Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuva susta ei ole enää niin tarkkarajainen vaan päivä päivältä enemmän arjen aaltojen pehmittämä. Vieläkin tulee kuitenkin hetkiä, kun joku yksittäinen muistikuva asennostasi, äänestäsi tai tuoksustasi jossain tilanteessa syöksyy mieleen ja saa hengen salpautumaan. Voikin olla, että isommalla altistuksella olisit ollut mulle terveyshaitta, hengittäminen kun on kuitenkin aika kivaa. (miehelle)
Valitettavasti sitå isompaa altistusta ei nyt pääse tapahtumaan. Olisin tarvittaessa voinut turvautua vaikka tekohengitykseen, jos hengenahdistus olisi mennyt vakavaksi. Olet liian arvokas menetettäväksi.
Olen tämän oppinut hyväksymään, ja toivon joskus kohtaavani jonkun kaltaisesi. Ja kiitos avuntarjouksesta, olisi tuo varmaan aika metkaksi mennyt. :)
Toivottavasti et anna näiden viestien vaikuttaa oikeaan elämääsi kun tosiaan täysin anonyymit vastailevat toisilleen. Tsemppiä.
Siis miten niin, kun oli noin hyvät tunnisteetkin... Mutta joo, en ole (vielä) niin tärähtänyt, että sekoittaisin tätä oikeaan elämään. Sait mut hymyilemään.
Hienoa. :)
No vähän itsekkäistäkin syistä vastailen täällä muistuttelijana kun en jaksa henkilökohtaisesti vastailla muiden kaipailuihin. Mistä mennäänkin siihen suurimpaan pelkoon, että jos oikeasti oma ihastus olisi näille foorumeille eksynyt niin ottaisi jotain haukkuvia viestejä tosissaan tai tekisi olettamuksia jostain viesteistä jotka saattavat pintaraapaisuna vaikka sopia tilanteeseen, mutta ovat joltain toiselta, koska tilanteet loppujen lopuksi ovat kaikilla hyvin samanlaisia. Tiedän, että on epätodennäköistä että olisi tänne löytänyt tai että edes kaipailisi, mutta kun oman psyykkeensä tuntee mutta toisista ihmisistä ei voi olla koskaan varma. Varsinkin jos ei ole nähnyt hetkeen niin harmittaa aina sellaiset viestit joissa joku oikein hieroo jonkun naamalle, että ei muuten tulla enää näkemään. Kuka henkisesti stabiili kirjoittaa sellaisia edes anonyymille foorumille? Joku jonka itsetunto on niin nollissa, että toivoo jonkun toisen jäävän kaipaamaan.
Tuli vähän avauduttua, mutta tämä on myös syy miksi ihmisten ei kannata käyttää tunnisteita jos ei ole rohkeutta tai tilaisuutta tehdä asioiden eteen mitään. Pahimmassa tapauksessa saat ihmisen josta välität koukuttumaan palstaan (tilanteessa jossa olisi eksynyt tänne) ja odottamaan että jotain tapahtuu. Mahdollisuus siitä taas luo tunnisteiden käyttäjälle aina vaan suurempia paineita jos yrittää siis tällä tavoin asettua toisen asemaan. En voi olla ainut joka on pohtinut tällaisia psykologisia seikkoja.
Täällähän kai nyt nimenomaan saa avautua. Lataan laidallisen takaisin, ite aloitit. :)
Itse yritän ymmärtää noita ikäviä ja ilkeitäkin viestejä (tiettyyn pisteeseen asti), ja joskus kun on johonkin vähän liian sopivaan pieneen aikaikkunaan pamahtanut jotain, niin tokihan se on mietityttänyt, että voisiko toinen oikeasti ajatella noin. Mutta ne on niitä hetkiä, kun on pitänyt kaivaa se järki sieltä kopan perältä. Näin varmaan myös muilla, toivottavasti.
Ehkä enemmän kuitenkin “huolettanut” jotkut vähän liiankin hyvin tilanteeseen sopivat viestit, joista on tullut mieleen, että ei kai se (kaipaamani ihminen) nyt luule, että tuo on mun kirjoittama. Siitäkin huolimatta, ettei ikinä uskoisi toisen edes ketjuun saatika sivuille eksyvän. Ja eihän tuossakaan siis ole tolkkua, mutta kun sen tiedostaa, että siinä ei ole tolkkua, niin on suht selvillä vesillä vielä.
Olen muutaman kerran käyttänyt tunnisteita, mutta en käytä enää. Huomasin, että niiden käyttämisestä tulee vähän vainoharhainen olo. Tulee mieleen, että mitä jos se on käynyt täällä ja tunnistanut itsensä ja on nyt jossain, että voi ei! Eli eiköhän nämä asiat monia mietitytä, moneltakin kantilta, ihmehän se olisi jos ei.
Näinhän se menee, että jos kaipailee niin yrittää asettua sen toisen asemaan ja on juuri huolissaan sen toisen jaksamisesta (jos sillä toisellakin siis olisi tunteita). Pelkää juuri, että toinen tekee olettamuksia foorumin perusteella kun viestit sopivat tilanteeseen. Joo ja kyllähän sitä itsekin on tehnyt johtopäätöksiä harhoissaan, mutta aika nopeasti on tajunnut että seilaa syvillä vesillä.
Vainoharha ja häpeä ovat juuri niitä tunteita mitä itsekin olen tuntenut kun olen käyttänyt tunnisteita ja ne varmasti ovat vaikuttaneet omaan käyttäytymiseen paljon kyseisen ihmisen aikana, vaikka aika hyvin osaankin näytellä. Aitous katoaa ja näkemiset ovat enemmänkin suorituksia.
Harmittaa kyllä paljon kun asiat eivät edisty ja aika syyllistävästikin on tullut katseltua peiliin. Sitä kuitenkin on ihan tosissaan eikä tämä foorumille kirjoittelu ole ainakaan itselleni mitään viihdettä jolla täytän tylsiä hetkiäni. Jos en olisi koskaan käyttänyt tunnisteita (pelko että viettää vapaa-aikansa täällä) niin en täällä enää pyörisi, mutta olisin saattanut myös luovuttaa. Sinänsä myös on ihan mahdollista, että jotain olisi tapahtunut jo aikoja sitten kun olisi rohkeutta niin kuin normaalisti elämässä eikä alitajuisesti stressaisi kaikesta täysin tarpeettomasta/merkityksettömästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos eroaisin, muuttaisiko se mitenkään välejämme mies?
En eroa sinun takiasi, vaan huonon suhteen vuoksi, mutta toki minua kiinnostaa, miten siihen suhtautuisit.
Itse en uskalla kertoa oikeassa elämässä eräälle naiselle tunteistani, koska hänellä on sormukset sormessa. Jos kuulisin, että hän on eroamassa, olisin edelleen hankalassa tilanteessa, kun en tietäisi, onko soveliasta kertoa tunteistani... tai siis kuinka pitkään pitäisi odottaa ennen kuin kannattaisi vihjata yhtikäs mitään. Vaikka tämä nainen olisi tavattoman kyllästynyt nykyiseen suhteeseensa, itse eroprosessi olisi hänelle aivan taatusti tavattoman raskas kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos eroaisin, muuttaisiko se mitenkään välejämme mies?
En eroa sinun takiasi, vaan huonon suhteen vuoksi, mutta toki minua kiinnostaa, miten siihen suhtautuisit.
Itse en uskalla kertoa oikeassa elämässä eräälle naiselle tunteistani, koska hänellä on sormukset sormessa. Jos kuulisin, että hän on eroamassa, olisin edelleen hankalassa tilanteessa, kun en tietäisi, onko soveliasta kertoa tunteistani... tai siis kuinka pitkään pitäisi odottaa ennen kuin kannattaisi vihjata yhtikäs mitään. Vaikka tämä nainen olisi tavattoman kyllästynyt nykyiseen suhteeseensa, itse eroprosessi olisi hänelle aivan taatusti tavattoman raskas kokemus.
Kerropa tuosta naisesta jotain!
Nimim. Sormukset sormessa vieraisiin silmiin uppoileva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos eroaisin, muuttaisiko se mitenkään välejämme mies?
En eroa sinun takiasi, vaan huonon suhteen vuoksi, mutta toki minua kiinnostaa, miten siihen suhtautuisit.
Itse en uskalla kertoa oikeassa elämässä eräälle naiselle tunteistani, koska hänellä on sormukset sormessa. Jos kuulisin, että hän on eroamassa, olisin edelleen hankalassa tilanteessa, kun en tietäisi, onko soveliasta kertoa tunteistani... tai siis kuinka pitkään pitäisi odottaa ennen kuin kannattaisi vihjata yhtikäs mitään. Vaikka tämä nainen olisi tavattoman kyllästynyt nykyiseen suhteeseensa, itse eroprosessi olisi hänelle aivan taatusti tavattoman raskas kokemus.
Juu. Taistelen raskaan suhteeni ja järjettömän ihastumisen välillä. Olen tolkuissani vain, koska ihastukseni on varattu, mut tiedän et heilläkin on ongelmia ja pelkään kovin hänen eroavan, koska toivon sitä myös.
Jos eroaisin, tarvitsisin vähintään puoli vuotta pelkkään pääni selvittelyyn. Tästä vahvasta tunteesta huolimatta. Ja haluisin toisen nollaavan tilanteensa myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuva susta ei ole enää niin tarkkarajainen vaan päivä päivältä enemmän arjen aaltojen pehmittämä. Vieläkin tulee kuitenkin hetkiä, kun joku yksittäinen muistikuva asennostasi, äänestäsi tai tuoksustasi jossain tilanteessa syöksyy mieleen ja saa hengen salpautumaan. Voikin olla, että isommalla altistuksella olisit ollut mulle terveyshaitta, hengittäminen kun on kuitenkin aika kivaa. (miehelle)
Valitettavasti sitå isompaa altistusta ei nyt pääse tapahtumaan. Olisin tarvittaessa voinut turvautua vaikka tekohengitykseen, jos hengenahdistus olisi mennyt vakavaksi. Olet liian arvokas menetettäväksi.
Olen tämän oppinut hyväksymään, ja toivon joskus kohtaavani jonkun kaltaisesi. Ja kiitos avuntarjouksesta, olisi tuo varmaan aika metkaksi mennyt. :)
Toivottavasti et anna näiden viestien vaikuttaa oikeaan elämääsi kun tosiaan täysin anonyymit vastailevat toisilleen. Tsemppiä.
Siis miten niin, kun oli noin hyvät tunnisteetkin... Mutta joo, en ole (vielä) niin tärähtänyt, että sekoittaisin tätä oikeaan elämään. Sait mut hymyilemään.
Hienoa. :)
No vähän itsekkäistäkin syistä vastailen täällä muistuttelijana kun en jaksa henkilökohtaisesti vastailla muiden kaipailuihin. Mistä mennäänkin siihen suurimpaan pelkoon, että jos oikeasti oma ihastus olisi näille foorumeille eksynyt niin ottaisi jotain haukkuvia viestejä tosissaan tai tekisi olettamuksia jostain viesteistä jotka saattavat pintaraapaisuna vaikka sopia tilanteeseen, mutta ovat joltain toiselta, koska tilanteet loppujen lopuksi ovat kaikilla hyvin samanlaisia. Tiedän, että on epätodennäköistä että olisi tänne löytänyt tai että edes kaipailisi, mutta kun oman psyykkeensä tuntee mutta toisista ihmisistä ei voi olla koskaan varma. Varsinkin jos ei ole nähnyt hetkeen niin harmittaa aina sellaiset viestit joissa joku oikein hieroo jonkun naamalle, että ei muuten tulla enää näkemään. Kuka henkisesti stabiili kirjoittaa sellaisia edes anonyymille foorumille? Joku jonka itsetunto on niin nollissa, että toivoo jonkun toisen jäävän kaipaamaan.
Tuli vähän avauduttua, mutta tämä on myös syy miksi ihmisten ei kannata käyttää tunnisteita jos ei ole rohkeutta tai tilaisuutta tehdä asioiden eteen mitään. Pahimmassa tapauksessa saat ihmisen josta välität koukuttumaan palstaan (tilanteessa jossa olisi eksynyt tänne) ja odottamaan että jotain tapahtuu. Mahdollisuus siitä taas luo tunnisteiden käyttäjälle aina vaan suurempia paineita jos yrittää siis tällä tavoin asettua toisen asemaan. En voi olla ainut joka on pohtinut tällaisia psykologisia seikkoja.
En voi sanoa kuin omasta puolestani ja se menee jotenkin näin: uskon ihmisten väliseen kemiaan. Kaikki mitä täällä lukee hyvässä ja huonossa ei ole Häneltä.
Saattaa olla että Hän olisi täällä ja kirjoittaa mutta ei sillä ole mitään merkitystä.Jos Hän ajattelee että en tahtoisi tutustua, se olisi surullista. Mutta silti uskon että se mitä joskus Hänessä näin, ei voisi noin musertua kuin itsestään. Jos noin tapahtuisi, ehkä se olisi hyvä ettei mitään vakavempaa olisi tapahtunutkaan. Toivon että Hän olisi kaikkien olettamuksien yläpuolella.
Totta että sillä ei ole mitään merkitystä. Ihminen on vaan jännä eläin kun alitajuisesti silti stressaa tuollaisista asioista, vaikka olisi psyykannut itsensä minkälaiseen mielentilaan.
Ihan kivaa keskustella juuri tästä miten nämä foorumit vaikuttavat ihmisiin ja käyttäytymiseen. Tulee hyviä pointeja sekä jotkut saattavat alkaa pohtimaan omaa tilannettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos eroaisin, muuttaisiko se mitenkään välejämme mies?
En eroa sinun takiasi, vaan huonon suhteen vuoksi, mutta toki minua kiinnostaa, miten siihen suhtautuisit.
Itse en uskalla kertoa oikeassa elämässä eräälle naiselle tunteistani, koska hänellä on sormukset sormessa. Jos kuulisin, että hän on eroamassa, olisin edelleen hankalassa tilanteessa, kun en tietäisi, onko soveliasta kertoa tunteistani... tai siis kuinka pitkään pitäisi odottaa ennen kuin kannattaisi vihjata yhtikäs mitään. Vaikka tämä nainen olisi tavattoman kyllästynyt nykyiseen suhteeseensa, itse eroprosessi olisi hänelle aivan taatusti tavattoman raskas kokemus.
Juu. Taistelen raskaan suhteeni ja järjettömän ihastumisen välillä. Olen tolkuissani vain, koska ihastukseni on varattu, mut tiedän et heilläkin on ongelmia ja pelkään kovin hänen eroavan, koska toivon sitä myös.
Jos eroaisin, tarvitsisin vähintään puoli vuotta pelkkään pääni selvittelyyn. Tästä vahvasta tunteesta huolimatta. Ja haluisin toisen nollaavan tilanteensa myös.
Sinä ja minä olemme ventovieraita, mutta puhutaan nyt tässä yleisellä tasolla. Itselläni on erosoppa meneillään ja tunteet yhtä vuoristorataa sekä kotona että kaivattuni läheisyydessä. Jos saisin kuulla, että tuolla naisellakin on harkinta-aika meneillään, mielestäni olisi ihan luontevaa alkaa keskustella hänen kanssaan ihan yleisellä tasolla eroasioista... ja ehkä jossain myöhemmässä vaiheessa ehdottaa, että rupatellaan asioista vaikka jossain kahvilassa. Eiköhän siinä jossain vaiheessa saisi vihjaistua jotain muutakin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos eroaisin, muuttaisiko se mitenkään välejämme mies?
En eroa sinun takiasi, vaan huonon suhteen vuoksi, mutta toki minua kiinnostaa, miten siihen suhtautuisit.
Itse en uskalla kertoa oikeassa elämässä eräälle naiselle tunteistani, koska hänellä on sormukset sormessa. Jos kuulisin, että hän on eroamassa, olisin edelleen hankalassa tilanteessa, kun en tietäisi, onko soveliasta kertoa tunteistani... tai siis kuinka pitkään pitäisi odottaa ennen kuin kannattaisi vihjata yhtikäs mitään. Vaikka tämä nainen olisi tavattoman kyllästynyt nykyiseen suhteeseensa, itse eroprosessi olisi hänelle aivan taatusti tavattoman raskas kokemus.
Juu. Taistelen raskaan suhteeni ja järjettömän ihastumisen välillä. Olen tolkuissani vain, koska ihastukseni on varattu, mut tiedän et heilläkin on ongelmia ja pelkään kovin hänen eroavan, koska toivon sitä myös.
Jos eroaisin, tarvitsisin vähintään puoli vuotta pelkkään pääni selvittelyyn. Tästä vahvasta tunteesta huolimatta. Ja haluisin toisen nollaavan tilanteensa myös.
Sinä ja minä olemme ventovieraita, mutta puhutaan nyt tässä yleisellä tasolla. Itselläni on erosoppa meneillään ja tunteet yhtä vuoristorataa sekä kotona että kaivattuni läheisyydessä. Jos saisin kuulla, että tuolla naisellakin on harkinta-aika meneillään, mielestäni olisi ihan luontevaa alkaa keskustella hänen kanssaan ihan yleisellä tasolla eroasioista... ja ehkä jossain myöhemmässä vaiheessa ehdottaa, että rupatellaan asioista vaikka jossain kahvilassa. Eiköhän siinä jossain vaiheessa saisi vihjaistua jotain muutakin...
Ei täällä kaikki välttämättä ole ventovieraita. Voisitko kertoa tuosta naisesta jotain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kauan tämä ikävä voi jatkua? Minulla on liikaa aikaa miettiä sinua ja tulet mieleeni joka tilanteessa. Naurusi, silmäsi, älykkyytesi ja surullisuutesi, jota yritit peitellä. Toivon sydämestäni, että olet onnellinen elämässäsi. Haaveilen kuitenkin usein siitä, että olisin itse saanut viettää elämäni kanssasi. Sinä olet minulle se oikea, jota en koskaan uskonut tapaavani.
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan tämä ikävä voi jatkua? Minulla on liikaa aikaa miettiä sinua ja tulet mieleeni joka tilanteessa. Naurusi, silmäsi, älykkyytesi ja surullisuutesi, jota yritit peitellä. Toivon sydämestäni, että olet onnellinen elämässäsi. Haaveilen kuitenkin usein siitä, että olisin itse saanut viettää elämäni kanssasi. Sinä olet minulle se oikea, jota en koskaan uskonut tapaavani.
No miks ette voi olla yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan tämä ikävä voi jatkua? Minulla on liikaa aikaa miettiä sinua ja tulet mieleeni joka tilanteessa. Naurusi, silmäsi, älykkyytesi ja surullisuutesi, jota yritit peitellä. Toivon sydämestäni, että olet onnellinen elämässäsi. Haaveilen kuitenkin usein siitä, että olisin itse saanut viettää elämäni kanssasi. Sinä olet minulle se oikea, jota en koskaan uskonut tapaavani.
Miten tiedät että hän olisi sinulle se oikea?
Hetki tyyneyttä. Hetken taas huomaan ihmetteleväni miksi haluaisin minkään muuttuvan, hetkeksi taas kaikki muu katosi. Ainakin vielä tämän hetken taas rakkaus peitti minut. Katosinko minä taas tässä vai onko tämä se mitä todella haluan?
Ja miksi silti ajattelen muita? Miksi silti haaveilen enemmästä? Mitä vaan yritänkin päättää, se tuntuu taas väärältä ennenkuin pääsen tekoihin asti. Ja niin pyörähdetään taas ympäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hetki tyyneyttä. Hetken taas huomaan ihmetteleväni miksi haluaisin minkään muuttuvan, hetkeksi taas kaikki muu katosi. Ainakin vielä tämän hetken taas rakkaus peitti minut. Katosinko minä taas tässä vai onko tämä se mitä todella haluan?
Ja miksi silti ajattelen muita? Miksi silti haaveilen enemmästä? Mitä vaan yritänkin päättää, se tuntuu taas väärältä ennenkuin pääsen tekoihin asti. Ja niin pyörähdetään taas ympäri.
Kuulostaa tutulta. Kaikki on niin hyvin, mutta silti.....
Onneksi Postmortem/Raining Blood -kombo tuo edelleen mielenrauhaa.
Hyvää yötä, Annie. Oli todella mukava nähdä sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos eroaisin, muuttaisiko se mitenkään välejämme mies?
En eroa sinun takiasi, vaan huonon suhteen vuoksi, mutta toki minua kiinnostaa, miten siihen suhtautuisit.
Itse en uskalla kertoa oikeassa elämässä eräälle naiselle tunteistani, koska hänellä on sormukset sormessa. Jos kuulisin, että hän on eroamassa, olisin edelleen hankalassa tilanteessa, kun en tietäisi, onko soveliasta kertoa tunteistani... tai siis kuinka pitkään pitäisi odottaa ennen kuin kannattaisi vihjata yhtikäs mitään. Vaikka tämä nainen olisi tavattoman kyllästynyt nykyiseen suhteeseensa, itse eroprosessi olisi hänelle aivan taatusti tavattoman raskas kokemus.
Juu. Taistelen raskaan suhteeni ja järjettömän ihastumisen välillä. Olen tolkuissani vain, koska ihastukseni on varattu, mut tiedän et heilläkin on ongelmia ja pelkään kovin hänen eroavan, koska toivon sitä myös.
Jos eroaisin, tarvitsisin vähintään puoli vuotta pelkkään pääni selvittelyyn. Tästä vahvasta tunteesta huolimatta. Ja haluisin toisen nollaavan tilanteensa myös.
Sinä ja minä olemme ventovieraita, mutta puhutaan nyt tässä yleisellä tasolla. Itselläni on erosoppa meneillään ja tunteet yhtä vuoristorataa sekä kotona että kaivattuni läheisyydessä. Jos saisin kuulla, että tuolla naisellakin on harkinta-aika meneillään, mielestäni olisi ihan luontevaa alkaa keskustella hänen kanssaan ihan yleisellä tasolla eroasioista... ja ehkä jossain myöhemmässä vaiheessa ehdottaa, että rupatellaan asioista vaikka jossain kahvilassa. Eiköhän siinä jossain vaiheessa saisi vihjaistua jotain muutakin...
Tiedän oikean elämän keskusteluista jo aika hyvin kaivattuni tunteet. Sekä sen, että eron keskellä tai pitkään huonossa suhteessa olleena on liian helppoa nähdä jossakin toisessa kaikki se, mitä omasta suhteesta puuttuu. En haluaisi olla kenenkään paikka ja kaivattuni arvostan niin paljon, että hänkin ansaitsee ehjän naisen. Mut luultavimmin tätä ei tarvitse testata, ehkä saamme molemmat omat suhteemme toimimaan.
Sinulle toivon kaikkea hyvää, elämä vielä lutviutuu kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuva susta ei ole enää niin tarkkarajainen vaan päivä päivältä enemmän arjen aaltojen pehmittämä. Vieläkin tulee kuitenkin hetkiä, kun joku yksittäinen muistikuva asennostasi, äänestäsi tai tuoksustasi jossain tilanteessa syöksyy mieleen ja saa hengen salpautumaan. Voikin olla, että isommalla altistuksella olisit ollut mulle terveyshaitta, hengittäminen kun on kuitenkin aika kivaa. (miehelle)
Valitettavasti sitå isompaa altistusta ei nyt pääse tapahtumaan. Olisin tarvittaessa voinut turvautua vaikka tekohengitykseen, jos hengenahdistus olisi mennyt vakavaksi. Olet liian arvokas menetettäväksi.
Olen tämän oppinut hyväksymään, ja toivon joskus kohtaavani jonkun kaltaisesi. Ja kiitos avuntarjouksesta, olisi tuo varmaan aika metkaksi mennyt. :)
Toivottavasti et anna näiden viestien vaikuttaa oikeaan elämääsi kun tosiaan täysin anonyymit vastailevat toisilleen. Tsemppiä.
Siis miten niin, kun oli noin hyvät tunnisteetkin... Mutta joo, en ole (vielä) niin tärähtänyt, että sekoittaisin tätä oikeaan elämään. Sait mut hymyilemään.
Hienoa. :)
No vähän itsekkäistäkin syistä vastailen täällä muistuttelijana kun en jaksa henkilökohtaisesti vastailla muiden kaipailuihin. Mistä mennäänkin siihen suurimpaan pelkoon, että jos oikeasti oma ihastus olisi näille foorumeille eksynyt niin ottaisi jotain haukkuvia viestejä tosissaan tai tekisi olettamuksia jostain viesteistä jotka saattavat pintaraapaisuna vaikka sopia tilanteeseen, mutta ovat joltain toiselta, koska tilanteet loppujen lopuksi ovat kaikilla hyvin samanlaisia. Tiedän, että on epätodennäköistä että olisi tänne löytänyt tai että edes kaipailisi, mutta kun oman psyykkeensä tuntee mutta toisista ihmisistä ei voi olla koskaan varma. Varsinkin jos ei ole nähnyt hetkeen niin harmittaa aina sellaiset viestit joissa joku oikein hieroo jonkun naamalle, että ei muuten tulla enää näkemään. Kuka henkisesti stabiili kirjoittaa sellaisia edes anonyymille foorumille? Joku jonka itsetunto on niin nollissa, että toivoo jonkun toisen jäävän kaipaamaan.
Tuli vähän avauduttua, mutta tämä on myös syy miksi ihmisten ei kannata käyttää tunnisteita jos ei ole rohkeutta tai tilaisuutta tehdä asioiden eteen mitään. Pahimmassa tapauksessa saat ihmisen josta välität koukuttumaan palstaan (tilanteessa jossa olisi eksynyt tänne) ja odottamaan että jotain tapahtuu. Mahdollisuus siitä taas luo tunnisteiden käyttäjälle aina vaan suurempia paineita jos yrittää siis tällä tavoin asettua toisen asemaan. En voi olla ainut joka on pohtinut tällaisia psykologisia seikkoja.
En voi sanoa kuin omasta puolestani ja se menee jotenkin näin: uskon ihmisten väliseen kemiaan. Kaikki mitä täällä lukee hyvässä ja huonossa ei ole Häneltä.
Saattaa olla että Hän olisi täällä ja kirjoittaa mutta ei sillä ole mitään merkitystä.Jos Hän ajattelee että en tahtoisi tutustua, se olisi surullista. Mutta silti uskon että se mitä joskus Hänessä näin, ei voisi noin musertua kuin itsestään. Jos noin tapahtuisi, ehkä se olisi hyvä ettei mitään vakavempaa olisi tapahtunutkaan. Toivon että Hän olisi kaikkien olettamuksien yläpuolella.
Lisätään, että on hienoa että uskot kemiaan, siihen toiseen ihmiseen jne. Loppujen lopuksi eiköhän kaikki (kenelle tämä ei ole viihdettä) ole tänne eksynyt erilaisten syiden takia ja usein ihan syystä epävarmuuksissaan tai vaikka epätoivoisena. Totta kai täälläkin on joskus huomannut jotain hulluja kirjoittelemassa "lopeta jo kaipailuni". Kunhan pohdin skenaariota jossa joku paljastaa tunteensa jollekin joka on pyörinyt täällä ja tämä kohde jatkaa tunnistelua foorumeilla vaikka toinen on siirtynyt eteenpäin. Ehkä ne tosiaan kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa, olihan täällä keskustelut olleet jo vuosia käynnissä ennen kuin vaikka itse ensimmäistä kertaa eksyin. Joo, nyt foorumi kiinni ja rauhoittumaan että jaksaa herätä aamulla herätykseen.
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan tämä ikävä voi jatkua? Minulla on liikaa aikaa miettiä sinua ja tulet mieleeni joka tilanteessa. Naurusi, silmäsi, älykkyytesi ja surullisuutesi, jota yritit peitellä. Toivon sydämestäni, että olet onnellinen elämässäsi. Haaveilen kuitenkin usein siitä, että olisin itse saanut viettää elämäni kanssasi. Sinä olet minulle se oikea, jota en koskaan uskonut tapaavani.
Mistä päättelet, että hän peittelee surullisuutta?
Yp satuilee urakalla. Juomat loppuu tai lätinä jatkuu, meni poistoon!
Taas sorruin tälle palstalle, tähän ketjuun kirjoittamaan..olisin halunnut tänään sinut nähdä kun kerran siihen olisi ollut mahdollisuus. En nähnyt. Miten voi olla mahdollista että ainakun toisen kohtaa, tulee tunne että tässä on jotain. Että tunteet olisi molemminpuolisia. Voiko se olla vaan oman pään sisällä se tunne. Olet vain niin kotoisan tuntuinen❤️
Ketju on lukittu.
Jos oot varma että kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta, niin sitten sun täytyy itse vain rohkaistua ja tehdä se, muuten siinä käy juuri noin niin kuin epäilet. Mietit koko loppuelämän että oisko jotain voinut tapahtua jos et uskalla kokeilla.