Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut työnnettyä sinut mielestäni taka-alalle. Alan hyväksyä hiljalleen sen, että olit minulle hyvin erityinen ja niin saa ollakin, vaikka se oli yksipuolinen tunne. Ja että näissä nykyisissä kuvioissa minulla ei ole enää varaa edes yrittää tulla sinulle millään tavalla erityiseksi, ei edes ystäväksi.
Ajattelen myös, että en voi häpeillä joitakin sanomisiani. Niillä ehkä oli se merkitys, että teit ne peliliikkeesi, jotka johtivat näihin sattumuksiin. Olen toki pahoillani, jos ahdistuit niistä. Rikoin rajojani sinun kanssasi. Et tiedä, että en ole tehnyt niin koskaan kenenkään muun kanssa enkä enää koskaan tule tekemäänkään.
Olen palautunut tähän omaan yksinäisyyteen ja toissijaisuuteen, tuttuun ja turvalliseen. Se tuntuu yllättävän hyvältä. Et sinäkään minua täältä koskaan tavoittanut, mutta jostain syytä loit minuun selittämätöntä toivoa jostain.
Huonoina päivinä tekee todella kipeää ajatus että minä menetin sinut. Ja sitten tajuta, että en itseasiassa luovukaan sinusta koska se kaikki oli lähinnä harhakuvitelmaani. Kurkottelin sinua kohti, mutta parhaimmillankin vain hipaisit kättäni. Ja hipaisun jälkeen horjahdin sinuun päin, mutta pyörähdit alta pois. Miksi ihmeessä jotain muuta ajattelinkaan, tyhmä minä.
Miksi sanot, että jos ahdistuin käytöksestäsi? Olenhan kertonut sinulle, että ahdistuin. Takertumisesi ja roikkumisesi takia. Tulitkohan ollenkaan ajatelleeksi, kuinka itsekkäästi minun näkökulmastani toimit? Rikoit pahasti myös minun rajojani.
Ja todellakin, tunteesi oli jokseenkin yksipuolinen. Et merkinnyt minulle mitään erityistä, tein peliliikkeeni vain koska olin vähän utelias. Siinä kaikki. Mutta sekin oli paha virhe. En halunnut sinulta mitään, enkä tule koskaan haluamaan.
Etkä voi menettää sellaista, mitä sinulla ei koskaan ole ollutkaan. Se kaikki oli todellakin vain harhakuvitelmaasi.
Vastaaja taitaa oll SE, joka huonoa oloaan purkaa täällä. Koettaisit keksiä jotain joka auttaisi sua eteenpäin noista katkerista tunteistasi.
Itse tunnut purkavan pahaa oloasi. Jos et kykene vastaanottamaan mitään agendastasi poikkeavaa, lopeta tuo meuhkaamisesi täällä. Tai jos sinun ainoa keinosi yrittää päästä ihmissuhteeseen on vuosien roikkuminen ja ahdistelu, niin sama juttu: minun ei sitä kuitenkaan tarvitse hyväksyä.
Sinun on syytä ymmärtää, että omat harhaiset haavekuvasi eivät anna sinulle oikeutta vuosikausien häiriköimiseen ja ahdisteluun. Myöskään minä en taatusti sitä enää hiljaa katsele, olet aikuinen ihminen ja täydessä vastuussa käytöksestäsi. Olen valmis myös laittamaan sinut vastuuseen.
Olenhan sanonut EI ja sen tulee sinulle riittää.
Mieheltä naiselle.
Tajutkaa nyt tampiot että ette tunne toisianne.
ELÄTTE HARHOISSA!
Kuka haluaisi tuntea tai olla ihmisen kanssa joka avautuu tunteistaan ja asioistaan vain palstoilla!? Ei kukaan.
Sosiaaliset kyvyt on teillä täysin nolla. Onko se seurausta kasvatuksesta, mallista vai sairaudesta?Eihän tuo aloittajan kirjoitus nyt miltään sekopään ahdistelijan kurjoitukselta vaikuta. Mun mielestä siitä saa kuvan, että on kertonut asiasta ja koska toinen ei ole tunteisiin vastannut niin tekee luopumistyötä ihastumisesta, hyväksyy tilanteen ja jatkaa elämääsä. Hieno kirjoitus mielestäni.
Äläpä muuta sano! Nyt on kyllä tuo aggressiivinen vastaajamies totaalisen ulalla! Huh-huh!
En ole aggressiivinen enkä ulalla. Olen vain totaalisen kyllästynyt. Suhdetta ei edes koskaan ole ollut, ystävällisyys ja vakavasti ottaminen oli aloitteentekijälle ilmeisesti liikaa, koska siitä alkoi vuosien harhainen piina. Toinen osapuoli kirjoittelee kauniisti ja haikeaan sävyyn ikään kuin muistellen jostain, mitä ei oikeasti ole koskaan ollutkaan. "Jos ahdistan sinua" (kyllä ahdistat, ja sekin on lievä sana) "Voisin ehkä luopua sinusta" (en ole koskaan sinun ollutkaan) "Anna jokin merkki" (olen jo vääntänyt kaiken rautalangasta, selvällä suomen kielellä, kymmeniä kertoja).
Ihan sama teidän diagnooseillenne ja muille höpinöillenne. Satun nimittäin tietämään jotain mitä te ette tiedä.
Naiset ovat uskomattomia rakentelemaan päässään mielikuvitustarinoita silloin, kun romantiikan jano on kova. Leikki on kaukana siltä, joka noiden harhaisten tarinoiden kohteeksi joutuu.
Mies
Vainoaako hän sinua livenä? Lähettelee näitä viestejä ja haikailuja selkeästä kiellostasi huolimatta? Jos nimittäin teet nyt olettamuksia anonyymin henkilön täysin vainoamattomista nettikirjoituksista -tai vielä pahempaa - syytät väärää puuta harhoissasi, suosittelisin pikaisesti laittamaan valoja päälle! Kuulostat pelottavalta - etenkin anonyymissä Kaivataan-ketjussa!
Vaimo siellä taisi kirjoittaa.
Puhuu pakottamisesta, mutta on huolissaan kahden ihmisen välisestä kemiasta. Sinä "mies" et voi ketään pakottaa.
Ketju on pilalla tuon psykoottisen miehen vuoksi. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut työnnettyä sinut mielestäni taka-alalle. Alan hyväksyä hiljalleen sen, että olit minulle hyvin erityinen ja niin saa ollakin, vaikka se oli yksipuolinen tunne. Ja että näissä nykyisissä kuvioissa minulla ei ole enää varaa edes yrittää tulla sinulle millään tavalla erityiseksi, ei edes ystäväksi.
Ajattelen myös, että en voi häpeillä joitakin sanomisiani. Niillä ehkä oli se merkitys, että teit ne peliliikkeesi, jotka johtivat näihin sattumuksiin. Olen toki pahoillani, jos ahdistuit niistä. Rikoin rajojani sinun kanssasi. Et tiedä, että en ole tehnyt niin koskaan kenenkään muun kanssa enkä enää koskaan tule tekemäänkään.
Olen palautunut tähän omaan yksinäisyyteen ja toissijaisuuteen, tuttuun ja turvalliseen. Se tuntuu yllättävän hyvältä. Et sinäkään minua täältä koskaan tavoittanut, mutta jostain syytä loit minuun selittämätöntä toivoa jostain.
Huonoina päivinä tekee todella kipeää ajatus että minä menetin sinut. Ja sitten tajuta, että en itseasiassa luovukaan sinusta koska se kaikki oli lähinnä harhakuvitelmaani. Kurkottelin sinua kohti, mutta parhaimmillankin vain hipaisit kättäni. Ja hipaisun jälkeen horjahdin sinuun päin, mutta pyörähdit alta pois. Miksi ihmeessä jotain muuta ajattelinkaan, tyhmä minä.
Miksi sanot, että jos ahdistuin käytöksestäsi? Olenhan kertonut sinulle, että ahdistuin. Takertumisesi ja roikkumisesi takia. Tulitkohan ollenkaan ajatelleeksi, kuinka itsekkäästi minun näkökulmastani toimit? Rikoit pahasti myös minun rajojani.
Ja todellakin, tunteesi oli jokseenkin yksipuolinen. Et merkinnyt minulle mitään erityistä, tein peliliikkeeni vain koska olin vähän utelias. Siinä kaikki. Mutta sekin oli paha virhe. En halunnut sinulta mitään, enkä tule koskaan haluamaan.
Etkä voi menettää sellaista, mitä sinulla ei koskaan ole ollutkaan. Se kaikki oli todellakin vain harhakuvitelmaasi.
Vastaaja taitaa oll SE, joka huonoa oloaan purkaa täällä. Koettaisit keksiä jotain joka auttaisi sua eteenpäin noista katkerista tunteistasi.
Itse tunnut purkavan pahaa oloasi. Jos et kykene vastaanottamaan mitään agendastasi poikkeavaa, lopeta tuo meuhkaamisesi täällä. Tai jos sinun ainoa keinosi yrittää päästä ihmissuhteeseen on vuosien roikkuminen ja ahdistelu, niin sama juttu: minun ei sitä kuitenkaan tarvitse hyväksyä.
Sinun on syytä ymmärtää, että omat harhaiset haavekuvasi eivät anna sinulle oikeutta vuosikausien häiriköimiseen ja ahdisteluun. Myöskään minä en taatusti sitä enää hiljaa katsele, olet aikuinen ihminen ja täydessä vastuussa käytöksestäsi. Olen valmis myös laittamaan sinut vastuuseen.
Olenhan sanonut EI ja sen tulee sinulle riittää.
Mieheltä naiselle.
Tajutkaa nyt tampiot että ette tunne toisianne.
ELÄTTE HARHOISSA!
Kuka haluaisi tuntea tai olla ihmisen kanssa joka avautuu tunteistaan ja asioistaan vain palstoilla!? Ei kukaan.
Sosiaaliset kyvyt on teillä täysin nolla. Onko se seurausta kasvatuksesta, mallista vai sairaudesta?Eihän tuo aloittajan kirjoitus nyt miltään sekopään ahdistelijan kurjoitukselta vaikuta. Mun mielestä siitä saa kuvan, että on kertonut asiasta ja koska toinen ei ole tunteisiin vastannut niin tekee luopumistyötä ihastumisesta, hyväksyy tilanteen ja jatkaa elämääsä. Hieno kirjoitus mielestäni.
Äläpä muuta sano! Nyt on kyllä tuo aggressiivinen vastaajamies totaalisen ulalla! Huh-huh!
En ole aggressiivinen enkä ulalla. Olen vain totaalisen kyllästynyt. Suhdetta ei edes koskaan ole ollut, ystävällisyys ja vakavasti ottaminen oli aloitteentekijälle ilmeisesti liikaa, koska siitä alkoi vuosien harhainen piina. Toinen osapuoli kirjoittelee kauniisti ja haikeaan sävyyn ikään kuin muistellen jostain, mitä ei oikeasti ole koskaan ollutkaan. "Jos ahdistan sinua" (kyllä ahdistat, ja sekin on lievä sana) "Voisin ehkä luopua sinusta" (en ole koskaan sinun ollutkaan) "Anna jokin merkki" (olen jo vääntänyt kaiken rautalangasta, selvällä suomen kielellä, kymmeniä kertoja).
Ihan sama teidän diagnooseillenne ja muille höpinöillenne. Satun nimittäin tietämään jotain mitä te ette tiedä.
Naiset ovat uskomattomia rakentelemaan päässään mielikuvitustarinoita silloin, kun romantiikan jano on kova. Leikki on kaukana siltä, joka noiden harhaisten tarinoiden kohteeksi joutuu.
Mies
Vainoaako hän sinua livenä? Lähettelee näitä viestejä ja haikailuja selkeästä kiellostasi huolimatta? Jos nimittäin teet nyt olettamuksia anonyymin henkilön täysin vainoamattomista nettikirjoituksista -tai vielä pahempaa - syytät väärää puuta harhoissasi, suosittelisin pikaisesti laittamaan valoja päälle! Kuulostat pelottavalta - etenkin anonyymissä Kaivataan-ketjussa!
Vaimo siellä taisi kirjoittaa.
Puhuu pakottamisesta, mutta on huolissaan kahden ihmisen välisestä kemiasta. Sinä "mies" et voi ketään pakottaa.
Mitä sä sekoilet? Kommenttis ei liity mihinkään tässä keskustelussa.
Vierailija kirjoitti:
Ketju on pilalla tuon psykoottisen miehen vuoksi. :(
Päinvastoin. Se koira vaan älähti johon kalikka kalahti. Tiesin sen kyllä jo ennakkoon.
Mutta voi kyynel kuitenkin jos ketju (=sun elämä?) on nyt pilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut työnnettyä sinut mielestäni taka-alalle. Alan hyväksyä hiljalleen sen, että olit minulle hyvin erityinen ja niin saa ollakin, vaikka se oli yksipuolinen tunne. Ja että näissä nykyisissä kuvioissa minulla ei ole enää varaa edes yrittää tulla sinulle millään tavalla erityiseksi, ei edes ystäväksi.
Ajattelen myös, että en voi häpeillä joitakin sanomisiani. Niillä ehkä oli se merkitys, että teit ne peliliikkeesi, jotka johtivat näihin sattumuksiin. Olen toki pahoillani, jos ahdistuit niistä. Rikoin rajojani sinun kanssasi. Et tiedä, että en ole tehnyt niin koskaan kenenkään muun kanssa enkä enää koskaan tule tekemäänkään.
Olen palautunut tähän omaan yksinäisyyteen ja toissijaisuuteen, tuttuun ja turvalliseen. Se tuntuu yllättävän hyvältä. Et sinäkään minua täältä koskaan tavoittanut, mutta jostain syytä loit minuun selittämätöntä toivoa jostain.
Huonoina päivinä tekee todella kipeää ajatus että minä menetin sinut. Ja sitten tajuta, että en itseasiassa luovukaan sinusta koska se kaikki oli lähinnä harhakuvitelmaani. Kurkottelin sinua kohti, mutta parhaimmillankin vain hipaisit kättäni. Ja hipaisun jälkeen horjahdin sinuun päin, mutta pyörähdit alta pois. Miksi ihmeessä jotain muuta ajattelinkaan, tyhmä minä.
Miksi sanot, että jos ahdistuin käytöksestäsi? Olenhan kertonut sinulle, että ahdistuin. Takertumisesi ja roikkumisesi takia. Tulitkohan ollenkaan ajatelleeksi, kuinka itsekkäästi minun näkökulmastani toimit? Rikoit pahasti myös minun rajojani.
Ja todellakin, tunteesi oli jokseenkin yksipuolinen. Et merkinnyt minulle mitään erityistä, tein peliliikkeeni vain koska olin vähän utelias. Siinä kaikki. Mutta sekin oli paha virhe. En halunnut sinulta mitään, enkä tule koskaan haluamaan.
Etkä voi menettää sellaista, mitä sinulla ei koskaan ole ollutkaan. Se kaikki oli todellakin vain harhakuvitelmaasi.
Vastaaja taitaa oll SE, joka huonoa oloaan purkaa täällä. Koettaisit keksiä jotain joka auttaisi sua eteenpäin noista katkerista tunteistasi.
Itse tunnut purkavan pahaa oloasi. Jos et kykene vastaanottamaan mitään agendastasi poikkeavaa, lopeta tuo meuhkaamisesi täällä. Tai jos sinun ainoa keinosi yrittää päästä ihmissuhteeseen on vuosien roikkuminen ja ahdistelu, niin sama juttu: minun ei sitä kuitenkaan tarvitse hyväksyä.
Sinun on syytä ymmärtää, että omat harhaiset haavekuvasi eivät anna sinulle oikeutta vuosikausien häiriköimiseen ja ahdisteluun. Myöskään minä en taatusti sitä enää hiljaa katsele, olet aikuinen ihminen ja täydessä vastuussa käytöksestäsi. Olen valmis myös laittamaan sinut vastuuseen.
Olenhan sanonut EI ja sen tulee sinulle riittää.
Mieheltä naiselle.
Tajutkaa nyt tampiot että ette tunne toisianne.
ELÄTTE HARHOISSA!
Kuka haluaisi tuntea tai olla ihmisen kanssa joka avautuu tunteistaan ja asioistaan vain palstoilla!? Ei kukaan.
Sosiaaliset kyvyt on teillä täysin nolla. Onko se seurausta kasvatuksesta, mallista vai sairaudesta?Eihän tuo aloittajan kirjoitus nyt miltään sekopään ahdistelijan kurjoitukselta vaikuta. Mun mielestä siitä saa kuvan, että on kertonut asiasta ja koska toinen ei ole tunteisiin vastannut niin tekee luopumistyötä ihastumisesta, hyväksyy tilanteen ja jatkaa elämääsä. Hieno kirjoitus mielestäni.
Äläpä muuta sano! Nyt on kyllä tuo aggressiivinen vastaajamies totaalisen ulalla! Huh-huh!
En ole aggressiivinen enkä ulalla. Olen vain totaalisen kyllästynyt. Suhdetta ei edes koskaan ole ollut, ystävällisyys ja vakavasti ottaminen oli aloitteentekijälle ilmeisesti liikaa, koska siitä alkoi vuosien harhainen piina. Toinen osapuoli kirjoittelee kauniisti ja haikeaan sävyyn ikään kuin muistellen jostain, mitä ei oikeasti ole koskaan ollutkaan. "Jos ahdistan sinua" (kyllä ahdistat, ja sekin on lievä sana) "Voisin ehkä luopua sinusta" (en ole koskaan sinun ollutkaan) "Anna jokin merkki" (olen jo vääntänyt kaiken rautalangasta, selvällä suomen kielellä, kymmeniä kertoja).
Ihan sama teidän diagnooseillenne ja muille höpinöillenne. Satun nimittäin tietämään jotain mitä te ette tiedä.
Naiset ovat uskomattomia rakentelemaan päässään mielikuvitustarinoita silloin, kun romantiikan jano on kova. Leikki on kaukana siltä, joka noiden harhaisten tarinoiden kohteeksi joutuu.
Mies
Vainoaako hän sinua livenä? Lähettelee näitä viestejä ja haikailuja selkeästä kiellostasi huolimatta? Jos nimittäin teet nyt olettamuksia anonyymin henkilön täysin vainoamattomista nettikirjoituksista -tai vielä pahempaa - syytät väärää puuta harhoissasi, suosittelisin pikaisesti laittamaan valoja päälle! Kuulostat pelottavalta - etenkin anonyymissä Kaivataan-ketjussa!
Vaimo siellä taisi kirjoittaa.
Puhuu pakottamisesta, mutta on huolissaan kahden ihmisen välisestä kemiasta. Sinä "mies" et voi ketään pakottaa.Mitä sä sekoilet? Kommenttis ei liity mihinkään tässä keskustelussa.
Kyllä liittyy. Tässä on nimittäin koko homma kiteytettynä!
Olet rakas jättänyt minuun ikuisen jäljen. Rakastan sinua varmasti kuolemaani asti.. Kukaan muu ei ole minuun niin kolahtanut, ei ikinä. Rakkaus on suurempi voima kuin mikään muu..Olen edelleen valmis riskeeraamaan sinun takia kaiken mitä minulla on.. Vaikka tiedän, että tilanteesi takia et voi muuta etkä sen takia voi edes päästää ajatusta meistä tajuntaasi asti... mutta minun tunne on minun tunne eikä kukaan voi minulta sitä ottaa pois.Et edes sinä.Anteeksi että olen olemassa.
Tämän sinä tiedät: Punainen rakennus 17.7.2016 klo noin 16.
Vierailija kirjoitti:
Tykkäätkö mies minusta juuri sellaisena kuin olen? Vai haluaisitko muuttaa minussa jotain?
Kulta, olet täydellinen. En haluaisi muuttaa sinussa mitään. Tai sittenkin haluaisin, yhden asian: voisitko viimein huomata minut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on nyt päässyt karkaamaan jollekin sivuraiteelle taas.
Onko sinun raide ainoa oikea raide?
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle...
Vierailija kirjoitti:
Olet rakas jättänyt minuun ikuisen jäljen. Rakastan sinua varmasti kuolemaani asti.. Kukaan muu ei ole minuun niin kolahtanut, ei ikinä. Rakkaus on suurempi voima kuin mikään muu..Olen edelleen valmis riskeeraamaan sinun takia kaiken mitä minulla on.. Vaikka tiedän, että tilanteesi takia et voi muuta etkä sen takia voi edes päästää ajatusta meistä tajuntaasi asti... mutta minun tunne on minun tunne eikä kukaan voi minulta sitä ottaa pois.Et edes sinä.Anteeksi että olen olemassa.
Tämän sinä tiedät: Punainen rakennus 17.7.2016 klo noin 16.
Ei osunut kohdalle, taaskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on nyt päässyt karkaamaan jollekin sivuraiteelle taas.
Onko sinun raide ainoa oikea raide?
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle...
Sulla riittääkin työtä kun kirjoitat tämän saman viestin kaikkiin viesteihin, jotka ei liity kaipauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäätkö mies minusta juuri sellaisena kuin olen? Vai haluaisitko muuttaa minussa jotain?
Kulta, olet täydellinen. En haluaisi muuttaa sinussa mitään. Tai sittenkin haluaisin, yhden asian: voisitko viimein huomata minut?
Kun ei sua näe koskaan missään, niin ei voi myöskään huomatakaan. Mitä jos ensi kerralla sanoisit jotain jos sinä huomaat mut jossain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on nyt päässyt karkaamaan jollekin sivuraiteelle taas.
Onko sinun raide ainoa oikea raide?
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle...
Sulla riittääkin työtä kun kirjoitat tämän saman viestin kaikkiin viesteihin, jotka ei liity kaipauksiin.
:D Sä olet söpö.
Vierailija kirjoitti:
Olet rakas jättänyt minuun ikuisen jäljen. Rakastan sinua varmasti kuolemaani asti.. Kukaan muu ei ole minuun niin kolahtanut, ei ikinä. Rakkaus on suurempi voima kuin mikään muu..Olen edelleen valmis riskeeraamaan sinun takia kaiken mitä minulla on.. Vaikka tiedän, että tilanteesi takia et voi muuta etkä sen takia voi edes päästää ajatusta meistä tajuntaasi asti... mutta minun tunne on minun tunne eikä kukaan voi minulta sitä ottaa pois.Et edes sinä.Anteeksi että olen olemassa.
Tämän sinä tiedät: Punainen rakennus 17.7.2016 klo noin 16.
Ettei vaan olisi syntiä tehty pyhäpäivänä😁
Vierailija kirjoitti:
En enää epäröisi näyttää teoilla ja sanoilla, miten paljon merkitset minulle. Toivon, että saan siihen vielä joskus uuden mahdollisuuden. Todennäköisesti niin ei kuitenkaan tapahdu, mutta sinulla tulee aina olemaan oma paikkasi sydämessäni, halusit tai et.
Miksi et saa uutta mahdollisuutta? Ja jos et todella saa, niin kerro täällä hänelle miten paljon hän merkitsee sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Rakastan sinua.
Minäkin sinua.
Olen niin tosikko etten voi palstalla rakkauttani vannoa. Se ei tavoita sitä oikeaa. Turhaan sanottu, kepein mielin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on nyt päässyt karkaamaan jollekin sivuraiteelle taas.
jankuttaja jankuttaa joka päivä jostain aiheesta vastaillen itse itselleen, kun ei kukaan toinen viitsi/ jaksa alkaa vääntää tyhmääkin tyhmempiä juttuja tyhjästä.
Juuri näin. Terapiakaan ei olisi pahitteeksi - joku aktivoituu nyt tämän ihmisen sisällä täysin ulkopuolisista triggereistä. Ei hyvä.