Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se niin, että kun toisen sanomiset tai tekemiset eivät miellytä joka hetki, niin sitten kutsutaan tuuliviiriksi ja epävakaaksi? Vai oikeastiko kaipaatte sekopäitä?

Eipä se välttämättä sekopäätä tarkoita :)

Esimerkiksi toi joka mua kaiherruttaa on tuuliviiri.

Tuuliviirin lailla pyörii tuo mieli kumma

Ei auta puhe tai puhumattomuus

Ei arvaus saatika tieto

Viiri vain jatkaa pyörimistään

Vaan aika auttaa sattuman kautta

Hetken pienen joskus

Viiri oikeaan näyttää

Vai niin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut työnnettyä sinut mielestäni taka-alalle. Alan hyväksyä hiljalleen sen, että olit minulle hyvin erityinen ja niin saa ollakin, vaikka se oli yksipuolinen tunne. Ja että näissä nykyisissä kuvioissa minulla ei ole enää varaa edes yrittää tulla sinulle millään tavalla erityiseksi, ei edes ystäväksi.

Ajattelen myös, että en voi häpeillä joitakin sanomisiani. Niillä ehkä oli se merkitys, että teit ne peliliikkeesi, jotka johtivat näihin sattumuksiin. Olen toki pahoillani, jos ahdistuit niistä. Rikoin rajojani sinun kanssasi. Et tiedä, että en ole tehnyt niin koskaan kenenkään muun kanssa enkä enää koskaan tule tekemäänkään.

Olen palautunut tähän omaan yksinäisyyteen ja toissijaisuuteen, tuttuun ja turvalliseen. Se tuntuu yllättävän hyvältä. Et sinäkään minua täältä koskaan tavoittanut, mutta jostain syytä loit minuun selittämätöntä toivoa jostain.

Huonoina päivinä tekee todella kipeää ajatus että minä menetin sinut. Ja sitten tajuta, että en itseasiassa luovukaan sinusta koska se kaikki oli lähinnä harhakuvitelmaani. Kurkottelin sinua kohti, mutta parhaimmillankin vain hipaisit kättäni. Ja hipaisun jälkeen horjahdin sinuun päin, mutta pyörähdit alta pois. Miksi ihmeessä jotain muuta ajattelinkaan, tyhmä minä.

Miksi sanot, että jos ahdistuin käytöksestäsi? Olenhan kertonut sinulle, että ahdistuin.  Takertumisesi ja roikkumisesi takia. Tulitkohan ollenkaan ajatelleeksi, kuinka itsekkäästi minun näkökulmastani toimit? Rikoit pahasti myös minun rajojani.

Ja todellakin, tunteesi oli jokseenkin yksipuolinen. Et merkinnyt minulle mitään erityistä, tein peliliikkeeni vain koska olin vähän utelias. Siinä kaikki. Mutta sekin oli paha virhe. En halunnut sinulta mitään, enkä tule koskaan haluamaan.

Etkä voi menettää sellaista, mitä sinulla ei koskaan ole ollutkaan. Se kaikki oli todellakin vain harhakuvitelmaasi.

 

Vastaaja taitaa oll SE, joka huonoa oloaan purkaa täällä. Koettaisit keksiä jotain joka auttaisi sua eteenpäin noista katkerista tunteistasi.

Itse tunnut purkavan pahaa oloasi. Jos et kykene vastaanottamaan mitään agendastasi poikkeavaa, lopeta tuo meuhkaamisesi täällä. Tai jos sinun ainoa keinosi yrittää päästä ihmissuhteeseen on vuosien roikkuminen ja ahdistelu, niin sama juttu: minun ei sitä kuitenkaan tarvitse hyväksyä. 

Sinun on syytä ymmärtää, että omat harhaiset haavekuvasi eivät anna sinulle oikeutta vuosikausien häiriköimiseen ja ahdisteluun. Myöskään minä en taatusti sitä enää hiljaa katsele, olet aikuinen ihminen ja täydessä vastuussa käytöksestäsi. Olen valmis myös laittamaan sinut vastuuseen.

Olenhan sanonut EI ja sen tulee sinulle riittää.

Mieheltä naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se niin, että kun toisen sanomiset tai tekemiset eivät miellytä joka hetki, niin sitten kutsutaan tuuliviiriksi ja epävakaaksi? Vai oikeastiko kaipaatte sekopäitä?

Tätä samaa ihmettelin.

Sehän on kiinni siitä miten asioihin suhtautuu.

Ootta varmaankin nähneet miten lehmä kesäisellä laitumella märehtii? Omaa luonnettani voisi verrata moiseen, kohtuu tasaista eloa, yhtä yllätyksellinen kuin maksalaatikko.

Tommonen tuuliviiri on siitä kiva ettei tarvi telkusta katella reality-sarjoja. Tekee vaikka poppareita ja niitä napostellessa kattoo mielitiettyä. Se on niin häkellyttävää kun ilman mitään omaa toimintaa, sanoja tai vastaavaa tuuliviiri pyörii :D

Miksi helvetissä tämäkin ketju pitää pershäröjen pilata!

Epävakaa on varmasti haastavampi parisuhteessa, mutta kuka meistä on täydellinen? Ei epävakaa sekopäätä tarkoita.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa on varmasti haastavampi parisuhteessa, mutta kuka meistä on täydellinen? Ei epävakaa sekopäätä tarkoita.

Toisaalta liian tasatunteinen voi olla tylsä. Jos ihminen pohjimmiltaan ajattelee yhteistä niin pieni epävakaus ei varmasti haittaa. Vain lääkäri voi tehdä diagnoosin ks. Persoonallisuushäiriöstä, joka sitten on jo pikkuisen eri asia kuin pelkät mielialavaihtelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut työnnettyä sinut mielestäni taka-alalle. Alan hyväksyä hiljalleen sen, että olit minulle hyvin erityinen ja niin saa ollakin, vaikka se oli yksipuolinen tunne. Ja että näissä nykyisissä kuvioissa minulla ei ole enää varaa edes yrittää tulla sinulle millään tavalla erityiseksi, ei edes ystäväksi.

Ajattelen myös, että en voi häpeillä joitakin sanomisiani. Niillä ehkä oli se merkitys, että teit ne peliliikkeesi, jotka johtivat näihin sattumuksiin. Olen toki pahoillani, jos ahdistuit niistä. Rikoin rajojani sinun kanssasi. Et tiedä, että en ole tehnyt niin koskaan kenenkään muun kanssa enkä enää koskaan tule tekemäänkään.

Olen palautunut tähän omaan yksinäisyyteen ja toissijaisuuteen, tuttuun ja turvalliseen. Se tuntuu yllättävän hyvältä. Et sinäkään minua täältä koskaan tavoittanut, mutta jostain syytä loit minuun selittämätöntä toivoa jostain.

Huonoina päivinä tekee todella kipeää ajatus että minä menetin sinut. Ja sitten tajuta, että en itseasiassa luovukaan sinusta koska se kaikki oli lähinnä harhakuvitelmaani. Kurkottelin sinua kohti, mutta parhaimmillankin vain hipaisit kättäni. Ja hipaisun jälkeen horjahdin sinuun päin, mutta pyörähdit alta pois. Miksi ihmeessä jotain muuta ajattelinkaan, tyhmä minä.

Miksi sanot, että jos ahdistuin käytöksestäsi? Olenhan kertonut sinulle, että ahdistuin.  Takertumisesi ja roikkumisesi takia. Tulitkohan ollenkaan ajatelleeksi, kuinka itsekkäästi minun näkökulmastani toimit? Rikoit pahasti myös minun rajojani.

Ja todellakin, tunteesi oli jokseenkin yksipuolinen. Et merkinnyt minulle mitään erityistä, tein peliliikkeeni vain koska olin vähän utelias. Siinä kaikki. Mutta sekin oli paha virhe. En halunnut sinulta mitään, enkä tule koskaan haluamaan.

Etkä voi menettää sellaista, mitä sinulla ei koskaan ole ollutkaan. Se kaikki oli todellakin vain harhakuvitelmaasi.

 

Vastaaja taitaa oll SE, joka huonoa oloaan purkaa täällä. Koettaisit keksiä jotain joka auttaisi sua eteenpäin noista katkerista tunteistasi.

Itse tunnut purkavan pahaa oloasi. Jos et kykene vastaanottamaan mitään agendastasi poikkeavaa, lopeta tuo meuhkaamisesi täällä. Tai jos sinun ainoa keinosi yrittää päästä ihmissuhteeseen on vuosien roikkuminen ja ahdistelu, niin sama juttu: minun ei sitä kuitenkaan tarvitse hyväksyä. 

Sinun on syytä ymmärtää, että omat harhaiset haavekuvasi eivät anna sinulle oikeutta vuosikausien häiriköimiseen ja ahdisteluun. Myöskään minä en taatusti sitä enää hiljaa katsele, olet aikuinen ihminen ja täydessä vastuussa käytöksestäsi. Olen valmis myös laittamaan sinut vastuuseen.

Olenhan sanonut EI ja sen tulee sinulle riittää.

Mieheltä naiselle.

Tajutkaa nyt tampiot että ette tunne toisianne.

ELÄTTE HARHOISSA!

Kuka haluaisi tuntea tai olla ihmisen kanssa joka avautuu tunteistaan ja asioistaan vain palstoilla!? Ei kukaan.

Sosiaaliset kyvyt on teillä täysin nolla. Onko se seurausta kasvatuksesta, mallista vai sairaudesta?

Aktiivinen kuvake. Saahan sitä tuijottaa silmät pitkällä ja toivoa että hän saa siitä tunteesta edes pienen rippusen tuntea 😀😍.

En tiedä mitä sanoisin tai mitä tekisin. Minä voin tosi huonosti tämän takia, niin on ollut jo pitemmän aikaa. En ole halunnut sinulle kertoa ja olen toivonut, että tämä helpottaisi edes vähän. Minä olen rakkaudesta sairas, nyt ymmärrän mitä sekin vanha kirjoitus oikeasti tarkoittaa. Pari läheistä ystävääni on huolissaan minusta ja he huolestuvat vain lisää kun en vastaa kysymyksiin sinusta. Tietävät kyllä minun rakastuneen epätoivoisesti ja onnettomasti ja he kyselevät onko se mies tosiaan tämän arvoinen. Minä toivon että on, en voi muuta tehdä.

Se oli joku muu, mutta olisi voinut olla minä jostain tulevaisuudesta. Hyvin samalla tyylillä, joku osuva yksityiskohtakin. Jokusen sanan olisin ottanut pois ja muutaman lauseen myös. Laittanut lisää joitain henkilökohtaisia asioita. (Vaikkapa sellaisen kuin olisitko sinäkin halunnut halata silloin vuodenvaihteessa, kun kannoin pehmeitä tavaroita ja pysähdyimme vastakkain oven viereen hämärällä pihalla. Tuli vaan sellainen tunne ja sattuneesta syystä oikea kätesi olisi ollut niin valmiina siinä ottamaan minusta kiinni vyötäröltä. Aika seisahtui ja minäkin hiljenin sillä hetkellä sanattomaksi...) Niin joo, enkä minä enää pysty yksipuolisuuteen uskomaan, todisteita on jo liikaa.

Toivoisin, että sinunkin sanasi ovat sellaisesta tulevaisuudesta, joka ei toteudu. Vielä ei ole liian myöhäistä. Sano jotain pientä ja kevyttä, ei tarvitse tunteita kertoa ääneen heti ja tällä hetkellä niin on parempikin. Moi riittää, tyhjä viestikin. T e e j o t a i n .

Huomatkaahan, että tämän epävakaa diagnoosin sai henkilö joka ilmoitti että on siirtynyt elämässään eteenpäin ja unohtaneensa sen mitä joskus tunsi. Jos yhtään noita diagnooseja tunnen irl niin mulle epävakaa ihminen on jotain ihan muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut työnnettyä sinut mielestäni taka-alalle. Alan hyväksyä hiljalleen sen, että olit minulle hyvin erityinen ja niin saa ollakin, vaikka se oli yksipuolinen tunne. Ja että näissä nykyisissä kuvioissa minulla ei ole enää varaa edes yrittää tulla sinulle millään tavalla erityiseksi, ei edes ystäväksi.

Ajattelen myös, että en voi häpeillä joitakin sanomisiani. Niillä ehkä oli se merkitys, että teit ne peliliikkeesi, jotka johtivat näihin sattumuksiin. Olen toki pahoillani, jos ahdistuit niistä. Rikoin rajojani sinun kanssasi. Et tiedä, että en ole tehnyt niin koskaan kenenkään muun kanssa enkä enää koskaan tule tekemäänkään.

Olen palautunut tähän omaan yksinäisyyteen ja toissijaisuuteen, tuttuun ja turvalliseen. Se tuntuu yllättävän hyvältä. Et sinäkään minua täältä koskaan tavoittanut, mutta jostain syytä loit minuun selittämätöntä toivoa jostain.

Huonoina päivinä tekee todella kipeää ajatus että minä menetin sinut. Ja sitten tajuta, että en itseasiassa luovukaan sinusta koska se kaikki oli lähinnä harhakuvitelmaani. Kurkottelin sinua kohti, mutta parhaimmillankin vain hipaisit kättäni. Ja hipaisun jälkeen horjahdin sinuun päin, mutta pyörähdit alta pois. Miksi ihmeessä jotain muuta ajattelinkaan, tyhmä minä.

Miksi sanot, että jos ahdistuin käytöksestäsi? Olenhan kertonut sinulle, että ahdistuin.  Takertumisesi ja roikkumisesi takia. Tulitkohan ollenkaan ajatelleeksi, kuinka itsekkäästi minun näkökulmastani toimit? Rikoit pahasti myös minun rajojani.

Ja todellakin, tunteesi oli jokseenkin yksipuolinen. Et merkinnyt minulle mitään erityistä, tein peliliikkeeni vain koska olin vähän utelias. Siinä kaikki. Mutta sekin oli paha virhe. En halunnut sinulta mitään, enkä tule koskaan haluamaan.

Etkä voi menettää sellaista, mitä sinulla ei koskaan ole ollutkaan. Se kaikki oli todellakin vain harhakuvitelmaasi.

 

Vastaaja taitaa oll SE, joka huonoa oloaan purkaa täällä. Koettaisit keksiä jotain joka auttaisi sua eteenpäin noista katkerista tunteistasi.

Itse tunnut purkavan pahaa oloasi. Jos et kykene vastaanottamaan mitään agendastasi poikkeavaa, lopeta tuo meuhkaamisesi täällä. Tai jos sinun ainoa keinosi yrittää päästä ihmissuhteeseen on vuosien roikkuminen ja ahdistelu, niin sama juttu: minun ei sitä kuitenkaan tarvitse hyväksyä. 

Sinun on syytä ymmärtää, että omat harhaiset haavekuvasi eivät anna sinulle oikeutta vuosikausien häiriköimiseen ja ahdisteluun. Myöskään minä en taatusti sitä enää hiljaa katsele, olet aikuinen ihminen ja täydessä vastuussa käytöksestäsi. Olen valmis myös laittamaan sinut vastuuseen.

Olenhan sanonut EI ja sen tulee sinulle riittää.

Mieheltä naiselle.

Tajutkaa nyt tampiot että ette tunne toisianne.

ELÄTTE HARHOISSA!

Kuka haluaisi tuntea tai olla ihmisen kanssa joka avautuu tunteistaan ja asioistaan vain palstoilla!? Ei kukaan.

Sosiaaliset kyvyt on teillä täysin nolla. Onko se seurausta kasvatuksesta, mallista vai sairaudesta?

Eihän tuo aloittajan kirjoitus nyt miltään sekopään ahdistelijan kurjoitukselta vaikuta. Mun mielestä siitä saa kuvan, että on kertonut asiasta ja koska toinen ei ole tunteisiin vastannut niin tekee luopumistyötä ihastumisesta, hyväksyy tilanteen ja jatkaa elämääsä. Hieno kirjoitus mielestäni.

Siksi myös ihmettelen näitä negatiivisia vastauksia tähän viestiin. Onko lukemisen ymmärtämisessä ollut jotain vaikeutta vai mistä nämä negatiiviset ja agressiiviset kommentit juuri tämän ap:n viestiin. Jokainen toki kirjoittaa mitä huvittaa ja lukijalla vastuu...

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaahan, että tämän epävakaa diagnoosin sai henkilö joka ilmoitti että on siirtynyt elämässään eteenpäin ja unohtaneensa sen mitä joskus tunsi. Jos yhtään noita diagnooseja tunnen irl niin mulle epävakaa ihminen on jotain ihan muuta. 

Niinpä juuri. Noin vuosi sitten, pienenä piikkinä moderoijan (hopeakettu) halulle kiusata täälläkin ihmisiä antamalla itse keksimiään dg:tä ja jakakelemalla omahyväisiä neuvoja, olen asiasta muistuttanut kävijöitä toisinaan, katkera mies, joka ja vain ainoastaan hän, olisi tietenkin voinut pelastaa naisparan hulluudelta. Näyttää että alkaa myös uhkailla. En minä tiedä kuka moderoija on, mutta melkoisen varma olen. 

Pimeä tyyppi, kannattaa pysyä jopa netissä kaukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut työnnettyä sinut mielestäni taka-alalle. Alan hyväksyä hiljalleen sen, että olit minulle hyvin erityinen ja niin saa ollakin, vaikka se oli yksipuolinen tunne. Ja että näissä nykyisissä kuvioissa minulla ei ole enää varaa edes yrittää tulla sinulle millään tavalla erityiseksi, ei edes ystäväksi.

Ajattelen myös, että en voi häpeillä joitakin sanomisiani. Niillä ehkä oli se merkitys, että teit ne peliliikkeesi, jotka johtivat näihin sattumuksiin. Olen toki pahoillani, jos ahdistuit niistä. Rikoin rajojani sinun kanssasi. Et tiedä, että en ole tehnyt niin koskaan kenenkään muun kanssa enkä enää koskaan tule tekemäänkään.

Olen palautunut tähän omaan yksinäisyyteen ja toissijaisuuteen, tuttuun ja turvalliseen. Se tuntuu yllättävän hyvältä. Et sinäkään minua täältä koskaan tavoittanut, mutta jostain syytä loit minuun selittämätöntä toivoa jostain.

Huonoina päivinä tekee todella kipeää ajatus että minä menetin sinut. Ja sitten tajuta, että en itseasiassa luovukaan sinusta koska se kaikki oli lähinnä harhakuvitelmaani. Kurkottelin sinua kohti, mutta parhaimmillankin vain hipaisit kättäni. Ja hipaisun jälkeen horjahdin sinuun päin, mutta pyörähdit alta pois. Miksi ihmeessä jotain muuta ajattelinkaan, tyhmä minä.

Miksi sanot, että jos ahdistuin käytöksestäsi? Olenhan kertonut sinulle, että ahdistuin.  Takertumisesi ja roikkumisesi takia. Tulitkohan ollenkaan ajatelleeksi, kuinka itsekkäästi minun näkökulmastani toimit? Rikoit pahasti myös minun rajojani.

Ja todellakin, tunteesi oli jokseenkin yksipuolinen. Et merkinnyt minulle mitään erityistä, tein peliliikkeeni vain koska olin vähän utelias. Siinä kaikki. Mutta sekin oli paha virhe. En halunnut sinulta mitään, enkä tule koskaan haluamaan.

Etkä voi menettää sellaista, mitä sinulla ei koskaan ole ollutkaan. Se kaikki oli todellakin vain harhakuvitelmaasi.

 

Vastaaja taitaa oll SE, joka huonoa oloaan purkaa täällä. Koettaisit keksiä jotain joka auttaisi sua eteenpäin noista katkerista tunteistasi.

Itse tunnut purkavan pahaa oloasi. Jos et kykene vastaanottamaan mitään agendastasi poikkeavaa, lopeta tuo meuhkaamisesi täällä. Tai jos sinun ainoa keinosi yrittää päästä ihmissuhteeseen on vuosien roikkuminen ja ahdistelu, niin sama juttu: minun ei sitä kuitenkaan tarvitse hyväksyä. 

Sinun on syytä ymmärtää, että omat harhaiset haavekuvasi eivät anna sinulle oikeutta vuosikausien häiriköimiseen ja ahdisteluun. Myöskään minä en taatusti sitä enää hiljaa katsele, olet aikuinen ihminen ja täydessä vastuussa käytöksestäsi. Olen valmis myös laittamaan sinut vastuuseen.

Olenhan sanonut EI ja sen tulee sinulle riittää.

Mieheltä naiselle.

Tajutkaa nyt tampiot että ette tunne toisianne.

ELÄTTE HARHOISSA!

Kuka haluaisi tuntea tai olla ihmisen kanssa joka avautuu tunteistaan ja asioistaan vain palstoilla!? Ei kukaan.

Sosiaaliset kyvyt on teillä täysin nolla. Onko se seurausta kasvatuksesta, mallista vai sairaudesta?

Eihän tuo aloittajan kirjoitus nyt miltään sekopään ahdistelijan kurjoitukselta vaikuta. Mun mielestä siitä saa kuvan, että on kertonut asiasta ja koska toinen ei ole tunteisiin vastannut niin tekee luopumistyötä ihastumisesta, hyväksyy tilanteen ja jatkaa elämääsä. Hieno kirjoitus mielestäni.

Äläpä muuta sano! Nyt on kyllä tuo aggressiivinen vastaajamies totaalisen ulalla! Huh-huh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaahan, että tämän epävakaa diagnoosin sai henkilö joka ilmoitti että on siirtynyt elämässään eteenpäin ja unohtaneensa sen mitä joskus tunsi. Jos yhtään noita diagnooseja tunnen irl niin mulle epävakaa ihminen on jotain ihan muuta. 

Niinpä juuri. Noin vuosi sitten, pienenä piikkinä moderoijan (hopeakettu) halulle kiusata täälläkin ihmisiä antamalla itse keksimiään dg:tä ja jakakelemalla omahyväisiä neuvoja, olen asiasta muistuttanut kävijöitä toisinaan, katkera mies, joka ja vain ainoastaan hän, olisi tietenkin voinut pelastaa naisparan hulluudelta. Näyttää että alkaa myös uhkailla. En minä tiedä kuka moderoija on, mutta melkoisen varma olen. 

Pimeä tyyppi, kannattaa pysyä jopa netissä kaukana. 

Viitannet hopeaketulla johonkin muuhun hopeakettuun? :D Olen ymmärtänyt että tällä palstalla on pyörinyt muitakin hopeakettuja. Tää Hopeakettu ei valitettavasti omaa muuta kuin käyttäjän statuksen. Hivenen harmittaa kun muutamaan otteeseen oon yrittänyt aloittaa säikeen: Oodi(kaipaamalleni) Niin hyvin vilkkaan se on poistettu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut työnnettyä sinut mielestäni taka-alalle. Alan hyväksyä hiljalleen sen, että olit minulle hyvin erityinen ja niin saa ollakin, vaikka se oli yksipuolinen tunne. Ja että näissä nykyisissä kuvioissa minulla ei ole enää varaa edes yrittää tulla sinulle millään tavalla erityiseksi, ei edes ystäväksi.

Ajattelen myös, että en voi häpeillä joitakin sanomisiani. Niillä ehkä oli se merkitys, että teit ne peliliikkeesi, jotka johtivat näihin sattumuksiin. Olen toki pahoillani, jos ahdistuit niistä. Rikoin rajojani sinun kanssasi. Et tiedä, että en ole tehnyt niin koskaan kenenkään muun kanssa enkä enää koskaan tule tekemäänkään.

Olen palautunut tähän omaan yksinäisyyteen ja toissijaisuuteen, tuttuun ja turvalliseen. Se tuntuu yllättävän hyvältä. Et sinäkään minua täältä koskaan tavoittanut, mutta jostain syytä loit minuun selittämätöntä toivoa jostain.

Huonoina päivinä tekee todella kipeää ajatus että minä menetin sinut. Ja sitten tajuta, että en itseasiassa luovukaan sinusta koska se kaikki oli lähinnä harhakuvitelmaani. Kurkottelin sinua kohti, mutta parhaimmillankin vain hipaisit kättäni. Ja hipaisun jälkeen horjahdin sinuun päin, mutta pyörähdit alta pois. Miksi ihmeessä jotain muuta ajattelinkaan, tyhmä minä.

Voisit olla hän, vaikka et tietenkään ole. Jokainen lause tekstissäsi kuulostaa kuitenkin tutulta.

En ehdi kirjoittaa pidempää vastausta, mutta haluaisin vain sanoa, että ei se sinun harhakuvitelmaasi ollut. Tunsin kaiken aivan samalla tavalla kuin sinä. Olit jotain niin erilaista kuin kukaan aiemmin tapaamani ihminen. Olisinpa uskaltanut kertoa sen sinulle, ennen kuin kaikki oli liian myöhäistä.

Miksi on liian myöhäistä kertoa? Koskaan ei ole liian myöhäistä, ellei sitten yhteydenpito tai näkeminen ole täysin mahdotonta. Usein kadumme enemmän niitä asioita, joita jätämme tekemättä kuin niitä joita teemme. Uskoisin, että hän mielellään kuulisi nuo sanat sinulta itseltään ja ymmärtäisi, että teidän välillä on ollut jokin tunneyhteys vaikka se ei asioita/tilannettanne miksikään muuttaisi. Ole rohkea ja voit yllättyä kuinka helpottavaa on kun saa sanottua mieltä painavat asiat:).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut työnnettyä sinut mielestäni taka-alalle. Alan hyväksyä hiljalleen sen, että olit minulle hyvin erityinen ja niin saa ollakin, vaikka se oli yksipuolinen tunne. Ja että näissä nykyisissä kuvioissa minulla ei ole enää varaa edes yrittää tulla sinulle millään tavalla erityiseksi, ei edes ystäväksi.

Ajattelen myös, että en voi häpeillä joitakin sanomisiani. Niillä ehkä oli se merkitys, että teit ne peliliikkeesi, jotka johtivat näihin sattumuksiin. Olen toki pahoillani, jos ahdistuit niistä. Rikoin rajojani sinun kanssasi. Et tiedä, että en ole tehnyt niin koskaan kenenkään muun kanssa enkä enää koskaan tule tekemäänkään.

Olen palautunut tähän omaan yksinäisyyteen ja toissijaisuuteen, tuttuun ja turvalliseen. Se tuntuu yllättävän hyvältä. Et sinäkään minua täältä koskaan tavoittanut, mutta jostain syytä loit minuun selittämätöntä toivoa jostain.

Huonoina päivinä tekee todella kipeää ajatus että minä menetin sinut. Ja sitten tajuta, että en itseasiassa luovukaan sinusta koska se kaikki oli lähinnä harhakuvitelmaani. Kurkottelin sinua kohti, mutta parhaimmillankin vain hipaisit kättäni. Ja hipaisun jälkeen horjahdin sinuun päin, mutta pyörähdit alta pois. Miksi ihmeessä jotain muuta ajattelinkaan, tyhmä minä.

Miksi sanot, että jos ahdistuin käytöksestäsi? Olenhan kertonut sinulle, että ahdistuin.  Takertumisesi ja roikkumisesi takia. Tulitkohan ollenkaan ajatelleeksi, kuinka itsekkäästi minun näkökulmastani toimit? Rikoit pahasti myös minun rajojani.

Ja todellakin, tunteesi oli jokseenkin yksipuolinen. Et merkinnyt minulle mitään erityistä, tein peliliikkeeni vain koska olin vähän utelias. Siinä kaikki. Mutta sekin oli paha virhe. En halunnut sinulta mitään, enkä tule koskaan haluamaan.

Etkä voi menettää sellaista, mitä sinulla ei koskaan ole ollutkaan. Se kaikki oli todellakin vain harhakuvitelmaasi.

 

Vastaaja taitaa oll SE, joka huonoa oloaan purkaa täällä. Koettaisit keksiä jotain joka auttaisi sua eteenpäin noista katkerista tunteistasi.

Itse tunnut purkavan pahaa oloasi. Jos et kykene vastaanottamaan mitään agendastasi poikkeavaa, lopeta tuo meuhkaamisesi täällä. Tai jos sinun ainoa keinosi yrittää päästä ihmissuhteeseen on vuosien roikkuminen ja ahdistelu, niin sama juttu: minun ei sitä kuitenkaan tarvitse hyväksyä. 

Sinun on syytä ymmärtää, että omat harhaiset haavekuvasi eivät anna sinulle oikeutta vuosikausien häiriköimiseen ja ahdisteluun. Myöskään minä en taatusti sitä enää hiljaa katsele, olet aikuinen ihminen ja täydessä vastuussa käytöksestäsi. Olen valmis myös laittamaan sinut vastuuseen.

Olenhan sanonut EI ja sen tulee sinulle riittää.

Mieheltä naiselle.

Tajutkaa nyt tampiot että ette tunne toisianne.

ELÄTTE HARHOISSA!

Kuka haluaisi tuntea tai olla ihmisen kanssa joka avautuu tunteistaan ja asioistaan vain palstoilla!? Ei kukaan.

Sosiaaliset kyvyt on teillä täysin nolla. Onko se seurausta kasvatuksesta, mallista vai sairaudesta?

Eihän tuo aloittajan kirjoitus nyt miltään sekopään ahdistelijan kurjoitukselta vaikuta. Mun mielestä siitä saa kuvan, että on kertonut asiasta ja koska toinen ei ole tunteisiin vastannut niin tekee luopumistyötä ihastumisesta, hyväksyy tilanteen ja jatkaa elämääsä. Hieno kirjoitus mielestäni.

Äläpä muuta sano! Nyt on kyllä tuo aggressiivinen vastaajamies totaalisen ulalla! Huh-huh!

En ole aggressiivinen enkä ulalla. Olen vain totaalisen kyllästynyt. Suhdetta ei edes koskaan ole ollut, ystävällisyys ja vakavasti ottaminen oli aloitteentekijälle ilmeisesti liikaa, koska siitä alkoi vuosien harhainen piina. Toinen osapuoli kirjoittelee kauniisti ja haikeaan sävyyn ikään kuin muistellen jostain, mitä ei oikeasti ole koskaan ollutkaan. "Jos ahdistan sinua" (kyllä ahdistat, ja sekin on lievä sana) "Voisin ehkä luopua sinusta" (en ole koskaan sinun ollutkaan) "Anna jokin merkki" (olen jo vääntänyt kaiken rautalangasta, selvällä suomen kielellä, kymmeniä kertoja).

Ihan sama teidän diagnooseillenne ja muille höpinöillenne. Satun nimittäin tietämään jotain mitä te ette tiedä.

Naiset ovat uskomattomia rakentelemaan päässään mielikuvitustarinoita silloin, kun romantiikan jano on kova. Leikki on kaukana siltä, joka noiden harhaisten tarinoiden kohteeksi joutuu.

Mies

Tämä ketju on nyt päässyt karkaamaan jollekin sivuraiteelle taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut työnnettyä sinut mielestäni taka-alalle. Alan hyväksyä hiljalleen sen, että olit minulle hyvin erityinen ja niin saa ollakin, vaikka se oli yksipuolinen tunne. Ja että näissä nykyisissä kuvioissa minulla ei ole enää varaa edes yrittää tulla sinulle millään tavalla erityiseksi, ei edes ystäväksi.

Ajattelen myös, että en voi häpeillä joitakin sanomisiani. Niillä ehkä oli se merkitys, että teit ne peliliikkeesi, jotka johtivat näihin sattumuksiin. Olen toki pahoillani, jos ahdistuit niistä. Rikoin rajojani sinun kanssasi. Et tiedä, että en ole tehnyt niin koskaan kenenkään muun kanssa enkä enää koskaan tule tekemäänkään.

Olen palautunut tähän omaan yksinäisyyteen ja toissijaisuuteen, tuttuun ja turvalliseen. Se tuntuu yllättävän hyvältä. Et sinäkään minua täältä koskaan tavoittanut, mutta jostain syytä loit minuun selittämätöntä toivoa jostain.

Huonoina päivinä tekee todella kipeää ajatus että minä menetin sinut. Ja sitten tajuta, että en itseasiassa luovukaan sinusta koska se kaikki oli lähinnä harhakuvitelmaani. Kurkottelin sinua kohti, mutta parhaimmillankin vain hipaisit kättäni. Ja hipaisun jälkeen horjahdin sinuun päin, mutta pyörähdit alta pois. Miksi ihmeessä jotain muuta ajattelinkaan, tyhmä minä.

Miksi sanot, että jos ahdistuin käytöksestäsi? Olenhan kertonut sinulle, että ahdistuin.  Takertumisesi ja roikkumisesi takia. Tulitkohan ollenkaan ajatelleeksi, kuinka itsekkäästi minun näkökulmastani toimit? Rikoit pahasti myös minun rajojani.

Ja todellakin, tunteesi oli jokseenkin yksipuolinen. Et merkinnyt minulle mitään erityistä, tein peliliikkeeni vain koska olin vähän utelias. Siinä kaikki. Mutta sekin oli paha virhe. En halunnut sinulta mitään, enkä tule koskaan haluamaan.

Etkä voi menettää sellaista, mitä sinulla ei koskaan ole ollutkaan. Se kaikki oli todellakin vain harhakuvitelmaasi.

 

Vastaaja taitaa oll SE, joka huonoa oloaan purkaa täällä. Koettaisit keksiä jotain joka auttaisi sua eteenpäin noista katkerista tunteistasi.

Itse tunnut purkavan pahaa oloasi. Jos et kykene vastaanottamaan mitään agendastasi poikkeavaa, lopeta tuo meuhkaamisesi täällä. Tai jos sinun ainoa keinosi yrittää päästä ihmissuhteeseen on vuosien roikkuminen ja ahdistelu, niin sama juttu: minun ei sitä kuitenkaan tarvitse hyväksyä. 

Sinun on syytä ymmärtää, että omat harhaiset haavekuvasi eivät anna sinulle oikeutta vuosikausien häiriköimiseen ja ahdisteluun. Myöskään minä en taatusti sitä enää hiljaa katsele, olet aikuinen ihminen ja täydessä vastuussa käytöksestäsi. Olen valmis myös laittamaan sinut vastuuseen.

Olenhan sanonut EI ja sen tulee sinulle riittää.

Mieheltä naiselle.

Tajutkaa nyt tampiot että ette tunne toisianne.

ELÄTTE HARHOISSA!

Kuka haluaisi tuntea tai olla ihmisen kanssa joka avautuu tunteistaan ja asioistaan vain palstoilla!? Ei kukaan.

Sosiaaliset kyvyt on teillä täysin nolla. Onko se seurausta kasvatuksesta, mallista vai sairaudesta?

Eihän tuo aloittajan kirjoitus nyt miltään sekopään ahdistelijan kurjoitukselta vaikuta. Mun mielestä siitä saa kuvan, että on kertonut asiasta ja koska toinen ei ole tunteisiin vastannut niin tekee luopumistyötä ihastumisesta, hyväksyy tilanteen ja jatkaa elämääsä. Hieno kirjoitus mielestäni.

Äläpä muuta sano! Nyt on kyllä tuo aggressiivinen vastaajamies totaalisen ulalla! Huh-huh!

En ole aggressiivinen enkä ulalla. Olen vain totaalisen kyllästynyt. Suhdetta ei edes koskaan ole ollut, ystävällisyys ja vakavasti ottaminen oli aloitteentekijälle ilmeisesti liikaa, koska siitä alkoi vuosien harhainen piina. Toinen osapuoli kirjoittelee kauniisti ja haikeaan sävyyn ikään kuin muistellen jostain, mitä ei oikeasti ole koskaan ollutkaan. "Jos ahdistan sinua" (kyllä ahdistat, ja sekin on lievä sana) "Voisin ehkä luopua sinusta" (en ole koskaan sinun ollutkaan) "Anna jokin merkki" (olen jo vääntänyt kaiken rautalangasta, selvällä suomen kielellä, kymmeniä kertoja).

Ihan sama teidän diagnooseillenne ja muille höpinöillenne. Satun nimittäin tietämään jotain mitä te ette tiedä.

Naiset ovat uskomattomia rakentelemaan päässään mielikuvitustarinoita silloin, kun romantiikan jano on kova. Leikki on kaukana siltä, joka noiden harhaisten tarinoiden kohteeksi joutuu.

Mies

Ei ole tullut mieleen, että ehkä lähettäjä ei ollut tarkoittanut viestiä juuri sinulle... Miksi niin luulet? Vastaavanlaisia yleisiä tilanteita on muillakin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on nyt päässyt karkaamaan jollekin sivuraiteelle taas.

Onko sinun raide ainoa oikea raide?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen saanut työnnettyä sinut mielestäni taka-alalle. Alan hyväksyä hiljalleen sen, että olit minulle hyvin erityinen ja niin saa ollakin, vaikka se oli yksipuolinen tunne. Ja että näissä nykyisissä kuvioissa minulla ei ole enää varaa edes yrittää tulla sinulle millään tavalla erityiseksi, ei edes ystäväksi.

Ajattelen myös, että en voi häpeillä joitakin sanomisiani. Niillä ehkä oli se merkitys, että teit ne peliliikkeesi, jotka johtivat näihin sattumuksiin. Olen toki pahoillani, jos ahdistuit niistä. Rikoin rajojani sinun kanssasi. Et tiedä, että en ole tehnyt niin koskaan kenenkään muun kanssa enkä enää koskaan tule tekemäänkään.

Olen palautunut tähän omaan yksinäisyyteen ja toissijaisuuteen, tuttuun ja turvalliseen. Se tuntuu yllättävän hyvältä. Et sinäkään minua täältä koskaan tavoittanut, mutta jostain syytä loit minuun selittämätöntä toivoa jostain.

Huonoina päivinä tekee todella kipeää ajatus että minä menetin sinut. Ja sitten tajuta, että en itseasiassa luovukaan sinusta koska se kaikki oli lähinnä harhakuvitelmaani. Kurkottelin sinua kohti, mutta parhaimmillankin vain hipaisit kättäni. Ja hipaisun jälkeen horjahdin sinuun päin, mutta pyörähdit alta pois. Miksi ihmeessä jotain muuta ajattelinkaan, tyhmä minä.

Miksi sanot, että jos ahdistuin käytöksestäsi? Olenhan kertonut sinulle, että ahdistuin.  Takertumisesi ja roikkumisesi takia. Tulitkohan ollenkaan ajatelleeksi, kuinka itsekkäästi minun näkökulmastani toimit? Rikoit pahasti myös minun rajojani.

Ja todellakin, tunteesi oli jokseenkin yksipuolinen. Et merkinnyt minulle mitään erityistä, tein peliliikkeeni vain koska olin vähän utelias. Siinä kaikki. Mutta sekin oli paha virhe. En halunnut sinulta mitään, enkä tule koskaan haluamaan.

Etkä voi menettää sellaista, mitä sinulla ei koskaan ole ollutkaan. Se kaikki oli todellakin vain harhakuvitelmaasi.

 

Vastaaja taitaa oll SE, joka huonoa oloaan purkaa täällä. Koettaisit keksiä jotain joka auttaisi sua eteenpäin noista katkerista tunteistasi.

Itse tunnut purkavan pahaa oloasi. Jos et kykene vastaanottamaan mitään agendastasi poikkeavaa, lopeta tuo meuhkaamisesi täällä. Tai jos sinun ainoa keinosi yrittää päästä ihmissuhteeseen on vuosien roikkuminen ja ahdistelu, niin sama juttu: minun ei sitä kuitenkaan tarvitse hyväksyä. 

Sinun on syytä ymmärtää, että omat harhaiset haavekuvasi eivät anna sinulle oikeutta vuosikausien häiriköimiseen ja ahdisteluun. Myöskään minä en taatusti sitä enää hiljaa katsele, olet aikuinen ihminen ja täydessä vastuussa käytöksestäsi. Olen valmis myös laittamaan sinut vastuuseen.

Olenhan sanonut EI ja sen tulee sinulle riittää.

Mieheltä naiselle.

Tajutkaa nyt tampiot että ette tunne toisianne.

ELÄTTE HARHOISSA!

Kuka haluaisi tuntea tai olla ihmisen kanssa joka avautuu tunteistaan ja asioistaan vain palstoilla!? Ei kukaan.

Sosiaaliset kyvyt on teillä täysin nolla. Onko se seurausta kasvatuksesta, mallista vai sairaudesta?

Eihän tuo aloittajan kirjoitus nyt miltään sekopään ahdistelijan kurjoitukselta vaikuta. Mun mielestä siitä saa kuvan, että on kertonut asiasta ja koska toinen ei ole tunteisiin vastannut niin tekee luopumistyötä ihastumisesta, hyväksyy tilanteen ja jatkaa elämääsä. Hieno kirjoitus mielestäni.

Äläpä muuta sano! Nyt on kyllä tuo aggressiivinen vastaajamies totaalisen ulalla! Huh-huh!

En ole aggressiivinen enkä ulalla. Olen vain totaalisen kyllästynyt. Suhdetta ei edes koskaan ole ollut, ystävällisyys ja vakavasti ottaminen oli aloitteentekijälle ilmeisesti liikaa, koska siitä alkoi vuosien harhainen piina. Toinen osapuoli kirjoittelee kauniisti ja haikeaan sävyyn ikään kuin muistellen jostain, mitä ei oikeasti ole koskaan ollutkaan. "Jos ahdistan sinua" (kyllä ahdistat, ja sekin on lievä sana) "Voisin ehkä luopua sinusta" (en ole koskaan sinun ollutkaan) "Anna jokin merkki" (olen jo vääntänyt kaiken rautalangasta, selvällä suomen kielellä, kymmeniä kertoja).

Ihan sama teidän diagnooseillenne ja muille höpinöillenne. Satun nimittäin tietämään jotain mitä te ette tiedä.

Naiset ovat uskomattomia rakentelemaan päässään mielikuvitustarinoita silloin, kun romantiikan jano on kova. Leikki on kaukana siltä, joka noiden harhaisten tarinoiden kohteeksi joutuu.

Mies

Vainoaako hän sinua livenä? Lähettelee näitä viestejä ja haikailuja selkeästä kiellostasi huolimatta? Jos nimittäin teet nyt olettamuksia anonyymin henkilön täysin vainoamattomista nettikirjoituksista -tai vielä pahempaa - syytät väärää puuta harhoissasi, suosittelisin pikaisesti laittamaan valoja päälle! Kuulostat pelottavalta - etenkin anonyymissä Kaivataan-ketjussa!