti:

Kerroit saaneesi äitisi pienellä maanittelulla syömään pahaa ruokaa. Tämä on ihan selvää, koska äitisi  on syönyt sinun mieliksesi. Hoitajat eivät kuitenkaan ole äidillesi sellaisia ihmisiä, joiden mieliksi hän söisi pahaa ruokaa. Hoitajien maanittelu ei siis todennäköisesti johtaisi samaan tulokseen. Olen ollut pois hoitoalalta jo parikymmentä vuotta. Jouduin taannoin kolmeksi viikoksi sairaalaan ja olin yllättänyt, että ravitsemukseen ei ollut parissakymmenessä vuodessa kiinnitetty mitään huomiota, vaikka tieto asiasta on lisääntynyt aivan merkittävästi. Ruokahaluni oli huono, mutta annokset sairaalassa näyttivät aika samalta kuin mitä kotona lätkäisen kissan ruokakuppiin. Paitsi että lautasellani saattoi olla yksi ylikypsäksi keitetty babyporkkana tai ruokalusikallinen silputtuja etikkapunajuuria. Annosten ulkonäkö oli pikemminkin luotaantyöntävä kuin ruokahalua herättävä. Lisäksi ruoka oli mautonta. Ei pahaa vaan mautonta. Atrian einesruuatkin alkoivat tuntua gourmet-aterioilta. 

Olin 80-luvulla vuoden töissä vanhainkodissa, jossa oli oma keittiö. Ja keittiössä emäntä, jolle oli kunnia-asia tehdä hyvää ja maistuvaa ruokaa. Emäntä kiersi välillä osastoilla kyselemässä vanhusten lempiruokia ja pyrki budjetin sallimissa rajoissa toteuttamaan toiveita. Ei tietenkään jokaiselle eri ruokia vaan ottamaan näitä toiveita ruokalistalle. Ohrapuuro mehukeiton kanssa, itse tehty perunamuusi ja ruisjauhoissa kieritetyt paistetut silakat, kaalilaatikko jne. Vanhuksilla oli myös aikaa syödä ja hoitajilla aikaa auttaa syömisessä. Lisäksi osastoilla oli aina jääkaapissa tarvikkeet voileipien tms tekemiseen.  Kärryt saattoi palauttaa takaisin keittiöön vaikka vasta illallakin, kun lähti iltavuorosta kotiin. Nykyisin ruoka tulee keskuskeittiöiltä ja kärryt tuodaan ja haetaan tiettyyn aikaan. Siinä välissä vanhusten pitää ehtiä syödä ja jos ei ehdi, se on voi voi. 

Kaiken takana on raha. Henkilökuntaa on vähemmän, ruokaan kiinnitetään vähemmän huomiota ja niitä valmistetaan massatuotantona ja monesti myös puolivalmisteista. Kaiken pitää toimia nopeasti ja tehokkaasti. Vanhusten aliravitsemus on ihan tutkittu juttu enkä yhtään ihmettele. Joku ketjussa sanoi, että ruokailun pitäisi olla nautinto. Niin pitäisi, mutta sitä se ei laitoksissa todellakaan ole. Nälkäänsä syö vaikka pieniä kiviä, mutta koska vanhusten ruokahalu vähenee, ei sitä näläntunnettakaan ole enää kuten aiemmin. Sosemaisestakin ruuasta saa ihan herkullisen näköisen annoksen, mutta ei lätkäisemällä lautaselle kuin jonkun oksennuksen.

Kaikesta kauniista huolimatta, vanhuksille ei aina ruoka maistu. Vaikka on aikaa syöttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit saaneesi äitisi pienellä maanittelulla syömään pahaa ruokaa. Tämä on ihan selvää, koska äitisi  on syönyt sinun mieliksesi. Hoitajat eivät kuitenkaan ole äidillesi sellaisia ihmisiä, joiden mieliksi hän söisi pahaa ruokaa. Hoitajien maanittelu ei siis todennäköisesti johtaisi samaan tulokseen. Olen ollut pois hoitoalalta jo parikymmentä vuotta. Jouduin taannoin kolmeksi viikoksi sairaalaan ja olin yllättänyt, että ravitsemukseen ei ollut parissakymmenessä vuodessa kiinnitetty mitään huomiota, vaikka tieto asiasta on lisääntynyt aivan merkittävästi. Ruokahaluni oli huono, mutta annokset sairaalassa näyttivät aika samalta kuin mitä kotona lätkäisen kissan ruokakuppiin. Paitsi että lautasellani saattoi olla yksi ylikypsäksi keitetty babyporkkana tai ruokalusikallinen silputtuja etikkapunajuuria. Annosten ulkonäkö oli pikemminkin luotaantyöntävä kuin ruokahalua herättävä. Lisäksi ruoka oli mautonta. Ei pahaa vaan mautonta. Atrian einesruuatkin alkoivat tuntua gourmet-aterioilta. 

Olin 80-luvulla vuoden töissä vanhainkodissa, jossa oli oma keittiö. Ja keittiössä emäntä, jolle oli kunnia-asia tehdä hyvää ja maistuvaa ruokaa. Emäntä kiersi välillä osastoilla kyselemässä vanhusten lempiruokia ja pyrki budjetin sallimissa rajoissa toteuttamaan toiveita. Ei tietenkään jokaiselle eri ruokia vaan ottamaan näitä toiveita ruokalistalle. Ohrapuuro mehukeiton kanssa, itse tehty perunamuusi ja ruisjauhoissa kieritetyt paistetut silakat, kaalilaatikko jne. Vanhuksilla oli myös aikaa syödä ja hoitajilla aikaa auttaa syömisessä. Lisäksi osastoilla oli aina jääkaapissa tarvikkeet voileipien tms tekemiseen.  Kärryt saattoi palauttaa takaisin keittiöön vaikka vasta illallakin, kun lähti iltavuorosta kotiin. Nykyisin ruoka tulee keskuskeittiöiltä ja kärryt tuodaan ja haetaan tiettyyn aikaan. Siinä välissä vanhusten pitää ehtiä syödä ja jos ei ehdi, se on voi voi. 

Kaiken takana on raha. Henkilökuntaa on vähemmän, ruokaan kiinnitetään vähemmän huomiota ja niitä valmistetaan massatuotantona ja monesti myös puolivalmisteista. Kaiken pitää toimia nopeasti ja tehokkaasti. Vanhusten aliravitsemus on ihan tutkittu juttu enkä yhtään ihmettele. Joku ketjussa sanoi, että ruokailun pitäisi olla nautinto. Niin pitäisi, mutta sitä se ei laitoksissa todellakaan ole. Nälkäänsä syö vaikka pieniä kiviä, mutta koska vanhusten ruokahalu vähenee, ei sitä näläntunnettakaan ole enää kuten aiemmin. Sosemaisestakin ruuasta saa ihan herkullisen näköisen annoksen, mutta ei lätkäisemällä lautaselle kuin jonkun oksennuksen.

Kaikesta kauniista huolimatta, vanhuksille ei aina ruoka maistu. Vaikka on aikaa syöttää.

Tuo on aivan totta ja mihinkään pakkosyöttämisiin ei tietenkään pidä ryhtyä. Mutta en yhtään ihmettele, miksei mauton epämääräisen näköinen ylikypsä laitosruoka maistu vanhuksille. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen työtön lähihoitaja. En kelvannut töihin, kun halusin antaa aikaa vanhuksille. Minulle sanottiin edellisessä paikassa, että olen liian hidas, kun syötin ja tein hoitotoimenpiteet rauhallisesti. Hoputettiin jatkuvasti olemaan nopeampi. Rauhallinen hoiva oli hitautta, sopimustani ei jatkettu. Alalla on piirit pienet, töitä ei löydy, ellei hosu kuin viimeistä päivää. Jospa joku perustaisi hoivapaikan, missä olisi oikeasti aikaa vanhuksille. Mutta taitaa olla turha toivo. Voitto on tärkeintä, ei ihminen.

Niinhän se on, ei ne muut hoitajat kauaa jaksa sitä, että yhden hidastelun takia toiset hoitavat useampia vanhuksia. Silloin niille toisille jää vielä vähemmän aikaa.

Jokainen asiastä närkästynyt omainen

a) ottaa heti yhteyttä oman kuntansa vanhustenhuollosta vastaavaan virkamieheen ja omaan kansanedustajaan ja valittaa niille tahoille, jotka hoitajamitoituksesta, ravitsemuksesta ym. vastaavat

sekä

b) ottaa asiakseen käydä kerran päivässä omaistaan syöttämässä, viihdyttämässä ja ulkoiluttamassa

Tai

c) ottaa vanhuksensa kotihoitoon ja ryhtyy viimeisten vuosien ajaksi omaishoitajaksi tai palkkaa tälle oman hoitajan, jolla on aikaa tehdä maittavaa ruokaa ja syöttää yhtä vanhusta se puolitoista tuntia kerrallaan.

Jos näitä asioita ei ole toteutettu, on turha närkästyneenä vaatia sille omalle omaiselle ekstrahoitoa, joka on jonkun muun omaiselta pois.

Sama juomisen kanssa. Minulle sanotaan että ei se Kerttu (äitini) halua juoda. No ei varmaan kun eteen isketään lämmintä vettä tai mehua ruskeassa muovimukissa. EIhän edes erota mitä sielä on. Itse annan hänelle kylmää raikasta vettä lasissa ja mamma juo heti koko lasin. Hoitopaikasat maksetaan maltaita mutta näin hetlteiden aikaan on käytävä juottamassa joka päivä ettei kuivu. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini sai vihdoin ja viimein paikan muistisairaiden palvelukeskuksesta. Oli sitä jo odotettukin. Äitini paino on kuitenkin laskenut nyt parin kuukauden aikana aivan silmiinpistävästi. Joskus kun olen mennyt ruokailun jälkeen paikalle ja kysynyt söikö äiti mitään, niin hoitajat vain sanovat, että ei. Lautanenkin oli otettu jo edestä pois! Äitini ei ole aina halunnutkaan syödä koska ruoka on pahaa, mutta itse olen pienellä maanittelulla saanut hänet helposti syömään. Joskus äiti on alkanut syömään, kun häntä on ns. syöttänyt.

Onko siis niin, etteivät hoitajat edes yritä auttaa syömisessä? Se ei nyt syö ja sillä hyvä - niinkö? Tietenkin minulle sanotaan, että voisin itse hoitaa äitini, mutta ihmettelen kyllä miten minä näin ilman koulutustakin olisin selvästi parempi hoitaja kuin he.

Tilanteeseen voi olla monta eri syytä. Veikkaan, että äitisi kunto on riski- ja voimavarakartoituksessa arvioitu sellaiseksi, että hän henkisiltä ja kognitiivisilta kyvyiltään pystyy omatoimisesti syömään. Hoitajat siten kunnioittavat hänen itsemäärämisoikeuttaan siinä, ettei hänelle tuputeta ruokaa, jos hän on itse ilmaissut, ettei halua syödä.

Usein on myös ns. omahoitajajärjestelmä. Jos äitisi omahoitaja ei ole vuorossa, muut hoitajat keskittyvät omiin vastuuasukkaisiinsa, eivätkä mieti asiaa siltä kantilta, että äitisi kohdalla saattaa olla tavoitteena, ettei BMI tipu alaspäin.

Yleisesti hoitajilla on yleensä vuorossa noin 6 asukasta vastuullaan. Osa täysin autettavia ruokailussa. Yksi hoitaja ei silloin repeä kuuteen osaan avustamaan jokaista sellaista asukasta, jonka arvioidaan itse pystyvän syömään.

Kuulepas aloittaja!

Jos äitisi ei syö, niin hän ei syö. On aika tavallista, että ihminen jossain vaiheessa vähentää reilusti syömistä tai lopettaa sen jopa kokonaan. Äitisi ei ole mikään päiväkodin pikkulapsi jota pakotetaan syömään. Siellä vanhainkodissa/hoivakodissa ei ihan oikeasti voida tehdä asialle mitään. Jos äitisi ei halua syödä, niin hän ei syö eikä häntä siihen pakoteta. Näin tosiaankin on! Ei aikuisia ihmisiä pakoteta syömään. Jos tilanne oikein hurjaksi menee, niin suonensisäistä ravitsemusta voi toki ajatella, mutta sitä ei ole hoivakodeissa saatavilla eli siellä se ei ole mahdollista.

Olen ollut muistisairaiden hoivakodissa aikoinaan töissä. Hoitotyössä tulee kunnioittaa asiakkaan tahtoa ja jos asiakas ilmaisee haluamattomuutensa syödä, niin sitä sitten kunnioitetaan. Ihan kauheeta olisi väkisin yrittää toista syöttää.

Mieshoitsu kirjoitti:

Ja mitä tulee vanhusten ylilääkitsemiseen, jotta heistä tulisi rauhallisia niin se on ihan oikeasti hyvä juttu. Yllättävän moni muistisairaista ihan oikeasti lyö, potkii, raapii ja puree, eivätkä kaikki ole heiveröisiä vanhuksia. Meidän hoitajien terveys menee teidän omaisten toimintakyvyn edelle. Kukaan teistä ei suostuisi ottamaan iskuja vastaan työpaikallaan vaan sen takia, että asiakas olisi tyytyväisempi silloin. Miettikää näitä asioita laajemmalta kannalta, älkää pelkästään omaisenne tai itsenne kannalta.

Miksi opettajia ja piväkotihenkilökuntaa muksitaan, hakataan, potkitaan ja syljetään vähän väliä? Eikö väkivaltaiset  kakarat voisi myös rauhoittaa vaikka Risperdalilla? Jos lapsia kohdeltaisiin kuin vanhuksia niin auta armias , johtaisi varmaan hallituksen eroon. Mutta joo lapset ovat mediaseksikkäitä, hauraat vanhukset eivät sitä ole. Esim. vihreät paasaa aina lapsiperheiden puolesta, ei koskaan vanhuksien.

Oma äitini (synt. 1932) , kasvoi ilman lapsilisiä, opiskeli ilman tukia, maksoi itse lapsiensa hoidon, piti 3 kk äityslomaa,  oli työelämässä 66 -vuotiaaksi, ei juurikaan saikuttanut. Nyt maksaa koko eläkkeensä ja talonsa myyntitulot n. 3700e kuussa palvelutaloon, jossa ei tarjota edes raikasta vettä. Selvä nettomaksaja. 

Ihmettelen että sairaita vanhuksia "kelpaa" hoitamaan perushoitajat, mutta terveitä lapsia valvomaan päiväkotiin ei riitä edes sosionomi vaan vaaditaan enemmän korkakoulututkinnon suorittaneita maistereita. Juuri tämän takia lastetarhanopettajan palkkaa ei tarvitse korottaa.

Mielestäni terveitä lapsia hoitamaan riittää ihan korkeintaan perushoitajatasoinen tutkinto. Sen sijaan eri sairauksista (musitisairaudet, sydän-ja verisuonisairauset, parkisson yms. vaativine lääkityksineen ) kärsivät vanhukset vaatisivat mielestäni sitä korkeammin koulutettua henkilökuntaa.

Tämä on todella ristiriitaista.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen asiastä närkästynyt omainen

a) ottaa heti yhteyttä oman kuntansa vanhustenhuollosta vastaavaan virkamieheen ja omaan kansanedustajaan ja valittaa niille tahoille, jotka hoitajamitoituksesta, ravitsemuksesta ym. vastaavat

sekä

b) ottaa asiakseen käydä kerran päivässä omaistaan syöttämässä, viihdyttämässä ja ulkoiluttamassa

Tai

c) ottaa vanhuksensa kotihoitoon ja ryhtyy viimeisten vuosien ajaksi omaishoitajaksi tai palkkaa tälle oman hoitajan, jolla on aikaa tehdä maittavaa ruokaa ja syöttää yhtä vanhusta se puolitoista tuntia kerrallaan.

Jos näitä asioita ei ole toteutettu, on turha närkästyneenä vaatia sille omalle omaiselle ekstrahoitoa, joka on jonkun muun omaiselta pois.

Entä ne, joilla ei ole lapsia?

Entä, jos lapset ovat itse sairaita tai asuvat kaukana?

Jonkinlaisen ikuisen unen piikin tai tabletin toivoisin olevan käytössä, kun itse on tuossa vaiheessa tai jo vähän ennenkin. Jos on täysin sänkykuntoinen, ei pysty itse syömään, ei tiedä mikä päivä, mikä maa, missä on, keitä ovat vieraat ihmiset ympärillä, ei pysty sanomaan mitä haluaa tai mikä on kipeä tai mitään muutakaan, eikä ole mitään toipumista tai parantumista edessä vaan samaa helvettiä ehkä monta vuotta... miksi tuollaista elämää pitäisi omaisten vuoksi jatkaa? Kai edes kivuton avustettu itsemurha pitäisi olla mahdollinen, jos itse ei kykene elämäänsä enää lopettamaan ja on tahtonsa selväjärkisenä ollessaan esittänyt?

Vierailija kirjoitti:

Mieshoitsu kirjoitti:

Ja mitä tulee vanhusten ylilääkitsemiseen, jotta heistä tulisi rauhallisia niin se on ihan oikeasti hyvä juttu. Yllättävän moni muistisairaista ihan oikeasti lyö, potkii, raapii ja puree, eivätkä kaikki ole heiveröisiä vanhuksia. Meidän hoitajien terveys menee teidän omaisten toimintakyvyn edelle. Kukaan teistä ei suostuisi ottamaan iskuja vastaan työpaikallaan vaan sen takia, että asiakas olisi tyytyväisempi silloin. Miettikää näitä asioita laajemmalta kannalta, älkää pelkästään omaisenne tai itsenne kannalta.

Miksi opettajia ja piväkotihenkilökuntaa muksitaan, hakataan, potkitaan ja syljetään vähän väliä? Eikö väkivaltaiset  kakarat voisi myös rauhoittaa vaikka Risperdalilla? Jos lapsia kohdeltaisiin kuin vanhuksia niin auta armias , johtaisi varmaan hallituksen eroon. Mutta joo lapset ovat mediaseksikkäitä, hauraat vanhukset eivät sitä ole. Esim. vihreät paasaa aina lapsiperheiden puolesta, ei koskaan vanhuksien.

Oma äitini (synt. 1932) , kasvoi ilman lapsilisiä, opiskeli ilman tukia, maksoi itse lapsiensa hoidon, piti 3 kk äityslomaa,  oli työelämässä 66 -vuotiaaksi, ei juurikaan saikuttanut. Nyt maksaa koko eläkkeensä ja talonsa myyntitulot n. 3700e kuussa palvelutaloon, jossa ei tarjota edes raikasta vettä. Selvä nettomaksaja. 

Ihmettelen että sairaita vanhuksia "kelpaa" hoitamaan perushoitajat, mutta terveitä lapsia valvomaan päiväkotiin ei riitä edes sosionomi vaan vaaditaan enemmän korkakoulututkinnon suorittaneita maistereita. Juuri tämän takia lastetarhanopettajan palkkaa ei tarvitse korottaa.

Mielestäni terveitä lapsia hoitamaan riittää ihan korkeintaan perushoitajatasoinen tutkinto. Sen sijaan eri sairauksista (musitisairaudet, sydän-ja verisuonisairauset, parkisson yms. vaativine lääkityksineen ) kärsivät vanhukset vaatisivat mielestäni sitä korkeammin koulutettua henkilökuntaa.

Tämä on todella ristiriitaista.

Kirjoituksesi on hyvä ja totta!

Päiväkotilapsilla on se oma koti, jossa saavat vanhempiensa huolenpitoa. Monelle vanhukselle ainoa hoivaa ja on se palvelutalo.

Mieluummin vanhuksille enemmän koulutettuja hoitajia ja lisäksi sairaanhoitajia ja lääkäri soiton päähän valmiina tulemaan milloin vain kuin päiväkotiin jotain maistereita.

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlaisen ikuisen unen piikin tai tabletin toivoisin olevan käytössä, kun itse on tuossa vaiheessa tai jo vähän ennenkin. Jos on täysin sänkykuntoinen, ei pysty itse syömään, ei tiedä mikä päivä, mikä maa, missä on, keitä ovat vieraat ihmiset ympärillä, ei pysty sanomaan mitä haluaa tai mikä on kipeä tai mitään muutakaan, eikä ole mitään toipumista tai parantumista edessä vaan samaa helvettiä ehkä monta vuotta... miksi tuollaista elämää pitäisi omaisten vuoksi jatkaa? Kai edes kivuton avustettu itsemurha pitäisi olla mahdollinen, jos itse ei kykene elämäänsä enää lopettamaan ja on tahtonsa selväjärkisenä ollessaan esittänyt?

Nuorempana ajattelee noin, mutta kun tutkittiin avuttomia vanhuksia, heillä oli elämisen tahtoa yllättävän paljon.

Mielenkiintoista. Oma isäni on ollu 4 vuotta hoitolaitoksessa, ei pysty itse enää liikkumaan eikä osaa syödä itse. On siis täysin autettava. Näiden vuosien aikana isä on lihonut hoidossa. Eli hoitajat mitä ilmeisimmin syöttävät, koska itse käymme vain harvoin.

Miksi emme käy useammin? Isä ei osaa enää puhua sanaakaan, suurimman osan ajasta hän makaa liikkumatta enkä edes tiedä tunnistaako enää meitä. Ei ainakaan osoita sitä millään tavalla. Itse toivon jatkuvasti, että hän pääsisi pois täältä. Ei tuo ole enää ihmisarvoista elämää. Tiedän senkin, ettei hän kohta enää pysty nielemään ruokaa tai vettä, ja silloin se lähtö viimeistään tulee.

Ei tulisi mieleenkään valittaa hoitajille,kun pitävät ansaittua taukoaan. Olen kyllä nähnyt osaston arkea ja itsekin hoitoalalla olevana tiedän, mitä se tänä päivänä on. Mutta niin kauan kun omaiset valittavat hoitajille, mikään ei muutu. Koska hoitajat eivät voi asiaan vaikuttaa. Valittakaa mieluummin niille, jotka päättävät asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshoitsu kirjoitti:

Ja mitä tulee vanhusten ylilääkitsemiseen, jotta heistä tulisi rauhallisia niin se on ihan oikeasti hyvä juttu. Yllättävän moni muistisairaista ihan oikeasti lyö, potkii, raapii ja puree, eivätkä kaikki ole heiveröisiä vanhuksia. Meidän hoitajien terveys menee teidän omaisten toimintakyvyn edelle. Kukaan teistä ei suostuisi ottamaan iskuja vastaan työpaikallaan vaan sen takia, että asiakas olisi tyytyväisempi silloin. Miettikää näitä asioita laajemmalta kannalta, älkää pelkästään omaisenne tai itsenne kannalta.

Miksi opettajia ja piväkotihenkilökuntaa muksitaan, hakataan, potkitaan ja syljetään vähän väliä? Eikö väkivaltaiset  kakarat voisi myös rauhoittaa vaikka Risperdalilla? Jos lapsia kohdeltaisiin kuin vanhuksia niin auta armias , johtaisi varmaan hallituksen eroon. Mutta joo lapset ovat mediaseksikkäitä, hauraat vanhukset eivät sitä ole. Esim. vihreät paasaa aina lapsiperheiden puolesta, ei koskaan vanhuksien.

Oma äitini (synt. 1932) , kasvoi ilman lapsilisiä, opiskeli ilman tukia, maksoi itse lapsiensa hoidon, piti 3 kk äityslomaa,  oli työelämässä 66 -vuotiaaksi, ei juurikaan saikuttanut. Nyt maksaa koko eläkkeensä ja talonsa myyntitulot n. 3700e kuussa palvelutaloon, jossa ei tarjota edes raikasta vettä. Selvä nettomaksaja. 

Ihmettelen että sairaita vanhuksia "kelpaa" hoitamaan perushoitajat, mutta terveitä lapsia valvomaan päiväkotiin ei riitä edes sosionomi vaan vaaditaan enemmän korkakoulututkinnon suorittaneita maistereita. Juuri tämän takia lastetarhanopettajan palkkaa ei tarvitse korottaa.

Mielestäni terveitä lapsia hoitamaan riittää ihan korkeintaan perushoitajatasoinen tutkinto. Sen sijaan eri sairauksista (musitisairaudet, sydän-ja verisuonisairauset, parkisson yms. vaativine lääkityksineen ) kärsivät vanhukset vaatisivat mielestäni sitä korkeammin koulutettua henkilökuntaa.

Tämä on todella ristiriitaista.

Kirjoituksesi on hyvä ja totta!

Päiväkotilapsilla on se oma koti, jossa saavat vanhempiensa huolenpitoa. Monelle vanhukselle ainoa hoivaa ja on se palvelutalo.

Mieluummin vanhuksille enemmän koulutettuja hoitajia ja lisäksi sairaanhoitajia ja lääkäri soiton päähän valmiina tulemaan milloin vain kuin päiväkotiin jotain maistereita.

Juuri näin, tätä pitäsi ottaa enemmän esille.

Lapset kehittyvät ja kasvavat, heistä isosta osasta tulee vielä jotain, osa jopa elättää itsensä ja muita työllään ja tekee omia lapsia. Sairas vanhus ei enää kehity eikä muutu miksikään, muuta kuin huonompaan suuntaan. Kaikki on alamäkeä. Se, että on elämässään saanut paljon aikaan ja tehnyt rankasti töitä ym. on tietysti arvokasta. Siksi lopunkin soisi olevan nopea ja arvokas, ei vuosien kitumista ja kärsimystä.

Ihan luonnollista, ainakin minun isovanhempien kohdalla. Ruoka ei vain maistu. Usein korkealla iällä maku- ja hajuaisti häviää tai ainakin se heikkenee.

Meillä isovanhemmille vietiin heidän lempiruokiaan ja erityisesti makeat maistuivat hyvin. Usein ruoka menee helpommin kun lähellä on rakkaita lähiomaisia, vaikka ei edes tuntisi, mutta ääni on tuttu.

On hyvä muistaa, ettei ketään voi syöttää väkisin.

Miksi sairasta dementtiä vanhusta pitäisi aktiivihoitaa lääkärin ja hoitajien toimesta? Kivunhoito tietenkin, muun hädän ja ahdistuksen hoito. Mutta sydäninfarktia, aivoinfarktia, aivoverenvuotoa, keuhkokuumetta ei hoideta. Sitten laitetaan kädet ristiin ja kiitetään, kun loppu tulee nopeammin ja vanhus pääsee lepoon. Keuhkokuume on vanhuksen paras ystävä, sanoi vanhat kunnanlääkäritkin.