Äiti ei kuulemma syö vanhainkodissa ja hoitajat eivät muka voi asialle mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia kun heillä ole aikaa syöttää. Siihen menee yllättävän kauan, ja saattaa olla useita syötettäviä. Tää kokemus parinkymmemen vuoden takaa, kun olin hoitoapulaisena Koskelan sairaalassa. Mä auttoin syöttämisessä, ja yritin parhaani. Siihen meni mun oma ruokatauko useimmiten, ja alkoi kostautua. Toki olin vain jokusen viikon kerrallaan, mutta pidemmälle se ei toimisi.

Aikaa varmasti olisi. Heti ruokailun jälkeen hoitajat linnoittautuvat kansliaan ja olen joskus nähnyt heidän ottavan sitä samaa ruokaa mukaansa pikkulautasilla.

Siis hoitajan ruokatunti menee vanhuksesi syöttämiseen, ja hän ottaa pikkulautaselle vähän ruokaa, jota syö kansliassa kokouksen aikana, että jaksaisi jotenkin loppupäivän?

Tein kaksi vuotta töitä dementiaosastolla. Kertaakaan en sinä aikana ehtinyt syödä ruokaa tai käydä kahvilla työpäivän aikana. Kahden vuoden jälkeen olikin pakko lopettaa työt väsymyksen vuoksi. Liian tiukoille on vedetty hoitajien työtahti.

normaali ihminen puhuisi työnantajalle viikon jälkeen...

Marianae kirjoitti:

Huomatkaa tämä asia ihan oikeasti:

Vanhus syö paremmin TUTUN ihmisen syöttämänä..... omainen saa syötettyä paremmin kuin hoitaja.

Tämä oli ongelma itselläkin kun vanhainkodissa olin. Saatoin tunninkin istua vanhuksen vieressä ja yrittää maanitella muistisairasta syömään. Jossain kohtaa oli lopetettava, kunnioitettava toisen tahtoa "ei ole nälkä. en halua." Sitten tulee hullut omaiset huutamaan naama punaisena.......

Meillä pääsi ulos joka päivä kuka tahtoi. Ongelmana oli että halukkaita oli hyvin vähän.. masennus on voimakasta muistisairailla. Oli aktiviteettia, ulkoilua, musiikkia, vanhoja elokuvia, teemapäiviä, laulamista..

mutta se on hyväksyttävä että jossain vaiheessa jokainen meistä kuihtuu pois ellei kuole sitten äkillisesti. Olihan se sydäntäsärkevää katsoa vierestä mutta annoin niin hyvää hoitoa kuin oli mahdollista.

KÄYKÄÄ katsomassa niitä vanhempianne!!!! Niin moni itki yksinäisyyttään.

Tämä. Isäni, nyt jo edesmennyt, asui sellaisessa solussa, kun oli tehty vanhusten talo vanhasta vuokratalosta ja vähän lisätty käytäviä. Yksi kämppis oli valtavan kateellinen isälleni, jota käytiin katsomassa melkein joka päivä. Hänelläkin kävi omaisia luultavasti keskimääräistä enemmän. Ei ollut minunkaan helppo hoitaa isää. Vaippoja ei olisi saanut vaihtaa joka päivä, kun nämä on ihan hyvät vielä. Hoitoalalla työskentelevä sukulaislikka informoi, että tuo on erityisesti miehillä tosi yleistä. Syömään oli myös huono. Ei yleensä jaksanut. Anoppi taas otti ruokajakelun kaksi kertaa viikossa, kun tuovat niin mahdottoman paljon ja halusi välillä itsekin laittaa lempiruokiaan, mitä jaksoi vielä tehdä. Anoppi asui itsenäisen asumisen yksikössä viimeiset vuotensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta äidillesi niitä proteiinijuomia/ravinnejuomia apteekista. Jos ne maistuisi.

Juu, nutridrink compact protein. Siinä on paljon proteiinia pienessä pullossa. Ärsyttävän kallista se kyllä on. Ihan kohtuuton hinta.

Eihän sellaisia nyt kukaan syö. Olipa huono ehdotuskin.

Mitä tarkoitat. Miksi niitä sitten myydään apteekissa. Kyllä niitä kuule moni vanhus syö.

Kyllä varmaan puutostiloissa tarvitaan ja bodarit proteiinin ylimääräiseen saantiin. Mutta normaalin ihmisen normaalia ruokaa se ei ole! Ruoka on muutakin kuin jotakin proteiini litkua. Ihminen tarvitsee ruokaa ei litkuja.

Kyllä noita juomia oma isä juo, kun ruoka ei oikein enää maistu. Kyse on kuitenkin ihmisestä, joka on iäkäs ja hyvin huonokuntoinen. Sellaisista on tämänkin ketjun aloitus, ei terveestä aikuisesta tai bodarista.

Ymmärtääkseni aloittajan vanha vanhempi pystyi syömään itse, mutta ei suostunut laitoksessa syömään joten laihtui ja laihtui. Olen itsekin erillaisissa sairaaloissa ollut ja tiedän miten suuri ero ruoan laadussa voi olla. Kaikkia en söisi enkä syönyt itsekkän ja olen sentään vasta 40v. Sitten taas joissain paikoissa oli ihan normi hyvät ruoat. Hieman pitäisi panostaa mitä näille vanhuksille tarjoitaan.

Ei ole kyse hoitajien viitseliäisyydestä. On kyse resurssipulasta. En ole itse hoitaja mutta työskennellyt samassa yksikössä ja nähnyt kuinka raskasta työ on - monesta eri syystä aina nipottavista esimiehistä ja järjettömistä kirjausvaatimuksista seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan niin omaisten kuin asukkaiden taholta . Olen myös ollut omaisen roolissa enkä voi oikeasti sanoa että hoidon puutteissa syy olisi ollut laiskan hoitajan vaan sen että tekemistä on liikaa, henkilökuntaa liian vähän.

Toivon että jokainen kokeiliI vanhustenhoitajan duunia muutaman kuukauden. Alkaisi oma toimistohomma tuntua aika ihanalta (käykääpä lukemassa kamalin työpaikka -ketjua, paljon oli vanhustenhoito esillä monista eri syistä).

Hoito on kallista mutta kun se raha ei mene hoitajien taskuun vaan aika usein veroparatiisiin isoille osakkeenomistajille.

Ja omaiset/asukkaathan maksavat hoidosta vain murto-osan. Omalla rahalla kun menet hoivakotiin niin se on 4000 + euroa/kk.

P.S. Hoitajat maksavat ruoasta tyyliin 3-4 euroa jos ottavat sitä samaa ruokaa mitä vanhuksilta on jäänyt yli. Ihan hyvää se yleensä on.

Älä ole vainoharhainen? Äitiäsi hoidetaan varmasti niin hyvin kuin osataan. Ei tietenkään ihan niin yksilöllistä hoitoa ole mahdollista saada kuin omahoitaja voi antaa mutta hyvää hoitoa varmasti saa. Ei muistisairaat enään syö niinkuin nuorempana ja terveempänä. Niin se vain ikävä kyllä menee että ihminen hiipuu pikkuhiljaa.

Olet siinä tilassa että katsot hoitajien touhua tietyssä mielentilassa ja jos pienenkin virheen näet se tuntuu sinusta maailmanlopulta ja todelliselta vääryydeltä.

Äitisi ei olisi halunnut lähteä kotoaan vanhainkotiin! Siksi reagoi nuin, eikä syö. Vanhukset yritetään han syystä pitää mahdollisimman pitkään kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikeassa!

Tänne on vastannut usea, jotka eivät ole tätä kokeneet omaisen roolissa.

Vanhus kyllä söisi, jos joku jaksaa syöttää kärsivällisesti.

Ei saa vastata, että ei ole aikaa. Pitää vaatia, että sitä aikaa on oltava ihmisen hengissä pitämiseksi. Ei voi olla niin, että ihminen kääntyy ravinnon puutteeseen ja hoitajat sanovat, että ei ole aikaa syöttää vanhuksen hitaaseen tahtiin!

Ap:n äiti oli laihtunut rajusti hoitoon jouduttuaan.

Nyt se kysymys: Miksi muistisairasta ja usein muutenkin monisairasta pitää väkisin pitää hengissä vuodesta toiseen? Kun kerran syöminen ei oikein enää onnistu, niin se on luonnon tapa sanoa, että elämä on lopussa. Ei ihme, että vanhustenhoitokulut kasvaa ja kasvaa, kun lääkkeillä ja kaikenlaisella pelleilyllä pitkitetään loputtomiin elämää, joka ei ole enää elämää edes. Senkin resurssin voisi käyttää niiden vielä kohtuullisessa kunnossa olevien auttamiseen ja nuorempien hoitoon. Elämällä on kaarensa ja joskus se loppuu, vaikka se kamalaa onkin.

Miksi moi vammaisia ja syvästi kehitysvammaisille lapsia pidetään väkisin hengissä?

Vanhus on sentään tehnyt tuottavaa työtä ja maksanut vetoja, mutta nämä ovat vain ja ainostaan kuluerä.

Ihan hyvä kysymys. Ja toisaalta eihän monia pidetäkään. Kyllä monille syvästi kehitysvammaisille lapsille laitetaan elvytys- ja toimenpidekielto, että ei väkisin pidetä hengissä jos tulee esim. keuhkokuume.

Mutta siis haluaisitteko te itse siis elää mahdollisimman pitkän elämän hinnalla millä hyvänsä? Vaikka ette itse enää pystyisi mihinkään ja tajuaisi mistään mitään, niin tärkeintä olisi kuitenkin kitua hengissä?

Itse en halua.

No siitäpä sitten jumalaa leikkimään, kuka ansaitsee elää ja kuka ei. Vapaaehtoisia?

Vierailija kirjoitti:

Älä ole vainoharhainen? Äitiäsi hoidetaan varmasti niin hyvin kuin osataan. Ei tietenkään ihan niin yksilöllistä hoitoa ole mahdollista saada kuin omahoitaja voi antaa mutta hyvää hoitoa varmasti saa. Ei muistisairaat enään syö niinkuin nuorempana ja terveempänä. Niin se vain ikävä kyllä menee että ihminen hiipuu pikkuhiljaa.

Olet siinä tilassa että katsot hoitajien touhua tietyssä mielentilassa ja jos pienenkin virheen näet se tuntuu sinusta maailmanlopulta ja todelliselta vääryydeltä.

Kyllä moni söisi, mutta hoitajat eivät viitsi niin hitaasti syöttää, kuin tarve olisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse hoitajien viitseliäisyydestä. On kyse resurssipulasta. En ole itse hoitaja mutta työskennellyt samassa yksikössä ja nähnyt kuinka raskasta työ on - monesta eri syystä aina nipottavista esimiehistä ja järjettömistä kirjausvaatimuksista seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan niin omaisten kuin asukkaiden taholta . Olen myös ollut omaisen roolissa enkä voi oikeasti sanoa että hoidon puutteissa syy olisi ollut laiskan hoitajan vaan sen että tekemistä on liikaa, henkilökuntaa liian vähän.

Toivon että jokainen kokeiliI vanhustenhoitajan duunia muutaman kuukauden. Alkaisi oma toimistohomma tuntua aika ihanalta (käykääpä lukemassa kamalin työpaikka -ketjua, paljon oli vanhustenhoito esillä monista eri syistä).

Hoito on kallista mutta kun se raha ei mene hoitajien taskuun vaan aika usein veroparatiisiin isoille osakkeenomistajille.

Ja omaiset/asukkaathan maksavat hoidosta vain murto-osan. Omalla rahalla kun menet hoivakotiin niin se on 4000 + euroa/kk.

P.S. Hoitajat maksavat ruoasta tyyliin 3-4 euroa jos ottavat sitä samaa ruokaa mitä vanhuksilta on jäänyt yli. Ihan hyvää se yleensä on.

Myös hoitajien asenteissa on oikeasti vikaa. Mieluummin sitä istutaan kahvihuoneessa. (Myönnän, että joissain paikoissa on oikea kiire, muttei kaikissa. Joissain laiskotellaan mieluummin kuin autetaan.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia kun heillä ole aikaa syöttää. Siihen menee yllättävän kauan, ja saattaa olla useita syötettäviä. Tää kokemus parinkymmemen vuoden takaa, kun olin hoitoapulaisena Koskelan sairaalassa. Mä auttoin syöttämisessä, ja yritin parhaani. Siihen meni mun oma ruokatauko useimmiten, ja alkoi kostautua. Toki olin vain jokusen viikon kerrallaan, mutta pidemmälle se ei toimisi.

Aikaa varmasti olisi. Heti ruokailun jälkeen hoitajat linnoittautuvat kansliaan ja olen joskus nähnyt heidän ottavan sitä samaa ruokaa mukaansa pikkulautasilla.

Siis hoitajan ruokatunti menee vanhuksesi syöttämiseen, ja hän ottaa pikkulautaselle vähän ruokaa, jota syö kansliassa kokouksen aikana, että jaksaisi jotenkin loppupäivän?

Tein kaksi vuotta töitä dementiaosastolla. Kertaakaan en sinä aikana ehtinyt syödä ruokaa tai käydä kahvilla työpäivän aikana. Kahden vuoden jälkeen olikin pakko lopettaa työt väsymyksen vuoksi. Liian tiukoille on vedetty hoitajien työtahti.

normaali ihminen puhuisi työnantajalle viikon jälkeen...

Ei auta kun kyseessä on tyypillinen riistopulju. Selitetään vain kuinka hoitajien tulee kannustaa potilaita esim. laittamaan paidan napit itse kiinni. Kiirekin on kuulemma vain hoitajien itse aiheuttamaa. Jos olisi jäänyt todella harrastamaan kuntouttavaa hoito-otetta ja antanut potilaiden itse pakertaa esim. pukemisen kanssa, ei olisi saanut yhtäkään ihmistä vaatteisiin ennen kello yhtätoista ja lounasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vaiettua suomalaista eutanasiaa ja arkipäivää maamme kaikissa vanhusten hoitolaitoksissa. Hoitajat eivät ehtineet ruokkia minun äitiänikään, mutta onneksi sisareni asui lähempänä ja kävi säännöllisesti syöttämässä hänet. Muuten äitiparka olisi kuivunut ja kuollut nälkään parissa viikossa.

Kun en ole itse vielä tuota tilannetta oman läheisen kanssa kohdannut, olen varmasti jäävi sanomaan, mutta:

Kun ihminen on menettänyt kykynsä syödä ja juoda, vaikka edessä on ruokaa ja juomaa, ja kysymys on nimenomaan vanhuudesta ja muistisairaudesta, miksi vanhusta pitää väkisin pitää elossa? Mitä ne muutamat kuukaudet tai viikot auttaa? Kun ei se elämä muutenkaan ole enää millään lailla mielekästä, muistisairauksiin kun yleensä liittyy liuta muitakin ikäviä oireita, masennusta, aggressiivisuutta, pelkotiloja jne. Ja parannusta ei ole.

Ehkä monilta ihmisiltä sitä empatiakykyä löytyy vasta, kun sinne hoitokotiin joutuu oma läheinen. Silloin ihmettelen, jos on sama asenne, kuinka läheinen saa kuolla nälkään ja janoon.  Ihan luonnollista, että jossakin kohtaa vanha ihminen menehtyy mutta, että se tulee näännyttämisellä onkin jo toinen juttu. Suurinosa vanhuksista syö myös paljon lääkkeitä, joten ilman riittäävää ravintoa ja nestettä, olotila on aika kärsimystä.  Toiseksi ihminen ei kuole heti ruuan puutteeseen, vaan sitä kuihtuu ja rappeutuu.

Toiseksi meillä Suomessa ei kuitenkaan ole eutanasiaa hyväksytty. Ei ole hoitajien päätettävissä kuka sietää  jo kuolla pois ja tämän voi jättää ruokkimatta. Tällä tarkoitan nimenomaan sitä viitseliäisyyttä. Ymmärrän että todellakaan pelkästä viitseliäisyydestä ei ole kyse, vaan resurssipulasta ja huonosta organisoinnista ja johtamisesta. Mutta tollanen asenne, että vanhus ei ole arvokas, vaan hän on jo elänyt pitkän elämän, joten parempi jättää ravinnotta on pöyristyttävä. MIstään pakkosyötöstä en puhu mutta niistä tilanteista, jossa vartin keskittymisellä syöttämiseen, saataisin toinen syötyä. Turha väittää ettei ainakin osasta tapauksista ole nimenomaan tästä kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen arvostin hoitoalalla työskenteleviä ja hoitajia ja luulin heidän olevan aidosti empaattisia ja "tottakai he tekevät parhaansa" ym.

Mitä enemmän olen itse sairastellut ja läheiset samoin, sitä enemmän todellisuus iskee vasten kasvoja. Hoitajat saattavat olla oikeita kusipäitä,ihan pahalta tuntuu miten tylyjä voivat olla sairaita kohtaan.. :'( ENKÄ halua yleistää, mutta noita tuntuu mahtuvan alalle huomattavasti enemmän mitä uskalsin kuvitellakaan..

Luuletteko "kuvitteletko itse olevasi parempi hoitaja" -tyypit, että noita hoitajia kiinnostaa paskan vertaa ehtikö joku muistisairas syödä vai ei? Juu kiire kiire.. PITÄKÄÄ PUOLENNE JA HOMMATKAA ISOMPI PALKKA JA PAREMMAT TYÖEHDOT ITSELLENNE. (niin ei tarvitse märistä)

Mitäs itse märiset? Siitä vain hoitajaa palkkaamaan. :)

Vanhainkodeissa ei muuta tehdäkkään kuin syödään. Eivät he edes tarvitsisi niinpaöjon ruokaa koska eivät kuluta enään niinkuin nuorempana. Äitisi on joutunut kotoaan vanhainkotiin eikä ison muutoksen takia syö.

Minun tapaamani vanhukset eivät siksi syö koska ruokaa tuputetaan niin usein ettei varmasti ole nälkä.

Meillä on ainakin pääsääntöisesti hyvää ruokaa tarjolla. Juhlapäivinä järjestetään myös ns. paremmat tarjoilut pöytäliinoineen ja kukkineen. Asukkaat ovat kehuneet ruokaa, vain muutama nirsoilija joukossa joille ei tahdo kelvata mikään.. Ja vanhuksille ruoka maittaa. Monet pyytävät ja saavat myös lisää ruokaa halutessaan. Toki hoidossa on myös niitä joille se ruoka ei meinaa millään maistua tai tarttua enää vaikka söisikin. Mm. eräs muistisairas rouva syö kuin hevonen mutta on silti laiha kuin tikku. Ruoka ei vaan imeydy enää. Asioilla on aina monta puolta. Luojalle kiitos siitä että enää ei pakkoruokita. Ei ole kaukana ne ajat kun pillipullolla tuupattiin soppaa menemään tai asennettiin nenä-mahaletku. Eli eteenpäin on asioissa menty. Nykyään ihminen saa itse päättää haluaako syödä vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vaiettua suomalaista eutanasiaa ja arkipäivää maamme kaikissa vanhusten hoitolaitoksissa. Hoitajat eivät ehtineet ruokkia minun äitiänikään, mutta onneksi sisareni asui lähempänä ja kävi säännöllisesti syöttämässä hänet. Muuten äitiparka olisi kuivunut ja kuollut nälkään parissa viikossa.

Kun en ole itse vielä tuota tilannetta oman läheisen kanssa kohdannut, olen varmasti jäävi sanomaan, mutta:

Kun ihminen on menettänyt kykynsä syödä ja juoda, vaikka edessä on ruokaa ja juomaa, ja kysymys on nimenomaan vanhuudesta ja muistisairaudesta, miksi vanhusta pitää väkisin pitää elossa? Mitä ne muutamat kuukaudet tai viikot auttaa? Kun ei se elämä muutenkaan ole enää millään lailla mielekästä, muistisairauksiin kun yleensä liittyy liuta muitakin ikäviä oireita, masennusta, aggressiivisuutta, pelkotiloja jne. Ja parannusta ei ole.

Ehkä monilta ihmisiltä sitä empatiakykyä löytyy vasta, kun sinne hoitokotiin joutuu oma läheinen. Silloin ihmettelen, jos on sama asenne, kuinka läheinen saa kuolla nälkään ja janoon.  Ihan luonnollista, että jossakin kohtaa vanha ihminen menehtyy mutta, että se tulee näännyttämisellä onkin jo toinen juttu. Suurinosa vanhuksista syö myös paljon lääkkeitä, joten ilman riittäävää ravintoa ja nestettä, olotila on aika kärsimystä.  Toiseksi ihminen ei kuole heti ruuan puutteeseen, vaan sitä kuihtuu ja rappeutuu.

Toiseksi meillä Suomessa ei kuitenkaan ole eutanasiaa hyväksytty. Ei ole hoitajien päätettävissä kuka sietää  jo kuolla pois ja tämän voi jättää ruokkimatta. Tällä tarkoitan nimenomaan sitä viitseliäisyyttä. Ymmärrän että todellakaan pelkästä viitseliäisyydestä ei ole kyse, vaan resurssipulasta ja huonosta organisoinnista ja johtamisesta. Mutta tollanen asenne, että vanhus ei ole arvokas, vaan hän on jo elänyt pitkän elämän, joten parempi jättää ravinnotta on pöyristyttävä. MIstään pakkosyötöstä en puhu mutta niistä tilanteista, jossa vartin keskittymisellä syöttämiseen, saataisin toinen syötyä. Turha väittää ettei ainakin osasta tapauksista ole nimenomaan tästä kyse. 

Ymmärrän kaikki pointtia. Siltikin on väärin syyttää hoitajia empatian puutteesta. Empatian puutteesta kärsivät ne, jotka eivät ole valmiita kustantamaan hyvää ja laadukasta hoitoa.

Masennus on hyvin yleistä muistisairailla. Sekin vie ruokahalua. Äitisi voi siksi syödä sinun nähden koska ei halua pahoittaa mieltäsi. Jos äitisi ei vanhoilla päivillään halua syödä niinkuin ennen, älä pakota häntä.

...

MonaLisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vaiettua suomalaista eutanasiaa ja arkipäivää maamme kaikissa vanhusten hoitolaitoksissa. Hoitajat eivät ehtineet ruokkia minun äitiänikään, mutta onneksi sisareni asui lähempänä ja kävi säännöllisesti syöttämässä hänet. Muuten äitiparka olisi kuivunut ja kuollut nälkään parissa viikossa.

Kun en ole itse vielä tuota tilannetta oman läheisen kanssa kohdannut, olen varmasti jäävi sanomaan, mutta:

Kun ihminen on menettänyt kykynsä syödä ja juoda, vaikka edessä on ruokaa ja juomaa, ja kysymys on nimenomaan vanhuudesta ja muistisairaudesta, miksi vanhusta pitää väkisin pitää elossa? Mitä ne muutamat kuukaudet tai viikot auttaa? Kun ei se elämä muutenkaan ole enää millään lailla mielekästä, muistisairauksiin kun yleensä liittyy liuta muitakin ikäviä oireita, masennusta, aggressiivisuutta, pelkotiloja jne. Ja parannusta ei ole.

Ehkä monilta ihmisiltä sitä empatiakykyä löytyy vasta, kun sinne hoitokotiin joutuu oma läheinen. Silloin ihmettelen, jos on sama asenne, kuinka läheinen saa kuolla nälkään ja janoon.  Ihan luonnollista, että jossakin kohtaa vanha ihminen menehtyy mutta, että se tulee näännyttämisellä onkin jo toinen juttu. Suurinosa vanhuksista syö myös paljon lääkkeitä, joten ilman riittäävää ravintoa ja nestettä, olotila on aika kärsimystä.  Toiseksi ihminen ei kuole heti ruuan puutteeseen, vaan sitä kuihtuu ja rappeutuu.

Toiseksi meillä Suomessa ei kuitenkaan ole eutanasiaa hyväksytty. Ei ole hoitajien päätettävissä kuka sietää  jo kuolla pois ja tämän voi jättää ruokkimatta. Tällä tarkoitan nimenomaan sitä viitseliäisyyttä. Ymmärrän että todellakaan pelkästä viitseliäisyydestä ei ole kyse, vaan resurssipulasta ja huonosta organisoinnista ja johtamisesta. Mutta tollanen asenne, että vanhus ei ole arvokas, vaan hän on jo elänyt pitkän elämän, joten parempi jättää ravinnotta on pöyristyttävä. MIstään pakkosyötöstä en puhu mutta niistä tilanteista, jossa vartin keskittymisellä syöttämiseen, saataisin toinen syötyä. Turha väittää ettei ainakin osasta tapauksista ole nimenomaan tästä kyse. 

Ymmärrän kaikki pointtia. Siltikin on väärin syyttää hoitajia empatian puutteesta. Empatian puutteesta kärsivät ne, jotka eivät ole valmiita kustantamaan hyvää ja laadukasta hoitoa.

Kyseessä isoäitini, joka on jo tehostetutussa palveluasumisessa. Kuitenkaan edes perustarpeet eivät täyty. Meniköhän sun empatiamittari nyt vähän pieleen. 

MonaLisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vaiettua suomalaista eutanasiaa ja arkipäivää maamme kaikissa vanhusten hoitolaitoksissa. Hoitajat eivät ehtineet ruokkia minun äitiänikään, mutta onneksi sisareni asui lähempänä ja kävi säännöllisesti syöttämässä hänet. Muuten äitiparka olisi kuivunut ja kuollut nälkään parissa viikossa.

Kun en ole itse vielä tuota tilannetta oman läheisen kanssa kohdannut, olen varmasti jäävi sanomaan, mutta:

Kun ihminen on menettänyt kykynsä syödä ja juoda, vaikka edessä on ruokaa ja juomaa, ja kysymys on nimenomaan vanhuudesta ja muistisairaudesta, miksi vanhusta pitää väkisin pitää elossa? Mitä ne muutamat kuukaudet tai viikot auttaa? Kun ei se elämä muutenkaan ole enää millään lailla mielekästä, muistisairauksiin kun yleensä liittyy liuta muitakin ikäviä oireita, masennusta, aggressiivisuutta, pelkotiloja jne. Ja parannusta ei ole.

Ehkä monilta ihmisiltä sitä empatiakykyä löytyy vasta, kun sinne hoitokotiin joutuu oma läheinen. Silloin ihmettelen, jos on sama asenne, kuinka läheinen saa kuolla nälkään ja janoon.  Ihan luonnollista, että jossakin kohtaa vanha ihminen menehtyy mutta, että se tulee näännyttämisellä onkin jo toinen juttu. Suurinosa vanhuksista syö myös paljon lääkkeitä, joten ilman riittäävää ravintoa ja nestettä, olotila on aika kärsimystä.  Toiseksi ihminen ei kuole heti ruuan puutteeseen, vaan sitä kuihtuu ja rappeutuu.

Toiseksi meillä Suomessa ei kuitenkaan ole eutanasiaa hyväksytty. Ei ole hoitajien päätettävissä kuka sietää  jo kuolla pois ja tämän voi jättää ruokkimatta. Tällä tarkoitan nimenomaan sitä viitseliäisyyttä. Ymmärrän että todellakaan pelkästä viitseliäisyydestä ei ole kyse, vaan resurssipulasta ja huonosta organisoinnista ja johtamisesta. Mutta tollanen asenne, että vanhus ei ole arvokas, vaan hän on jo elänyt pitkän elämän, joten parempi jättää ravinnotta on pöyristyttävä. MIstään pakkosyötöstä en puhu mutta niistä tilanteista, jossa vartin keskittymisellä syöttämiseen, saataisin toinen syötyä. Turha väittää ettei ainakin osasta tapauksista ole nimenomaan tästä kyse. 

Ymmärrän kaikki pointtia. Siltikin on väärin syyttää hoitajia empatian puutteesta. Empatian puutteesta kärsivät ne, jotka eivät ole valmiita kustantamaan hyvää ja laadukasta hoitoa.

Ja toiseksi, en suinkaan syyttänyt hoitajia empatian puutteesta, vaan kerroin kuinka monelta sitä empatiakykyä löytyy vasta, kun asiat tulee omalle kohdalle, viitaten kommenttiin johon vastasin. 

Ne nutridrink "litkut" ovat hyvä proteiinilisä vanhukselle. Ikääntyvällä proteiinintarve kasvaa ja ruokahalu vähenee. Huono yhdistelmä se.  Mä toivoisin, että kaikki hoitajien kritisoijat ja "paremmin tekevät" tekisivät vuorostaan vaikka viikon töitä vajaamiehityksellä dementiaosastolla.  Ongelma on se, että omaiset usein tulevat samaan aikaan päivästä ja näkevät ne kansliassa juoruavat hoitajat, jotka todellisuudessa saattavat olla esim. pitämässä raporttia. Ja raporttien pito taas on tärkeä asia potilasturvallisuuden kannalta.